Kohta

Ei vielä, mutta ihan kohta on aika nostaa mustan kaappivanhuksen sisältä kaikki ihanat kynttiläpidikkeet ja sytyttää niihin tunnelmaliekit. Autossa asustelevaa joululaululevyä olen jo katsellut sillä silmällä, mutta vielä en ole kypsynyt täydelliseen fiilikseen. Minullahan on ollut tapana aloittaa jouluhössötykset hyvissä ajoin, katsotaan milloin olo tupsahtaa tänä vuonna. Siskolleni häviän kuitenkin satanolla - hän on luukuttanut tonttubiisejä jo kesästä saakka ja käynyt ensimmäisillä jouluostoksillakin. :)

Sana kohta voisi liittyä tänä syksynä moneenkin asiaan. Täällä on niin paljon meneillä ja mietteissä. Olin jo sunnuntaina kirjoittamassa teille avautumispostausta, mutta päätin vielä sulatella hetkisen ja laitoin tietokoneen kiinni. Ei vielä, ehkä kohta. Valitettavasti ajatuksissa on ollut paljon surullisia ja ahdistavia asioita. Yksi jännittäväkin juttu, joka ei kuitenkaan ainakaan vielä saa suupieliä ylöspäin. Tekopirteänä en ole blogia ennenkään pitänyt, joten koen, että yhtälailla pystyn ja haluan sivuta vähemmän mukaviakin fiiliksiä, jotka luonnollisesti liittyvät bloggauskykyyn. Mitään järisyttävää ei kuitenkaan tarvitse arvailla, enemmänkin kannan nyt huolta ja pahaa mieltä lähellä olevien ihmisten hyvinvoinnista. Tärkeiden ihmisten kohdalla - niin työmaailmassa kuin lähipiirissä - lojaaliuteni ja empaattisuuteni kasvaa sellaisiin määriin, että aina ei ole helppoa minullakaan.

Toivon kovasti, että parin viikon päästä käsillä oleva syysloma taittaisi tämän syksyn ja sen jälkeen vire kääntyisi positiiviseksi kohti joulua. Kaikki olemme sen ansainneet. ♥ Mutta jätetäänpä nuo jaarittelut tai meikäläinen löytää itsensä taas keskeltä pillitystuokiota. 

Tästä alemmasta kuvasta sen verran, että Tanskasta tuotu oliivipuu on pitänyt välillä siirtää olkkarista työhuoneen puolelle jäähylle. Päivisin, äiskän ja iskän ollessa töissä, on nimittäin eräs nimeltämainitsematon pikkuinen ollut siitä liian kiinnostunut - onneksi sentään on jättänyt huonekalut ja muut esineet rauhaan. Kauniisti käy puu kyllä tuohonkin huoneeseen. Vähän on tullut sellainen olo, että kotoa voisi löytyä enemmänkin vihreää... Jospa nappaisi kaupasta pienen huonekuusen kunhan ne taas valikoimiin ilmestyvät.

Kaunista keskiviikkoa!

Lämmitellen

On niin syksy. Kuten viime vuonnakin, koleus, märkyys, viimaisuus ja hämäryys saavat minut tarttumaan tulitikkuihin ja sytyttämään takkaan oranssit liekit. Olen viime viikkoina lämmitellyt tulipesää parin päivän välein. Erityisen suurta lämmönvarauskykyä ei tuossa meidän tunnelmalähteessä ole, mutta tuplakiertotekniikan ansiosta kivimassa lämpiää nopeasti ja yhdellä pesällisellä. Takka hohtaa lämpöä pari päivää.

Olen tuikannut puut tuleen yleensä heti töistä tultua. Pehmeä lämpö on houkutellut nokosille tuohon takan eteen matolle ja enpä kyllä tähän hätään makoisampaa päiväunipaikkaa keksikään! Armas on aina kaverina takkahommissa; paitsi että koirulimme tykkää tenuta ulkona puita hakiessani ja varastaa kasasta omat kalikkansa, on itse sytytysprosessi hänen mielestään myös erityisen kiintoisa. Silmä tarkkana seuraa vierestä ja välillä yrittää hiipiä kidnappaamaan tulitikkurasian suuhunsa. Pyysin pojua, joka muuten täytti eilen viisi kuukautta, poseeraamaan muutamassa takkakuvassa. Aika suloista keimailua, vaikka itse sanonkin! Pahoittelut koiramaisesta loppuosuuden kuvatulvasta, en vain osannut valita yhtä kuvaa näytille. :)

Mites muilla takanomistajilla, joko tunnelmointikausi on alkanut? Meillä ei muuten ole löyty vielä suurempien tilojen lattialämmityksiä päälle, ja toivonkin, että tulenpito pitkittääkin tuota starttia. Ei viitsisi kuluttaa sähköä suotta, kun puutakin kerran on poltettavaksi.

