Koiraperheen lattiaongelma

Moij! Täällä on syysloma taputeltu muistoksi ja uurastettu töissä jo kokonainen viikko. Parin päivän ajan saimme nautiskella lumisesta maasta ja sen tuomasta valoisuudesta, mutta nyt maa on taas musta ja taivaalta vihmoo vettä. Meidän rakennuslupamme tuli eilen lainvoimaiseksi ja nyt on suurella jännityksellä seurattu säätiedotuksia, saadaanko tehtyä saunamökin sokkelinvalu ja rungon pystyttäminen vielä ennen oikeita talvikelejä. Pikkupakkasesta ei vielä haittaa ole, joten toivottavasti Siperian tuulet pysyisivät maltillisissa lukemissa, edes vielä muutaman viikon verran.

Nyt ajattelin postailla teille asiasta, joka on paisunut meillä jo suureksi setvinnäksi. Nimittäin uuden kodin ja mökin lattiasta. Sen valitseminen kun ei olekaan mikään yksinkertainen tehtävä, jossa olisi kyse vain oikean sävyn löytämisestä. Antakaas kun selitän tarkemmin: 

Meidän Armas-colliemme on nyt puolentoista vuoden ikäinen. Säkäkorkeutta sillä on reilut 60 senttiä ja paino keikkuu 25 kilon paikkeilla. Kun pikkuinen pentu tuli kotiin (klik), ei nykyisten laminaattilattioidemme kanssa ollut mitään ongelmia. Koiran kasvaessa asia kuitenkin muuttui. Kun Armas oli noin viiden kuukauden ikäinen, se alkoi liukastella sileällä laminaattipinnalla kerta toisensa jälkeen. Eli mitä painavammaksi koira kasvoi, sitä hankalampi sen oli pitää tassut kasassa. Varsinkin innostuessaan ja äkkilähdöissä jalat lipesivät, mikä selkeästi näytti tekevän kipeää. Armas alkoi varoa laminaatilla kulkemista eikä enää loppujen lopuksi suostunut liikkumaan metriä pidempää matkaa laminaatin päällä. Ei ole ollut apua tassukarvojen ja kynsien lyhyenä pitämisestä, maanittelusta tai pakottamisestakaan. Ja ymmärtäähän tuon, en itsekään haluaisi tehdä jatkuvasti sellaista asiaa, missä olisi koko ajan riski satuttaa itsensä.

Nykykodissa olemme ratkaisseet asian niin, että normaalimattojen lisäksi meillä on kaksi extramattoa lattioilla Armaksen kulkemista varten: eteisestä olohuoneeseen ja olohuoneesta makkariin. Laattalattioilla jalat eivät lipeä, joten ongelma koskee olohuonetta ja pikkuhuoneita. Kahdessa pienimmässä huoneessa Armas ei tepsuttele käytännössä koskaan, sillä niihin emme ole mattoja laittaneet kulkureiteiksi. Se pääsee siis ainoastaan meidän makuhuoneeseemme. Olohuoneessa liikkuminen keskittyy TV-päätyyn, sillä valkoisten nojatuolien luokse on jo liian pitkä matka laminaatin yli. Tosin, syyslomalla yritimme harjoitella tuon välin kulkemista tehostetusti ja pientä rohkaistumista oli havaittavissa.

Uuteen kotiin haluamme luonnollisesti niin karhean ja mattapintaisen lattian, että koiran kulkemisessa ei enää siellä olisi ongelmia. Sopivaa materiaalia ja mallia olen yrittänyt pohtia jo kesästä lähtien, eikä muuten ole helppo nakki! Omien kokemusten perusteella tuntuu vähän hassulta, että koirallisille ihmisille mainostetaan aina etunenässä kovia laminaatteja ja niitten kulumattomuutta. Kyllä meille ainakin suurempi arvo on se, miten lattia toimii perheenjäsenen jalkojen kanssa - ei se, miten kuluneelta se ihmissilmään näyttää.

