30.9.2014

Insjö-arvonta

Kuulkaas. Muistatteko kun postailin lähtötunnelmia ennen Kolin reissua ja esittelin teille pakkaajan käteviä pikkuapureita, Insjön sisälaukkuja? Päätin, että on aika laittaa myös yhden onnekkaan lukijan laukku järjestykseen, eli arpoa teidän kesken tällainen Saimaa Tuuli bagINbag (arvo 44 €).




Sisälaukut ovat nimensä mukaisesti suurempien laukkujen sisään laitettavia pikkulaukkuja, jotka auttavat tavaroita pysymään järjestyksessä. Taskuja ja säilytyskoloja niistä löytyy meikki- ja toilettilaukkuja reilummin. Saimaa Tuuli on kooltaan reipas (17 x 27 x 10), ja kätevimmillään se on iiiiison laukun sisällä. Täältä voit kurkata, mitä minun Saimaani kätki uumeniinsa Kolin reissulla. Pienen käyttökokemuksen jälkeen täytyy erikseen mainita, että sisälaukun pinta on nailonia, joka puhdistuu ilahduttavan helposti. Arvottavan laukun väri on musta - pure black - joten se on armollinen vauhdikkaammallekin menolle.

ARVONNAN SÄÄNNÖT

Yhden arvan saat, kun kommentoit tähän postaukseen. Kerro kommentissasi, mitä itse pakkaisit tällaiseen bagINbagiin. Toisen arvan saat, kun olet Bloggerissa kirjautunut lukijakseni tai teet sen nyt. Extra-arpa on tiedossa kaikille teille, jotka tykkäätte Deko 133:n Facebook-sivusta (*klik*) ja huikkaatte sitä kautta lunastavanne ylimääräisen arvan.

Jos kommentoit anonyymisti, muistathan laittaa matkaan sähköpostiosoitteesi tai tunnistettavan nimimerkin. Arvonta-aika alkaa NYT ja päättyy ensi viikon sunnuntaina (12.10.) kello 18.00.

Tsemppiä kaikille!





Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:  

29.9.2014

DIY: Liukuvärjätyt betonikynttilät

Täälläpä on taas läträtty saneerauslaastilla! Varastossa on sitä vielä iso säkki, joten ajattelin kokeilla betonisten kynttilänjalkojen tekemistä.

Ihan betonisiksi en kynttilänjalkoja jättänyt, vaan halusin suihkia niihin mustaa maalia. Vasta spray-purkki kädessä jalostui idea liukuvärjäyksestä, kun ensimmäinen kylki värjäytyi tällaiseksi vähän vahingossa. Kokomustaa ei siis tullutkaan, vaan ylhäältä alaspäin valuvaa. Sitä en vielä varmaksi tiedä, miten hyvin maali pinnassa pysyy, mutta ensikokemuksella veikkaisin, että ihan hyvin.

Kynttilät on valettu maitopurkkeihin. Kylkiin halusin tietoisesti koloja ja epätasaisuutta, joten varoin kopsuttelemasta ilmakuplia liian tarkasti pois. Yläpään puolestaan ideoin tuollaiseksi lohkaistun näköiseksi, joten valuvaiheessa pyrin "sörssimään" pintaa ja nostamaan reunoja korkeammalle.

Minusta näistä tuli kivoja. Lähestyvää joulukautta ajatellen tällaisia voisi tehdä vaikka lahjaksikin jollekin rouhealle tyypille. Rustaan tähän vielä ohjeet kynttilänjalkojen työvaiheista, itselle muistiin ja teille vinkiksi. :)

1. Tee mössö saneerauslaastista. Jauhetta kuluu useampi desi, riippuen siitä kuinka vajaiksi maitopurkit haluaa jättää. Vettä lisäsin maltillisesti, sillä halusin jättää aineen jytkyksi. Sekoita hyvin ja kaavi purkkeihin.

2. Mitä täydemmäksi maitopurkin täyttää, sitä enemmän se pullistelee. Annoin sivulle lisätukea ilmastointiteippiä kiertämällä, mutta sekään ei täysin suoristanut sivuja. Aineen lisäämisen jälkeen työnnä kynttilät haluamaasi kohtaan, varmista suoruus. Itse käytin valuvaiheessa apuna vanhoja joulukynttilöitä.

