Somevuosi 2019

On jälleen pallukkapostauksen aika! Käytännössä siis kuulumisia vuoden 2019 jokaiselta kuukaudelta, kultakin kolme kuvaa poimittuna. Vilkaisin äsken nopeasti läpi aikaisempien vuosien pallukkapostaukset ja huomaan selkeästi, että tänä vuonna kiire on hellittänyt. Onhan sitä toki ollut, mutta ei niin pitkäkestoisina jaksoina kuin aiemmin. Kuukaudet ovat olleet keskiarvoltaan tasaisia, tavallisen hyviä. Tänä vuonna instailin (@_korkalainen_) melko säännöllisesti ja päivitin blogia edellisvuotta enemmän. Seuraavat kuukausikuvat on poimittu molemmista kanavista.

Tammikuussa saimme vihdoin uuden sängyn. Se oli kaivattu hankinta ja karisteli pidempään vaivanneet selkä- ja lonkkakivut. Blogin nimen vaihdoin Korkalaiseksi ja vuoden ensimmäisessä postauksessa esittelin viimein mökkituvan nykyilmettä. Vaikka fyysiset kolotukset vähenivät uuden sängyn ansiosta, ihmettelin ääneen hitaalla toimimista ja ajatusten tahmomista. Tammikuun aktiivisimmasta ohjelmanumerosta vastasi kuukauden lopun hankifutisturnaus.

Helmikuussa jutustelin blogissa arjen pyrkimyksistä, siitä miten olisi mukavaa järjestellä valopilkkuja perusarjenkin keskelle.  Kotona tuli nautiskeltua poreilusta, lisääntyvästä valosta ja telkun hiihtokisoista. Kolusin kuukauden aikana mökin parvivarastoa läpi ja keräsin sieltä kasan kirppikselle lähteneitä kamppeita. Väsymystä ja energiatasojen vähyyttä ihmettelin edelleen. Niiden seuraksi alkoivat voimistua jokailtaiset kylkikivut ja hengitysvaikeudet.

Maaliskuussa toteutin mökin märkätilojen huoltomaalauksen. Hiihtolomalla selvisi viimein syy alkuvuoden huonoon vointiin: talon ilmanvaihtoasiat olivat olleet edellissyksyisen remontin jälkeen päin hanuria ja tuloilmaa ei ollut virrannut rakennukseen koneellisesti ollenkaan. Säätöjen korjauduttua olo helpotti heti, mutta toisaalta mieli oli todella vihainen. Remppamiehen asennusmokan takia kului turhan paljon elämää hukkaan jaksamisen ja kipujen kanssa pyristellessä.  Kuukauden kohokohta oli reissu Tampereelle, missä kävimme studioyleisönä Villi kortti -ohjelman kuvauksissa. Tuttuun tapaan keväiset säät innostivat ulkoilemaan, mutta samalla ihmettelin päivästä toiseen jatkuvaa viimaista keliä.

Huhtikuussa postasin muun muassa DIY-pääsiäismunista sekä puheenvuoron kesäajan puolesta. Hytisin kevään ensimmäinen jalispelin katsomossa ja kuvasin jäidenlähtöä. Tänäkin vuonna huhtikuulle asettuivat useammat synttärijuhlat. Kuukauden lopussa aloitin Instagram-tauon.

Koska Insta-tauko jatkui koko toukokuun ajan, ei kuukaudelta löydy juurikaan kuvajulkaisuja. Itselleni on tämän vuoksi jopa vähän hämärän peitossa, mitä toukokuussa oikein tapahtuikaan. Sen muistan, että koulutöissä oli kiirettä ja valmistauduimme kulisseissa kesän asuntokauppoihin. Kekkereitä riitti tällekin kuulle synttäreiden ja äitienpäivän merkeissä. Blogissa postasin valkoisesta tiskialtaasta ja jaoin ilmaista printattavaa. Käsillä väkertelin modernin vannemakrameen verran.

Kesä alkoi rytinällä, sillä starttasimme minun ensimmäisenä lomapäivänäni massiiviset ulko-operaatiot pihatöistä maalauksiin. Maata ajettiin kymmeniä kuormia, kaivuri pyöri hommissa päivästä toiseen, tikkaille kiivettiin ainakin miljoona kertaa ja maalia ostettiin tonnin edestä. Ensimmäinen lomaviikko minulla meni kokonaan kotitontilla, aamusta iltaan uurastaen. Alkurytkäytys oli sikäli mukava, että sen jälkeen ehti hyvin huokaisemaan ja fiilistelemään kesää hyvällä omallatunnolla.

Olihan se myös kiva, että pihat muokkautuivat valmiimmiksi ja pääsimme tsillailemaan omalla rantahietikolla. Tässä yhteydessä jännitimme kiinteistönvälittäjän käyntiä, jonka jälkeen saimme virallisen arviokirjan kotikiinteistömme arvosta. Kipittelimme myös jo innolla Iisalmessa asuntonäytöillä.

Kesäkuun ohjelmaan kuului perinteiseen tapaan miehen jalispelejä ja kävimme myös biitsifutisturnauksessa Kalajoella. Tässä kuussa vietimme lähipiirissä kahdet pyöreät synttärit. Omina värkkäilyinäni sain valmiiksi mökin lauteet.

