1.8.2020

Voisiko joku painaa nyt pausea?

August is like the Sunday of summer. Jep. Kroppa on vielä lomalla, mutta ajatukset poukkoilevat välillä jo nurkan takana odottavaan työarkeen. Olotila on itselläni melkoisen hyvin levännyt ja palautunut - tähän tunteeseen tekisi mieli pysähtyä vähän pidemmäksikin aikaa. Missä siis on se pause-nappula, jota voisi painaa?

Vuosi toisensa perään yritän uskotella itselleni, että elokuu on tasavertainen kesäkuukausi siinä missä kesä- ja heinäkuukin. Mutta eihän se ole, jälkihöyryjä vain. Kelit kyllä saattavat suosia ihanastikin, mutta niiden hyödyntäminen jää auttamatta työpäivien jalkoihin. Kohta ei enää pompata roadtripeille ja päiväreissuille, ei hörpitä aamukahveja sängyssä peiton alla eikä rakennella terasseja aamusta iltaan. Illat ja viikonloput ovat sentään vielä omistettavissa kesävireelle, joten elokuu on todellakin suven sunnuntai: se on kesän jatkoaika, mutta tiukemmilla raameilla.

Hetkisen ajan yritän kuitenkin vielä pausettaa tätä kesää, sillä työarki pyörähtää päälle täydellä painollaan vasta viikon päästä. Sitä ennen käperryn kesän huolettomuuteen, pyristelen aikatauluja vastaan ja nautin stressittömästä olosta. Kiroan itikoita, syön aamupalan ulkona, nikkaroin jotain pientä, lämmitän päiväsaunan ja istun terassisohvalla katsomassa järven kimallusta. Keksin meille vielä jonkin minireissun, yritän ottaa kuvia rannan joutsenperheestä, pyörittelen pihalla maisemointikiviä ja opetan Armaksen SUP-laudan kyytiin.

Jos vallan huliviliksi rupean, yövyn mökillä ja luen kesän ensimmäisen kirjan. Parasta on, kun voi tehdä kaikkea, muttei siltikään ole pakko tehdä mitään. Kesäbuugi, pysy täällä vielä hetkinen!

Hymyjä!


Lue myös:


26.7.2020

DIY: Roskakatos

Heippistä! Postasin edellisen kerran reilu kuukausi sitten. Tässä välissä olemme hurahtaneet viettämään kesää ja kiva kuukausi onkin takana. Lomaa meillä molemmilla on vielä hetkinen jäljellä, joten en vielä sen kummemmin tee koontia puuhista. Sen sijaan esittelen roskakatoksen, joka valmistui pihatien laitaan jo heti kesäkuun alussa.

Olemme nikkaroineet loman aikana yhtä sun toista, mistä olen nauttinut vietävästi. On valtavan mukavaa, kun saa itse omalla työpanoksellaan tehtyä pihaa valmiimmaksi. Extrapaljon nautin siitä, jos nikkarointeja varten ei tarvitse hankkia uutta materiaalia, vaan tarvittavat puutavarat löytyvät raksan jämäpuista (koska budjetti).

Roskakatoksen puuvermeet löytyivät valmiina, joten niihin ei tarvinnut investoida. Jopa nurkkalautaa ja koristelistoja pötkötti pinossa täsmämäärä. Vain kattohuopa, maalit ja kiinnitystarvikkeet piti hankkia erikseen. Sekä tietysti nuo talonumerot. Laskeskelin, että itse tehtynä tälle tuli säästöä pyöreästi 500 euroa - elementteinä kasattavien valmiskatosten hinnat näyttävät puuosien osalta pyörivän puolen tonnin kieppeillä. Huh.

Roskakatoksen mitat hahmottelin pelkästään omassa päässäni - jäteasian koko antoi mitoitukselle tietysti minimiraamit. Leveyttä katoksella on kaksi metriä ja syvyyttä 1,2. Takanurkkien tolpat ovat korkeudeltaan 150 cm ja etunurkkien taas 170 cm. Niiden päälle lisäkorkoa tulee vielä kymmenisen senttiä kattorakenteista.


Kattohuopa on maalattu pariin kertaan kattohuopamaalilla, joka on sävytetty samansävyiseksi talon ja mökin peltiosien kanssa. Myös talonumerot hurautin maalata samanvärisiksi, jotta mätsi olisi rikkoutumaton.

Maalaushommista pitää todeta se, että voi hertsyygari miten tuskaista hommaa oli nihruttaa tuo katoksen sisäpuoli valkoiseksi. Ulkovuorilautojen taustapuolella olevat urat ovat keljuja saada maalatuksi, eikä hommaa edistänyt yhtään alkukesällä seurana pyörineet paarmaparvet.

Vaan siinä se nyt on valmiina, ja passeli onkin itse tehdyksi! :) Kypsyttelen vielä ajatusta roskakatoksen rajaamisesta; pohdin vielä, tehdäkö tarkempaa reunaa pelkästään sepelillä vai peräti kuorikatteella. Voi olla, että mietiskelen tuota ensi kesään saakka.

Aurinkoa heinäkuuhun!


