Kalenteri 2016

Halusinpahan tehdä mustavalkoisen sisustuskalenterin vuodelle 2016. Sellaisen, joka voisi olla koko vuoden työhuoneessa tai muualla esillä, sulautuen sisustukseen. Skandinaavisen ja modernin. Sellaisen, joka ei heti näyttäisi kalenterilta vaan ensikatsomalta joltain muulta. Sellaisen, jota ei heti samanlaista vastaan tulisi. Mielestäni onnistuin. Ideanahan tässä on se, että kuukaudet on kuvattu pystyriveittäin. Viikot on jaksotettu seitsemään pallon pompseiksi ja pyhäpäivät on merkattu rasteilla. Merkintöjä tähän ei ole tarkoitus tehdä, vaan kalenteri hahmottaa koko vuotta luovalla tavalla.

Kalenteri on A4-kokoinen. Se on painettu 350 g/m² -vahvuiselle offset-kartongille, jossa on karhea mattapinta. Siis samanlaiselle vahvalle kartongille kuin kortitkin. Sellainen tenkkapoo kuitenkin itselleni iski, etten osaa valita, kummanko version laitan vuodenvaihteen jälkeen esille, mustan vai valkoisen. Ehkä näitä voisi vaihdella vuorotellen. :)

Kalenterit saapuivat eilen ja hyökkäsin heti kuvailemaan niitä iltapäivän viimeisessä valossa. Illalla naputtelin ne myös verkkokauppaan, joten jos haluat tilata tällaisen itsellesikin, homma hoituu täällä.

Hymyjä!

DIY-viikonloppu

Tämä viikonloppu on mennyt tietynlaisessa flowssa. Pieniä DIY-ideoita on putkahdellut päähän yksi toisensa jälkeen, joten pakkohan niitä on ollut työstää konkreettisemmaksi. Mitään valmista ei kuitenkaan ole vielä näyttää, vihiä antavia fiiliskuvia vain. Paperia, puuta, lasia, betonia, siinä olennaisimmat. 

Niin hyvä, että kellonsiirto osui tälle viikonlopulle ja huomisaamuna saa herätä entistä aikaa vasta seitsemän pintaan - viime yönä maltoin lopettaa touhuamiset aamuyöllä kahden maissa. Olen ollut aina tällainen, että illat ovat minulle parasta ideointi- ja työstämisaikaa. Iltavirkku, se todellakin on oikea termi. Pari postausta sitten kirjoitin, että pitkin menneitä kuukausia vaivanneet nihkeydet tuntuvat olevan väistymässä. Tämä viikonloppu on vahvistanut tuon toteamuksen täysin: silloin kun olo on stressitön, luovuus kumpuaa pitelemättömästi. Niin hyvä fiilis on nyt! ♥

Ensi viikolla valmistaudumme viikonlopun Indiedays-pippaloihin. Tällä kertaa mieskin pääsee mukaan, joten juhlat poikkeavat sikäli edellisistä. Menemme perjantaina Syhinään ja siitä lauantaina Helsinkiin. Huippu reissu on aivan takuuvarmasti edessä.

Pus!

Save the date: DESIGNJOULUMYYJÄISET // KUOPIO

Juuri kun pääsin manailemasta Savon alueen joulumyyjäisten vähäisyyttä, niitä alkoi putkahtelemaan ilmoille samantien. Ja hyvä niin, ei joulua ilman myyjäisiä! ♥ Itse kaipailin erityisesti designiin keskittyvää tapahtumaa ja sellainen onkin tulossa kuin tilauksesta: Kuopion Muotoiluakatemian Designjoulumyyjäiset järjestetään 28.11.2015 Kuopion keskustassa, Muotoiluakatemian tiloissa. Myyntipöydissä pääsee shoppailemaan paikallista designia ja laadukasta käsityötä. Täytettä pukinkonttiin ja tuotteita kausisisustamiseen löytyy aivan varmasti! Olen itse myymässä Blawhi Graphics -grafiikkaa ja suunnittelupöydällä on vielä vähän muutakin mustavalkoista kivaa. ;) Innostuin tapahtumasta niin kovasti, että oli heti pakko muokata siitä tuo tämän postauksen save the date -kuva. Eli, tiivistetysti:

