Sisustukseen sopivat kirjanmerkit // printtaa ilmaiseksi

Kerroin pari postausta sitten, että olemme miehen kanssa yrittäneet lisätä arkeen lukuhetkiä. Motivaation kirittäjiksi tein neljä kappaletta mustavalkoisia kirjanmerkkejä; kaksi paksumpaa ja kaksi ohuempaa. Tavoitteena oli tietenkin, että merkit sopivat myös sisustukseen.

Pienempiin halusin rustata pidemmät lausahdukset, isompiin taas yksinkertaisesti yhdet kirjaimet. Joko arvasitte, että b tulee sanasta book ja k sanasta kirja? Jos tulostettavista merkeistä haluaa kestävämmät, voi ne laminoida tai päällystää kontaktimuovilla.

Merkkejä tehdessäni ajattelin niitä vain kirjojen kavereiksi, mutta valmiita pyöritellessäni hoksasin, että voihan näitä käyttää aikakausilehtienkin välissä. Yleensä en enää herkuttele sisustuslehtiä yhdeltä istumalta, vaan haluan koluta ne vähä vähältä. Nyt ei tarvitse taitella lehtienkään sivuja, tai jättää niitä uhkarohkeasti auki kesken olevaan kohtaan.

Näissä kuvissa merkit poseeraavaat yhdessä uusimman KonMari-opuksen kanssa. Toivoin kirjaa joululahjaksi, mutta tämä on juuri se kirja, jonka aiemmin kerroin tökkivän. Ehkä olen liian vaativa lukija, mutta minua häiritsee tekstissä ilmenevä toisto ja tönkkö kieli: samoja ilmaisuja kerrataan sivulta toiseen, eikä edes mitenkään sulavalla tavalla. Positiivista on kuitenkin se, ettei meillä näyttäisi olevan tarvetta menetelmän käyttämiseen, sillä tavaramäärä on nykyiselläänkin jo järkevällä tasolla - kiitos aiempina vuosina tehtyjen karsimiskierrosten. Toivon kuitenkin, että saisin kirjaan perehdyttyäni ideoita vielä toimivampaan järjestyksen ylläpitämiseen sekä säilytysratkaisujen tehostamiseen. Huh, enköhän minä tämän nivaskan vielä selätä.

Jos haluat tällaiset kirjanmerkit itsellesi, löytyy ladattava tiedosto täältä. Julkaisin merkit jakoon jo viikko sitten Blawhi Graphicsin FB-sivulla - jos siis haluat jatkossa löytää vastaavat ladattavat etunenässä, kannattaa seurata sivua. Suunnitelmissa on jatkaa edelleen näitä ilmaisten printattavien sarjaa; syksyllähän julkaisin lukujärjestys- ja viikkosuunnitelmapohjat (ne löytyvät tästä postauksesta). Seuraavista lisää sitten tulevaisuudessa. :)

Kaunista sunnuntaita!

Kohta valetaan mökin lattia!

Se malttamaton raksailija täällä taas hei! Tai ei oikeastaan enää niin malttamaton, sillä mökkihommat pyrähtivät taas yhden etapin eteenpäin. Meidän raksamiehemme kävivät puurtamassa tontilla reilun vuorokauden, minkä myötä ulkolaudoitukset ovat nyt viimeistelyjä vaille valmiit ja sisätiloissa saimme hyvästellä hiekanmuruset näkyvistä.

Lattiastyroksit ja verkot niiden päällä ovat siis paikoillaan. Valuporukka on tulossa hommiin ensi tiistaina, mikä oli hurjan mukava uutinen. Viikonloppuna ei ole tämän myötä puhteista puutetta: meidän oma tehtävämme on nimittäin kiinnitellä valuverkkoihin lattialämmityskaapelit paikoilleen ennen betonishowta. Mökkiin tulee sähköinen lattialämmitys koko alalle ja rakennuksessa on tarkoitus pitää peruslämpö päällä aina ja ikuisesti.

Etuterassin runko on jo valmis, mutta lautojen kiinnittely jätettiin sulempaan ajankohtaan - noin jäisinä ei niitä kannata asennella. Sen verran lautoja kuitenkin ruuvattiin paikoilleen, että terassialueella pystyy liikustelemaan turvallisesti.

