Mustavalkoiset joulukortit

It's time! ♥ Perinne jatkuu ja olen jälleen tehnyt tälle vuodelle muutamia uusia joulukortteja. Mustavalkoisia, tietty. Täällä herättiin eilen ensilumen valkaisemaan maisemaan, illalla kaivoin varastosta toppavaatteet ja tämä aamu on kahviteltu Michael Bublén joululauluja fiilistellen, joten ajankohta joulukorteista turisemiseksi tuntuu nyt erittäin sopivalta.

Oma suosikkini on tuo ensimmäisen kuvan Suloista joulua -kortti. Sen uusia kavereita ovat porosiluetit, havumaiset joulutoivotukset sekä J niin kuin joulu -kortit. Tulokkaiden lisäksi teetätin uudet, entistä tarkemmat painokset Himmeli- sekä Ihanaa joulua -kuoseista. Jälkimmäisestä tuli valikoimaan myös valkopohjainen versio.

Paitsi että kortteja lähtee joulupostissa liikenteeseen, tulevat nämä olemaan osa mökin joulusisustusta - jep, joulua on tarkoitus ehostella, vaikka nyt syksyllä onkin sisustaminen muuten ollut raksan vuoksi täysin nollilla. Reilussa parissakymmenessä neliössä ei paljoa mahdu laittelemaan, mutta kortit ovat sopivan pikkuinen tapa sisustella. Muutakin jouluilmettä olen tietenkin jo mietiskellyt; isoa kuusta ei mökkiin sovi, mutta jonkinlaisen miniversion aion tupaamme mahduttaa. Joulutähtien määrässä hurvitellaan erittäin maltillisesti - yksi pääsee keskimmäiseen isoon ikkunaan, mutta loput saavat odottaa säilössä ensi jouluun. Katsotaan, josko poimisin parvelle varastoiduista laatikoista myös muutaman jouluisen tekstiilin esille.

Useampi juttukaveri on syksyn aikana tiedustellut, joko pääsisimme jouluksi uuteen kotiin. Mieskin taisi sitä vielä loppukesästä laskeskella. Talon valmistuminen koittaa kuitenkin vasta tammikuun puolella, sillä lattian kuivumisen kanssa ei riskejä oteta. Mökkijoulu ei kuitenkaan tunnu millään muotoa pettymykseltä, päinvastoin! Itseäni jollain tapaa kiehtoo käpertyä viettämään joulunpyhiä pikkuiseen saunamajaamme. Jännä myös on kokea joulukuu ilman perusteellisen joulusiivouksen tekemistä, se kun on aiemmin ollut meikäläiselle aika massiivinen perinne. *<|:)

Vaan nyt kaadan toisen kupillisen kahvia ja sytytän muutaman kynttilätuikun tunnelmaksi.

Ihanaa sunnuntaita! ♥

P.S. Mikäli mustavalkoiset joulukortit olisivat mieleisiä juuri sinulle - lähetettäväksi tai omaan sisustukseen - voit hankkia niitä täältä.

Pintamateriaalivalintoja

Syysloma oli ja meni. Raksalta olisi taas kuvapäivityksiä luvassa, mutta en koko lomalla ehtinyt tarttumaan kunnolla kameraan. Timpurit painoivat pitkiä päiviä ja saivat oman osuutensa päätökseen viime lauantaina. Heidät hyvästeltyämme olemme siivoilleet tiluksia sisällä ja ulkona. On ollut hurjan mukava lakaista, imuroida ja järjestellä paikkoja, kun tietää niiden pysyvän hetken aikaa siisteinä.

Päätöksiäkin on pitänyt tehdä. Syysloman aikana oli deadline pintamateriaalien päättämisessä ja niitä tulikin mietittyä hartaasti. Tämä materiaalien miettiminen on kestänyt oikeasti jo vuosia: kahden vuoden ajan olen kerännyt inspiraatiokuvia Pinterestiin ja viimeisen vuoden aikana olen kiertänyt valehtelematta kaikkien lähikaupunkien rautakauppojen valikoimat läpi. Tämän lisäksi olen istunut netissä päiväkausia ja tilaillut kymmeniä materiaalinäytteitä postitse kotiin. Siksi, että olisin takuulla varma mieluisimmista sävy-yhdistelmistä ja tietäisin, mistä millaisiakin vaihtoehtoja löytyy.