Kivaa torstaita!

Sisustuskortteja

Olen tällä viikolla innolla odottanut ja ilolla aukonut pientä pahvilaatikkoa. Laatikkoa, jonka sisältä kuoriutuivat meitsin suunnittelemat, ensimmäiset sisustuskortit.

Korttien linja on taattua mustavalkoista. Tilaamiani kuoseja on neljä, joista kaksi täysin uusia. MOI- ja SINÄ-korteista idea kortteihin oikeastaan lähtikin; sain niistä eräänä iltana päähäni vision, joka oli pakko päästä toteuttamaan. Kuvion ja sanoman vuoksi halusin painattaa grafiikat nimenomaan postikorttikoossa.

MOI ja SINÄ ovat yhtenäiseksi tehty parivaljakko, mutta toimivat yksinäänkin. En tiedä teistä, mutta itse olen ihan rakastunut näihin! En osannut kuin hymyillä ja hihkua kortteja ensi kertaa hypistellessäni.

Uusien kuosien lisäksi halusin tilata myös muutaman vanhemman printtikuvan. Näitä ei ollut vaikea päättää, sillä printtikaupan TOP2 -tilasto on ollut menneinä kuukausina hyvin selkeä: FEATHER ja CONE ovat olleet eniten tilatuimmat julisteprintit. Nyt niitä saa siis myös postikortteina.

Olen korttien laatuun erittäin tyytyväinen. Voitte vain kuvitella, kuinka vaikea nakki on päättää kortissa käytettävää paperilaatua pelkän sanallisen kuvailun perusteella - konkreettiseen tunnusteluun ja vertailuun ei ollut nyt mahdollisuutta. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin tilata kortit 350 g/m² -vahvuiselle offset-kartongille painettuna, jossa on karhea mattapinta. Ja voi jumpe, miten oikeaan valinta osuikaan! Pinta on juuri sellainen kuin halusinkin ja kartonki on ihanan jytäkkää. 

Ja mistäkö näitä saa? No tietenkin Blawhi Graphicsin verkkokaupasta, klik. Kulutin eilen toista tuntia aikaa verkkokaupan säätöjen kanssa, kun yritin osata asentaa korttien toimituskuluja oikein. Toivottavasti onnistuin - ilmoitelkaa, jos havaitsette toimareissa jotain häikkää! Korttien kappalehinta on 2,90 € ja toimituskulut 2 €. Kortteja on nyt saatavilla rajoitettu erä, mutta tilailen tarvittaessa lisää.

Tänään minun on tarkoitus kehitellä vielä jotain kivaa ulkoasua korttien kirjepostitusta varten, katsotaan mitä keksin. Aiemmin kertomani syyskuun alekoodi toimii muuten edelleen printtitilauksissa, mutta näitä uusia kortteja se ei koske. Ja ai niin, verkkokaupasta vielä sellainen huomio, että jouduin hieman yhdistelemään tuotteita parivaljakoiksi, joten jos jotain printtiä ei heti kuvavalikossa näy, löytyy se kuitenkin jonkin toisen kaverin takaa. 

Mitäs tykkäätte?

