KAUNOKIRJOITUSOPAS

Voi pojat, täällä on vietetty melkoisen jännittävä vuorokausi, sillä takana on uuden paperituotteen lanseeraus. Muistattekohan, kun jossain alkuvuoden postauksessa mainitsin haaveistani päivittää Blawhin tuotekategoriaa? Reippaat 350 työtuntia myöhemmin tuo haave on viimein konkretisoitunut: kävin torstaina hakemassa Iisalmen painotalosta nipun vedoksia tuotteesta, jota olen vääntänyt valmiiksi koko kevään ajan.

Tämä uutukainen on opas klassiseen kaunokirjoitukseen. En enää edes muista, milloin tarkalleen ottaen aloin haaveilla tällaisen työkirjan teosta, sillä suunnitelmat ovat eläneet mielessä pitkään. Valmiiksi ähräämiseen kului aikaa, sillä halusin tehdä opuksen ajatuksen kanssa ja huolellisesti. Lopputulokseen olen itse ihastunut, tästä tuli jopa parempi kuin oli tarkoitus!

Kimmokkeita työkirjan tekemiseen oli useita. Työkirja tuotetyyppinä oli ensimmäinen asia, joka kutkutti. Seuraavaksi aloin keksiä sille sisältöä, mikä pamahti mieleen äkisti omasta kokemusmaailmasta: opetöissä on tullut vastaan, ettei moni nykylapsi osaa kirjoittaa enää omaa allekirjoitustaan, koska kaunokirjoituksen opettaminen lopetettiin vuonna 2016. Tämä on tullut eteen useampaan kertaan ja olemmekin monen oppilasryhmän kanssa harjoitelleet kirjoittamaan omia nimmareita. Lapset nauttivat tästä puuhasta hirmuisesti! "Ope, kirjoita minulle malliksi..." -pyyntöä on saanut toteuttaa välillä ihan liukuhihnalta. Tätä miettiessäni päätin, että kaunokirjoitusopas on tehtävä. Paitsi omasta rakkaudesta kauniiseen käsialaan, myös koukeroisen perinteen säilyttämiseksi.

Me aikuiset olemme kyllä aikanamme kaunokirjoituksen opetelleet, mutta monelta se on unohtunut. Opas toimii tässä tapauksessa kertausapuna oman käsialan elvyttämiseen. Toisaalta se on myös mindfulness-tyyppistä tekemistä värityskirjojen tapaan - rentouttava pysähtymispaikka arjen kiireiden keskelle. Enkä voi olla mainitsematta, että työkirja tuo vaihtoehtoista tekemistä tämän hetken koronakotoiluun.

Kaunokirjoitusopas sisältää kirjainkohtaista toistoharjoittelua, sanojen jäljentämistehtäviä, kaksikirjaimisia sidontaharjoitteita sekä muutamia elämässä tarvittavia toivotuksia ja voimalauseita. Mukana on myös tyhjiä viivastosivuja omien tekstien harjoittelemiseen.

Työkirjan rakenne etenee tietyn systeemin mukaisesti. Yhdellä aukeamalla opetellaan ensin neljä kirjainta, jonka jälkeen seuraavalla aukeamalla on kyseisiin kirjaimiin liittyviä sanaharjoituksia sekä tilaa omille rustailuille. Kun kaikki aakkoset on treenattu, harjoitellaan sitomaan kaikki kirjaimet toisiinsa. Sen jälkeen oppaasta löytyy lauseharjoituksia ja viimeisimmäksi tilaa oman käsialan viilaamiseen. Sivuja tuotteessa on yhteensä 48.

Kirjain kirjaimelta etenevä systeemi ei mene aakkosjärjestyksen tahdissa, vaan se mukailee tarkoituksella koululaisten äidinkielen työkirjoja, joissa esimerkiksi ensimmäiset opeteltavat kirjaimet ovat A, I, U ja S. Koulumaisessa järjestyksessä etenevät kirjaimet luovat järkevästi rakentuvan pohjan sanatasoisille jäljentämisharjoituksille.

Kaunokirjoitusopasta on saatavilla kolmessa eri kansivärissä. Niitä ovat valkoinen, puuteri ja harmaa. Sisältö on kaikissa samanlainen.

