31.5.2014

Aika kesäloman



On se hetki, kun yksi aherrusvuosi on taas puristettu päätökseen. Viimeiselle työviikolle on mahtunut kiireistä huisketta, ja loma tuntuu nyt enemmän kuin ansaitulta.


Pidimme koululla eilen kevätjuhlan, joka onnistui mallikkaasti. Myös me opet pääsimme improvisoimaan omaa esitystä - meno oli välillä melko hulvatonta, ja kaikille jäi vuodenlopetuksesta varmasti hyvä mieli.

Tänään oppilaat saivat todistuksensa ja vapautuivat kesälaitumille. Niin kollegat ja lapsetkin on nyt halailtu lomille. Kortteja, kukkia ja muistamisia sain minäkin, vaikkei minulla varsinaisia "omia" oppilaita olekaan.


Se on jännä, miten riemuinenkin ajankohta pitää sisällään haikeita fiiliksiä. Vaikka herätyskelloa ja aikaisia aamuja ei lomalla tule ikävä, on nihkeää sanoa heipat hyvälle työporukalle. Varsinkin tänä vuonna meillä on ollut töissä hurjan hyvä tunnelma, ja joka päivältä on voinut odottaa ronskia huumoria ja yhteen hiileen puhaltamista. Ihan tyhmää, että kaveriporukka pitää jättää kesän ajaksi telakalle. :)


Vaikka kroppa on jo lomalla, ei pää vielä osaa seurata mukana. Kuten tavallista, ajatuksissa pyörii vielä muistilista tehdyistä asioista, hoidetuista papereista ja järjesteltävistä yksityiskohdista. Menee pari päivää, että pääkoppa uskoo olevansa lomalla ja lopettaa "Muista!", "Tee!", "Huolehdi!" ja "Tarkista!" -komennot. Tämä voi vaatia vielä yhden piipahduksen työpaikalla, mutta tänään loma-asetuksia yritetään viritellä pikkuveljeni tyttöystävän lakkiaisissa.


Iso halaus kaikille kesälomalle päässeille lapsille ja aikuisille, sekä etenkin koulunsa päättäneille ja opinahjoista valmistuneille! Tämä päivä on teidän. ♥


29.5.2014

Itäsuomalaiset sisustusbloggaajat!

Asutko Itä-Suomessa? Bloggaatko sisustuspainotteisesti? Kiinnostaako sinua verkostoituminen alueellisten bloggarikavereiden kanssa? Haluatko mukaan kesäiseen tapaamiseen Kuopiossa?

Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, nosta käsi pystyyn! Kuluneen vuoden aikana on yhä useampi alue Suomesta aktivoitunut ja koonnut joukkonsa sisustusbloggaajien saralla. Nyt on aika myös meidän itäsuomalaistenkin nohevoitua ja järjestellä rivejämme.

Minä ja Nuapurissa-blogin Maru olemme järjestelemässä itäsuomalaisten sisustusbloggaajien kokoontumista. Tarkoitus olisi tavata kesäisessä Kuopiossa jutustellen yhteisestä mielenkiinnonkohteestamme sekä mahdollisesti tutustua kalakukkokaupungin sisustusteemaisiin putiikkeihinkin.

Jos siis koet palavaa halua tai edes pientä kipinää liittyä sakkiimme, ilmianna itsesi ja laita ihmeessä minulle tai Marulle sähköpostia:

deko133@hotmail.com
nuapurissa@gmail.com

Kootaan osallistujista sähköpostilista ja startataan suunnitteluhommiin mahdollisimman pian.

Mukavaa olisi lisäksi se, jos ilmoittautuneet huutelisitte porukkaa kasaan myös omissa blogeissanne, jotta mahdollisimman moni bloggari saisi tiedon verkostoitumisesta ja yhteisestä tapaamisesta.

Jos sinä siellä ruudun toisella puolella et itse ole itäsuomalainen bloggaaja, mutta kuitenkin tiedät sellaisen, vinkit mahdollisista itäsuomalaisista sisustusblogeista ovat myös enemmän kuin tervetulleita!

