8.2.2017

Mörönpersiissä

Heh, ihan pakko oli laittaa tuo otsikko; postauksen aiheena on siis kodin sijainti ja arkiset ajomatkat. Sana on pyörinyt mielessä ja puheissa viime aikoina paljon. Toissapäivänä piipahdin töiden jälkeen siskon luona kahvilla ja kupista otetta irrottaessani totesin, että "Jaahas, pitäisi lähteä ajelemaan sinne mörönpersiiseen". Siis Rautavaaralta Iisalmeen, joka tekee matkassa yhteen suuntaan noin 73 kilometriä. Tavallisesti tuo ilmaisu liittyy pimeään paikkaan, mutta meillä se on vakiintunut viittaamaan pitkän matkan päässä ja eristyksissäkin olevaan sijaintiin.

Sisko huomioi heti, että riippuu aika pitkälti tulkitsijasta, missä tuo mörönperse on. Jos tehtäisiin gallupia, tuskin moni nostaisi yläsavolaisen kaupungin syrjäisemmäksi paikaksi kuin pienen korpikunnan. Vaan kun se riippuu juuri siitä, miltä kantilta katsoo. Se riippuu siitä, missä kokee elämänsä keskipisteen olevan. Erityisesti nyt raksakuvioiden myötä minulle on kerta kerralta käynyt pitkäpiimäisemmäksi ajella tuota jokapäiväistä ajomatkaa. Kun saisi jo vain pysyä Rautsilla; siellä, mistä olemme miehen kanssa molemmat kotoisin. Suuri onni on, että minulla on paikkakunnalla jo vakituinen työpaikka - sen vuoksi tuota välimatkan ajelua tulee.

En oikein tiedä, mistä minulle kumpuaa näin tuju kotiseuturakkaus. Ei se ole aina ollut näin vahva; kytenyt kyllä ikiliekillä, mutta vahvistunut viime vuosien aikana. Etunenässä se liittyy turvallisuuden tunteeseen, joka koostuu sosiaalisesta verkosta, itselle tutuista ja tärkeistä paikoista sekä mielekkäistä ajanviettomahdollisuuksista. Oikeastaan nämä kaikki puuttuvat minulta Iisalmesta, mikä selittää jo merkittävästi sitä, miksi koen nykyisen asuinkuntamme sijaitsevan mörönpersiissä: täällä olen kaukana ja eristyksissä omista huudeistani.

Oma mielenrauhani on säilynyt aiemmin sen tiedon avulla, että Iisalmi-vuodet ovat vain väliaikaisia, olosuhteiden pakottamia. Taloa tänne rakennuttaessamme arvelimme kevyesti, että viipyisimme katon alla ehkä kolmisen vuotta - nyt ollaan siis jo reilusti yliajalla tuosta heitosta. Elämästä täällä on tullut kyllä rutiinia ja pitkiin ajomatkoihin on tottunut, mutta siltikin elo tuntuu soljuvan vähän puoliteholla. Vai tuntuuko se nyt vain siltä, kun tietää muunlaisen arjen odottavan jo jossain nurkan takana?

Iisalmelaisin silmin meidän kotimme ei sijaitse mörönpersiissä. Päinvastoin, olemme juuri sopivasti rauhallisemmalla haja-asutusalueella mutta kuitenkin kaupungin kyljessä. Maisemat ja liikennereitit ovat loistavat. Kodissa itsessään ei ole murusenkaan verran aihetta marmatukseen; jos taloja voisi liikutella, voisin siirrättää nykyisen heti uuteen osoitteeseemme. Ehkä juuri kodin ihanuuden vuoksi olen pystynyt asettumaan hetkeksi kaupunkilaiseksi: näiden seinien sisäpuolelle on voinut rakentaa minikoossa sen turvallisen ympyrän, jota ei ole edes yrittänyt tavoitella omien tilusten ulkopuolelta.

Jos jotain positiivista ajattelisi ajokilometreistä, ovat ne nyt viime aikoina helpottuneet huomattavasti. On paljon motivoivampaa startata, kun auringonnousu sarastaa jo taivaanrannasta. Matkalla horisontti ehtii näyttäytyä monissa eri väreissä, joten varsinkin mäkien päältä maisemat leviävät edessä hurjan kauniina. Olen useasti miettinyt, että kun olisi videoiva kojelautakamera, saisi hienoja pätkiä tänne blogiinkin näytettäväksi.

Älysin ennen vuodenvaihdetta ruveta juomaan aamukahvit koulun sijaan kotona. Sillä on ollut mullistava vaikutus jaksamiseen ja turvallisuuteen: kun ennen taistelin unta vastaan ja meinasin nukahtaa rattiin joka toinen aamu, nyt ei ole enää väsyttänyt ollenkaan.

Positiivisesta asenteesta huolimatta kilometrit eivät välimatkalla kuitenkaan lyhene. Äskettäin verokorttia tarkistellessani huokasin lukemia äänekkäästi: pelkästään työmatkoista minulle kertyy vuoden aikana ajokilometrejä reippaat 32 000. Etätöihin ei minun työnkuvassani ole minuutinkaan verran mahdollisuutta. Miehellä sen sijaan on, joten ainakaan teoriassa hänen ei tarvitsisi liikahtaa tulevaisuuden kodistamme päivittäin työpaikalleen Iisalmeen.