Heinäkuu kulminoitui kaupunkiasunnon hankkimiseen ja siitä kertoilin tarkemmin täällä blogissakin. Järjestin meillä erkkamiitin, eli opiskelukavereiden kesätapaamisen. Tyttöporukalla kävimme pelaamassa pakohuonepelin ja vietimme kesäisen hupipäivän Kuopiossa. Miehen kanssa emme keksineet tälle lomakaudelle erityistä reissukohdetta, joten päätimme viettää loman staycation-moodilla kotitienoilla. Täällä nautiskelimme useamman aurinkopäivän omalla takaterassillamme ja kävimme muun muassa Rauhalahden kesäteatterissa. Asuntokuvioiden myötä huoneisiin tuli väljyyttä ja sain laiteltua yhden pikkuhuoneen harrastuskäyttöön. Sain vihdoin ja viimein sisusteltua talon vessat kuntoon vessapaperitelineineen ja pyyhekoukkuineen.

Elokuussa kärräsin käsipelillä kaksi isoa sepelikasaa. Sipistelin niillä rakennusten ympärykset ja tein polun talolta mökille. Kesäloma loppui. Kunnassa alkoi ajokieltomerkkishow, joka kosketti suoraan meidän asuinalueemme asukkaita. Ilmeni todella törkeää kiusaamista, mitä ihmettelen vieläkin. Loppukuusta vietimme lähirannassa venetsialaisia ja minä sain askarreltua mökille kunnon sivuportaat.

Syyskuussa oli muutamia kivoja kohokohtia, kuten standuppia, teatterireissu Korpiteatteriin, serkkumiitti sekä poreiluilta ystävän kanssa. Blogissa esittelin terassikalusteet ja postasin sekä lämmityskauden aloituksesta että uudesta saarekepenkistä. Merkkishown ilkeä ilmapiiri jatkui ja luulen, että se oli suurin selittävä tekijä syyskuun väsymykseen. Energiat olivat todella vähissä, mutta yritin silti väkertää mökkiterassin parissa. Vuotta aikaisemmin jätimme sen alle routaeristykset laittamatta, mikä oli virhe. Terassi mutkuili talvella roudan vaikutuksesta ja vaati nyt paitsi suoristamista, myös kunnolliset eristekerrokset alleen. Samalla piti siistiä terassin laidat umpeen, sillä aiemmin ne töröttivät rumasti avonaisina.

Lokakuussa mökin terassikorjaukset valmistuivat juuri sopivassa aikataulussa, hetki ensilumen satamisen jälkeen. Syyslomalla tapahtui monia asioita: loman alkajaisiksi suoritimme useamman päivän risusavotan, jonka ansiosta saimme siistittyä tonttimme rantakaistaleen. Sen jälkeen lähdimme risteilylle Tukholmaan. Reissusta palattuamme Armas myrkytettiin omassa kotipihassamme ja tähän huipentui syksyn liikennemerkkiselkkaus. Koko tapauksesta olen kirjoitellut pidemmät selostukset Instan puolella, tässä totean vain, että keskuudessamme kulkee yllättävän sairaita ihmisyksilöitä.

Marraskuussa nautiskelimme lumisesta maisemasta. Laittelin jouluvaloja ja postasin muun muassa olohuoneen tuunatusta sohvapöydästä. Arki tuntui väsyttävältä tässäkin kuussa. Postin lakko toi ikäviä mielialoja yrityshommiin ja aiheutti kokonaisuudessaan suuren kolhun vuoden tulokseen. Olin tämän vuoksi siipi maassa, vaikka kuinka yritin pyristellä olosta irti.

Joulukuun alussa tsemppasin itseni pieneen leikkausoperaatioon, johon olin kerännyt rohkeutta kaksi vuotta. Siitä toetessa meni pari ensimmäistä viikkoa, jonka jälkeen aloitin tohinalla joulusiivoukset. Niiden lisäksi tein jyrkkäkattoisen piparitalon, hankin muhkean kuusen ja järjestin meillä tyttöjen pikkujoulut. Olo oli välillä innostunut, joten jouluaika teki tehtävänsä. Itse joulu sujui todella mukavasti, melkoisen sosiaalisissa merkeissä.

Pitkin joulukuuta teimme pieniä puhteita mökin piipun kanssa ja viimein joulupäivänä saimme asennettua saunan kiukaan paikoilleen. Muutamat maalikitkulöylyt siinä piti ennen oikeita saunomisia poltella, vaikka alkuperäinen ensipoltto oli jo tehty syksyllä ulkona. Viimein välipäivinä pääsimme saunomaan omalla tontillamme ensimmäistä kertaa. Mökkisaunan valmistumisen voisi laskea myöhäiseksi joululahjaksi.

- - -

Sellainen vuosi oli 2019. Ensi vuodelle toivon enemmän energiaa ja sosiaalisia tekemisiä. Vähemmän viimaa ja enemmän aurinkoa - niin kelien kuin ihmisten käytöksenkin osalta. Tonttipuuhien puolesta ensi vuodelle on tavoitteena nurmenistutus. Muuta pakollista ulkohommaa ei ole tiedossa. Sisällä olisi jymypaukku, jos saisimme talosaunan lauteet valmiiksi. Kovin suuriksi en näitä tavoitteita miellä, joten suorituspaineita ei ainakaan ole luvassa. Voisi sanoa, että odotuksia uudelle vuodelle on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Siispä, ole hyvä 2020, yllätä meidät positiivisesti! :)

Toivon sinne ruudun puolelle huippua uutta vuotta, elämäsi parasta! ♥

P.S. Edellisvuosien pallukkapostauksiin pääset tästä vuosilukua klikkaamalla: 

2018

2017

2016

2015

2014

2013

Näin paljon tienasin blogilla vuonna 2019

Toivottavasti siellä on kiva joulu takana! Täällä on, ja itse asiassa en tiedä mikä olisi voinut sujua enää paremmin. Jouluaika meillä jatkuu kodissa vielä pari viikkoa, sillä haluan purkaa kuusen ja muut koristeet pois vasta Nuutinpäivänä.