Teekannu, mustaa marmoria, leikkuulauta ja miekkaliljat

Me emme miehen kanssa ole teenjuojia. Olen kyllä itse yrittänyt taitoa opetella, mutta ei. Tee ei vain ole meidän juttumme. Omista makutottumuksistamme huolimatta meillä kyllä käy silloin tällöin vieraita, jotka valitsevat seurajuomakseen mieluummin teen kuin kahvin. Tähän saakka meillä on tarjoiltu kuuma vesi kattilasta - joo'o, vedenkeitintä meiltä ei tosiaankaan löydy. Kattilassa saa vesi kuplia jatkossakin, mutta tästä eteenpäin sentään tarjoilu on useamman asteen esteettisempää - kiitos tämän mustan teekannun, jonka löysin kesällä Tanskasta. ♥ Olin jo hahmotellut mielessäni vastaavaa hankintaa Suomesta, mutta onneksi odotin - Tanskassa kannu löytyi Odensesta, Bahnen alehyllystä ja euroissa sille jäi hintaa vain noin kymppi. Mikä löytö! Bahne kokoaa yhteen monia tanskalaisia design-merkkejä ja kyseisestä ketjusta minun on tarkoitus kertoa vielä luonnosvaiheessa olevassa Tanska-postauksessa.

Teekannu on niin kaunis, etten millään voi säilöä sitä kaappiin. En, vaikka keittiön suhteen minua on nyt jo pitkään ahdistanut, jos tasoilla on vähääkään tavaroita. Kannunseutu on ainut alue, johon olen kelpuuttanut sellaista extratavaraa, joka ei ole päivittäisessä käytössä. Kannun takana nojailee seinään muotoonleikattu leikkuulauta, jonka kolmiopääty on maalattu mustaksi. Sekin on Tanskasta, hieman edullisempaa sisustusta tarjoavasta Søstrene Grenestä. Lauta on Anna & Claras -sarjaa ja tähän mennessä mies on ollut meistä ainut, joka on raskinut sitä leikkuuhommissa käyttää.

Keittiönpöydälle kokosin maljakkoon kesäkauden viimeiset miekkaliljat. Ihan omasta kukkapenkistä. Ne ovat perua istutettavasta kukkapakkauksesta, jonka sain synttärilahjaksi huhtikuussa. Miten kauniita, ja väriltään juuri oikeita! Miekkalilja, tunnettu myös nimeltä gladiolus, taitaa kiilata tämän hetken suosikkikukakseni.

Ja tuo mustaa marmoria oleva kivilaatta - se oli miehen bongaus. Juu, Tanskasta, Bahnesta. Valmistajana H. Skjalm P., joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Käykäähän ihan mielenkiinnosta katsomassa tuon nimen takaa löytyvät nettisivut ja tulevan talvikauden kuvasto - luulen, että sieltä aukeava skandinaavinen design uppoaa yhteen jos toiseenkin teistä.

Minullehan marmorin vaaleat versiot eivät ole iskeneet ollenkaan ja koko marmoritrendi onkin tuntunut kuluneen vuoden aikana ihan vieraalta... Hassua, miten en ole hoksannut marmorin tummempia vaihtoehtoja! Tästä marmorilaatasta tykkään todella kovasti. Laatan alla on jo valmiina pehmustetassut, joten se onkin suoraan tarkoitettu alustaksi ja tarjottimeksi muille esineille - seinälaatasta ei ole kyse. Kokoonsa nähden laatta painaa sikapaljon ja pelkäsinkin Odensessa ostoskasseja kantaessani, milloin tavarat levähtävät kassin rikkoutuessa kävelykadulle. Onneksi tuo pelko jäi vain ajatukseksi!

Tällaista nyt siis meidän keittiössämme. Keittiöaiheisen postauksen ohella tämä taisi olla myös Tanska-tuliaisten läpikäymistä. Luulen, että koko kesän kestänyt linja tasojen tyhjyydestä jatkuu edelleen. Tuntuu, että aivot ja kroppa ovat käyneet koko syksyn ylikierroksilla - oloa tasoittaa, kun ympärillä on selkeää.

Eilen päättyi muuten RIEMU-magneettien arvonta. Onnekas voittaja on tällä kertaa Tytti - seurailepas siis piakkoin sähköpostiasi! :) Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistujille! ♥

Arvontamuistutus!

Keskiviikkohuomenet! Muistattehan, että vielä tänään on aikaa osallistua upeiden RIEMU-magneettien arvontaan? Voittajalle oli luvassa tämä superihana MINTTU-pakkaus. Arvonta-aika päättyy tänään illalla kello 23.00. Jos et ole vielä lähtenyt messiin, niin käy ihmeessä osallistumassa täällä!