Eikun sana kiertämään ja itäsuomalaisten verkostoa tiivistämään! :)


28.5.2014

Calamondin loves Uashmama


Kävimme isännän kanssa toukokuun alussa Oulussa, mistä sain vihdoin viimein minäkin oman Uashmamani. Täältäpäin näitä paperipusseja ei saa mistään, joten löytö oli minulle ilostus. Ihan heti se ei kuitenkaan päässyt tositoimiin, sillä en millään meinannut löytää sopivaa kasvia sen kaveriksi - halusin käyttää pussia nimenomaan tässä tarkoituksessa. 


 Alkuperäinen haaveeni oli löytää oliivipuu, mutta arvatkaas vaan löytyikö täältä niitäkään. No ei, eikä edes Kuopiosta, mistä viime keväänä sellaisen ostin etuterassillemme. Talonmaalauskötinöiltä en ehtinyt asialla päätäni vaivata, mutta eilen löysin korvaavaksi kasviksi tällaisen pienen sitruspuun, tarkemmin ottaen kalamondiinin.

 
Kalamondiinipuun pitäisi sopia taitamattomallekin, sillä se ei vaadi hoitajaltaan paljoa kukkiakseen hyvin ja tuottaakseen kirpeitä, pikkuisia hedelmiä. Mandariinimaisia palleroita pitäisi pystyä jopa napostelemaan, vaikkeivat ilmeisesti kovin hurmaava makuelämys olekaan.
 


Laitoin Uashmaman ja kalamondiinin tuohon olohuoneen penkille. Tähän asti siinä oli vielä ollut karvatalja, jonka olisi ollut vuoro siirtyä kaappiin kausisäilöön jo ajat sitten. Katsotaan, pidänkö penkin karsittuna, vai kehittelenkö sille vielä kesän mittaan lisätäytettä. Nyt tuntuu siltä, että tällainen selkeä versio voisi olla kiva. Sitruspuu jo itsessään tuo ainakin kevyttä kesäfiilistä.
Uashmaman paperipussiin olen ihastunut siinä määrin, että haaveissa on toinen, mutta mustana versiona. Mietin vielä, minkä kokoinen se seuraava voisi olla. Tämä harmaa on M-koko. Huomaatte muuten varmaan, että harmaa sävy liippaa aika läheltä takan edessä olevaa puukorin väriä. :)


 Tämän postauksen parivaljakkoa minun piti esitellä jo eilen, mutta postimies muutti hieman suunnitelmia. Eilen nimittäin tupsahti pihaan Viherpeukaloiden lähetys, jossa oli muun muassa niitä norjanangervon aitataimia ja satsi perennoja. Ilta menikin sitten sormet mullassa, eikä valmista vielä edes tullut. Onneksi olin jo kaivanut aitataimien kuopat valmiiksi - hommaa riittää siitäkin huolimatta ja lonkka otti itseensä jo eilisistä kyykimisistä. Isäntäkin löysi itsensä kärräämästä multaa ja mittailemasta istutuslaatikoita vatupassiin. Lykyksi kuitenkin kelit nyt viilenivät ja märkenivät sen verran, että talon maalaamiset piti laittaa telakalle. Saattaisin nimittäin olla aika hötäkässä, jos olisi sekä istutus- että maalaushommat päälle painamassa. Aurinko saa kyllä tulla takaisin heti, kun kasvit ovat maassa!




23.5.2014

Askelkiviä

Voi perjantai, miten tervetullut päivä tämä onkaan! Paitsi että tällä viikolla on kaikki vapaa-aika käytetty talon maalaamiseen, on töissäkin huisketta riittänyt. Laiska töitään luettelee, mutta silläkin uhalla laskin tuossa, että olen kuluneen viikon aikana tehnyt noin 70 erilaista Wilma-toimintoa.