Vuoden viimeisiä päiviä taapertaessa moni tykkää tehdä katsausta menneeseen. Tilinpäätöstä kuluneesta kuukausisarjasta. Minulla on luonnoksissa muotoutumassa perinteinen vuosikatsaus somekuulumisten puolesta, mutta ajattelin tehdä nyt myös ihan blogieuroja koskevan postauksen.

Tammikuussa tulee kuluneeksi vuosi, kun muutin blogin nimen Korkalaiseksi. Se oli hyvä ratkaisu ja antoi kevyemmän olon koko blogin ajattelemiseen. Postaustahti ei ole ollut mahdoton saati paineinen, vaan itselle hyvä. Joululomalla olen ehtinyt enemmälti lueskelemaan muitakin blogeja ja olen pariin otteeseen törmännyt vuoden ansioita koskeviin postauksiin. Ne ovat olleen mielenkiintoisia, joten miksipä ei koota sellaista tännekin!

Kuluneen syksyn aikana olen tehnyt somessa havaintoja blogeihin liittyvistä asenteista ja silmilleni on popsahtanut useampi kielteinen kommentti. Blogipostausten somejakoihin suhtaudutaan toisinaan melko kärkkäästi ja kommenttibokseissa argumentoidaan lukuisasti saatesanoilla, ettei blogilinkkiä haluta avata jottei kirjoittaja saisi klikkauksesta rahaa. Itse olen hyvin heikko kestämään vastaavia sivalluksia, enkä tästä syystä juurikaan jaa omia blogilinkkejäni minnekään - vain muutamassa, nimenomaan postausten jakamiseen tarkoitetussa ryhmässä.

Sen verran olen omakohtaisia huomioita kerännyt, että Instassa uusi kuvajulkaisu saa keskivertoa vähemmän tykkäyksiä, jos siinä mainitsee kuvan liittyvän uuteen blogipostaukseen. Hashtag #uusiblogipostaus näyttäisi olevan erityistä myrkkyä. Kun olen miettinyt että miksiköhän näin, tulee ainoana selityksenä itselle mieleen se, että blogipostaukset koetaan mainostamisena ja hyödyn tavoitteluna. Ajatellaan, että sinne blogiin klikkaamalla kirjoittaja saa oikeasti tuloja - ja sehän ei suomalaiselle mentaliteetille sovi, tuottaa omalla toiminnallaan rahallista hyötyä jollekin toiselle!

Bloggaamisen ja rahan tienaamisen välillä nähdään nykyaikana selkeä yhtäläisyysmerkki. Kun bloggaa, tienaa rahaa. Tämä johtuu eittämättä siitä, että bloggaamisesta on vuosien saatossa kasvanut ihan oikea ja tunnustettu ammatti, jolla voi päästä verotilastojen kärkeen. Ihmismieli on kuitenkin uusien asioiden edessä turhan yksinkertainen ja luiskahtaa stereotyyppiseen ajatteluun. Eihän se oikeasti sitä tarkoita, että jos muutama tyyppi tienaa blogillaan mukavasti, kaikki tienaavat. Ajatus on yhtä naurettava kuin se, että huvikseen lenkkeilevä kotiurheilija saisi ponnistustuksistaan rahaa siksi, että joku ammattiurheilijakin saa. C'moon.

Tämän alustuksen jälkeen lienee jo paikallaan paljastaa omat blogituloni vuodelta 2019. Ja prrrrr, rumpujen pärinää, ne ovat tasan tarkalleen ja virallisen tarkistuksen jälkeen 0,00 euroa. :') Joten älkää peljätkö, tänne ei senttejä ropise vaikka Korkalaisen blogipostauksia erehtyisi joku muukin kuin äiti lukemaan!
⁣
Blogin historian olen käynyt läpi useampaankin otteeseen, mutta lyhyenä kertauksena: perustin blogini vuonna 2012, kun halusin raportoida kotiväelle meidän ensimmäisen raksan etenemisestä. Silloin kuvasin kuvat vanhalla nokialaisella simpukkapuhelimella ja kirjoittelin meistä emäntänä ja isäntänä, kun ujostutti kirjoittaa minä-muodossa. Tuosta startista on edetty tähän päivään, välillä ahkerammin ja välillä hitaammin blogaten. Simpukkapuhelin on vaihtunut järjestelmäkameraan, sinunkaupat tehty ja ensimmäisestä raksasta pompattu sisustusaiheiden kautta seuraavaan. 

Bloggaamisen perusajatus on kiteytynyt vuosien itselle varsin selkeäksi: postausten tekeminen on helkutin mukavaa omaa tekemistä, harrastus. Aivan samalla tavalla harrastus, kuin jollekin toiselle on vaikkapa lukeminen tai neulominen. Tykkään kuvata ja käsitellä kuvia. Kirjoittamiseenkin on palo, vaikka tällä hetkellä koen, että aivot useimmiten lagittavat yrittäessään tuottaa sujuvaa tekstiä. Jumittamisesta huolimatta minulla on kuitenkin tämä paikka, missä voin harjoitella keskittymistä ja sanojen latomista järkevään järjestykseen. Tätä jos ehtisi tekemään enemmänkin, soljuvuuskin varmasti lisääntyisi. ⁣

Totta puhuen, tämä postaus on otsikoitu vitsillä, mutta toivottavasti sisältö herättelee ajattelemaan. Valtaosa bloggaajista kun ei tienaa senttiäkään.

