Ulkokalustevinkki: Sensum Skepparholmen

Meillä on tänä viikonloppuna tarkoitus laittaa terassi talvitelakalle, eli siirtää terassikamppeet varastoon. Sitä ennen näpsimme Armaksen kanssa parit kuvat, sillä ajattelin vinkata meidän mainioksi osoittautuneesta ulkosohvaryhmästä. Instan puolella tästä on kyselty paljon, joten uskon, että blogipostauksestakin on jollekin hyötyä.

Tänä vuonna terdeilimme alkukesän kahden taitettavan aurinkotuolin avustuksella, mutta heinäkuussa hankimme tähän viimein kunnollisen istuinryhmän. Haluttu setti oli tiedossa jo keväällä, mutta ennen pihabudjetin selkiytymistä en tohtinut tehdä tilausta; vasta kun maalaus- ja maatyötonnit olivat ynnätty, uskalsin klikata tilauksen matkaan. 

Kyseessä on Bauhausin Sensum Skepparholmen -kulmasohvaryhmä, jota on niukalti saatavissa. Keväällä sitä näytti tulevan kaupan varastoon kymmenisen kappaletta ja toinen samanlainen setti tupsahti saataville heinäkuussa. Vähän kyllä kirpaisi seurata keväällä varastosaldon hupenemista, kun varmuutta lisäsaatavista ei ollut. Sekä minulla että miehellä oli varmuuden varalta tilattuna näistä varastoseuranta, mikä kannatti. Juuri, kun kesän piha- ja asuntoasiat olivat selkiytyneet, sähköpostiin kilahti ilmoitus kalusteiden uudesta varastoerästä. Se oli taikauskoiselle emännälle kuin kohtalon sinetti: näin oli tarkoitettu, tässä tuli palkinto kaikista kesän ponnisteluista.

Arvaatte ehkä, että kalusteita alunperin kartoittaessa minulla oli niille tietynlaiset kriteerit. Polyrottinkisia en halunnut, sillä ne eivät istu omaan tyyliin eivätkä talossa haettuun ilmeeseen. Piti löytää selkeää, yksinkertaista, mielellään terästä ja oikeaa värimaailmaa. Ja sellaista, mikä ei ampuisi budjettia rikki - pilipalikalusteetkin kustantavat yllättävän paljon, saati oikeasti tukevat ja hyvät vermeet. Pihakauppojen nettisivuilla vierähti keväällä useampi tunti, ja välillä tuntui, että etsimme sellaista mitä ei ole olemassakaan. Vaan sitten kun osauduimme Bauhausin sivuille, ihastus jysähti kerrasta. Tämä setti vastasi juuri sitä, mitä oli mielikuvissa.

Kulmaryhmää on saatavilla myös päinvastaisella värityksellä, mutta itse halusin ehdottomasti tämän meille tulleen version. Musta kalusterunko sopii yhteen talon peltiosien kanssa ja vaaleat istuimet taas toistavat valkoisten ulkoseinien linjaa. Vaaleat istuinosat halusin nyt myös aurinkoon liittyvien seikkojen vuoksi: Iisalmen entisessä kodissa meillä oli tummanharmaat istuinpäälliset ja ne haalenivat vuosien saatossa rumiksi. Toivon, että kun väri on nyt ennestäänkin vaalea, auringonpolttamat eivät näkyisi kankaassa tulevaisuudessa niin vahvasti.

Käyttökokemukseen olemme olleet todella tyytyväisiä. Skepparholmen on tukeva setti, jolla on hyvä istua. Lämpöisinä kotipäivinä tsillasimme terassilla tunnista toiseen, mikä on itselleni jo pitkä lekotteluaika. Tuohon pöydän päälle tulee setin mukana myös pehmuste, jos sitä haluaa käyttää rahina. Me kokeilimme aluksi rahiversiotakin, mutta siirsimme pehmusteen melko nopsasti varastoon - ainakin meillä on enemmän käyttötarvetta juomien ja naposteltavien laskutasanteelle.

