Mitä tänne kuuluu?!

Kun postasin useampi viikko sitten loman päättymisestä ja töiden alkamisesta, en todellakaan arvannut, että minulle tulisi kalenteri niin täyteen, etten ehtisi kuvailemaan ja postailemaan kotikulmista tänne blogiin. Tuli silti, mutta tänä iltana varastan tietoisesti aikaa tietokoneelle pysähtymiseen.

Mitä tänne siis kuuluu? No, en ehtinyt olla töissä viikkoakaan, kun nappasin syysflunssan. Oli ihan kamalan kenkku tauti, joka kesti tasan seitsemän päivää. Alkoi kovalla kurkkukivulla ja kehittyi kuumeilun myötä räkätaudiksi. Pari päivää oli pakko olla saikulla ja siitäkös meni kalenteri suunnitelmineen entistä enemmän sekaisin. Sairastelujaksolle sattui myös reissu Jyväskylään, jonka puitteista kerroin edellisessä postauksessa. Osallistuin siellä Designtorille, jonka pöhinä oli täysin odottamaton - aivan hurjasti porukkaa! Hymy oli korvissa, eikä moni varmasti arvannut, että oikeasti meinasin pyörtyä päivän aikana kahdesti. Tiukille veti, mutta selvisin kuitenkin; enemmän olisi harmittanut jättää tapahtuma välistä.

Luonnollisestikaan myyntitapahtumaan ei lähdetä tuosta vain. Reissu edelsi reilun viikon lähes minuuttiaikataululla tehtyjä valmisteluita: tuotteiden viimeistelyä, pakkaamista ja myyntipaikan suunnittelua. Onneksi tässä kuluneen vuoden aikana on tullut käytyä jo useamman kerran kerran myyjäneitinä, joten jonkinlainen punainen lanka esitekemisistä jo löytyy. Minulla oli mukana muutama uusi Blawhi Graphics -idea, joita en ole ehtinyt esitellä missään muualla saati lisätä verkkokauppaankaan. Tuotteet saivat hyvän vastaanoton ja yritänkin seuraavaksi varastaa aikaa niiden eetteriin saamiseksi.

Toinen edellisten viikkojen teema on ollut Rautavaaran raksa. Tontilla on kulunut useampi ilta miettien pääasiassa vesi-, viemäri- ja sähkölinjojen vetoja. Viemäriputkien vetäminen on aiheuttanut pohdintaa, sillä tontille alunperin tarkoitettu pumppaamo ei ole oikeassa korkotasossa. Vaihtoehtoja on sumplittu, joten peukut pystyyn, että ratkaisu löytyy! Vähän on myös lisää raivattu puita, jotta pihatien mahtuu tekemään oikeaan kohtaan. Kaivurikuskin kanssa on myös jo hahmoteltu, mitä pientä tänä syksynä jo tehdään.

Myös paperitasolla on edistytty, kun istuimme jälleen yhden pitkän illan Dekotalon työpäällikön kanssa. Kävimme läpi uusien talosuunnitelmien yksityiskohdat ja kirjoitamme pian sopimukset valmiiksi. Sitten alkaakin piirrosvaihe ja toivottavasti pääsemme pian hakemaan rakennuslupaa. Palan jo halusta kertoa teille tarkempia yksityiskohtia, mutta yritän malttaa konkreettisiin asioihin ja virallisiin kuviin saakka.

Ja yksi juttu on ollut vielä lisäpaineena... Sellainen, josta en ole vielä blogissa pukahtanutkaan, sillä meinaan olla vähän taikauskoinen liian aikaisessa vaiheessa kerrottujen juttujen takia. Mutta ehkä pelkojen ääneen sanominen hävittää ne, joten antaa mennä. Me olemme laittaneet talon myyntiin. Hui, nyt se on kerrottu. Viimeksi tänään saimme esitellä kotiamme siitä kiinnostuneille. 