On totta, että jotkut bloggaajat tekevät hommaa tavoitteellisesti ja ammattimaisesti. Tällöin tienestit voivat syntyä useammilla eri tavoilla. Jotkut ovat esimerkiksi lehtitalon palkkalistoilla tietyllä kuukausikorvauksella. Suurimmille ansioille taitavat päästä ne, ketkä tekevät isompia kaupallisia yhteistöitä ja postaavat julkaisuja sovituista tuotteista tai palveluista. Jonkin verran tuloja voi kertyä myös affliate-markkinoinnilla, eli sisällyttämällä postauksiin mainoslinkkejä vaikkapa verkkokauppaan. Tällöin minituloa tulee, jos linkkiä klikannut tekee kaupassa jonkin ostoksen. Pieniä puroja voi syntyä, jos blogissa pyörii mainosbannereita: niiden näkyvyydestä korvaus voi olla vaikkapa sentti per uniikki katsoja (samalla katsojalla tienaa vain sen yhden sentin, vaikka katsoja näkisi mainoksen tuhat kertaa).

Entisaikaan oli yleisempää, että bloggaajat tekivät postauksia tuotteita vastaan. Niin minäkin. Nykyään ammattibloggaajat eivät pelkästään tuotepalkkioilla liikahda, sillä eipä niillä laskuja maksella. Tavaroiden hypetys on muutenkin pannassa, joten harva haluaa ylimääräistä kampetta kotiinsa pyörimään, saati postata niistä erikseen. Tuotepalkkiopostaaminen tekee oman pääni sisällä jaon harrastelijoihin ja ammattilaisiin; harrastelijabloggaajalle jonkin tarpeellisen ja kaivatun luomuksen esitteleminen itse tuotetta vastaan voi olla kiva lisä tekemiseen, ammattilaiselle taas ei niinkään. Tosin, jos jollain pienellä yrityksellä on jokin huippuhyvä hyödyke mutta ei mahdollisuutta suureen markkinointibudjettiin, voi isompikin bloggaaja postata siitä ilman merkittävää eurokorvausta. Tällöin kyse on kuitenkin enemmän yrityksen tukemisesta ja kannattamisesta kuin varsinaisesta bisneksestä.

Sitä en blogiasenteissa ymmärrä, että miksi se olisi keneltäkään pois, jos bloggaaja - olipa sitten ammattilainen tai harrastelija - saa rahallista hyötyä tekemistään postauksista. Jälleen kerran, yhtä naurettavaa olisi, jos vaikkapa toimittajien pitäisi tehdä sanomalehteä pelkästään tekemisen ilosta. Yhtään vähemmällä vaivalla eivät hyvät blogipostauksetkaan synny. Tai vertailun vuoksi keikautettuna, yhtä naurettavaa olisi olla närkästynyt kenen tahansa saamasta rahallisesta korvauksesta; vaikkapa sitten kotileipurin, sairaanhoitajan, IT-suunnittelijan tai villasukkia neulovan mummon.

Ennustan, että parin vuoden suvantovaiheen jälkeen blogit kokevat uuden tulemisen. Ainakin omassa somekäyttäytymisessäni havaitsen, että nopea ja lyhytkestoinen sillisalaatti uuvuttaa. Huomaan nauttivani ajatelluista sisällöistä ja kauniista kuvista. On ollut näin lomalla rentouttavaa poukkoilla ihan uusissa blogituttavuuksissa ja uppoutua niihin pidemmiksi hetkiksi. Ihailla niitä, ketkä osaavat tuottaa mielenkiintoista sisältöä. Joten, arvostetaan arvostelemisen sijaan. Tuetaan eikä tukisteta. 

Senteillä tai ilman.

P.S. Sinä käytit tämän postauksen lukemiseen pari minuuttia, minä tekemiseen reilut viisi tuntia. Siinä vähän havainnollistusta tämänkokoisen julkaisun vaatimasta työmäärästä. :) Jos uskallat seurata blogia julkisesti, linkkailen uusimmat postaukset reaaliajassa aina Faceen, tänne.

Hyvää joulua!

Jouluvalmistelut ovat nyt pulkassa: kinkku uunissa, lahjat paketoitu, koti kuosissa, jääkaappi täynnä herkkuja ja mielessä hauska kiherrys. Joulu saa tulla.

Ihanaa ja rentouttavaa joulua jokaiselle! ♥

Joulusiivous

Kolme yötä jouluun! Sain eilen siivottua viimeisenkin kaapin, joten ajattelin, että siivousteemainen postaus on ajankohtainen tässä vaiheessa joulunodotusta.

Joulusiivoustapoja on niin paljon kuin tekijöitäkin ja samalla tekijälläkin vuosikäytännöt voivat vaihdella. Nykyaikana massiivisen joulusiivouksen tekeminen taitaa olla katoavaa perinnettä ja useammassa kodissa joulusiivous onkin tavallinen viikkosiivous. Omasta mielestäni on ihanaa, että jouluun liittyvät paineet ovat selkeästi vähentyneet ja jokaisella on vapaus valmistautua juhlaan ja viettää sitä omalla tyylillään.