Jos tällainen kalusteryhmä siintää ensi kesäksi haaveissa, suosittelen kurkkimaan Bauhausin sivuja jo ennen lumien sulamista. :) Sarjaan kuuluu myös toisenlainen setti, jossa kulmasohvan sijaan ryhmä muodostuu yhdestä suorasta sohvasta ja kahdesta nojatuolista. Meidän settiä pääsee tilailemaan täältä.

Kivaa syysviikonloppua!

Lämmityskauden kynnyksellä

Viime yönä on useamman lähiseudun asukkaan mukaan ollut pakkasasteita. Ei kuitenkaan vielä meidän pihassa, sillä järvi lämmittää hitusen tätä rantatienoota. Sikäli hyvä, sillä meillä on ollut ulkona töröttämässä vielä muutama maalipönikkä. Tänään pitää nostella ne lämpimämpiin säilytystiloihin pois jäätymisuhan alta.

Alkava lämmityskausi tulee meillä toivottavasti olemaan hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Teknisen tilan remontti ja tuloilmahässäkkä sotkivat tuolloin puulämmityksen kokonaan, eikä meillä ollut mahdollisuutta käyttää pinossa odottavia kalikoita lämmitykseen. Vieläkin ketuttaa kun mennyttä ajattelee, mutta tänä vuonna kuvio tulee olemaan on toisenlainen - ainakin jos se on itsestä kiinni.

Olen päättänyt, että nyt takan kanssa otetaan oikea-aikainen startti ja sen lämmitystä jatketaan systemaattisesti talven yli. Koko talon neliöihin lämpöhyöty ei yllä, mutta reiluun puoleen kuitenkin. Toivon, että kun takasta ja uunista saadaan lisälämpöä, ei pannahinen Nibe huutaisi talvikuukausina teknisessä tilassa niin paljoa. Mielenkiinnolla tulee varmasti tehtyä vertailua sähkönkulutuksestakin.

Yhden takan käyttöarviolla meillä riittää polttopuuta tontilla varmaan lähes kymmeneksi vuodeksi, joten siitä ei heti puutetta tule. Haaveilin, että olisimme loppukesästä ehtineet tekemään ulos kodinhoitohuoneen oven viereen sellaisen puurimoituksen, joka on ollut suunnitteilla talon pohjakuvavaiheista asti. Se olisi toiminut polttopuiden välivarastointipaikkana, mutta tulevalle talvikaudelle rimoitus jäi vielä syntymättä. No, jospa halot tulisivat noudettua, vaikka puupino toistaiseksi vähän pidemmällä sijaitseekin.

Sisälle meillä on ollut vielä hakusessa puuteline. Luulen, etten löydä mielikuvia vastaavaa markkinoilta, vaan pitää usuttaa pikkuveli jossain vaiheessa hitsaushommiin. Sitä haudutellessa muistin, että meikäläisellähän on varastossa iso, valkoiseksi maalattu pärekori. Kokeilin sitä eilen ensimmäistä kertaa ja korihan on kuin täsmämitoilla tehty! Juuri sopivanmittainen meidän kalikoille.

Takaneduslasia meillä ei myöskään ole vielä olemassa, mutta kehittelin paikalle väliaikaisen sovellutuksen. Nappasin ylijäämävarastosta pari isoa laattaa, samoja mitä meillä on keittiössä ja kosteissa tiloissa. Kiinnitin niihin pienet jalkatassut ja tadaa, lattian kipinäsuojaus on hoidettu.

Polttelin eilen Armaksen kanssa syksyn ensimmäisen pesällisen ja hyvin lähti vetämään yhdellä tikulla. Pitää sauhutella aluksi muutama pienempi satsi, ennen kuin aloittaa kovemman "pouruutuksen".

Lämpöisiä syyshetkiä!

Seurustelusaareke

Kesä meni, syksy tuli. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen valmistautunut syksyyn hyvillä mielin. Paitsi että yleinen mieliala on ollut suht kepeä, tajusin heinäkuussa, etten olekaan helleihminen. Viileämmät kelit ovat tuntuneet helpottavilta.