Koulukkaiden vanhemmat saattavatkin tietää, että Wilma on melko laajasti käytetty yhteydenpitoväline koulun ja kodin välillä. Meille opettajille se on paljon muutakin, ja näin erityisopettajana minun työnsarkaani kuuluu kirjata sinne näin keväisin muun muassa kaikki oppilaille toteutuneet tukitoimet ja erilaisten oppimissuunnitelmien arvioinnit. Näiden lisäksi on ollut yhtä sun toista palaveria pidettävänä ja alkuopetuksen luokkien kevättestaukset tehtävänä. Tuntuu, että olen viime aikoina ollut ennen ja jälkeen oppituntien hautautuneena paperipinojen ja tietokoneen näppäimistön väliin. Suoraan sanottuna ei kuitenkaan haittaa, sillä jollain savolaisella kieroudella nimittäin nautin tästä huiskevaiheesta. Tulosta tulee ja tekemättömien hommien lista pienenee. Ensi viikko näyttää töissä jo rutkasti kevyemmältä ja kesälomafiilis on jo kovin lähellä. 

Mutta se niistä, tämän postauksen aiheena kun oli näyttää viimeisimmät löytöni. Ajatukset ovat pyörineet pihahommissa, vaikkei maalaamiselta olekaan ehtinyt mihinkään muuhun konkreettiseen. Vierailu vanhempieni luokse poiki kuitenkin materiaalihankintoja, edullisia ja tarinallisia.

Sieltä löytyi kasa vanhoja uuninkiviä, joista aion tehdä askelpolun etupihamme rinteeseen. Polku-uoman olen jo ehtinyt kaivamaan aiemmin, ja pituudeltaan se on reilut kymmenen metriä. Kivien ympärille laitamme pikkukiveä, jolla polku rajataan tasareunaiseksi. Kivet ovat vielä vanhempieni luona, sillä kiirettä niillä ei vielä ole. Polkuprojekti ei ole pihahommien hoppuisimmasta päästä, joten kiviä on aikaa kuljetella pikkuhiljaa vaikka henkilöauton matkassa. Pakko oli jo kuitenkin mallata, miltä kivet näyttävä peräkkäin nakeltuna!


Tarina kivien takana liittyy - mihinkäs muuhun - kuin sukumme kotitiluksiin. Siellä on aikoinaan sijainnut yksi jos toinenkin tönö, jotka on sittemmin jo purettu. Taloista on jäänyt jäljelle kasa vanhoja uuninkiviä, joista nämä ovat rippeitä. Itsestä on kiva ajatus, että omalla pihalla pääsee askeltamaan sellaisia kiviä pitkin, jotka ovat satakunta vuotta sitten paistaneet sukulaisille ruisleivän jos toisenkin ja lämmittäneet sen aikaista asumusta kotoisemmaksi. Nämä tuntuvat jalan alla varmasti paremmilta, kuin rautakaupasta ostetut valmiit askellaatat.






19.5.2014

Ruksuttaa

Vaikka voisi ajatella, että eilisen maalausstartin jäljiltä olkapäät ja hartiat ruksuisivat, niin siitä ei ole nyt kyse. Olen nimittäin viime aikoina seuraillut blogin kävijälaskuria ja ihmeissäni huomannut lukemien lähestyvän pyöreätä tasalukua. Nyt tuo yksi etappi on mennyt rikki, ja kiitos siitä kuuluu yksin ja ainoastaan teille lukijoille.


Kun toissa kesänä perustin raksablogin seuraamaan talomme nousemista, ei edes millisekunnin verran käynyt mielessä, että joskus tuo satatonninen täyttyisi. Nyt luku on kuitenkin rikkoutunut, eikä siitä osaa olla iloitsematta.

Mitään sisustusblogiahan tästä ei alkujaan edes pitänyt tulla, mutta kuten kanssabloggaajat tiedättekin, harrastus vie mukanaan. Raksailusta on ollut luontevaa kääntyä sisustamisesta ja asumisesta postailemiseen. On vain niin mukavaa pitää kirjoitustaitoaan yllä, haastaa itseään kuvaajana ja täyttää oman pienen osansa ihanassa blogiyhteisössä, ettei tätä halua lopettaa.

Varsinaisia tunnettavuus- tai lukijamäärätavoitteita minulla ei ole koskaan ollut, eikä varmaan ehdi koskaan olemaankaan. Päätyö ja muut elämän osa-alueet syövät niin suuren osan ajastani, että bloggaamisesta en turhia stressinaiheita nostattele. Se kuitenkin ilahduttaa aina, kun huomaan uuden lukijan kiinnostuneen aiheistani tai kun jokin tietty postaus pompsauttaa kävijämäärän seuraavalle sataluvulle.

