Kyllähän te tiedätte sen vertauskuvan: elämä on kuin matka.
Matkanteko on tuhat kertaa hauskempaa, kun vierellä on tuttu reissutoveri: ystävä, joka pitää kädestä kiinni kivikoita ylitettäessä, hymyilee kanssasi auringonpaisteessa, puukkaa tavoittelemaan kuuta taivaalta ja tuo turvaa taipaleella.
Välillä matkanteko pysähtyy ja ollaan hetki yhdessä paikassa. Nautitaan, levätään, tankataan, ollaan vaan. Kunnes taas jatketaan. Aina ei välttämättä edes tiedetä, mikä se varsinainen päämäärä on. Eikä sen niin väliksikään, pääasia että joka hetkessä tuntee elävänsä ja olevansa oikealla reitillä.
Reissussa tulee vastaan uusia ystäviä. Jotkut vilahtavat ohi, toiset viipyvät vierellä kauemmin. Isännästä olen löytänyt toivottavasti elinikäisen elämänkumppanini.
Blogitaipaleella tuota ystävää on tullut kaivattua yhä enemmän ja enemmän. Että olisi paikka jossa pysähtyä ja nauttia, joukko johon kuulua. Että olisi ystävä, joka tukisi pienempää ja hymyilisi kannustavasti. Tiedättekös, tuo ystävä on löytynyt...
...sillä tästä eteenpäin blogireissuani vauhdittaa Indiedays!
Deko 133 sai siis kunnian liittyä Indiedays Inspiration -blogien ihastuttavaan joukkoon. Matka tämän ystävä(jouko)n kanssa on vielä alussa, mutta odotan reissuamista jo jännityksellä ja ilolla. Blogi jatkaa entisellä mallillaan, mutta nyt rinnalla on samanhenkinen yhteisö. Verkostoitumista täältä Savon leveyksiltä on ollut jokseenkin haasteellista toteuttaa, joten siksi Indiedays-porukkaan liittyminen tuntuu upealta. Katsotaan, mitä tämä tuo tullessaan!
Tämän postauksen kuvatkin muuten liittyvät tietyllä tapaa aiheeseen - ne on otettu tänään minun työmatkani varrelta. Päivittäinen kilometrihuikoseni on noin 150. Joo, jonkun mielestä voi kuulostaa hurjalta, mutta käsi sydämellä, pidän matkanteosta näiden maisemien keskellä. Ruuhkia ei ole, ja saan kaasutella matkani vaaramaisemissa nopeammin kuin eteläsuomalaiset keskiverroin.
Niin ja noh, ehkä matka alkaisi keljuttamaan jos joutuisi tekemään säännöllistä toimistopäivää kello 8-16... Vaan kun on siunattu näillä opettajien työajoilla, ehdin joka päivä kotiin ennen isäntää. Kuten näin perjantaisin, jolloin työpäiväni loppuu kellonlyömällä 12.00.
Alkavan viikonlopun ohjelmistoon kuuluu meillä pakkaskeleistä nauttimista, kaupunkireissu, kummitytön synttärijuhlat ja tietenkin hölläilyä. Ottakaas tekin ilo irti matkanteosta - se on yhtä kuin elämä. :)