Petipuuhia

Terveiset vauhtiviikon keskeltä! Meillä on tänään töissä iso kokous, jonka vedän yhdessä toisen kollegan kanssa. Ollaan saatu tehdä pohjatöitä kaiken muun homman ohessa, mutta ihan mukavan flown puukkimana. Toissapäivänä jouduin kiertämään töistä kotiin toisen paikkakunnan kautta, kun tukkirekka oli ajautunut poikittain tielle ja tukki normaalireittini kokonaan. Kyllä kiroilutti lähteä pidemmälle kiekalle, kun juuri kyseiselle päivälle oli sovittu Dekotalon työpäällikön kyläily. No, viiveestä huolimatta ehdittiin istua nelisen tuntia ja käydä läpi yksi jos toinenkin asia.

Eli joo, uuden talon suunnitelmathan täällä on jo aloitettu. Voisi sanoa, että visiot ovat ajatustasolla jo hyvinkin pitkällä, vaikka aikataulullisesti mitään ei vielä hetkeen tapahdu. Tälle vuodelle ei ole muuta konkreettista luvassa, kuin tontin raivausta ja mahdollisesti ensivaiheen maatöitä. Jälkimmäistä varten tarvitaan kuitenkin rakennuslupa valmiiksi, joten siksi suuntaviivat talosta on oltava selvillä ajoissa. Vähän olen puntaroinut sitä, kuinka paljon ja missä vaiheessa alan teille projektista raportoimaan: olen sen verran taikauskoinen, että uskon liian aikaisessa vaiheessa maalailtujen, julkisten haavekuvien tuovan epäonnea. :) Kell onni on, se onnen kätkeköön. ♥ Mutta no worries, konkreettiset etapit tulen kyllä selostamaan!

Nämä kuvat ovat meidän makuuhuoneestamme. Siellä värimaailma noudattaa samaa linjaa kuin muuallakin talossa: harmonisen vaaleaa ja harmaata mustalla höystettynä. Joulupukki kuuli toiveeni tekstiileistä ja paketeista paljastui toivomani vaaleanharmaa päiväpeitto ja uusia lakanoita useampikin pari. Nämä neuloskuviota toistava printtilakanat ovat Ellokselta ja tykkään niistä hirmuisesti! Kolmiulotteinen kuvio näyttää lumoavalta ja huijaa silmää urakalla. ♥

Jos mahdollista, niin tykkään sängynpäädystä päivä päivältä enemmän. Liitutaulumusta on täydellisen rouhea ja valkoiset lukulamput täydentävät päätyä loistavasti. Siirsin omalle yöpöydälleni vielä tunnelmavaloksi PR Homen pöytälampun, jonka hankin viime kesänä Ruotsista, edellisessä postauksessani esittelemästä JB Homesta.

Seuraavassa kuvaparissa on lipasto, jonka muutosta en ole teille vielä esitellytkään. Sehän on oikeasti akaasiapuuta ja alkuperäiseltä väriltään punertavanruskea. Lipasto oli aiemmin vierashuoneessa, mutta siirsin sen meidän makkariin ja maalasin mustaksi jo loppukesästä.

Syy, miksi en ole esitellyt lipastoa uudella paikallaan ennen tätä, on hyvin ilmeinen. Se nimittäin toimii meillä makkarin TV-tasona eikä ole sisustuksellisesti kovin inspiroiva blogiesiteltävä. Erittäin käytännöllinen se kuitenkin on ja näppäränkokoinen tuohon nurkkaan. En tiedä, oletteko kaipailleet makuuhuoneesta laajempia näkymiä, mutta ajattelin, että olisi nyt ihan hauskaa paljastaa sen varjeltu salaisuus. Tämä TV kun ei vielä ole se kaikista huonoin blogikuvien aihe...