Ja mitä tulee kulumiseen, ensimmäinen lattiatoiveeni olikin perinteinen lautalattia, joka saisikin näyttää kuluneelta. Tiedättehän te, miten ihana sellainen lattia olisi! Vaan. Uuteen taloon ja nykymuotoisiin lattialämmityssysteemeihin sellaisen yhdistäminen näyttää olevan hurjan monimutkaista ja kallista. Asia pitäisi huomioida jo rakennesuunnittelussa ja lattian alusrakenteiden toteuttaminen vasta projekti olisikin. En tietenkään ole ensimmäinen, joka on lautalattiaa uuteen taloon pohtinut, ja netistä löytyykin runsaasti infoa asiasta. Itselleni tosi hyödyllinen tietolähde oli Monosilla-blogi, missä lautalattioiden toteutuksesta oli koottu tosi hyvin infoa. Esimerkiksi tässä postauksessa on selkeästi esitelty erilaisia pointteja ja vaihtoehtoja - jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukaista blogista aihetta koskevat muutkin postaukset.

Pohdimme lautalattiaa myös Dekotalon kanssa, mutta lopulta päätimme luopua tuosta haaveesta. Yritetään mieluummin löytää mahdollisimman lautamainen ja mahdollisimman valkoinen laminaatti tai parketti, karhella mattapinnalla. Mutta voi hyvän tähden, arvatkaa vain, löytyykö tuollaisilla kriteereillä lattioita helposti? No ei! Olen viime kuukausien aikana asunut netin lattiakaupoissa ja yrittänyt etsiä materiaaleja, jotka olisivat edes jotenkin kriteerit täyttäviä. Yli kymmenestä putiikista olen tilannut näytteitä, joita tämän postauksen kuvissa ihmettelemmekin Armaksen kanssa.

Ensimmäinen hankaluus iskee jo siinä, että enemmistö materiaaleista on pinnaltaan sileitä. Vähemmistöön jäävistä, tassuille nihkeämmistä vaihtoehdoista ei sitten juuri löydy lautamaisia vaihtoehtoja, joissa reunaviisteet olisivat oikeanlaiset. Puhumattakaan siitä, että sävyn tulisi olla mahdollisimman valkoinen. Huh. Kaiken tähänastisen setvinnän jälkeen olen onnekseni löytänyt yhden parkettivaihtoehdon, joka sopisi kaikilta kanteilta kriteereihin. Uskaltaisin jopa kuvailla sitä täydelliseksi vaihtoehdoksi... Vaan sitten on vielä se viimeinen mutta. Hinta. Kun laskin, paljonko talon lattiat tulisivat tuolla valinnalla maksamaan, jäin haukkomaan henkeäni hyväksi toviksi. Ei helkkari, ilmankos se niin täydellinen onkin! Jos tuohon päädyttäisiin, pitäisi alkaa säästämisessä näkkärilinjalle hetimmiten.

Jotakin muuta on siis vielä yritetty miettiä, ja viimeisimpänä vaihtoehtona on tullut mieleen uuden lattian maalaaminen oikean väriseksi. Siis että kun löytäisi väärän värisen, mutta kuitenkin budjettiin luiskahtavan, oikealla tavalla viistetyn ja sopivalla pintamuodolla varustetun materiaalin, maalaisikin sen sitten itse valkoiseksi. Laminaattien ja parkettien maalaamisesta on netti kokemuksia pullollaan ja niitä kahlattuani voisin uskaltaa päätyä kyseiseen vaihtoehtoon. Mutta olisihan se vähän hassua, maalata ihan uutta lattiaa! Vai olisiko? Koska saunamökki tulee meille näin etukäteen, olisi sen pieni tupa erittäin hyvä kokeilualusta tällaisellekin ratkaisulle.

Semmoisia pohdintoja on täällä urakoitu. Huomasitte varmasti, että kirjoitin useamman lauseen minä-muodossa. Miehelle kun ei tuo lattian ulkonäkö ole niin iso tekijä kuin minulle, joten minä luonnollisesti käytän suurempia metsästyspanoksia asiassa. :') Mutta hjelp! Jos teille tulee ideoita, apuja, vinkkejä tai kokemuksia tähän aiheeseen liittyen mieleen, laitelkaa ajatuksia kommenttiboksiin tai sähköpostilla! Tämä lattia-asia on vielä ihan auki... Kriteereistä en tahtoisi joustaa ja muovimattoja ja vinyylejä en haluaisi alkaa ollenkaan kartoittamaan.

