Nyt ei ehi!

Pikainen moimoi! Tulin nopeasti rikkomaan postaushiljaisuuden ja kertomaan, että nyt pukkaa projektia! Sisällä ja ulkona, valkoista ja mustaa. Vähän vihreääkin. Maalisuti on heilunut yhdessä jos toisessa paikassa, ruuvit ja naulat ovat sinkoilleet, mullat ja katteet levinneet, pihasepelit liikahtaneet. Ei ehdi nyt blogistaniaan, ei. Vaikka olisi Tanska-reportaaseja jatkettavana ja kotipäivityksiä kerrottavana. No, eiköhän kaikelle vielä välinsä löydy. Nyt pyhitetään pari päivää kyläilyille ja kyläilijöille, kulttuuriakin pitäisi ehtiä harrastamaan. Saisiko pari lisätuntia vuorokauteen?

Touhukasta loppuviikkoa!

Piano-onnea

Instan puolella olenkin jo tainnut kertoa pianohaaveistani, tai lähinnä kuljetuksen malttamattomasta odotuksesta. Täällä blogissakin taisin joskus mainita työhuoneeseen tulevasta painavasta kalusteesta. No, vihjailut on vihjailtu, ja tässä se on. Minun oma pianoni!

Hellaksen soitin on ollut karulla kohtelulla; pinta on kärsinyt ja lohkeillut, sointi kaipaa etenkin äärilaidoillaan virittäjää. Pari purkkaakin löysin kannen alle läntättynä, mutta ei se mitään. Tästä tulee vielä upea, tai sitä se on kaikesta huolimatta jo nytkin.

Piano kotiutui eilen, kun saimme sille viimein kokoon suuremman kantojoukon. Punnertamassa meitä oli viisi ihmistä, eikä siinä ollut yhtään liikaa - oli hurjan painava urakka! Peräkärrystä sisälle paikoilleen siirtämisessä vuorasimme lattian vanereilla ja vanhoilla räsymatoilla, jotta lattiapinnat eivät saisi painautumia. Työhuoneen oviaukosta soitin mahtui juuri ja juuri sisään. Pianon alle olin ennalta mitannut, sahannut ja maalannut paksun vanerin, jotta se ei seisoisi suoraan laminaatin päällä ja uppoaisi siitä läpi. Tuli tarpeeseen.

Illalla uppouduin jo pimputtelemaan sen verran intensiivisesti, että pyykkikone meinasi unohtua tyhjentämättä. On klassinen, akustinen piano vain ihan eri peli kuin sähköiset versiot - meillähän on myös kosketukseltaan oikeaa pianoa jäljittelevä sähköpiano, mutta itse olen sen laadukkuudesta huolimatta karsastanut soitinta. En vain osaa motivoitua soittamiseen, jos ensin pitää painaa virtanappia. :D Joten hohoi, jos joku on lähimailla sähköpianon tarpeessa, täällä olisi yksi sellainen myynnissä, Casion CDP-200R.

Pianotaustani on pitkä, sillä nuoruudessani harrastin pianonsoittoa hyvin tiiviisti - konservatoriossa soitin sitä toistakymmentä vuotta. Edelleenkään en osaa kuvitella elämää ilman pianoa. Lapsuuskodissani on kiiltävä, musta Samick, jolla pikkusiskoni kanssa olemme monet vuodet soitelleet. Sitä en kuitenkaan ole voinut tänne meille ryövätä, sillä sitten äiti olisi jäänyt ilman koskettimia. Nyt on kuitenkin onni kaikilla, kun minulla on oma Hellas! Pintakäsittelyä tein sille jo puoleenyöhön saakka, joten jatkossa palaan vielä asiaan soittimen ulkonäön tiimoilta.

Onko siellä muita pimputtelijoita? Hymyjä torstaihin!

Ai minäkö tein kirpparilöydön?

Usein kuulee tarinoita, miten joku on löytänyt kirpparilta jonkin mielenkiintoisen esineen tai huonekalun ja ennen kaikkea hurjan edulliseen hintaan. Ennen viime viikonloppua uskoin, että tuollaista tapahtuu vain muille, ei minulle. Ei, vaikka kirppareita on tullut koluttua tähän ikään jo melko ruhtinaallisesti. Nyt jouduin kuitenkin nielaisemaan uskomukseni samalla, kun katseeni osui kuvissa keimailevaan vanhukseen.

Olin viime lauantaina Kuopiossa, kaupunkitreffeillä blogisisko Marun kanssa. Meillä oli tarkoituksena tavata jo aiemmin keskiviikkona, mutta peruuntunut autohuolto vesitti suunnitelmat. Jälkikäteen ajateltuna lauantai taisikin olla parempi treffipäivä, sillä keli oli kerrankin upea, keskusta täynnä ihmisporinaa ja muuna päivänä en varmasti olisi tätä jakkaraa löytänyt.

