Keskikesä

Päivät hujeltavat nyt tosi nopeasti. Ajatella, että juhannus on nyt ja pian alkaa heinäkuu. On keskikesä. Tänään on jo pilvisempi päivä, mutta eilen oli todella upea juhannusaattokeli. En muista, milloin viimeksi olisi ollut yhtä kaunis kokkoilta. Eilisen suunnitelmat menivät plörinäksi positiivisella tavalla: pihapuuhastelujen jälkeen oli tarkoitus olla kotona sen kummemmin hötkyilemättä, mutta alkuillan kahvitteluvieraat houkuttelivatkin mukaansa kokkotulille ja lopulta isoja kokkoja tuli nähtyä kaksin kappalein. Juhannusyöksi meille majoittui myös yllärivieras, mikä oli tosi mukavaa. Armas oli mukana kokkoreissulla ja pärjäsi ihmisvilinässä yllättävän hienosti. Jännitysmomentteja oli kuitenkin ilmassa erästä puusiltaa ylittäessä sekä haitarin pärähtäessä soimaan; reppana pelkäsi haitaria niin paljon, että meinasi pakittaa auton alle. Oli ihan milleistä kiinni, ettemme viettäneet loppuyötä eläinlääkäripäivystyksessä, huh.

Juhannuskimppuna oli tänä vuonna pionisatsi, jonka tuoksua en meinannut kestää. Meikäläisen nenä on vähän turhan tarkka kaikenlaisten voimakkaiden hajujen kanssa ja näiden auettua piti maljakkoa siirtää välillä kulkualueita kauemmaksi. Harmi, supernättejähän pionit olisivat silmänilona.

Jos taivas ei tänään ryöpsäyttele vettä tai nostata ukkosta, pihalla olisi tarkoitus jatkaa pikkupuuhailuja. Näyttää uhkaavasti siltä, että pihasipistelyt alkavat viimein valmistua ja tässä pääsee ihan oikeasti vain nauttimaan lötköilystä!

Suloista juhannusta! ♥

Ovi auki työhuoneeseen

Fiuf, työhuone alkaa viimein näyttää muultakin kuin varastolta. Kevään myyjäistapahtumat täyttivät tilan laatikoista ja kapsäkeistä, mutta olen viimein saanut raivattua tavaroita omille paikoilleen. Vastapäisellä seinällä on työpöydällä vielä kuitteja järjesteltävänä, mutta tämä pianonseutu on jo mukavaa katseltavaa. Kehtaa pitää oveakin auki. 

Tämä piano saapui meille viime kesänä. Oikeasti se oli puunvärinen, mutta maalasin komistuksen valkoiseksi seinämaalilla. Maalipinta on pysynyt oikein hyvänä, ainoastaan liikkuva kosketinkansi on nirhannut valkoista muutamista kohdin mukaansa. Kirpparilta löytämäni pianotuoli olisi taas hieman fiksauksen tarpeessa, sillä ruuviosan päässä oleva istuintaso on muuttunut melko kiikkeräksi. Pitäisi kehitellä sille pientä tuentaa, niin uskaltaisi keinua pimputtelujen tahtiin tuolia varomatta.

Säätiedotuksen mukaan viikonlopun saa viettää tiiviisti sisäpuuhissa. Ei haittaa ollenkaan, kyllä täällä tekemistä riittää! Otin äitiltä lainaan höyrypesurin - sillä olisi tarkoitus testailla ainakin pesuhuoneen puhdistamista. Ja jos intoa riittää, voisi työhuoneen raivauksen viimeistellä ja siirtyä käymään läpi vaatekaappeja. Muutamat hyvät kahvitkin olisi tarkoitus keitellä, kun tuo samassa talossa asuva pojankönsikäs täyttää tänään vuosia. ;)

Kivaa viikonloppua!

Talon keskiakseli

Istuskelin viikonloppuna olohuoneen nojatuolissa ja katselin telkkarin sijaan olohuonetta ja keittiötä. Siinä kököttäessäni tajusin, että en ole tainnut koskaan kuvata tai postailla talon keskiakselia täällä blogissa. Syykin on hyvin selkeä: tämä ekan kuvan kuvakulma on perhanan hankala. Olohuoneen puoli on paljon valoisampi keittiöön verrattuna, joten huoneita kuvatessa tarvitaan ihan erilaisia kamera-asetuksia. Yhdessä kuvattuna käy joko niin, että olohuoneen puoli ylivalottuu tai keittiö näyttää hurjan pimeältä. Nyt kuitenkin sain eilisen poutaisessa iltavalossa näkymää jotenkuten haltuun, joten tältä siis näyttää rottinkituolissa istuskellessa. Pohjahan meillä on talossa varsin avoin ja sisäkatto korotettu, joten hapenpuutetta ei helpolla pääse syntymään.