Täältä blogimaailmasta löytyy samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa vaihdella sisustuksellisia (ja miksei muitakin elämänaloja koskevia) ajatuksia. Aiheesta, joka ilman blogimaailman turinamahdollisuutta saattaisi kyllästyttää lähipiirini sangen nopeasti. Monista muista bloggaajista on oikeasti jo tullut ystäviä ja meillä on positiivinen ote yhteiseen harrastukseemme. Odotan innolla sitä päivää, kun ensimmäisen kerran pääsen tapaamaan jotakuta blogikaveria livenä. :) 

Kuten näistäkin sanoista huomaatte, koen saavani bloggaamisesta itselleni sekä iloa että mahdollisuuden itseni kehittämiseen. Toivottavasti pystyn antamaan jotain pientä hymyä tai ajatusta teidän lukijoidenkin suuntaan. Sadantuhannen rajan kunniaksi päätin nyt ottaa yhden pienen askeleen, ja rekisteröityä Instagramiin. Älypuhelintahan ei minunlaisellani jäpäkyörällä ole (eikä tule), mutta kätevällä tietsikkaohjelmalla saan nopsasti lisäiltyä kuvia Instaan ilman puhelintakin. Toivon palvelusta olevan hyötyä varsinkin näin kuumottavana piha-aikana: vaikka minuutteja ei olisi isomman postauksen tekemiseen, kuvan tai pari lisää Instaan tuossa tuokiossa. Kiinnostuneet pysyvät siis ajantasalla meidän puuhasteluista, vaikken blogia ehtisikään päivittämään.

http://instagram.com/deko133

Joten klik klik, ekat kuvat on nyt lisätty ja seuraavia päivittyy sopivien hetkien mukaan! :)


18.5.2014

Kun on siistiä

Siisti koti. Tavarat paikoillaan, pinnat puhtaana ja olo sitä myöten hyvä. Tässä postauksessa kuvia tältä aamulta ja ajatuksia siisteydestä. Siisteysintoilija en kuitenkaan tunnusta olevani, vaikka kodin siisteys itselle tärkeää onkin. Siisteyden ylläpitäminen on minulle yksi elämän perustaidoista, halpa rikkaus ja sisustuselementti, josta en halua tinkiä.


Siisteyteen liittyvät ajatukset nousivat pintaan, kun vähän aikaa sitten olin ystäväni muuttoapuna. Varsinaiseen tavaransiirtelyyn meni aikaa puolistuntinen, mutta siivoamiseen sitten koko loppupäivä. Entinen asukas oli jättänyt asunnon omasta mielestään asialliseen kuntoon, mutta minun ja ystäväni silmissä se oli aivan jotain muuta.


Meillä ihmisillä näyttää olevan hyvin erilaisia käsityksiä siitä, minkätasoinen siisteys on tarpeen ja asiallista, ja mitä sen eteen on tehtävä. Sen olen kuitenkin havainnut, että siisteysnormit näyttäisivät kulkevan samantyylisiä polkuja sukupolvelta toiselle - jos äiti on pistänyt tyttärensä luuttuamaan lattioita, imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä, hoitaa jälkikasvu samat siivousrutiinit omassakin kodissaan. Vaan jos äiskä on ollut sottapytty, ei tytärkään ole oppinut siivouksen jaloa taitoa. 

Miessukupuolta en tähän esimerkkiin edes yritä nostaa mukaan, sillä kyllähän se useimmiten niin on, että ensikädessä nainen on se joka katsoo kodin siisteyttä sillä silmällä. Miehiä ei valitettavasti ole opetettu lapsuudenkodin viikkosiivouksiin samoissa määrin kuin naissukupuolta. Tekevät sen mitä pyydetään, mutta eivät välttämättä osaa itse silmäillä, mitä voisi tai pitäisi siivota. Onneksi ovat kuitenkin oppivaista sorttia, ja meilläkin osaa isäntä jo yllättää siivouspuuskillaan. :)



Olen joskus saanut ihmetteleviä kommentteja kotimme siisteydestä. Se on tuntunut hassulta, sillä siisteys on itselle normaalia. Olen päinvastoin miettinyt, miksi kaikilla ei koti pysy siinä kunnossa, että siellä ei haisisi, lattiat eivät velloisi muruissa ja epämääräisissä klönteissä eikä joka nurkka olisi täynnä roskaisia tavararöykkiöitä.


