24.2.2019

Millaista täällä on ollut asua?

Terkkuja telkkuhuoneen sohvalta. Täällä pidetään MM-hiihtojen kisakatsomoa - niin täydellistä kotipäivän ohjelmaa! Sivakoinnin ohessa olen pyöritellyt tietokoneen näppäimistöllä vastauksia tuohon otsikon kysymykseen. Olemme asuneet tällä tontilla puolitoista vuotta ja yleisin small talk -kysymys onkin ollut, mitä ollaan tykätty täällä asumisesta ja kuinka ollaan viihdytty.

Blogitasolla pystyn kertoilemaan parhaiten omalta kantiltani, joten tässäpä analyysia meikäläisen näkökulmasta: Hyvin ollaan viihdytty. Itselläni ei ole ollut sekuntiakaan ikävä Iisalmeen, joten ratkaisu Rautavaaralle rakentamisesta oli oikea. Täällä elämä on useammasta näkökulmasta mietittynä kokonaisvaltaisempaa: muun muassa aktiivisempaa, sosiaalisempaa, kotoisampaa, turvallisempaa, helpompaa ja mukavampaa. Näistä tekijöistä muutamia haja-ajatuksia:

- Minä olen totaalinen kotihiiri enkä kaipaa mitään kodin ulkopuolisia harrastemenoja, mutta miehelle niitä on tupsahtanut täällä ilahduttavan paljon.
- Sosiaalisesti olemme suuremmassa kosketuspinnassa lähipiiriimme ja ystäviimme. Aiemmin meillä kävi Iisalmessa todella vähän vieraita, mutta täällä ovi on käynyt aiempaan verrattuna ahkerasti. Se on ollut kyllä todella mukavaa.
- Vaikka en ole joukkueharrastaja, on täältä löytynyt paljon muunlaisia menoja. Toisin kuin voisi luulla,  olemme osallistuneet hupitapahtumiin täällä ahkerammin kuin koskaan Iisalmessa. Viihdettä ja illasistujaisia on tarjolla vuodenkierron ympäri. Tämä ei kylläkään ole ollut mikään uusi havainto, ajelimmehan me aina kaupungistakin tänne sosiaalistumaan. :)
- Talon pohjakuvassa on fengshuit kohdallaan, joten arkiset toiminnot sujuvat levollisesti. Ilmansuunnilla ja luonnon asettumisella maisemiin on itselleni valtava merkitys ja se mitä näkyy ikkunoista tälläkin hetkellä, tyynnyttää omaa päätäni. Nämä ovat norsumaisen suuria kodikkuuden tekijöitä.
- Luonnon ohella myös hiljaisuudesta on tullut voimavara. Minä en pidä melusta ja hälinästä, ja täällä niitä ei ole. Kaupungissa jatkuva liikenne oli kuluttavaa, enkä koskaan päässyt sen kanssa sinuiksi. 
- Juurettomuus oli se, mikä vaivasi paljon Iisalmessa. Sinne ei ollut minkäänlaisia kiinnittymiskohtia, jotka ovat omalle mielelle tärkeitä. Täällä kaikki huudit tuntuvat omilta ja tärkeiltä, sellaisilta paikoilta joista on kertynyt muistoja. Kun ympäristö on merkityksellinen, tuntuu koti olevan juuri oikeassa paikassa.
- Arkiset aikataulut ovat minulla ja miehellä yhtenäistyneet. Iisalmessa asuessamme jouduin herämään töihin paljon aikaisemmin kuin mies, ja lähestulkoon aina hän jäi vielä nukkumaan, kun minä jo lähdin posottelemaan liikenteeseen. Nyt heräämme samaan aikaan, mikä tuntuu todella kivalta. Sekin on plussaa, etten joudu enää laittamaan vitosella alkavaa aamuherätystä, vaan saamme molemmat koisia vähintään aamukuuteen saakka. Miehellä on mahdollisuus etätöihin, joten välillä hänen ei tarvitse ajella työmatkaa ollenkaan.