• MITÄ: Kuopion Muotoiluakatemian Designjoulumyyjäiset
• MILLOIN: lauantaina 28.11.2015, klo 10-14
• MISSÄ: Piispankatu 8, Kuopio
• KETÄ: paikallisen designin, muotoilun ja käsitöiden taitajia tuotteineen

Nähdäänhän täällä? Ja hei, puskaradio liikenteeseen!

Mänty

Tänä syksynä minulla ei ole ollut kukkaoloa. Ei ole tehnyt mieli hankkia yhden yhtä callunaa tai hopealankaa terassille saati sisälle. Oranssit ja punertavat syyssävyt ovat aina tökkineet meidän talomme värityksen kanssa, joten rupesin miettimään, mikä kasvi sitten kävisi ovenpieleen. Ilmankaan en halua olla, kyllä kotiintulijaa täytyy aina jokin karahka olla vastaanottamassa. Vähän aikaa ehdin pohdiskella, kunnes päähäni lävähti kuva valkoiseen ruukkuun istutetusta männystä. Sellaisesta sopivan korkeasta ja näyttävästä yksilöstä, ruukun kanssa mittasuhteiltaan passaavasta, mutta kuitenkin yksinkertaisuudessaan selkeästä ja koruttomasta.

Ei vaatinut suurta uurastusta kuopaista sopivankokoinen taimi maasta kainaloon ja istuttaa se vanhaan ruukkuun. Juurten ympärille kauhoin kuopaisukohdasta maa-ainesta ja pinnan peittelin siistimmin tummemmalla puutarhamullalla. Ilmainen, mutta omasta mielestäni erinomainen vaihtoehto syys- ja talvikasviksi! Minusta tuo mänty käy loistavasti terassin väritykseen ja muotoihin - olen nyt varmaankin ensimmäistä kertaa eläessäni täydellisen tyytyväinen etuterassin kasvillisuuteen. :)

Mäntybuumi jatkuu sisällä yhden oksan verran, joka vähän vahingossa löysi kotinsa työhuoneesta. Napsaisin oksan viime sunnuntaina vain hetkelliseksi joulukorttikuvausten rekvisiitaksi, mutta en sitten halunnutkaan heittää sitä enää pois. Näytti isossa lasipurkissaan sopivan niin nätisti tuohon työpöydän viereen, betoniseinän eteen.

Eilen illalla napsaisin vielä pari pimeää kuvaa terassilta - terassivalo antaa männylle hauskasti kohdevaloa, mikä sai minut ihastumaan näkymään vielä entisestään.

Luonnossa en pidä mäntyä kauneimpana puuna, mutta näin kotiympäristöön tuotuna sen kauneus kehittyy suurempiin mittoihin. Jo viime talvena monissa sisustuskuvissa näkyi kuusien sijasta lasipurkkeihin sujautettuja männynoksia ja pikkutaimia, mutta itse en muista nähneenä yhtään (ulko)ruukkuun istutettua puuta.

Millaisia syysistutuksia te olette kehitelleet? Puhtia torstaihin!

Mustavalkoisia joulukortteja

Loistavaa maanantaita! Tänään on korkattu taas työarki syysloman jälkeen. Kumma kyllä, minulla on nyt viikon loman jälkeen latautuneempi olo kuin mitä elokuussa pidemmän kesäbreikin päätteeksi oli. Tuntuu, että pitkään vaivannut nihkeä olo on viimein väistynyt ja mieli on kepeä, iloinen. Jos tuskailin kevättalvesta loppukesään pimeän ja kolkon säätyypin takia, niin nyt en ole ollut syyskeleistä moksiskaan. Hassua. Olenkohan sittenkin syysihminen?