Meillä oli painotalon edustuksen kanssa hupaisaa viestittelyä tuosta puuterisävystä. Jotta sain sanallisesti kuvailtua haluamani värisävyn, päätin kutsua versiota mummokalsareiksi. Vitsi lähti elämään tuosta välittömästi ja seurasi postista toiseen. Vedosten valmistumisesta en suinkaan saanut oletetunlaista korrektia ilmoitusta, vaan viestin että mummokalsarit olisivat nyt noudettavissa. :D Minusta on niin parasta, että ihmiset osaavat olla työhommissaan ammatillisia, mutta samalla hauskoja!

Kaunokirjoitusoppaan lanseeraaminen oli erittäin jännittävä paikka monestakin syystä. Ensinnäkin, olin päättänyt haastaa itseni ja tehdä työkirjasta esittelyvideon Instagramiin omalla naamalla ja äänellä. Se kauhistutti hirmuisesti, mutta sain kynnyksen kuitenkin ylitettyä. Toiseksi, uuden tuotteen julkaiseminen ujostuttaa. Tykkäävätköhän siitä muutkin, vai olenko itse ainut pöljä? Entä, jos kaikki työtunnit ovatkin valuneet hukkaan? Kolmanneksi, tekniikka. Telialla oli tänään monta tuntia kestänyt verkkohäiriö, jonka vuoksi Blawhin verkkokaupan sivut kaatuivat kokonaan. Niin meikäläisen tuuria, että ensin väännät työtä valmiiksi monta sataa tuntia ja sitten kun saat sen julkaistua, ihmiset eivät pääsekään kauppaan! :') Päivystin kolme pitkäpiimäistä tuntia vikatiedotetta seuraten ja viimein iltapäivällä häiriö saatiin oikaistua. Huh. Täksi illaksi yritän jo rauhoittaa mieltä, edes puoleen aikaisemmista stressilukemista.

Jos koukeroiden rustaaminen kiehtoo, pääset klikkailemaan opuksen itsellesi täältä.

Kirjoittelemisiin!
♥

P.S. Instan kohokohdista löydät videoesittelyn kaunokirjoitusoppaan sisällöstä, klik.

DIY: Mökkisaunan lauteet

Olipa kerran rantamökki, jonka saunaa tehtiin pitkään ja hartaudella. Syystäkin, sillä psyykkisiä ja ajallisia resursseja piti säästellä tärkeämpiä prioriteetteja varten. Vaan valmistuipa se viimein, kun oikein jaksoi taapertaa vähitellen vaiheesta toiseen. Eikä aikaakaan mennyt lopulta kuin kolmisen vuotta! Sen pituinen se.

Tämä tarinatiivistelmä kertoo meidän mökistämme, jonka sauna sai loppufiksauksensa viime viikonloppuna. Nyt siellä ei ole enää mitään keskeneräistä, joten on aika postailla laudekuvia. Pieni kertaus mökin vaiheista lienee aluksi kuitenkin paikallaan.

Mökkiraksa meillä alkoi syksyllä 2016 ja se valmistui tuvan ja pesuhuoneen osalta juhannuksen 2017 jälkeen. Tuona suvena porhalsimme jo tehdä päätalon pohjia, joten aikaa, resursseja ja jaksamista ei ollut enää edistää mökin saunaa eteenpäin. Pinnat olivat kyllä jo valmiita, mutta lauteet ja kiuas puuttuivat. Muutimme Iisalmen talosta mökkiin heinäkuussa 2017 ja saunaa tarvittiin varastotilana, siksikään kiirettä sen jatkamiseen ei ollut.

Keskeneräisyydestä huolimatta laudevisio oli malliltaan ja materiaaleiltaan alusta alkaen selvä. Niin runko kuin lauteetkin oli tarkoitus tehdä mökkiraksalta ylijääneestä puutavarasta. Tätä suunnitelmaa avusti eteenpäin isäni, joka kävi nikkaroimassa alalauteiden rungon loppukesällä 2017. Runko sai odotella sellaisenaan vuoden. 

