4.1.2015

Blogi ja minä

Kun googlaa hakusanoilla Ajatuksia bloggaamisesta, löytää ryöpyn blogipostauksia. Sellaisia, joissa kerrataan blogin lähtöpiste, arvioidaan nykyvaihetta ja analysoidaan bloggaamisen merkityksellisyyttä. Kun tekee jotain sydämellä, ilmestyy jossain vaiheessa väistämättäkin halu kertoa, miksi asia on itselle niin tärkeä ja merkityksellinen; miksi sitä tekee, mitä siltä toivoo ja miten se vaikuttaa omaan elämään.

Tämän blogin tarinan te jo tiedätte: raksapostailusta sisustukseen - kun ei vaan voi lopettaa. Bloggaaminen on minulle vähän samanlainen juttu kuin heppalehden toimittaminen; saa ideoida ja sommitella, olla visuaalinen ja omanlainen, kertoa faktaa ja luoda pilvenhattaroita. Olla innostunut ja työstää konkreettista, uppoutua ja iloita. Jos en suuremmalla, niin bloggaan nyt ainakin samalla intohimolla kuin silloin kaksikymmentä vuotta sitten, jolloin saatoin istua tuntikausia toimittamassa heppalehteä muille luettavaksi. Tästä hirnahtavasta sivujuonteesta kerron kuvatakseni sitä, että läpi elämäni olen aina innostunut jostakin tietystä asiasta. Sellaisesta, joka täyttää ajatusten tyhjät hetket ja tuo pelkästään hyvää mieltä ja toimeliaisuutta arkeen.

Meillä on moneen kertaan käyty läppärin takaa tilanne, jossa mies on kysellyt: "Mitäs hymyilet?", kuikannut ruutua ja jatkanut: "Ai, bloggaat." Mielestäni se kertoo hyvin tämän homman perusjuonteen. Tämä saa hyvälle mielelle.

Blogin pitäminen vie aikaa. Paljon enemmän kuin käydä kolmesti viikossa vaikkapa tunnin mittaisilla juoksulenkeillä. Se, mihin aika menee, jakautuu moneen osaan: aiheen miettimiseen, kuvien ottamiseen ja mahdolliseen kuvauspaikan järjestelyyn, kuvien siirtämiseen ja käsittelyyn tietokoneella, tekstin ja otosten yhdistämiseen, kirjoitusvirheiden tarkastamiseen ja oikolukuun. Jos lukijalla menee postauksen katsasteluun minuutti, olen minä siihen käyttänyt vähintään 60-kertaisesti aikaa. Plussattuna vielä tietenkin sillä viikkotuntimäärällä, mikä menee varsinaiseen sisustamiseen. Vaikka painotankin mielessäni kuvien tärkeyttä, saattaa pidemmissä postauksissa tekstin tuottaminen haukata suuremman aikapalan kuin kuvankäsittely. Joskus saatan vain istua koneella ja tuijottaa yhteen pisteeseen. Odottaa lauseen soljumista. Nautinnollisen tuskallista, kunnes aivokoneisto taas nytkähtää ja saan asiani muotoiltua.


Kuvaamisesta jutustelin teille jo vähän aikaa sitten, joten sen sijaan tekstipuolesta pieni huomio: Vaikka en kuulu niihin ihailemiini blogimaailman höpöttelijöihin, jotka pystyvät luontevasti kertoilemaan sisustusasiastaan ja yhdistämään sen monipuolisella kielenkäytöllään arkikuulumisiin tai oivaltavampiin mietintöihin, nautin silti siitä kun saan jotain sanotuksi. Kun saan haastaa itseäni tietyllä tasolla tuotteliaaksi. Minulle tulisi taantunut ja verbaalisesti rampa olo, jos minulla ei olisi syytä kirjoittaa. Tarvitsen viikottain tietyn kirjoittamisannokseni, edes pienen.