Osansa on varmasti tehnyt sekin, että viime aikoina on joulu ollut mielessä jo aika paljon. Ennen syyslomaa otin askeleen tuntemattomaan, latasin puhelimeen Spotifyn ja olen siitä lähtien luukuttanut joulubiisejä kotona ollessani. Saa nauraa, en oikeasti ole sinut oikein minkään puhelinsovelluksen kanssa, musiikkiohjelma oli minulle iso harppaus. :) Hankin myös kauppareissulta paksun joululaulukirjan entisten seuraksi ja olen pimputellut tonttusäveliä pianolla. Joulumyyjäiset ovat pyörähdelleet mielessä toistuvasti ja tekisi mieli lyödä lukkoon osallistuminen johonkin sopivaan saumaan - ongelma on kuitenkin se, että täällä Savossa ei tietääkseni järjestetä yhtäkään, edes vähääkään designiin kallellaan olevaa, myyjäistapahtumaa. Pöh.

Syysloma itsessään ei ollut mikään spektaakkeli, normaalia kotoilua Koli- ja Kuopio-reissuilla höystettynä. Kahtena päivänä tapasin ystäviä ja niiden lisäksi kuului ohjelmaan myös sukulointia. Pikkusiskoni pyörähti meillä eilen vajaan puolivuotiaan pikkumiehen kanssa takkatulta katselemassa, mikä oli oikein mukava lomanlopettajaisohjelma. Yhtäkään to do -tavoitetta en itselleni asettanut, mistä kielivät myös pihatien puolivälissä töröttävät kottikärrytkin - heinänkorsien repimisprojekti eteni vain puoliksi, mikä ei ihme kyllä vaivaa mieltä ollenkaan. Jospa nuo ennen joulua vielä nypityksi tulevat.

Yksi viime viikon kohokohdista oli perjantaina, kun sain kotiovelle toimituksen, jota ehdin jo jännityksellä odotella. Painosta kun saapuivat suunnittelemani joulukortit, viisi mustavalkoista kuosia. Ehkä pystytte kuvittelemalla tavoittamaan sen tunteen, kun jotain on pyöritellyt viikkokaupalla vain tietokoneen ruudulla ja sitten sen saa käsiinsä arvioitavaksi. Hurjan jännittävää!

Eilinen aamupäivä menikin korttikuvauksissa. Pohdin lauantaina oikein urakalla, minkälaisia kuvia pyrin ottamaan. Tämäntyyppisistä joulukorteista kun ei juurikaan ole inspiskuvia saatavilla, joten tyhjästä nyhjäsin. Työhuone oli propseiseen yksi sekamelska, jonka ehdin juuri ja juuri siivota kuvausten jälkeen kuntoon ennen kuin sisko tupsahti kylään. Ihan mieleisiä otoksia näistä kyllä tuli, varsinkin kun pyrkimyksenä oli hyödyntää vain sellaista oheisrekvisiittaa, mitä löytyy kotoa jo entuudestaan. Tai no, pussillisen verran hankin kahvipapuja kuvissa hyödynnettäviksi, mutta muistin pavut vasta kun kuvat olivat jo muistikortilla. Papuillaan sitten jossain muussa aiheessa!

Julkaisin ensimmäiset postikorttikuvat eilen illalla Instagramissa ja tänä aamuna Facebookissa. Jos ei verkkokauppa räjähtänyt, niin ainakin pullistui tilauksista. Punastuttaa. Miehelle sanoin illalla, että jotenkin sitä on niin kainovieno omien tuotosten kanssa. Että vaikka itse niistä tykkää, niin joka kerta tilausta pakatessa jännittää, tykkääköhän siitä asiakaskin oikeasti. Ujopiimä mikä ujopiimä.

