21.11.2021

Skandinaavisen tyylikkäät joulukortit

It's time! ♥ On aika esitellä meikäläisen täksi vuodeksi tekemät joulukortit. Mustavalkoisia, totta kai. Tänä viikonloppuna on monessa paikassa vietetty joulunavajaisia, joten miksipä ei täällä blogissakin. Viikonlopun ajan on maassa viivähtänyt ohut lumihuntu (ja ensi viikon säätiedotus lupaa kinoksia läjäpäin lisää), mikä on ollut omiaan kääntämään mieltä joulufiilikselle.

Mutta sananen korteista! Olen tehnyt omia joulukortteja vuodesta 2015 alkaen, joten tämä on siis jo seitsemäs joulukausi, kun olen sormet syyhyten odottanut lähetystä painotalosta. Jokaikinen vuosi korttien tekeminen on yhtä jännittävää, sillä prosessin alussa en todellakaan tiedä, millaisia kuoseja lopulta valmistuu.

Tänä vuonna huomasin hakevani kädellä tietyntyyppistä koukeroa, josta tulikin korttisarjaa yhdistävä tekijä. Vaikka tyyli on kaikissa sama, vaihtelee korttien herkkyysaste leikkisästä syvällisempään.




Kortteja valmistui kolme erilaista kuosia, kutakin mustalla ja valkoisella pohjavärillä:

  • Tunnelmallista joulun aikaa
  • Jouluiloa ja kinkkua monen monta kiloa, sekä mahtavaa uutta vuotta!
  • J - olkoon joulu hyvä, lämmin ja hellä

Näistä kahta ensimmäistä on saatavilla myös punaisella pohjalla. Kaikkien korttien taustapuoli on kokonaan valkoinen.

Itse ajattelen, että tällaiset kortit ovat monikäyttöisiä. Paitsi että niitä voi paitsi lähetellä perinteisenä joulupostina, sopivat ne yhtä lailla pakettikorteiksi ja joulukodin sisustukseen. Olen vuosien aikana saanut lukuisia kuvaraportteja eri kodeista, joissa kortteja on kehystetty tai laiteltu muulla tavoin esille osaksi kodin jouluilmettä. ♥


Mikäli tällaiset joulukortit olisivat mieleisiä juuri sinulle - lähetettäväksi tai omaan sisustukseen - voit hankkia niitä yritykseni Blawhi Graphicsin verkkokaupasta, täältä. Puodin puolelta löytyy myös paljon muitakin joulukorttikuoseja; uusintapainoksia niistä, joita olen suunnitellut aikaisempina vuosina. Blogin lukijana saat pienen spesiaaliedun: kun käytät ostoskorissa koodia BLOGI, saat 20 % alennusta kaikista tuoteryhmistä.

Keräsin tähän alle vielä listauksen edellisvuosien joulukorttipostauksista, jos sinua kiinnostaa kurkata aikaisempien vuosien tuotoksia:

2020

2019

2018

2017

2016

2015

+ bonuksena postaus Joulun suunnitelmat -vihkosesta, joka on ihana. Ja tilattavissa edelleen. KLIK.

Nyt meillä on ohjelmassa keitellä päiväkahvit ja kuunnella samalla ritisevää takkatulta. Illemmalla leivon kasan karjalanpiirakoita. Joulu on täällä.



6.11.2021

Uljas is in da house

Nyt sitä on. Nimittäin sitä töppöjalkojen vipellystä, jota toivoin pari postausta taaksepäin. Meillä on eletty lähes kuukausi vauva-arkea uuden perheenjäsenemme kanssa. Saanko siis esitellä: tässä on Uljas. ♥

Uljas muutti meille Kokemäeltä ja sen jälkeen ei tässä talossa ole ollut tekemisestä puutetta. Päivärutiineihin ovat tulleet tiheät ulkoiluvälit, uusien taitojen harjoittelut, elämän ilmiöiden ihmettelyt ja pennulle luontaisesta näykkimisestä poisopettelut. Uljas on rohkea ja omapäinen pentu; otti talonkin heti arastelematta haltuun. Ruokahalu tällä pikkujätkällä on valtava ja juoksunopeus ällistyttävä. Intensiivisten touhuhetkien jälkeen uni kuitenkin maittaa herkästi ja erilaiset nurkat ovat mitä parhaimpia nokostelupaikkoja.