Arvaatte varmasti, että puunaan jokaisen nurkan niin sisältä ja ulkoa ennen kutakin esittelykierrosta; olemme siis nyt sunnuntaista saakka ahertaneet valmistautumislistaa lyhyemmäksi. Mies on jo pyöritellyt silmiään minun pilkuntarkkojen hommieni kanssa (itsekin jo aloin epäilemään niitä kun kyykin toissailtana jo lähes pilkkopimeässä nyhtäen katealueiden reunoja siistiksi), mutta henkinen selkärankani ei kestä sitä, jos jätän yhdenkään asian puolitiehen.

Hullunkurista tässä on kuitenkin se, että minkäänlaista kiirettä talonmyynnille ei vielä ole, enkä ole oikein varma, haluaisinkokaan vielä kauppoja syntyvän. :') Täällä Iisalmessa asuntomarkkinat ovat hyvin jähmeät ja vastaavien talojen myyntiaika on ollut noin vuosi. Ainakin vuoden tuumiskeluun on siis valmistauduttu, eikä kriisi olisi, jos aika ei olisi otollinen silloinkaan - Rautavaaran raksa ei ole vielä akuutti asia, joten elämä saa kuljettaa haluamallaan tavalla.

Tällaista tänne, päälinjoiltaan. Kertokaahan kommenttiboksiin teidän kuulumisianne, tuntuu että olen taas ihan poissa kartalta!

Haleja iltaan.

P.S. Kuvituksena on käytetty kesäisiä sisustushankintoja, joilla päivitin vessan ilmettä. Hankin heinäkuussa Asuntomessuilta täsmäostoksena kaksi Linan hamam-pyyhettä ja niiden seuraksi löysin ihanat marokkolaiskuvioidut matot Kuopion H&M Homesta.

Designhotelli Jyväskylässä // Solo Sokos Hotel Paviljonki

Te kaikki vakilukijat tiedätte rakkauteni Jyväskylää kohtaan; aina kun palaan kaupunkiin, tuntuu kuin kotiin tulisi. Viikonloppuna pääsin jälleen Keski-Suomeen ja samalla sain yhden lisäsyyn rakastaa. Majoituin nimittäin uudenkarheassa Solo-hotellissa, joka osoittautui todelliseksi helmeksi. Onneksi oli kamera latingissa, sillä hotelliin tutustumiseen ja kerroksissa kiertelyyn hurahti aikaa toista tuntia sekä monta megatavua muistikortilta. Luulen, että teitäkin kiinnostaa kurkata Jyväskylän skandinaavisimpaan hotellisisustukseen, joten kokosin tähän postaukseen pienen virtuaalikierroksen Solossa - käydäänpä siis peremmälle.

Heti aulaan astuessa saa pysähtyä ihastelemaan vaikuttavaa valoinstallaatiota, joka on Kaisa Blomstedin suunnittelema. Hänen kädenjälkensä näkyy paitsi aulassa, myös hotellihuoneiden sisustuksessa. Aula jatkuu muotoillun vastaanottotiskin ohitse italialaiseen ravintola Trattorio Aukioon, jonka suunnittelusta on vastannut Gullsten-Inkinen Oy. Solon värimaailman peruslanka on maanläheinen, mutta sitä on ryhditetty muutamilla kirkkaan puhtailla sävyillä.

Valoinstallaation lisäksi katse tarttuu aulassa Eero Aarnion pallotuoleilla luotuun oleskelualueeseen. Tuolien väritys on suunniteltu varta vasten tätä hotellia varten, joten niissä on erityisen uniikki henki. Tumma viherseinä luo tilaan rauhallisen lumoavan - jopa hieman taianomaisen - taustan. En ihmettelisi, jos joku hotelliasiakas olisi joskus torkahtanutkin tuolien syvennykseen. 