Itse olen niitä tyyppejä, jotka virittäytyvät jouluun isomman siivousoperaation kautta. Paikkojen läpikäyminen tuo minulle selittämättömän levollisen olon: joulusiivouksen kautta pääsen siihen odotettuun ja jopa harvinaiseen olotilaan, kun on vain lupa olla ja nauttia.

Itselläni on tietty siivousstuktuuri joka jouluksi, mutta siitäkin on soljuvasti tullut poikettua: vuonna 2017 mökkijoulua viettäessämme en laitellut tai siivonnut jouluksi kummemmin ja esimerkiksi viime vuonna oikaisin kaappien läpikäymisessä. Joinakin vuosina taas mattojen pesun on korvannut niiden kääntäminen puhtaammalle puolelle. Vaikka poikkeuksia luonnollisesti on, useimmiten meikäläisen joulusiivouksen vaiheet pitävät sisällään näiden osa-alueiden puunaamisen:

• IKKUNAT. Ennen pakkaskauden alkua pesen kaikki ikkunat. Eihän joulutähtiä voi laittaa roikkumaan likaisiin ruutuihin!  

• ISOT PINNAT. Varsinainen joulusiivous pyörähtää käyntiin, kun pesen kaikki sisäkatot ja -seinät.

• OVET JA VALOKATKAISIJAT. Pyyhkimättä ei tietäisi, kuinka paljon pölyä ehtii kertyä ovien päälle ja pinnoille, vaikka kahvojen tienoot sutaisenkin aina viikkosiivouksen yhteydessä. 

• JALKALISTAT JA PISTORASIAT. Listojen päällyset ovat salakavala paikka pölyn kinostumiselle.

• KAAPIT JA TYÖSKENTELYTASOT. Pesen talosta kaikki kaapit sekä sisä- että ulkopinnoiltaan. Vessoista, eteisestä, keittiöstä, kodinhoitohuoneesta ja makkareista. Nostelen tavarat pyyhkimisen tieltä ja samalla järjestelen ne paikoilleen siististi. Selkeästi turhat ja rikkinäiset kamppeet karsin pois. Keittiön ja kodarin työskentelytasot pidän järjestyksessä päivittäin, altaat ja hanat viikoittain, mutta sama kierros sisältyy myös joulusiivoukseen. 

• KODINKONEET. Mikron, jääkaapin ja uunin pesu. Kaksi ensimmäistä putsaan arkenakin normisiivouksen yhteydessä, joten nämä eivät pääset meillä koskaan sottaiseen kuntoon.

• HUONEKALUT JA ESINEET. Arkisiivotessa pyyhin sohvista ja tuoleista istuin- ja selkänojaosat, pöytätasoista laakeat pinnat. Joulusiivouksessa ulotan putsauksen joka kantille, eli käyn huonekalujen pinnat läpi joka senttineliöltä: esimerkiksi tuolien ja pöytien jalat, sohvakalusteiden selkäosat ja tyynyjen aluset. (Nyt muuten muistin, että olohuoneen mustan rottinkituolin peseminen on vielä tekemättä!) Nykyisin meillä ei ole montaa irtoesinettä esillä, mutta ne vähätkin pyörittelen läpi luutun kanssa.

• LAMPUT. Varsinkin keittiön iso kupulamppu kerää pölyä pintaansa.

• TEKSTIILIT. Kankaisia irtomateriaaleja meillä ei kovin paljoa ole, mutta jouluksi pesen kaikki tyynynpäälliset ja torkkupeitot. Myös petivaatteet, eli peitot ja tyynyt saavat pesukierroksen. Nykyisestä kodista löytyvä kuivausrumpu helpottaa tätä askaretta merkittävästi.

• VIEMÄRIT, SUIHKU- JA WC-KALUSTEET. Näitä putsailen arkenakin, mutta joulusiivouksessa vieläkin perusteellisemmin. Pönttöjen osalta myös niiden jalkaosat tulee puunattua jouluksi, ne ovat luihuja keräämään pölyä.

• LATTIAT. Siivouksen viimeisenä vaiheena siivoan lattiat. Matot pois, sitten imurointi ja pesu. Tätä varten kaikki huonekalut seilaavat pois paikoiltaan, jotta lattiat saa puhdistettua niiden altakin. Laatalla pinnoitettujan lattia-alojen osalta ohjelmassa on myös saumojen jynssäys. Mukavinta on se hetki, kun puhtaille pinnoille saa viimeisimmäksi rullata auki puhtaat matot.

• (SAUNA. Tämä sulkeissa, sillä tällä hetkellä meillä ei ole vielä kumpikaan sauna valmis. Jännitämme, pääsemmekö mökille joulusaunaan – se vaatii enää muutaman pikkujutun. Mutta sitten kun saunat ovat kondiksessa, pesen niistäkin katot, seinät, lattiat ja lauteet.)

Jotta joulusiivouksesta ei tule stressiä, aloitan sen hyvissä ajoin. Useimmiten heti joulukuun alussa, sillä ei tällaista projektia yhdessä viikonlopussa vedetä läpi. Viime vuonna jouduin siivoamaan paikat jo marraskuun puolella, sillä teknisen tilan remontin jäljiltä koko koti oli pakko puunata ennen mökkievakosta palaamista. Tämä oli positiivinen kokemus, sillä koko joulukuun sai käyttää valmiissa kodissa fiilistelyyn. Yritin aikaisempaa aikataulutusta tänäkin vuonna, mutta pieni leikkausoperaatio ja siitä parantuminen vesitti idean. Uusi yritys ensi vuonna.