Luotan siihen, että kehityn bloggajana sitä mukaa kun teen uusia postauksia. Se, mitä minun tarvitsee erikseen miettiä, on ajankäyttö. Uskoa käytännössä siihen, että vähempikin määrä kuvia muistikortilla riittää yhteen postaukseen. Hahmotella teksti valmiimmaksi jo päivittäisillä automatkoilla. Vapautua ja huomata, että se ensimmäiseksi mieleen tullut idea onkin jo hyvä ja julkaisukelpoinen. Ajankäyttöä minun täytyy tehostaa siksi, etten ajaudu siihen kuoppaan josta monet blogisiskot viime vuonna mainitsivat - tilanteeseen, jossa bloggaus olisikin velvollisuus ja huolenaihe ihanan ja rentouttavan harrastuksen sijaan. Siihen, etten sisustaisikaan enää antaumuksella vaan somistaisin paikkoja häthätää postausta varten.

Yllättävintä bloggaamisessa on ollut sen sosiaalinen puoli. Ette arvaakaan, miten paljon minua ujostutti tehdä täällä sinunkaupat; juttelinhan yli vuoden meistä emäntänä ja isäntänä, kolmannessa persoonassa. Se, että aloin kirjoittaa minä-muodossa, toi paljon. Se toi minut lähemmäksi teitä ja toisaalta teidät tutummaksi minulle. Kaikkinensa loistokaupat! Kaunein asia on ollut oikeasti tutustua ja tavata blogisiskojen kanssa ympäri Suomea, kokea ensimmäistä kertaa elämässään niin monta samanmielistä ihmistä kerralla ympärillään ja iloita vilpittömästi tästä uudesta sosiaalisesta itsestään. Tajuta, että minähän haluan tutustua ja että minuun halutaan tutustua.


Ehkä siinä voisin nohevoitua, että aktivoisin blogikollegoiden lisäksi myös anonyymeja kurkkijoita juttusille. Kävijälaskurit nimittäin kertovat, että teitä hiljaisempia seurailijoita on rutkasti! Rohkeasti siis turisemaan postausten kommenttibokseihin - pienikin kiva lause on bloggajalle suuri ilo, oikeasti.

Huomaatteko, että olen painottanut nyt pelkästään termiä bloggaaminen? Mihin se sisustaminen jäi? No ei mihinkään - kuvaavinta olisikin puhua sisustusbloggaamisesta, sillä ilman sisustusintoa ei olisi tätä blogiakaan. Ne kietoutuvat yhteen ja minä nautin niistä molemmista - vaikka syvällisemmin ajateltuna ne voisivatkin olla kaksi erillistä harrastusta. Sisustaa kun voi ilman bloggamista ja blogata voi ilman sisustamista. Minä en kuitenkaan tunne enää voivani blogata ilman sisustusasioita ja toisaalta bloggaaminen antaa palon sisustamiseen; kääntöpuolet ruokkivat toinen toistaan. Sisustaminen saa kuitenkin tässä postauksessa nyt pienemmän huomio-osan, sillä se on näyttämöllä lähestulkoon kaikissa muissa julkaisuissa.


Blogini suhteen minulla on jatkuva into päällä. Tuon tunteen keskittämiseksi minun tulisi istua vakavammin alas ja tehdä sen suhteen selkeämpiä suuntaviivoja. On sellainen mukava kiherrys, että tässä olisi oikein kohdennetun innostuksen myötä aineksia pidemmällekin. Uskallus, sitä minun kuitenkin pitäisi kasvattaa. Kun on kovin nöyränä ja kiitollisena liikkeellä, ei aina huomaa, että omaakin häntää voisi pitää ylhäällä - välillä jopa heilutella. Vaikka en ole markkinoinut blogia ollenkaan, on lukijamäärä kuitenkin tasaisesti kasvanut ja yhteistyökumppanit pitäneet yhteyttä. Ihan huippua.

Viime syksyn aikana puntaroin, minkä verran annan itsestäni sisustuksen ohella. On totta, että blogista saa syvällisemmän ja jopa koukuttavamman kokemuksen, kun se henkilöityy kirjoittajaansa. Tähän saakka olen pitänyt sisustuspuolta komppaavat arkikuulumiset varsin hyväntuulisina ja neutraaleina. Pikkuisen olen pintaa raaputellut ja himpun verran jotain paljastellutkin, mutta varsinaisia mielipiteitäni tai syvällisempiä ajatuksiani en ole täällä juurikaan kailotellut. Sitä olen miettinyt, mitä haluan ja mitä toisaalta tarvitsee sisustusaiheiden ohella käsitellä. Tätä puntarointia jatkan varmasti tulevaisuudessakin, mutta jonkinasteista avautumista meidän arkisista kuulumisistamme olen havaitsevinani. Eikös se olekin ihan kiva lisä näihin leppoisiin kotikuviin?