Joko huomasitte Foscarinin Caboche -valaisimen? Niitä on aulassa useampia ja ne rytmittävät oleskeluryhmiä tyylillä. Kuvia ottaessani mietin, miksi tilat tuntuivat niin miellyttäviltä; niissä on käytetty tarkkaan harkittuja elementtejä, jotka toisaalta ovat keskenään erilaisia mutta antavat kuitenkin tukea toisilleen. Niin värit, materiaalit kuin muodotkin. Oleskelualueet eivät ole läpikulkutiloja, vaan oikeasti rauhallisia vyöhykkeitä. Valaistus puolestaan pehmentää tunnelmaa ja luo lämpöpisteitä kokonaisuuteen.

Hotellihuoneet seuraavat tyyliltään samaa linjaa. Omassa huoneessani tehosteväreiksi oli valittu tumma violetti ja puhdas keltainen - vaikka oma koti on varsin mustavalkoinen, pidin huoneen värimaailmasta yllättävän paljon. Tehostetta ei ollut yliampuvasti, vaan juuri sopivasti. Sisustuksessa oli käytetty paljon epäsuoraa valaistusta, mistä tykkäsin kovasti. Tunnelmalliset valojuovat sai sytyteltyä esimerkiksi korkean sängynpäädyn yläreunaan ja TV-seinämän taakse. Huoneen päätyseinän ikkunoista avautui maisemanäkymä Jyväsjärvelle. Vastarannalla siinsi parin vuoden takaa tuttu Äijälänrannan asuntomessualue. Harva hotelli on rakennettu niin hyvälle paikalle, että sängystä käsin pääsee ihastelemaan järvimaisemia. Ja mitä tulee itse petiin, vähänkö sai hyvät unet noiden muhkeiden tyynyjen välissä! En millään malttanut siirrellä tyynyjä syrjään, vaan hautauduin yöksi kaikkien keskelle. :)

Kylppäri oli tasokas ja otin siitä kyllä kaiken ilon irti. Asetuin hotellille kunnolla vasta myöhäisellä, enkä suunnitelmista poiketen ehtinyt iltasaunan aikatauluun. Varasuunnitelma oli kuitenkin varsin hyvä, sillä valmistelin itselleni lämpimän kylvyn - keitin kylpyjuomaksi useamman kupin iltakahvia ja vedessä lillutellen katsoin tabletilla loppujaksot Remontilla rahoiksi -sarjasta, johon jäin kesällä koukkuun. Spa-hetki venyi yli tunnin mittaiseksi, mutta tuli pitkän päivän jälkeen tarpeeseen.

Ennen iltamenoja ehdin tutustumaan Solon yläkerrassa sijaitsevaan kuntosaliin ja saunaosastoon - vau! Tilava sali laadukkaine ja monipuolisine laitteineen oli huikealla näköalapaikalla; juoksumatolla ravatessa pystyy ihastelemaan niin kaupunki- kuin järvimaisemaa. Tiedän, että jos oltaisiin oltu miehen kanssa kahdestaan reissussa eikä aikarajoitteita olisi ollut, oltaisiin varmasti parkkeerattu salille kuntoilemaan.

Saunaosaston näköalat olivat mielestäni hotellin parhaimmat: lauteilta pystyy suoraan uppoutumaan satamanäkymään, jonka taustalla komeilevat kaunis Ylistön silta sekä Mattilanniemi. Voi, tuon alapuolelta löytyvän maisemakuvan huudit ovat juuri niitä, mistä kuljin päivittäin Jyväskylässä asuessani. Joko huidellen rantaraittia pitkin Mattilanniemen luentosaleihin tai ramppia pitkin ylemmäs Seminaarinmäelle. Huikeaa, miten Solon toiminnot ja tilat on osattu suunnitella siten, että maisemaa pääsee ahmimaan juuri oikeista kulmista.