Dekotalon perustoimitukseen saa valita pintamateriaalit reilunkokoisesta valikoimasta; työpäällikkö toi meille pari viikkoa sitten kaksi isoa ja helekutin painavaa laatikkoa täynnä erilaisia laatta-, laminaatti- ja parkettinäytteitä. Samanlaiset laatikot saimme tutkittavaksi edellisenkin taloprojektin aikaan syksyllä 2012, mutta en enää yhtään muistanut, millaisia vaihtoehtoja laatikoista löytyi - toki valikoimassa on ehtinyt tapahtua viidessä vuodessa muutoksiakin. No, ennen Dekotalon näytteiden tutkimista olin ajatellut, että saataisiin poimittua perustoimituksesta jotain mieleistä ja sitten loput materiaalit hankittaisiin itse muualta. Vaan ei se ihan niin mennytkään.

Pinterestiin tallennetuista lempikuvista on prosessissa ollut järjettömän suuri hyöty. Niiden pohjalta pystyi ensin kotona rauhassa puntaroimaan, millaiset ratkaisut näyttivät ja tuntuivat itsestä parhaimmilta. Rautakaupoilla ei tarvinnut käyttää aikaa värisävyjen miettimiseen, vaan yksinkertaisesti sen tsekkaamiseen, löytyykö valikoimista halutunlaisia vaihtoehtoja. Valmiiden visioiden kanssa rupesin sitten tutkimaan myös Dekotalonkin näytteitä ja hups, pian huomasinkin että meillähän on setti kasassa. Tämä oli täysin odottamatonta, sillä olin täysin varma, että ainakin jokin materiaalikokonaisuus etsittäisiin muualta. Yllättävää, mutta parempi näin - ehdottomasti!

Ja mitäs meille sitten valkattiin? Lattiaongelmasta raportoin teille jo vuosi sitten (klik). Sittemmin löysimme mökkiin lattialämmityksen kanssa yhteensopivan puulattian ja olen kartoittanut myös vinyylilankkujen maailman. Puulattia ei osoittautunut sen karheammaksi vaihtoehdoksi: vaikka lattia käsiteltiin mattapintaisella vahalla, luistavat Armaksen tassut siinäkin. Vinyylilankuista taas ei löytynyt mieleistä värisävyä. Tai löytyi yksi, mutta siitä tilattu näyte ei saapunut koskaan perille, joten ajatukset kiertyivät takaisin laminaatteihin. 

Päätin, että otetaan ulkonäöltään mieluista, karheinta mahdollista laminaattia ja mennään sillä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta ja katsotaan lopulta käytännössä, vuoraillaanko sitten taas kulkureittejä matoilla tuolle meidän karvakuonolle. Karhein vaihtoehto löytyikin siis lopulta Dekotalon laminaattinäytteistä - meidän lattiaksi tulee Upofloorin Vitality Diplomat -sarjan valkoöljytty tammilankku, jossa on harjattu pinta. Peukut pystyyn, että se pelittäisi.

Eteiseen meille tulee 31x62 -kokoista Qubus-laattaa, jonka värisävy on tummanharmaa antrasiitti. Iisalmen entisessä kodissa tykättiin eteisen samansävyisestä laatasta, sillä siinä ei näkynyt jokainen kengissä kantautunut hiekanmuru. Nyt laatta on isompaa ja se on tarkoitus lätkiä maahan tiililadontana. Samaa laattaa käytetään myös eteisen yhteydessä olevassa vessassa.

Muissa laatallisissa tiloissa käytetään tällä kertaa vaaleampaa laattaa. Ajatuksena oli löytää joko 40x40 tai 60x60 -kokoinen vaihtoehto, jolla tehdään sekä keittiön, kodinhoitohuoneen että pesuhuoneen lattia. Dekolta löytynyt valinta on Casablanca Grigio, jonka koko on 45x45. Laatan sävy on kaunis vaaleanharmaa ja siinä on hennosti betonimainen pintakuvio. Pesuhuoneen lattiakaivot ja -kaadot on tehty isolle laatalle sopiviksi, mutta saunaan tästä meille tulee perinteinen 10x10 -versio. Pienellä koolla tehdään myös kodinhoitohuoneen pesukoneiden paikallisen kaadon alue, joka jää kalusteiden alle piiloon. Kodariin tulee kymmenen sentin laattanosto seinälle, ja tähän käytämme varmaankin myös tuota pienempää kokoa.