3. Anna valun kuivua rauhassa. Liikuttelin kynttilöitä ylös ja alas noin 12 tunnin välein, jotta ne eivät jämähtäneet kiinni. Kun näyttää siltä, että aine ei enää liiku eivätkä kynttilänreiät umpeudu, voi kynttilät ottaa kokonaan pois ja jättää purkit kuivumaan itsekseen. Itse kuivuttelin valuja kaksi päivää kynttilöiden kanssa ja sen jälkeen vielä päivän verran ilman kynttilöitä.

4. Revi maitopurkit pois ympäriltä, kun laasti on jo jämähtänyt muotoonsa. Itse tein tämän kolmen päivän kuluttua.

5. Maitopurkin repimisen jälkeen pinta on vielä kostea, joten se on suht helposti muotoiltavissa. Vuole pullistuneet reunat suoriksi ja sipistele muutenkin haluamallasi tavalla. Muotoilun jälkeen jätä möhkäleet vielä kuivumaan, sillä kosteana niitä ei vielä voi maalata. Itse kuivattelin näitä vielä toiset kolme päivää ennen maalaamista.

6. Suihkuttele sprayta rennolla kädellä. Kätevintä on pitää kiinni kynttilän pohjasta ja suunnata sitä alaviistoon. Näin maalia ei mene "lohkaistuun" yläpäähän ja liukuvärjäys on helppo toteuttaa. Suihkuta sivun yläreunaan maalia tuhdimmin ja hennonna suihkua liukuen. Voit myös viedä betonipintaa kauemmaksi spray-purkista, jolloin maali ei tartu niin ytäkästi sinne, mihin sitä ei paljoa tarvita.

Semmosta. Tässä sitä taas starttaillaan uutta viikkoa. Ja ajatella, kahden viikon päästä ollaan jo syyslomalla! ♥ Kivaa maanantaita!



Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

27.9.2014

Toissa vuonna

Kaksi vuotta sitten elimme jänniä aikoja. Meillä oli silloin täsmälleen tänä päivänä talonrakennuksen aloituskokous. Sitä ennen olimme jo aloittaneet maatyöt - raivanneet ensin tonttia, kaivaneet uomaa putkituksille, kuorineet maata pihatien ja talon alta, kiroilleet väärässä paikassa olevaa sähköpylvästä ja hoitaneet tuhatkunta muuta asiaa. Rakennusaika oli omassa elämässä intensiivinen jakso, jonka lopputulos - omakotitalo - antoi yhteiselle elämälle aivan uudenlaiset puitteet. Viime syksynä raksa-aika oli ehkä vielä liian tuoreena mielessä, kun en tuntenut innostusta entisten rakennusbloggaajien perinteiseen "Vuosi sitten" -postaukseen. Korjattakoon tämä muotoseikka nyt, ja palataan hetkeksi kahden vuoden takaisiin tunnelmiin.

Aloituskokouksen jälkeen hahmottui talon koko, kun laitoimme paikoilleen sokkelin alle ja ulkopuolelle tulevat routaeristeet. Samaan aikaan valmistuivat muun muassa pihan salaojaputkitukset, paineviemärin pumppaamon asennus ja tarvitut maankorotukset. Sokkeli sai korkeutensa lokakuun alussa. Maatöiden ohessa keräsin ja polttelin tontilta risukasoja. Varoituksista ja suoranaisista kielloistakin huolimatta annoin kasojen roihuta kunnolla - niin maaseudun tytöt tekevät.


Kaksi vuotta sitten syyslomani oli hyvin raksaorientoitunut: heräsin aamulla raksalle sokkelin sisäpuolisia routaeristeitä kyhäämään ja palasin kotiin vasta kun hämärä yltyi liian tummaksi. Miehellä ei yhtä pitkää lomaa ollut, mutta hän hoiti oman osansa raksailusta intensiivisellä asioiden hoitamisella ja niiden tiimoilta puhelin kädessä eläen. Avukseni hän tuli aina kun päivätöiltään ehti. Eväiksi muistan pakanneeni kaapista löytyneitä näkkäreitä ja nahistunutta salaattia - kaupassa ei yksinkertaisesti aina ehtinyt tai jaksanut käydä. Kaiken lisäksi väänsin tai tulehdutin vasemman käteni niin kipeäksi, etten kyennyt tekemään sillä sitten yhtään mitään. Ehkä olisi kannattanut puntaroida, oliko taloa ympäröivien sadevesiputkitusten kaivaminen lapiolla jo tärytettyyn sepeliin sittenkään naisihmisen hommaa... No, syysloman lopun vietimme Tukholmassa, ja sinä aikana apujoukot hoitivat sokkelin sisätäytön valmiiksi. 

