31.8.2020

74 x kesä

Tämä kesä oli mainio. Se oli sopiva kokonaisuus reissuja ja kotipuuhia. Sellaisia tekemisiä, olemisia ja sanomisia, joita mielellään muistelee syyspimeällä. Siksipä ajattelin koota random-kuvista pari kollaasia, joihin voin palata kun kesälämpö haalenee iholta. Näiden lisäksi kirjaan ylös kesän mieluisimmat menot ja mukavimmat tekemiset.

NÄISTÄ MUISTELEN KESÄÄ 2020:

Erkkamiitti Jyväskylän Sohwissa saatiin järjestymään, vaikka koronan takia näytti aluksi siltä, ettei yhteistapaaminen onnistu ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Jokin taika siinä on, että vanhojen opiskelukavereiden kanssa lukuvuoden nollaaminen onnistuu poikkeuksetta.

Vierailu hyvän ystävän luona ja samalla suloiseen collietyttöön tutustuminen.

Lähipiirin kesäsynttärit. Näitä sattui kesäkuulle useammat.

Juhannussauna mökillä ja voimakkaasti tuoksuvat juhannusruusut.

SUP-lautailut omasta rannasta. Armas yllätti meidät ja hyppäsi omatoimisesti laudan kyytiin. Sen pidemmälle ei kuitenkaan tänä kesänä ehditty treenejä jatkamaan, joten palataan asiaan ensi vuonna.

Yhdet jos useammat piirakkatalkoot. Karjalanpiirakoista on muodostunut meikäläisen peruselintarvike. Voi nam!

Kesän pihaprojektien eteneminen. Roskakatos, nurmi ja terassit. Loppukesästä ehdittiin askelmerkittää hommia vielä syksyllekin.

Tyttöjen kesäilta meillä myrskyäksöneineen. Herkuteltiin, suppailtiin ja poreiltiin pitkän kaavan mukaan. Yhtäkkiä nousi järkyttävä myrsky, joka katkoi puita, lennätti veneen nurin ja jätti meidät mottiin tänne tienperukoille. Sen suurempia vahinkoja ei onneksi tullut, mutta moottorisahojen pärinä pitkin kyliä oli mieleenpainuvaa.

Roadtrip Turkuun ja Tampereelle. Turusta käsin kävimme kiertämässä saariston rengastien, fiilisteltimme Aurajoen varrella, tutustuimme Luostarinmäen museoalueeseen ja söimme himputin hyvin.

Tampereella herkuttelimme tietenkin Pyynikin munkkikahveilla, kävimme katsomassa The Gentlemen -leffan, kolusimme kaupunkia ja tutustuimme muun muassa Finlaysonin alueen Tallipihaan (suklaapuoti oli best). Tampereella sain suostuteltua miehen kokeilemaan pakohuonepeliä ensimmäisen kerran, itsehän olin pelannut aikaisemmin vain tyttöporukalla. Hurahdus olikin paripelaamiseen sen verran vahva, että kävimme pelaamassa lähtöpäivänä vielä toisenkin pelin.



Kotipäivinä aamukahvit petissä olivat ihania. Niihin sai helposti kulumaan parikin tuntia.

Oman rannan maisemat ja auringonlaskut ovat olleet huikeita tänäkin vuonna. En käsitä, miten taivas voi olla välillä niin pinkki, kuin se on ollut.

Terassikahvit aurinkovarjon alla. Tämä on petikahvien lisäksi toinen hyvä tapa kahvitella. Söin useampana lomapäivänä vähintään yhden aterian ulkona ja näitä hetkiä vaalin erityisesti. Järven kimallusta voisi syventyä katsomaan ikuisuudeksi.

Päiväreissu Joensuuhun. Miestä vaivasi autokuume, joten kävimme kesän aikana koeajelemassa muutamia nelipyöräisiä yksilöitä. Joensuussa oli yksi ehdokas. Yhdistimme samalle reissulle puutarhamyymäläkierroksen, kaupungilla haahuilun ja piipahduksen Kolille.

