31.12.2014

Blogivuosi


























Olen klikannut tänä vuonna lähes kaksisataa kertaa "Julkaise"-nappia uuden postauksen sinetiksi. Tähän postaukseen halusin koota vuosiarkistosta kuukausilemppareitani, joka kuukaudelta kolme. Kuhunkin pääset sen otsikkoa klikkaamalla.

Näistä nostoistani huomaan, kuinka selkeästi painotan omaa ja muiden blogeja selaillessani kuvia; teksti on toisarvoista. Lähes jokaisen julkaisukerran jälkeen olen puntaroinut kuvien laatua, en miettinyt sitä, mitä tuli höpistyä. Sisustajana ja kuvaajana tunnen edenneeni vähä vähältä; kuitenkin niin, että eron tammi- ja joulukuun postauksista huomaa. Valtavia sisustushankintoja ei vuoden aikana tullut tehtyä, mutta havaitsen tietynlaisen tuoliviehtymyksen jatkuneen läpi vuoden. Keittiön Troy-valaisin oli ehdottomasti sisustuskauden odotetuin ja haaveilluin hankinta. Myös DIY-saralla olen aika ajoin aktivoitunut ja itse tehtyjä ideoita on tupsahtanut ilmoille vähän vahingossakin.

Vuosi 2014 on ollut selkeästi rauhoittumisen ja levon vuosi. Nyt ainakin tuntuu siltä, että raksavaiheiden ja pihanlaittojen jälkeen on elämä päässyt jo tasaantumaan. (Mitä nyt oli yksi talo maalattavana.) On ollut aikaa tehdä mitä huvittaa, tuntematta suorituspaineita niskassa. Olemmekin miehen kanssa ehtineet tehdä hurjan mukavia reissuja sinne sun tänne - etenkin pitkä kesä oli huippu. Aikaa omien ajatustenkin tutkiskeluun on riittänyt ja tuntuu, että jos mahdollista, tunnen itseäni ja puolisoani entistä paremmin. Toki tämä projekti jatkuu läpi taipaleen. 

Vuoden aikana on tullut tehtyä selkeämpiä linjavetoja - lähinnä rajamuuria sen suhteen, minkälaisia ihmisiä haluan ympärilleni ja kuka pääsee vaikuttamaan elämäämme ja kuka ei - minkä myötä itsevarmuuteni on kehittynyt. Tällä hetkellä tuntuu, että tiedän tasan tarkkaan mitä haluan nyt tai parin vuoden aikajänteellä ja millä tavalla niihin unelmiin pääsee käsiksi. Toisaalta on ollut aikaa panostaa myös ystäviin, ja vuosi on tuonut etenkin bloggaamisen ansiosta hurjasti uutta ulottuvuutta ja uusia kavereita.

Tulevaa vuotta varten en tee tälläkään kertaa lupauksia. Odotan vain mielenkiinnolla, mitä vuosi 2015 tarjoaa ja ehkä kuiskaan hiljaa muutaman toiveen ilmaan. Kiitos teille kaikille Deko 133 -blogin lukijoille kehittävästä ja antoisasta blogivuodesta! ♥

MAINIOTA UUTTA VUOTTA 2015!


28.12.2014

Kahville!

Tänään herätessämme ihmettelin, miten taivas näyttääkään noin kauniin siniseltä. Maisema järvelle on parhaillaankin kirkas ja koivujen latvat punertavat auringossa, joka yrittää nostatella itseään mäen takaa. Katsahdus lämpömittariin selitti havaintoa: 22 astetta pakkasta. Hrr, ihana talvi! 

Mies lähti nyt käymään maitokaupalla ja minä jäin polttelemaan takassa tulta. Ektorpiin uppoutuneena saan samalla postattua teille tämä kahvittelukutsun. Ennen joulua kun kerroin tontuille ihastuksestani Iittalan mustavalkoiseen Taika-sarjaan. Lahjalistalle en toivettani kuitenkaan laittanut, koska mielestäni se oli kovin arvokas haave. Vaan mitäpä löytyi aattona eräästä valkoisesta paketista: 12-osainen setti kuudelle kahvittelijalle! Melkein itku pääsi.