Matkalla Tanskassa 6 // Kävellen Kööpenhaminassa

Kööpenhaminan helmi on Nyhavn. Tai siihen ainakin minä ihastuin! Mikä miljöö, mikä historianhavina, mikä fiilis! Ihan mahtavaa, että maailmasta löytyy tällaisia paikkoja. Nyhavnin alue ei ole vallattoman suuri, joten koko päivää ei siellä saa kulumaan. Me vietimme siellä yhden aamupäivän, jolloin sattui kaupanpäällisiksi mitä upein aurinkokeli. Tämän postauksen kaikki kuvauskohteet on otettu Kööpenhaminasta jalkapatikassa, ja pitkien sepustusten sijaan annan nyt kuvien puhua puolestaan. Ensiksi siis Nyhavnia:

Kööpenhamina on kuuluisa paitsi pyöräilijöistään, myös kävelijöille pyhitetystä ydinkeskustastaan. Hotellilta saamaamme karttaan oli merkattu selkeästi kaikki kävelykadut, joten kaupunkipäivää edeltävänä iltana oli helppo suunnitella looginen kävelyreitti. Tämän seuraavassa kartassa näkyvän reitin kävelimme Nyhavn-visiittiä edeltävänä päivänä, Segway-kierroksen jälkeen. Periaatteessa kaikki nämä olisi voinut mahduttaa samallekin päivälle, mutta meillä sattui olemaan kävelypäivänä hidas aamu hotellilla, joten Nyhavnin kanssa ei haluttu kiirehtiä suotta.

Tiedän, että joitakin matkailijoita hävettää keekoilla kartan kanssa ympäriinsä ja että sitä saatetaan kuikuilla vain kassin suojista. Minä taas olen vieraissa paikoissa aina reteä turisti, ja nytkin tuo hotellilta saatu kartta oli meillä esillä yhdessä jos toisessa kadunkulmassa. Itse asiassa, rakastan karttoja. Niiden avulla saa hyvän kuvan uudesta paikasta, pystyy hahmottamaan välimatkoja ja sijainten asettumista toisiinsa nähden sekä ennen kaikkea kartat luovat tunnetta turvallisuudesta kun tietää missä milloinkin on.

Kööpenhaminan keskustassa rakastuin vanhoihin taloihin. Ihastelin ja kuvailin niitä siinä määrin, että mies alkoi jo kyllästyä. Vaikka en ole ihmispaljouden fani, oli vilkkaimmillakin kaduilla rauhallinen olo. Ihmiset Tanskassa vaikuttivat hyvin tavanomaisilta ja avuliailta, rauhallisuudessaan tuntuivat jopa enemmän suomalalaisilta kuin ruotsalaiset. Isommilta kaduilta oli kiva livahtaa välillä pikkukujille ja kurkistella kauniille sisäpihoille. Kaunis ja mielenkiintoinen, sitä Kööpenhamina on.

Tanska-postausteni sarja alkaa kääntyä loppusuoralle. Syksyn aikana aion vielä tehdä juttua itärannikon pyrähdyksestä sekä viimeisimpänä herkkuna niistä Tanskan sisustuskaupoista. Palataan siis vielä muutamaan otteeseen!

Lämpöä viikkoon!

Blawhi Graphics // syyskuun kampanja

Kiitos suuresti teille, jotka annoitte reseptivinkkejä edelliseen postaukseeni. ♥ Vesi kielellä olen niitä lukenut ja toteutustakin jo suunnitellut. Lisääkin saa vielä ohjeita heitellä, jos joku uusi kasviskeittoekspertti sattuu vielä postausta lueskelemaan.

Tänään vinkkaan teille Blawhi Graphics -julisteiden syyskuun kampanjasta. Täällä ollaan harjoiteltu yrittäjyyttä askel askeleelta ja nyt opettelun alla on ollut kampanjan perustaminen. Tämän myötä päätin päräyttää syyskuun ajaksi kaikki tuotteet kymmenen prosentin aleen, hui! Tästä edusta pääsevät nauttimaan somessa aktiiviset tykkäilijät: kampanjakoodin on voinut napata joko Blawhi Graphicsin FB-sivuilta, instasta tai nyt täältä omasta blogistani. Seuraaminen siis kannattaa! Verkkokaupan kassalla syötettävä maaginen koodi on syyskuu.