Huuhkajankierros. Rautavaarahan on tunnettu luonnostaan, mutta me emme varsinaisia eräjormia ole. Tiilikkajärven kansallispuiston polkuja on kyllä tullut tarvottua, mutta kivenheiton päässä sijaitseva Huuhkajankierros meillä molemmilla oli käymättä. Niinpä pakattiin kahvit ja eväät mukaan ja käytiin kipittelemässä kuuden kilometrin lenkki erään päivän iltapuhteina. Kaikista innokkain taapertaja taisi olla Armas, joka oli matkalla ihan transsissa muiden koirien hajuista.

Päiväreissu Kajaaniin. Tämä reissu rakennettiin pakohuonepelin ympärille. Pelaamista, hyvää ruokaa sekä tietenkin vähän autokauppojen tutkiskelua.

Roadtrip Turkuun vol. 2. Tämä vähän huvittaa, mutta me teimme kuukauden sisällä toisen reissun Turkuun. :D Pääsyy oli käydä viimein hakemassa miehelle tarkkaan haarukoitu ajopeli. Ristimme sen Kertuksi, tuttavallisemmin Kerttuliksi. Samalle reissulle yhdistimme vierailut Uuteenkaupunkiin ja Mathildedaliin. Uudestakaupungista jäi erityisesti mieleen museo nimeltä Bonk. Mathildedalissa Kyläravintola Terho oli huikean tunnelmallinen paikka ja söimme siellä kesän ensimmäiset ja viimeiset lankkupitsat. Kiertelimme ruukkialueen läpi puoteineen ja katsoimme suven ainoaksi jääneen kesäteatteriesityksen.

Turusta ajoimme kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja omassa pihassamme olimme aamuyön pikkutunneilla. Reissumme aikana täällä oli riehunut jälleen myrsky, minkä vuoksi sähköt olivat poikki reilun vuorokauden. Virrat palasivat muutama minuutti ennen kotiutumistamme, joten käytännössä katkosta ei ollut meille vaivaa. Pakastimen ja jääkaapin kamppeet saimme tosin kantaa suorilla roskikseen, mutta onneksi laitteet olivat melko tyhjinä muutenkin.

Viikonloppureissu Ouluun. Meillä oli elokuussa kymmenvuotispäivä, joten kehittelin meille teemareissun yllärinä miehelle. Pakohuonepelejä mukaillen tein hänelle etukäteen tehtävän ratkaistavaksi. Mies sai ensin salaperäisen käärön, jossa kerrottiin edessä olevasta arvoituksesta. Käärössä kerrottiin, että edessä on seikkailu, mutta siitä paljastettiin vain lähtöaika ja -paikka. Miehen tehtävänä oli selvittää, minne matkustamme, missä yövymme ja mitä meillä on ohjelmassa. Pitkin viikkoa hän löysi johtolankoja, jotka rakensivat kokonaiskuvaa valmiimmaksi. Lähtöpaikka oli perjantaina meidän Iisalmen asuntomme parkkipaikalta. Ennen starttia oli kohtalonhetki, kun miehen piti vastata oikein ratkaiseviin kysymyksiin. Hän selvitti arvoituksen kunnialla läpi. Matkakohteena oli siis Oulu, missä kävimme tietenkin pelaamassa yhden pakohuonepelin, hipsuttelimme kaupungilla ja pyörähdimme Nallikarissa.

Aikakoneen keikka. Elokuulle sattui vielä paikallisen pubin järjestämä iltameno, kun Aikakone kävi täällä keikalla. Kun omilla kylillä tapahtuu, niin tottahan toki paikalle on mentävä!

Tyttöjen ruokatreffit. Saimme järjestymään iltapäivän naisporukalla ja kävimme yhdessä syömässä pitkän kaavan mukaan. Jutut olivat yhtään vähättelemättä mahtavia.

Sellainen kesä meillä. Loma oli monipuolisempi kuin uskalsin toivoa, joten nämä muistot voin tallettaa lokeroon kiitollisin mielin. Jos jotain spesiaalia pitäisi nostaa ylitse muiden, niin se olisi ehdottomasti tuo pakopelihurahdus. Ihan huippua, että löysimme jotain näin innostavaa, yhteistä tekemistä! Hihkumiseen vaikuttanee auttamatta se, että olemme tähän saakka päässeet läpi kaikki neljä pelaamaamme huonetta - ensimmäistä failia odotellessa. :')

Vaikka vielä ei tunnu syksyltä, saa syys nyt minun puolestani tulla.