Uljas käy arkipäivisin mummolassa päivähoidossa. Siellä seuraa on riittänyt vanhempieni Timi-colliesta. Alkuun jännitti, miten pojilla lähtee tutustuminen liikenteeseen, mutta hyvinhän se on sujunut. Timi malttaa seurata pentua rauhallisesti ja Uljas puolestaan ei ole erityisen ätäkkä riekkumaan isomman koiran kimpussa. Yhteiset juoksuleikit ovat jo löytyneet ja keppitaistelut taitavat olla parasta bestiä.

Koiranpentujen kasvuvauhti on huimaa ja meillekin on käynyt niin, että vauvasta on jo kehittynyt taapero. Seuraavat kuvat on otettu eilen ja ainakin oma silmäni huomaa eron postauksen ensimmäisiin kuviin verrattuna. Aurinkoa täällä ei ole näkynyt moneen viikkoon, joten näissä jälkimmäisissä kuvissa Uljaksen turkki näyttää keinovalon vuoksi oranssisemmalta kuin mitä se oikeasti on.

Pentujen hammaskaiherrusta on huvittavaa seurata: omien lelujen sijaan mikä tahansa muu järsittävä on mieluisampaa. Tällä hetkellä Uljaksen lemppareita ovat iskän kumisaappaat, äiskän matot ja karvataljat, lenkkareiden pohjalliset sekä sukat. Vielä pikkuinen ei ole älynnyt huonekalujen järsimismahdollisuutta, ja toivon kovasti, ettei niin välttämättä tapahtuisikaan.

Kasvamisen myötä Uljaksen korvat ovat alkaneet nousta colliemaisempaan asentoon, kroppa on lähtenyt jytäköitymään ja raajat venymään. Tämän ansiosta pentu on oppinut pungertamaan jo itse sohvalle ja yritys sänkyynkin on kova. :') Oma tahto tulee esille kimakkana haukuntana ja vakuuttavana murinana. Luonteesta on tullut selväksi, ettei Uljas ole herkkä luovuttamaan, vaan sinnikkyyttä löytyy.

Vaikka välillä joudumme taistelemaan siitä, ettei ihmisten käsiä ja naamoja näykitä, on Uljaksella ilmiselvä läheisyydenkaipuu. Pikkuiselle on jo kehittynyt tapa kiivetä syliin ja usein lepopaikka löytyy mahdollisimman läheltä ihmistä. Korvien silittäminen on mannaa, samoin kuin päänsivuun pusujen saaminen.



Sellainen Uljas meillä. Saas nähdä, millaisia hetkiä ja inside-juttuja tämän veitikan kanssa vielä kehittyykään. Se on varmaa, ettei tästä talosta nyt hetkeen tekemistä puutu!



12.10.2021

This or that

Tähän väliin kaipaan blogiin jotain kevyempää sisältöä. Löysin luonnoksista this or that -idean, jossa valitaan kahdesta vaihtoehdosta aina jompi kumpi. Blogeissa tällaisia on kiertänyt useita erilaisia versioita ja kokosin niistä nyt oman listani. Rentoa ja simppeliä, joten let's go - tummennetulla meikäläisen valinnat.


Talvi / kesä

Kevät / syksy

Yhdessä / yksin 

Kirja / e-kirja

Aamiainen / lounas

Räikeä / neutraali

Juosten / kävellen

Kotimaa / ulkomaa

Joulu / juhannus

Housut / hame

Päivä / yö

Laulaminen / tanssiminen

Yökerho / pubi

Kirja / lehti

Kaupunki / maaseutu

Asunto / omakotitalo

Keikka / festarit

Moderni / retro

Puhuen / kirjoittaen 

Livenä / netissä

Puhelu / viesti

Pyykkäys / tiskaus

Korkkarit / lenkkarit

Jalkapallo (livenä) / jääkiekko (telkusta)

Lenkkeily / salitreeni

Hampurilainen / tacot

Netistä / myymälästä

Taidolla / tunteella

Suolainen / makea

Rikkaus / rakkaus

Radio / TV

Säästäminen / tuhlaus

Näytelmä / elokuva

Work hard / play hard

Iltavirkku / aamuvirkku

Suunnitellen / ex tempore

Seikkailu / löhöily

Ryhmässä / yksin

Auringonnousu / auringonlasku

Ajoissa / myöhässä

Farkut / legginsit

Lauantai / sunnuntai

Suklaa / vanilja

Sade / lumi

Komedia / draama

Minttu / kaneli

Kahvi / tee

Facebook / Instagram

Eläintarha / huvipuisto

Puunattu / meikitön

Räppi / rokki

Kärsimätön / kärsivällinen

Haju / maku

Hiukset auki (ihmisten ilmoilla) / hiukset kiinni (kotona) 




Rentoa syysiltaa!