Hymyjä lauantaihin! :)

DIY: Betonikynttelikkö

Nyt syksyn tullen te lukijat näytätte blogin tilastojen mukaan etsivän innokkaasti kaikenlaisia DIY-ideoita. Ymmärrän vallan hyvin; nyt on loistava vuodenaika käpertyä kötöstelemään sisätiloihin ja keksiä sinne sopivaa puuhaa. Tekemäni joulukalenterisetin esittelinkin äskettäin, mutta sen lisäksi olen touhuillut taas betonin kanssa - minulla on aina betonisäkki siltä varalta jemmassa, jos tulee kytö isompaan tai pienempään läträysprojektiin. 

Tällä kertaa syntyi melko helppo betonikynttelikkö, jonka taustatarina on vähän kiemurainen. Reilu kuukausi sitten jouduin nimittäin töissä tekemään luokassani suurinventaarion, kun olin viime vuonna laittanut erittäin tärkeitä puheopetusmateriaaleja niin hyvään talteen, etten meinannut päästä niiden jäljille ollenkaan. Ei auttanut muu, kuin tutkia joka ikinen kaappi ja plärätä läpi tolkuton pino mappeja ja kansioita. Neljän koulupäivän opetuksettomat ajat siihen menivät, mutta materiaalit löytyivät - viimeisestä jäljellä olleesta kansiosta! :') 

No, siinä samalla tuli luonnollisesti käytyä läpi muutakin kampetta. Vanhojen askartelutarvikkeiden keskeltä löysin muutaman palasen metallipaperia. Joku oli rullannut yhden niistä myttyrälle, minkä nähtyäni mieleen tulvahtivat kuvat metalliputkista tehdyistä kyntteliköistä... Entäs, jos putkien sijaan ympyräiset voisikin tehdä rullaamalla? Eikun kokeilemaan. Leikkelin pitkulaisen suorakulmion, levitin siihen liimaa ja pyöritin rullalle pienen puupalikan avulla. Toimi. Tiesin, että minulla on kotonakin jossain metallipaperia, vielä pikkuisen paksumpaa ja sellaista, jota kukaan ei ole etukäteen mytistellyt. Piti vain jatkaa kaappien penkomista täälläkin, että pääsin jatkamaan projektin kehittelyä. Materiaalit onneksi löytyivät ja leikkasin neljä kappaletta metallisia suorakulmioita, senttikooltaan noin 5x15. Ne tiukasti rullalle, betonimössö maitopurkista tehtyyn muottiin ja metallirullat mössön keskelle. Sitten vain noin viikon verran kuivattelua ja tadaa, kynttelikkö oli valmis.

Minusta kyntteliköstä tuli tosi ihana. Betoni on materiaalina jo entuudestaan kovin mieleinen ja lämmin kuparisävy sopii siihen hienosti. Vielä valkoiset kynttilät ja tunnelmalliset liekit, voi vitsit kun on hyvä! Ei tarvitse arvailla, mikä toimittaa meillä tänä jouluna adventtikynttelikön virkaa.

Armas on ollut tähän mennessä kovin kiltti kaikkeen tuleen liittyvän kanssa. On kyllä utelias seuraamaan esimerkiksi takansytytystä ja kynttilöiden asettelemista, mutta ei sörki onneksi liian läheltä. Uskoo myös topakan ei:n, jos tarve vaatii. Sen verran olen kuitenkin varovainen, että olohuoneen pöytätasoa alemmaksi en kynttilöitä valvonnankaan alla laittele - tuohon ei kirsu tai häntäkarvatkaan enää yllä viuhua (ja tämänkin sanottuani taidan vielä koputtaa puuta).