Mutta jos tuntuu, että tällaisille joulukorteille - postitettavaksi tai sisustamiseen - voisi olla tarvetta, löytyvät ne Blawhi Graphicsin verkkokaupasta. Rukkailin kauppaan eilen taas uutta järjestystä; ilmoitelkaa, jos siellä näkyy kämmejä. Korttien kappalehinta on 2 €. Kooltaan ne ovat 10,5 x 14,8 cm ja 350 g/m² -vahvuiselle offset-kartongille painettu mattapinta on ihanan karhea. Takapuoli on kokonaan valkoinen.

Sellaista tänne. Joko siellä jouluillaan?

Matkalla Tanskassa 7 // Road trip itärannikolle

Huomenta! ♥ Otetaanpas lauantaiaamuinen pyrähdys Tanskaan. Sarjan aikaisemmissa postauksissa olen jo esitellyt muut koluamamme paikat, nyt on jäljellä vielä maan itäinen rannikko. Kesäkuisella matkallamme halusimme muodostaa Tanskasta mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan ja sitä varten oli lähdettävä Kööpenhaminan ulkopuolelle. Onni että lähdettiin, sillä muut maisemat poikkesivat pääkaupungista kovasti ja itä erosi lännestä hurjasti.

Itärannikon road trip kalpeni kilometreiltään lännelle, koska valitsemamme reitti Kööpenhaminasta Helsingøriin oli vain vajaat viisikymmentä kilometriä. Maisemia tuolla matkalla sai kuitenkin ahmittua runsaasti; suloinen Strandvej kiemurteli Juutinrauman rannalla ja tarjosi kilometri toisensa perään idyllisiä pikkukyliä, kauniita satamamaisemia, vihreää ja rehevää kasvillisuutta ja upeita rakennuksia. Itärannikko on kuulu näyttävistä kivivilloistaan ja juu - olipahan taloja!

Oikeastaan melkein koko matka oli yhtenäistä biitsiä; rantahietikot seurasivat toisiaan joten valinnanvaraa auringonottopaikkaan oli runsasti tarjolla. Kaunis keli oli kannustanut ihmisiä tasaisesti tsillailemaan ja hautomaan hiekkaa varpaidenväliköissään. Ja jos oli rantsuja niin oli pikkuisia satamiakin. Olipa millainen poukama tahansa, niin siihen oli parkkeerattu rivi purjeveneitä valmiina lipumaan ulapalle.

Reitin päätyetappi Helsingør hurmasi meidät viehättävyydellään ja rauhallisella tunnelmallaan. Ihmisiä oli kyllä ryysikseksikin asti liikkeellä, mutta jotenkin fiilis oli leppoisa ja rento. Keskusta oli samantapainen kuin Roskildessa ja Odensessa: pitkä kävelykatu halkoi keskustaa ja sen varrelle olivat keskittyneet kaikki olennaisimmat kauppa- ja ruokapaikat. Kyllä olisi meillä täällä Suomessa vielä paljon opeteltavaa kaupunkisuunnittelussa...

Olin edellisenä iltana valinnut kaupungista taas yhden tietyn sisustuskohteen, missä halusin vierailla. Valintani oli TID OG STED, mutta voi surku! Se oli juuri vierailupäivänämme tiistaisin suljettu! Pikkuisenko meinasin polkea jalkaa näyteikkunan takana, sen verran houkuttelevalta putiikki näytti... No, harmitus laimeni kun löysin matkaani suuren oliivipuun ja kävelykadun varrelta löytyi yksi jos toinenkin avoinna oleva sisustusputiikki. Shoppailua meinasi "pikkuisen" hankaloittaa se, että Helsingør-päivänämme oli Suomessa S-Pankin korttiyhteydet alhaalla eivätkä vihreät kortit pelittäneet kassoilla ollenkaan. Nolona sai kaivella muita pankkikortteja esille, mutta onneksi ne toimivat eikä oltu keskitetty kaikkia reissurahoja yhteen pankkiin. Joten note to myself: varaudu jatkossakin useammalla pankkikortilla.