Sisätäytön jälkeen meidän hommamme eivät suinkaan loppuneet, mutta huomattavasti ne kuitenkin vähenivät. Tavaraa alkoi saapua tontille ja pian huomasimmekin ihastelevamme valmista talonrunkoa. Seinät, katto ja ikkunat asettuivat paikalleen nopeasti ja syksyn ainoat sateettomat päivät sattuivat juuri talonpystytysvaiheeseen. Mikä onni, ettei mikään kastunut! 
 
 
Lattiavalun jälkeen rakennus seisoi kuivumassa lähes kuukauden ajan. Meidän tehtävämme oli huolehtia kosteustasapainosta ja oikeasta lämmöstä. Lämpöpuhallin tohottelikin talolla yötäpäivää, myös joulunseudun kovat pakkaset. 
 

Vuodenvaihteen jälkeen valmistuivat takka, sisäseinien levytykset ja sähkövedot. Tammikuun lopussa pohdimme jo kattopaneelien asettumista ja ihmettelimme seinäntasoituksia. Helmi- ja maaliskuussa sisällä tuli tohinalla valmista, kun lattia- ja seinäpinnat valmistuivat ja kiintokalusteet löysivät paikoilleen.

 

Oikeastaan maaliskuun puolivälissä alkoi olla jo kaikin puolin valmista. Silloin kärvistelimme verkkaisen listoittajan tahdissa ja jännitimme lopputarkastuksissa. Ennen muuttoa oli meidän osaltamme tiukka pariviikkoinen, kun siivosimme raksaa sisältä ja ulkoa muuttokuntoon. Apua emme halunneet pyytää (sukulaisia olimme kuormittaneet maatyövaiheissa jo ihan tarpeeksi), vaan touhusimme talolla itse aina yömyöhään saakka. Muistan olleeni muuton seuduilla oikeasti tosi väsynyt, sillä halusin siivota kaiken perusteellisesti, käydä sisäpinnat pesuveden kanssa läpi useampaan kertaan. Itse tekemällä varmistui siitä, että joka kohta todellakin tuli puunattua ja että muuttokamppeet sai kantaa täysin puhtoiseen kotiin. Muuton jälkeen oli vielä siivottava väliaikaisasunto luovutuskuntoon, ja siinä meinasi jo motivaatio loppua.

Ensimmäinen yönseutu omassa talossa oli epätodellisen tuntuinen, jopa jännittäväkin. Valvojamme kävi illalla kahvilla, ja tullessaan hän soitti ensimmäisen kerran ovikelloa, odottaen terassilla tarttumatta itse ovenkahvaan. Se teko oli pieni, mutta sitäkin herättelevämpi: talo ei todellakaan ollut enää rakennusmiesten läpikulkupaikka, vaan todellakin meidän kotimme, johon ei muilla enää ollut avaimia. Ensimmäisinä asumisviikkoina meillä oli kova into saada kaikki paikat kuntoon, ja puuhastelimmekin innokkaina milloin verhotankojen asennuksen ja milloin vaikkapa saunakivien pesun kanssa.



Rakennusaika jäi mieleen positiivisena kokemuksena, ja varsinaisia epätoivon hetkiä on jäänyt mieleen vain yksi. Muistan elävästi, kun yhtenä syyskuisena iltana meidän hommanamme oli linjapukkien pystyttäminen. Kaupunginmiehet olivat tulossa seuraavana päivänä merkitsemään talon kulmapisteitä, ja niitä varten pukkien piti olla valmiita. Ilta nakkasi kuitenkin niskaamme järkyttävän sateen, ja voitte kuvitella, millaiseksi vellimömmöksi maa meni. Yritäpä siinä kylmässä vesisuihkussa, polviin asti ulottuvassa mudassa sahata, linjata ja naulata puuhökötyksiä paikoilleen. Sinä iltana tein varmasti henkilökohtaisen kiroiluennätykseni enkä muista olisimmeko koskaan olleet yhtä rättiväsyneitä kuin silloin. Jotain saimme kuitenkin aikaiseksi, sillä miehet olivar merkanneet kulmapisteet niinkuin pitikin.