Ideanahan betonikynttelikkö on vanha ja esimerkiksi Pinterestistä siitä löytyy vaikka minkälaisia ihania variaatioita. Oma henkilökohtainen oivallukseni oli vain tajuta se, että eihän tällaiseen oikeasti mitään putkenpätkiä tarvita. Ja periaatteessa ei tarvitsisi minkäänlaisia pätkiä, voisihan kynttelikön valaa niinkin, että kynttilöille olisi vain kuopat.  Kuopallisia, yhden kynttilän betonijalkoja olen kuitenkin joskus vuosia sitten jo tehnyt ja nyt olikin mukava hoksata, miten voi juksata tässä kynttilänsijojen putkimaisuudessa.

Kuulasta lauantaita!

(Pitää vissiin tänään tai viimeistään huomenna suunnittelemaan talvirenkaiden vaihtoa - ensilumi lähestyy!)

Valmiit piirustukset / talo & saunamökki

Kaikki rakentaneet tietävät sen: sen tunteen, kun tietokoneen kannen saa laskea kiinni ja todeta, että valmista on. Piirustukset nimittäin. Meidän pohja- ja julkisivupiirustuksemme valmistuivat muutama viikko sitten ja ajattelin esitellä ne nyt teille. 

Vaikka viralliset versiot ovat käsissämme nyt, piirsin talon pohjan ruutupaperille tällaisenaan jo viime talvena. Pohjana on käytetty Dekotalon Deko 160 -mallia, johon rakastuin jo useampi vuosi sitten. Tuolloin ei ollut tämän seuraavan talon sijainnista tietoakaan, mutta ajatukset karkailivat haaveilemaan mielikuvitusprojektista tämän tästä. Sen olimme kuitenkin päättäneet, että talo tulisi rakentumaan sitten joskus järven rannalle, kuten nyt onkin. Tuolta pohjalta oli helppo kuvitella, miten huoneiden haluaisi sijoittuvan suhteessa vesinäkymään. L-mallinen Deko 160 tuntui vastaavan haaveisiin lähes täydellisesti eikä tuo mielipide muuttunut, vaikka kahlasin miehen kanssa läpi kunnon tukun muita talotoimittajia malleineen. Tätä pohjaa on siis pyöritelty mielessä jo kauan. Vuosien aikana olemme olleet yhteyksissä Dekotalon  työpäällikön kanssa ja kerta kerralta haavekuvia summailleet puheet konkretisoituivat lopulliseksi valinnaksi. 

Vaikka olimme avoimella mielellä muidenkin talotoimittajien suhteen, olen todella tyytyväinen, että meille rakentuu lopulta Dekotalo. Ai miksikö? Meillä on yhdessä takana jo yksi onnistunut projekti, minkä myötä olo on luottavainen ja rauhallinen. Nyt tiedämme jo edellisen perusteella muun muassa sen, millaisin askelmerkein projekti etenee, millaiset toimintatavat talotoimittajalla on, miten yllättäviin tilanteisiin (joita tulee raksoilla satavarmasti) reagoidaan, millaista työnjälkeä saamme odottaa ja kuka vastaa mistäkin. Ollaan jo tuttuja.

Mutta. Jotta alustus ei veny pidemmäksi, eiköhän siirrytä itse asiaan (jota sitäkin riittää). Talon pohja tulee olemaan siis L-mallinen. Aivan ei tuolla alkuperäisellä pohjalla mennä, vaan olemme venkslanneet huonejärjestystä meidän tarpeidemme mukaan. Heti alkuun venytimme molempia ällän sakaroita metrin verran pidemmälle. Tuolla muutoksella saimme toiseen päätyyn suuremman saunan ja päämakuuhuoneen sekä WC:n sopimaan kylpyhuoneen perälle. Toisen päädyn venytys taas mahdollisti sen, että kaikki pienemmät makuuhuoneet ovat kooltaan vähintään 12 neliötä ja uunin takana olevan seinänpätkän pystyi siirtämään samaan linjaan keittiön ikkunaseinän kanssa.

