Monetko lakanat ihminen tarvitsee?

Moikkelis! Tässäpä kun on mönkinyt loma-aamut pedissä pitkän kaavan mukaan, niin huomaan ajatuksieni kaarrelleen useampaan kertaan meidän lakanakaappiimme. Olemme asuneet tässä talossa nyt neljä vuotta ja kaapissa jumittaa useampi lakanapari, joita emme ole käyttäneet täällä kertaakaan. Siltikään, vaikka ennen muuttoa tein lakanakarsintaa jo ronskilla kädellä ja jätin mielestäni hyllyvaroiksi hyvin pienen varaston, reippaasti alle kymmenen settiä.

Vaihdan meille puhtaat lakanat viikoittain. Käytännössä tositoimissa pyörii pari-kolme lakanaparia ja loput höllöttävät hyllyllä unohduksissa. Ylimääräisiä settejä on suunnilleen neljä; yhdellä setillä tarkoitan aina yhtä parisängyllistä, eli kahta pussilakanaa ja kahta tyynyliinaa. (Isoja aluslakanoita tämä pohdinta ei kosketa, sillä niitä meillä on jo hyvin maltillinen määrä, kolme kappaletta.) Huomaan valinneeni käyttölemppareiksi kaikista harmaimmat yksilöt ja jättäneeni värikkäämmät telakalle. Vissiin mitä harmaampi uniympäristö, sitä parempi uni.

Lähiaikoina aion punnita hyllyllä jököttävät lakanat ja karsia valikoimaa edelleen. Tällä hetkellä tuntuu, että viisikin pussilakanasettiä on liikaa - eihän meillä koskaan ole tarvetta sellaiselle määrälle edes vierasvarankaan vuoksi. Pitäisi järjestää melkoiset megabileet, että tarvittaisiin viiden parisängyllisen eli kymmenen nukkujan verran lakanoita.

Oikeastaan jo kutkuttaa ajatella, että saan hyllylle tyhjää tilaa! Tämä projekti joutuu kuitenkin odottamaan vielä hetkisen, sillä aion pitää viimeiseen tippaan asti kiinni lomastani enkä varmasti ota tehtävälistalle yhtään ylimääräistä asiaa. :') Ehkä ensi viikolla sitten.

Miltä teidän lakanavarasto näyttää?

Puhtaan valkoiset pihavalot

Sunnuntaihuomenta! Täällä heräillään hiihtoloman toiseen aamuun. Eilisen vietin täydellisessä lomakoomassa: nukuin pitkään ja otin päälle päikkäritkin. Söin vain herkkuja enkä tehnyt mitään kotitöitä. Ainoat saavutukseni olivat viiden kilometrin lenkki Armaksen kanssa sekä pikainen kauppareissu Prismaan (niitä herkkuja ostamaan). :') Kuten tavallisestikin käy vättöpäivien päätteeksi, aktivoiduin illankähmässä puuhastelemaan - tällä kertaa hetkisen etupihalla.

Meiltä on tämän talven aikana poksahdellut lamppuja etupihan seinävalaisimista. Elossa oli enää yksi tuikku, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä lampunvaihtokierroksen; uudet polttimot hankimme miehen kanssa valmiiksi jo viikko sitten. Valoa tuli rutkasti lisää, mutta täytyypä merkittävämpänä huomiona sanoa, että voi viude mikä sävyero!

Aiemmin ulkovalomme ovat olleet lämminsävyisiä, kellertävään taittavia. Nyt valitsimme uusiksi lampuiksi kelvin-arvoltaan nelitonniset ja ero on huomattava. Värilämpötila 4000 K on oikeasti niin puhtaan valkoinen, että ulkona melkein luuli katsovansa mustavalkoisten linssien läpi taloa. Nämä kuvatkin voisi nopealla vilkaisulla tulkita mustavalkoisiksi, mutta ei - en ole muokannut valosävyjä näistä ollenkaan. Etupihan ilme muuttui kerralla aikaisempaa modernimmaksi.

