Ensimmäinen adventti

Tekisi mieli sanoa jotain fiksua joulukauden virallisesta alkamisesta ja adventin merkityksestä. Päässä on kuitenkin vielä menossa hässäkän ja joulumielen välinen kalibrointivaihe, joten en vaadi itseltäni liikoja. :)

Eilen olimme liikenteessä yli kellonympäryksen. Designjoulumyyjäiset menivät paremmin kuin ikinä olisin osannut toivoa. Väkeä oli koko ajan liikkeellä ja töitä sai ihan oikeasti tehdä tauotta. Meillä oli alkujaan suunnitelmana, että mies kävisi aamulla auttamassa myyntipöydän laittamisessa ja lähtisi sitten kaupungille asioille. Siitä suunnitelmasta ei tullutkaan mitään, vaan kauppa-apulaiselle olikin koko ajan tarvetta. Huh, olisin ollut ihan hepakassa yksinäni. Fiilis myyjäisten jälkeen oli huikea - niin ihania kohtaamisia ja punastuttavan mukavaa palautetta tuotteista. Kiitos! ♥

Tämä kuvissa näkyvä kynttilämökki oli yksi oheistuotteistani, jonka kehittelyyn ja valmistukseen sain apua isältäni. Mökkejä valmistettiin sekä valkoisia että mustia. Itse tykkään mökeistä tosi kovasti! Näitä jäi muutama vielä yli, ja mietinkin, lisäisinkö extrakappaleet verkokauppaan vai hamstraisinko itselleni... Hmm, let's see.

Vaikka ilta oli kotiutuessamme jo pitkällä, oli minun pakko saada rauhassa purkaa auto, järjestellä työhuone siistiksi, purkaa tähteeksi jääneet tuotteet varastoon ja raikota koti adventtikuntoon. Kai se kuului prosessiin, normaalisti en näin pitkän päivän jälkeen jaksaisi ajatellakaan kassien purkamista! Nyt on myyjäiset pidetty ja on aika siirtää ajatukset oman kodin jouluvalmisteluihin.

Tänään on ollut täydellinen kotoilupäivä, niinkuin adventtiin hyvin sopiikin. Herätyskelloton aamu, kahvit vuoteessa, kynttilänpolttoa ja joulumusiikkia. Armas sai pikaisesti koirakaverin kylään ja samalla vanhempani istahtivat adventtikahveille. Tämän päivän ainoat tavoitteet ovat olleet lähetyslistalla olevien grafiikkatuotteiden pakkaaminen ja joulukalenteriasioiden hoitaminen. Armakselle löytyi hauska koirille tarkoitettu kalenteri, itselleni hankin perinteisen suklaaversion ja miehelle on tekeillä hieman työläämpi DIY-kalenteri. Niin kuin aikaisempinakin vuonna, on oman suklaakalenterini hankkiminen ollut mietityttävä homma. Mikä ihme siinä on, ettei kaupoista löydy aikuisen silmään sopivia kalentereita? Lähestulkoon kaikissa on lastensarjoista ja leluista tuttuja hahmoja. Mitä jouluista niissä on skidienkään kannalta? Tunnelmallisia tonttuaiheita ja tyylikkään pelkistettyjä vaihtoehtoja kehiin, kiitos! :)

Tunnelmaa adventtiin!

Designjoulumyyjäiset Kuopiossa huomenna!

Iltamoikat! Tulin pikaisesti muistuttamaan etenkin savolaisia lukijoita, että huomenna kannattaa tulla Kuopiossa liikkuessa piipahtamaan Muotoiluakatemian tiloihin osoitteessa Piispankatu 8. On vihdoin ja viimein Designjoulumyyjäisten aika, joita on odotettu hyvä tovinen. Ovet ovat avoinna aikavälillä 10-14. Itse olen myymässä paitsi Blawhi Graphicsin grafiikkatuotteita, myös pientä oheiskivaa.

Julisteiden, korttien ja kalentereiden lisäksi Blawhi Graphicsin pisteeltä löytyvät tämän kollaasin tuotteet: kahdenkokoisia himmeleitä, betonitimantteja, kynttilätuotteita, liitutaulujoulupalloja, sytykeruusuja ja sementtilaattoja.