Oikeasti meillä makkarissa katsellaan nimittäin telkun lisäksi tätä urheilullista näkymää, jytäkkää crosstraineria. Nykyisillä neliöillä sille ei ole muuta säilytysaluetta, mutta onneksi laite jää täysin seinänpätkän ja sisäoven taakse nurkkaan; ei näy muihin huoneisiin. Jospa sitten siinä seuraavassa talossa olisi tällekin oma paikkansa. :)

 Mukavaa loppuviikkoa!

Ruotsin paras sisustuskauppa // JB HOME

Mahtavaa lauantaita! Viikko on mennyt täällä kolmenkympin pakkasia pidellessä, takkaa lämmitellessä ja autojen käynnistymisiä jännittäessä. Joka-aamuiset "Tsemppiä, Tiinu!" -toivotukseni ennen starttausta ovat ilmeisesti tepsineet, sillä apukäynnistyksiin ei ole nyt tarvinnut turvautua. Näin jäätävillä keleillä on melkein pakostakin ajautunut haaveilemaan kesästä. Olenkin selaillut muistikortin aarteita läpi ja päätin, että nyt on sopiva sauma tehdä tämä postaus, jota olen hautonut viime kesästä lähtien.

Muistatte ehkä, kun raportoin kesäisestä reissustamme Tanskaan ja kerroin kotimatkastamme; aikataulutimme matkan Kööpenhaminasta Tukholmaan niin, että meillä molemmilla oli aikaa valita yksi mieleinen pysähtymiskohde. Mies valitsi urheiluputiikin ja minä tietenkin sisustuskaupan. Arvaatte varmasti, kuinka perusteellisesti yritin selvittää, missä ainokainen pysähdys kannattaisi tehdä - ketjuliikkeisiin en halunnut, vaan johonkin persoonallisempaan. Googlailujen ja hartaiden tuotemerkkihakujen jälkeen päädyin valitsemaan putiikiksi JB Homen, joka sijaitsee Tukholman eteläpuolella, Söderbyssä. Ja voi hitsi, enpä olisi voinut enemmän nappiin valita! ♥

Putiikki sijaitsee uudella, kauniilla omakotitaloalueella. Se on rakennettu omistajansa Jenny Blombergin kodin yhteyteen - siihen kohtaan taloa, missä muilla olisi autotalli. Moottoritieltä erkaantuessamme epäilimme tosissamme, neuvooko navigaattori meitä väärään paikkaan: hetken aikaa ajelimme vihreiden peltojen keskellä ja aluksi ei olisi osannut kuvitellakaan, että omakotitalojen keskeltä löytyy tällainen aarreaitta. Oikean risteyksen kohdalla oli matala, musta kyltti neuvomassa tietä putiikkiin. Käännyimme Jennyn kotitielle, mutta ensimmäisellä kerralla ajoimme oikean talon ohi. Tuskailin jo jännityksissäni ja käskin miehen antaa olla, kääntää auton kohti Tukholmaa. Tämä ei kuitenkaan luovuttanut, vaan totesi, että kyllähän me se putiikki löydetään. Eikun siis uudestaan kiekalle ja haukankatseiden avustamana oikeaan pihaan. Kutkutti kyllä oikeasti nousta autosta ja lähteä kohti putiikkia - jos se olisikin ihan jotain muuta kuin oli odottanut ja pitäisi äkkiä keksiä kohtelias tapa poistua takavasemmalle. Mutta vielä mitä. Kutsuvasti auki olleen oven takaa paljastui taivas.