Kyllä tämä tästä, saisi vain toppuuteltua ajatuksiaan vielä hetken aikaa. Tällaiselle hötkyilijälle se on kuitenkin aika haasteellinen tehtävä. :')

Löytyykö teistä lukijoista muita työmatkailijoita? Entä kotiseuturakkaita? Aurinkoista keskiviikkoa!


12 kommenttia:

  1. Oi että, vaikka aihe ei välttämättä niin mukava ole, niin ihan silmiä avaava kuitenkin. Täällä etelässähän niitä kilometrejä kertyy ihan huomaamatta, mutta on se taajama-ajo toki ihan eri juttu. Muistan itse elävästi, kun asuimme Itä-Suomessa millaisia nuo pitkät matkat olivat varsinkin talvella ja pimeällä. Ei mikään ihme, että odotat tuon arkisen ajelun loppumista!

    Työmatka on täällä omaasi verrattuna varsin kepeä kuusi kilometriä ja en voi oikein tuota kotiseuturakkauttakaan jakaa. Toki Tampereella on tietty paikka sydämessä, mutta en kyllä sinne muuttaisi ihan heti. Tunnen paljon enemmän kodikseni tämän nykyisen, josta puolestani en välittäisi muuttaa pois. :)

    Turvallisia ajomatkoja ja pitkää pinnaa raksalle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Välillä kun oikein tylsistyttää, niin koitan muistuttaa itseäni että etelässä saattaisi kulua lyhyempään matkaan pidempi aika, jos ruuhka-aikaan olisi liikenteessä. Että jos jotain positiivist, niin aika itsekseen saa tiellä liikkua.. Tosin jokapäiväiset tukkirekat saisi kyllä käyttää eri reittejä! :')

      Poista
  2. Itsellä ollut työmatka 50 km suunta, nyt olis tarjolla unelmakoti josta työmatka olis 80 km suunta eikä edes moottoritietä. Vähän arveluttaa tuo matka jaksaako jokapäivä ajaa ja tuleeko liian kalliiks ? Riittääkö ihana koti jaksamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen tätä nykyistä työpaikkaani "harjoittelin" työmatka-ajua juurikin tuollaisella 50 km:n matkalla suuntaansa. Itselleni matkan pidentyminen reiluun 70 kilsaan ei aiempaan verrattuna tuntunut sen suuremmalta muutokselta. Kustannuksia en ole osannut verrata, aika tyytyväinen olen ollut verottajan antamaan kompensaatioon - toivottavasti työmatkakulujen vähennys ei ole poistumassa kun poliitikot mylläävät liikenneasioita! Paljon tietysti riippuu, millaista tietä ajaa. Meillä täällä ei ole moottoriteitä, vaan ihan pikkuasfaltteja pitkin paahdetaan. 1/3 matkasta on minulla sellaista, että tiellä on paljon muuta liikennettä. Se pätkä on rasittava, kun saattaa joutua junnaamaan letkassa. 2/3 saan sitten huidella itsekseni korven keskellä. :)

      Poista
  3. Hurjat matkat sinulla kertyy joka päivä. Se tuo työpäiviin myös reippaasti pituutta. Ymmärrän täysin harmisi, varmasti raskasta.

    Itsellä oli aikanaan 42km suuntaansa, silloin en kokenut sitä rankkana mutta ikääkin oli reippaasti vähemmän 🤗 nyt tällä hetkellä on 16km joka on ihan kohtuullinen.

    Mukavaa päivää 💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kahden tunnin lisäys työpäivään matkustamisen takia ei ole aina herkkua! Se plussa siinä kuitenkin on, että ehtii autossa ajatella työasiat pois mielestä, kotona niitä ei juurikaan tule tuumittua. :)

      Poista
  4. Kyllä ikä tekee myös tässä kohtaa tehtävänsä, haluaa asettua paikoilleen ja jos vaan on mahdollisuus (työ jne) niin kotiseutu vie voiton. Miehelläni on työ, joka ei sido minnekään. Itse siirryin perheyritykseemme neljä vuotta sitten, joten minnekä sitä täältä kotiseudultaan lähtisi. Tukiverkko lähellä ja onhan täällä pikkukaupungissa hyvä olla. Joten, ymmärrän harmituksesi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, itsekin haaveilen silloin tällöin tuollaisesta työstä, joka ei sitoisi minnekään! <3 Perheyrityksessä työskenteleminen on varmasti mielenkiintoista, voisin kuvitella että dynamiikka on toimivampi kuin muunlaisissa työpaikoissa. :)

      Poista
  5. Hih, aivan ihana postaus :D Ja huh jopa niitä kilsoja kertyy, on kyllä aikamoinen savotta ajaa. Me asumme Jyväskylän vieressä, ei siis itse kaupungissa vaan naapurikunnassa, ja olo on kuin lähtisi aina landelle kun ajaa kotiin -- vaikkei tuo Jyväskyläkään ole mikään metropoli. Mutta matkaa ei tosin ole kuin 20 min ajon verran, eli lähellähän tuo.

    Vitsit miten kauniita kuvia, ja tuo musta rottinkituoli on niin ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, Jyväskylä! <3 Jos joskus pitäisi muuttaa kotiseudulta pois, olisi Jyväskylä sitten meikäläiselle varma kakkosvaihtoehto: opiskeluvuosina siitä tuli toinen koti. 20 minuutin matka kuulostaa melko buenolta, siinä ehtii sopivasti tasoittua kodin ja työpaikan välillä. :)

      Poista
  6. Hihihiii, mörönperssii :D Onneksi määränpää "ihmisten ilmoilla" jo häämöttää!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...