Tämä kevät on kyllä huristanut nopeasti ohi, vaikka omalta osaltani siinä onkin ollut kompurointia. Vaikka lapset eivät enää valvota pidempiä yöjaksoja, tulee heräämisiä silti monta kertaa yössä. Omat unipätkäni ovat olleet todella katkonaisia ja harkitsen, riittäisivätkö paukkuni Vanessan yömaitojen lopettamiseen. Se kun ainakin Romeon kohdalla muutti yöt paremmiksi. Tällä hetkellä tunnen luissa ja ytimissä, millainen vaikutus unella on kaikkeen muuhun hyvinvointiin ja voin vain toivoa, että näköpiirissä olisi muutosta parempaan. Olen joutunut alentamaan rimaa monissa keväälle asettamissani tavoitteissa ja jopa luopumaan niistä. Se ärsyttää, vaikka tiedostan, että kovemmissa kortisolilukemissa ei ole realistista odottaa itseltään liikoja.
Noh, se niistä marmatuksista. Pian koittavalle kesälle olen maalaillut mielessäni muutamia toiveita. Olisi ihanaa, jos loma olisi mahdollisimman rento. Sellainen, että voisimme keksiä kesäisiä puuhia ilman suurempia aikataulupaineita ja että päivissä olisi ikuisen kesän tuntua.
Isommista reissuista en oikein osaa haaveilla, niiden aika ei ole vielä tänä kesänä. Lasten kanssa todennäköisesti eläinpuistoilemme ja bongailemme kivoja tapahtumia lähialueilta. Leo’s Leikkimaa on jo pistetty kalenteriin ja Romeo toivoo kovasti pääsevänsä johonkin traktoritapahtumaan. Itse haluaisin nähdä useamman kesäteatteriesityksen ja jotain muutakin kulttuuria. En ole käynyt missään yöjalalla lähes neljään vuoteen, joten sellainenkin villi ajatus on keikahtanut mielessä, että kesällä voisi ottaa ainakin yhden tyttöjen humputteluillan ohjelmistoon.
Helsinkiläinen ystäväni tulee Rautavaaralle kesätöihin koko kesäksi ja olen innoissani ideoinut, mitä kaikkea yhdessä keksisimmekään. Toinen ystäväni puolestaan pitää koko kesän lomaa, joten on ihan huippua, että pääsemme näkemään oikeastaan milloin vain. Luulen, että tässä kesässä olisi aineksia kaikkien aikojen kaverikesään, mikä ilostuttaa jo pelkästään ajatuksena ihan hirmuisesti.
Meidän lähistölle pitäisi valmistua kesän kynnyksellä silta, jota pitkin pääsemme lyhyttä reittiä kylän keskustaan. Tämä antaa uusia mahdollisuuksia pyörillä ja rattailla liikkumiseen. Hankintalistalla onkin Vanessalle oma pyöräilykypärä ja istuin minun pyöräni tarakalle. Romeo huristeli viime kesänä isänsä kyydissä pitkin maita ja mantuja, joten eiköhän me tytötkin liitytä tänä vuonna perheen pyöräilykerhoon.
Parina aikaisempana kesänä olen hankkinut kesäkukkia mahdollisimman vähän, jotta säästyisin niiden kastelurumbalta. Nyt tuntuu, että kastelukannun kanssa haahuilu olisi sellaista sopivan rentoa puuhaa lasten kanssa ulkoillessa. Jos siis näette lähiaikoina jonkun lievästi hurahtaneen henkilön puutarhamyymälässä, se olen luultavasti vain minä.
Romeon kanssa olemme sopineet, että kesän alettua lopetamme vaippailun kokonaan ja lapsi siirtyy pottailemaan täysipäiväisesti. Wish me luck, että tähän ei tarvisi käyttää isompia panostuksia!
Oman kroppani osalta olen totaalisen tympääntynyt heikkoon ylävartaloon ja kadoksissa olevaan ryhtiin. En olisi kyllä koskaan osannut ennakkoon arvata, millä tavalla vauvojen ja taaperoiden kantaminen lysähdyttää selän ja niskan kasaan. Keväällä ei ole ollut jaksamista aloittaa mitään yläkropan treenirutiinia, mutta kesällä toivottavasti on.
Viime kesänä meillä oli vaikka minkälaisia projekteja pitkin tonttia. Tänä kesänä sellaisia on paljon vähemmän, oikeastaan vain leikkimökin ympäristöjen viimeistely. Tarkoitus olisi hankkia nippu puutavaraa ja tehdä pieni terassialue leikkimökin ja hiekkalaatikon väliin. Myös leikkimökin sokkelinvierustat pitäisi kaunistaa jollain tyylillä, näitä vaihtoehtoja vielä pallottelen. Puutavarasta voisi tehdä myös ulkovaraston edestä uupuvan portaan. Ja jos lautametrejä riittää, etuterassin pohjoispäätyynkin voisi pari askelmaa tehdä. Mutta siinäpä ne projektit - aika vähän omaan makuuni, mutta ehkäpä selviän. :’)
Muita kesään liittyviä mielikuvia ovat maisemahetket laiturilla, suppailuretket, vesileikit kuumalla nurmella, äitien ja lasten rantatreffit, kesälenkit ja jäätelöhetket. Toivottavasti mahdollisimman moni näistä toteutuisi, ja mieluusti useampaan kertaan!
Kohti kesää siis!
P.S. Eikös olekin söpöjä nuo ikkunassa olevat tarrat? Tarrat on nyt pop ja olen uhrannut niitä varten yhden lasiruudun olohuoneesta. Romeon kanssa laskimme tänä aamuna, että tarroja on tällä hetkellä ikkunassa 54 kappaletta. Mitäpä sitä ei lastensa ilon eteen tekisi. :)