Jos joku kysyisi, miten paljon blogi ja bloggaaminen määrittelee minua ihmisenä, en osaisi ihan heti vastata. Sen voisin kertoa, että ajattelen päivittäin omaa ja toisten blogeja enemmän kuin kukaan lähimmäiseni osaisi arvata. Vaikka en olisi koneella tai tekisi mitään bloggaamiseen liittyvää, pyörii se silti ajatuksissa. Ajatuskulkuihini blogin pitäminen on vaikuttanut, mutta ihmisenä se ei minua määrittele. Vaikka olen välillä tiukastikin bloggaajan roolissa, olen elämässäni myös puoliso, isosisko, tytär, ystävä, kummi, opettaja ja työkaveri. Joskus olen kuitenkin kehitellyt ajatusleikkejä siitä, miten eläisin, olisin ja sisustaisin, jos blogia ei enää olisi; joka kerta olen ajautunut pakokauhumaisiin tunteisiin, mikä kertonee siitä, että blogi on itselle tärkeä ja merkityksellinen.

Oho. Nyt tuntuu, että ajatusten purkaminen pyrkii hurahtamaan kilometripostauksen puolelle, vaikka toisaalta en ole sanonut vielä puoliakaan. Ehkä on hyvä jättää jotain vielä tulevaankin.

Kiitos, että olet siellä. ♥

P.S. Ei, en pysynyt enää laskuissa siinä, monestiko oikoluin tämän postauksen. Useasti.
P.P.S. Kuvituskuvina käytetty Annon harmaita ruutulakanoita. Napakat ja kahisevat, juuri täydelliset.


34 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen ja hyvä postaus<3 Paljon juuri niitä ajatuksia, joita itsekin pyörittelen päässäni! Olet ihana bloggaaja♥♥♥

    VastaaPoista
  2. Voi miten hyvä teksti! Luettuani jäin pohtimaan, että jos Syhinää ei enää olisi tai ei olisi ikinä ollutkaan, kamala miten paljosta olisin jäänyt paitsi! Sinusta! Kaikista muista ihanista ihmisistä! On tämä bloggaaminen kyllä täydellinen harrastus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, tuolta kantilta en vielä kerinnytkään ajatella! Totta! Mistä olisikaan jäänyt paitsi ilman tätä! Voi, pitää äkkiä päristellä mielestään tuollaiset ja muistaa iloita sinusta ja muista uusista ystävistä. <3333

      Poista
  3. Samaa olen itsekin miettinyt, jos minulla ei olisi blogia, en olisi tutustunut niin moneen ihanaan ihmiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hurjaa, kun rupeaa miettimäänkin, mistä kaikesta olisi jäänyt paitsi. :o

      Poista
  4. Hienoa tekstiä, ajatuksen virtaa, totuuksia :-) Bloggaaminen on kyllä joka sektorilla varsin antoisa harrastus :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossain alkuvaiheessa en osannut mieltää tätä ollenkaan harrastukseksi, mutta sitähän tämä totta tosiaan on! :)