Mitä tulee somekanavien aktiivisuuteen, päivittyy insta ehdottomasti useimmin. Siellä Blawhi Graphicsin löytää loogisesti nimimerkillä @blawhigraphics. Tähän postaukseen olen kuvituskuviksi koonnut juurikin noita instaotoksia.

Eli kertauksena:

1. Tykkää Blawhi Graphicsista Facebookissa ja Instagramissa, niin pysyt kartalla ajankohtaisista tarjouksista ja kuulumisista.
2. Käytä meneillään olevan syyskuun kampanjaetu Blawhi Graphicsin verkkokaupassa, muista ilmoittaa kassalla kampanjakoodi.
3. Silloin tällöin voit myös vilkuilla Blawhi Graphicsin virallisille nettisivuille, missä kaikki tuotteet ovat helposti katsastettavissa.

 Aurinkoista lauantaita! ♥ 

Heitä minua kasviskeittoreseptillä!

Tätä postausta en suinkaan tee pelkästään siksi, että pääsisin esittelemään kesällä Ruotsista tuomiani marokkolaisastioita. Nämä ovat jätteihania, mutta sopivat loistavasti myös teemaan, joka on viime aikoina pyörinyt mielessäni. Minulla oli viime viikolla taas palaveri- ja koulutuspäivä Kuopiossa, missä söin elämäni parasta kasviskeittoa. Siitä lähtien on pyörinyt mielessä, että olisipas huippua tehdä samanmoista myös kotona.

Mutta. En ole minkääntasoinen kokkikolmonen eikä minun reseptivihkoni sivuilta löydy yhtäkään kasviskeitto-ohjetta. Jos rehellisiä ollaan, niin ruuanlaitto ei ole millään tasolla intohimoni - kokkaan vain syödäkseni ja aivan perusruokia. Siksi noita kasviskeittojakaan ei ole tullut treenattua. Tähän asti niistä on tullut ajatuksiin mielikuvia lähinnä vetisistä ja haaleista litkuista, missä kelluu mauttomia kasviskokkareita. Noin niinkuin kärjistettynä.

Viime aikoina olen kuitenkin sattunut eri paikoissa kasviskeittoapajille ja ne ovat yllättäneet positiivisesti. Erityisesti tuo viime viikon keitto oli yliveto. Tiedän, että siellä ruudun toiselta puolelta löytyy erinomaisia, rohkeita ja kokeneita kokkailijoita, joten nyt tulee pyyntö teille:

Vinkkaa minulle kasviskeittovinkkisi! Kirjoita se kommenttiboksiin tai linkitä hyvään reseptiin. Mitä yksinkertaisempi, sen parempi. :) Toivottavasti saan pian nuo kuvien kulhot keitosta täyteen.

Kasviskeitosta luonteva loikka kuulumisiin. Arki on rullannut tällä viikolla hurjan nopeasti, nyt on jo taas perjantai! Minkälainen teillä muilla on vireystila aina työpäivän jälkeen? Itse tarvitsen aina vähintään vartin päikkärit, tai illaksi ei ole minkäänlaista toimintakykyä jäljellä. Nyt olen yrittänyt kasata energiaa noiden unien jälkeen aina niin, että saisin jotain toimeliasta aikaiseksi - olen havahtunut siihen, että liian usein tulee jäätyä sohvalle vättöilemään ja sitten illalla nukkumaan ruvetessa tuntuu harmittavasti siltä, ettei ole saanut mitään aikaiseksi. 

Tällä viikolla energiakeräily - tai pikemminkin ponteva päätös nostaa takalisto ylös sohvalta - on toiminut aika hyvin. Eilen ajoin pihalta ruohon ja kävin trimmerillä läpi hankalammat paikat. Ruohoneliöitä meillä on varovasti arvioiden noin kuusisataa, joten kovin pienestä urakasta ei ole kyse. Ei olisi innostanut, mutta päätös piti. Toissapäivänä taas otin kolmen tunnin spurtin ja pesin talon kaikki ikkunat. Ja miten hyvä olo onkaan tullut jokaisen homman selätyksestä! Kunpa sitä vain aina pääsisi noiden iltapäivän väsyvaiheiden yli.