Muuton jälkeen on meillä toki ollut koko ajan jonkin (piha)kohteen laittoa listalla, mutta enää ei ole ollut aikataulupainetta niskassa. Muuttovalmis omakotitalo oli meille ainoa ja oikea rakennusvaihtoehto, sillä siinäkin riitti ihan tarpeeksi vastuuta ja hommaa itselle. Usein talonsa rakennuttaneilta kysytään, tekisikö jälkeenpäin mitään toisin. Me emme tekisi. Olemme olleet kotiimme erittäin tyytyväisiä, ja parin vuoden takaisilla resursseilla ja puitteilla päätyisimme edelleen varmasti hyvin samantyylisiin ratkaisuihin. Miksikäs emme, sillä ihana koti meillä onkin.

Tästä postauksesta piti tulla tiivis raksakatsaus, mutta näköjään tällaista projektia ei ihan muutamaan sanaan tai kuvaan voi niputtaa. Deko 133 -blogihan lähti liikkeelle täysin puhtaana raksablogina, ja alkuvaiheen päivitykset löytyvät edelleen vuosien 2012 ja 2013 postauksista. Niihin voi klikata oikeasta sivupalkista.

Millaisia raksamuistoja teillä muilla rakennuttajilla on?

Se muisteloista. Nyt täytyy hypätä tähän hetkeen, sillä tämän lauantain jatko on hyvin sosiaalinen. Tiedossa on kyläilyä jopa kolmen eri katon alla, joten nyt täytyy lähteä suoristamaan tukkaa. Tsau! 



Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS
 
 

25.9.2014

Ruisleipää ja kuparia


Tiistai oli tuomisten päivä. Kuparinen lyhty tuli kotiin miehen matkassa ja itse sain vanhempieni luota mukaan ison ruisleipäsatsin. Miten olinkaan molempia odottanut! Rupesin eilen töiden jälkeen mussuttamaan tuota äidin tekemää leipää, kunnes syöminen oli keskeytettävä hetkeksi. Lyhty ja leipä kun näyttivät sointuvan niin mukavasti vierekkäin, että oli pakko kaivaa kamera esiin ja kyykistellä sen kanssa näiden kuvien verran.



Kuparilyhtyä katselin jo yli viikko sitten Kuopion Prismassa, mutta ajattelin että nappaan sen hyllystä vasta täältä Iisalmesta. Mutta pah, eihän täällä niitä ollutkaan! Mies kuitenkin piipahti tiistaina Kuopiossa ja ihanana toi tämän sieltä minulle.

Vakilukijat muistatte varmaankin useammasta postauksesta, että olen ujostellut kuparin tuomista omaan kotiin oikein urakalla. Olen kyllä ihastellut sitä muiden kodeissa ja loma-asuntomessuilla, mutta jokin arkuus sen suhteen on ollut. Turhaan! Tykkään tästä uudesta lyhdystä todella paljon. Se saa loimotella tulevana talvikautena takuuvarmasti kodin parhaimmilla paraatipaikoilla.

Ja tuo ruisleipä. Olen kärvistellyt koko kesän ilman äiskän tekemää leipää. Not good, koska se kuuluu minulle ehdottomiin peruselintarvikkeisiin. Kaupan versiot eivät ole mitään omatekoisen rinnalla. Onneksi sää kylmeni lämmityskeleiksi, ja leivinuuni pääsi tositoimiin. Tällä satsilla pärjätään toivottavasti lähemmäksi pari kuukautta. Kiitos vielä mutsille! :)


Heräsin muuten eilen vilkaisemaan tuota blogin lukijatilannetta, ja herranen aika, määrähän jo kutittelee kahtasataa! Kiitos teille jotka seuraatte mukana postauksesta toiseen ja tervetuloa uusille tuttaville! ♥


Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS


24.9.2014

Maple leafs - so orange

Miten nopeasti sää muuttuukaan! Vielä viikonloppuna paistattelimme aurinkokeleillä upeissa maisemissa ja eilen illalla vaihdoimme talvirenkaita räntäsateessa. Tarpeen ne olivatkin, sillä työmatkalla oli tänään riittämiin sohjoa ja liukkuutta.