- Armaksen hoitokuviot ovat helpottuneet huomattavasti. Jos poju tarvitsee hoitoa jonkin oman menomme takia, on superhelppo kiepsaista kymmenen kilometrin sivu vanhempieni luokse. Ennen tätä varten piti ajaa yhteen suuntaan 80 kilometriä ja samat takaisin. Toisaalta myös vanhempani voivat helposti nyt heittää oman koiransa meille hoitoon. Lenkitysapu toimii samoiten ja viikosta riippuen lenkittelemmekin koirakaksikkoa aina vähän ristiin rastiin vuorotellen.
- Mitä tulee lenkkireitteihin, niin minun mielestäni meillä on nyt Suomen kaunein lenkkitie. Taloja ei matkan varrella ole, joten ei tarvitse pelätä että Armas pysähtyisi vahingossa väärään paikkaan. Vastaantulijoita on harvakseltaan, mutta kaikki vähintäänkin morjestavat elleivät käy juttusille. Kaupungissa ei samalla tavalla kontakteja tullut.
- Se on myös huojentavaa, ettei Armaksen tarvitse olla enää niin pitkiä aikoja itsekseen: kun tunnin matkustamisen sijaan työmatkani kestää nykyisin vain viisi minuuttia, vähentää se Armaksen yksinoloa joka arkipäivä lähes kahdella tunnilla.
- Apu on lähellä. Jos auto kosahtaa tai eteen tulee jokin työkaluja tai kantovoimaa tarvitseva toimenpide, on lähipiiri lähellä auttamassa. Tämä luo tunnetta turvallisuudesta.
- Elämästä on pystynyt tekemään omanlaista. Vihdoin ja viimein tuntuu siltä, että täällä pystyy olemaan oman elämänsä ruhtinas - elämään ja olemaan juuri siten, kuin on itselle paras.




Sellaisia ajatuksia. Joten kyllä, täällä on hyvä asua.

P.S. Muistin juuri, että olen postannut samantyylisiä ajatuksia täällä asumisesta. Silloin tosin nykyinen elämä oli vielä vain haavekuvana päässä ja tuskailin todellisuudesta Iisalmessa. :) Tuon postauksen voi kurkata täältä.


17.2.2019

Terapiakuplat // Novitek Luosto -ulkoporeallas

Tuulista sunnuntaita! Täällä on puhaltanut eilisillasta saakka ihan kaistapäinen viima. Ihme, etteivät puuskat ole napsaisseet tontilta yhtäkään puuta poikki. Rantatuulen voimakkuus taitaa olla järven äärellä asumisessa ainut epämiellyttävä asia. Toivottavasti tyyntyisi pian.

Tänään ajattelin postailla meidän takaterassin helmestä, Novitekin ulkoporealtaasta. Se on ollut meillä käytössä reilun kymmenen kuukauden ajan, joten käyttökokemusta on karttunut melkein kokonaisen vuodenkierron verran.

Allas oli monta vuotta haudottu haave, jonka hankkimista suunnittelimme pitkään. Sen sijoituspaikan piirsin aikoinaan jo talon pohjapiirroksen ensimmäisiin luonnoksiin: allasta varten piti huomioida takapihan puolelle oikeanlevyinen ikkunaton seinäpätkä, sähkösuunnittelussa voimavirtapistokkeen sijainti ja rakennusvaiheessa terassille kunnolliset tukirakenteet.

Valmistajien vertailun aloitimme kesällä 2016, Seinäjoen asuntomessuilla. Messualueen näytteilleasettajissa on aina monia allastoimittajia, joten yhdellä kertaa on kätevä koeistua useampia altaita ja keskustella niiden ominaisuuksista. Messuilla on myös hyviä tarjouksia ja meidän kokemuksemme mukaan myös tinkausvara on tuona ajankohtana reilumpi. Seinäjoelta emme allasta vielä hankkineet, vaan kypsyttelimme valintaa vuodella eteenpäin, Mikkelin asuntomessuille. Siellä teimme hankintasopimuksen Novitekin Luosto-mallista.


Novitek on kotimainen valmistaja, minkä koimme allasvalintaa miettiessämme suureksi eduksi. Paitsi että kotimaisuus on arvo itsessään, myös käytännön kannalta se on olennaista: kukapa muu kuin suomalainen osaisi ottaa huomioon meidän sääolosuhteemme altaan eristämisen ja toiminnan kannalta.