Nuo järvelle päin antavat isot ikkunat ovat hurjan mieluisat. Tällä hetkellä hykerryttää joka kerta, kun kuljen niiden ohitse. ♥ Lasipinta-ala tulee kasvamaan niiden vieressä vielä, kunhan lopullinen ovi laitetaan paikoilleen; siinäkin ruutu jatkuu ylhäältä alas.

Kävin eilen töiden jälkeen tallentelemassa näitä kuvia ja päätin kömpiä hangessa myös rantaan saakka. Järveltä katsottuna mökki pilkottaa puiden takaa toistaiseksi vasta puolittain. Tiedän, että kunhan päästään joskus siistimään kasvustoja, tulevat nuo puut aiheuttamaan pohdintaa. Siltä kantilta, että mitä kaadetaan ja mitä ei. Onneksi sitä ei tarvitse päättää vielä tähän hätään.

Keli tummeni nopeasti ja lähtöä tehdessäni alkoi sininen hetki jo laskeutua. Oli pakko kömpiä vielä uudestaan rantaan ja napata tämä alin maisemakuva järven suuntaan.

Tänään pitää työpäivän jälkeen kiskoa siivouskamppeet niskaan ja käydä raikkoilemassa mökin ympäriltä nuo kaikki viimeisimmästä pyrähdyksestä syntyneet jämälaudat pinoon. On niin paljon mukavampi kipitellä mökkikäynneillä, kun ympäristö ei ole sikin sokin; raksasiivous kuuluu muutenkin meidän asiakkaiden toimenkuvaan.

Hymyjä loppuviikkoon! :)

Malttamaton

Eilen oli superkaunis päivä; pakkasta oli juuri sopivasti ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Kun tuollaisina hetkinä sattuu olemaan Rautavaaralla tulevan kotijärvemme maisemissa, mieli lähtee vaeltamaan malttamattomasti tulevaisuuteen.

Istuimme siskoni kanssa kahvipöydässä ja hän tiedusteli, tuntuuko minusta siltä että mökki on pian valmis vai että se ei ole sitä lähelläkään. Tuohon oli helppo vastata, sillä tällä hetkellä tuntuu tasan tarkkaan siltä, että valmistuminen siintää ikuisuuden päässä. Että edessä on pitkäpiimäinen tie, missä loppusuoraa ei nykytilanteessa pysty vielä edes hahmottamaan. Vastaukseni tueksi luettelin listan seuraavista työvaiheista, joita tuntuu riittävän kaikille sormille ja varpaille.

Ollemmehan me projektin kanssa oikeasti jo hyvässä vauhdissa. Se vain aina sumentuu silloin, kun unelmoi jo niin kovasti valmiista. Myös nämä odottelujaksot vaikuttavat fiiliksiin: mökin pohjan on pitänyt antaa nyt rauhassa sulaa ennen töiden jatkumista.

Olen luonut Pisterestiin vain itselleni näkyvän, salaisen kansion nimellä Uusi koti. Siellä taitaa olla jo satoja inspiraatiokuvia niin mökin kuin talonkin varalta. Noita selatessa ja uusia kuvia pinnaillessa malttamattomuus ei ainakaan helpota. :')

Alkuillasta kävimme miehen kanssa siivoilemassa mökin sisätiloja ja totesimme, että rakennus tuntuu heti valmiimmalta, kun lattia on valettu. Hiekkavaihe on aina hiekkavaihe, joten toivottavasti pääsemme siitä pian eroon! Raksamiehet tulevatkin tontille tänään ja laittelevat seuraavaksi lattian valukuntoon ja viimeistelevät ulkolaudoituksia. Valuporukka on eri sakkia, jospa he ehtisivät jatkohommiin sitten mahdollisimman pian.

Milloin sitten pitäisi olla oikeasti valmista? Viimeistään juhannuksena, näin olemme päättäneet. :) Tuo ajankohta antaa reilun aikavaran omille töillemme Dekotalon osuuden jälkeen. Sovimmekin jo siskoni kanssa, että sitten keskikesällä juhlitaan jussia meidän mökkiterassilla. Sitä (malttamattomasti) odotellessa!

Rentoa sunnuntaita!

