Lämmityskauden kynnyksellä

Viime yönä on useamman lähiseudun asukkaan mukaan ollut pakkasasteita. Ei kuitenkaan vielä meidän pihassa, sillä järvi lämmittää hitusen tätä rantatienoota. Sikäli hyvä, sillä meillä on ollut ulkona töröttämässä vielä muutama maalipönikkä. Tänään pitää nostella ne lämpimämpiin säilytystiloihin pois jäätymisuhan alta.

Alkava lämmityskausi tulee meillä toivottavasti olemaan hyvin erilainen kuin vuosi sitten. Teknisen tilan remontti ja tuloilmahässäkkä sotkivat tuolloin puulämmityksen kokonaan, eikä meillä ollut mahdollisuutta käyttää pinossa odottavia kalikoita lämmitykseen. Vieläkin ketuttaa kun mennyttä ajattelee, mutta tänä vuonna kuvio tulee olemaan on toisenlainen - ainakin jos se on itsestä kiinni.

Olen päättänyt, että nyt takan kanssa otetaan oikea-aikainen startti ja sen lämmitystä jatketaan systemaattisesti talven yli. Koko talon neliöihin lämpöhyöty ei yllä, mutta reiluun puoleen kuitenkin. Toivon, että kun takasta ja uunista saadaan lisälämpöä, ei pannahinen Nibe huutaisi talvikuukausina teknisessä tilassa niin paljoa. Mielenkiinnolla tulee varmasti tehtyä vertailua sähkönkulutuksestakin.

Yhden takan käyttöarviolla meillä riittää polttopuuta tontilla varmaan lähes kymmeneksi vuodeksi, joten siitä ei heti puutetta tule. Haaveilin, että olisimme loppukesästä ehtineet tekemään ulos kodinhoitohuoneen oven viereen sellaisen puurimoituksen, joka on ollut suunnitteilla talon pohjakuvavaiheista asti. Se olisi toiminut polttopuiden välivarastointipaikkana, mutta tulevalle talvikaudelle rimoitus jäi vielä syntymättä. No, jospa halot tulisivat noudettua, vaikka puupino toistaiseksi vähän pidemmällä sijaitseekin.

Sisälle meillä on ollut vielä hakusessa puuteline. Luulen, etten löydä mielikuvia vastaavaa markkinoilta, vaan pitää usuttaa pikkuveli jossain vaiheessa hitsaushommiin. Sitä haudutellessa muistin, että meikäläisellähän on varastossa iso, valkoiseksi maalattu pärekori. Kokeilin sitä eilen ensimmäistä kertaa ja korihan on kuin täsmämitoilla tehty! Juuri sopivanmittainen meidän kalikoille.

Takaneduslasia meillä ei myöskään ole vielä olemassa, mutta kehittelin paikalle väliaikaisen sovellutuksen. Nappasin ylijäämävarastosta pari isoa laattaa, samoja mitä meillä on keittiössä ja kosteissa tiloissa. Kiinnitin niihin pienet jalkatassut ja tadaa, lattian kipinäsuojaus on hoidettu.

Polttelin eilen Armaksen kanssa syksyn ensimmäisen pesällisen ja hyvin lähti vetämään yhdellä tikulla. Pitää sauhutella aluksi muutama pienempi satsi, ennen kuin aloittaa kovemman "pouruutuksen".

Lämpöisiä syyshetkiä!