Perusmallista poikkeavana lisähipleenä valitsimme sisustan sävyksi helmiäisvalkoisen. Teknisiä speksejä en tähän postaukseen luettele, vaan kerron käytön kannalta olennaisimmat asiat: 

  • Ulkoporeallas on aina valmis, eli säädetty lämpötila säilyy vedessä aina. Meillä lämpöasteiksi on asetettu 38, ja vesi on kannen alla aina sen lämpöistä. Kun tulee idea kylpeä, riittää kun avaa kannen ja pujahtaa poreisiin. 
  • Allasta ei pidetä tyhjillään, joten vettä ei valuteta kylpykertojen jälkeen pois. Suositeltu vedenvaihtoväli on 2-3 kertaa vuodessa, meillä noita vaihtoja taitaa tulla pari kertaa enemmän.  Itse olen jokaisen tyhjennyksen jälkeen pitänyt siivoustalkoot, eli pesen altaan sisäpinnat ja suodattimet ennen uuden veden laskemista.
  • Siinä missä perinteisissä kylpytynnyreissä vesi sameentuu jo yhden kylpyillan jälkeen, ei tässä altaassa samaa ilmiötä ole. Altaan sisälle on rakennettu tehokas suodatus- ja otsonointijärjestelmä, joka pitää veden puhtaana. Sen tukena veteen lisätään säännöllisesti kloorijauhetta ja tarvittaessa pulvereilla säädetään lisäksi pH-arvoa. Saimme altaan mukana myös kloorittomia puhdistustabletteja, joten halutessaan tällaista allasta voi käyttää ilman kloorivalmisteita. 
  • Talvipakkasilla ulkoporeallas suojaa itse itsensä jäätymiseltä. Siinä on tehokkaan lämmittimen lisäksi tuhti lämpöeristys ja hukkalämmön talteenotto. Lämpöhävikkiä ei pitäisi paljoa syntyä. 
  • Säätimestä saa säädettyä toimintoja tarpeen mukaan: jos allas on kokoaikaisesti käytössä, standardiasetuksella lämmitin toimii automaattisesti tarpeen mukaan. Energiansäästöasetuksella lämmitin pyörii ainoastaan suodatusjaksojen aikana, eli normia harvemmin. Talvikaudella olemme käyttäneet jatkuvaa lämmitystä, mutta lämpimämmillä keleillä, loppukeväästä alkusyksyyn, riittää ekovalinta pitämään lämmön halutunlaisena. Lisäksi altaan saa asetettua lepotilaan, jos tiivistä käyttöä ei ole tiedossa. Tällöin vesi ei säily kylpylämpöisenä, vaan allas viilenee automaattisesti kymmenisen astetta säädettyä lämpötilaa alemmaksi. 
  • Sähkölaskussa altaan käyttö näkyy vuositasolla noin 200-300 euron lisäyksenä. 
  • Vesirajavalaistuksen saa valita 12 eri sävystä. Meidän suosikkisäätömme on tämä sininen vaihtoehto.
  • Poreita saa myös säädettyä, halutessaan ne saa kokonaan pois päältä. Suuttimia säätämällä voi viilata, missä kohdassa poreilee enemmän ja missä vähemmän.
 
Halusin otsikoida postauksen nimeen terapiakuplat, sillä allas on toiminut niin suurena hyvinvointitekijänä, että sitä voi jo kutsua henkilökohtaiseksi terapiapaikaksi. Vesi on aina ollut minulle ahdistusta ja stressiä sulattava elementti ja tätä havaintoa härveli on entisestään vahvistanut. Olipa päivä tuonut mukanaan minkälaista tuisketta tahansa, olo kevenee aina kun poreissa käy lillumassa puolistuntisen verran. Altaasta on tullut tärkeä osa arkea ja voin vilpittömästi todeta, että tässä hankinnassa ei mennyt raha hukkaan.

Minä olen ehdottomasti ahkerampi polskuttelija kuin mies; allaskertoja kertyy itselleni viikon aikana keskimäärin kolme kappaletta. Enemmänkin, jos ei ole aikataulullisesti tiukka viikko. Yksin kylpiessä riittää, että avaa kannen puolittain auki. Armas on tietenkin aina menossa mukana - ei vedessä, vaan terassilla pupuja ja ääniä vahtaamassa. 

Nyt talven taittuessa on ihanaa, kun valon määrä lisääntyy ja iltapäivällä näkee katsella maisemia pidempään. Voikohan tuohon järvinäkymään koskaan kyllästyä?



