Munkille!

Jippii, vappuvapailla ollaan! Itse en osaa pitää vappua kovin aatteellisena juhlana - se on pikemminkin starttilaukaus kevääseen. Koti ei tähän ajankohtaan erikseen koristaudu, mutta munkkeja pitää olla!

Itse asiassa meiltä taitaa lähestulkoon aina löytyä pakkasesta munkkeja. Ne ovat helppo ja nopea vierasvara, joita välillä rohmuaa itsekin. Olin lukioikäisenä neljänä kesänä leipomolla töissä, joten munkinpyörittelystä voi sanoa suorittaneensa vähintään alkeiskurssin. Kai ne ihan hyviäkin ovat, sillä eräällä kahvittelukerralla isäni veteli viisi munkkia putkeen (sori iskä, lipsahti!).

Tämän postauksen munkkitarjotin on kotimme uusi tulokas. Se on yksi ihanista synttärilahjoistani. Tykkään! ♥

Kuvassa näkyvällä lasisella pillipullolla on pieni tarinakin olemassa. Otan nimittäin töissä joskus yhteisten tilojen siivouspurtteja, ja edellinen projektini kohdistui vanhoihin maalajinäytteisiin. Ette halua tietää, mitä löytyy pulloista, purnukoista ja laatikoista, jotka ovat saaneet elää omaa elämäänsä vuosikausia avaamattomina. Tämän pikkupullon pesin ja puunasin turvenäytteen jäljiltä. Se ei onneksi ollut saanut sekaansa mitään extraa, joka olisi aiheuttanut kemiallisia reaktioita. Tykkään pullosta jollain hassulla tavalla, sillä se on mielestäni melko sympaattinen. Aito korkkitulppakin siihen on vielä tallella.

Vapunvietto on meillä täällä Savossa ollut vähän hakusessa. Olemme viime vuosien aikana testanneet niin Iisalmen, Kuopion, Rautavaaran kuin Lapinlahdenkin vappukarkelot, mutta ei täällä oikein Sitä Oikeaa fiilistä ole. Pari vuotta sitten oli pakko pakata kimpsut ja kampsut, varata hotelli ja mennä viettämään juhlaa Jyväskylään. Sieltä se oikea tunnelma löytyy. Opiskeluvuosina Jyväskylässä vietetyt vaput ovat aiheuttaneet sen, että vappua katsoo keskisuomalaisesta vinkkelistä, eikä juhla tunnu muualla miltään. Jos hyvin käy, voi tänä vuonna hyvinkin löytää itsensä Harjun piknikiltä, vanhoja autoja katselemasta ja syömästä pehmistä Kompassin ihmisvilinän seasta. :) Ja mikä huono keli - pöh, sellaista ei olekaan!

Vappuvapaa käy nyt pienestä välilomasta, sillä meillä on töissä perjantai vapaapäivä ja maanantaina lähden toiselle paikkakunnalle kokoustelemaan, joten koululle ajelen seuraavan kerran vasta tiistaina. Tähän loppuun voisin näyttää kuva-aineistoa tältä päivältä. 

Meillä oli vappukarkelot, ja päätimme opettajien kanssa ehostautua teeman mukaisesti. Itse valitsin ilmeenkohottajakseni pinkin peruukin, joka päässä kirjoitan vielä tätäkin postausta. Hiuslakalla modattu Lidlin peruukki tuntui ja näytti yllättävän aidolta, joten niin oppilaat kuin aikuisetkin luulivat, että olin istunut eilisen päivän kampaajan käsittelyssä. Kävin myös Rautavaaralla kaupassa aiheuttamassa pahennusta, ja rupesin valehtelematta nauramaan leipähyllyjen välissä, kun ihmisten töllötys värikästä tukkaa kohtaan oli niin ilmeistä. Mitä mieltä olette, kävisikö tällainen pinkki fleda meikäläiselle?

Piha-aita tilattu

Kylläpä päivät rymistelevät ohi hujakalla! Tuntuu, että touhuja on ollut siinä määrin, että kotona on ehtinyt vain lepotankkauksia tekemään. Jokin kevätkoleus on myös ilmeisesti tehnyt olosta lievästi horkkamaisen, joten fiilis on ollut vähän vetämätön. Sisältä ei ole siis mitään sisustuksellista raportoitavaa, mutta yhden pihapäätöksen nyt esittelen teille. 

