Voi hitsi, kun kesä juoksee eteenpäin kovaa vauhtia! Tämä postaus on ollut minulla työpöydällä jo hyvän tovin, mutta en ole millään ehtinyt viimeistelemään sitä loppuun asti. Kesäelo on ollut niin intensiivistä ja kokonaisvaltaista, että tietokoneaika on ollut totaalisen minimissä. Mutta josko nyt ehtisin julkaisunapille saakka!
Tarkoituksena on kirjoittaa ensikädessä itselle muistoksi kesäkuulumisia, jotta muistaisin, mitä kesällä 2023 tulikaan puuhattua. Kuvituksena on random-otoksia puhelimen kuva-arkistosta (ei puhettakaan, että päivisin ehtisi tarttua järjestelmäkameraan).
Tajusin eräänä päivänä, että vauvasta huolimatta meidän kesämme on sujunut melko samankaltaisesti kuin vuosi sitten. Kotiympäristö on siinä tietysti suuressa roolissa, sillä samassa miljöössä tulee tehtyä samantyyppisiä juttuja, olipa kokoonpano millainen tahansa. Toisaalta olen tietoisesti halunnut pitää kiinni toimeliaisuudesta; en ole halunnut, että elo vauvan kanssa olisi vain lapsiarjen ympärillä mössöttämistä, sillä pienet projektit ja sosiaaliset menot ylläpitävät omaa hyvinvointia merkittävästi.
Eritelläänpäs tarkemmin, mitä täällä on touhuttu.
Jos aloitetaan kertaamaan ihan toukokuun loppupuolelta saakka, kevään ja kesän taitekohta piti sisällään hyvin aktiivisia, kotipuitteiden ylläpitoon ja parantamiseen liittyneitä päiviä: sain tehtyä kodin kevätsiivouksen, valtattua terassit, pestyä ikkunat ja sipisteltyä pihan kesäkuntoon. Extrabonuksena saimme valmiiksi takapihan aitauksen, jonne koirat pääsevät takaovesta ulkoilemaan vapaasti omaan tahtiinsa. Aitaus on todella iso - se kiertää koko takapihamme ja kaistaleen metsääkin. Jos en paljoa valehtele, on karvakorvilla noin viisisataa neliömetriä kirmattavana. Aitauksen olemassaolo on paitsi lisännyt koirien hyvinvointia, myös vapauttanut omia käsiä. On niin kiva, kun ei tarvitse enää stressata, missä välissä ehtisi käyttämään Uljasta ja Jaloa pihajuoksuilla.
Kesäkuun alkajaisiksi fiksasimme uimarantamme uudella hiekalla ja teimme pienen lisäpolun rantavarvikkoon. Kotihommina sain pestyä porealtaan, maalasin etupihan terassille saadun istuinkalusteen ja vaihtelin uusia tuijia kuolleiden puskien tilalle. Tein myös mökkiin kesäsiivouksen, kävin läpi oman vaatekaappini ja puunasin Tiinun myyntikuntoon. Arkisina puuhina on riittänyt erityisesti ruohonajua, sillä meikäläisen kevätlannoitukset onnistuivat vähän liiankin hyvin: uutta ruohoa puskee ylös nopeammin kuin sitä ehtii leikata. Puuhailujen vastapainona - lähestulkoon vuoropäivin - pääsimme keittelemään kahveja kesäkyläilijöille. Juhliakin riitti kolmien synttärikahvitteluiden ja Romeon serkun rippijuhlien myötä. Sosiaalisia menoja on ollut myös Raikun jalispelien ja pitäjäpäivien tiimoilta. Kesäkuun muistoihin jää niin ikään koirien rantsupäivä ja Blawhin hommat.
Heinäkuu on tuonut mukanaan lisää ihania vierailijoita ja olemme päässeet kahvipöydän juttujen ääreen useampaan otteeseen. Kuten aikaisempinakin vuosina, keskeneräisiä kotiprojekteja ei ole enää riittänyt tehtäväksi, joten kuukausi on ollut pyhitetty puhtaalle kesänvietolle. Siihen on kuulunut muun muassa mökkisaunomista, pitsatreffejä, koirakamuja, Iisalmi-reissu, tyttöjen ilta Kiparilla, porealtailua, Kuopio-päivä sekä tietysti jalismatseja.