Mitkä asiat ja teot saavat kodin pysymään siistinä? Ennen varsinaisia siivoustekoja on pohjaelementtien oltava kunnossa. Olen sitä mieltä, että toimiva koti pysyy siistinä. Jos jokaiselle tavaralle on oma, looginen paikkansa, ei se jää lojumaan minne sattuu. Säilytysratkaisujen täytyy siis olla tilavia ja tarkoituksenmukaisia - enempää kuin yhtä romukaappia ei kannata olla.


Tavarapaljous on myös olennainen tekijä siisteydessä. Meissä jokaisessa taitaa asua pieni hamsteri, joka ehdottaa säästelemään tarpeettomia, mutta kotia täyttäviä tavaroita. Se, kuka onnistuu tunnistamaan ja selättämään tuon hamsterin, kykenee näkemään luopumista tarvitsevat tavarat ja iloitsemaan niiden karsimisesta. Pienempää tavaramäärää on helpompi pitää järjestyksessä. Olen itse jo melkein nitistänyt oman hamsterini, mutta vaatekaapin osalta olemme vielä keskellä taistelutannerta.


Vasta tavaramäärän ja sen säilytyksen jälkeen on merkitystä siivousrutiineilla. Meillä luotetaan useisiin pieniin siivouspyrähdyksiin ja muutamiin siisteyttä ylläpitäviin periaatteisiin. Jos jonkin asian voi tehdä heti kerralla kuntoon, se kannattaa. On esimerkiksi paljon nopeampaa laittaa likaiset astiat suoraan koneeseen, kuin kierrättää ne ensin tiskialtaaseen ja vasta sieltä konepesuun. Työpäivän jälkeen ei vaatteita kannata rytkäyttää lähimmän tuolinnojan päälle, vaan järkevintä on ottaa kahden askeleen vaiva makkarin puolelle ja nakata kamppeet niitä varten varattuun lipastonlaatikkoon.


Keittiön tasojen ilme vaikuttaa paljon koko kodin yleisilmeeseen, ainakin meillä. Kun tasot sipaisee nopeasti puhtaiksi, näyttää koko koti selkeämmältä. Pintojen sipaisu on tärkeää lattiatasollakin - rikkalapion käyttäminen muruisella lattialla ei montaa sekuntia vie. Lehtiä ei jätetä lukemisen jälkeen lojumaan, vaan paperinkeräykseen päätyvät menevät heti lehtikoriin ja säästettävät omiin lokeroihinsa. Pieniä, ohikulkumatkalla tehtäviä toimia, mutta kuitenkin näkyviä ja olennaisia. Niiden lisäksi on hyötyä yhdesta laajemmasta kotitsekkauksesta, jossa järjestelee loputkin paikat kuntoon. Omat siivouspyrähdykseni teen päivittäin joko töistä tultuani tai illalla ennen nukkumaanmenoa.


Isomman siivoushetken aika on kerran viikossa. Silloin meillä esimerkiksi imuroidaan lattiat, pestään ne tarpeen mukaan, pyyhitään pölyt tasoilta ja ovipinnoista, kiikutetaan vessaan ja keittiöön puhtaita käsipyyhkeitä, puunataan vessa ja altaat, vaihdetaan lakanoita ja pyöritetään pesukoneita. Monesti silmiin sattuu jokin kausikohde, joka käydään läpi samalla. Tällaisia ovat esimerkiksi pesuhuoneen kaakelit tai vaikkapa eteisen vaatekaappi.