Sisääntulon siirsimme alkuperäisestä mallista poiketen aivan eri seinustalle. Halusimme, että etuovi on pihatien puolella ja että jo sisään astuessa katse saa linjan järvelle. Minulle oli myös tärkeää, että saisimme muljautettua WC:n etäämmälle olohuoneesta, aivan tuohon eteisen kupeeseen. Eteisaulaan halusimme reilusti tilaa ja näillä näkymin tuohon teknisen tilan ovea vastapäätä on asettumassa valkoinen pianoni. Kaikille pikkuhuoneille on jo käyttötarkoitus mietittynä: heti etuoven vieressä oleva huone on vierashuone, viistolla seinällä varustettu huone on työhuone (minne pitäisi vissiin mahduttaa crosstrainerkin) ja olohuoneen vieressä, pariovien takana, tulee olemaan TV-huone. Joten jep, meillä tulee toteutumaan jokaisen sisustajan unelma: ei telkkua olkkarissa! Tosin, minua tuo telkku ei ole olkkarissa aiemminkaan haitannut, joten sinällään seikka on vain mukava bonus. Mutta voitte vain kuvitella sitä intohimoa, millä mies on jo kartoittanut TV-huoneen äänentoisto- ja videotykkivaihtoehtoja.

Eräs tosi tärkeä seikka oli saada kodinhoitohuoneen ja meidän makkarimme väliin läpikuljettava vaatehuone. Käytännöllisistä ratkaisuista se taisi olla jopa tärkein. Tiedän jo nyt, miten suuri onni tämä ratkaisu tulee olemaan. Vaatehuoneeseen liittyy myös yksi seikka, mistä tykkään pohjassa tosi paljon - ympärikiertomahdollisuudet. Siis että huoneesta toiseen kulkemalla voi kävellä ympyrän. Vaatehuoneen kautta voi tehdä yhden ympyrän ja uunia kiertämällä toisen. Muistan joskus lukeneeni jostain artikkelin, jossa käsiteltiin kodin pohjakuvaa suhteessa mielentilaan. Siinä kerrottiin, että joillakin ihmisillä on taipumus parempaan mielenrauhaan, jos kodissa voi kävellä ympyrän. Minä taidan kuulua tuohon kastiin.

Kiintokalusteiden suhteen pohjakuva antaa vain suuntaa. Kunhan ollaan siinä vaiheessa, että kaappeja ja tasoja aletaan oikeasti miettiä, niin voi olla, että niihin tulee jos minkälaista ideaa. Haaveena olisi kuitenkin muodostaa vaatehuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen niin tehokkaat säilytysratkaisut, ettei pikkuhuoneissa tarvittaisi kiintokalusteita ollenkaan. Vaan katsotaan sitten, kuinka käy.

Talon julkisivussa näyttävin elementti on tuo murrettu harjakatto. Sitä mukaillen halusimme etuterassin katon jatkuvan avoinaisena ylös asti, ilman pientä päätykolmiota. Kodinhoitohuoneen ulko-oven vieressä on näissä kuvissa tyhjää seinätilaa, siihen on tarkoituksena rakennella sitten joskus omina töinä eräs rimoitusprojekti. Ylärivin oikeanpuoleinen julkisivu saa aikanaan viereensä autokatoksen. Katoksen ja talon väliin jää neljän metrin kuja - ulko-ovelta on siis lyhyt matka autosuojaan, mikä on ollut projektia suunnitellessamme yksi merkittävistä haaveista. Lämmitettyä autotallia meille ei tule, sillä aiemmista tallikokemuksista viisastuneena sinne ei kuitenkaan tulisi autoa ajettua. Autokatoksen päätyyn, saman katon alle, rakennetaan sitten myös vajaan kymmenen neliön varasto. 

Alarivin vasemmanpuoleinen julkisivu on se, joka on järvensuuntainen. Myös tuo oikeanpuolimmainen antaa järvelle, sillä pitkulainen vesialue näkyy sekä lännen että etelän suunnassa. Etenkin olohuoneessa ja keittiössä riittää järvenpuoleisia ikkunoita - kuumimman iltapäiväpaahteen aikana pitänee laskea välillä sälekaihtimia alas, jottei ihan saunassa olla. Meidän makuuhuoneeseemme halusin isot ikkunat huoneen nurkkaan; noin kulmaratkaisuna katse ohjautuu järvelle eri tavalla kuin vaikkapa olohuoneessa. Tärkeää oli myös jättää riittävästi seinätilaa sängynkääntelylle ja TV-tasolle: haluan, että pohja antaa mahdollisuuden kääntää sänkyä useammalle eri seinälle.