Nähdään huomenna! ♥

Maanantai ja siivoussuunnitelmat

Tervetuloa, uusi viikko. Ajatella, että sunnuntaina vietetään jo ensimmäistä adventtia! Nostin eilen House Doctorin kynttelikön kaapista esille ja hetihän siihen oli kynttilät sytytettävä. Vaikka kuvauskeli oli koko päivän hieman hämärä, tykkään näiden otosten sävymaailmasta kovasti. Maiseman peittäneen lumen ansiosta valon kellertävyys on häipynyt ja lampuista saatava lisäloiste on tunkkaisen sijaan oranssihtavan kodikas ja lämpöinen.

Sisälle en ole vielä jouluista ilmettä alkanut kunnolla laittamaan. Jotenkin aivoihini on istutettu ajatus, että ensin pitää saada joulusiivoukset tehtyä ja vasta sitten voi hyvillä mielin rakentaa joulua puhtaille pinnoille. Tällä viikolla en vielä siivoiluja aloita, sillä olen priorisoinut designjoulumyyjäisiin valmistautumisen etusijalle. Sitten lauantain jälkeen alkaa joululle pyhitetty aika. Joulusiivousperinteestäni olen kirjoitellut jo aiemmin, voitte kurkata tyypillisen to do -listani täältä. Tapanani on edetä huone kerrallaan niin, että yhdelle päivälle en koskaan ota yhtä huonetta enempää siivottavaa. Yhdessäkin menee jo useampi tunti. Ensin aloitetaan makuuhuoneista ja pesutiloista, viimeisimpänä puunataan paraatitilat, eli olohuone ja keittiö.

Fyysisten tilojen lisäksi pitäisi varmaan siivota aivokoppaakin. Kuten olette ehkä pitkin tätä vuotta huomanneet, olen enemmän ja vähemmän taistellut väsymys- ja kuormitustilojen kanssa. Olotila jäi jylläämään oikeastaan jo viime syksynä, kun pimeys teki elämäni ensimmäistä kertaa tepposet. Kevät ja kesäkin olivat auringotonta aikaa, mikä ei auttanut mielen todelliseen tasaamiseen. Säätilan ohella tässä on kuluneen vuoden aikana ollut paljon stressattavia asioita kotiympyröiden ulkopuolisten tahojen vuoksi. Moni noista asioista on kiteytynyt työorganisaatioon ja olenkin luvattoman paljon antanut kaikkien ikävien asioiden vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Mutta kun. 

Korviaan ja mieltään ei voi sulkea eikä asioista voi olla välittämättä vaikka ne eivät täysin suoraan itseäni koskisikaan. Ne tulevat pyytämättä iholle ja ovat menneet sen alle. Pahinta on ollut negatiivisten seikkojen kohtuuton pitkittyminen, niiden epäoikeudenmukaisuus - jopa raakuus - ja oma kyvyttömyys vaikuttaa. Ihan kamalaa on katsoa, kuulla ja tietää sivusta miten yksi ja kaksi tahoa voivat ilkeyksissään ja omaa etua tavoitellessaan pistää sekaisin isoja kokonaisuuksia. Miten syyttömästä tehdään syyllinen eivätkä muut omaa nahkaa suojellakseen puolusta sitä joka sitä tarvitsisi. Miten ne, jotka asioihin pystyisivät vaikuttamaan ja laittamaan niille pisteen, eivät sitä tee. Ällöttää, ahdistaa ja itkettää. Tätä tämä on ollut jo pitkään. Välillä pystyn keskittymään muuhun ja elämään iloisena omaa elämääni, mutta viikonloppunakin mietin taas perjantaista lauantai-iltaan näitä inhottavia asioita. Itkuhan siinä taas tuli. Yritä siinä sitten joulufiilistellä ja tehdä tunnelmallisia blogipostauksia.

Mutta. Aion yrittää. Yrittää keskittyä tähän mielestäni ihanimpaan vuodenaikaan, siivota mieleni ja täyttää ajatukseni jouluisilla asioilla. Nauttia pienistä jutuista ja huomata kaiken ympärillä olevan hyvän. Sitäkin onneksi on. Itkeä jos itkettää, sillä sen jälkeen helpottaa. Teitä rohkaisen tähän samaan. Muistutan myös, että aukaiskaa hyvät ihmiset suunne, jos näette ympärillänne vääryyttä. Puuttukaa siihen, älkääkä itseänne säästääksenne jöpöttäkö hiljaa. Uskaltakaa, älkääkä ainakaan missään nimessä vähätelkö. Elämän täytyy olla kivaa ja turvallista, pahantekijöille tulee näyttää paikka nurkasta. Nih.