Ruokapöydän seutua en myöskään ole pitkään aikaan hurjan mielelläni kuvaillut, sillä pellavaiset tuolinpäällyset ovat ihan finaalissa. Ne löpöttävät miten sattuvat ja vaihtaisinkin ne (tai jopa tuolit kokonaan) heti, jos muita säästökohteita ei nyt olisi. Itse pöydän kanssa minulla on varmaankin jokin murroskausi menossa, kun en oikein osaa päättää, tykkäänkö siitä vai en. Pöytäkokonaisuus kun on jäänteitä romanttisesta sisustuskaudesta, joka ei enää uppoa. Pöydän lankkupinta on kyllä ihana ja mieleinen, mutta ristikkäiset jalat yhdistettynä huputettuihin tuoleihin on varmaankin se asia, mikä tökkii. Pöytäsarjaan olisi saatavilla pitkät pirtinpenkit - olenkin miettinyt, että niiden avulla ilme voisi päivittyä skandinaavisemmaksi.

Pulloon kävin noukkimassa kolme hentoa kukkasta omalta etupihalta. Nämä ovat perennapenkkiin istuttamiani monivuotisia yksilöitä, mutta en harmikseni muista, mikä kuikeloiden nimi mahtoi olla. :') Saa kertoa kommenttiboksissa, jos joku tunnistaa.

Tuolle olohuoneen kuninkaalle, mustalle kaappivanhukselle, olen mitannut ja varannut paikan jo uuteen taloon. Haaveeni on, että se saisi täysipäiväisen tehtävän astiakaappina keittiön puolella. Nyt säilytän kaapissa sisustusesineiden lisäksi mustavalkoista Taika-kahvittelusarjaa - miten upealta näyttäisikään, jos joka hyllylle voisi asetella kauniisti erilaisia astioita... Pitäisi tosin varmaan jo alkaa keräilemään, meikäläisen kippovarasto kun on nykyisellään melko laihanlainen. Mutta hei, aina voi unelmoida!

Minulla on tänään hauska päivä tiedossa, kun tapaamme Jyväskylässä entisten opiskelukavereiden kanssa. Valmistuttuamme olemme nähneet joka kesä heti lomien alettua. Mikä mukavinta, porukkamme on edelleen melko suuri, vaikka voisikin kuvitella vuosien karsineen väkeä. Mutta no way, nämä tytöt pitävät yhtä! Juttuaiheista ei koskaan tule puutetta, päinvastoin. Usein jää pikemminkin sellainen olo, ettei kaikkia asialistalla olleita kuulumisia ehtinyt turisemaan. Matkaan lähden miehen silmäterällä, tutummin Taavetilla, sillä oma Tiinuni ei ole edelleenkään pitkän matkan ajokunnossa. Jyväskylä, täältä tullaan!

Aurinkoista päivää!

Tupasvillat

Blogeissa postaillaan nyt ahkerasti kuvia luonnonkukista, erityisesti hentoisista koiranputkista ja värikkäistä lupiineista. Meilläkin kiemurtelee yksi violetti lupiini keittiönpöydällä korkeassa maljakossa, mutta ajattelin kuvailla hieman toisenlaisia kukkasia nyt. 

Suomaastojen varsilla liikkuvat ovat varmasti tänä vuonna huomanneet, että tupasvilla kukkii nyt erityisen runsaana. Tuntuu, ettei valkoisia mättäitä ole koskaan ollut näin paljoa! Kaunis kukinta on kestänyt pitkään, sillä meillä oli työpaikan sohvapöydällä kimppu näitä jo kuukausi sitten. Tällä viikolla en voinut itse huristella enää tupsukaisten ohi, vaan oli ajettava auto tiensivuun ja kömmittävä upottavalle suopientareelle kimpunkeruuseen. Onneksi oli raksakumpparit autossa mukana, sillä jalat upposivat mättäisiin sääriä myöten.

Kotona leikkasin kimpun lyhyemmäksi ja asettelin sen ruskeaan apteekkarinpulloon. Tupasvillat eivät tarvitse vettä, vaan ovat kuivanakin tällaisia kuohkeita tupsuja. Ja mikä hyvä, kimppu on hajuton.