Takapihan sisäkulmaukseen rakentuu iso terassi, tuosta ylemmästä pohjakuvasta pystyy hahmottamaan sen parhaiten. Tässä yksi syy, miksi talomalli on niin kovin mieleinen - L-muodon ansiosta meille jää järven puolelle oma sisäpiha, minne ei kenenkään katse yllä. Miehellä on jo terassille selkeitä suunnitelmia, mutta niistä myöhemmin. Luulen, että jossain vaiheessa rakennamme kulkureitin kodinhoitohuoneen ovelta takaterassille, mutta tuo ei yllä vielä pitkään aikaan prioriteettilistan yläpäähän. Ajan kanssa sitten. Ja ajan kanssa muutenkin koko talo, sehän vielä keikkuu suunnitteluasteella siihen asti, että saamme Iisalmen kodin myytyä.

Tämän syksyn projekti löytyy näistä alemmista kuvista. Saunamökki, joka rakentuu vajaan 15 metrin päähän rannasta. Mökin muoto mukailee talon toista päätysakaraa ja sen isot ikkunat ja ulko-ovi ovat yhteneväiset talon kanssa. Tässäkin halusimme jättää terassin korkeaksi tilaksi, joka on auki kattoon saakka. Mökki on pohjaltaan hyvin simppeli: siihen sisältyy tupa, pesutilat, sauna ja parvi. Tarpeen mukaan voimme asustella mökissä talon valmistumista odotellessa, joten se tulee sisältämään peruselämiseen tarvittavat ominaisuudet, kuten riittävän keittiövarustuksen. Koko alalle levittäytyvä parvi on korkeimmalta kohdaltaan 160 cm korkea ja tulee antamaan ensivaiheessa joustoa tavaroiden säilyttämiseen, myöhemmin myös ajanviettoon.

Saunamökki ei oikeasti kuulu Dekotalon mallistoon, mutta saimme neuvoteltua sen osaksi taloprojektiamme. Valmista pohjaa tälle ei siis ollut, vaan mökki on piirretty meidän toiveidemme mukaan. Timpuriporukka tekee mökin valmiiksi levypintoihin saakka, mistä jatkamme sitten itse eteenpäin. Myös sähkö- ja LVI-työt ovat meidän vastuullamme.

Sekä mökin että talon pääväritys tulee olemaan valkoinen, yksityiskohdat tummanharmaita. Ulkovuoraus tulee pohjamaalattuna. Talon kerrosala on 176 neliötä ja mökin 30, yhteensä siis hilkusti päälle 200 neliötä. Huoneistoalan yhteismäärä tulee olemaan 181 neliötä, mikä on juuri sopiva: näillä ratkaisulla talo ja mökki taipuvat tulevaisuudessa monenlaisiin elämäntilanteisiin, mikä on tosi tärkeä seikka kun rakennetaan loppuelämän kotia.

Tämän pidemmäksi ei postausta kannata kasvattaa. Huomaan kirjoittaneeni paljon, mutta silti tuntuu, etten ole ehtinyt edes aloittaa. :') No, ei kai näin isoja asioita voikaan tiivistää yhteen postaukseen. Nyt kuitenkin saitte jo käsitystä siitä, minkälaisen projektin ympärillä työskentelemme. Niin talo kuin mökki rakentuvat täysin omien tarpeidemme pohjalta. Noita tarpeita ja neliösenttejä on siis mietitty ajatuksen kanssa jo pitkään ja ratkaisuihin vaikuttavat osittain myös sellaiset seikat, joita jaetaan vain lähimmille ystäville kahvikupin äärellä - lähtökohta täällä blogissa onkin valintojemme esittelyssä, ei niiden perustelemisessa.