Pelastin eilen lumipyrystä sisälle pari vaahteranoksaa. Kokosin niistä tuuhean kasan ja asettelin kesällä rompetorilta löytämääni vanhaan viinilaatikkoon. Hassua, että jo kuvausvaiheessa mietin lehtien oranssisuutta, ja sitten Syhi haastoi minut värihaasteeseen. Haasteessa on tarkoitus etsiä omasta kodista väri jokaiselle arkipäivälle. Tämä oranssi käy siis hyvin päivän väristä. Katsotaan, saanko sivuttua väriasiaa viikon muissa postauksissa.

Oranssista minun täytyy sanoa se, että se on ylivoimaisesti inhokkivärini. :) Onko teillä sellaista? En vain yksinkertaisesti pysty sulattamaan sen levotonta ja tunkkaista luonnetta. Pienissä määrin väri menettelee, kuten syksyyn liittyvinä yksityiskohtina. Olen kuitenkin nähnyt myös kokonaan oranssilla vuorattuja tiloja, ja niistä voi vain sanoa, että uuph. Liika on liikaa, oikeastaan missä tahansa värissä, mutta erityisesti oranssissa.


Eilen sain mahtavia kotiintuomisia kahdesta suunnasta - mieheltä ja äidiltä. Tänään jäi välipala kesken, kun huomasin keittiönpöydän ääressä istuessani miten kivasti nuo kaksi asiaa sointuivat yhteen. Pakko oli kyykistellä hetki kameran kanssa ennen kuin pystyin jatkamaan syömistä. Mistään suurista asioista ei ole kyse, mutta sitäkin ihanammista. Postailen sulostuksista heti huomenissa. ♥

Joko siellä on osattu ottaa ilo irti syysvihmasta? Minä ainakin saan siitä hyvän syyn sohvalla lötköilyyn ja takkatulella herkutteluun!


Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS


P.S. Levensin tämän postauksen yhteydessä blogia pari pikseliä leveämmäksi. Näin saan kuvat näkymään isompina ja toivottavasti terävämpinäkin. Entisiin postauksiin muutos vaikuttaa siten, että vanhat kuvat eivät näy yhtä leveänä kuin teksti. Otokset saattavat myös pomppia hassusti tekstiriveillä - älkää siis ihmetelkö jos tällaista huomaatte. Kuvien kokoa en rupea jälkeenpäin muuttelemaan, mutta yritän ajan kanssa saada keskitettyä ne oikein vanhempiin postauksiin. Pienimuotoinen riesa, mutta toisaalta tarpeellinen uhraus, joka toivottavasti poikii laadukkaampia kuvia ja postauksia teidän luettavaksenne!



22.9.2014

Kolilla


Se on maanantai taas. Mieli on kuitenkin vielä viikonlopussa ja tekemässämme ruskareissussa. Teimme lauantaina päivämatkan Kolille ja reissumme oli oikein onnistunut. ♥


Meiltä on Kolille vajaan kolmen tunnin ajomatka. Kesällä 2013 viihdyimme maisemissa kolme päivää, mutta nyt päivän mittainen trippi oli sopiva miniloma.


Aluksi kiipesimme Ukko-Kolin huipulle maisemia ihastelemaan. Vaikka aurinko yritti paistatella, oli yleismaisema syksyisen sumuinen. Usvakerroksesta johtuen eivät ruskan sävyt yltäneet kirkkaimmalla mahdollisella tavalla silmään ja kameraan, mutta fiilis oli silti kohdillaan. Tummat havupuut ja vaaleat kalliot antoivat kauniin kontrastin värejään esitteleville lehtipuille.


Maisemien ihastelu jatkui ylhäälle rakennetusta kylpylästä, joka on iltapäivisin ja iltaisin K-18. Kylpylän olenkin esitellyt jo täällä, joten nyt riittää kun kerron, että rentoutuminen lämpimissä vesissä, saunoissa, pedeissä ja suihkuissa oli taattua. Myös masut saivat polskuttelujen lomassa pientä täytettä, kun hurahdimme rentoutumishuoneen hedelmiin. Maiskuttelimme luumuilla, kiiveillä ja appelsiineilla kuin mitkäkin pikku ahmatit.