Heh, sellaista viikkoavausta tällä kertaa. Jospa tästä olisi taas noususuhdanne ylöspäin!

Pitäkää huolta toisistanne! ♥

Koirakin nauttii

Periaatteessa jo otsikko ja kuvat kertovat olennaisimman tämän päivän fiiliksistä. Voi lumi sentään, kunpa nyt pysyisit! Onhan meillä täällä ollut lunta jo aiempinakin viikkoina, mutta ilakointi on nyt vielä hauskempaa, kun muukin maa on saanut osansa. 

Armakselle lumi on ollut kokonaan uusi ja jännä juttu. Välillä ulos pitää päästä pelkästään ihmettelemään. Meidän tontin jatkeeksi kuuluu peltoa, joten ulkoiluolosuhteet ovat erinomaiset heti kotiovelta. Metsäänkin pääsee hihnatta ja melko ahkerasti ollaankin treenattu vapaana samassa matkassa kulkemista ja luokse tulemista. Olenkohan muuten maininnut, että Armaskin autoilee minun matkassani suht ahkerasti? Matkustaa kaksi kertaa viikossa koirakaverinsa luokse kylään minun työpäiväni ajaksi, mikä on loistava juttu. Koirilla on keskenään täysin omat puuhansa ja nauttivat täysin sydämin lajitoverin seurasta.

Miltä lumitilanne näyttää sillä puolen ruutua? Virkeää lauantaita!

 

Ihanimmat astiat

Kun Stella Vanilja -blogin Seija heitti minua astiahaasteella, päätin napata kopin aikailematta. Omista lempiastioista kun ei ole epäselvyyttä ja niitä on lisäksi kiva kuvata. ♥

 

Olen sydänjuuriani myöten rakastunut Iittalan mustavalkoiseen Taika-sarjaan, josta ensimmäiset kappaleet sain viime vuonna joululahjaksi. Sittemmin olen täydentänyt sarjaa onnekkailla löydöillä Kuopion Kodin Ykkösen loppuunmyynnistä ja haaveillut jatkokeräilystä.

Ikinä aiemmin en ole keräillyt tai oikeastaan arvostanutkaan astioita sen kummemmin, ellei mukaan lasketa muutaman vedensinisen yksilön KoKo-sarjaa, jota sain vuosikymmen sitten ylioppilaslahjaksi. Pihi luonteeni on näkynyt erityisen konkreettisesti astia-asioissa: niin arki- ja juhlasyömisiin ovat kelvanneet vanhemmat ja halpishallien edulliset vaihtoehdot. Toisaalta kyse on ollut myös siitä, ettei yksikään astiasarja ennen Taikaa ole sytyttänyt. Mutta kun liekki näihin leimahti, se oli menoa.

En osaa kunnolla analysoida, mikä tässä sarjassa viehättää. Mustavalkoisuus nyt ainakin, mutta muotoilussa ja kuvioinnissa on myös jotain erityisen natsaavaa. Eläinhahmot ovat kauniita ja on hauskaa, että hahmot vaihtelevat lautaskoosta toiseen. Viimeksi meillä käydessään siskoni luonnehti olevansa aina kuin kahvilassa meillä kupitellessaan. Yritimme arvioida, johtuuko se tummapaahtoisesta Brazil-kahvistamme vaiko näistä kupeista. Lopputuloksena päädyimme siihen, että seikka on molempien summa.

Taika-sarjan lisäksi toinen astia-aarteeni ovat nuo marokkolaiskulhot, jotka ovat hengeltään samantyylisiä, silti omanlaisiaan. Marokkolaisastioita en toisaalta tarvitse lisää, mutta olisi ihana omistaa niitäkin laajempi repertuaari. Vaikka sitten vain mustan kaappivanhuksen kaunistukseksi. Nämä kauneimmat astiani haluan säilyttää näkösällä lasiovien takana. Kuin mikäkin pikkuemäntä kanneskelen niitä sitten aina onnellisena lukon takaa kahvipöytään.

Tässä yhteydessä voinee myös sivuta toista astioihin liittyvää keräilyvimmaa, joka on kasvanut täysin salakavalasti takavasemmalta. Tuolla ne samassa kaapissa pöllöttävät, vähän nolona House Doctorin Vitron takana.