Somekapina

Sanon sen nyt ihan suoraan. Minulla on ongelmia somen kanssa. On ollut oikeastaan aina. Miellänkin itseni jonkinlaiseksi someintrovertiksi: ihmiseksi, jota tietynlainen nettimaailma kuormittaa ja ahdistaa - ja siihen liittyvä tekniikka ylipäätään. Yritin aikoinaan vaalia vanhaa Nokian kännykkäänikin mahdollisimman pitkään, jotta ei tarvitsisi vaihtaa älypuhelimeen. :)

En pidä somen koukuttavuudesta. Siitä, että ihmiseltä humpsahtaa huomaamattaan aikaa jos minkälaisten sivustojen ja sovellusten parissa. Itse koen, että valtaosa tuosta kulutetusta ajasta on mennyt turhuuteen. Puolituttujen tai tuntemattomien mielipiteiden, linkkausten ja jakojen pläräykseen. Masentaviin uutisiin, tyhjänpäiväisiin klikkikalasteluihin ja raivoisiin väittelyketjuihin. Etunenässä tarkoitan Facebookia ja netin iltapäivälehtiä, mutta myös muita somen ulottuvuuksia. Mitä kaikkea muuta tuolla turhuuteen käytetyllä ajalla voisikaan tehdä! 

Käsi ylös, jos teille ei ole koskaan huomautettu liiallisesta puhelimen tai tabletin käytöstä - tai se ei ole häirinnyt vähintään teitä itseänne. Ja tassu pystyyn, jos ette ole koskaan olleet pahoillanne siitä, että joku toinen on ollut kiinnostuneempi laitteestaan kuin lähellä olevien ihmisten seurasta. Väitän, että someriippuvuus on hiipinyt viime vuosien aikana kansantaudiksi ja on ujuttautunut riidan aiheeksi moneen perheeseen. Se inhottaa. Kuten muissakin riippuvuuksissa, kohtuutta on hankala tavoittaa. 

Paitsi että some syö aikaa, se heikentää myös keskittymiskykyä. Miettikääpä, milloin viimeksi olette kunnolla uppoutuneet tuntikausiksi johonkin somettomaan tekemiseen? Minä ainakin tavoitan tuollaisia hetkiä muistini sopukoista liian heikosti. Olen huomannut, että toimettomina hetkinä on suuri kiusaus, elleipä jopa automaatio, tarttua kännykkään. Sen sijaan että päästäisi ajatukset laukkaamaan tai kestäisi toimeliaisuutta ruokkivaa tylsyyttä, tulee täyttäneeksi ajatuksensa nettihötöllä. Tekee ehkä näennäisesti jotain aktiivista, mutta palkitsee itsensä sen jälkeen sometustauolla. Ei tule koskaan aloittaneeksikaan sellaista tekemistä, johon uppoutuisi pitkäjänteisesti.

Väitän somen syyksi myös sitä, että ajatus kulkee heikommin. Välillä tuntuu siltä, että päässä poukkoilevia ideoita on entistä vaikeampi kutoa sanoiksi saati yhtenäiseksi tekstiksi. Jumittaa. Tämän näen johtuvan siitä, että opetamme aivojamme koko ajan vaihtuvien virikkeiden ylitulvaan. Sillisalaattiin, joka synnyttää nopeita, mutta toisistaan erillisiä väläyksiä päässämme. Ajatus vaihtuu ensimmäisestä toiseen ennen kuin edellistä on kunnolla prosessoinutkaan ja tällaisen ketjun pituus kasvaa sitä mukaa kun kosketusnäyttöä hiplailee eteenpäin. Totumme siihen, ettei tarvitse pysähtyä ajattelemaan, perustelemaan tai hahmottamaan kokonaisuutta. Pompitaan ideasta ja inspiraatiosta toiseen, uutisesta kissavideoon ja mielipiteestä kaverinkaverin matkapäivityksiin.

Tunnistan someahdistukseni rajan aika selkeästi: se keskittyy hyödyn ja turhuuden välimaastoon. Mikäli koen, että netissä seikkailemisesta on minulle hyötyä, touhu ei ahdista. Selkeästi tällaisia toimia ovat tiedon hakeminen, asioiden hoitaminen sekä tiettyyn rajaan asti sisustusblogimaailmassa seikkaileminen. Blogistaniaa en pidä yhtä kuormittavana kuin vallattomampaa somea, sillä täällä ei tarvitse pelätä, että tutun bloggaajan postauksesta löytyisi surullisia eläintarinoita tai politiikasta kiihkoilevia viestiketjuja. Tämä on rentouttava turvapaikka kaiken hälinän keskellä, missä aiheet ovat selkeästi rajattuja. Mieli ei joudu poukkoilemaan.