Tähän saakka altaan porrasaskelmana on toiminut vanha musta penkki, joka oli edellisessä kodissamme pesuhuonepenkkinä. Yksi ensi kesän projekteista olisikin rakennella tähän kiinteämmät porrasaskelmat. Alunperin suunnitelmissa oli värkkäillä koko altaan kiertävä ratkaisu, mutta nyt on alkanut pohdituttamaan, että tarvitaanko tähän sittenkään niin massiivista vaihtoehtoa. Täytyy tuumiskella vielä.

Aurinkoa päivään!


10.2.2019

Arjen pyrkimyksiä

Kuukausi sitten hahmottelin tätä vuotta mielessäni. Lukitsin tähtäykseen muutamia konkreettisia tavoitteita, mutta samalla haudoin kokonaisvaltaista ajatusta siitä, miten haluaisin tarttua mahdollisimman tiukasti jokaiseen käsillä olevaan hetkeen. Niin, että päiviä tuntisi elävänsä läsnäolevasti joka solullaan, mahdollisimman moni silmänräpäys tuntuisi merkitykselliseltä ja että arkisia muistoja tallentuisi rekisteriin enemmän kuin aiemmin.

Ajattelin, että kaartaisin tätä pyrkimystä lähemmäksi kahdella tavalla:
1) suunnittelemalla tietoisia valopilkkuja sinne tänne sekä
2) ottautumalla tarkemmin mahdollisimman moneen rutiinihetkeen.

Ensimmäinen tapasuunnitelma minulta on kosahtanut mallikkaasti. Sommittelin etukäteen, että aivan kuten viime kesänä täytin kesälistaa jokaisen lomapäivän osalta (kirjasin ylös aina päivän mukavimman asian), pystyisin tavoittelemaan samaa rutiinia ajatustasolla tähänkin aikaan vuodesta. Se oli harhaa, en ole pystynyt. 

Syy tähän on viivasuora: ei ole ollut aikaa eikä energiaa mihinkään ylimääräiseen. Tammikuu oli väsyttävä kuukausi ja olin koulupäivien jälkeen pääsääntöisesti ihan tehoton. Perustoimien tekemiseen pakottauduin, mutta muuten ei ollut paukkuja suunnitella ja toteuttaa extrajuttuja. 

Toisaalta ymmärrän nyt, että on utopiaa tavoitella samoja voimavaroja normiarjessa kuin lomamoodissa. Kun on tällainen ääri-introvertti kuin minä, tarvitsee paljon aikaa itsensä lataamiseen työpäivän aikaisista ihmiskontakteista. Silloin ei jää enää päivässä tunteja muihin kohtaamisiin - niihin, jotka kesäaikaan passasivat hyvin rauhallisten päivien keskelle.

Energiatasojen vähyydestä olen tästä järkeilystä huolimatta ollut vähän hämmentynyt. Tästä eteenpäin pyrinkin pitämään taas paremmin kiinni ruokarytmistä, ottamaan vitamiinit käyttöön ja käsittelemään stressaavia asioita toivottavasti kevyemmin. Eikä olisi pahitteeksi, jos aurinkoakin näyttäytyisi taivaalla mennyttä kuukautta enemmän.

Toinen tapasuunnitelma on mielestäni onnistunut paljon onnekkaammin. Koen, että olen onnistunut pysähtymään rutiinien keskellä aikaisempaa paremmin. Olen pyrkinyt sellaiseen sisäiseen puheeseen, joka nostaa positiivisia ajatuksia esille ihan niistä arjen tavallisimmistakin sekunneista. Käytännössä saatan esimerkiksi iloita itsekseni lempikahvikupista, kauniista kelistä, Armaksen aktiivisuudesta tai vaikkapa kotipuitteista. Olennaista tämän tavan toteuttamisessa ovat ihan konkreettiset, äänettömät vuorosanat. Aloitan aina mielessäni kommentin sanoilla "Voi vitsit, kun..." ja lisään perään sen asian, mikä sillä hetkellä on kivaa. Arkiset kiitollisuudenaiheet lipuvat ainakin minulta ohi, jos en niitä oikeasti sanallista ja ihastele.