Jennyn putiikkia varten oli tila rakennettu upeasti: korkea, nouseva sisäkatto valkoiseksi maalattuine kattopalkkeineen näytti kauniilta ja valaisi tilaa mahdottomasti. Yksi seinä oli laudoitettu vanhoilla, ajan harmaamilla puilla ja rosoinen, valkoinen puulattia narisi jalkojen alla kuin olisimme olleet reilustikin vanhemmassa paikassa. Ja kaikki herkulliset sisustustavarat esillepanoineen - haukoin henkeä ja toistelin vain miehelle, että "Ihana putiikki!". Kokonaisuus oli todella taidokkaasti luotu, enkä ole vastaavaan fiilikseen törmännyt missään suomalaisessa kaupassa - lähimpänä valikoimaltaan ja tunnelmaltaan olisi varmasti Oulun Lifestylenordic. Muita asiakkaita ei meidän aikanamme näkynyt ja pääsimme keskustelemaan Jennyn kanssa vapaasti. Kerroimme matkastamme ja hän vaikutti todella otetulta siitä, että olimme päätyneet juuri hänen putiikkiinsa. En voinut olla kehumatta tavaroita yksi toisensa perään. Jenny kertoili tuotteistaan ja putiikistaan, jonka verkkokauppa on hyvin suosittu.

Vietimme liikkeessä aikaa valehtelematta tunnin. Koska tavaraa oli todella runsaasti, piti tehdä monta kierrosta pelkästään kaiken ihanan kartoittamiseen ja kuvaamiseen. Vasta sitten pystyin hahmottamaan, mitä halusin poimia kotiin. Ja voi, tunnustan: minulla lähti homma täysin lapasesta. Kiikutin Jennylle tiskille paketoitavaksi tuotteen toisensa perään. Marokkolaisastioita, tyynynpäällisen, valaisimen, marokkolaislaatan... Loppujen lopuksi kannoin autoon kaksi isoa kassillista. Kummastuksekseni en kuitenkaan köyhtynyt edes kahtasataa, sillä Jennyn hinnat olivat todella maltilliset, reilusti pienemmät mitä vastaavista tuotteista olisi saanut Suomessa maksaa.

Tiedän, että jos vielä joskus autoilemme Tukholman liepeillä, on JB Home takuuvarmasti käyntikohteiden listalla. Matkaa Tukholman keskustasta tänne on aika tasan kolmekymmentä kilometriä. Itse asiassa, nyt kun tarkistin vielä yhteydet, näyttää perille pääsevän kätevästi julkisillakin. Eli, hyvät sisustajasisaret: kun suunnittelette ensi kesäksi reissua naapurimaahan, käykää ihmeessä täällä! Putiikin osoite on Kuskstigen 6, 144 52 Rönninge.

JB Homen nettikauppa löytyy täältä ja instassa Jenny päivittelee kuvia nimimerkillä @jbhome. Tämä postaus ei ole sovittu, maksettu tai blogiyhteistyönä tehty - olin kesällä ja myös näiden muistelujen jälkeen edelleen niin vaikuttunut putiikista, että olisi rikos jättää vinkkaamatta siitä teille. :) Mitäs tykkäsitte?

Nyt otan toisen kupin kahvia ja seuraan hetkisen, kun koirat temmeltävät ulkona. Tulin käyttämään Armasta koirakaverinsa luona ja ilo on katsella, miten hauskaa pojilla on yhdessä - etenkin nyt, kun pakkanen on lauhtunut vaivaiseen kymmeneen asteeseen.

Hymyjä! ♥

Kodinhoitohuoneessa

Jee, ensimmäinen kokonainen työviikko selätetty! Se toi mukanaan lumipöpperökelit, mutta ei haittaa. Vihdoinkin on oikea talvi! Jonkinmoinen alkuvuoden draivi tässä taitaa olla nyt päällä, sillä työt ovat tuntuneet erityisen kivoilta ja olen saanut niiden suhteen paljon aikaan. Eilen käytimme autoani montulla ja epäilysteni mukaan oli tuomiona iskariremontti - edes se ei tehnyt kolausta mielialaan. Hyvä näin, viime vuoden matalalentojen jälkeen tätä olotilaa osaa arvostaa.

Mietiskelin tässä, että en ole kuvaillut pitkään aikaan meidän kodinhoitohuonetta, joten siitä nyt tämä postausaihe.