Siistissä kodissa arjen luksusta on kuitenkin toisinaan se, että kahvittelun jälkeen kupit jäävätkin sohvannurkkaan tai kaupasta tuotu vessapaperipaketti lojuu eteisessä. Kun isot linjat ovat kunnossa, voi pienistä lipsahduksista jopa nauttia. Siisti ihminen kun kuitenkin tietää nakkaavansa tavarat paikoilleen ennen pitkää.


Mutta mitä sitten? Mitä sitten kun on siistiä? Ainakin minä olen heti astetta paremmalla tuulella kun paikat ovat järjestyksessä. Tuntuu, että ajatuksilla on enemmän tilaa vaellella ja mieli on askelta luovemmalla tasolla. Olen pirteämpi, iloisempi ja toimeliaampi. Kotona on hyvä olla ja sinne odottaa mielellään vieraita kylään. Siisteydestä osaa nauttia ja puhtaassa on kodissa on terveellistä elää. Siksi meillä pyritään pitämään paikat kunnossa.

Mitä muiden ihmisten kotien siisteyteen tulee, jokainen elää tyylillään. Vaikka kouluikäisenä saatoin ystäväni luona kyläillessä ruveta järjestelemään hänen huonettaan, enää en toisten siivoustaitoihin puutu. Jos elämästään nauttii sitten vähän sotkuisemmassakin kodissa, mikäs siinä. Muutaman ääritapauksen olen kuitenkin päässyt näkemään, ja näissä kodeissa vieraillessa on sitten jo tosissaan miettinyt, eikö mönjäiset keittiöntasot tai roskia täynnä olevat, tahmaiset lattiat lattiat vaivaa asukasta itseään. Sen myönnän, että tällaisia kyläpaikkoja välttelee jo hieman vaistonvaraisesti. Onneksi marginaalitapauksia ei taida kovin älyttömästi löytyä, ja jokainen meistä osaa ylläpitää tietyn perustason siisteydessä.

Millaisia siivousperiaatteita ja -rutiineja teillä on? Onko siisteydellä väliä, vai pystytkö nauttimaan olostasi sotkuisessa kodissa? Kuuluuko tietyn siisteystason ylläpitäminen ihmisen perustaitoihin?


Näiden ajatusten jälkeen meillä päivä jatkuu hieman eri teemalla, sillä NYT SE ALKAA! Tikapuut on viritetty, maalipöntöt ladattu ja pensselit nostettu valmiiksi. Tänään aloitamme talomme maalauksen, ja ai kuinka innoissaan olenkaan! Lähitulevaisuudessa ei vapaa-ajan ongelmia tule olemaan ja saattaapa olla, ettei tämä oman kodin siisteystasokaan ihan priimaa ehdi olla. Mutta mitäpä tuosta, nyt nautitaan ja iloitaan kohentuvista ulkopinnoista. 


13.5.2014

Mustia ja metallisia haaveita

Katselinpa eilen meidän pikkumakkaria, joka koki mustavalkoisen muutoksen viime hiihtolomalla. Huoneen nykyilmeen voit käydä kurkistamassa täältä. Tulipas vain siinä katsellessa olo, että tätä täytyy saada lisää. Siis mustaa ja metallia. Vaikka nykyhetkessä ensimmäinen investointikohde on piha, voi silti aina haaveilla sisustusjutuista seinien sisällekin. Tein pyrähdyksen nettikauppoihin, ja kokosin tähän kollaasiin omaan mieleen olevia tuotteita.


1. Manchester-kattovalaisin, Ellos | 2. Br0100b-pöytä, House Doctor | 3. Departure-taulu, Asko | 4. Tyynynpäällinen, H&M Home | 5. Optic-taulu, Asko | 6. Pm0225-lyhty, House Doctor | 7. Tross-pyykkisäkki, Asko | 8. Metalliarkku, Granit | 9. Sinkkilaatikot, Granit | 10. Dulton-keittiövaaka, Ellos | 11. Kangaskorit, H&M Home | 12. Sinkkinen palli, Granit

Nuo Departures- ja Optic-taulut ovat mielestäni ihania. Kun näin ne Askon liikkeessä livenä, jouduin ihan todella toppuuttelemaan itseäni, etten olisi kuluttanut ulkomaalibudjettia tauluostoksiin. Ne ovat kuitenkin tiukasti korvan taakse painettuina, katsotaan kuinka kauan saan pidettyä itseni niiden suhteen kurissa.