 

Kesällä 2018 jatkoin lauteiden tekemistä pätkimällä ja hiomalla kaiken lauteisiin tulevan puutavaran. Laudat olivat päässeet harmaantumaan pressun alle taapeloituna parin vuoden ajan, joten hiomisessa oli hirveä homma. Työstin suurimman osan laudoista käsin, loppusuoralla sähköhiomakoneella. Käpälät menivät välillä julmetun kipeiksi. Kokoamistakin muistan aloitelleeni, mutta se taisi tyssätä kiireellisempien askareiden vuoksi. Esimerkiksi mökkiterassin portaiden tekeminen ajoi nikkarointilistalla laudehommien ohi. (Totuuden nimissä, taisin vähän myös kimpaantua puutteellisiin puuntyöstövälineisiin ja haistatin hetkeksi pitkät koko lauderaksalle.)

Kesälomalla 2019 innostuin tekemään lauteet loppuun, kun olin päivittänyt välinevarastoa paremmalle tolalle. Kokonaisuuden rakentelu oli mukavaa puuhaa ja valmiille lauteille kapuaminen himputin palkitseva hetki. I did it, minä itse! Itsenäinen tekeminen oli minulle tärkeä periaate, minkä vuoksi miehellä olikin kurkkimiskielto saunaan koko kesäkuun ajan. :')

Lauteiden kustannus jäi oikeasti todella pieneksi, sillä ruuvitarpeet, runkojen jalkatassut ja pintakäsittelyaine olivat ainoat rautakaupasta hankittu kuluerä. Nuo laudepuut oli rakennusfirma tilannut meille aluksi mökkiparven lattiamateriaaliksi, mutta ne olivatkin vääränlaisia - lautojen pitikin olla ohuempaa ja pontattua. Satsia ei kuitenkaan tarvinnut lähetellä pois, vaan se jäi suoraan ylijäämätavaraksi. Ja mitä loistavinta laudemateriaalia paksu kuusipuu onkaan! Pinta on käsitelty värittömällä saunasuojalla ja se sointuu kauniisti yhteen pikimustien seinien kanssa. Seinät ovat koneellisesti valmistettua kuusipaneelia, joka jäljittelee piiluhirttä. Seinäpinnat on käsitelty niin ikään saunasuojalla, mutta mustalla sävyllä.

Lauteet ovat purettavat, eli niiden välistä ja alta pääsee tarpeen mukaan siivoilemaan. Nostettavia palikoita ovat yläpenkit, alalauteiden ylätasot ja eturitilät sekä portaat. Tämän lego-efektin toteuttaminen oli itselleni tärkeä missio.

Lauteiden muoto on iso L-kirjain ja niille mahtuu väljästi kuusi ihmistä saunomaan. Tiukemmin survottuna mahtuisi enemmänkin. Miehen kanssa kaksistaan saunoessamme sovimme molemmat pötköttelemään omilla sektoreillamme.

Lauteiden valmistumisen jälkeen värkkälimme viime syksyn ajan vielä kiukaan asentamisen kanssa. Otti aikansa tehdä siihen ensipoltot, kytkeä komeus hormiin, tiivistellä röörit, tehdä metalliset peitelevyt ja asennella lyhyt jatkopala piippuun. Kiuashommat saimme valmiiksi joululomalla ja taisipa olla Tapaninpäivä 2019 kun saunoimme mökissä ensimmäisen kerran.

Jo vuosia sitten oli selvää, että talolle asennellaan sähkökiuas ja rantamökkiin on saatava puinen versio. Onhan se työläämpi niin asennuksineen kuin käyttöineen, mutta tarjoaa vastapainona autenttista löylytunnelmaa.

Valmis sauna on avannut meille ihan uuden maailman, sillä jokainen saunailta tuntuu pieneltä retkeltä. Rätisevää tulta kuunnellessa on mukava oleskella mökin tuvassa ja viettää erilaista aikaa kuin päätalolla.

Saunan ikkunasta avautuu koko järvimaisema ja istumapaikasta riippuen voi katsastella joko eteläistä tai pohjoista suuntaa. Alimmassa kuvassa näkyvä mökkiterassi on kevään to do -listan kärkipäässä: valttaan sen heti kun kelit antavat myöten.

Ja niin, entäs sitten päätalon sauna? No, siellä on vähän sama lähtötilanne kuin mökissä, lauteet puuttuvat. Mutta se onkin jo eri tarina - toivottavasti palaan siihen vielä tämän vuoden puolella. :)

Hymyjä viikkoon!

