Onpahan ollut melekonen viikko! Timpurit olivat mökillä maanantaista torstaihin ja tekivät loppuun kaikki Dekotalon osuuteen kuuluneet hommat. Tämä tarkoittaa sitä, että töiden valmistuttua jäi rakennus kokonaan nyt omiin käsiimme: tästä eteenpäin teemme kaikki loput puhteet itse. On kieltämättä jopa vähän outoa ajatella, että olemme yhtäkkiä jo tässä vaiheessa. :')
Viikosta teki melekosen sen intensiivisyys ja aikataulut. Hommahan kun ei todellakaan mennyt niin, että olisimme vain käyneet ihastelemassa timpureiden aikaansaannoksia. Ehei, heidän tahdissaan piti yrittää saada aikaiseksi meille kuuluvia hommia: piippuasennusta, LVI- ja sähkötöitä sekä niiden valmisteluita. Ja nämä kaikki siis omien päivätöidemme ohessa.
Viime viikonloppuna mies keikkui veljeni kanssa korkealla ja liukkaalla katolla tekemässä liikuteltavia lapetikkaita, jotta maanantaina saatiin tehtyä kaikki tarvittavat läpiviennit. Turvavarmisteluista huolimatta olin koko ajan sydän syrjälläni, mökki kun on tätä meidän nykyistä taloakin korkeampi. Onneksi äksidentit jäivät vain uhkakuviksi.
Maanantaina ja tiistaina asennettiin LVI-putkituksia. Niiden suhteen jännitti, riittääkö aika, kun jo keskiviikoksi oli tilattu puhallusvilla yläpohjaan. Toisen työmiehen sairastumisesta huolimatta aikataulu piti kuten oli suunniteltu.
Maanantaina asentelimme ensin piippua, mihin saimme taas veljeni avuksi. Miehet kiipeilivät katolla jälleen hyvän tovin, ennen kuin korsteeni oli puhkaistu katosta läpi. Illaksi jäimme miehen kanssa molemmat sähkömiehen kanssa hommiin. Tunnit venyivät pitkiksi, sillä olimme takaisin kotona vasta aamuyöllä. Itselläni oli normaaliin tapaan jo aamukuudelta herätys seuraavaan työpäivään - kahvi ja burana ovat ihmeellinen apu silloin kun "pikkuisen" väsyttää.
Tiistaina mies ja veljeni jatkoivat katolla piipun eristämistä. Ohjelmassa oli myös yläpohjan kulkusiltojen fiksailua sekä sinne menevän seinäluukun valmistelua. Vielä ei puhkaistu luukkua läpi, vaan merkattiin ainoastaan paikka valmiiksi. Vaikka listalla ei ollutkaan hurjasti asioita, meni noihinkin aikaa niin, että kotiuduimme kympin uutisten jälkeen.
Keskiviikkona ja torstaina kävin ainoastaan minä mökillä. Keskiviikkona tuumailtiin ja sovittiin viimeisistä työvaiheista timpureiden kanssa. Ihan lahjakkaasti sellaiseenkin saa aikaa kulumaan, sillä ehdin kotiin vasta iltakuudeksi. Torstaina saikin sitten jo käydä tutkailemassa lopputulosta. Kävin välillä äidin synttärikahveilla, mutta muuten päivä meni ylä- ja alakertaa siivotessa.
Omien hommiemme aikana timpurit muun muassa rakensivat sisäseinien rungot, nikkaroivat parvelle puulattian, levyttivät sisäseinät valmiiksi, asensivat parven sisäkaton ja mallasivat ulko-oven paikoilleen. Tekivät tietysti sata muutakin pikkuhommaa ohessa, mutta tuossa näkyvimmät. Ulko-ovi pitäisi oikeasti asentaa vasta ihan viimeisinä hommina, mutta halusimme timpureiden laittavan sen jo nyt paikoilleen. Pitää vain osata varoa sitä omien lopputöidemme aikana.
Parven puulattia on muuten tosi mieleinen. Nyt se on vielä peitetty valkoisella pressulla, mutta en malta odottaa hipsuttelua valmiilla pinnalla! Alakerran väliseinien valmistuminen antoi pohjalle mittasuhteet ja ainakin nyt tuntuu siltä, että ei todellakaan menty metsään: tilat ovat sellaisia kuten pitääkin ja niihin suunnitellut toiminnot näyttäisivät mahtuvan paikalleen luontevasti. Sitä kun on aina hankalampi hahmottaa paperilla, minkäkokoiset huoneet ovat livenä, joten mielellään huokaisee näin valmiita katsellessa.
Tänään mies menee sähkärin kanssa jatkamaan sähköhommia, mutta sen jälkeen pidämme pienen hengähdystauon. Tarkoituksena on rakentaa huolella kunnollinen roadmap kevään hommiin, jotta tiedämme, mitä ja kuka puuhailee milloinkin. Siitä se valmistuu. Tiistaina käymme vielä Dekon työpäällikön kanssa läpi mökin sentti sentiltä ja laitamme ylös mahdolliset viimeistelytarpeet.
Joku vääräleuka saattaisi yhdistää viikon viimeisellä oppitunnilla käymämme keskustelun kuvaamaan koko viikkoa: kesken hiljaisen lukutunnin eräs oppilas nosti päätään ja kysyi: "Hei, mikä on peräsuoli?!" mistä jatkoimme asian selväksi. Yhtymäkohtia en kuitenkaan meidän raksaviikkomme oikeasti keksi, sillä onhan tässä takana nyt aikamoinen once in a lifetime -jakso ja mikä parasta, paljon on saatu aikaan vaikka vähän on väsyttänytkin.
Leppoisaa viikonloppua!