Turhuus ja ahdistus iskee silloin, kun huomaan vaipuneeni sohvannurkkaan somezombiksi, joka on uppoutunut selaamaan juurikin niitä kaverinkaverin matkapäivityksiä. Silloin ärsyttää, miksi oma mielenlujuus ei ole riittänyt torjumaan hommaa, josta tietää tuskastuvansa. Sitä ruoskii itseään, miksei tuolla ajalla tekisi jotain hyödyllisempää. Tekisi vaikka jotain uutta ruokaa tai herättelisi miehen kanssa keskustelua jostain poikkeuksellisesta aiheesta. 

Valtaosa bloggaajista löytyy instasta, niin minäkin. Mutta arvatkaas mitä, se kääntyy kuitenkin meikäläisen akselilla jo sinne ahdistavuuden puolelle. En yksinkertaisesti pysty poukkoilemaan instan kuvavirrassa, sillä jo viidennen kuvan kohdalla minulle tulee ähky. Ainoat, joita seurailen siellä säännöllisesti, ovat omat perheenjäseneni sekä ystäviksi muodostuneet bloggarit. Tämä siksi, etten kestä suurta kuvatulvaa, johon minulla ei ole mitään kiinnekohtaa. Moni kertoo instan toimivan itselleen inspiraation lähteenä, mutta omakohtaisesti olen kuitenkin kokenut Pinterestin täsmällisempänä apuna tuohon hommaan. Näillä perusteilla ette ehkä ihmettele, että jo ajatuskin snäppäämisestä on minulle kauhistus.

Somehaahuilussa on mielestäni pahinta tämä: se ei luo muistoja. Pelkään kauheasti sitä, että kiikkustuolissa istuessaan (tai vaikkapa jo kuluneen vuoden lopussa) huomaisi, että elämä on kulunut jonkin teknisen värkin pläräämiseen. Ei ole haistanut, maistanut, tuntenut, kokenut, nähnyt ja tehnyt. Ei somessa itketä ja naureta samalla kyllyydellä kuin tosielämässä, vaikka lasittuneessa naamassa suupieli saattaakin joskus liikkua suuntaan tai toiseen. En minä halua oikeasti seurata puolituttujen kuulumisia tai mielipiteitä, vaan tietää mitä konkreettiselle lähipiirilleni kuuluu ja mitä he ajattelevat arjen keskellä.

Oikeastaan nämä kaikki kirjoittamani pointit ovat itsestäänselvyyksiä. Kyllähän me tiedämme somen hyvät ja huonot puolet. Vaan osaammeko reagoida niihin huonoihin? Aion julistaa nyt henkilökohtaisen somekapinan ja rajoittaa someturhuutta niin hyvin kuin osaan. Pelkällä ajatustyöllä en usko koviin hyviin tuloksiin ja siksipä tässä esimerkkinä pari konkreettista tekoa:

• Lööppilehtien sijaan aion jatkossa lukea oikeaa sanomalehteä. Tilasin meille Savon Sanomat jo heti tammikuun alusta tulemaan ja olen ahminut lehden sanasta sanaan päivittäin. Nettilehtien lukeminen onkin vähentynyt roimasti, kun sormien ulottuvilla on konkreettinen vaihtoehto, joka kertoo valtakunnan ja oman elinpiirin uutiset asiallisesti.

• Järjestelin puhelimen välilehdet uuteen järjestykseen. Poistin aloitusnäytöltä kaikki sovellukset, jotka vilkuttivat punaisia pallukoita uuden infon merkiksi. Toiselle välilehdelle siirtyivät esimerkiksi Facebook, sähköposti ja Messenger. Aloitusnäytölle jäi sovelluksista ainoastaan WhatsApp. Siirtyneiden sovellusten tarkkailu on vähentynyt radikaalisti, kun ne eivät ole nenän alla ilmoittamassa itsestään. Mitään järkyttävää ei todellakaan tule tapahtumaan, vaikka punaisten pallukoiden tsekkausväli kasvaa useampaan tuntiin. Jos olisin oikein topakka, poistaisin sovellukset kännykästä kokonaan, mutta ainakaan vielä en koe olevani siihen valmis.