Kodinhoitohuone kokee meillä yleensä hyvin vähän sisustusmuutoksia. Oikeastaan vain matto vaihtuu silloin tällöin. Jouluksi vaihdoin huoneeseen äitini tekemän, harmaasävyisen raitamaton, joka oli aiemmin makuuhuoneessamme. Tykkään näistä parimetrisistä rotkuloista, sillä ne saa pyöritettyä vielä painonsa ja kokonsa puolesta pesukoneessa.

Toivon meille joululahjaksi uusia pyyhkeitä; ne ovat nuo pinkassa näkyvät. Naulakossa roikkuu tanskantuliaisina mustavalkoinen rastipyyhe, jota en ole ennen tätä hetkeä raskinut vielä ottaa käyttöön. Joku hassu ajatus oli, että sen voi korkata vasta uuden vuoden alkaessa. Minulla on aina välillä näitä omalaatuisia merkkipaaluja pienillekin asioille. :)

Kodinhoitohuoneen tasojen osalta olen tullut siihen tulokseen, että vähempikin riittäisi. Seuraavaa taloa ajatellen olen jo päättänyt, että tuon toisen puolen pikkupätkän sijaan on käytännöllisempää käyttää tila kiinteään pyykinkuivatusalueeseen. Haaveilemani talomallin peruspohjassa on siis samalla tavalla pidempi ja lyhyempi taso kodarissa, vaikkakin huoneen muoto on siinä pötkylän sijaan ällä. Tasot meillä pysyvät arkenakin melkoisen tyhjinä, sillä en tykkää ollenkaan tavararöykkiöistä, tässäkään tilassa. 

Pesuhuoneeseen vievä lasiovi on minusta edelleen kaunis. Kiinnitimme siihen heti muutettuamme tuollaisen läpikuultavan ovitarran. Vaikka sisustustarrojen aika on jo reilusti elettyä elämää, en miellä tätä himmeää oviversiota samaan kastiin kuuluvaksi. Tykkään edelleen.

Viikonlopuksi on merkattu ainoaksi menoksi kummitytön synttärit. Vapaapäiville toivon auringonpilkahduksia, maltillisia pakkaslukemia (taitavat tosin jäädä haaveeksi), takkatulta ja pitkiä aamukahveja. Mitäs siellä ruudun toisella puolella on tiedossa?

Mukavaa perjantaita!

Olohuoneessa

Hyvää maanantaita! On viimein aika karistella viimeisetkin lomamoodin rippeet ja todeta breikki päättyneeksi - niin blogissa kuin arjessakin. Joululoma meni tosi nopeasti, mutta yritin tankata siitä kaiken mahdollisen energian. Käytännössä vaalin pitkiä herätyskellottomia aamuja, happihyppelyitä koiran kanssa ja päiviä ilman velvoitteita. Viime viikolla tuli harjoiteltua jo pari päivää töitäkin; sujui yllättävän kivuttomasti, vaikka torstaiaamuna ei oma auto käynnistynytkään reippaan kolmenkympin pakkasessa. Suunnitelma beenä piti herättää ja viedä mies töihin ja kurvailla korpitaival hänen autollaan. Perjantaiksi saatiin onneksi jo sitten minun Tiinuni ajokuntoon.

Lomalla sain edettyä sisustuksellisesti yhdessä asiassa: tuossa olohuoneen telkkuseinässä, joka on vaivannut omaa päätä jo toista vuotta. Tarvittiin sangollinen saneerauslaastia, pari litraa maalia ja reissu Ikeaan että ilme muuttui.

Puolisen vuotta sitten tein työhuoneeseen betoniseinän. Sen oli tarkoitus olla harjoituskappale, sillä mielessäni siinsi samanlaisen toteuttaminen olohuoneeseen. Koska työhuoneen versio on miellyttänyt menneet kuukaudet omaa silmää kovasti, reipastuin tekemään samanlaisen viimein olkkariinkin. Instagram-seurailijat tietävätkin, että minulle tyypilliseen tapaan projekti starttasi yötunteina. Tein seinän kahdessa erässä; laastikerroksen ensimmäisenä iltana ja maalipinnan toisena. Vaikka värisävy on täysin sama kuin työhuoneessa, näyttää seinä olohuoneessa vaaleammalta, varmaankin suuremmasta ikkunamäärästä johtuen. Vaaleampi ilme sopii kyllä omaan silmään tosi mieluusti, sillä seinä henkii nyt puhdasta ja kodikkaan viileää tunnelmaa.