Lue myös:
Raksalla tapahtuu - mökin runko pystytetty
Mökki edistyy
Mökkitupa

Pääsiäisterkut mökiltä

Eipä tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa korona-ajan mökkeilystä saati huolehtia Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin sisällä pysymisestä, kun mökkimatkan pituus on meillä neljäkymmentä askelta. Tänne huitaisee kolmessakymmenessä sekunnissa eikä polttoainekuluja tule. :')

Arvelin, että nyt pääsiäisenä voisi mökkeillä vaihtelun vuoksi tehostetummin. Itselläni on vapaapäiviksi aikataulutettu tietokonehommia ja niitä on sama tehdä täältä käsin. Talon WiFi-verkko yltää mökille hyvin.

Askartelin tänne kausikoristeita mustavalkoisten roiskemunien verran. Munat olin maalannut mustaksi jo pari vuotta sitten ja nyt roiskin niiden pintaan sormilla valkoista akryylimaalia. Risupesän väkersin muutaman rautalankapätkän avulla. Kokonaisuus sopii tuohon ukin tekemän penkin päähän söpösti.

Armaksen lempipuuhaa on päivystää mökin terassilla. Se töröttää ikkunoiden edessä kiltisti eikä lähde hortoilemaan muualle, vaikkei ulkona olisikaan ketään seurana (lue: komentamassa paikalleen). Toiseksi parasta koirapojan puuhaa on tutkia mökin lelukoria, sillä täällä on eri lelut kuin kotona talolla - uutuudenviehätys näyttää iskevän mökillä joka kerta. :D

Pääsiäiskelit ovat olleet tähän saakka huvittavia. Yhdessä hetkessä paistaa kirkas aurinko, toisessa sataa lunta, kolmannessa taivas pimenee pilviverhon alle ja neljännessä tuuli hujeltaa sietämättömästi. Säävaihtelut ovat olleet tavattoman nopeita. Toivon, että joku tulevista illoista olisi tyyni ja aurinkoinen, sillä haaveissa olisi testata Muurikan grillin toimivuutta. Olemme paistelleet sillä ruokaa edellisen kerran Iisalmessa kesällä 2016 ja sen jälkeen kokoonpano on ollut vain mökkiterassin komistuksena. Tai no, oli grillillä omat äksönihetkensä pari vuotta sitten syysmyrskyssä, kun se lensi puhurin voimasta alas terassilta. Jospa tuo kuitenkin olisi kunnossa ja paistelisi meille sekä nyt pääsiäisenä että kesäkauden mittaan useammat herkut. (Mikähän meitä on muuten aikaisempina kesinä viirannut, kun ollaan jätetty koko grilli unholaan?)

Olen kertonut tämän aiemminkin, mutta järvimaisema näyttää mökiltä erilaiselta kuin talolta katsottuna. Täältä näkymä on laajempi ja varsinkin auringonlaskun värisävyt hohtavat monta kertaa voimakkaammin. Aivan kuin olisi oikeasti pidemmän matkan päässä mökkeilemässä. Tutut joutsenet palasivat maisemiin jo pari viikkoa sitten ja kylläpä täytyy sanoa, että pitkäkaulojen äänekästä iltalentoa seuratessa tuntuu olo aika onnekkaalta. Täällä on hyvä olla.

Mukavaa pääsiäistä!

Lue myös:
Pääsiäisen kukat
Munamallit
Rautalankamunat

Kahvihuijaus

Kahvihiiri täällä hei! Palataanpas hetkeksi yhteen blogini kestoaiheista, sillä tarina saa nyt uutta jatkoa. Kahviin liittyvistä aiheista olen postaillut useasti, mutta olennaisin tämän juonen kannalta on vuonna 2014 julkaisemani teksti kahvittelun sudenkuopista. Tuolloin diagnosoin itselleni kahviin liittyvän yliherkkyyden ja kerroin, mitä kaikkea liika kahvinjuonti minulle aiheuttaa. Postaus laittoi kommenttiboksin vauhtiin ja kohtalontovereita löytyi runsaasti.