Parkkeerauksesta ei tarvinnut täällä(kään) maksaa mitään. Jos Kööpenhaminassa saimme vertailla parkkihallien hintoja, niin muualla Tanskassa ei auton säilytykseen tarvinnut kolikoita kuluttaa.

k

Ajoimme takaisin Kööpenhaminaan samaa rantareittiä, sillä halusimme nähdä maisemat laskevassa ilta-auringossa ja pysähtyä paluukahville jossain mahdollisimman tanskalaisessa maisemassa.

Ja löytyihän se oikeanlainen kaffepaikka: voiko tanskalaisempaa ollakaan kuin musta, pystylaudoitettu ja valkoisilla yksityiskohdilla höystetty rantakuppila terassille aukevailla pariovilla? Kivivillat taustalla, purjeveneet edessä ja ympärillä vain ja ainoastaan tanskankielistä puheensorinaa. Paikan nimi tosin pisti vähän hymyilyttämään: Cafe Vitus. Mutta suosittelen, oli ehdottomasti reissumme parhaat kahvit, tuoreista pavuista jauhetut. Kylkiäisenä saatiin myös tanskalaista tummaa suklaata  - oli suorastaan fiini olo niitä pöydän ääressä herkutellessa.

Tuli kyllä lämpöinen hymy huulille näitä kuvia valitessa ja postausta kootessa. Oltaisiin jääty paljosta paitsi, jos ei oltaisi pyrähdetty itärannikolle. Onneksi pyrähdettiin, jäi upeat muistot reissupäivästä ja tästä osasta Tanskaa. Suosittelen! ♥

Työhuoneen säilytysratkaisu

Lomalta terve! Onpa ollut äärimmäisen hyvä ja tarpeellinen tämä syysloma, vaikka tuntuukin, että ihan vain pidennettyä viikonloppua vietellään. Maanantaina kävimme suunnitelmien mukaan Kolilla ja tiistaina leffassa. Ystävänkin luona poikkesin kyläilemässä, joten puuhat ovat olleet mukavan rentouttavia. Kotihommissa en ole ottanut nyt mitään lomatavoitteita, yleistä järjestyksenpitoa vain. Pihalta olen saanut kitkettyä pitkiä heiniä muutaman neliön verran, sopivasti aina ulkoilujen ohessa.

Tänään vilkaisemme blogissa yhteen pieneen nikkarointiin, joka valmistui työhuoneeseemme. Printtitoimitusten myötä on pitänyt järkeistää kyseistä huonetta ja miettiä, miten kompaktin tilan hyödyntäisi tarvikkeiden säilytyksessä kaikista järkevimmällä tavalla. Paitsi että itse printit vievät tilaa, myös postitusputket ovat kookas satsi säilytettäväksi.

Tuossa työhuoneen oven ja kiinteiden kaappien välissä oli vajaat 30 senttiä tyhjää tilaa. Siihen halusin luonnostella pergolanteosta ylijääneistä rimoista säilytyslokeron, sellaisen, johon putket saisi kasattua näppärästi saataville. Olohuoneeseen ja eteiseen näkyvän sivun päällystin samalla koivutapetilla, jota on huoneessa jo entuudestaan. Tapettia oli jäänyt sopivasti tuollainen tarvittu pätkä ylimääräistä.

Säilytyslokero muistuttaa vähän niitä takkapuulokeroita, joita tehdään joidenkin tulipesien viereen. Nopeasti vilkaistuna voisi hätäinen silmä katsoakin, että huoneeseen on pinottu halkoja. Omasta mielestäni tästä tuli hauska ja toimiva, juuri sellainen ratkaisu joka oli hakusessa. Sen verran rehellinen pitää kuitenkin olla, että ihan ekalla yrityksellä telineestä ei tullut hyvää. Aluksi en kiinnittänyt siihen välipuuta, joka pitää pitkät sivut linjassa. Kävikin sitten niin, että ulompi sivu alkoi pullistella putkien painosta ulospäin eikä ovi mahtunut enää aukeamaan kokonaan. Pienet poikkipuut kuitenkin korjasivat tilanteen ja nyt ei ole pullahtamisesta pelkoa. :)