Sisäisen puheen lisäksi olen myös yrittänyt tietoisesti uppoutua hetkiin: tarkkailla ja havainnoida niitä rauhallisemmin, keskittyä senaikaiseen ilman hötkyilyä kellosta ja seuraavasta tekemisestä. Minua on vuosikaudet leimannut sellainen aika-ahdistus: vaikka olisin tekemässä onnistuneesti yhtä asiaa, sisäisesti tykyttää paine jo seuraavasta. Tämä aiheuttaa sen, ettei oikeastaan koskaan voi olla tyytyväinen mihinkään aikaansaatuun, koska tehtävälista näyttää aina keskeneräiseltä. Silloin ei oikein kunnolla pääse nauttimaan mistään hommasta, jää arvokas flow kokematta ja kivatkin jutut tuntuvat vain velvollisuuksilta, pakolliselta pahalta. Sosiaalisella tasolla seuraus on se, ettei keskusteluissa toisten ihmisen kanssa ole niin täpöllä mukana, kun omat ajatukset seilaavat ties missä hommassa.

Aika-ahdistuksen päälle koen nyt selvinneeni ja alkuvuoden aikana olen useamman kerran huomannut ajattelevani jossakin tilanteessa, että kappas, tämä meneekin näin rennosti. Hetkiin keskittyminen on auttanut. Takaraivossa seilaavia to do -asioita yritän nyt olla vyöryttämättä "pitäisi tehdä, vaan etpä ole saanut vieläkään aikaiseksi" -osastolle ja sen sijaan ajatella, että mielessä on monia puuhakkaita vaihtoehtoja, joista valita. Asia kerrallaan ja vähän ajallaan, se on ehkä olennaisin mantra joka meikäläistä auttaa. 

Ihmistenvälisiin keskusteluihin huomaan uppoutuneeni entistä paremmin, mutta ajatusten luiskahtaminen näyttää edelleen olevan haasteena. Luiskahtaessa ei pysty lukemaan keskustelukumppania niin kuin haluaisi ja samalla jokin sanaton vihje saattaa jäädä huomaamatta. Tällöin keskustelusta ei tule niin hedelmällistä kuin se voisi olla. Tätä haluaisin vielä yrittää petrata.


Idealististen pyrkimysten vastapainona on tarpeellista muistaa hyväksymisen mentaliteetti. Ymmärtää, että vaikka kuinka olisi tavoitteena muotoilla elämästä merkityksellistä ja muistoisaa, ei se joka hetki onnistu. Ihan jo vaikkapa niiden energiatasojen vuoksi. Silloin ei parane soimata itseään, sillä aina ei lähde ja that's it. Elämä voi olla välillä kökkeliä, se on normaalia. Kunhan se positiivisuuden ja keskittymisen pointti on edes jossain kytemässä, pulpahtakoot pintaan sitten päivän tai viikon perästä.


3.2.2019

Ystävänpäiväkortit

Sunnuntaiterkut nenäliinojen keskeltä! Päälle hyökkäsi kipakka talvinuha, jota olen koittanut nyt viikonlopun niistellä pois. Tuntuu olevan sitkasta lajia. Fletkusta olosta huolimatta olen saanut pikkujuttuja tehdyksi, kuten otettua tämän postauksen kuvat. Ajattelin nimittäin kynäillä helmikuun alkupotkuksi muutaman rivin ystävänpäiväkorteista.

Viime vuoden joulusesonki rohkaisi käyttämään printtihommissa värejä. Punaiset joulukortit olivat itselleni uusi ja ujo rajanylitys mustavalkoisen boksin ulkopuolelle, mutta uskalias kokeilu oli myönteinen. Niinpä ajattelin jatkaa hurvittelua ja tehdä muutaman vaaleanpunaisen kortin ystävänpäiväksi.

Täysipäiväisesti uusia kuoseja tein kolme, joiden lisäksi painatin pinkin version vanhemmasta Sinä olet ihana -kortista. Omaan mieleen näistä tuli sopivan suloisia ja hempeän herttaisia. Nappiannos ystävällisyyttä.



Kortit ovat saaneet mukavan vastaanoton ja ajattelinkin, että olisi mukava kehitellä niihin liittyen pientä sydämellistä elettä tänne blogin puolelle. Koodasin teille lukijoille oman alekoodin, joka nipsaisee Blawhi Graphicsin verkkokaupassa 10 % pois korttien hinnasta. Etu aktivoituu, kun ostoskorissa syöttää kampanjakoodille varattuun kenttään rimpsun: BK19 - tämä toimii ensi sunnuntaihin (10.2.) saakka. Korttiosastolle pääsee kurkkimaan suoraan tästä.

Lempeää päivää!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...