Koska etupihamme on nurmirinteestä huolimatta sivusta melko avoin, päädyimme tilaamaan tonttirajalle pätkän piha-aitaa. Tai pätkän ja pätkän, yhteensä aitametrejä on tulossa noin 50. 38 metriä pihatien suuntaisesti ja 12 metriä eturinteen taakse. Aitamalliksi valikoitui harkinnan jälkeen Kruunuaidan Suvi20-elementti, jonka pystyttäminen pitäisi onnistua meiltä itseltämme.

Halusimme aitaan mieluummin modernia kuin perinteistä ilmettä, ja tässä mallissa sitä on. Aidasta saa vilkkua läpi, mutta rakenne on kuitenkin suojaa-antavan tiheä. Tonttimme on hieman naapureita korkeammalla, joten arvioimme 120 sentin aitakorkeuden olevan riittävä. Pinta on pohjamaalattu valkoiseksi, eli näkymän pitäisi olla huoliteltu heti pystytyksen jälkeen.

Aita tuo pihaan varmasti viimeistellympää ilmettä ja rajaa ulkoilualuetta nykyistä selkeämmin. Toivon, että piha-aidan myötä ulkonaoloon tulee sopukkamaisempi olo. Palaan aita-asioihin vielä pihasuunnitelman yhteydessä ja viimeistään siinä vaiheessa, kun komistus on pystyssä. Toimitus tosin on vasta kesälomalla, joten akuutista asiasta ei vielä ole kyse. :)

Löytyykö teiltä piha-aitaa? Jos pystytitte sen itse, kuinka homma onnistui?

Tuijapenkit

Lauantaimoikat! Tänään ajattelin näyttää teille näitä laajempia pihakuvia tuijaistutuksista, joita viikolla väsäsin. Aikaiseksi tuli siis lyhyempi ja pidempi penkki talon sisäänkäynnin molemmin puolin.

Meillä on talon edessä nurmilämpäreet ja suurehko sepelialue. Etumus kaipasi selkeästi ryhtiä, sillä ainakin omasta mielestä nurmen ja sepelin rajakohta oli tylsännäköinen. Korkeaa muuria ei tuohon kuitenkaan osannut ajatella, vaan tällainen matalampi rajausvaihtoehto kävi paremmin omaan silmään. 

Talvella tuli tarkkailtua katolta tippuvien lumien putoamispaikkoja, sillä halusin olla varma, etten pykäise penkkejä ylhäältä tulevien lumimassojen alle. Nyt niiden pitäisi olla sen verran kaukana katonliepeestä, ettei lumivaaraa talvella ole.

Penkkeihin meni yhteensä kymmenen timanttituijaa. Kuin onnenpotkusta, välimatkojen kanssa ei tarvinnut ruveta sönkläämään vaan sopiva istutusväli löytyi heti. Tuijilla on keskenään matkaa 130 senttiä ja reunoilla olevat on istutettu 70 sentin päähän kiveyksen päädystä.

 

Tummaan koristekatteeseen olen tykästynyt täysillä. Olen ihastellut sitä jo aiemminkin kuvissa ja pihoissa - viimein sitä tuli meillekin! Kate muodostaa mielestäni kivan kolmikon vihreiden tuijien ja harmaan kiven kanssa.

Kiveysreunan tekeminen oli suht nopeaa ja tetrispalikoilta näyttävät kivet oli helppo latoa yhtenäiseksi jonoksi. Aivan millintarkasti kivet eivät kuitenkaan ole samankokoisia, joten pientä aaltoilua etenkin kivirajojen leveydessä on havaittavissa. Koska meidän pihasepelimme ei ole pikkumurua, oli myös jonon saamisessa vatupassiin haastetta. Muutamia selvempiä korkeuspomppuja on penkkien kiveyksissä kyllä näkyvissä, mutta ne näyttävät tasoittuvan kun vain jaksaisi nakutella kiviä päältäpäin vasaralla, pehmusteen läpi.

Vielä kun tuo talo pääsee maalipintaan ja ruoho vihertämään, näyttää etupuoli jo melko kivalta, ei enää miltään raksailupihalta. Pitäisi vaan muistaa ja jaksaa kastella istutuksia, ettei kuukauden päästä ole ruskeiksi käristyneet tuijat tervehtimässä kotiintulijaa.