Hymyjä sunnuntaihin!

Nikkaroitiin näkösuoja

Kuten olen jo kertonutkin aiemmissa postauksissa, yritämme parhaillaan taltuttaa pihaa ja saada siellä päätökseen kaikki mahdolliset kohteet, jotka ovat olleet fiksauslistalla. Yksi niistä on tässä. Rimoitettu näkösuoja pihavaraston taakse.

Tuossa varaston takana on ollut "pääsäilömispaikka" kaikenlaisille puutarhavehkeille, ruohonleikkurille, lumikolalle, kottikärryille ja näkymättömiin haluttavalle pihasälälle. Varaston takana on vain pusikkoa ja metsää, joten omalla kulkuväylällä nuo tavarat eivät ole koskaan olleet saati vaivanneet silmää. Olen kuitenkin koko ajan tiedostanut, että hieman alempana kulkevaa Ouluntietä pitkin porhaltavat autokuskit kyllä näkevät tuon selustan. Seikka on vaivannut minun mieltäni niin paljon, että masinoin miehen viimein rakennuspuuhiin. 

Kuten pergolan kanssa, minä annoin ohjeet ja mies vastasi toteutuksesta. Tarkoituksena oli, että minkäänlaista puukalikkaa tai ruuvia ei tarvitsisi ostaa kaupasta. Tuo tavoite täyttyi sentilleen; yhteenkään lisärimaan ei olisi enää omissa pinoissa riittänyt tavaraa. Pientä taipumista oli joissain puuosissa jo havaittavissa, mutta jämätarvikkeista tehdyksi nikkaroinniksi tätä voi pitää varsin pätevänä.

Näkösuojaan jäävän alueen vuorasin ensin muovilla ja sitten tasoittelin päälle kuorikatekerroksen. Tuossa varaston takana on jo vajaat kolme vuotta vanha säilytyslaatikko, jonka nikkaroin itse täällä ensimmäistä kesää asuessamme. Reunarimat ovat ruvenneet siinä jo repsottamaan, mutta muuten laatikko on ollut kätevä; se on täynnä pinoon taiteltuja pressuja, joita raksailessamme tarvitsimme ja tulemme uudellakin työmaalla tarvitsemaan. Laatikon päällä on pari rullaa koiratarhaverkkoa. Viime vuonna meinasimme rakentaa talonpäätyyn koiratarhan, mutta tonttiosto muutti suunnitelmat; säästetään nuo verkot sinne seuraavan talon kupeeseen, jospa Armas pysyisi täällä suht kuuliaisesti omassa pihapiirissä...

Näkösuojaan jäävän alueen koko on noin seitsemän neliötä. Itse asiassa mies sai tehtyä tuosta suuremman, kuin alkujaan suunnittelin. Hyvä juttu vain, sillä nyt piiloon saa kaiken mahdollisen pihatavaran. Tämän nikkarointioperaation yhteydessä siivosin samalla varaston takana rojottaneen puupinon. Vaikka se oli siististi pressun alla, voitte kuvitella miten se vaivasi silti mieltä. (Varsinainen puunsäilytysalue meillä on tontin rajalla, katseilta suojassa kumpareen alla.) Nyt varastonseutu on niin siisti kuin olla ja voi, ja tämän pihakohteen voi nyt jättää mielestään. Jeij!

Seuraava viimeisteltävä ja jossain vaiheessa teillekin esiteltävä kohde on etupihan rinne. Sitä olen pantannut blogissa tiukkaan, viimeisin aluetta sivuava postaus taitaa olla tämä kahden vuoden takaa. :') Ikuisuusprojekti siis, mutta loppusuoralla kuitenkin senkin kanssa ollaan. Rinteen nykytilaa pääsette hieman kurkkimaan tästä viimeisestä kuvasta, rimojen välistä. Ylempänä komeilee pergola, josta jaksan vieläkin olla ylpeä - vielä kun ehtisi sinne nautiskelemaankin!

Joko teillä myrskyää? Täällä on ollut kovia tuulenpuuskia, mutta vettä ei ole juurikaan näkynyt. Nyt rupean keittämään kahvia ja laskemaan roposiani; tänään Tiinuuni oli tarkoitus tehdä nelipyöräsuuntaus, mutta eipä sitä voinutkaan tehdä raidetangonpään väljyyden vuoksi. Eikun osia tilaamaan ja uutta suuntausaikaa odottelemaan. Eihän tuohon olekaan lyhyellä aikaa vaihdetukaan kuin takaiskarit, tukivarret ja jarrusetti... Ei ole halpaa elää symbioosissa auton kanssa ja samalla yrittää säästää raksaa varten. :') Mahdoton yhtälö. No, jospa näiden jälkeen olisi monta autohuoletonta kuukautta edessä (*pakollinen koputus puuhun*).