Tuolloin vasta peppuroin kahvioireiden kanssa ja haaveilin kyvystä rajoittaa jokapäiväisten kupposten määrää. Nyt kun elämää on takana vajaat kuusi vuotta enemmän, pystyn raportoimaan kofeiinivaellukseni etapeista ja kertomaan, kuinka olen saanut ratkaistua kutkuttavan kahvihampaan ja yliherkkyyden välisen tasapainon. Ratkaisuksi löytyi nimittäin varsin yksinkertainen vippaskonsti, vitsikkäästi sanottuna kahvihuijaus!

Kuusi vuotta sitten ongelmia aiheutti etenkin työpäivien aikainen kahviryypiskely. Tuosta tavasta sain vieroitettua itseni kolme vuotta sitten ja nykyisin hörpin töissä vain vettä. Kahvia en virka-aikana ole kaivannut enää ollenkaan ja ajatuskin siitä tuntuu nykyisin huonolta.

Kotona olen jo pitkään osannut rajata kahvikupit aamuihin ja iltapäiviin. Kuppi herättyä ja kuppi kahden jälkeen olisi kropalle sopiva määrä, mutta kahvihammas kaipaisi kahta mukillista molempiin ajankohtiin. Tässä onkin sitten ollut miettimisen paikka, kuinka ihmeessä saisin huijattua itselleni paremman kofeiininkeston. Kunnes sitten tajusin, että hetkonen, tuossa kofeiinimäärässähän minä voisinkin alkaa huijata!

Olen aikaisemmin testaillut kauppojen kofeiinitonta kahvivalikoimaa, joka on sanalla sanoen olematonta. Isoista marketeista löytyy nippanappa yksi kofeiiniton suodatinkahvivaihtoehto, joten makuversioita ei pysty juurikaan valikoimaan. Miehen kanssa olemme mieltyneet tummapaahtoiseen kahviin ja siihen verrattuna kofeiiniton kahvi maistuu haljulta. Aikaisemmin meidän lähimmästä Prismasta löytyi Cafe Hag -merkkistä kofeiinitonta kahvia ja sen maku ei ollut omaan mieleeni hyvä. Viime vuonna huomasin, että nuo Hagit oli heivattu hyllystä ja tilalle oli ilmestynyt rivi Jacobs Krönung -paketteja. Eikun testaamaan! Krönung paljastui maultaan paremmaksi ja lähipiirille sitä tarjotessani kukaan ei arvannut, ettei kupissa ollutkaan "oikeaa" kahvia.

Pelkästään Krönungia en keitä kuppeihini kuitenkaan edelleenkään, sillä näytän tarvitsevan tietyn kofeiinitujauksen kaksi kertaa päivässä. Tasapaino on löytynyt sekoittamalla samaan annokseen sekä tavallista kahvia että kofeiinitonta. Sopiva suhde on puolet ja puolet, eli lusikoin suodatinpussiin ensin normikahvia ja päälle kofeiinitonta. Kahvinkeitin sitten rupsuttelee tuon blendauksen pannuun, eikä mausta arvaisi annosteluvaiheen jippoa - tummapaahtoinen kahvi on sen verran vahvaa, että se peittää alleen aistimuksen kofeiinittomasta versiosta.

Tämä sekoituskikka on ratkaissut kahvivaivani oikeastaan kokonaan. Enää en kärsi hörpiskelyyn liittyneistä sydämentykytyksistä, ahdistuksesta, ajatushuuruista saati epämääräisen huonosta olosta. Silti saan edelleen nautiskella juuri sen määrän kupposia kuin mieli tekee. Loistoratkaisu, sallitulla huijausmenetelmällä!

Hymyjä viikkoon!

P.S. Hauska sattuma: luonnostelin tätä postausta viikonloppuna ja samalla Kulta Katriina alkoi mainostaa telkussa omaa kofeiinitonta Plus Relax -kahviaan. Uusi tuote on paahtoasteeltaan tumma, joten se voisi speksiensä puolesta sopia meille paremmin kuin hyvin. Seuraavalla kauppareissulla pitää kyllä syynätä Prisman hyllyt, olisiko paketteja eksynyt jo tännekin.

Lue myös:
Kahvittelun sudenkuopat
Vakavaa funtsintaa keittiössä
Mörönpersiissä