Kylpylän jälkeen illallistimme Grill it! -ravintolassa, joka sekin sijaitsee korkealla, lähellä Ukko-Kolin huippua. Ravintolan erikoisuutena on puuhiiligrilli, joka antaa aidon savun ja grillauksen maun melkein jokaiseen listan annokseen. Listassa näkyy pohjoiskarjalainen ruokaperinne, joten aivan peruskrouvista ei ole kyse. Olemme viime vuosina metsästäneet maailman täydellisintä ruoka-annosta, ja nyt täytyy hehkuttaa, että Grill it! pääsi tämänhetkisen rankingin huipulle. 

Kynttilänvalossa ja tunnelmamusiikin ohessa syödystä illallisesta minulla ei ole kuitenkaan näyttää teille insta-räpsyä enempää otoksia, sillä kamera sai suosiolla jäädä laukkuun. Oli aika nauttia hetkestä ilman raportoimispaineita. Samalla ideologialla jatkoimme myös Kahpitsa-kahvilaan iltakahveille. Kotimatkan taitoimme yönselkää pitkin, mutta yllättävän virkeästi.


Tällaisia pieniä stoppeja, irtiottoja tai minilomia pitäisi tehdä useammin. Aina niissä ei tosiaankaan tarvitse olla edes näin vaikuttavia puitteita - riittää, kun näkymät ja tekemiset poikkeavat edes hieman arkisesta. Nämä ovat niitä hetkiä, kun ihmismieli latautuu. Näitä ihminen tarvitsee.


Onko teillä syyspyrähdyksiä tiedossa, vai ihasteletteko ruskaa koti-ikkunoista?  
Raikasta maanantaita!


Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:
 FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS


20.9.2014

Koti siisti ja laukut pakattu


Muutamaa postausta aiemmin mainitsin, että suunnittelemme miehen kanssa pientä ruskareissua. Sen aika on nyt. Ennen lähtöä on kuitenkin huolehdittava, että koti on ojennuksessa. En ole ikinä osannut lähteä minnekään stressittä, jos paikat jäävät sikin sokin. Nyt ne ovat onneksi viikkosiivouksen jäljiltä luontaisesti kondiksessa.


Sitten on tietenkin pakattava kamppeet matkaan. Olen paitsi järjestelmällinen, myös huselo pakkaaja. Tavallisesti muistan ottaa mukaan kaiken tarvittavan, sillä käyn pakkaushetkellä päässäni läpi reissua ja ennakoin sen aikana tarvittavia tavaroita. Tavaroiden organisoimisessa en kuitenkaan ole haka, vaan mentaliteettini on ollut: Kaikki samaan kasaan ja vetoketju kiinni. Ymmärrätte varmaan, että tämän myötä on reissun päällä ollut hieman hankaluuksia paikallistaa, mistä mikin juttu löytyy.


Pakkausongelman on tiedostanut myös mieheni, joka on puuttunut etenkin käsilaukkuni sisältöön. Hän ei voi ymmärtää, miten voin säilyttää kaikkea pikkusälää laukussani sikin sokin - varsinkaan meikkejä. Huseeraustani en voi puolustaa mitenkään, sillä myönnän kamppailevani joka aamu käsilaukkuni kanssa: sen rutiinikiusa on piilottaa milloin mitäkin aamulaittautumisessa tarvittavaa. Meikkilaukkua minulla ei siis erikseen ole, vaan olen nähnyt kätevimmäksi(!?) säilyttää päivittäiskosmetiikkaa käsilaukussani, joka kulkee aina mukanani. Siinäpä sitä on aina mukava yrittää hämärässä siristellä ja tonkia etsimäänsä.


Pakkaushaasteistani olen siis ollut pitkään jo tietoinen, ja olenkin jo etsinyt siihen ratkaisua. Löysin Indiedays-kampanjabloggaajien kautta Insjön bagINbagit, jotka ovat isompien laukkujen sisään laitettavia pikkulaukkuja. Niiden avulla tavaroiden säilyttäminen ja järjestyksessä pitäminen on aiempaa helpompaa - sopii siis minun tarpeisiini kuin nenä päähän. 

Olin jo hankkimaisillani omaa bagINbagia, kun sain Insjöltä yhteydenoton. Omia sisälaukkuja testattavaksi? Totta ihmeessä! Ja katsokaas, nyt minulta löytyvät pienempi Inari ja isompi Saimaa.

