Ja niin päättyy tammikuu. Minulla on ollut viime aikoina ikävä blogiin. Erilaiset postausaiheet ovat vuorotelleet ajatuksissa, mutta niihin on ollut hankala tarttua. Kaipaan sitä flow-tunnetta, kun istun tietokoneen äärellä ja muotoilen postauksen tavu tavulta valmiiksi. Vaikka varsinaista verbaalista virtausta ei vielä olekaan havaittavissa, ajattelin, että kokoan yhteen kuukauden kuulumisia muutamien avainsanojen ympärille käärittynä. Ensi-istumalta tammikuusta on jäänyt muistiin vähän mitätön vaikutelma, mutta kun käytin hetkisen menneiden viikkojen pohtimiseen, löytyi niistä selkeästi useampia noston arvoisia välkähdyksiä.
LOMAMOODI. Vuodenvaihteen jälkeen meillä jatkui loma tammikuun 10. päivään saakka. Vuoden ekat päivät menivät siis vielä ihan lomamoodissa. Niiden aikana ulkoilimme paljon, saunoimme ja joimme kuppitolkulla kermavaahdolla höystettyä kaakaota.
KAFFIT. Järjestimme vuoden ekana viikonloppuna kahvittelusunnuntain lähisuvulle - se oli kyllä mukava päivä se!
NÄKEMISIÄ. Tammikuun aikana ajelin muutamaan otteeseen näkemisten perässä: ensin ukkia moikkaamaan Nilsiään ja myöhemmin ystävän perheen luokse Siilinjärvelle. Viime viikonloppuna pidimme tuiskutreffit omalla pihallamme, kun ystäväpariskunta kävi tutustuttamassa koiraneitiään meidän Uljaksen kanssa.
BABYSHOWERIT. Osallistuin elämäni ensimmäisiin babyshowereihin etänä kotisohvalta. Meitä oli väkeä koolla kahdessa eri paikassa, mutta välimatkasta huolimatta juhlat onnistuivat mainiosti.
FIILIKSET. Tammikuussa olen pitkästä aikaa kokenut innostuksen tuntemuksia. Pitkän matalalennon vaivaamana valoisia tuokioita on osannut arvostaa. Olen kyllä sukeltanut pohjamudissa tässäkin kuussa, mutta onneksi niille hetkille on saanut nyt vähän vastapainoa.
VAATTEET. Tammikuussa olen jälleen välillä vetänyt päälle hameita ja jalkaan korkkareita. Syyskuisen Armaksen kuoleman jälkeen tuntui koko loppuvuoden ajan siltä, ettei ole mielekästä käyttää simpsakoita vermeitä. Nyt suru antaa jo vaatetuksen verran myöten.
FLUNSSA. Ehdin olla loman jälkeen töissä kolme päivää, kun piti jo jäädä kotiin niistämään nenää. Flunssa kaatoi kotiin myös miehen ja teimme varmasti nessupaketin tyhjentämisennätyksen. Vaikka yleisvointi oli naisflunssan osalta (miehisen version rajaan tästä suosiolla ulos) ihan hyvä, tuli työterveydestä kova ukaasi olla oireiden kanssa kotosalla. Saikkupäivien ansiosta pääsin näkemään useampana päivänä auringonnousut ja niistä erityisen upea oli tämä, josta postauksen kuvat on otettu. Lisäpäivät kotosalla olivat kieltämättä hyväksi myös mielelle: joululoma tuntui kaikesta huolimatta turhan lyhyeltä palautumisajalta. Extrapäivät latasivat kropan lisäksi myös päätä.
KOIRAMIETTEET. Meillä on täällä tilanne eskaloitunut pienestä ajatuksensiemenestä suuremmaksi ja nyt alkaa näyttää siltä, että edessä on vielä toisen koiran hankinta. Plussia ja miinuksia punnitessa on käynyt selväksi, että kahden koiran koti olisi mielekkäämpi - yksistään jo Uljaksenkin kannalta. Vielä en ole aktiivisesti etsiskellyt uutta perheenjäsentä, mutta kevään mittaan tämä homma edistynee.
ELÄINLÄÄKÄRIKÄYNNIT. Tässä kuussa eläinlääkärikäyntejä oli kaksin kappalein, kumpikin vieläpä saman viikon aikana. Ensin kävimme sovitusti varmistelemassa Uljaksen haaroväliasioita: aiemmin toinen palleroisista oli kadoksissa, mutta nyt se onneksi löytyi. Parin päivän päästä jäbän silmät alkoivat rähmimään ja punoittamaan, joten ei auttanut muu kuin kurvata tohtorin luokse uudestaan - tällä kertaa Nilsiään asti (Rautavaaralla vastaanotto on vain kerran viikossa). Diagnoosina oli sidekalvontulehdus molemmissa silmissä. Tulehtumisen ilmeisin syy kuuluu sarjaan "Tapahtuu vain Kristiinalle": silmät olivat vissiin ärtyneet pari päivää aiemmin tekemämme pölysiivouksen vuoksi. Onneksi silmähuuhde auttoi nopeasti eikä antibioottitippoja tarvittu.
LOPPUKATSELMUS. Tammikuun viimeisillä viikoilla olemme alkaneet tarkistaa rakennusaikaisia asiakirjoja ja keränneet viimeiset dokumentit kokoon talon ja mökin loppukatselmusta varten. Tavoitteena olisi, että saisimme pidettyä katselmuksen helmikuussa ja pääsisimme yliviivaamaan yhden to do -asian pois listalta.
PRINTTIHOMMAT. Tammikuussa Blawhin hommat ovat olleet määrältään minimaalisia. Aina joulukauden jälkeen tulee tarve hiljaisemmalle tahdille, eikä inspiraatiokaan oikein kuki pari kuukautta kestäneen sesongin jälkeen. Tämä ei ollenkaan ole huono juttu: välillä on huokaistava sivutöistäkin.
VALO. On luksusta, että valon määrä on kääntynyt plusvaihteelle. Nautin, kun iltapäivällä neljältä ei ole enää pilkkopimeää. Olen aina puhunut säätilan ja valonmäärän vaikutuksista itseeni ja taannoin löysin aihetta koskevan artikkelin Ylen sivuilta. Sääherkälle henkilölle on sen mukaan oikea nimikin olemassa: meteopaatti. Tilaan siis mahdollisimman monta aurinkoista ja korkeapaineista päivää lähitulevaisuuteen - kiitos.
LENKIT. Uljas täytti tammikuussa viisi kuukautta ja painaa jo lähemmäs parikymmentä kiloa. Kokoa alkaa olla sen verran, että olemme voineet pidentää lenkkejä. Liikuntamäärän kasvaminen on ollut ihanaa! En ollut tajunnutkaan, miten paljon olen kaivannut pidempiä lenkkireittejä. Vasemman jalan akillesjänne ei tosin ole ollut ihan samaa mieltä kuntoilun määrästä, mutta jospa se tokenisi asiaan totuttuaan.
TIINU. Mitäpä olisi kuukausi ilman auto-ongelmia! Meikäläisellä on taas vikavalot taulussa ja Tiinu ilman toimivaa luistonestoa ja ABS-jarruja. Kyse on anturivioista, joihin olen ihan totaalisen kyllästynyt. Tuleekohan tästä vuosi, kun joudun sanomaan hyvästit pitkäaikaiselle metallikaverilleni?
Sellaisia kuulumisia kuului minun tammikuuhuni. Toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolella menneet viikot ovat jättäneet jälkeensä myönteisiä muistijälkiä.