Nyt painin itseni kanssa, mitä tehdä takapihan puolella vastaaville lampuille. Siellä valot ovat kellertävämmät, mutta omaa ajatusmaailmaa vastaan sotisi vaihdella niitä uusiin, kun entiset vielä toimivat. Se helpottaa, että yhtä aikaa etu- ja takapihan valoja ei voi katsella, joten sävyeroa ei tarvitse vertailla. Kodinhoitohuoneen päädyssä oleva valopari sen sijaan näkyy takapihan puolelta katsellessa, joten yhtä aikaa ei taideta niitä valoja nyt poltella. :) 

Tästä postauksesta voi kurkata nuo takapihan valot - postauksen kuvien värisävyt kuitenkin valehtelevat valosävyn puhtaammaksi, sillä huvittelin noita kuvia ottaessani kameran valkotasapainosäädöillä.

Kuten kuvista huomaatte, täällä riittää lunta. Oikeaa talvea olemme saaneet näillä leveyksillä viettää täysin rinnoin, mutta jotakin merkkejä keväästä on jo havaittavissa: maaliskuun ekana päivänä kuulin nimittäin ensimmäistä kertaa pikkulintujen kujertavan. Niin ihana ääni!

Tälle päivälle en aio asettaa yhtäkään tavoitetta, tuskin koko lomaviikolle. Tällä kertaa yritän oikeasti saada voimia ladattua ja sen saavuttaakseni tarvitsen useamman erakkopäivän kotona. Miehellä ei hiihtolomavapaita ole, joten saamme löysäillä Armaksen kanssa virka-ajat kahdestaan.

Aurinkoista sunnuntaita!

Jos ripustaisin julisteen keittiöön...

...laittaisin sen tuohon ruokapöydän taakse, epäsymmetrisesti keskilinjan oikealle puolelle. Kokeilin valkoista Kotimaa-printtiä keittiön seinälle, jossa meillä ei ole koskaan ollut yhtäkään katseenkerääjää. Täytyypä sanoa, että aika mukavasti se tuohon sopisi - erityisesti pidän lisääntyneestä syvyysvaikutelmasta. Seinää en haluaisi kuitenkaan nyt rikkoa yhdelläkään nakutetulla reiällä, mutta voisihan julisteen pitää tuossa hetken teipattunakin.

Törmäsin muuten netin vinkkipalstoilla yhteen hupaisaan ripustusmenetelmään, jota voisi itseään hauskuuttaakseen testatakin: huhun mukaan printti pysyisi seinällä hammastahnan voimalla! Siis että paperi oikeasti kiinnittyisi, kun tahnaa sipaisisi vähintään jokaiseen nurkkaan. Itse epäilen kyllä, mahtaisiko julisteen läpi pilkistää kostea läntti, tai pitäisikö tahna mukamas näin isoa (50 x 70) teosta paikoillaan. Hauskaa silti löytää tällaisia kotikutoisia niksejä. :')

Suomi-aihe on meillä ollut kovasti pinnalla, sillä olemme kotikatsomossa seuranneet intensiivisesti Lahden MM-hiihtoja. Ehkä muistatte, että Niskaset ovat lähtöisin meiltä kivenheiton päästä Vieremältä ja olemme miehen kanssa käyneet kannustamassa Kerttua Kuusamossakin asti. Joten ihmekös tuo, että peukut ovat olleet kovasti pystyssä. Mitalikahvit on keitetty jokaisella tuuletuskerralla ja naapurimaiden hiihtäjien edesottamuksia puolestaan kiroiltu urakalla. Toivottavasti pääsisimme poristelemaan kahveja vielä yhden jos toisenkin kerran! Oletteko te seuranneet hiihtoja tai peräti päässeet livenä paikalle?

Loistavaa viikonloppua!