Haleja!

P.S. Saatoit havaita kuvista, että tein tänä kesänä oman hampurilaisensyöntiennätykseni!


Lue myös:


28.8.2020

Tilannekatsaus pihalle

Hoplaa! Nyt on luvassa lähes kilometrin mittainen postaus, sillä en pystynyt rajaamaan kuvasaldoa kymmeneen (jota tavallisesti pidän omana maksimimääränäni). Aion pyöräytellä teitä meidän pihalla, joka on hieman muuttunut sitten viime näkemän. Ennen kuin pläräät pidemmälle, käypäs kurkkaamassa vielä tämä postaus, joka valottaa taustatilannetta toukokuulta.

Tuon postauksen olennaisin lause oli tämä: Tälle kesälle riittää kaksi kärkitavoitetta: se että ruoho vihertää ja että saamme terassialueet viimeisteltyä. Onnistuimmeko tavoitteissa? Kyllä! Ruoho todellakin vihertää ja terassialueet on viimeistelty (suht) lopulliseen muotoonsa. Kierrokselle siis!




Tilasimme keväällä nipun puutavaraa: 850 metriä terassilautaa ja 150 metriä runkopuuta. Nuo metrit nikkaroimme kesän aikana viimeistä kalikkaa myöten - jäljelle jäi vain muutama parinkymmenen sentin terassilautapätkä.

Puutavarasta teimme ensin terassilaajennuksen etupihan puolelle niin, että yhdistimme kodinhoitohuoneen portaat pääoven terassiin. Sitten laajensimme takaterassia L:n muotoisella levikkeellä ja yhdistimme etu- ja takaterassin keskenään kulkusillalla. Tämän lisäksi nikkaroimme istutuslaatikot kiertämään takaterassia sekä portaita sinne sun tänne.

Harrastin kesällä näiden kanssa aika paljon salarakentamista: nikkaroin aina, kun mies oli poissa kotoa. Se oli valtavan mukavaa! Yhdessä aloittelimme kumpaisenkin terassilaajennuksen runkohommat, mutta jatkoin itsekseni suurimmat osat loppuun. Puhuttakoon terdehommista kuitenkin monikossa, yhteinen missiohan meillä koko ajan oli. :)

Tänä kesänä rakennetut terassialueet ovat vielä ruskeita, sillä niitä ei pysty vielä valttaamaan harmaiksi. Vasta ensi kesänä sitten, kunhan kuivumista on tapahtunut tarpeeksi. Siihen asti täytyy katsella eriparista värimaailmaa, mutta eipä tuo tässä vaiheessa kummemmin haittaa. Kuvissa ruskea lauta toimii huomiovärinä: sen avulla näistä kuvista on helppo hahmottaa, mitkä alueet on tehty tänä kesänä.






Taloraksan jämämateriaaleista kaivelin viimeisiä käyttökelpoisia lankkupätkiä ja rakensin niistä alapihalle johtavat portaat. Askelmien lisäksi löysin juuri sopivan määrän ponttaamatonta ulkovuorauslautaa pitkulaista istutuspenkkiä varten. En olisi uskonut että tämä päivä koittaa näin aikaisin, mutta jämäkasat on nyt käytetty aikalailla kokonaan!

Vaikka istutuksia ei ollut tarkoitus vielä tänä kesänä hankkia, venytin budjettia takaterassin reunoille. Hankin sinne istutuslaatikoihin rungollisia pikkusyreenejä ja hopeatoppoja, sekä sinikatajia sepelialueen istutusalueelle. Talvella on tarkoitus kolailla lumia hopeatoppojen yli, joten järvimaiseman puolelle ei korkeampia kasveja olisi käytännön syiden vuoksi kannattanut hankkia.






Nurmen vihertymisestä olen ollut järjettömän iloinen. Kun kylvimme sen toukokuun loppupuolella, ei sateita näkynyt sen jälkeen yli kuukauteen! Pelkäsimme, että paahtava kesäkuu pilasi koko projektin, mutta vielä mitä. Loppukesän normaalit kesäsäät herättivät ruohikon eloon. Ensiaputoimia kylläkin tein: kylvin heinäkuussa jemmaan jääneitä siemeniä ja ripottelin lähes kaikkialle ohuen hunnun säkkimultaa. Tämän lisäksi lannoitin ja jyräsin alueet vielä perusteellisesti.  Niin ihanaa ja palkitsevaa, että nurmi näyttää nyt tältä! Koko tontti on muuttunut valmiimmaksi ja raksapiha oikeaksi pihaksi.