      Poista
  5. Luettelitpa muutaman syyn sille, miksi laitoin Villa Metsätähden ovet säppiin viime keväänä :) Liikaa aikaahan tuo vei ja sitä myöten iski iso kyllästyminen. Ja minä muuten kohtasin ihmisiä, jotka olivat määritelleet minut ihmisenä pelkän blogin perusteella, ilman tuntemista. No, se on heidän ongelmansa ei minun :) Vaikea kevät lähipiirissä ja siitä seurannut väsymys oli kuin piste iin päälle, bloggailu sai jäädä.
    Hetken aikaa koin vieroitusoireita ja päässä raksutti aina uusi aihe, kunnes en enää kaivannut koko blogistaniaa. Monta kuukautta meni, etten edes käynyt lukemassa muita blogeja. Olin varma, etten enää palaa tähän elämään...Kunnes loppuvuodesta huomasin taas istuvani koneella ja blogeissa ja tein päätöksen: Anonyymisti, ei liikaa aikaa kuvien käsittelyyn, ei enää rakentamista, sisustamista jollain tasolla. Karseeta, kun kurjoitusripuli iskee päälle ;)
    Tervetuloa kurkistamaan uusien ovien taakse www.elavassaelamassa.blogspot.fi Katselen rauhassa mihin suuntaan blogi etenee ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi E!!! Et arvaakaan, kuinka mukava olikaan kuulla sinusta! Monet kerrat olen miettinyt, mitähän sinne Metsätähteen kuuluu. :) Se on totta, että oma, todellinen elämä heijastuu välttämättä blogiinkin - voin kuvitella, että haasteet väsymyksen ja vaikeiden lähipiirin sattumusten ovat todellakin olleet viimeinen niitti bloggailuun.

      Mutta aivan MAHTAVAA "saada" sinut takaisin! :) Tulen heti kurkistelemaan uusien ovien taakse, jee!

      Poista
  6. Hieno postaus ja juuri samoja asioita, mitä varmasti jokainen bloggaaja pyörittelee päässään. Itselläni on tällä hetkellä se vaihe bloggaamisessa, että kaikki tuntuu vähän työläältä ja nihkeältä. Toivon sen vain johtuvan tästä elämäntilanteesta, jossa muutto lähestyy ja kaikki ajatukset tuntuvat olevan muualla. Toisaalta, niistä asioistahan juuri postailen. :)

    Mukavia bloggailuhetkiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, että on itselläkin ollut niitä työläitä ja nihkeitä vaiheita, mutta yhtälailla kun ne kuuluvat elämään, niin myös varmasti bloggailuun. :) Se on täysin totta, että jos elämä on siirtymävaiheessa tai kiireisessä tilanteessa, niin intopalo bloggailun suhteen on laimeampaa. Mutta se mahtava juttu tässä on, että kukaan ei määrittele postaustahtia - jos siltä tuntuu, voi aina pitää vähän lomaa ja jatkaa sitten uusin tuulin taas eteenpäin. :)

      Teillä on kyllä kieltämättä jännittävät hötäkät siellä menossa! Koitan lähettää telepaattisesti sinne voimia ja iloa. :)

      Poista
  7. Ihan mahtava postaus <3 täältä nostan niin monta asiaa korkealle. Todella asiaa ja paljon! Tuo että kuinka paljon aikaa menee pelkästään siihen että miettii blogi asioita, se on paljon. Yleisesti ottaen kuitenkin täysin positiivista. Moni asia on bloggaamisen aloittamisen jälkeen tuntunut liittyvän tähän harrastukseen tavalla tai toisella. Yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen :)

    Tämä oli kyllä mahti postaus <3 ja vielä jaksan mainita kuinka ilo on ollut löytää blogiisi, iso kiitos tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, pitäisi joskus pitää päiväkirjaa kaikista hetkistä, kun blogiasioita ajattelee. :D Mutta totta, ne ajatteluhetket ovat kaikki positiivisia! Osuva pointti tuo, että moni asia liittyy bloggaamiseen tavalla tai toisella, vähän kuin katsoisi maailmaa jonkinlaisten blogilasien läpi. ;)

      Poista
  8. Hyvää tekstiä ja kauniita kuvia! Paljon samankaltaisia ajatuksia siitä miksi bloggaat kuin itselläni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heli! :) Sen uskon, että monilla on juuri näitä samoja mietteitä, onhan harrastus peruselementeiltään niin samanlainen. <3 Olisikin jännä, jos joku tekisi jonkinmoisen yleispätevät opuksen bloggaamisesta, voitaisiin varmaan joukolla allekirjoittaa se. :)

      Poista
  9. Loistavaa Kristiina! Hieno teksti ja ihanat kuvat - kuten aina. Tosi hyviä ajatuksia ja on kyllä ollut onni tutustua sinuun. <3

    Super-mahtavaa (blogi)vuotta 2015!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maru! <3 Tuntui siltä, että pakko oli jotenkin saada koottua ajatuksiaan yhteen, että pääsee höllentämään niitä mielestään. :D

      Eläpä muuta sano, ihan hurjan iso onni on ollut saada tutustua! <3 Extra-super-mahtavaa blogivuotta meille! :) Nähdään toivottavasti pian!

