Postailin vähän aiemmin
pinnatuolista, jonka äiti oli minulle löytänyt. Postauksen julkaisemisen jälkeen tulin hetkessä viisaammaksi ja iloisemmaksi, kun
form follows function -blogin Tuija kertoi lisätietoa omistamastani tuolista:
"Eikä mikä tahansa pinnatuoli, vaan näyttäisi olevan Ilmari Tapiovaaran
Edsby Verken Ab:lle suunnittelema Fanett. Tuolia valmisti lisenssillä
suomessa myös Asko. Fanettin tunnistaa tuosta istuinosassa olevasta
pyöreästä upotuksesta sekä istuimen alla olevista munuaisen muotoisista
puuosista, missä jalat ovat kiinni. Tuolin istuin on yleensä
tiikkiviilua ja jalat sekä selusta mustat. Myös kokonaan pyökistä
valmistettuja löytyy."
Olinkin aiemmin jo ihmetellyt tuolin alta löytyviä, munuaisen muotoisia puuosia. Tuijan tietojen jälkeen oli minun tehtävä omiakin lisätutkimuksia. Tuoli on vanha, todennäköisesti aina 50-luvulta asti takapuolten alla palvellut. Fanett on ollut aikoinaan hyvin suosittu ja kopioitu tuolimalli: lisenssioikeudet hankkinut Asko on valmistanut sitä yhdessä Edsby:n kanssa yli miljoona kappaletta. Hyvästä suunnittelutyöstä kielii tuolin nykyinen kunto: vaikka istuimen pinta oli kärsinyt, on tuoli täysin uudenveroisessa, tukevassa kunnossa. Se ei keiku tai narise, vaan on napakka kyykätä. Tapiovaaran tavoitteena onkin ollut suunnitella tuolista kevyt mutta kestävä.
Mietiskelin jo aiemmassa postauksessa maalaavani tuolin uudestaan. Sävyä en silloin kertonut, mutta näistäpä kuvista se nyt selviää. Teillä oli hyviä väriveikkauksia, ja taisipa joku osua oikeaankin! Maalasin Fanett-tuolin hempeän roosanväriseksi. Pintaa en hionut millään, vaan halusin jättää mahdolliset rosot ja nirhaumat näkymään. Käyttämäni maali on Tikkurilan Helmi-kalustemaali, sävynä puolihimmeä Leivos. Värin myötä pinnatuolin uusi koti on kulmamakkarissa, vaan yksi asia on vielä pohdittavana:
Asettelenko tuolin työpöydän eteen...
...vai yöpöydäksi sängyn viereen?
Kummalleko paikalle sinä Fanett-tuolin asettelisit?
Kalustemaalia jäi ylikin, ja viuhuttelin sillä huoneeseen muitakin yksityiskohtia: metallisen peltitähden, puukorin ja jo aiemmin esittelemäni helmitaulun. Maali tarttui metalliin paljon paremmin kuin uskalsin odottaakaan.
Työpöydän yläpuolella oleva tekstitarra on häätölistalla. Paikallaan se saa olla vielä siihen asti, että uusi idea seinälle löytyy. Oikeantyylinen taulu tai
pikkuhuoneen kaltainen kärrynpyörä-ratkaisu olisi kiva. Toinen haave kulmamakkariin olisi vaaleanharmaa, muheva ja rahillinen nojatuoli.
Tällaista tänään. Olin eilen koko päivän ystäväni muutto- ja siivousapuna. Hauikset ovat nyt tohjona kantamisten jäljiltä, sormenpäät verillä hinkkaamisista ja pää täynnä (kärkkäitä) mielipiteitä ihmisten siivottomuudesta. Kaikesta huolimatta olo on kiva, kun sai olla ystävälle avuksi ja tehdä konkreettisesti hommia eteenpäin. Tänään saa siis luvan kanssa vötkytä!