Ja jottei näissä kymmenessä tuijassa riitä tarpeeksi hoitamista, hankin etupihan nurmiosiolle toiset kymmenen pikkutuijaa sekä viisi isompaa. Niiden sijoittelu on kuitenkin jo toinen tarina. :)

Have a Seat eteisessä

House Doctorin Have a Seat -jakkara on hivuttautunut meillä olohuoneesta eteiseen. Alunperin se pyöri hetkisen sohvan luona, mutta hoksasi viimein oikean paikkansa ovensuusta.

Minähän kaipailin jo aiemmin jotain pientä tasoa tuohon mustan peltitähden alle. Have a Seat täyttää tuon kaipuun mielestäni oikein hyvin. Se ei ole liian iso elementti, vaan sopivan kevyt eteisen kapeaan tilaan.

Kun ulko-ovesta astuu sisälle, on jakkara lempeä ja hymyilyttävä tervehtijä. Tykkään istunosan tekstistä todella paljon, se on ihanan tuttavallinen.

Eteisen matto näyttelee jo kulumisen merkkejä, mutta en malta vielä siirtää sitä tuosta pois. AmandaB:n matto on kokonsa ja materiaalinsa puolesta juuri sopiva oven eteen. Voisi varmaankin ajatella positiivisesti, että kulumisjäljet tuovat rouheutta ja eloa sisäänkäynnin ilmeeseen.

Mutta se niistä eteishöpinöistä. Otetataanpas nyt ilo irti alkavasta viikonlopusta, höllätään ja nautitaan keväästä!

Pihalta terve!

Kylläpä on viime päivinä ollut niin mahtava keli, että pihapuuhastelut ovat voittaneet sisätilakotoilut 100-0. Pääsiäinen meillä meni ihan Savossa pyörien - kotona, kaupungissa ja kotiseudulla. Isäntä on viime päivät ollut kuumeessa, joten hänen torkkuessaan on minun ollut hyvä ottaa tehospurtteja pihalla.

Jotain näkyvää ja valmista olenkin jo saanut aikaiseksi. Nämä eiliset kurkkauskuvat on otettu ilta-auringossa. Kellertävän valon vuoksi en ottanut vielä laajempia yleiskuvia. Näpsin ja näytän niitä sitten, kun ehdin ottaa otoksia sopivaan kellonaikaan - toivottavasti tänään. Ja tietenkin pitää siivota vielä kottikärryt, multasäkit ja kivikasat maisemasta pois. :)

Mutta kuten kuvista näkyy, olen leikkinyt tuijilla, tummalla koristekatteella ja reunuskivillä. Vaikka en todellakaan ole mikään multasormi tai viherpeukalo, puuhastelin näiden istutusten kanssa intopinkeänä. Ehkä osuutta on sillä, että kerrankin todellisuus oli suhteellisen samassa linjassa visioiden kanssa!

Seuraava pihakohde olisi jo nenän edessä odottamassa, mutta koitan taas malttaa edetä askel kerrallaan. Viikonloppu kolkuttelee lähellä ja muita menoja on jo tiedossa sen verran, että ulkohommat joutuvat väistämättäkin telakalle. Kunhan ehtisi edes kastelemaan näitä uusia tulokkaita!

Pääsiäisresepti

Siivottu koti. Taivaalla kuikisteleva aurinko. Herätyskellottomuus. Rauhallista puuhastelua. Eikö siinä ole jo enemmän kuin hyvän pääsiäisreseptin ainekset?

Jotta ihan ei mynnähtäisi kotiin, olisi päivälle ohjelmassa aktivoitumista ainakin yhden jalismatsin verran. Katsotaan, mitä muuta keksitään!

 

Unohtuiko jotain?

Pajunkissojen ja pääsiäisnarsissien sijaan meiltä löytyy tänä viikonloppuna omenapuun oksia. Vähän erilaista pääsiäis- ja kevätfiilistä. Olen hautonut kimppua jo kolmatta viikkoa ja tullut siihen tulokseen, että oksaparoilta on unohtunut jotakin. 

Omenapuumaljakko on saanut viettää aikaansa tuossa kodinhoitohuoneen tasolla, sillä se on päiväsaikaan yksi kotimme valoisimmista paikoista. Olen ajatellut, että lämpö ja valo kiihdyttäisivät oksat puskemaan kukkia. Vaan vielä mitä, omenaoksaset ovat työntäneet vain lehteä lehden perään, kukista ei tietoakaan. 