1.10.2021

Armas 23.4.2015-10.9.2021

Kolme viikkoa sitten meidän maailmamme pysähtyi.

Oli alkamassa odotettu viikonloppu; mieskin oli juuri tullut töistä kotiin ja olimme asettautumassa telkkuhuoneeseen illanviettoon. Miesväki ehti juuri ja juuri sohvalle, kun Armas sai aivan yhtäkkiä sydänkohtauksen. Pikkuinen tippui sohvalta lattialle ja huusi kivuissaan. Minä ehdin juosta toisesta huoneesta Armaksen luokse, puhuin rauhoittavasti ja hieroin samalla kylkiasennossa tärisevän koiran rintakehää ja lapaa. Muistan ajatelleeni, että kunpa kipukohtaus (luulin vielä siinä vaiheessa, että Armas oli niksauttanut selkänsä sohvalle hypätessään) menisi äkkiä ohi, että pääsisimme ajamaan eläinsairaalaan. Kohtaus loppuikin äkkiä - se kesti kaikkinensa vain noin minuutin - ja Armas meni sitten hervottomaksi.

Itse en tajunnut edes ajatella seuraavaa vaihtoehtoa, kun mies jo hätääntyi, että hengittääkö Armas. Paniikkitarkastelut ja toteamus, että ei hengitä. Mies aloitti paineluelvytyksen, minä soitin samaan aikaan eläinsairaalasta ohjeita. Sieltä saimme ohjausta elvyttämiseen: 30 painallusta, sitten kaksi puhallusta sierainten kautta. Mies paineli, minä puhalsin. Eläinlääkärin mukaan voisimme yrittää elvytystä 10 minuuttia - virkoaminen tapahtuisi jos olisi tapahtuakseen. Yritimme 15 minuuttia, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Oli pakko luovuttaa. Itselläni oli niin epäuskoinen olo, että yritin hankkia meille vielä stetoskooppia lainaan, jotta olisimme voineet varmistua sydänäänien lakkaamisesta. Stetoskooppia ei löytynyt, mutta naapurimme kävi luonamme toteamassa tilanteen. Armas oli kuollut.

Mies on mukana paikallisen palokunnan toiminnassa ja hänellä on ensivastekoulutus. Hän totesi heti, että kyseessä oli selvä sydänkohtaus. Myös eläinlääkäri vahvisti, että siltä vaikuttaa. Mitään sydämeen liittyviä ennakkomerkkejä emme olleet etukäteen huomanneet tai osanneet tulkita, sillä Armas oli omanlaisensa energinen ja innokas koira loppuun saakka. Vielä kuolinpäivänäkin kävimme tekemässä normaalipitkän lenkin ja ulkoilimme toiseen kertaan omalla takapihalla ulkolelun kanssa juosten. Armas ei koskaan vaikuttanut hengästyneeltä, väsähtäneeltä tai poikkeuksellisen janoiselta, joten siksi tapahtunutta on äärimmäisen vaikeaa uskoa. Avaukseen emme Armasta kuitenkaan halunneet lähettää, vaan hautasimme pikkuisen seuraavana päivänä omalle tontille oman pedin ja rakkaimpien lelujen kanssa.





Tilanteen uskomista vaikeampaa on sen hyväksyminen. Armas oli vasta kuusivuotias. Kuusivuotias. Pikkuisen aika ei olisi todellakaan ollut vielä! Ei moneen vuoteen! Luulen, että en pysty koskaan hyväksymään tätä. Tuntuu pohjattoman epäreilulta, että Armas riistettiin meiltä ennenaikaisesti pois.

Jos jotain osasin, niin rakastaa ja olla kiitollinen oikealla hetkellä. Nautin Armaksen kanssa olemisesta joka päivä ja vielä viimeisenä yhteisenä perjantainakin ajattelin, miten onnellinen olen tuon pikkuisen olemassaolosta. Armas oli minulle yhtä kuin elämä. ♥

Tyhjä koti on tuntunut viimeisten viikkojen ajan ihan kamalalta. Vapaa-aika koulupäivien jälkeen on kulunut lamaantuneena sohvalla, viltin alla makoillen. On ollut tuskallista olla ilman Armaksen halauksia ja läheisyyttä.