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Vähän niin kuin loma

Se olisi nyt. Kansankielellä loma, virallisemmin kesäkeskeytys. Meillä opettajillahan ei varsinaisesti lomaa kapulakielessä ole, vaan työ keskeytyy koululaisten lomien vuoksi. Palkkaakaan me emme oikeasti kesäkuukausilta saa senttiäkään: meidän vuosityömme katsotaan tehtävän kymmenen kuukauden aikana, mutta tuolta ajalta saatu palkka jaetaan kahdelletoista kuukaudelle. Toisin sanottuna joka kuukaisi meidän palkastamme nipistetään 20 %, joka sitten vapautetaan maksuun kesällä. Tämä muinainen järjestely on tietääkseni erittäin poikkeuksellinen muihin ammatteihin verrattuna, mutta se on entisinä aikoina keksitty keino turvata opettajien toimeentulo kesän aikana. Harva tätä tietää, ja siksi ketuttaakin aina lukea tai saada kuittailuja opettajien lomista. Samalla tavalla muutkin voisivat nipistää talvikuukausina euroja sukanvarteen ja ottaa sitten kesäksi palkatonta vapaata. Tässä siis vielä viimeinen opetuksellinen tuokio, ennen kuin oikeasti heitän työasiat mielestä. Seuraavaan kahteen kuukauteen en aio olla ope, vaan ihan vain Kristiina. :)

Mennyt vuosi oli aika utopistinen. Kollegojen kanssa totesimme, että vuosi oli yhtä erityisjärjestelyä toisensa perään, ja jokainen joutui venymään odotettua enemmän. Toivon todella, että vastaavanlaista lukuvuotta ei ihan heti tulisi vastaan. Kuten kipunoin syksyllä blogissakin, olin yhdessä vaiheessa erittäin tööt ja normijärjellä olisi pitänyt ottaa jo hetki hengähdystaukoa. En kuitenkaan halunnut kuormittaa työyhteisöä yhtään enempää, joten yritin vain selviytyä. Joululoman jälkeen koitti onneksi käännekohta ja tämä mennyt kevät on ollut henkisesti todella voimauttava. Kiire ja haasteet eivät ole vähentyneet, mutta henkinen hyvinvointi on kiepsahtanut hyvälle tolalle.

Inhottaa, että olen luiskahtanut luettelemaan omia kiireitäni. Tympeitähän ne ovat muiden kuunnella, vaikka omassa päässä ne ääneen sanottuna tai näkyville kirjoitettuna jäsentyvät. Mielenkiintoisempaa olisi vasta perästäpäin kertoa, mitä on tullut tehtyä. :) Pakko niitä on kuitenkin sivuta, selittääkseni vaikkapa sitä, miksi blogi on viime viikkoina joutunut olemaan telakalla. Olen tänään miettinyt lomatekemisiä, ja näyttää lähitulevaisuuden osalta siltä, että kiire säilyy, mutta muuttaa muotoaan. Palkkatöiden sijaan duunilistalle ryöpsähtävät kaikki kotielämän kasautuneet hommat. Aioin kuitenkin saada blogimaailmaakin mahtumaan joukkoon, sillä tämä jos mikä voimauttaa ja nollaa mieltä. Piha-aiheisia kuulumisia olisi etenkin päivitettävänä. 

Mies on töissä vielä jokusen viikon, ennen kuin aloittaa lomailun. Tälle kesälle meillä on haaveissa tehdä muutamia pidempiä kotimaan reissuja sekä kiertää lähialueen kesäteatteriesityksissä. Tämän postauksen kuvitusaihe tulee yhdestä pienestä kesähaaveestani: haluaisin taas uppoutua kirjojen maailmaan. Talvisin en lue ollenkaan kaunokirjallisuutta, mutta yleensä kesällä saatan olla nenä kiinni kirjassa pitkälle aamuyöhön. Viime kesä oli ainut poikkeus, en saanut avattua yhtäkään kantta. Siispä tänä vuonna otettakoon tuo vajaus tuplaten takaisin!

Mitä teille kuuluu? Aloittiko joku muukin nyt lomansa? Mitä kesäsuunnitelmia teillä on?