Vihdoinkin saan pidettyä laukuissa lainehtivat tavarat järjestyksessä. Inari imee tänä viikonloppuna sisäänsä ainakin nämä tilpehöörit:


Saimaa taas kätkee uumeniinsa harvempia, mutta suurempia tavaroita:


BagINbagit ovat kätevimmillään isojen laukkujen sisällä. Niissä kun harvoin on pikkutaskuilla tuhlailtu, vaan käytössä on yleensä pari suurempaa osastoa ja ehkä yksi pienempi. Isoista laukuista en pystyisi ikinä luopumaan, sillä liikkuvaisena tyyppinä on minulla oltava matkassa yhtä sun toista tarpeellista. Lykky on, että vihdoin isommatkin laukut voivat pysyä hyvässä järjestyksessä. Meikki- ja toilettilaukuista nämä eroavat selkeästi siinä, että taskuja ja säilytyskoloja on bagINbageissa vertailukohtiansa enemmän.


Mites teidän laukkuasia rullaavat? Pysyvätkö veskat järjestyksessä vai olisiko tilausta tällaiselle bagINbagille? Insjön valikoimaa pääset ihastelemaan tästä - nettikaupasta löytyy sisälaukkuja monissa herkkuväreissä ja useammassa koossa.

Jos päädyt tekemään itsellesi tilauksen, koodilla Deko saat ilmaisen toimituksen lokakuun loppuun saakka.


Vuan nyt. Ei noita laukkuja malta enää pitää jännityksessä.
Me mennään nyt, moi!



Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

18.9.2014

TV-nurkkaus


Luulen, että sisustusblogien kierretyin kuvakulma on se, jossa kodin TV näkyy. Ainakin itse huomaan rajaavani sen systemaattisesti pois postauksista.


Blogimaailman ulkopuolella tämä on kuitenkin se alue kodista, jonne takapuoli eniten vetää. Tuossa sohvalla me töiden jälkeen kahvittelemme ja siinä nukun myös päivittäiset päiväuneni. Yleensä tälläydymme molemmat sohvan oikenpuoleiselle puoliskolle ja vasemmalle taas kasaamme ylimääräiset tyynyt.


TV:n ympäristön olen pyrkinyt säilyttämään mahdollisimman rauhallisena. Koska ruutu itsessään syytää jos minkälaista virikettä, ei sellaista enää ympärille tai reunoille tarvita. Nurkkaan on jumiutunut pidemmäksi aikaa tuo Pentikin puukori tyynyineen ja toisella puolen TV-tasoa seilaa ukin tekemistä pärekoreista pienempi. Yläpuolen tekstitarra taas hengittelee veitsenterällä viimeisiä vetojaan.

Tuo TV-taso on miehen hankkima, ja itse tykkään edelleen sen luomasta lämmöstä. Hyllyvälikköön ahtautuneisiin pelikonsoleihin ja kaiuttimeen en ole puuttunut, silloin tällöin vain suoristelen ne linjaan.


Toivoisin niin kovasti, että keksisin olohuoneeseen välillä uuden järjestyksen. Sohvanryökäle on kuitenkin liian iso näppäriin suunnanvaihdoksiin. Raksavaiheessa emme myöskään hoksanneet laittaa telkkarille pistokkeita takan vasemmalle puolelle, mikä rajoittaa osaltaan erilaisen järjestyksen luomista. Huoneen vastakkaiselta seinältä pistokepaikat kyllä löytyvät, mutta siinä suunnassa on ongelmia tuon takaoven kanssa. Ehkä sen voisi talvella poistaa käytöstä, peittää verhoilla ja tällätä eteen sohvaa. Voi olla, että viimeistään joulusiivousten aikaan kokeilen rymsteerata eri vaihtoehtoja.


Sohvan taakse olen välillä mietiskellyt kapeaa pöytää. House Doctorilla olisi yksi herkullinen vaihtoehto, mutta vielä ei taida olla sen hankkimisen aika. Välillä tuo sohvan pitkän selkämyksen näkyminen vaivaa, sillä se jotenkin katkaisee huonetta liikaa. Toistaiseksi taidan kuitenkin pystyä elämään asian kanssa. :)
Se niistä pohdinnoista. Huomenna onkin jo ansaittu perjantai ja sen jälkeen pari herätyskellotonta aamua. Tykkään. ♥ Mukavaa iltaa!



Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:



17.9.2014

Ihan vaan


...ollaan ja hämyillään. Aina ei tarvitse tehdä mitään. Ei edes ajatella, fiksuja juttuja varsinkaan. 

Lötköä iltaa!


Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:


15.9.2014

Hallbergs - Troy


Se on täällä. Kotona. Saanko esitellä, TROY! ♥


Olen etsinyt keittiönpöydän yläpuolelle oikeanlaista lamppua talon valmistumisesta saakka, eli jo puolitoista vuotta. Tämä on ollut paikkana jotenkin muita arvokkaampi, ja olen mieluummin halunnut olla hankkimatta minkäänlaista väliaikaisratkaisua kuin tyytyä ei-niin-täydelliseen valaisimeen.

Lamppu on ollut ikuisuusajatuksena mielessäni, ja välillä olen tuskaisenakin ihmetellyt, enkö todellakaan löydä sitä oikeaa. Uskoin vahvasti siihen, että meille tarkoitetun valaisimen kohdatessani siitä välittyy täsmällinen tunne, joka kertoo yksilön paikan olevan keittiönpöytämme yläpuolella.


Tuota luontaista oloa metsästäessäni hairahduin välillä luulemaan, että kristallinen bling olisi meille tarkoitettu. Reilu vuosi sitten käytinkin aikaa erilaisten kristallivalaisimien haarukointiin, mutta onneksi ostopäätöstä ei syntynyt. Matkan varrella maku kun jalostui ja tarkentui oikeaan suuntaan. Haussa oli lopulta iso, rouhea kupuvalaisin. Mielikuvan mukaista lamppua ei kuitenkaan alkanut löytyä, vaikka tällä hetkellä erilaisten kupuvalaisimien tarjonta on runsasta.

Etsinnän käännekohta tapahtui kesällä, länsirannikolla reissuillessamme. Kristiinankaupunkilaisessa Tavaratalo A. Talaksessa haukoin henkeäni tiskin yläpuolelta löytyneiden kupuvalaisimien vuoksi. Tästä hetkestä kerroinkin paikkakuntaa sivuavassa postauksessa. Pyysin tuolloin henkilökunnalta lisätietoja, ja ihanuuden nimeksi paljastui Troy, valmistajaksi Hallbergs. Ystävällinen myyjä kaivoi minulle kuvastonkin tutkittavaksi ja siitä sain otettua ylös kaikki Troyn olennaisimmat tiedot. Ongelma oli kuitenkin se, että valaisimia ei saanut Suomesta. Pienen salapoliisityön jälkeen löysin listan ruotsalaisista Hallbergs-jälleenmyyjistä, mutta jätin toimittajan etsimisen vielä hautumaan.

Onneksi jätin, sillä pari viikkoa sitten asian pariin palatessani huomasin, että Troy oli lisätty ruotsalaisen Lampgallerian-verkkokaupan valikoimaan. Sieltä Suomeen tilaaminen on helppoa ja edullista. Muutama klikkaus, pari päivää odottamista ja Troy oli viimein kotona.


Hallbergs on vuonna 1945 perustettu perheyritys,  jonka ensimmäinen lamppumalli on syntynyt Ture Hallbergin rydboholmilaisessa keittiössä. Sittemmin yritys ja valikoima on kasvanut humpsahtamalla ja tuotesuunnittelu takaa laadukkaat muotoiluvaihtoehdot moneen makuun. Valaisimet valmistetaan käsityönä, joten jokainen kappale on uniikki, sielukas yksilönsä. Hallbergsin tuotteet on jaoteltu mallistoihin ja Troy kuuluu Industry style -sarjaan, mihinkäs muuhunkaan.


Itse rakastan Troyssamme sen käsintehtyä tuntua, epätasaista pintaa, väriä ja muotoa. Kuvun halkaisija on suuri, 53 senttiä. Vielä en ole ehtinyt etsimään kuvun sisälle polttimoa, vaan kiirehdin jo mallailemaan lamppua pyödän päälle ja napsimaan siitä teille kuvia. Ai lav it!



 Mitäs meinasitte puuhata tällä viikolla? Meillä pihahommat vaan jatkuu.
Mukavaa maanantaita!


Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...