Aamupalalle starttasin heti, kun sitä oli tarjolla. Perinteiseksi hotelliaamiaiseksi ei tarjoilua voi luonnehtia, koska ruokarepertuaari oli paljon runsaampi ja omintakeisempi: hyvin monet tuotteet olivat paikallista lähivalikoimaa, mikä tuntui todella mieleiseltä. Olen aina pitänyt hotelleissa yhtenä tasomittarina sitä, kuinka aamukahvi tarjoillaan - otetaanko se itse vai tuodaanko pöytään. No, kuten ehkä arvaatte, pöytään tuotiin. :) Yllärinä sai kuitenkin valita, haluaako vastapaahdetun kahvinsa vaalealla vai tummalla paahdolla. Valitsin tumman, nam. 

Hymyileväiselle ja huomioivalle henkilökunnalle peukku: jokaiselle tulijalle toivotettiin lämpimästi hyvät huomenet ja ruokatoiveita kuunneltiin tarkalla korvalla. Takanani saapunut aamiaisvieras harmitteli, kun neljän viljan puuro ei sopinut hänen vatsalleen - ohi kulkenut tarjoilija huomioi tämän heti, kyseli toiveet ja lupasi tuoda pian pöytään sopivampaa puuroa. Tuli aurinkoinen mieli seurata tuollaista asiakaspalvelua.

Aamiaistila on sisustukseltaan jatkumo Solon alakerran italialaiselle ravintolalle. Sävymaailma on täälläkin maanläheinen, mutta astetta valoisampi. Molempia kerroksia yhdistävät seinämäkalusteiden värikkäät kolot, joissa voi rennon kauniisti säilöä kattauksessa tarvittavia astioita. Alakerran ravintolassa koloset ovat oransseja, ylempänä vihreitä. Tasojen päälle oli aseteltu metsäisiä pärekoreja, joihin oli kerätty varpuja ja jäkälää - ihania yksityiskohtia, joissa olisi ollut muutama puolukkakin suuhun poimittavaksi.

Huomasitteko aamiaissalin hauskat valaisimet? Nuo, missä valokupuna on ylösalaisin oleva kattila - hauskat ja kekseliäät!

Lapsivieraita varten Solosta löytyy iso leikkihuone, missä pääsee kiipeilemään, laskemaan mäkeä, pelailemaan, vilistämään pitkin suurta tilaa tai sitten vain löhöilemään sohvalla. Vähän kuin kävisi minikokoisessa touhupuistossa.

Kokonaisuutena vierailu Solossa oli rentouttava ja ihana. Täällä kävi ensi kertaa se, mitä olen aiemmin vain ajatustasolla kuvitellut: hotelli oli niin hyvä ja monipuolinen, etten käynyt vapaa-ajalla kaupungilla kertaakaan! En, vaikka Solo sijaitsee keskeisellä paikalla Paviljongin kupeessa, ihastuttavalla Lutakon alueella. Käyntipaikoista ei tosin olisi ollut pulaa, Jyväskylässähän on keskustan kävelykadun fiilistelyjen lisäksi ihania käyntikohteita muun muassa Toivolan vanha piha, Harju Vesilinnan näkötorneineen (mistä on muuten hämärällä upeat näkymät) ja vaikkapa sataman menot - puhumattakaan rakkaiden opiskeluystävieni residensseistä... Mutta ei, nyt hotelli vei voiton. 

Rehellisyyden nimissä, yksi miinuspuoli Solo-vierailussa oli. Arvaatteko mikä? No se, ettei mies päässyt mukaan, vaan olin tällä kertaa liikenteessä yksin. Voin kuvitella, miten olisi ollut tuplaten hauskempaa keitellä iltakahvit kaksistaan, syödä aamupala vastatusten ja tutkia hotellia yhdessä. Siltikin, vaikka jo nyt pidin miehen hieman kateellisena kartalla lähettelemällä WhatsAppiin kuvia maisemista, designpuitteista, iltakylvystä ja aamukattauksesta. No, ehkä tämä oli nyt sitä jokaisen aikuisen tarvitsemaa omaa aikaa! Sen kyllä jo päätin, että seuraavalla Jyväskylä-reissulla otetaan revanssi ja buukataan huone Solosta uudestaan.