Kaksi edellistä päivää ovat menneet nyt mökin sähkösuunnitelmaa tehdessä. Meillä on aivan loistava sähkömies, joka suunnittelee innolla apunamme. Eniten pohdintaa on ollut saunan ja etuterassin valaistuksessa - saunaan haluaisimme jotain extrakivaa ja etuterassi pitäisi saada valaistua siten, että korkean alueen valaistus olisi tasapainossa. Katsotaan, mihin päädytään. Mökin pohjatyöt alkavat olla jo hyvällä mallilla: enää pari pikkujuttua, ja sitten ollaankin jo valmiita sokkelinvaluun.

Vaan nyt länttään tietsikan sammuksiin ja lähden Armaksen kanssa reippailemaan. Mukavaa syyspäivää juuri sinulle, ja kiitos, jos jaksoit lukea postauksen loppuun saakka. :')

DIY JOULUKALENTERISETTI

Hei ihanat! ♥ Postasin edellisen kerran kaksi viikkoa sitten, enkä yksinkertaisesti ole ehtinyt bloggauspuuhiin tässä välissä. Olemme tehneet miehen kanssa hommia aamusta iltaan (ensin päivätyöt, sitten raksaa, printtejä ja muita työhommia) jo ties kuinka monta viikkoa putkeen - en edes muista, milloin viimeksi olisimme kunnolla levänneet. 

Edellisessä postauksessani väitin, että olisimme tuolloin viettäneet ohjelmatonta viikkistä... No, suljettuani tietokoneen kannen postauksen jälkeen, pomppasimmekin Rautavaaralle autohuoltoon ja muihin töihin ja palasimme kotiin vasta iltamyöhäisellä. Seuraava päivä meni raksan asiakirjojen ja printtipakkausten merkeissä. Joten puppua puhuin, ei ollutkaan ohjelmatonta kuin hetken. :') Viikko sitten taas teimme Tampereelle myyjäisreissun; ja jos muistatte, näitä myyjäisreissuja on esivalmisteluineen ollut parin viikon sykleissä aiemmin jo Kuopioon ja Jyväskylään. Joten kyllä, uupumusta ja tuskastumista on minuuttiaikataulun kanssa nyt ollut. 

Mutta. Yksikään puserrettu tunti ei ole ollut turha, vaan joka ikinen on tehnyt tämänhetkistä unelmaamme valmiimmaksi. Rautavaaran raksaa. Printtimyynti tuo helpotusta projektibudjettiin, mikä on tällä hetkellä suurin motivaattorini tehdä mustavalkoisia työtunteja normaalien päivätöiden jatkoksi. Raksaan suoraan liittyviä hommia en edes yritä koota tähän postaukseen - sen kuitenkin kerron, että niiden ansiosta maa- ja pohjatyöt ovat edenneet tontilla hienosti ja mikä tärkeintä, rakennuslupahakemuksellemme näytettiin perjantaina vihreää valoa! Vielä pitää odotella kahden viikon julkipanoaika, jonka jälkeen voi aloittaa mökin sokkelinvalun. Jeij.

Vaan sitten varsinaiseen postausaiheeseen! Joulukalenterisettiin. Minun oli tarkoitus jutustella tästä aiheesta vähän myöhemmin, mutta kun rupesin katsomaan tämän viikon luetuimpia postauksia, siellä keikkuivatkin jo edellisvuosien kalenteri-ideat! Joten saamanne pitää, onhan joulukuun alkuun enää puolitoista kuukautta. ♥

Olen jo useampana vuotena tehnyt miehelle oman joulukalenterin, jossa ideana on ollut kerätä pikkupusseihin pieniä suklaayllätyksiä ja sulkea pussinsuut pyöreillä numerosineteillä. Vähän olen varioinut tuota ideaa ja pussien esillepanoa, mutta pussit ja numeroympyrät ovat tulleet jäädäkseen - minusta ne ovat tosi mukavia väkertää, täyttää ja laittaa esille. Jo viime vuonna mietin, olisinko tuotteistanut DIY-kalenteria muidenkin iloksi. Tuolloin se jäi vielä ajatukseksi, mutta tänä vuonna olen ehtinyt toteutusasteelle. Olen koonnut mustaan pakettiin kaksi liuskaa tarrapaperille tulostettuja, leikattavia numeroympyröitä, 24 kappaletta ruskeita paperipusseja sekä tarkemmat teko-ohjeet. Resurssit eivät antaneet periksi tehdä tilausta painotalosta, vaan numerotulosteet ovat kopiokonelaatua. Siitä syystä en kuitenkaan malta pantata näitä, eiköhän setistä ole halukkaille iloa tällaisenakin. :)