• Somemaailmalle on oltava olemassa vaihtoehtoista tekemistä. Kotona tulee satavarmasti eteen niitä toimettomia hetkiä, jolloin kännykkään olisi helppo uppoutua. Viimeisten viikkojen aikana olen tällaisina hetkinä tarttunut tekemättömiin kotitöihin, vaikka ne eivät siinä hetkessä välttämättömiä olisikaan. Iltoihin olemme miehen kanssa yrittäneet lisätä kirjojen lukemista. Tässä on mies onnistunut yllättäen minua paremmin – syytän asiasta omalla yöpöydälläni olevaa opusta, joka tökkii. Taidan jättää sen hautumaan, sillä mies toimitti minulle eilen kirjastosta uutta luettavaa. Olen myös jo päässyt suunnitteluasteelle uusien säärystimien neulomisessa. Vielä pitäisi tonkia puikot kaapista ja hankkia oikeanväristä lankaa puuhan aloittamiseksi. Ne kun saisi alulle, ei kännykkää kyllä sohvalla hamuilisi.

• Olen lähtenyt näkemään ihmisiä. Eniten perheenjäseniä, mutta myös ystäviä. Ensi viikolla olemme menossa pitkästä aikaa yhdessä miehen kanssa ystäväpariskunnan luokse kylään, mitä odotan jo nyt hyvillä mielin.

• Armas on mitä loistavin syy jättää tekniset välineet pois käsistä. Se osaa itse asiassa vaatia sitä itsekin: tulee läpsyttelemään laitetta tassullaan ja työntää kuononsa eteen silloin, kun kokee että on aika leikkiä tai lenkkeillä. Osaa vinkua niin pitkään, että tulee huomioiduksi. Arvatkaa vaan, voiko intensiivisesti tuijottavia nappisilmiä vastustaa! Armaksen ansiosta tämäkin emäntä lenkkeilee nykyisin vähintään pari kilometriä päivässään. Se, mitä voisin Armaksen suhteen vielä parantaa, on olla venyttämättä toisen odotusta. Lähteä touhuamaan kun tulee muistutetuksi.

Huvittavin pointti tässä omassa somekäytön analysoinnissa on se, etten alunperinkään ole kovin ahkera somettaja, vaikka niin voisi ilmaisemastani ahdistuksen määrästä kuvitella. :') Minulle vain pienikin määrä on jo liikaa.

Onko teille tullut kevyttä someähkyä tai syvempää ahdistusta? Kertokaa ihmeessä vinkkejä vaivan selättämiseen! Elämyksellistä viikonloppua kaikeille aisteille!

P.S. Tottahan toki somessa on myös hyviä puolia, vaikka ne rajautuivat nyt tämän postauksen ulkopuolelle. Yhtenä esimerkkinä Oma Koti Valkoinen –blogista bongattu vinkki tuon tietokoneen näytöllä näkyvän Fliqlo-näytönsäästäjän asentamiseen. Ei olisi sitä ilman hyödyllistä somea! :)

P.P.S. Vuoden 2017 kalenterit voi shopata PDF-muodossa täältä.

K ♥ P

Tänään on hyvä ajankohta postata joululahjoistamme sydämellisellä otsikoinnilla, sillä vietimme tällä viikolla kuukausipäiväämme. Ehkä muistatte, että juhlistamme edelleenkin tavalla tai toisella sitä hetkeä, kun meistä tuli pari. Ja jep, kuukausittain. Vajaaseen seitsemään vuoteen on mahtunut viettoja jos minkälaisia - tällä kertaa herkuttelimme ja pidimme pedissä leffaillan. Petilötköilyssä meillä on aina mukana jättityynyt; paitsi että ne ovat hyvät petauksen viimeistelyssä, toimivat ne loistavasti optimaalisen löhöilymoodin saavuttamisessa. Vuodenvaihteessa vaihdoin tyynyihin nämä ihanat Design Letters -tyynynpäälliset.