Kyllä. Hei, olen Kristiina, heikkona mustavalkoisiin servetteihin. Olen huomannut hamstranneeni lautasliinoja paljon nopeampaan tahtiin kuin niitä meillä kuluu. Mutta eipä tuo haittaa, minusta servetit ovat tosi nättejä esille koottuna. Jos haluatte vilkaista vajaan vuodentakaisen postaukseni idioottihelposta servetti-DIY:sta, löydätte sen täältä.

Haluaisitteko Valkoisen Soihdun Viivi, Heinässä Heiluvassa -blogin Laura, Syhinän Syhi ja Koti Aurorassa -blogin Johanna vilauttaa omia astia-aarteitanne? 

Lämpöistä iltaa! ♥

Hetkessä

Vanukasta kerjäävä koira, uusi joululaululevy taustamusiikkina, takkatulen rätinä, eriparivillasukat, päiväkahvi, himmeliaskartelut, rauhalliset päiväsuunnitelmat ja ulkona hento lumisade. Loppupeleissä niin vähän tarvitaan hyvään mieleen ja onnellisuuteen. Kun vain älyää tarttua hetkeen.

Perjantaina minulla oli totaalinen ketutuspäivä, mutta se on enää haalea muisto. Mitä noihin vellomaan, ei auta eteenpäin yhtään. Mieluummin muistelee, mitä kaikkea mukavaa on viikolla tapahtunut. Vaikkapa torstaiset työporukan pikkujoulut, kun kävimme Kajaanissa syömässä ja nauramassa stand up -yleisössä. Tai lumisade useamman päivän ajalta, ulos laitetut jouluvalot ja joulufiiliksen tavoittaminen. Paljon mukavaa!

Tänään meillä oli tarkoituksena katsoa kotileffana Matkijanärhen ensimmäinen osa, mutta teknisten ongelmien myötä nukahdettiinkin sohvalle päikkäreille. Kelpasi.

Mutta tarkemmin vielä tuosta hetkeen tarttumisesta. Oikeastihan se ei noin vain synny, vaan hetki täytyy tehdä. Laittaa se joululevy soimaan, houkutella märät takkapuut tuleen, keittää kahvit ja valmistella askartelut. Lumisadetta voi toivoa, mutta pakottaa sitä ei voi. Ainut, mikä on takuuvarmaa itsestään, on tuo vanukasta kerjäävä pentu.

 Toivottavasti teidänkin sunnuntaihin on sisältynyt hetkiä, joihin tarttua. ♥

Paluu pippaloihin

Heh, täällä hieman jätättää bloggausrytmin kanssa. Tämän postauksen kuvat ovat olleet työpöydällä jo keskiviikosta saakka, mutta missään välissä en ole ehtinyt istumaan alas ja ottamaan aikaa päivityksen kokoamiseen. Mutta nyt on! Palataan siis ajassa kaksi viikkoa taaksepäin ja fiilistellään etelänreissun virallisia tunnelmia. Silloinhan Indiedays kokosi bloggariperheen yhteen Bloggers' Inspiration Dayn ja Blog Awards -gaalan merkeissä. Inspiraatiopäivä tsippailtiin ensin, joten siitä otoksia aluksi.

Ammattitapahtuma järjestettiin yläilmoissa ravintola Maxinessa ja tarjolla oli tuttuun tapaan pieniä herkkuja ja juotavaa sekä erilaisia esittelypisteitä lähinnä muodin ja hyvinvoinnin saralta. Itse jäin kaipaamaan sisustusmaailmaa koskettavaa yhteistyöantia, mutta toisaalta, esittelypisteiden kiertely on aina vain mukavaa oheisohjelmaa. Pääasiahan on tavata bloggaajakollegoita ja kokoontua yhteen blogiperheemme kanssa. Tällä kertaa oli vakiintumista havaittavissa: me Indiedays Inspiration -sisustusbloggaajat olemme tavanneet nyt jo useamman kerran, joten nyt ei enää oikeastaan esittäydytty, vaan jatkettiin siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Enempää ei varmasti tarvitse selittää, seuraava porukkakuva kertonee fiiliksestä olennaisen. :)

Halusimme kuvauttaa itsemme Syhin kanssa kaksistaankin. Blogisiskot. Heh, taidetaan olla melkoinen paita ja peppu -parivaljakko jo muidenkin silmissä! :D

Blogitapahtumissa ei koskaan tarvitse olla kuivin suin, vaan ympäri tilaa on toinen toistaan nätimpiä juomatarjoilua. Vaikka itse en juo alkoholia ollenkaan, niin muistikorttia selatessa löytyi yksi jos toinenkin kuva puteleista ja laseista - vähän nauratti. Mutta hei, kauniitahan nuo ovat, etenkin Fresita-pulloista muodostettu joulukuusi oli tämän tontun mielestä hauska juttu. 