Armas oli koira, joka oli mukana kaikessa arkisessa tekemisessä: vieressä sohvalla, keittiössä ruoanteossa, pylly vasten pyllyä nokosilla, hampaidenpesussa, roskienviennissä ja vaikkapa vessassakin. Puhumattakaan yhteisistä lenkki- ja leikkihetkistä. Armas paimensi meitä pihatöissä ja seurasi työhuoneen ovelta minun Blawhin hommani. Armas ei koskaan karannut, vaan se osasi uskomattoman hyvin pysyä omalla tontilla.

Meillä oli lukemattomia omia inside-juttuja, sanontoja ja rutiineja. Ehkä hauskin niistä oli viime vuosina kehittynyt sukkavaras-leikki. Sen aika oli aina iltaisin, kun olin käynyt iltasuihkussa. Kun Armas kuuli minun sulkevan suihkun, se pinkaisi kodinhoitohuoneeseen varastamaan lattialle jättämäni villasukan. Sitten minun piti alkaa äimistellä: "Mmmmikä sinulla on? Onko sinulla äitin villasukka?! Senkin sukkavaras!" Sitten Armas pinkoi sukka suussaan joko olohuoneeseen tai makkariin, missä jatkettiin vielä hetki leikkiä sukan kanssa. Sitten alkoikin aina iltapalan laittamiset, joihin niihinkin oli ihan omat ohjelmat.

Elämä ilman näitä juttuja tuntuu tyhjältä.






Koirana Armas oli maailman paras. Sillä oli ihan omanlainen persoonansa ja meillä pikkuinen sai olla juuri sellainen kuin oli. Armas luki ja tarkkaili ihmisiä 24/7. Se ei osannut rauhoittua nukkumaan, elleivät ihmiset nukkuneet tai olleet töissä. Armas oli äärimmäisen ihmisläheinen ja hakeutui aina viereen kyöhnäämään tai leikkimään - lelujen kanssa väpeltämistä Armas rakasti superpaljon. Jos ilmapiirissä oli jotain poikkeavaa havaittavissa, Armas yritti aina omalla olollaan rauhoittaa tai helpottaa tilannetta. Omasta mielestäni Armas haki poikkeuksellisen paljon katsekontaktia ihmisiltä.

Tietyt asiat eivät olleet Armakselle helppoja: liukkaat alustat pelottivat ja syöminen oli monimutkainen operaatio. Myös tietyt äänet - kuten aivastaminen ja kovaääninen nauraminen - saivat Armaksen huolestumaan. Näiden vastapainona Armas loisti monessa asiassa: sen luonne oli lutuinen ja ystävällinen. Armas rakasti lapsia eikä se ollut paukkuarka. Ihmisen rohkaisemana se luotti ja uskalsi kokeilla vaikeampiakin juttuja, kuten niitä liukkaita alustoja tai vaativia sillanylityksiä. Armas oppi taitavaksi vahtikoiraksi ja osasi reagoida kutsumattomiin vieraisiin. Se osasi toimia myös käskystä. Kaiken lisänä, Armas oli valtavan kaunis koira. ♥

Itse olin huolissani Armaksen nivelistä - pikkuisella todettiin nivelrikko jo kolme vuotta sitten. Ruokavalio rukattiin jo tuolloin nivelystävälliseksi ja pyrin hieromaan Armasta aina, kun vaikutti siltä että se sitä kaipasi. Olin henkisesti valmistautunut nivelongelmien pahenemiseen ja jytäkämpiin kipuhoitoihin ja nyt tuntuu, että tuo kaikki valmistautuminen oli niin turhaa kuin olla ja voi - nivelongelmien aiheuttamiin asioihin (ja luopumiseenkin) liittynyt varautuminen ei ole helpottanut oloa tässä nykytilanteessa yhtään.