Isot tyynyt olemme hankkineet aikoinaan Jyskistä. Niiden koko on 60 x 80, mutta sisälmykset ovat jo laiskistuneet niin paljon, etteivät tyynyt pysy enää ryhdissä samankokoisilla tyynyliinoilla. Nukkumatyynyt nämä eivät ole, vaan puhtaasti petaamiseen ja selkänojiksi hankitut. Uusien tyynyliinojen koko on tarkoituksella 50 x 70 - lyhyemmät sentit tekevät sisätyynystä tiukemman ja muotoilevat sen pulskemmaksi paketiksi.

Loogisesti tyynynpäällisten kirjaimet ovat etunimiemme alkukirjaimet. Minä nukun yleensä ikkunan puolella ja mies lähempänä ulko-ovea, hän pääsee vahvempana nujertamaan murtovarkaan jos sellainen sattuisi meille keskellä yötä eksymään. ;)

Tänä viikonloppuna olen tietoisesti yrittänyt olla tekemättä mitään tuottavaa. Puuhastellut kotihommia, haahuillut, ulkoillut ja lukenut lehtiä. Tällaisia päiviä yritän ottaa jatkossa enemmän.

Raksa pysyy hiljaisena vielä ensi viikon ajan. Mökillä puhkuu lämpöpuhallin yötä päivää, jotta sisätäyttö on varmasti sula hommien jatkuessa. Aiemmin mainitsemiani kaikkia läpivientejä ei voitukaan laittaa kattopoikien käydessä, koska Iisalmesta ei yllättäen löytynytkään siihen saumaan oikeita osia. Pöh. No, nyt netistä tilatut osat odottavat pahvilaatikoissa seuraavaa asennushetkeä.

Mainiota sunnuntaita!

Haaveista totta: Tolixit keittiössä

Moikka! Muistatte varmasti, miten paljon olen marmattanut meidän ruokapöydän tuoleista. Niistä pellavapintaisista, joiden päällyset löpöttivät, repeilivät ja imivät kaikki tahrat itseensä. Aiemmin ajattelin, että kyllähän minä mokomien kanssa kestän vaikka mikä olisi. Mieli kuitenkin muuttui, kun joulusiivousten aikaan taas pesin päällyset. Niistä ei saanut puhtaiksi tälläkään pesukerralla - tahrat jököttivät tiukasti paikoillaan ja kangas kellersi nyvityimmistä kohdistaan pesunkin jälkeen. Kun silitin päällysiä kahden tunnin verran sileiksi ja asettelin niitä takaisin löpöttämään, kypsyi päätös tuolien heivaamisesta. Olimme miehen kanssa tuumiskelleet jo useasti aiemmin, että kangaspäällysteisten hankkiminen oli jo alunperinkin vikatikki. Olin jo myös monesti näyttänyt, mitä haluaisin tilalle. Tilanne oli siis ennakoitu, mutta kulminoitui suunniteltua nopeammin.

Kuten otsikko jo kertoi, entisten korvaajiksi saapuivat kauan haaveilemani Tolixit - muita vaihtoehtoja en osannut edes harkita. ♥ Tuoli A:t ovat olleet unelmalistallani vuosia ja ainoastaan niiden väriä piti pohtia hetkinen. Valkoiset asettuivat aika nopeasti itsestäänselvyydeksi, pinnan taas halusin ehdottomasti mattana.

Tolixit ovat sirommat kuin aiemmat tuolit ja nyt meillä on vielä totutteluvaihe menossa ennen kuin silmät ymmärtävät muuttuneen näkymän. Istumakorkeus näissä on hieman matalampi ja aluksi tuntuikin hassulta asemoitua pöydän ääreen. Käytön myötä on kuitenkin jo nopeasti huomannut, että Tolixien korkeus on aiempaa ergonomisempi - jalat mahtuvat paremmin pöydän alle eikä niska rasitu tietokoneella istuessa.