Jakkaralöydöstä voin kiittää Marua, sillä hänen ehdotuksestaan kävimme kiertämässä Kasarmipuiston ulkokirppiksen. Aurinkoinen keli oli houkutellut paikalle puiston täyteen myyjiä ja kuhina oli kesämäinen. Puistopolkuja tepsutellessamme meillä oli niin paljon puhuttavaa, että melkein voisi pelätä kulkeneensa monen muun löydön ohi... Mutta ehkä ei kuitenkaan, sen verran hioutuneita sisustushaukkoja taidetaan olla.

Huomasin tuolin eräästä myyntipisteestä, muiden tavaroiden alta. Oikeasti tämä ei ollut edes kaupan, mutta sinnikäs ihasteluni taisi hellyttää myyjän. Kertoi jakkaran olevan 70-luvulta, muttei muistanut, mistä se on hankittu. Kun tulimme hintapolitiikkaan asti, odotin kuulevani useamman kympin pyynnin ja mietin jo, riittävätkö aiemmin automaatista nostamani rahat. Mutta vielä mitä, myyjä täräytti hinnaksi seitsemän euroa. Seitsemän! Yritin olla hihkumatta ulospäin kauppoja tehdessäni. Vasta, kun olimme riittävän matkan päässä kauempana, uskalsin tuulettaa ja äimistellä.

Jakkarassa on samaa kuin House Doctorin Have a Seat -versiossa: pyöreä, puinen istuinosa sekä kolme jalkaa. Tässä pidän erityisen paljon tuosta puuruuvista, jolla istuinkorkeutta voi säädellä. Vihreä ei kuulu millään muotoa lempiväreihini, joten jakkara tulee saamaan lähiaikoina maalikäsittelyn. Puunväriset osat minulla on tarkoitus kuitenkin puhdistaa ja jättää ihan tuollaiseksi. Yläpuoli on kulunut upeasti tuollaiseksi harmaaksi enkä sitä sävyä halua hukata. Ja nuo istuinosan halkeamat, vau!

Heh, Maru ja te muut taidatte vähän hymistellä, että paljonpas tuo höppänä saa hehkutusta aikaan yhdestä jakkarasta. :) Tästä kuitenkin huomaatte, miten hyvilläni kirpparilöydöstäni olen. Marukin muuten teki loistavan lamppuhankinnan kirppikseltä, kurkatkaapa se Nuapurissa-blogista! Mitä tulee kesäpäivän seuraan, niin se oli ihan loistavaa. Huikeaa, miten äkkiä voi tulla ystäviksi oikeanlaisen ihmisen kanssa, kun vain yksinkertaisesti natsaa kerrasta. ♥

Kaunista tiistaita! Minä saan hakea tänään uuden puulähetyksen takapihalle, jihuu!

P.S. Huvikumpu Living -blogin sydämellinen Susanna postasi Blawhi Graphics -printeistä heidän lasikuistillaan, käykääpäs ehdottomasti visiteeraamassa!

Nettisivut avattu! // Blawhi Graphics

Mitä mahtavinta sunnuntaihuomenta! Erityisen tästä päivästä tekee se, että voin viimein julkistaa Blawhi Graphicsin nettisivut avatuiksi. Kun siis kurkistat osoitteeseen www.blawhigraphics.com, pääset tämännäköisen sivun alkuun:

Kerroinkin teille kesäkuussa perustaneeni oman toiminimen, jonka suojissa syntyy mustavalkoisia sisustusprinttejä. Silloin olin vasta avannut Blawhi Graphicsin Facebook-sivut, mutta nyt repertuaari laajenee rytinällä. Virallisille sivuille on viimein koottu selkeästi tämänhetkinen printtivalikoima, kaikkiaan kaksitoista erilaista. Jokainen tuote aukeaa klikkaamalla vielä suurempaan kokoon, jolloin julisteen sopivuutta oman kodin seinälle on helpompi tuumata. Pyrin sisällyttämään nettisivuille vain kaikkein olennaisimman ja pitämään visuaalisen kokonaisilmeen helposti tutkittavana. Lopputulos tuntuu nyt varsin oivalta, joten HTML-koodien kanssa ähertäminen oli vaivan väärti.