Yksi Armaksen elämän rikkauksista oli koirakaveri Timi, joka syntyi kaksi kuukautta Armasta myöhemmin. Pojat kasvoivat yhdessä ja kehittelivät vuosien saatossa vaikka mitä omia touhujaan. Koskaan eivät rähisseet toisilleen, vaan hyvä mieli kantoi läpi yhteisen elämän. Timi on vanhempieni collie ja Armas pääsi säännöllisesti mummolaan hoitoon ja Timin kanssa leikkimään. Timi oli myös paljon meillä hoidossa. Pojat lenkkeilivät vieretysten, ottivat hippaspurtteja pihalla, väänsivät keppiä, hakivat palloja vuorotellen ja nukkuivat välillä toisiaan liki. Touhusivat ja tsillasivat. 

Armas opetti meille paljon elämästä. Se näytti, minkälaista elämää haluamme elää ja minkälainen elämä tuntuu onnelliselta. Koiraton elämä ei sellaista ole. Vaikka suru Armaksen menettämisestä tulee jylläämään sydämessä vielä pitkään, yritämme löytää meille uutta töppöjalkojen vipellystä. Armas oli täällä läsnä vielä reilun viikon menehtymisensä jälkeen ja pääsin kysymään sen mielipidettä pikkuveljestä. Sain asiasta kaipaamani merkin ja tiedän, että Armas toivoo elämäämme uutta iloa.










Rakkauden hinta on suru. Tässä tapauksessa suru on nyt valtava ja pohjaton. Siitä huolimatta emme peruisi kokemiamme vuosia Armaksen kanssa - päinvastoin. Voin sanoa käsi sydämellä, että oman elämäni onnellisimmat vuodet ovat olleet ne, jotka saimme viettää Armaksen kanssa. Kiitos, pikkuinen - ihan kaikesta! Tiedän, että näemme vielä. ♥ Siihen saakka Armas pääsee nyt vilistämään taivaassa sinne etukäteen muuttaneiden rakkaiden ja kavereiden kanssa.

Meillä alkaa elämä 2.0.



1.9.2021

Säästösyyskuu


Helou, säästösyyskuu! Olette ehkä somesta huomanneet, että syyskuu on monelle kuukausi, kun kesän humputtelut on humputeltu ja on aika kohdistaa katse kukkaronnyöreihin.

Tein teemaan sopien Blawhille ilmaismateriaalia ja ajattelin, että olisi mukava sivuta aihetta täällä blogissakin. Heti alkuun on kuitenkin todettava, että minulle jokainen kuukausi on säästökuukausi: olen kalibroinut oman taloudenpitoni jo kuusi vuotta sitten tiettyyn moodiin ja nuo samat asetukset porskuttavat edelleen samalla mallilla - kuukaudesta toiseen, oli kesä tai talvi.

Säästäminen on aihe, jota rakastan valtavasti. Oma elinympäristöni kuitenkin rajoittaa aiheesta löpisemistä aika vahvasti ja olenkin todennut, ettei minun kannata sivuta omia lukujani julkisesti. Yleisellä tasolla puhuminen on kuitenkin enemmän kuin tarpeellista!

Säästämisen kannalta on olennaista tietää omat tulonsa, tunnistaa kulunsa ja hallita menonsa. Tätä varten tein (ylimmässä kuvassa näkyvän) täytettävän pohjan, jossa seurataan kuukauden tuloja ja menoja. Niiden perusteella lasketaan säästöön jäänyt euromäärä. Simppeli paperi on otsikoitu nimellä Säästökuu, jotta sitä voi käyttää minä kuukautena tahansa. Otsikon vieressä olevaan lippuseen voi merkata kuukausitiedon vaikkapa näin: 09/21.

Itselleni kaikki kuusi viimeistä vuotta ovat olleet säästämistä ja investoimista nykyisiin tiluksiin (puhumattakaan sitä aikaisemmista säästövuosista Iisalmen kodin kanssa): kun ostimme rantatontin syksyllä 2015, on joka ikinen ylimääräinen killinki kulunut rakentamiseen. Viimeisin vuosi on ollut railakasta loppukiriä, kun olemme saaneet valmiiksi puuvaraston, autokatoksen, pihanlaiton ja kesken olleen sisäsaunan. Tonnit ovat näissä hommissa vilisseet silmissä, kuten jokainen rakentaja tietää. Kesällä koitti historiallinen käännekohta, kun kotiin liittyvät säästökohteet loppuivat ja pääsin aloittamaan säästämisen jotain ihan muuta varten. Aika muikea fiilis.

