Vanessa Frida Kristiina // Nimiäiset

Blogissa pukkaa nyt näitä lapsiaiheisia postauksia peräjälkeen, sillä halusin tulla tähän väliin tallettamaan nimiäismuistoja. Juhlat pidimme maaliskuun viimeisenä sunnuntaina, eli näistä bileistä on aikaa kohta jo kuukausi.

Kuten mainitsin aiemmin, nimiasia oli tällä kertaa varsin selvä juttu. Vanessa-nimi oli ollut minulla haaveissa omalle tyttärelle jo todella pitkään, enkä voinut oikeastaan edes leikitellä millään muulla vaihtoehdolla. Fridan jalostimme keskimmäiseksi nimeksi yhdessä miehen kanssa ja Kristiina taas kulkee mukana suvussa kiertävänä nimenä. Mielestäni nimikolmikko on kaunis ja sointuva, meidän pikkupimumme näköinen.

Juhlien värimaailma meillä oli pehmeä: herttaista vaaleanpunaista, vanhaa roosaa ja ruusukultaa. Vanessan juhlamekon ja -boleron löysin suomalaisena käsityönä, mistä olin iloinen. Lisäksi metsästin sävyihin sopivat kravatit perheen miehille sekä juhlamekon itselleni. Vauva viihtyi omassa juhla-asussaan koko juhlien ajan eikä turhia itkeskellyt. Enemmän eforttia meni isoveljen kaitsemiseen, joka oli meiningistä lähes pitelemättömän innoissaan - siinä määrin, että paitakin meni välillä vaihtoon. Onneksi olin jo osannut ennakoida asiaa ja Romeolle oli varattu sävyihin sopiva kakkospaita valmiiksi. :')

Koirat eivät harmikseen (tai onnekseen) päässeet mukaan juhlahumuun, vaan olivat päivän ajan rauhallisemmissa ympyröissä mummolassa.

Juhlakonsepti mukaili samoja askelia kuin Romeonkin nimiäisissä. Pidimme bileet kotona, mahdollisimman simppelillä kaavalla: noutopöytä, kertakäyttöastiat, helpot tarjottavat ja kahvit pumppupullosta. Tällä kertaa tarjoiluja tarvitsi pähkäillä vähemmän kuin ensimmäisellä juhlakerralla - kokemus opettaa.

Juhlaväkeä oli paikalla reilut 20 henkeä, mikä alkaa olla meidän talon kokoisiin tiloihin maksimimäärä - varsinkin, kun vielä ei voitu lämpötilojen puolesta levittäytyä ulos. Ohjelmanumeroiden osalta mentiin tutulla kaavalla: ensin kirjoitettiin ylös nimiarvauksia ja elämänohjeita pikkuiselle, sitten julistettiin nimi riimirunon muodossa, juotiin juhlamaljat, seurusteltiin ja herkuteltiin. 

Myös koristeluissa seurailin aikaisempia linjoja, mutta tyttömäisemmällä värimaailmalla. Se näkyi ilmapalloparvissa, tekstijulisteissa, kukissa ja juhlatarjoiluissa.

Tälläkin kertaa tein A3-kokoiset posterit nimiarvauksille ja elämänohjeille - niistä jää kiva, konkreettinen muisto. Mukana olleet vieraat saivat lähtiessään kirjekuoren, joka sisälsi kiitoskortin. Korttiin oli kirjattu myös Vanessan syntymäpäivä, joten tarvittaessa kortista voi jälkikäteen tarkistaa, milloin neiti viettää synttäreitään.

Äitini teki juhlapöytään täytekakun, jonka kylkiä koristi vaaleanpunainen pensselivärjäys. Vaaleanpunaista kermavaahtoa laitoin myös itse tekemääni V-kirjainkakkuun (kakun ohje löytyy täältä). Suklaamuffinit olin leiponut vaaleanpunaisiin paperivuokiin ja niiden koristukseksi tein juhlien sävyihin ja typografiaan sopivat pyöreät minikyltit, joihin oli aseteltu Vanessan nimien alkukirjaimet. 

Täytyy sanoa, että juhlien järjestäminen valmisteluineen ja h-hetkineen oli eläväisen taaperon kanssa melko työläs urakka, mutta olen onnellinen siitä, kuinka hyvin kaikki kuitenkin lutviutui. Bileistä tuli meidän näköisemme enkä tekisi järjestelyiden suhteen mitään toisin. Tai no, yksi perinteinen kauneusvirhe mahtui tietenkin joukkoon - tällä kertaa ilmapallojen Y-kirjain. Se kun poksahti täytettäessä ihan riekaleiksi. Korjasin tilanteen teippailemalla pallon takaisin kokoon ja täyttämällä sen pumpulilla. Olisitteko osanneet kuvista arvata, että Y:lle on tapahtunut jotain?