      Poista
  10. Ihan mahtava postaus, melkein sain kylmät väreet ja silmäkulman kosteaksi tekstistäsi. Niin tuttuja ajatuksia!
    Bloggaamisesta on tullut minulle vuosien varrella todella tärkeä harrastus, joka todellakin vie hurjasti aikaa. Mutta voisi sitä huonompiakin harrastuksia olla. Ja tämä bloggaaminen yhdistää mukavasti pari muutakin harrastusta, nimittäin sisustamisen ja valokuvaamisen. Pyhä kolminaisuus!

    Välillä on lopettaminenkin käynyt mielessä, mutta en tiedä millaista arki olisi ilman tätä. Kenelle kertoisin sisustusideoistani ja innostuksestani uudesta tyynynpäällisestä tai kynttilänjalasta? Silloin kun iskee lopettamisfilis, jätän bloggailun vähemmälle ja palaan taas uutta intoa täynnä hetken kuluttua. En voisi tällä hetkellä kuvitellakaan elämää ilman blogia. Koukussa olen ja pahasti. :) Enkä voisi ikinä jättää blogistaniaa ja teitä muita ihania bloggaajia joihin olen saanut tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi AnuElina, sniisk, kauniisti kommentoitu! <3 Varsin hyvä totuus, että todellakin voisi olla paljon huonompia harrastuksia! Tässä yhdistyy niin monta itselleen mielekästä asiaa.

      Sitäpä kun rupeaa miettimään, kenelle sisustusintoilisi ilman blogia, olisivat vaihtoehdot hyvin vähissä! Yksi hyvistä asioista tässä on se, että bloggailun aikataulut ovat aivan itsetehtyjä - jos tuntuu ettei ehdi tai jaksa postata, sitten ei postaa. Ja tämä sosiaalinen puoli - voi että! Bloggauksen sosiaalinen puoli on yllättänyt minut ihan jymypaukun kera. <3

      Poista
  11. Nonni, voinko copy pastee tän sun kirjoituksen? (vitsivitsi) Olen juuuuuuri miettinyt kirjoitamista samaisesta aiheesta ja ajasta ( ja ajatuksista ) jota käytän blogiini!! Olen räpättänyt viimeiset pari kuukautta ystävilleni kuinka olen kaikki illat vain koneen ääressä enkä tee mitään muuta kuin lue muiden blogeja ja häärää omani ympärillä! Mua se on suoraan sanottuna alkanut hieman ärsyttämään! Nyt olenkin laittanut itselleni kolme iltaa viikossa, kun saan tehdä blogijuttuja minin nukkuessa! Muina iltoina voin esim. urheilla, lukea ( joka on tyystin jäänyt blogimaailman "takia" ), kutoa tai vain olla. Olen nyt pari viikkoa tehnyt näin ja olo tuntuu jo paljon paremmalta. En halua 5 vuoden päästä miettiä mitähän sitä on tultu tehtyä ja vastaus olisi: bloggailtu. Missään nimessä en aio luopua rakkaasta harrastuksestani, mutta mielestäni se ei saa viedä näin paljon aikaa mitä se on vienyt!!

    Ehkä mä vielä jaan mun ajatukset asiaan liittyen myöhemmin ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, S! :D Bloggailusta vapaat illat ja päivät on tärkeitä! Itse huomasin syksyn aikana, että minulle hyvä tahti on postata noin joka toinen päivä - silloin noin joka toinen päivä on tietoisesti blogivapaata aikaa. :)

      Minä jään mielenkiinnolla odottamaan sinun mahdollista postaustasi! <3

      Poista
    2. Komppaan teitä siskot! :) Bloggaaminen vie järjettömän paljon aikaan, jos yrittäisi joka päivä sitä kirjoittaa, niin kuin mieli tekisi. Kiva postaus lukea Kristiina!