Pesuhuoneen seinille valitsimme tummanharmaan Easy-laatan, jossa on betonikuvioinen pinta. Tämän laatan koossa tuli materiaalien suhteen oikeastaan ainut kompromissi; alunperin olin ajatellut seinille vieläkin isompaa laattaa, mutta valittu koko on nyt maltillinen 20x40. Vaan en tiedä, voihan se toimia tuossa tilassa isompaa laattaa paremmin, sillä pesuhuoneen seinäneliöt ovat määrältään varsin naftit. Ladontatapaa mietimme vielä, se selkiytyy vasta sitten kun pääsemme mallailemaan laattoja tilassa konkreettisesti. Laatoittajaksi saamme muuten saman ammattilaisen, joka teki laattapinnat Iisalmessakin, jeij!

Pesuhuonetta lukuunottamatta talon muut seinäpinnat maalataan. Yleissävyksi tulee Tikkurilan Tunne-värikartan vaaleanharmaa Ketju (F428), mutta telkkuhuoneeseen valittiin vähän tummempi Graniitti (K499). Makustellaan sitten taas asumisen myötä, kaipaako jokin seinä tapettia tai muuta väriä. Haaveilen johonkin huoneeseen mustaa seinää, mutta vielä en tiedä, missä sen paikka olisi. Ehkä työhuoneessa tai kodarissa, mietitään sitä myöhemmin. Keittiön välitilaan ei muuten tule laattaa ollenkaan, vaan työtasojen äärellä olevat seinät saavat meikäläiseltä betonikäsittelyn, jonka maalaan sitten kosteudenkestävällä maalilla. Iisalmen betoniseinät muodostuivat niin suuriksi lemppareiksi, että samaa tekniikkaa haluan ehdottomasti käyttää täälläkin. :)

Semmoisia valintoja meillä. Hillittyjä ja hartaudella mietittyjä. 

Sisäseinät valmistuvat

Viikossa ehtii tapahtua paljon! Kun seitsemän päivää sitten vasta ihmettelimme tuoretta lattiavalua, on talolle sen jälkeen ehtineet nousemaan lähes kaikkien sisäseinien rungot levytyksineen. Runko- ja levytysvaiheen välissä paikalla kävi kolmihenkinen sähkötiimi huiskimassa yhdessä päivässä kaikki johdotukset valmiiksi.

Illat ovat alkaneet pimenemään, joten raksakuvien ottaminen vaatii pientä aikatauluttamista; timpureiden aikaan talolla ei oikein saa otettua linjakkaita kuvia, joten kameraan on tartuttava sopivassa välissä miesten työpäivän päättymisen ja iltahämärän välissä. Tänään yritin tehdä nopean siivouskierroksen ennen kuvien ottamista, mutta aurinko ehti silti jo painumaan mäen taakse. En jaksanut lähteä enää tonkimaan kamerajalustaa mökin parvelta, joten tuloksena oli näitä rakeisia kuvia, joita kuitenkin yritin kuvankäsittelyllä pelastaa ja valottaa. Mutta ei kai se näissä raksapostauksissa ole niin justiinsa - pääasia että tilannetieto jää talteen. :) Joten ollos hyvä, tässä taas kuvapäivitystä!

Kuten arvata saattaa, on seinien noustua ollut mukavaa kuljeskella huoneesta toiseen. Väistämättäkin on kysellyt itseltään, onko huonejako näin varmasti hyvä. On se, ja sietääkin olla - onhan tätä projektia pyöritelty ennakkoon mielessä ja paperilla ainakin miljoona vuotta.

Seinien valmistumisen jälkeen timpuriporukka tekee meille vielä sisäkaton ja terassit valmiiksi sekä viimeistelee tähänastiset työkohteet kuntoon. Sen jälkeen heidän urakkansa on tehty, mikä tuntuu tällä hetkellä jopa hieman surulliselta! Siksi, että ollaan tykätty kolmen hengen porukasta oikeasti; niin työnjäljestä kuin tyypeistä - oltaisiin mieluusti pidetty heidät hommissa pidempäänkin. Vaan ei auta harmitella, työvaiheiden päättyminen kertoo vain raksan edistymisestä, mikä on tärkeintä. Jatkohommat - kuten vesieristeet, laatoitukset, kalusteet ja viimeistelypinnat - ovat sitten muiden urakoitsijoiden käsialaa.

Nyt meikäläinen ojentaa Armakselle iltaruoan kirsun eteen ja sen jälkeen me kipitämme katsomaan, olisiko meistä vielä pikkuisen siivousapua talolla. Mies meni sinne vuorostaan, kun minä rupesin ähräämään tätä postausta.

Kivaa sunnuntai-iltaa!