Mikä tärkeintä, pikkusiskolla on nyt oma nimi, eikä sitä tarvitse enää panttailla. ♥

 

Kaksivuotias

Kaksi vuotta täynnä jo, nyt on juhlan aika,

vauhti vain on kiihtynyt, ei pysähdy tämä taika.

 

Koneet, sahat hurisevat, traktoritkin pyörii,

pienet jalat tepsuttelevat, ympäriinsä hyörii.

 

Välillä pysähdytään, kirjan sivut kääntyy,

tarinat ja kuvat on kivoja, niissä mielikuvitus vääntyy.

 

Ulos hommiin tärkeisiin on tarpeellista päästä,

siellä ei pikkumetsurin puuhat riipu säästä.

 

Ryhmä Hau on kova juttu, ratkaisee tehtävän jonkin,

mutta pentupoppoon Riku se vasta suuri idoli onkin.

 

Illan tullen hippaleikki koirien kanssa koittaa,

mutta peiton alle möngittynä uni viimein voittaa.

 

Taaperon päivät on täynnä tekemistä ja tunteita monta,

välillä meno kyllä ihan huimaa ja mahdotonta.

 

On maailma sulle ihmeellinen ja pikkukivikin aarre,

kunpa säilyisi muistoissa joka hetki ja hymynkaarre.

 

Aika kuluu niin nopeasti. On hieman vaikeaa käsittää, että Romeo täyttää tänään jo kaksi vuotta! Mikä matka tämä on ollutkaan. Olen niin onnellinen, että meillä on näin ihana poika, jonka kanssa elämässä ei ole sekunninkaan verran tylsää saati tyhjää hetkeä. Kaksivuotiaan sydän on auki elämälle ja maailma näyttäytyy seikkailuna. Pienetkin asiat voivat olla niin kovin merkityksellisiä ja tunteet suuria. Toisaalta Romeo on jo iso poika, mutta silti niin kovin pieni. ♥

 

Kuten runossakin kerrotaan, Ryhmä Hau on nyt tärkeä juttu. Pidimme synttärikuvaukset muutaman pentupoppoon ajopelin kanssa ja tietenkin teemaan sopiva paita päällä. Suloisia kuvia tuli muistikortille lukemattomia, mutta tässä niistä parikymmentä ihaninta.

Kaksivuotiaista lapsista pystyy löytämään tiettyjä yleismaailmallisia (ja hieman holtittomiakin) lainalaisuuksia. Kuten vaikkapa nämä:

• Kaksivuotias on pieni tutkimusmatkailija, joka löytää ihmeitä jokaisestu nurkasta.
• Pienissä käsissä on valtava maailma - ja usein myös kourallinen hiekkaa.
• Kaksivuotias ei koskaan kulje suoraan - hän tanssii, juoksee ja keksii reitin itse.
• Kaksivuotia osaa jo paljon. Erityisesti sen, miten sulattaa sydämet.
• Kaksivuotias ei säästele tunteita - hän elää ne ääneen, nyt ja heti.
• Elämä ei ole koskaan niin täyttä kuin kaksivuotiaan kanssa - eikä koskaan niin ihanaa.
• Kaksivuotias ei seuraa aikatauluja. Hän seuraa perhosia, lätäköitä ja omaa sydäntään.
• Kun kaksivuotias sanoo "ei", hän tarkoittaa "katso, minä uskallan itse".
• Kaksivuotias opettaa, että rakkaus ei tarvitse sanoja. Mutta se saattaa huutaa vähän.
• Kaksivuotias ei kulje varoen - hän syöksyy elämään sukat väärinpäin (tai ilman niitä) ja nauru edellä.

Täällä on synttäreitä vietetty useammassa osassa. Ensimmäiset vieraat kävivät juhlimassa jo eilen, toiset tänään aamupäivällä ja kolmannet tulevat vielä päiväunien jälkeen. Koti on koristeltu Ryhmä Hau -viireillä ja ilmapalloilla, pöytä on katettu pentupoppoon teema-astioilla ja päälle puettu tämä kuvissakin näkyvä paita. Jos jokin on varmaa, niin se, että kaksivuotias osaa bilettää synttäreitään täysillä. Täällä on riemu otettu irti niin lahjoista, herkuista kuin leikkikavereistakin. Luulen, että illalla nukkumaan pötkähtää enemmän kuin kaikkensa antanut ja onnellinen pikkumies.

Onnellinen on myös äiti, jota on siunattu tällaisella taaperolla. Kiitollinen saa olla niin tästä päivästä, kahdesta menneestä vuodesta sekä ennen kaikkea itse Romeosta. Meidän ihanasta kaksivuotiaasta.

Onnea, rakas Romeo! ♥