Päivätapahtuman ja iltagaalan välissä on aina muutama tunti väliaikaa. Siinä ehtii juuri ja juuri käydä syömässä ja laittautua juhlakuntoon. Itselläni oli ohjelmassa myös hotelliin kirjautuminen, joten kelloa sai vahtia tarkasti. Kuten kerroin aiemmin, tällä kertaa sain mieheni mukaan gaala-aveciksi. Tapahtumien kuvausseinällä pysähtyminen on aina hauska ja jännittäväkin juttu, ja on mukavaa saada pippaloista muistoksi virallinen poseerauskuva. Iltagaalassa ei järjestelmäkameraa kannata kannella mukana, joten Awardsien osalta on kuvasaaliini hyvin laiha - vain muutama kännykkäotos, jotka kuitenkin avaavat tapahtumaa hieman.

Niin mukavaa, että sai taas olla mukana!

DIY: Himmeli

Aikaista huomenta! Minulla alkaa viikko vähän poikkeuksellisesti, kun saan ajella entiselle työpaikalleni Nilsiään, seudullista opetussuunnitelmaa työstämään. Ihan mukavaa päästä istahtamaan hetkeksi aamukaffelle opehuoneeseen, jossa on tullut vietettyä monta hauskaa hetkeä ja moikata samalla entisiä kollegoita. Lähtöaikatauluni on tämän vuoksi hieman myöhäisempi, joten hyödynnän aikaraon tämän postauksen rustaamiseen. Viime viikolla - ihan kuin ei olisi muuta ollut - sain innon kaivaa paperipillit kaapista ja kötöstellä himmeliä. Tällaista näin.

Viime vuonnahan saimme itäsuomalaisten sisustusbloggaajien pikkujouluissa himmelioppia Valontalon Emilialta. Silloin yritin jatkaa himmeliä valmiiksi kotona, mutta visioni oli lievästi sanottuna ylitavoitteellinen, varsinkaan kun tietoa kasaamistekniikasta ei juurikaan ollut. Jäi kesken, ja kevättalvella purin koko kyhäelmän palasiksi. Mielenkiinto kuitenkin jäi kytemään ja nyt halusin onnistua. Tällä kertaa tein parempaa taustatutkimusta ja käytin ohuempia pillejä. Malli on yhdistelmä netistä löydetyistä kuvista ja omasta mustavalkoisesta joulukorttikuosistani. Moderni ja olemukseltaan rento, sellaista vaikutelmaa hain.

Himmelistä tuli kooltaan ihan näyttävä, korkeutta sillä on noin 60 senttiä ja leveyttä 28. Peruskuvioita mallissa on kuutta eri kokoa. Vauhtiin päästyäni viikon aikana valmistui toinenkin yksilö, jonka vein eilen maisteriksi valmistuneelle ystävälleni. Ei näissä kyllä ole mikään pikkuhomma, pianonsoittajan sormillakin saa väkertää monituista tuntia yhtä tehdessä.

Itse olen lopputulokseen tosi tyytyväinen. Jos himmeliä jää tuijottamaan, sen hidas, pyörivät liike on lumoava. Pyöriessään himmeli näyttää yhdestä kulmasta katsottuna erilaiselta kuin toisesta. Ilmavirran aiheuttama liike on rauhoittava - eilen jäin seuraamaan himmelin kulkua useammaksi minuutiksi.

Olen tässä mietiskellyt, että sopivissa aikapuitteissa voisin tehdä muutaman himmelin myyntiinkin, sitten tämän kuun lopun designjoulumyyjäisiin. Hinnoittelua kuitenkin mietin, että mikä olisi sopiva pyynti tällaiselle käsityölle? Mitä sinä ehdottaisit?

No mutta, kello käy. Nyt lähtöpusut poikuleille ja sitten startti työmaalle. Ahkeraa maanantaita!