Mies oli ennen joulua onnistunut minulta salaa vahvistamaan tontuille astiahaaveeni - kaikki juonessa mukana olleet olivat olleet epävarmoja hurmaantumisestani; eihän Kristiina nyt tuollaisista kuoseista tykkää. Kun eräänä iltana Taika-sarja keikkui blogin ylälaidan mainosbannerissa, oli miehen ollut helppo ottaa se silloin luontevasti puheeksi. Vuorosanoilla: "Katohan, kuka tämmöisestä tykkäisi?" No, minä! Ihmettelinkin, miten se tuollaisia oli kiinnostunut kyselemään.

Rehellisesti, en osaa sanoa itsekään tarkkaa syytä, miksi mustavalkoiseen Taikaan olen ihastunut. Mutta katsokaa nyt näitä kuvia, eikö näissä ole selittämään jo tarpeeksi? Mustaa, valkoista, peltiä ja harmaata pörröä. Minusta aika täydellinen kombinaatio!

Vähän faktaakin höysteeksi: Taika-astiaston kuosin on suunnitellut taitelija Klaus Haapaniemi ja muotoilu on Heikki Orvolan työtä. Vaikka rehevä taikametsä fantasialintuineen on aiheena runsas, ovat astiat silti mielestäni selkeitä ja juhlavia - helposti muihin mustavalkoisiin kattausesineisiin yhdisteltäviä. Iittala valmistaa sarjaa useammissa väreissä, mutta minusta tämä mustavalkoinen on vaihtoehdoista tyylikkäin. Kauempaa katsottuna näissä on jopa jotain samaa henkeä, kuin trendikkäissä marokkolaisastioissa.

Tulkaahan siis kahville! Jos matka tänne Iisalmeen on liian pitkä, on virtuaalikupposetkin katettu. Ja santsata saa.

Minä alan nyt odottelemaan miestä takaisin. Lykkäsin hänelle lähtiessään rahan kouraan, ja pyysin yllättämään minut kahdella sisustuslehdellä. Ohjeena, että ostaisi sellaiset lehdet joista arvelee löytyvän paljon minua kiinnostavaa luettavaa. Katsotaan, mitä sieltä kohta tulee!

Rentoa sunnuntaita!


27.12.2014

Bloggarin uudet kuvauskaverit

Blogikuvat ovat oma genrensä. Ne eivät noudattele aina valokuvauksen perinteisiä sääntöjä, vaan saattavat olla hassusti rajattuja, hämäävän valoisia tai äärimmäisen pienellä syväterävyysalueella otettuja. Väittäisin, että laadukkaiden sisustusblogien kuvat ovat tätä erityisen korostuneesti.

Tottahan toki blogeissa postataan runsaasti kuvia sisustuslehtien mallin mukaan: laajoja yleiskuvia, joissa linjat ja asettelut ovat perinteisempiä. Mutta. Koti ja sen sisustus olisi nopeasti käsitelty, jos kaikki postaukset keskittyisivät vain huonekokonaisuuksiin - siksi tarvitaan toisenlaisiakin kikkoja ja eri tavalla kohdennettuja aiheita. Näihin taas ei pääse ainakaan helpolla, ellei kuvauskalusto tue tavoitetta.

Blogimaailma on kehittynyt viime vuosina kohinalla; tarjonta ja erityisesti kuvien laatu ovat kasvaneet räjähtäen. Itseoppineita järjestelmäkamerakuvaajia on kuin lumihiutaleita Lapissa ja blogiarkistoja selaillessa on siirtymävaihe digipokkareista järkkäreihin ollut kiistattoman selkeä.

Minun kamerataipaleeni voi havaita jokainen Deko 133 -blogin arkistoa kahlaava: Vuonna 2012 en ajatellut tippaakaan kuvien laatua, vaan pääasia oli saada julkaistuksi edes tihrustaen selviä otoksia - vaikka sitten ikivanhalla nokialaisella otettuja. 2013 olin jo askeleen ajattelevaisempi ja räpsyttelin blogikuvia Canonin pikkupokkarilla. 