Työnjaosta olen kokeillut kahdenlaisia vaihteluita: joinakin vuosina olen edennyt huone kerrallaan sektoreittain, eli käynyt kaikki vaiheet esimerkiksi yhdestä makkarista kerralla läpi. Tänä vuonna toteutin siivouksen isoina aaltoina: kävin ensin läpi kaikkien huoneiden seinät ja katot, sitten järjestyksessä kaikki ovet, listat, kaapit ja huonekalut, sitten lamput ja niin edelleen. Sektoreittain tai aaltona, kumpikin tapa on toimiva.

Työvälineiden osalta vannon mikrokuituisten putsausvälineiden ja Kiillon limentuoksuisen yleispuhdistusaineen nimeen. Niitä komppaavat Viledan puhdistussieni ja Vim-puhdistusaine. Joulusiivous on helpompaa, kun tavaraa ei ole paljoa. Useampaan tällä listalla olevaan kohteeseen kosken myös arkisiivouksen yhteydessä, joten pinttymiä ei pääse kehittymään ja joulusiivouksen myötä läpikäynti tapahtuu vain suuremmalla intensiteetillä.

Joulusiivouksen ohessa normaalit siivousrutiinit toteutuvat meillä koko joulukuun ajan. Vaikka kaikki paikat ovat nyt suursiivon osalta kondiksessa, teen maanantaina vielä normaalin ylläpitosiivouksen. Sitten jalat ovatkin ketarallaan hyvän tovin.

Motivaatio siivoukseen on jouluna erilainen ja erityinen. Jos en siivoaisi isommin jouluksi, ei suursiivoa tulisi tehtyä muulloin vuoden aikana. Käytännön esimerkkinä: kun viime vuonna jätin kaappien sisäpuolet koskematta, ei niihin tullut kajottua ennen tämän vuoden kierrosta. :) Joulu on itselleni the ajankohta kokonaisvaltaisen siivousprojektin toteuttamiseen.

Toivottavasti siellä alkaa jo joulu valmistua
- olivatpa ennakkotoimenpiteet minkälaisia tahansa. ♥

Tulostettavat lahjapaperit

Veikkaanpa, että ensi viikonloppuna moni rapistelee lahjapapereiden kanssa. Niin minäkin. Lahjojen ulkonäkö on itselle merkityksellinen asia ja kääröjä tuleekin väkerrettyä antaumuksella. Olen useat viime vuodet tehnyt paketteja pelkistetyllä, yksivärisellä linjalla. Kauppojen kuosipapereita ei meidän joulukuusen alla ole näkynyt, vaan paketit ovat olleet joko valkoisia, mustia, ruskeita tai punaisia. Nauhoissa olen suosinut joko juuttia tai paperinarua, samalla väriskaalalla.

Tänä vuonna mietiskelin, että olisi mukava keksiä paketteihin jotain uutta jujua. Sellaista, jonka tuhertamiseen ei kuitenkaan menisi entistä enempää aikaa. Syntyi idea tulostettavasta paperista, jonka voisi kiepsauttaa ainakin kaikkien neliskanttisten ja lieriönmuotoisten pakettien ympärille. Kehittelyn tulokset näkyvät tämän postauksen kuvissa.

Oikaisin prosessissa hieman ja käytin papereiden kuoseissa samoja hahmoja, joita löytyy jo suunnittelemistani printtituotteista. Lopullisiksi paperikuvioiksi valikoituivat sydän, poro, kuusi, lumihiutale sekä eukalyptuskranssi.

Kokeilin tulostaa näitä sekä A4- että A3-koossa. Paketin koosta riippuen pienemmät ja isommat paperit ovat tarpeen. Perusidea on kääriä paketti ensin joko ruskeaan voimapaperiin tai neutraalin sävyiseen silkkipaperiin ja sitten pyöräyttää valkopohjainen tuloste päälle. Tarpeen mukaan tulostuspaperia voi leikata saksilla: itse kavensin useampaa paperia sen verran, että päädyistä jäi sopivasti näkyviin pohjamateriaalia.

Narujen pyörittelyssä voi olla luova ja tulostuspapereiden kanssa paremmin oikeastaan sopiikin hieman kekseliäämpi sidontatyyli. Näitä kuvia varten en hiipparoinut kotimetsässä, mutta pienet havutehosteet pukisivat kokonaisuutta kauniisti.

Jos tulostettavat lahjapaperit miellyttävät silmää, pääset tallentamaan ja printtaamaan ne ilmaiseksi täältä.

Kutkuttavaa joulufiilistä sinne ruudun toiselle puolelle - tasan viikko jouluaattoon!

Patteritähdet

Tassu pystyyn, jos joulutähtien valaistusasiat ovat aiheuttaneet mietiskelyitä ja jatkojohtovirityksiä! Edellisessä kodissamme joulukausi toi aina eteen shown jatkojohtojen kanssa, kun ne piti kuljetella ikkunatähtien seuralaisiksi. Iisalmessa asuessamme meillä oli verhot joka huoneessa, joten johdot sai ohjailtua suht vaivatta niiden takana piilossa.

Täällä Rautavaaran kodissa meillä ei verhoja ole, eivätkä johtoviritykset sovi kiipeilemään pitkin paljaita seiniä. Verkkovirtaa meidän ikkunatähtiimme ei siis tule, mutta tuiketta niissä on silti. Ostin nimittäin viime vuonna testaukseen Clas Ohlsonin patterivaloja ja ne ajoivat asiansa sen verran mukavasti, että tänä vuonna jatketaan samalla tekniikalla. Siispä vinkkiä nyt näistä, jos systeemille olisi tarvetta jollekin siellä ruudun takana.