Viikonloppu tuo mukanaan ainakin kummipojan synttäribileet ja vierailun Armaksen koirakamujen luona. Vanhempani ottivat itselleen myös koiranpennun, Timin, joka on samanrotuinen ja -värinenkin kuin Armas. Vaikka pojilla on ikäeroa vain vähän päälle pari kuukautta, on kokoeroa toistaiseksi reippaat kymmenen kiloa. Armas on kuitenkin osannut olla isompana suht kiltisti ja leikit sujuvat Timin kanssa upeasti. Molemmat ovat silminnähden onnellisia kaveruudestaan: ihmisiin ei silloin ehdi keskittyä, kun koirakamu on vieressä. Todennäköisesti treffaamme myös siskoni kultaisianoutajia, Suloa ja Onnia. Nämä pojat ovat kuitenkin niin jättiläisiä, että vielä ei olla leikeissä samalla levelillä. Hengaillaan kuitenkin mieluusti samassa seurassa.

Että vuh vuh vaan täältä sinne ja aurinkoista viikonloppua!

RIEMU-magneetit // Arvonta

Kun Nuapurissa-blogin Maru kertoi kesällä kehittelevänsä uutta tuotetta sisustusmarkkinoille RIEMU-tuotemerkillä, tiesin heti, että näistä tulee hitti. Skandinaavista tyyliä edustavat, koivuvaneriset magneetit eivät oikein muuta voi ollakaan.

Kolmionmuotoisia magneetteja on saatavilla kolmenlaisena pakkauksena: KOIVU sisältää neljätoista magneettia, jotka ovat väritykseltään käsittelemätöntä koivuvaneria, mustaa ja valkoista. MINTUSSA taas on kuusi magneettia, jotka ovat väriltään minttua, mustaa ja valkoista. HATTARAA myydään myös kuuden kappaleen pakettina, jossa nimensä mukaisesti on hempeää vaaleanpunaista, mustaa ja valkoista.

Kolmiot ovat sataprosenttisesti kotimaiset, ainoastaan napakka magneetti on saksalainen. Tuotekehityksessä ja niin kolmioiden kuin pakkauksenkin valmistuksessa on mukana ollut kuopiolainen MOoCB, joka on napannut erinomaisesti kiinni Marun visioista. Kolmiot on maalattu Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla.

Itse olen erityisen ihastunut magneettien pakkauksiin - niissä on jotenkin kaikki niin kohdallaan kuin voi. Toisaalta pakkaukset ovat yksinkertaiset, mutta kuitenkin äärettömät oivaltavat ja kauniit.

Kollaasin kuvat: RIEMUpuoti

Paitsi että RIEMU-magneetit ovat käyttötarvikkeita, on näissä erityinen sisustuspotentiaali. Muotona kolmio antaa monipuoliset mahdollisuudet erilaisten kuvioiden kokoamiseen: jokainen sisustaja voi itse määritellä, millaiseen loppumuotoon tuote asettuu. Ja mikä parasta, näitähän pystyy muuntelemaan vaikka jopa päivittäin.

Minä sain kunnian kotiuttaa meille tuon pakkauksista suurimman, joka sisältää käsittelemättömiä, mustia ja valkoisia magneetteja. Ne näkyivätkin jo edellisessä työhuonepostauksessani. On varmaan turha sanoakaan, että olen niihin ihan in love. Jotta joku muukin pääsee hypistelemään näitä suloisuuksia, niin arvatkaas mitä? Nyt pärähtää käyntiin arvonta, jossa yksi onnekas voittaa hurmaavan MINTTU-pakkauksen!

Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset. Yhden arvan saavat kaikki Deko 133 -blogin kirjautuneet lukijat. Ilmoita, oletko liittynyt lukijaksi Bloggerin, Bloglovinin vai Facebookin kautta. Toisen arvan saat, kun käyt tykkäämässä RIEMUpuodista Facebookissa, klik. Muista kertoa, montako arpaa lunastat. Arvonta alkaa NYT ja päättyy keskiviikkona 16.9. kello 23.00. 

Tsemppiä kaikille!

P.S. Jos et malta odottaa arvontatuloksen selviämistä, voit käydä rohmuamassa omat magneettisi jo RIEMUpuodin verkkokaupasta, täältä.