Tämän vuoden omaa esillepanoa olen miettinyt jonkin verran ja luulen, että tällä kertaa pussit eivät nousekaan seinälle, vaan kokoan ne pieneen laatikkoon, purkkiin tai koriin tutkailtavaksi. Kuvaamista varten asettelin pussukat pari vuotta sitten Granitista hankkimaani metalliastiaan ja voi olla, että tämä on jopa niiden lopullinen sijoituspaikka. Metallin harmaa sävy, ruskeat pussit ja mustat numeroympyrät näyttävät yhdessä selkeiltä ja rauhallisilta.

Ideoiden viriämiseksi kiinnitin ja kuvasin pussit myös vasten meidän mustaa sängynpäätyseinäämme. Jos pusseihin ei ujuta mitään mahdottoman raskasta, ne pysyvät seinässä kiinni kaksipuoleisella teipillä. Koska en ole vielä ajatellutkaan tämänvuotisten pussien sisältöä, en kuvia varten täyttänyt ja sulkenut pusseja vielä oikeasti. Tarrapinnat jäivät toistaiseksi irrottamatta ja käytin numeroiden kiinnittämiseen sinitarraa.

Muunlaisista kiinnitystavoista tulee ensimmäiseksi mieleeni poikittain ripustettu ohut naru, johon pussit voisi kiinnittää pyykkipojilla. Tai sitten sellainen riippuva pussikasa, jossa jokaiseen on kiinnitetty oma narunsa mutta narujen yläpäät on sidottu samaan aloituspisteeseen. Tuleeko teille mieleen muita esillepanoideoita?

Oman joulukalenterisettisi voit tilata täältä. Mahdottomasti näitä ei ole valmiina, mutta kootaan sitten uusia paketteja, jos entiset hujahtavat askarreltaviksi. Yhden setin hinta on 10 €.

Joko te olette tuumailleet tämän vuoden joulukalentereita? Kauppoihin on alkanut ilmestyä jo suklaisia versioita, minä meinaan hankkia itselleni yhden sellaisen - kuten kerroin, tämä DIY-versio jää miehen avattavaksi. *<|:)

Rentoa sunnuntaita!

Lokakuun ensimmäinen

Voi vitsit, miten nopeasti aika vilistää. On jo lokakuu! Kynttiläkausi on hiipinyt meillekin ja valehtelisin, jos väittäisin että jouluiset ajatukset eivät olisi jo läikkyneet mielessä. Ovat ne, ja Michael Bublén joulubiisit soineet myös. 

Meillä on nyt pitkästä aikaa ohjelmaton viikonloppu, mitä olen ehtinyt jo kaivata. Ihminen tarvitsee päiviä, jolloin ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan ja miettiä, minne on pakko lähteä tai mitä on tehtävä. Etenkin silloin, kun tietää että hetken päästä pitää taas juosta.

Tämän viikon yksi kohokohta oli spontaanit illallistreffit ystävän kanssa. Miten sitä saakaan voimaa ja vaihtelua siitä, että voi hetken aikaa höpötellä ajatuksiaan ulos ja kuulla, mitä toiselle kuuluu. Lokakuun tietoiseksi tavoitteeksi taidankin ottaa sen, että kaiken työ-, raksa- ja printtitohinan keskellä ehtisin pysähtymään muunlaisten asioiden äärelle, edes hetkeksi. Ja niin, tapahtuuhan meillä perhekuvioissa tässä kuussa hyvin jännittäviä muutoksia, jotka varmasti varastavat aikaa ja ajatusta! Pikkusiskollani on nimittäin laskettu aika aivan pian, joten puolitoistavuotias tätitettäväni ja me kaikki muut saamme lähitulevaisuudessa ihmeteltäväksi kokonaan uuden perheenjäsenen. Huisia! ♥

Onnellista viikonloppua!