Kallishan tällainen kertahankinta on ja kiristää varsinkin minunkaltaiseni säästöpossun hampaita. Rupesin kuitenkin näitä ostoskoriin klikkaillessani miettimään, että hitto vie, tuolit ovat kyllä paitsi tarpeelliset, myös ansaitut. Kun on useamman vuoden pihistellyt hankkimatta kotiin mitään kymppejä kalliimpaa ja tehnyt tukkaputkella töitä, pitää sen jossain vaiheessa huipentua näkyväksi tulokseksi. Olkoot nämä siis kuusinkertaiset tsemppipeukut. :)

Tiedätte varmasti jo ydinasiat Tolixeista: nämä valmistetaan Ranskassa ja muotokieli on Xavier Pauchardin suunnittelema. Tuoli A on syntynyt vuonna 1934 ja se on niittänyt mainetta alunperin erityisesti kahvilahuonekalujen parissa - sopii koittaa vaeltaa maailman trendikaupungeissa näkemättä yhtään Tolixeilla sisustettua kuppilaa. :) Sittemmin Tolixit ovat ujuttautuneet myös tavallisten kotien klassikoiksi, mitä en ihmettele ollenkaan. Näissä tiivistyy designin kaksi tärkeintä k:ta, kauneus ja käytännöllisyys.

Oli hurjan kiva kuvailla eilen, kun loppiaispäivä oli hetken aikaa niin kirkas ja aurinkoinen. Pakkastakin toki oli lähemmäs kolmekymmentä astetta. Tiinuni päätti olla käynnistymättä, minkä vuoksi päivän suunnitelmat menivät plörinäksi. Vähän nyt jännittää, tyhjenikö akku kokonaan vai pääsenkö tänään huristelemaan...

Toisin kuin monelle muulle, loppiainen ei tarkoita meidän huushollissamme joulun purkamista saati siivouspuuskaa. Paikat on jynssätty puhtaiksi jo kuukausi sitten ja kaikki joulujutut säilyvät esillä Nuutinpäivään saakka. Näissä kuvissa pilkahtaa piparkakkutalon nurkkaa ja muut elementit kurkistelisivat jos olisin rajannut kuvia hieman eri tavalla. Joulukuusi, ikkunatähdet, joulukukat, tekstiilit ja peurakoristeet - kaikki ilostuttavat täällä edelleen. :)

Hymyjä viikonloppuun! ♥

Mökki edistyy

Meidän raksamiehet kävivät nakuttelemassa tontilla joulun ja uuden vuoden välissä kolme tehokasta päivää. Tulokset ovat ihanan näkyviä: ikkunat ovat paikoillaan, ulkoseinät on laudoitettu kolmelta laidalta ja sisällä on ensimmäinen villakerros laiteltu kohdilleen. Tuvassa on kolme korkeaa ikkunaa järvelle päin ja ne ovat mielestäni tämän viimeisimmän raksapyrähdyksen parhaat palat. Tässähän voi jo kuvitella itsensä istumassa valmiissa mökissä hyöryävän kahvikupin kanssa!

Myös nuo parven muotoikkunat ovat mieleiset ja luovat vähän toisenlaisen mielikuvan: heti niitä kurkisteltuaan tuli olo, että kunpa pääsisi jo kiipeämään parvelle ja ottamaan siellä pienet nokoset! :') Kuten huomaatte, täällä asutetaan mökkiä jo täyttä päätä.

No, oikeasti hommia vielä riittää roppakaupalla. Seuraavassa kuvassa näette saunan ja pesuhuoneen päädyn. Kävin ottamassa nämä kuvat eilen päivällä - illalla näkymä olikin jo kovin erilainen, kun ohjelmassa oli myllätä vesi- ja viemäriputket hiekkaan. Ennen joulua jännitimme vielä tämän vaiheen LVI-töiden onnistumista, mutta hyvinhän ne onneksi lutviutuivat. Nyt putkivedot ovat siinä kunnossa, että raksamiehet pääsevät valmistelemaan lattiaa valua varten.

Pellit saamme katolle todennäköisesti tämän viikon aikana. Läpivienteihin pitäisi osata ottautua ennen sitä - siis että mistä kohdasta viedään läpi viemärin tuuletusputki sekä radon. Pitää kyllä nostaa hattua kaikille, jotka raksailevat taloja pystyyn itse; vaikka mökki tulee meille puolivalmiina, on tässäkin mittakaavassa saanut perehtyä asioihin enemmän kuin tarpeeksi ja hoitaa läpi vaikka minkälaisia vaiheita. Hengästyttävää edes kuvitella, että samat vaiheet junailtaisiin läpi talon kokoisessa projektissa.

Rentoa loppiaisviikkoa!