Mitäs tykkäsitte virtuaalikierroksesta? Luulen, että tässä hotellissa nivoutuu monen matkailijan haaveilema yhdistelmä: saada hotelliketjun standardien mukaiset palvelut, mutta kuitenkin yksilöllisesti ja valtavirrasta poikkeavin puittein. Suosittelen.

Tämän kuvamaratonin myötä toivottelen hymyjä viikonloppuun!

P.S. Ai mitäkö minä siellä Jyväskylässä tein, jos meni myöhään mutta en kuitenkaan kaupungille kerinnyt? Designtorihan siellä työllisti, mutta se onkin jo toisen postauksen juttu!

Nyt se alkaa! // + ilmaista printattavaa

Jep, tänään se alkaa. Työarki ja uusi lukuvuosi. Pitää olla aika viileä sissi, jos lomaltapaluu ei tunnu yhtään mahanpohjassa. Minussa ei sissiainesta ole, sillä päivä kutkuttaa melkeinpä samalla tavalla kuin pikkutyttönä. Uutta reppua, penaalia ja koulutarvikkeita ei sentään ole pakattuna, mutta perinteiseen tapaan opehuoneen lokerossa odottaa tuore lukuvuosikalenteri starttaamista.

Koululaiset vipeltävät ovista sisään vasta huomenna, meillä opettajilla on tänään yhteinen suunnittelupäivä. Minusta on hauskaa, että perinteisesti ensimmäinen työpäivä alkaa meillä vasta kymmeneltä - voiko leppoisampaa starttia olla! Tosin, moni taitaa jo kiirehtiä paikalle jo tuntia, kahta aiemmin. Niin minäkin. Mutta silti, kympin aikataululle iso peukku!

Muistatte ehkä, kun viime vuonna kirjoittelin noiden aikojen tuskaisuudesta. Kerroin, miten kovasti työorganisaation ikävät asiat vaikuttivat omaan olotilaani. Viime vuosi olikin rankka työrupeama. Mutta arvatkaas mitä! Nyt noita samoja kuvioita ei tarvitse enää pelätä, sillä loman aikana on organisaatiossamme tapahtunut upeita muutoksia. Juuri sellaisia, joita on hurjasti kaivattu ja jotka takuulla varmistavat, ettei entisenlaisia fiiliksiä - ainakaan samoista syistä - pääse koskaan enää syntymään. Toki, koskaan ei voi etukäteen tietää mitä uusia haasteita tulevaisuus tuo eteen, mutta nyt niitä ei tarvitse miettiä. Olen onnellinen siitä, että useamman vuoden väijyneet varjot ovat poissa ja uuteen voi tarttua huolettomin mielin. Olen niin fiiliksissä! Tästä tulee huippu työvuosi, ja juuri siksi, että olemme sen viimein ansainneet. :)

Innostuin työtäpinöissäni tekemään mustavalkoiset pohjat lukujärjestykselle ja viikkosuunnitelmille. Täyttelinkin niistä jo yhdet versiot työhuoneeseen; lukujärjestykseni täyttyy perinteiseen tapaan äikän, matikan ja enkun tunneista sekä yhdestä puheopetustunnista. Viikkosuunnitelmapohjia tarvitsen kotielämässä etenkin niinä viikkoina, kun edessä on paljon ohjelmaa ja tekemistä. Tämä viikko ei vielä kovin täydeltä näytä, mutta jo ensi viikolle täytyy tehdä tarkempaa plääniä. Näitä rustatessani mietin, että saattaisihan pohjista olla iloa muillekin.