Vuodenvaihteen jälkeen piipahdimme Ikeassa ja reissua varten olin kirjoittanut ostoslistaan kaksi valkoista PS-kaappia ja mustan Storsele-tuolin. Kaupassa väittelimme miehen kanssa, sopiiko tuoli autoon. Miehen epäilyistä huolimatta kiikutin sen kassalle. Parkkipaikalla saimme venkslailla hyvän tovin ja välillä olin jo varma, että joudun myöntämään tappioni ja palauttamaan kalusteen takaisin kauppaan. Jollain ilveellä se kuitenkin luiskahti kyytiin, joskin minä matkustin kotimatkan etupenkillä hyvin epäergonomisesti kököttäen.

PS-kaapeista muodostui nyt pidempi taso telkun alle; tilan aikaisempi ongelmahan oli se, että telkkarin alla ollut musta taso oli tehtäväänsä aivan liian pieni. Ennen seinänpätkää piti täyttää useammalla tuolilla, korilla tai lampulla, mikä ei ollut ollenkaan hyvännäköinen ratkaisu suht pitkällä matkalla. Nyt mittasuhteet toimivat paljon paremmin ja värimaailma on tasapainoisempi. Mies taas on innoissaan kaappien tarjoamasta säilytystilasta, kun sai asetella sinne mielensä mukaan kaikki tekniset värkit ja muut TV-tason läheisyyteen kuuluvat tavarat. Entisen pikkutason kohtaloa ehdin jo surra, kunnes keksin sille täydellisen paikan työhuoneesta - se toimii paremmin kuin hyvin suunnittelemieni korttien ja printtien säilyttämisessä.

Storsele oli minulla mielessäni jo ennen joulua, joten ehdin toivomaan sen kanssa yhteensopivia lahjoja: harmaa talja ja marokkolaishenkinen tyynynpäällinen paljastuivat aattona pukin toimittamista paketeista.

Hankin seinää varten jo pari isoa taulukehystä, ja ajatuksena oli suunnitella niihin jotain graafista katseltavaa. Nyt kuitenkin painan jarrua, sillä kokonaisuutena telkunympärys ei nyt välttämättä kaipaakaan mitään lisää. Betoniseinä korostaa kauniisti nousevaa sisäkattoa ja on sisustuselementti jo itsessään. Luulen, että tulevaisuudessa tässä näkymässä muuttuvatkin vain tason vasemmassa laidassa olevat pikkutavarat ja niistä koostuvat asetelmat. Kesällä hankkimani pieni oliivipuu on osoittautunut yllättävän sitkeäksi - samaa ei voi sanoa isommasta kaverista, jonka hankin Tanskasta. Tuon House Doctorin Vitro-maljakon putket ovat muuten juuri oikeankokoisia kynttilöitä varten, joten tänä talvena esine on löytänyt uuden käyttötarkoituksen.

Tämän vuoden bloggamisrytmiä olen miettinyt vähän rennommalla otteella: normitöissä käyvänä, pienyritystä pyörittävänä, pitkää ajomatkaa ajavana ja lähimmäisille aikaa antavana en voi vaatia itseltäni samaa kuin ammatikseen tätä tekeviltä saati kotiäiteinä aikaa viettäviltä kollegoilta. Siispä älkää ihmetelkö, jos joka toinen päivä ei postauksia putkahtele, mieluummin panostan laatuun ja hyvään mieleen kuin määrään. :)

Miten teidän vuosi ja arki on lähtenyt käyntiin?

Hymyjä päivään!