Tällä viikolla oli pakko ottaa järeät keinot käyttöön ja keskustella oksien kanssa napakkaan sävyyn. Kerroin niille, että nyt olisi aika tupsautella niitä kukkasia. Kuten kuvasta näkyy, jokin teho rupattelulla taisi olla?

P.S. Kiitos edelliseen pihapostaukseen tulleista tsemppiviesteistä! Täällä yritetään ottaa omppuoksista mallia ja toppuutella itseään pihaprojektissa. Hommaa ei tietenkään helpota se, että rekkamies toi tänä aamuna pihaan lavallisen reunakiviä!

Ihan pihalla

Viime aikoina on nettiaika ollut täysin minimissä, sillä mieli ja kroppa ovat juoksennelleet pihalla. Hirveä hinku olisi jo päästä hommiin, saada jotain näkyvää aikaseksi. Ajatukset ovat pihan suhteen kuitenkin täysin levällään: ideoita ja suunnitelmia sinkoilee mieleen tämän tästä, mutta niiden kursiminen järkeväksi kokonaisuudeksi on puhalluttavaa. Pihabudjetin miettiminen on myös oma taiteenlajinsa. Kun ylimääräistä lainaa emme pihan laittamiseen halunneet ottaa, täytyy projektin eteneminen ja kustannukset miettiä vaihe vaiheelta, ensisijaiset kohteet kärkeen priorisoiden. Massiivisista kivi-installaatioista tai vaikka upeista piharakennuksista on vielä turha haaveilla. :)

Suurin ja silmiinpistävin osa pihaprojektiamme on talon maalaaminen. Pohjamaalin väri kyllästyttää jo niin älyttömästi, ettei taloa tee enää mieli turhaan katsella. Se näyttää niin haljulta ja värittömältä, että yäk sentään! Kunhan tässä kuukausi kitkutellaan vielä eteenpäin, niin eivätköhän maalaushommat ala sitten olla ajankohtaista ja ennen kaikkea odotettua puuhaa.

Kuten kuvasta näkyy, muutama multasäkki on tullut jo hankittua istutuksia varten. Tuo määrä ei riitä vielä alkuunkaan, vaan säkkejä on roudattava kaupasta vielä ainakin tuplamäärä. Hintaseikkailuja tehdessä oli jännä huomata, ettei tällaisen tavallisen kuluttajan kannata ostaa 1000 litran suursäkkejä, sillä rahtikustannukset nostattavat isojen säkkien hintaa järkyttävästi. Edullisinta on siis tuoda aina kauppareissuilta mukanaan useamman pikkusäkin tarjoussatseja - niin multaa kuin koristekatettakin.

Multasäkit ovat ensimmäinen näkyvä osa pihahankintoja. Niiden lisäksi on tilaukseen jo pistetty kasveja ja rajauskiviä, sekä kyselty tarjouksia piha-aidasta. Varsinaisista hankinnoista ja suunnitelmista lienee järkevää tehdä myöhemmin erillinen postauksensa.

Mutta mitä siellä pihalla on sitten tullut fyysisesti touhuttua? No, etupihan rinneosiota olen aloittanut kuorimaan pinnasta, sillä siihen on tarkoitus laittaa istutuksia ja koristekatetta. Pihalta löytyvää kalliota olen yrittänyt ropsutella esiin mahdollisimman paljon. Linjalangalla on tullut mallailtua erilaisia istutusalueita ja puutikuilla merkattua pensaiden paikkoja. Mittanauhan kanssa olen juossut pitkin tiluksia miettimässä piha-aidan pituutta ja laskemassa istutusten välejä. Isäntä on siivonnut varastoa ja pihaa, sekä kantanut ulkokalusteet takaterassille. Voisi tiivistetysti sanoa, että pihalla on saatu sekalaisesti puuhastellen aikaiseksi vähän sitä ja tätä, muttei mitään merkittävää. Pikkuisen on alkuun päästy.