Oma säästämiseni on tavoitteellista ja sitä varten minulla on jämpti suunnitelma. Tähän liittyy toinen tekemäni ilmaispohja: bujoilijoille tuttu tracker, jota käytetään säästötavoitteen seuraamiseen. Se löytyy seuraavasta kuvasta. Sain toiveeksi tehdä pohjan viiden tonnin keräämiseen, mutta sen lisäksi PDF-tiedostosta löytyy myös blanco pohja vapaavalintaisen säästösumman kerryttämiseen. Trackerissa lokeroita väritetään sitä mukaa, kun säästösumma karttuu.

Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että omat trackerini ja säästölaskelmani eivät ole tällaisessa paperisessa muodossa, vaan aivojeni sopukoissa. Olen niin tietoinen omista tuloistani ja menoistani, että pystyn kalkuloimaan niitä suoraan päässä. Jos nyt joku kysyisi, paljonko minulla on (käyttö)tililläni tällä hetkellä rahaa ja kuinka paljon sieltä kuluu kauppaostoksiin ennen seuraavaa palkkapäivää, osaisin sanoa luvut lähestulkoon euron tarkkuudella.

Oma säästämistapani on hyvin simppeli. Kun palkka kilahtaa tilille, siirrän siitä automaattisesti tietyn euromäärän sivuun - summa on pysynyt samana lähes kymmenen vuotta. Mikäli palkkakauden lopussa tilille on jäänyt ylimääräistä rahaa, siivoan nekin säästöön. Materian hankkiminen ja kaupoissa pyöriminen ei ole minulle mielekästä, mikä tekee säästämisestä helppoa.

Säästäminen ja raha ylipäätään on aihe, josta saisin eriteltyä useammankin postauksen. Tuntuu jopa siltä, että meikäläisellä olisi patoutunutta rahapuhetta sisällään. Yksi tämän postauksen jatko-osa olisi se, että mielestäni (tavoitteellinen) säästäminen tarvitsee rinnalleen kaksi muutakin ulottuvuutta: tienaamisen ja sen, että säästetyt rahat alkavat tuottaa. En kuitenkaan omasta kiinnostuksestani huolimatta taida tarttua teemaan laajemmin, sillä kuten sanoin - elinympäristö rajoittaa. Pitäydyn anonyymissä keskustelussa ja ajatuksenvaihdossa somen syövereissä. Onneksi sentään samassa taloudessa asuu mies, joka on kiinnostunut aiheesta kanssani! ♥


Jos sinulle olisi hyötyä tällaisista säästöpohjista, pääset lataamaan ne ilmaiseksi täältä.

Mukavaa syyskuuta sinulle - säästitpä tai et. :)



15.8.2021

Bye bye, kesä!

Vaikka sitä kuinka uskottelisi muuta itselleen, niin kesä loppuu joka vuosi koulujen lukuvuoden alkuun. Niin nytkin. On siis aika kiittää ja hyvästellä suvi 2021 touhuineen - joita muuten riitti!


Tämä kesä oli supersosiaalinen, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Nähtiin entisiä ystäviä, tutustuttiin uusiin ja tehtiin maailmaa paremmaksi. Vierailtiin ristiin rastiin. En lopulta enää pysynyt laskuissa, monetko kahvikattaukset sain tehdä meidän ruokapöydän ääreen - ihanan monet!

Kotihommina saatiin autokatos maalattua, terassit valtattua, kevään istutukset pidettyä hengissä ja uimaranta kohennettua. Pestiin mattoja, raivattiin risuja ja katseltiin auringonlaskuja. Kärvisteltiin helteissä, nautittiin jalismatseista ja syötiin hyvin. Suppailtiin, saunottiin ja uitiin.

Kulttuuriakin päästiin pitkän tauon jälkeen kuluttamaan. Käytiin kesäteattereissa, roadtrippailtiin ja pelattiin pakopelihuoneita. Käytiin kirjastossa ja ysärifestareilla. Eräjormailtiinkin.



Tuntuu, ettei tämän täyteläisemmin olisi osannut enää kesää viettää. Olikohan tämä paras kesä ikinä? Toivon, että näistä kuukausista saisi otettua mallia syksyn ja talven varalle: jospa nyt osattaisiin lähteä viime vuotta aktiivisemmin kotikunnan rajojen ulkopuolelle ja tipoteltaisiin menoa ja meininkiä arkikuukausiinkin. Koronasta huolimatta.




Kiitos, kesä 2021! Jäät kauniina muistoihin.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...