Patterivalojen valolähde on munakranaatin näköinen mötikkä, jonka sisälle laitetaan yksi iso paristo. Siinä on ripustinkahva, johon saa kätevästi ujutettua tähden kiinnityslangan. Patterivalon saa säädettyä palamaan joko koko ajan tai kahdeksan tunnin ajastuksella. Meillä on käytössä ajastin, jolloin tähdet syttyvät iltapäivisin kello 14.30 ja sammuvat iltaisin kello 22.30. Viime vuonna nostelin tähdet ikkunoihin marraskuussa ja pattereiden teho kesti helmikuulle saakka. Silloin ne olivat jo selkeästi himmeämmät tuikut, mutta loivat tunnelmaa loppuun saakka.

Valaisuteho ei näissä ole missään nimessä samanlainen kuin verkkovirralla toimivissa kollegoissaan. Isoa loistetta patteritähdistä ei synny, mutta omaan makuun tarpeeksi tunnelmaa kuitenkin. Kompensaatiota himmeämpi tuike saa kätevyydestään: mieluummin katselen itse hämärämpää loistetta kuin johtorykelmiä. :) Clasulta näitä mötiköitä saa yksittäispakattuna ja ne sopivat tähtiin kuin tähtiin. Meidän tähtiaihiomme ovat vanhat, enkä ole enää varma, mistä ne on alunperin hankittu; hämärä muistikuva on, että ehkäpä Clasulta nämäkin.

Täällä puhaltaa ikkunan takana melkoinen lumimyräkkä. Loppuvuoden kelejä on saanut ihmetellä kyllä urakalla, sillä sellaista sahaamista on säätila ollut - muhkeista lumikerroksista vetiseen sohjoon. Jouluvalmistelut ovat edenneet suunniteltua hitaammin, mutta toivon, että ensi viikonloppuun mennessä saisin siivottua ja laiteltua kodin joulukuntoon.

Lumista iltaa!

Make it a December to remember // ilmaista printattavaa

Ihanaa joulukuuta! Täällä se on alkanut huiskeella, mutta tulin nyt pikaisesti jakamaan tänne blogin puolelle hieman toisenlaisen joulukalenteri-idean. Joulussahan parasta on myös sitä edeltävä aika kaikkine tunnelmallisine puuhineen. On hauskaa kerätä jännitystä, fiilistellä kotona ja tapahtumissa sekä keskittyä joulun laittamiseen päivä päivältä. 

Kun pohdin tätä eilen itsekseni ja samalla keskustelin kalenteriasioista miehen kanssa, idea kirjoitettavasta kalenterista putkahti mieleeni. Tuumasta toimeen siis! Rustasin ajatusteni pohjalta joulukalenteripohjan, joka ulkonäöltään sopii myös skandinaaviseen sisustusmakuun, eli se voi aivan hyvin pysyä näkösällä osana kodin jouluilmettä. Tässä kalenterissa jujuna on tehdä sitä itselle pitkin joulukuuta ja purkamisen sijaan täyttää rivit juhlakauden parhaimmilla muistoilla.

Ideana on rustata kunkin joulukuisen päivän kohokohta ylös. Se voi olla jokin pieni ihana hetki, jouluisa tapahtuma, hyvä keskustelu ystävän kanssa, herkullinen kahvikupponen, kaunis maisema, piparitalkoot lasten kanssa, mahtava lumipyry tai vaikkapa joulusiivouksen saavutettu etappi. Olivatpa jouluiset kohokohdat millaisia tahansa, tämän pohjan avulla niistä jää talteen hauska koonti. Tähän kalenteriin on mukava palata myöhemminkin, vaikkapa sitten seuraavia jouluja odotellessa.

Tulostettavan tiedoston pääset lataamaan ilmaiseksi täältä.

Tunnelmallista joulukuuta! ♥

Graafiset joulukortit

It's time! ♥ Joulukorttiperinne jatkuu ja on aika postata tämän vuoden uutukaisista. Ajankohta korteista turisemiselle onkin nyt aika bueno, sillä jouluaattoon on aikaa tasan kuukausi.

Aloitin omien joulukorttien suunnittelemisen ja painattamisen vuonna 2015, joten tämä on viides vuosi, kun meiltä lähtee itse toteutettuja yksilöitä matkaan. Tänä vuonna tein viisi uutta kuosia. Niistä oma suosikki on tuo ensimmäisen kuvan kortti, joka toivottaa sydämellistä joulua ja oikein hyvää uutta vuotta. 

Sen kanssa samaa sarjaa ovat seuraavien kuvien kuosit: "Tulkoon joulu ihana ja ihmeellinen" sekä "Laskeutukoon maahan lempeä rauha, sillä on joulu kultainen". Näissä tykkään siitä, miten teksti rytmittyy tasapainoon. Toisaalta sanat eivät vielä suoraan toivota jouluja, vaan luovat mielikuvan tietyntyyppisestä joulunvietosta. Toivotukset pystyy sitten kirjoittamaan taustapuolelle, joka on kokonaan valkoinen.

Mustia kortteja tein tänä vuonna yhden uuden yksilön. Tämän kortin nimi on Tähtinauha, sillä ensikatsomalta näyttää, että kortissa tuikkisi eri korkeuksille laskeutuva valosarja. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa kuosiin sommitellut joulutoivotukset, joita tästä kortista löytyy peräti 30 kappaletta. Ne selkiintyvät, kun tekstit lukee pystyriveittäin.