Vaikka iso tontti ja tilava piha antavat melko rajattomat mahdollisuuden pihanlaittoon, on tässä jo toisinaan tullut mietittyä, että postimerkin kokoinen kaupunkitontti olisi ollut helpompi laittaa. Välillä tuntuu siltä, että suunnittelitpa taikka toteutitpa miten hienon elementin tahansa, se hukkuu pihan neliöihin. Ja jos elementistä haluaa oikeasti näyttävän suhteessa pihan kokoon, saa euroja laskea hupenevaksi roppakaupalla. Tästäkin huolimatta, en oikeasti haluaisi luopua tilavasta tontistamme, vaikka se omat haasteensa pihanlaitolle antaakin. Reilut tilukset kun luovat vapauden ja tilan tuntua, sellaista maaseutumaisuutta joka on itselle tärkeää.

Myönnän, että on tässä jo vähän kitistykin. Perusluonteeseeni kuuluu se, että kun joku homma on päätetty tehtäväksi, se tehdään jahkailematta. Eilen tuskastuin rinteen kuorimiseen niin, että tuittuilin siitä isännälle ja lyttäydyin istumaan kaivauksieni päälle. Ärsyttävää huomata, ettei kaikkea pysty saamaan kerralla valmiiksi; kun ei jaksa, niin ei jaksa. 

Mutta mitäpäs teki isäntä kiukuttelevalle emännälle? Käski sisälle, lämmitti saunan ja sytytti tunnelmakynttilät. Ohjeisti valitsemaan haluamani ihohoidon, käskytti takapuolen lauteille ja pään tyynyyn. Siveli kasvohoidon, antoi päähieronnan ja puhui järkeviä pihasuunnitelmien aikatauluttamisesta. Kyllä tuollaisessa käsittelyssä sulaa tiukempikin tuittupää!

Näiden raportointien myötä startataan pääsiäiseen. Työpäivä oli tänään sananmukaisesti varsinainen kitupäivä, mutta onneksi nyt on aika huokaista!

 

Kirjaintaulu

Kokoonnuimme viikonloppuna siskoni luokse illanistujaisiin, ihan pelkästään tyttöporukalla. Minun synttärini ovat lähestymässä kovaa vauhtia, joten juhlistimme osittain jo niitäkin. Naama tuli naurettua kipeäksi ja maha syötyä turvonneeksi, joten ilta ansaitsee kiitettävän arvosanan.

Tulin lahjotuksikin, ja pikkusiskoni paketteja tutkiskellessa nousi mieleen kommentti: "Kyllä sisko tietää!".

En osannut tänä vuonna toivoa mitään tiettyä synttärilahjaa, mutta muistan jo aikoja sitten ihastelleeni tätä kirjaintaulua. Joko siskollani on supermuisti tai ylivoimainen huomiointikyky, hän oli joka tapauksessa laittanut ihasteluni korvan taakse ja hankkinut minulle tämän taulun. On muuten mieleen!

Laitoin taulun suosikkiseinälleni, tähtilipaston yläpuolelle. Siitäpä onkin nyt mainio mittailla, miten hyvin kirjaimia näkee tihrustaa.

Voihan muna!

Tänä vuonna ei meillä keltaisia pääsiäiskoristeita näy. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pääsiäinen näkyisi muuten sisustuksessa. Innostuin testailemaan erilaisia tapoja koristella mustavalkoisia pääsiäismunia, ja mielestäni munista tuli aika veikeitä!

Oikeiden kananmunankuorien kanssa en alkanut taiteilemaan, vaan koristelin tavallisia styrox-munia. Jokainen pollukka sai ensiksi päälleen valkoisen pohjamaalin, joka kovetti styrox-pinnan kananmunamaiseksi. Siihen päälle oli kätevä maalata mustalla tai rustailla eripaksuisilla tusseilla.

Kun munan tökkäsi ohuen puutikun päähän, sitä sai käänneltyä helposti eikä pintaa tarvinnut nykiä sormilla ollenkaan. Tällainen valikoimasta kaikkiaan tuli:

Munista oma lempparini on tuo numero viisi. Löydätkö sinä suosikkia? Vielä jäi testaamatta, millaista jälkeä valmiilla kirjainleimasimilla saisi - ehkä selvitän sen vielä ensi viikon aikana.

 

Tätä postausta varten munat keimailivat irtonaisina keittiönpöydällä, mutta tarkoituksenani on sommitella ne johonkin kivaan asetelmaan. Mielestäni ne näyttävät rykelmässä kivemmalta kuin yksittäin.

Joko teillä on taiteiltu omia munia?