Täältä voit ladata itsellesi omat mustavalkoiset pohjat. Vähän printteristä riippuu, minkä verran paperinlaitaan jää valkoista reunusta: PDF-tiedostossakaan ei musta alue yllä ihan kanttiinsa, joten pientä saksimista saa tehdä, jos ei tarkoituksella halua jättää paperiin valkoista kehystä. :)

Nyt tämä emäntä lähtee starttaamaan Tiinua ja huristelee töihin.  

Mukavaa päivää, olitpa sitten jo töissä tai vielä onnellisesti lomalla!

P.S. Jos tykkäät pohjista ja vilautat niitä somessa, taggaa tai huikkase ihmeessä - olisi hauskaa nähdä ne tositoimissa! :)

Nro 5 olohuoneessa

Kuten olen jo kertonutkin, tänä vuonna sisustusostokset ovat olleet vähissä. Mitä suotta tuhlailemaan, kun pakottavaa tarvetta millekään erityiselle hankinnalle ei ole ollut ja toisaalta säästöön jäävät roposet olen korvamerkinnyt uutta raksaa varten. 

Yksi must have -asia minulla on kuitenkin koko kesän tykyttänyt takaraivossa: oliivipuu ja sille oma riisikori. Oikeankokoisen korin löytäminen ei ollut ihan helppo homma, sillä mustana versiona näitä ei ihan joka nurkan takaa löydä. Vaivannäkö kuitenkin tuotti tuloksen ja löysin netistä meriheinästä punotun, Reilun kaupan yksilön. Oliivipuu taas oli täsmähankinta Jyväskylän Plantagenista, kun kävimme heinäkuussa Keski-Suomessa hääreissulla.

Kokonaisuudelle olin miettinyt jo valmiin paikan tästä mustan kaapin vierestä; tähän jää juuri sopivankokoinen nurkkaus puulle ja korille. Ne tuovat eloa ja kodikkuutta olohuoneen harmahtavaan sisustukseen, pientä huolettomuutta kaiken särmän keskelle.

Oliivipuut ovat näköjään tulleet meille jäädäkseen; tämä on jo neljäs vuosi ja viides puu kun hankin meille tummanvihreitä suippolehtiä. Rehellisyyden nimissä olen tappanut lähes samaa tahtia yhden per vuosi. :D Jotain pitäisi vissiin tehdä talviaikaan toisin, että yksilöt kestäisivät seuraavaan kesään. Viime vuonna hankin yhden ison oliivipuun Tanskasta ja toisen pikkuisen Ikeasta. Tanskalainen versio koki tutusti karun kohtalon mutta Ikean puu sinnittelee edelleen. Hauska seurata, mihin asti tämä numero vitonen selviää.

Tänään on minun toiseksi viimeinen lomapäiväni. Eikä ahdista yhtään! Päinvastoin, eilen tuli jo sellainen kiva, hykerryttävä olo töiden alkamista ajatellessa. Viikonloppuna pidimme neljän naisen ja neljän lapsen (okei, yksi niistä oli Armas) voimin hauskan serkkupäivän täällä meillä - mukavaa loma-ohjelmaa on siis riittänyt loppumetreille saakka. Eikä kesäkään tähän lopu, ainoastaan vapaa-aika vähenee.

Iloa uuteen viikkoon!

Blawhi Graphicsin uudet tuotteet

Oh boy! Piti postaamani tänään hieman toisesta aiheesta, mutta en mitenkään malttanut mieltäni tämän suhteen. Eilen nimittäin leikimme Armaksen kanssa ulkona, kun etupihan puolelta alkoi kuulua auton ääntä ja askelia etuovea kohti. Kipitimme katsomaan, joko mies tuli töistä, mutta terassilla seisoikin kuljettaja litteän paketin kanssa. Rönttösvaatteissa ja tuulen sotkemalla tukalla olin varmasti hauska näky pakettia kuitatessani, mutta intoni keskeltä en muistanut ajatella habitustani ollenkaan. Sain nimittäin hieman etuajassa lähetyksen, jota olin jo täpinöissäni odotellut.