Granitissa taas olisi aivan ihania metallijuttuja. Onneksi lähin Granit on niin kaukana, ettei sinne noin vain lähdetä tuhlailemaan. :)

Meidän keittiöstämme puuttuu vielä oikea lamppu ruokapöydän yläpuolelta. Niin minä kuin isäntäkin olemme lämmenneet ajatukselle, että joskus siitä voisi löytyä rustiikkinen, jopa hieman rujokin lamppu. Saisi antaa halutessaan viitettä industrial-tyyliinkin. Kuusamossa näimme yhden vaihtoehdon, mutta se oli himppusen liian pieni. Lampulla saisi siis olla kokoa, eikä tuo kollaasin Elloksen lamppu ajaisi asiaa. Tyyliltään se on kuitenkin sitä mikä miellyttäisi, joten jos joku siellä ruudun toisella puolella tietää tuommoista isompana versiona, vinkkiä saa lykätä tännepäin!

Näillä haaveiluilla on hyvä kuluttaa sateista tiistaita. Nyt kuitenkin päiväkahvit ja Suomi-Saksa-pelin viimeistä erää jännittämään!


10.5.2014

Kukkalähetystä odotellessa

Lauantainen tervehdys! Kun sää on täällä pilvinen ja jokseenkin kolea, on se parempi kuin hyvä syy visioida kesän värejä ja kukkaloistoa. Minä, joka olen aina toitottanut etten omaan pihaani kukkapenkkejä perusta, olenkin nyt hurahtanut tilaamaan satsin perennoja. Lähetys saapuu touko-kesäkuun vaihteessa, joten vielä on hetkinen aikaa haaveilulle. Samassa tilauksessa on tulossa myös 60 kappaleen satsi norjanangervotaimia sekä muutama kääpiövuorimännyn taimi. Näitä odotellaan:

Verikurjenpolvi Max Frei | Harmaa-ajuruoho | Arovuokko | Myskimalva | Jalkokurjenpolvi Orion | Norjanangervo | Punatähkä | Kääpiövuorimänty | Syysleimu - kuvat Viherpeukalot

Lisäksi jemmassa on muutamia liljojen ja tulppaanien sipuleita. Suurin osa kukkasista on tarkoitus istutella etupihan rinteeseen. Mietin vielä, käytänkö istutusalueiden rajaamiseen jäljellä olevia Kekkilän reunakiviä vai jotain muuta. Kaikkia perennoja en kuitenkaan aio lyödä yhteen penkkiin, vaan tarkoituksenani on sommitella niitä useampaan kohtaan. Rinteeseen olen jo väkertänyt polkua ja tuijaistutuksia, perennat saavat muotoutua niiden mukaan.

Jemmassa olevia sipuleita aion istuttaa myös talon päätyyn, pihavaraston viereen. Olen nikkaroinut sinne jämälaudoista kolme matalaa istutuslaatikkoa, joista unelmoin napsivani kesän mittaan kukkia maljakkoon. Yksivuotisten kesäkukkien siemeniä olen myös kahminut säilöön ja niitä on menossa istutuslaatikoiden lisäksi varaston toiselle puolelle, nurmen ja metsän rajalle. Kuvia istutuslaatikoista näette sitten, kun olen saanut ne suht vatupassiin ja ympärykset tasoitettua katteella.

Norjanangervon taimille pitäisi kaivella istutuskuoppia. Ne tulevat reunustamaan takapihaa ja talon lyhyempiä sivuja.

Nyt kun pihahommia- ja ideoita pulppuaa päivittäin jatkuvalla syötöllä, on ruutuaika vähentynyt huomattavasti. Kun talvella olisin keskittynyt ottamaan blogikuvia ja kirjoittamaan postauksia, käytän nyt tuon saman ajan pihalla esimerkiksi kuopimiseen, haravointiin ja nikkarointeihin. Sisällä ei tällä hetkellä siis sisustuksellisia edistymisiä juuri tule, mutta toivottavasti pihahommien etenemiset poikivat sitten aikanaan teitä kiinnostavia postausaiheita. Nyt kuitenkin täytyy ensin puuhastella kulisseissa, jotta olisi annettavaa estradilla. :)




5.5.2014

X


Niinpä vain kävi, että puinen äksä tupsahti eteisen avainkaapin päälle, ruskean risusydämen tilalle. Äksä on viimekuinen löytö Kuusamosta.