Olennaisesti uutta on verkkokauppa, jonne pääsee nettisivujen kautta klikkaamalla. Nyt printtejä on extrahelppo valita omaan ostoskoriin ja napsauttaa tilaus valmiiksi. Verkkokaupasta saa heti sähköpostitse ennakkolaskun, jonka suorituksen jälkeen printit hujahtavat matkaan. Omasta tilauksestaan on helppo pysyä kartalla, sillä verkkokaupan kautta välittyvät asiakkaan sähköpostiin vahvistukset niin tilauksesta, maksusta kuin toimituksestakin. Kätevää!

Menkäähän siis uteliaisuudella tutkimaan uusia nettisivuja ja klikkailkaa itsenne verkkokauppaan printtiostoksille. Olen niin onnellinen ja täpinöissäni, että sain vihdoin julkistaa teille tämän hartaudella väännetyn ja rakkaudella viilatun sivuprojektin!

Pus!

P.S. Blawhi Graphicsia voi seurata

Facebookissa: www.facebook.com/blawhigraphics

Instagramissa: @blawhigraphics

Lapinlahden omakotitalonäyttely

Toissapäivänä oli melkeinpä peruutusten suma, kun ensin kesäteatterista ilmoitettiin ettemme mahdukaan ennakkolipuista huolimatta sinä iltana ylibuukattuun näytökseen ja sitten eiliseksi sovittu autohuolto oli yliviivattava korjaajan kiireiden vuoksi. Jälkimmäisen myötä meni mönkään myös oheen suunniteltu Kuopio-reissu kahvittelutreffeineen. Voi höh ja buu! Melkein meinasi jo mennä ketutuksen puolelle, mutta sitten nykäisimmekin miehen kanssa käyntiin touhuvaihteen kotona: mies nikkaroi tekniseen tilaan kauan kaivatun hyllykön, minä istutin etupihalle talon ulkoseinään nojailleen riippujalavan ja aloitin taistelun sepelialueelle leviävää nurmea vastaan. Tilasin myös takapihan kuolleiden omenapuiden tilalle uudet puut ja heitin entiset karahkat tunkiolle.

Teimme eilen lisäksi pienen ex tempore -pyrähdyksen Lapinlahdelle omakotitalonäyttelyyn. Näyttely on avoinna joka päivä kello 10-18, 19.7. saakka. Hirmu suuresta tapahtumasta ei ole kysymys, sillä kierrettäviä omakotitaloja on alueella vain kourallinen. Oheiskierrettäviä ovat erilaisten näytteilleasettajien pisteet, päivittäin vaihtuvat ohjelmanumerot sekä samalla lipulla samoiltavat Suomen asutusmuseo ja Alapirtin näyttely. Me emme tällä kertaa koukanneet museoon emmekä näyttelyyn. Sisustuksellisesti ja talonrakentajankaan näkökulmasta ei tapahtumasta saanut massiivista inspiraatiotulvaa, mutta ajattelin kuitenkin näyttää teille muutamia tärppejä, jotka saivat minut nyökyttelemään.

Ylimmässä, postauksen ensimmäisessä kuvassa zoomasin kesähuoneen rakenteita - väritys, tyyli ja kokonaisilme näyttivät hyvältä. Tässä alemmassa otoksessa on taas mielestäni loistava idea; piharakennuksen päätyyn rimoitettu syvennys ulkona tarvittaville työkaluille ja tarvikkeille. Rimoitus naamioi syvennyksen osaksi rakennusta, mutta mahdollistaa kuitenkin työkalujen helpon saatavuuden. Vastaavaa voisin ehdotella jossain muodossa seuraavaan taloommekin. :)

Näiden lisäksi ihastelin betonimaista seinää, 

pihapolkujen toteutusta,

modernia mutta vanhanaikaista puuhellaa

ja lautalattioita.

Lisäksi huomasimme keskustelevamme lähes yllättävästi kylpyhuoneiden rakenteista, saunojen muodoista ja pesutilojen värimaailmasta.

Siinä silmiin ja mieleen pompsahtanutta. Seuraavaksi liuta random-kuvia, siis pieni virtuaalimatka Lapinlahden Alapitkälle, olkaas hyvä:

Jos siis asut sopivan matkan päässä, haluat kesäpäiväksi tekemistä, olet kiinnostunut tavallisista kodeista ja tarvitset motiivin vierailla Alapitkällä, on omakotitalonäyttely sopivaa ajanvietettä. Jos taas haluat kahmia sisustuksen uusimmat trendit ja kierrellä kohteissa jalat helliksi, kannattaa suosiolla suunnata Vantaalle.

Armaksella on tänään rokotus (iik!) ja meillä kesäteatteri-ilta Säyneisessä (ei siinä perutussa). Mitä teidän kesätorstaihin kuuluu? Mukavaa päivää!