Olen pitkään halunnut tehdä jotain perinteisellä kaunokirjoituksella. Mikäpä olisi sille parempi pohja, kuin joulukortti. Kaunokoukeroilla tehtyjä kuoseja syntyi kaksi kappaletta ja niihin halusin luoda riimirivit. Joulun parhaan pakkauksen tiivistävä lausahdus on elänyt mukana omissa jouluissa jo teini-iästä saakka, joten se oli itsestäänselvä valinta. Jälkimmäisen, tuikkivan version kehittelin yhdessä lähipiirin kanssa ideoidessa.

Viime vuonna uskaltauduin laajentamaan joulukorttien värivaihtoehtoja myös perinteisen punaisen puolelle, mikä olikin kiva lisä mustavalkoiseen valikoimaan. Tänä vuonna otin punaiset painokset kaunokirjoitetuista kuoseista.

Laskin, että olen vuosien aikana painattanut yhteensä 32 erilaista versiota suunnittelemistani joulukorteista. Muutama kuoseista on jo poistunut valikoimista, mutta suurin osa löytyy Blawhi Graphicsin verkkokaupan valikoimasta. 

Vaikka maailma muuttuu ja perinteet jalostuvat, on ainakin itselleni joulukorttien lähettäminen merkittävä osa joulua - niitä on ihana kirjoittaa ja vielä ihanampi löytää omasta postilaatikostaan. 

Jos graafiset joulukortit olisivat sinulle mieluisia - joko lähetettäväksi, pakettikortteina rustattavaksi tai omaan joulusisustukseen - pääsee niitä hankkimaan täältä.

Toivottavasti joulumieli on alkanut kehittyä siellä ruudun toisella puolella. Täällä oli marraskuun alussa jo huikean ihana lumikerros, mutta se on parin viimeisen viikon aikana sulanut olemattomiin. Nyt olen seuraillut täsmäsääennustusta toiveikkaana, sillä ensi viikolle luvataan lumisadetta viidelle eri päivälle. Huippua! Joulun suursiivouksen starttasin myös jo, ja pesin eilen talosta kaikki sisäkatot ja -seinät. Tänään olen aloitellut kaappien läpikäymistä. Viime vuonna tein tilanteen pakosta (lue: teknisen tilan remontin vuoksi) suursiivon jo marraskuun puolella ja se tuntui todella kivalta tavalta valmistautua jouluun: joulukuussa ei tarvinnut enää stressata puunauksista, vaan kuukauden sai käyttää fiilistelyyn. Pyrkimyksenä on tehdä siivouksen aikaistamisesta toimiva perinne.

Pus!

Uudesta tuunattu sohvapöytä

Voiko uutta muokata? Tätä pysähdyin hetkiseksi pohtimaan viime kesänä, kun etsiskelin meille olohuoneeseen sohvapöytää. Pöydälle ehti muodostua todellinen tarve, sillä olin joutunut useampaan otteeseen kiikuttamaan sohvan viereen erilaisia penkkejä apupöydiksi - milloin itselle kahvikupin laskutasanteeksi, milloin pikkujouluporukan napostelualustaksi.

Kun aloin puntaroida markkinoiden pöytävalikoimaa, Muuton Around -pöytä oli ajatuksissa ensimmäinen vaihtoehto. Budjettisisustajana en kuitenkaan ollut valmis uhraamaan sohvapöytään niin paljon euroja. Muuton mallissa tykkäsin erityisesti sen pyöreästä muodosta ja pöytälevyn nousevista reunoista, joten niillä reunaehdoilla siirryin etsiskelemään vaihtoehtoja muualta. 

Kodin Ykkösen kesäalesta löytyi sitten tämä, pöytä nimeltään Kent: muodoltaan juuri täydellinen, oikeankokoinen ja jalkaratkaisunkin osalta monta kertaa mieluisampi kuin Muuton pöytä. Ainut MUTTA oli se, että saatavilla oli vain puukuvioinen, ruskeanmusta malli. Hetkisen pallottelin mielessäni ajatusta, ettei uuteen tuotteeseen voi maalipensselillä koskea, mutta se päähänpisto hujahti nopeasti pöpelikköön. Totta ihmeessä uuden tuotteen voi maalata, jos sillä tavalla saa mieleisen lopputuloksen!

Pöydän kotiuduttua tartuin heti maalipurkkiin ja sudin tummaan pintaan kolme kerrosta vaaleanharmaata maalia. Sävy on sama kuin olkkarin seinissä, Tikkurilan Ketju. Väriparantelun jälkeen olen ollut sohvapöytään todella tyytyväinen. Se on ajanut asiansa käytännössä ja täydentää kauniisti olohuoneen sisustuksen.

Luulen, että tämä oli viimeinen huonekalu, jota uusi koti kaipasi. Nyt tuntuu siltä, että arkiset toiminnot eivät vaadi enää lisäyksiä kalustukseen eikä sisustussilmä kaipaa uusia komponentteja. Kodinlaittajana huomaan pyrkiväni koko ajan siihen olotilaan, että kaikki olisi valmista. Toisin kuin nuorempana, nyt kalusteiden ja tekstiileiden pyörittely ei innosta, vaan tavoittelen pysyvyyttä. Siinä tilassa taidetaankin olla jo vahvasti.

Iloa pimeneviin iltoihin!