Kirjaimet ne vain jostain kumman syystä jaksavat omaa silmää miellyttää, ja tämäkin musta versio näyttää kivan selkeältä valkoista taustaa vasten. Mieltymys mustaan näyttää vain vahvistuvan.


Vanha avainnippu tuo ilmeeseen rosoa ja lämpöä - niitä ominaisuuksia tulee näköjään kaivattua nykyisin joka paikkaan. Näillä avaimilla ei kuitenkaan ole mitään tarinaa takanaan, vaan ihan feikkivanhoja ovat. Tai sen verran nipulle tarinantynkää saa, että ne matkasivat aikoinaan vuodenpäivät entisen autoni kyydissä. Olin sutkaissut nipun varmaan talteen erääseen istuintaskuun, josta se aikanaan sitten ilon kera löytyi. Eli voi kai sanoa, että tuulessa ja tuiskussa ovat iästään huolimatta ehtineet taivaltaa.


Ja nuo nappityynyt ne vain jaksavat ilahduttaa, vaikka tullessaan rajoja kokeilivatkin. Niin se mieli muuttuu!



3.5.2014

Kirjaimista koottu


 

Olen harvemmin kuvaillut kulmamakkarimme syvennystä, jonne on koottu musiikkivälineitämme. Soittimissa kun ei kummoista sisustuksellista kuvattavaa ole. Tein kuitenkin alkukeväästä kylttilöydön, joka on sittemmin sijoittunut tuohon pianon luokse. 

 

Vanhassa ovenvieruskyltissä ei montaa sanaa lukenut, mutta sain silti muodostettua olemassa olevista kirjaimista kolme sanaa, jotka mielestäni ovat musiikkisyvennykseen oikein osuvat.


Sähköpiano on oikeastaan vain hätävarasoitin, sillä klassinen piano on tietenkin se ykkösjuttu. Musta Samick majailee vanhempieni luona, joten sähköversio on meillä vain niitä päiviä varten, kun on pakko saada pimputella edes jotain. Piano on siis minun juttuni, kitara isännän.


Nurkan taakse, sähkökitaran takapuolelle jää vielä sopiva tila kaiuttimelle ja akustiselle kitaralle. Akustinen versio on minun, kun sellainen oli aikoinaan musiikin sivuaineopinnoissa tarpeen. Arvatkaa vaan, onko jäänyt sittemmin vähälle käytölle - no on! Onneksi tuo isäntä on hanakka tarttumaan akustiseenkin kitaraan, joten soittamatta se ei sentään jää. :)


Pääsin kuin pääsinkin vappuna Jyväskylään. Reissu oli kyllä odottamisen arvoinen, sillä keskisuomalainen vappu oli nimittäin juuri sitä mitä odottikin, vähän jopa enemmänkin. Vaikka aamulla täällä Savossa sai herätä lumimaisemaan, oli Jyväskylässä aurinkoinen ja lämmin pikniksää. Vuoden eka pehmis maistui hykerryttävältä, vanhat autot olivat kauniita ja ihmisvilinä hyväntuulista. Rakasta opiskelukaveriakin pääsin näkemään, joten enempää ei olisi voinut reissulta toivoa.

Eilen olimme starttaamassa isännän jalkapallokautta, tänään hippaloimme ystävämme tupaantulijaisissa ja huomenna juhlimme pikkuveljeni synttäreitä. Missähän välissä tässä ehtisi jatkamaan pihanäperryksiä? No, onneksi omakotitaloasujan luontaisetuihin kuuluu se, että hommia saa tehdä omalla aikataululla. Kun vain saisi hiljennettyä tuon alitajuntaisen "Hop hop hommiin" -hokeman.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...