Joulun 2013 paketeista avautui järjestelmäkamerakauteni, kun sain lahjaksi Nikonin D3100-kameran. Siinä mukana ovat vuorotelleet Nikkorin AF-S 18-55mm f/3.5-5.6G sekä AF 70-300mm f/4-5.6G -objektiivit. Jokainen näistä rimpsuista selkoa saava ymmärtää, etteivät kyseiset objektiivit ole hurjan valovoimaisia saati helposti kapeaa syväterävyysaluetta luovia. No, näillä on kuitenkin pärjätty ja objektiiveja olen pyrkinyt kompensoimaan kuvankäsittelyohjelmalla - vanhalla Paint Shop Prolla, jolla kuvat ovat saaneet valoa, sumennusta sekä loppuvuodesta löytynyttä terävyyttäkin. Kameran mukana seurannut jalusta on ollut elintärkeä, ilman sitä olisi kuva-aineistoni ollut rutkasti tärähtäneempää.

Nyt luulen taas pääseväni uudelle mukavuusalueelle, kun joulu toi jälleen kameraherkkuja: Nikkorin AF-S 50mm f/1.4 -objektiivin sekä RS-N3 -kaukolaukaisimen. 




Olen ehtinyt tutustumaan näihin rakkauksiin vasta muutamana päivänä, mutta ne tuntuvat käytössä jo nyt paljon ihanammilta, mitä osasin ennakkoon uneksiakaan! Toivottavasti pystyn kehittymään uusien kuvauskaverien myötä taas hitusen paremmaksi kuvaajaksi, että saisitte blogistani asteen verran enemmän silmäniloa. Sitä toivon todella.

Sen sijaan että tiedustelisin kuvaatteko te muut blogikollegat pokkareilla vai järkkäreillä (no daa, jälkimmäisillä tietysti), kysynkin, mitä kameramerkkiä edustatte? Enemmistön Canonia, pienemmän joukon Nikonia vai jotain villimpää korttia? Entäs kaukolaukaisin, käytättekö sitä kuvatessanne?

Kuvauksellista lauantaita!

P.S. Pieni vinkki kaikille kameralaukkuja raijaaville: kuljettakaa sitä aina oikeaoppisesti. Itse nostin laukun eilen autosta kallistuneessa asennossa, ja vanhempi perusobjektiivi oli pyllähtänyt jostain välistä lumiselle pihalle. Mies ajoi kotiin hetkeä myöhemmin ja oli sivuuttanut autonrenkaalla objektiivin vain 15 sentin päästä. Huh.


26.12.2014

Joulukoti

Kuvia nyt täältä meidän omasta joulukodista. Kuten huomaatte, ennakkoon julistamani linja punattomasta joulusta ei ihan pitänytkään - hupsista! Aatonaattoiltana en osannut olla tarttumatta silitysrautaan ja oikaista esille pari punertavaa tyynynpäällistä ja keittiöliinaa. Vaikka kuusi toi jo joulun, täydensivät punaiset pilkut sen sittenkin kokonaiseksi.

Tänä jouluna olen antanut valaistukselle suuren roolin tunnelmantekijänä. Kynttilöitä olen poltellut monessa paikkaa ja alvariinsa, sähköiset tuikut ovat taas valaisseet aina kun olemme olleet kotona. Ritisevä takkakin on tunnelmanlähteistä yksi parhaista.

Instasta voitte vilkaista vähän pienemmän joulutönön kuvan, latasin sinne otoksen tekemästäni piparkakkukirkosta. Vähintään yhden piparitalon olen tehnyt joka vuosi, yläkouluikäisestä saakka. Useana viime vuotena on rakennus ollut kirkko, johon rustailen kaavat päästäni aina taikinan sulamista odotellessa.

Vaan nyt joulupitsan tekoon - meille alkaa muodostua mukavaksi perinteeksi mässäillä jouluruokien jälkeen kotikutoisella pitsalla. Sopivan suolaista vaihtelua makeisiin joulusuklaisiin ja tukeviin aterioihin. Tällä tankkauksella sitten jaksaakin lähteä piipahtamaan huomisilla alehulinoilla.

Rempseää Tapaninpäivän iltaa! Lähdettekö Tapsantansseille, vai jatkatteko vielä kotoilua? Me menemme nyt ihan kotimussutuksella.



25.12.2014

Aattona








Jouluhan vielä jatkuu, mutta mikä onnistunut alku meillä onkaan jo takana! Aattona vietimme aamupäivän omassa kodissamme joulutunnelmoiden ja puoliltapäivin ajelimme suvun tykö Rautavaaralle. Aatto piti sisällään kaikki klassiset jouluelementit pakkashuuruisesta lumikelistä ähkysyömisiin, yhdessä touhuilemisiin, haudoilla käymisiin, syleilevään joulusaunaan sekä mahtaviin paketteihin. Olimme kai taas olleet hurjan kilttejä, kun saimme niin ihania lahjoja! Osasta tulen vielä postailemaankin, kunhan pyhähumu laantuu. 