Matkalla Tanskassa 3 // Ilta Tivolissa

Kööpenhaminan Tivoli on käsite, joka kannattaa ujuttaa matkaohjelmaan vaikka sitten vähän tuuppaamallakin. Maailman toiseksi vanhin huvipuisto on näkemisen ja kokemisen arvoinen, ehdottomasti!

Me vierailimme Tivolissa heti samana päivänä kun saavuimme Kööpenhaminaan. Päivä ei tosin enää paistanut, vaan sujahdimme lippuluukulta sisään kahdeksan jälkeen illalla - Tivoli kun on auki arkisin klo 23:een saakka ja viikonloppuisin puolilleöin. Loistava tapa jatkaa päivää kauppojen sulkeuduttua. Huvipuisto onkin valoineen itse asiassa näyttävämpi pimeällä kuin päiväsaikaan.

Tivoli sijaitsee Kööpenhaminan keskustassa. Kooltaan huvipuisto on huimat kahdeksan hehtaaria, joten pikkupläntistä ei todellakaan ole kyse. Paitsi että Tivolissa on perinteisiä huvittelulaitteita, sijaitsee alueella myös paljon muuta: ravintoloita, kahviloita, suuri konserttilava, pienempiä putiikkeja, tsillailupaikkoja ja u.p.e.a.t. puistoalueet.

Tivolin alueelle mahtuu hulppea lampi, jonka ympärillä etenkin on panostettu kauniisiin puutarhaelementteihin.  Pitkin muitakin alueita on upeita puukujia ja valokaaria kävelijän umpärillä. Silmä lepää ja ihmettelee, käänsipä katseen mihin suuntaan tahansa.

Ravintoloiden joukosta valitsimme ateriointipaikaksi aidon italialaisen, jossa saimme herkutella ehdassa kiviuunissa paistetuista pitsasta ja calzonesta, mmm!

Kahvittelupaikaksi sortteerasimme pitkän arpomisen jälkeen hurmaavan Ismejerin, josta sai softiksia jos minkälaisia. Olipahan yhdet reissun parhaista kahveista ja jätskeistä! Tanskassa sai muuten softiksia, tai tutummin pehmiksiä, lähes joka nurkalta. Niitä suklaisiakin, joita aina Suomesta metsästän. Kyllä, olin koko reissun jätskitaivaassa! ♥

Alueelta löytyvistä pienistä putiikeista ykkönen oli tietenkin Illums Bolighusin minikauppa, josta en välttynyt poistumasta mukanani ensimmäinen Design Letters -tuotteeni, kovakantinen muistikirja.

Illan hämärtyessä komistuivat myös puitteet. Tivolin valoelementit pääsevät pimeämmällä ehdottomasti oikeuksiinsa ja luovat käsinkosketeltavaa tunnelmaa. Juuri sellaista, mitä huvipuistolta odottaakin. Konserttilavalta kaikui muuten jatkuvalla syötöllä erilaista ohjelmaa: illan lämmitteli perinteinen soitto-orkesteri, jonka jälkeen rytmit vaihtuivat bändin myötä rokahtavimmiksi.

Ja ne laitteet... No, ei tullut testattua! :) Meille riitti, kun sai katsella ja ihmetellä hurjapäisempien uskallusta - melkein jo siitäkin muljahti mahassa. Tivolissa siis riittää yllin kyllin tekemistä ja kokemista, vaikkei huvitteluvekottimien kyytiin mieli tekisikään. Jos jotakin haluaa muodon vuoksi kokeilla, suosittelen yli satavuotiasta, puista vuoristorataa.

Tivoli on kesäkauden lisäksi avoinna myös marras-joulukuussa, jolloin huvipuisto ehostetaan näyttävään jouluilmeeseen. Halloweenin ajan koristelut ovat myös kehuttuja. Olipa ajankohta mikä vain, Tivolissa riittää ihasteltavaa. ♥

Tivoli-illan extrana kävimme moikkaamassa lähtiessä Pientä merenneitoa. Ruuhka-aikojen ulkopuolella ilmaisen parkin sai helposti, eikä patsaan luona ollut ryysistä. Hämärtyvässä yössä, pienen sateen ropistessa sontikan kattoon oli jopa romanttista kipittää rantaa pitkin kulttuurinähtävyyden luokse. Pieni ihmetys patsaan luona oli se, ettei sitä oltu valaistu mitenkään. No, onneksi objektiivissa riitti valovoima kuviin asti ja silmien hämäränäkö toimi livekohtaamisessa. Näin sinertävän hämärä keli ei oikeasti ollut, vaan lähes tihkusateisen pimeä. :)

Sellainen ilta meillä. Oli kivaa!