Paketista kuoriutui pieni erä tällaisia isoja HIMMELI-printtejä. Kuosihan on tuttu jo viime vuonna suunnittelemistani korteista, mutta nyt se löytyy painettuna 50x70 -koossa. Syy printtikoon tilamiseen on puhtaasti Blawhi Graphicsin ihanissa asiakkaissa: himmeliä on toivottu printiksi niin monta kertaa, että olihan minun tartuttava tuumasta toimeen. Muut valikoimasta löytyvät printit ovat A3-kokoisia, mutta tämä on nyt ensimmäinen kokeilu jättikoossa. Käytännössä minun piti piirtää printti tietokoneella kokonaan uudestaan, sillä postikorttikokoa varten tehty aiempi versio ei tietenkään ollut riittävän iso. Vuoden sisällä on tullut opiskelua yksi jos toinenkin printtilaatuun vaikuttava asia, minkä myötä painojälki on ainakin omaan silmääni nyt erittäin mieleinen.

Tämäkin aamu alkoi paketin vastaanottamisella, kun sain himmelin kaveriksi vielä toisen uutuustuotteen, suloiset TO DO -listat. Ainahan meillä tekemistä riittää; nyt hommat voi kirjata ylös entistä kauniimmin. 10x21 -kokoiset listat ovat kaksipuoleisia ja niitä sisältyy pakkaukseen 10 kappaletta.

TO DO -listat ovat osaltaan pieni harppaus eteenpäin. Haaveenani olisi kartuttaa Blawhi Graphicsin valikoimaa hieman erilaisilla paperituotteilla. Ideoita on pää täynnä, mutta aika ja resurssit rajallisia. Pitää osata edetä innolla mutta rauhassa, sillä grafiikkamaailmahan on minulle pikkuriikkinen sivutyö opehommien ja muun elämän ohella. Sitä en kuitenkaan kiellä, etteikö tämä olisi intohimo. Sitä se on, sopivasti valjastettuna ja oikeassa suhteessa nautittuna. :)

HIMMELI-printin (25 €) ja TO DO -listoja (4 € / 10 kpl) voi tilata täältä. Printit toimitetaan pahviputkeen rullattuna ja listat kirjekoossa. Samalla postimaksulla mahtuu lähetykseen toki muutakin verkkokaupasta löytyvää kivaa, käykäähän kurkkimassa. :) Blawhi Graphicsin FB-sivuja kannattaa muuten tykkäillä, sillä sinne päivittyvät ajankohtaisimmat kuulumiset - siellä onkin pian käynnistymässä arvonta, kunhan saadaan tasaluku täyteen sivutykkääjien määrässä. Instassa grafiikkaotokset löytyvät nimimerkillä @blawhigraphics, milläs muullakaan.

Kesäkuulumisista sen verran, että minulla käynnistyy justiinsa viimeinen lomaviikko, jäiks! Mies aloitti työrupeamansa jo eilen, joten periaatteessa tässä jo makustellaan perusarkea. Tälle viikolle on luvassa kuitenkin kotikivaa mukavien kyläilijöiden tiimoilta ja jääkaappiin on jo hankittu retkieväät jonakin iltana tehtävää rantareissua varten. Lisäksi ehostamme hieman pihamaata, sillä mies tilasi pihatielle lanauksen ja sepelikuorman. Rakennusvaiheessa hankimme pintasepeliä hintsusti liian vähän, minkä takia olen varsinkin tänä kesänä taistellut tympeitä rikkaruohoja vastaan. Mokomat meinaavat levittäytyä pihatielle, mutta kohtapa saavat kyytiä!

Mitä teille kuuluu? Olen ollut tosi vähän nyt tietokoneella, joten blogimaailman kuulumiset ovat huonolla hapella. Taidanpas keittää nyt kahvikupillisen ja lähteä blogikierrokselle.

Mukavaa päivää! ♥