Jouluyöksi matkasimme takaisin omaan kotiin. Joku olisi voinut vetää pultteja tilanteessa, kun miehen auton akku simahti kovassa pakkasessa emmekä päässeet lähtemään omalla kyydillä matkaan. Kiitos auttavien käsien, saimme auton yöksi lämpimään halliin, vara-auton ajokiksi ja tällä hetkellä uusi akkukin jo porskuttaa paikoillaan. Tilanne tuntui oikeastaan jännittävältä jouluseikkailulta - mikäli lähtömme ei olisi myöhästynyt tunnilla, emme olisi välttämättä saaneet matkata vihreiden revontulien saattelemana kotiin!

Tänä aamuna heräsimme seitsemäksi joulukirkkoon ja vietimme päivää yksinomaan kotona löhöillen. Laittelen vielä kuvia omien nurkkien joulufiiliksistä, nämä olivat nyt kaikki kotipitäjämme maisemista.

Leppoista Joulupäivän iltayötä, täällä vielä uppoudutaan lukemisiin. ♥


24.12.2014

Suloista joulua!


Kaikki valmistelut on nyt tehty. Tunnelmavalot sytytetty, jääkaappi täynnä ruokaa. Ulkona lunta ja pakkasta, rinnassa lämmin fiilis. Paketit valmiina lähtöön. Joulu on nyt! ♥♥♥

Ihanaa, rauhallista, lämpöistä ja onnellista joulua teille kaikille! *<|:)


23.12.2014

Kuusi


Tänä vuonna minusta tuntuu, että meidän joulukuusemme on täydellinen. Hankintakaan ei mennyt ihan tragikoomisuuteen saakka, vaikka ostinkin jo yhden harjoittelukappaleen ja etsin tätä oikeaa kolmelta eri paikkakunnalta. Kuva saa puun näyttämään ehkä pienemmältä kuin se on luonnossa - olohuoneessa se kun kohoaa nyt kolmeen metriin. Vuosirenkaista laskin, että kuusella on ikää kymmenen vuotta.

Koristeista jätin nauhat kokonaan pois, sillä kaunokainen saa ihastuttaa mahdollisimman paljon omana itsenään. Mieskin oli sitä mieltä, että vain tietyt koristeet nyt riittävät. Koristelimme kuusen eilen illalla, ja voi vitsit, minkä tunnelman se toikaan! Kyllä se vaan ainakin omalla kohdalla on niin, että joulu alkaa täsmälleen siitä hetkestä, kun joulupuu tuodaan sisään. ♥

Joko teillä on kuusi sisällä?

 

22.12.2014

Joulufiiliksiä Joensuun Taitokorttelista

Moikka! Täällä on jouluhuiske parhaimmillaan: kuusi on kannettu sisään, lahjoja paketoidaan, kynttilöitä poltellaan, jäälyhtyjä tehdään, jouluvieraita kahvitetaan ja viimeisiä siivouksia lopetellaan. Siksi ei siis ole aikaa tuhlattavaksi höpöttelyihin, joten antaa kuvien puhua puolestaan.

Kävimme eilen naisporukalla adventtireissussa Joensuussa. Tärkein käyntikohde oli tietenkin Taitokortteli ja sen joulukylä. Kuvatulva siis sieltä. Minun (a.k.a. entinen heppahullu) lemppareitani olivat ehdottovasti tonttulakkiset pikkuponit!


Taitokortteli koostuu herkkukahvilan ja salonkien lisäksi monista pienistä putiikeista, joihin oli loihdittu jouluista tunnelmaa. Oma lempparini näistä on ehdottomasti vintillä sijaitseva Sarustiikka - aivan omaa luokkaansa ihanine, omalaatuisine sisustustuotteineen. Viimeiset kuvat ovatkin kyseisestä putiikista.


Toivottavasti teilläkin on yhtä positiivinen huiske päällä kuin täällä! Minulla vähän laahaa sattuneesta syystä nyt kommentteihin ja sähköposteihin vastaaminen, mutta palaan niiden pariin heti kun on aikaa istahtaa koneelle hieman pidemmäksi aikaa. *<|:)

Joulutohinaa!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...