Viimeisimmästä kuvasta hahmottaa minusta aika hyvin huoneen kokoa. Toiminnot ovat oikeasti ympätty huolella. Aiemmassa työhuonepostauksessa työpöydän edessä oli mustaksi maalaamani koulutuoli, mutta oikeasti tuolin virkaa toimittaa Ektorp-rahi - aivan loistava ja mukava istuin työhommiin! Olen yleensä sellainen istuja, että haluan nostaa jalat pois lattialta, milloin risti-istuntaan ja milloin polvet vasten rintakehää. Rahi antaa jalkojen mylläykseen loistavan mahdollisuuden.

Mitä teidän viikkoon kuuluu? Meillä on tarkoitus lähteä vielä loppuviikosta Kuopioon, käydä morjestamassa Armaksen koirakamua ja treffata vähän lisää ystäviä.

Rentoa torstaita!

Pieni eteispäivitys

Kun avaa meidän etuovemme, on vastassa ensimmäisen kuvan näkymä. Laatoitetulta eteisalueelta aukenee reitti olohuoneeseen. Vasemmalla tervehtii teknisen tilan ovi ja sitä seuraa WC. Näiden kahden oven välissä meillä on ennen ollut naula mustaa peltitähteä varten, mutta nyt nostin tähden veks ja vaihdoin tilalle yhden omista printeistäni. Kuvaksi valikoitui CONE valkoisilla kehyksillä ja se muutti eteisen ilmettä huomattavasti. Valkoiset kehykset korostavat nyt uudella tavalla eteisen vaaleanharmaata seinää ja käpykuvio maittaa paljon paremmin kuin aikaisempi tähti.

Ulko-oven oikealle puolelle jää peilillinen liukuovikaapisto. Istumatilaa meillä ei heti tuossa ovensuussa ole, vaan kengännauhat voi sitoa vähän lähempänä olkkaria, Ikean Sigurd-penkin päällä. Se ei nyt näihin otoksiin päässytkään, mutta näkyy esimerkiksi tässä postauksessa. Oven kapea pystyikkuna on koiran myötä päässyt tehokäyttöön: se on Armakselle loistava vahtipaikka odottaa kotiintulijoita. Repliikki "Iskä tulee  kohta!" saa pikkuisen säntäämään heti ovelle ja kärsivällisyys riittää tuossa jopa vartin tarkkailuun.

Jos ja kun tulevassa taloprojektissa tekee jotain toisin, on eteisen osalta mielekkäämpää varata ovensuuhun isommat neliömäärät. Tällainen kapempi eteinen kyllä toimii, mutta ei ole kätevistä kätevin. Sisustaakaan sitä ei kummemmin voi, vain tuon taulupaikan ja mahdollisen maton verran. Jatkossa en myöskään sijoittaisi vessaa näin keskeiselle paikalle, vaan tyrkkäisin sen mahdollisimman lähelle sivunurkkaa.

Ja mitä tulee siihen seuraavaan taloon, niin kiitos tonttionnitteluista! ♥ Olin edellistä postausta kirjoittaessani niin kovin hötäkässä, etten muistanut mainita olevani nyt syyslomalla. Suurempia reissuja meillä ei ole tarkoitusta tehdä, sillä miehellä on ihan normi työviikko muutamaa ylityövapaata lukuunottamatta. Toinen niistä on tänään, ja lähdemmekin piipahtamaan päiväseltään Kolilla. Kansallismaisemavisiitistä on tainnut pikkuhiljaa muodostua jokasyksyinen tapamme, sillä tämä on jo kolmas syksy kun teemme reissun Kolille. Ensin kipuamme katsomaan maisemia, sitten lillumme kylpylässä ja lopuksi syömme itsemme ähkyyn ravintolassa.

Onko siellä muita lomalaisia? 

Mukavaa päivää!