Arki meillä alkoi todella kivuttomasti. Koska loma vietettiin staycation-moodilla, kontrasti töihin lähtemisen ja lomanvieton välillä ei ollut kovin suuri. Oli myös mukava verrata tapahtumia vuodentakaiseen: kun tänä vuonna ei ole ollut riesana enterorokkoa, tukkiutunutta viemäriä ja edessä siintävää remppaa, on normaalin tasainen työstartti tuntunut suorastaan juhlalta.

Otsikon seurustelusaareke on meillä varsin tuore juttu. Mehän ehdimme asustella talossa yli vuoden ilman istumamahdollisuutta keittiön saarekkeen äärellä. En yksinkertaisesti halunnut kiirehtiä istuinasian kanssa, sillä se ei ollut millään tasolla akuutti. Toisaalta meni pitkään pohdiskellessa, minkälainen ratkaisu olisi meille paras. 

Ehdin tosissani puntaroida vaihtoehtoja jo Tolixin H65-jakkaroiden ja Aallon K65-tuolien väliltä, kunnes kumpikaan ei enää tuntunut hyvältä. Koska ruokapöydän ympärys on täynnä Tolixeja, olisivat ne vaikuttaneet saarekkeen äärellä jo liioittelulta. Aallon tuolit taas olisin valinnut puunvärisenä, mutta ne eivät lopulta olisi mätsänneet sävyltään yhteen keittiön pöytätasojen kanssa. Ja lisäpointtina, useamman satasen investointi saarekejakkaroihin ei tuntunut hyvältä idealta.

Aallon tuoleja liikkuu markkinoilla kyllä käytettynäkin, jolloin kynnys kalusteiden maalamiseen itselle sopivaan sävyyn ei olisi ollut niin puistattava juttu. En kuitenkaan innostunut minkäänlaisesta metsästysrumbasta, jonka onnistumisesta ei olisi ollut varmuutta.

Päädyin suunnittelemaan omakätistä nikkarointivaihtoehtoa. Tuli vahva visio, että irtotuolien sijaan saarekkeen äärelle paras ratkaisu olisi yhtenäinen, pidempi jakkara. Kuin korkeammille jaloille nostettu pirtinpenkki. Värisävyksi ajattelin samaa graniitinharmaata mitä keittiön betoniseinissä on. Ehdin jo kartoittaa meidän jämäpuukasojen tilanteen ja viritellä työstökoneet valmiiksi, kunnes asia ratkesikin itsestään.

Piipahdimme nimittäin kesällä rompetorilla, mistä löytyi tämä kuvissa näkyvä yksilö - aivan täydellinen niin muodoiltaan kuin mitoiltaan! Arvaattekohan, missä käytössä penkki on ollut aiemmin? Kangaspuiden istuimena! Lakatun pinnan alla tämä oli väriltään lähes sinapinkellertävä, mutta ahkeran hiomisen ja kaksinkertaisen maalipinnan jälkeen tätä on vaikea tunnistaa samaksi penkiksi. En olisi koskaan osannut nikkaroida yhtä siistiä versiota itse, joten arvannette, miten haltioissani osaan olla tästä parinkympin löydöstä.

Mitä tulee saarekkeen käyttöprosenttiin, se on kasvanut reilusti. Aiemmin kalustetta tuli käytettyä vain työtasona, mutta nyt sen äärellä vietetään oikeasti aikaa ja seurustellaan. Mies näpyttelee tässä usein tietokonetta ja itse tykkään aterioida ainakin välipaloja saarekkeen äärellä. Keittiössä tulee myös pidettyä enemmän seuraa toiselle. Kynttilänliekki on pop; sytytän joka kerta tuohon mökin savupiippuun kynttilänpätkän parkkeeratessani saarekkeelle.

Vuosien harjoituksen tuloksena voin taputtaa itseäni kyllä kevyesti olalle. Enää en todistetusti hötkyile sisustusratkaisujen perään, enkä häiriinny keskeneräisyydestä. Vähän kerrallaan ja kaikki ajallaan - siinä minusta melko oiva ja käytännössä hyväksi todettu motto!

Mukavia syyspäiviä!