      Poista
    3. Hih, ihan hassua, että itseään pitää jossain tällaisessa rajoittaa.. Hyvä kuitenkin, että osataan niin tehdä! :)

      Poista
  12. Todella mahtava postaus. Näitä juttuja tulee itsekin pyöriteltyä päässä useasti, täytyisi ehkä jotenkin kasata omiakin ajatuksia ylös :) Olen myös pohtinut sitä, miten bloggaaminen on opettanut ja mitä se on opettanut. :) Itsekin toivon, että blogi tulee aina olemaan minulle harrastus, sillä en halua ajatella blogiani velvollisuutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin postasin tästä, jotta saisin sanottua ajatuksiani pois mielestä pyörimästä - suosittelen. :)

      Poista
  13. Onpa muuten kivat lakanat, täytyypä katsoa, jos löytyisi meillekin, lakanakaappiin kun mahtuisi vielä neljä pussilakanaa :)

    Halusin vaan kommentoida, että luen ja samalla todeta tuon, että nyt kun olen taas päivitellyt vähän useammin blogiani niin olen ihan ihmeissäni, että miten teillä "kanssasisarilla" on aikaa kirjoittaa tekstejä saatika sitten käsitellä kaikki kuvat. Minulla se vie ainakin ihan tolkuttomasti aikaa. Yhtä bloggausta saatan tehdä viikon, yleensä ainakin kaksi iltaa ja kuvien valinta sekä käsittely on se työläin vaihe. Todellakin respect tällaisista monen (hienon)kuvan viesteistä ja hurjasta tahdista viesteissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tässä on onneksi jo jonkinmoinen rutiini kehittynyt kuvien suhteen: aina kuvatessani pyrin ottamaan mahdollisimman vähän kuvia, jotta valintaan ei mene paljoa aikaa. :) Kuvankäsittelyohjelmasta olen puolestaan tykästynyt pariin perustoimintoon, jotka voi nopeasti klikkailla joka kuvaan. Mutta tekstit ovat itsellä se aikaavievin elementti, siksi tällaisia maratonpostauksia ei ihan peräjälkeen tule tehtyä. :)

      Poista
  14. Mielestäni tuo loppu, jossa myönnät blogisi tärkeyden on rohkeaa, minä itse blogiani usein taas vähättelen mielessäni (ja muillekkin) "onko tässä nyt mitään järkeä"-ajatuksella, mutta jos se tuo itselle hyvää mieltä, eihän se voi olla mikään jonnenjoutava juttu :)

    VastaaPoista
  15. Hieno kirjoitus! Voin allekirjoittaa monta asiaa noista. Itsekin ajattelen blogin kirjoittamista ja postauksien aiheita monta kertaa päivässä. Ja minulla on siihen aikaakin, kun olen jo tämän ikäinen. Tämän viikon jälkeen olen eläkeläinen ja käyn työelämässä ehkä joskus keikkaa tekemässä, hoitoalalla kun olen. Minulle tuli tämän kirjoituksesi myötä sellainen tunne, että itsenikin tulisi pyrkiä parantamaan tekstiä ja olenkin huomannut, että sellaiset postaukset joissa olen kirjoitellut omia ajatuksiani vähän enemmän ovat saaneet ehkä hitusen enemmän kommentteja kuin enemmän kuvien varaan rakennetut postaukset. Aina vaan ei kirjoitettavaa riitä, vaikka halua olisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ensinnäkin onnea alkavasta vapaaherrattaren urasta! :) Ehkä antaumuksella kirjoitetut ajatukset päästävät lukijat lähemmäksi kirjoittajaa, ja toisaalta saa myös itse syvemmän otteen omasta blogistaan. Mutta, sitä kirjoitettavaa ei aina todellakaan riitä, ja ehkä ihan hyväkin niin. Joskus kaipaa muidenkin blogeja selaillessa sitä, että saa vain nautiskella kuvista, ilman sen syvempiä ajatuskulkuja. Oikean, hyvältä tuntuvan balanssin kun löytää kuvien ja tekstin suhteessa, niin sitten on hyvä. :)

      Poista
  16. Huh, olipa hyvin kirjoitettu! Luin sen kahdesti, niin paljon nousi ajateltavaa..taidan lukea vieläkin uudelleen! Kiitos tästä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija! <3 Mukavaa, jos sain herätettyä tekstillä ajatuksia! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...