Olen pyrkinyt ylläpitämään liikkumismoodia kesälläkin, vaikka kuumina päivinä se on ollut käytännössä mahdotonta - sekä koirien että vaunussanukkujan puolesta auringonpaiste ja korkeammat celsiusasteet ovat liian tukala yhdistelmä pidempiin lenkkeihin. Tajusin jo vuosia sitten, että lämmönkestävyydessä en olekaan kesäihminen, joten viileämpien syyskelien odottelu tuntuu tässä vaiheessa kutkuttavalta.
Loppukesälle on toiveissa päästä näkemään ainakin yksi kesäteatteriesitys, käydä pelaamassa pakohuonepeli ja tehdä kirpparikierros. Myös jalismatseja on vielä tiedossa ja toivon mukaan sosiaalinen pöhinäkin jatkuu lomakauden loppuun saakka. Yksi ainut meille tyypillinen kesähomma taitaa tänä suvena jäädä tekemättä - suppailu. Siihen ei näyttäisi riittävän nyt aikaa, joten laudat ovat saaneet jäädä varastoon.
Täytyy kyllä sanoa, että pieni vauva
antaa mojovan kotikenttäedun: Romeon myötä ihanan monet ystävät ja tutut
ovat halunneet tulla vaihtamaan kuulumisia ja moikkaamaan pikkumiestä.
Kahvipöydän laittaminen on minulle erittäin mieluista puuhaa ja sitä on
onneksi saanut tehdä kesän aikana nyt yllin kyllin. Teemaherkuiksi olen
tehnyt vohveleita aina, kun siihen on ollut riittävästi aikaa.
Puuhailujen ja menojen ohella täällä on eletty myös tavallista arkea vaipanvaihtoineen ja leikkihetkineen. Romeo on perustyytyväinen jäppinen, jonka kanssa on suloista touhuta. Pienen ihmisen ymmärryksen ja taitojen kasvamista on ilo seurata: maanantaina Romeo oppi kääntymään masulta selälleen ja tällä hetkellä vänkäys toiseenkin suuntaan on kovaa. Päivärytmi tuntuu olevan muutosvaihteella vähän koko ajan, mikä näkyy etenkin päiväunien keston vaihtelussa: tässä oli jo useamman viikon jakso, kun nokkaunet kestivät keskimäärin vain 35 minuuttia. Pitäisi ehkä koputtaa puuta, mutta tällä viikolla on unta riittänyt jo tunnin mittaisiin unosiin. Aikuisen hengähdystaukojen kannalta on aika merkityksellistä, nukkuuko pikkujäbä tunnin vai puolikkaan.
Kaiken kaikkiaan kesä on sujunut onnellisesti, touhukkaasti ja kokonaisvaltaisesti. Toimettomia ja tylsiä hetkiä ei ole ollut oikeastaan sekuntiakaan. Oma puhelimenkäyttöni on tämän vuoksi ollut reilusti vähemmällä. En myöskään halua olla puhelimella Romeon hereillä ollessa ollenkaan, joten käytännössä meikäläisen kännykkähetket ovat tiivistyneet nykyisin ilta-ajalle. Viesteihin vastaaminen on laahannut ruhtinaallisesti, mistä en kuitenkaan osaa olla pahoillani, sillä priorisointi tässä asiassa on tervettä ja tervetullutta.
Vaikka tämä taisi olla jo tämän blogin virallinen kesäpostaus, ei kesä (ja loma) suinkaan vielä lopu. Yhteistä vapaata meillä on jäljellä vielä päälle kolme viikkoa ja uskon, että niiden aikana pääsemme touhuamaan vielä vaikka sun mitä. Toivottavasti kesä on tuonut kivoja muistoja sinne ruudun toisellekin puolelle!
Haleja!