Paitsi että vihreä ruohikko on ilo silmälle, on se myös käytännön onni. Monen vuoden jälkeen on ollut huikeaa päästä heittelemään palloa ja juoksuttamaan Armasta omalla nurmella.





Punnitsen vielä, tilaanko yhden suursäkin mustaa katetta syksyksi. Jos tilaan, sillä olisi tarkoituksena rajailla metsäalueita nurmesta. Muutama isompikin katealue on vielä tulossa, mutta niiden täyttämiseen pitää säästellä euroja vielä ensi kesään. :)



Viimeisistä kuvista hahmottaa, millainen etupihan terassilaajennus on. Tähän meillä jäi vielä kalusteet hankkimatta (tai tekemättä), kun en ole vielä ihan varma, millaiset olisivat kaikista osuvimmat. Jotain simppeliä, mutta kovaako vai pehmeää? Jää vielä maisteltavaksi - käyttötarpeet etupihan puolella ovat erilaiset kuin takaterassilla. Vaikka haluan pitää etupihan mahdollisimman eleettömänä, jonkinlainen istutusalue on tällekin puolelle vielä joskus muotoutumassa.

Kiitos, kun viivähdit mukana kierroksella! Toivottavasti postauksesta välittyi ilo ja tyytyväisyys omista aikaansaannoksista, sekä kiitollisuus pihan nykytilasta. Itse koen, että nyt alkavat nautinnollisimmat ajat ulkotilusten kanssa, kun päälinjat ovat valmiit ja jatkossa saa keskittyä viimeistelyviilauksiin.

Hyvää mieltä elokuun viimeiseen viikonloppuun!

 
Lue myös:
Uusi aika



1.8.2020

Voisiko joku painaa nyt pausea?

August is like the Sunday of summer. Jep. Kroppa on vielä lomalla, mutta ajatukset poukkoilevat välillä jo nurkan takana odottavaan työarkeen. Olotila on itselläni melkoisen hyvin levännyt ja palautunut - tähän tunteeseen tekisi mieli pysähtyä vähän pidemmäksikin aikaa. Missä siis on se pause-nappula, jota voisi painaa?

Vuosi toisensa perään yritän uskotella itselleni, että elokuu on tasavertainen kesäkuukausi siinä missä kesä- ja heinäkuukin. Mutta eihän se ole, jälkihöyryjä vain. Kelit kyllä saattavat suosia ihanastikin, mutta niiden hyödyntäminen jää auttamatta työpäivien jalkoihin. Kohta ei enää pompata roadtripeille ja päiväreissuille, ei hörpitä aamukahveja sängyssä peiton alla eikä rakennella terasseja aamusta iltaan. Illat ja viikonloput ovat sentään vielä omistettavissa kesävireelle, joten elokuu on todellakin suven sunnuntai: se on kesän jatkoaika, mutta tiukemmilla raameilla.

Hetkisen ajan yritän kuitenkin vielä pausettaa tätä kesää, sillä työarki pyörähtää päälle täydellä painollaan vasta viikon päästä. Sitä ennen käperryn kesän huolettomuuteen, pyristelen aikatauluja vastaan ja nautin stressittömästä olosta. Kiroan itikoita, syön aamupalan ulkona, nikkaroin jotain pientä, lämmitän päiväsaunan ja istun terassisohvalla katsomassa järven kimallusta. Keksin meille vielä jonkin minireissun, yritän ottaa kuvia rannan joutsenperheestä, pyörittelen pihalla maisemointikiviä ja opetan Armaksen SUP-laudan kyytiin.

Jos vallan huliviliksi rupean, yövyn mökillä ja luen kesän ensimmäisen kirjan. Parasta on, kun voi tehdä kaikkea, muttei siltikään ole pakko tehdä mitään. Kesäbuugi, pysy täällä vielä hetkinen!

Hymyjä!


Lue myös:


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...