Lue myös:
Roskakatos
Pihavarasto 
Piha-aita

23.6.2020

Olet mitä googlaat



Olen viime aikoina ehtinyt harrastaa blogisurffailua. Siis poukkoilemista blogista toiseen. Itsenäisten bloggaajien lisäksi seuraan muun muassa Lifien ja Lilyn portaaleja. Niissä on mukavaa se, että yhdestä blogista pääsee jouhevasti seuraavaan: sivustot on rakennettu siten, että ala- tai sivupalkki ehdottaa muutamaa muuta postausta luettavaksi. Aivan kuten tuossa oikealla laidalla itsellänikin pyörii Lifien palkki. Lukureitillä pääsee toisinaan eksymään täysin uusiin tuttavuuksiin ja aiheisiin. Välillä tykkään plärätä listaa portaalien kaikista tuoreimmista postauksista ja klikkailla umpimähkään erillisille välilehdille mielenkiintoisimmat tekstit luettaviksi.

Viimeisimmillä pläräyskierroksilla olen löytänyt muutamia postauksia googlauksista. Siis kirjanpitoa siitä, mitä on googlattu ja miksi. Nämä ovat olleet hauskoja lukea ja samalla ne ovat aukaisseet kirjoittajan arkea luontevalla tavalla. Olen kevään aikana tuuminut, että omassakin blogissa voisi olla välillä höpötteleväisempää sisältöä, joten tämä postausidea voisi sopia siihen aatokseen hyvin.

Tuo otsikon laini - Olet mitä googlaat - on käännös The Washington Post -lehden artikkelista. Siinä kynäillään melko suorasukaisesti, että hakuhistoria ei pelkästään kerro keitä me olemme, vaan myös sen, mitä haluamme ja pelkäämme. Omalla kohdallani kyseenalaistin tuon väitteen ensilukemalta, mutta ehkäpä tarkempi googlauslista antaa näkökulmalle varmempaa pohjaa. Seuraavassa siis viimeisen kuukauden ajalta googlaamani asiat aakkosjärjestyksessä.
 
Helsingin kaupungin taloushallinto
Kaunokirjoitusoppaita matkusti pahvilaatikollisen verran jälleenmyyntiin Helsingin kaupunginmuseoon. Sieltä löytyy vanhan ajan koululuokka, johon liittyen opas sopii museokaupan valikoimaan enemmän kuin nappi silmään. Taloushallinnon tietoja piti googlata verkkolaskutukseen liittyvissä asioissa.

Kattohuopa + huopakattomaali
Kesän alkajaisiksi rakentelimme pihatien varteen roskakatoksen. Puutavarat löytyivät raksalta ylijääneistä pinoista, mutta kattomateriaali piti tilata uutena. Pähkäilin tilusten värimaailman yhtenäisyyden kanssa ja lopulta päädyin maalaamaan roskiksen katon saman sävyiseksi muiden rakennusten peltiosien kanssa.

Kelluntaliivit
Tänä kesänä pyrimme viettämään aikaa järvellä ja sitä varten piti päivittää turvavarusteet kuntoon. Huomasi, että sama on ollut mielessä monella muullakin, sillä kauppojen hyllyt olivat kelluntaliiveistä järjestään tyhjät. Nettihakuja piti tehdä ihan urakalla, jotta viimein löytyi hyllysaldoa halutunlaisista vermeistä. Lopulta hankin meille liivit Jyväskylästä asti.

Kestopuun käsittely
Olemme nikkaroineet talon terassialueita valmiimmiksi ja vaikka tiesin, ettei kestopuuta kannata heti käsitellä (been there, done that), piti googlaamalla varmistaa, kuinka pitkä kuivumisaika on tarpeeksi pitkä. Puoli vuotta! Tätä ennen suunnittelin valttaavani uudet terassialueet vielä kuluvan kesän aikana, mutta taitaa pitää venyttää homma suosiolla ensi vuoteen. Ei muuten mitään, mutta kyllähän harmaan ja ruskean puun eriparisuus osuu käytännössä silmään.

Kirjeiden hinnat
Posti korotti toimitusmaksujaan. Taas. Osa Blawhin tuotteista lähtee matkaan kirjeinä ja niitä varten tarkistelen välillä painoluokkia. Pienimpien lähetysten postitus maksaa minulle aina vähintään 3,50 euroa, mikä on ihmeellisen suuri kustannus. Asiakkailta en tuota hintaa rokota kokonaan, vaan kirjelähetysten toimituskulu on verkkokaupassa 2,90 euroa. Jokainen postitus siis pienentää viivan alle jäävää summaa noin eurolla, kun ottaa hintavälin lisäksi huomioon pakkaustarvikkeiden kustannuksen.

Kuka soitti
Puhelinmyyjät soittelevat minulle koko ajan. Siis joka halvatun päivä! Tämän vuoksi en enää vastaile numeroihin, joita en ole tallentanut puhelimeeni. Viimeisen kuukauden ajalta jokainen outo numero on ollut 100 % toteutumalla puhelinmyyjä. Nämä tarkistelen aina googlaamalla ja lisäilen sitten puhelimen mustalle listalle. Vaikka lista on jo pitkä, uusien numeroiden suoni näyttää olevan loppumaton. Ennen pystyin luottamaan siihen, että mikäli joukkoon mahtuisi myös joku oikealla asialla oleva soittaja, tämä jättäisi viestin vastaajaan ja pystyisin sitten itse palaamaan asiassa takaisinpäin. Vaan voi perhonen sentään, nyt puhelinmyyjät ovat alkaneet jättää vastaajaan hiljaisia viestejä. Siis sellaisia, että eivät sano mitään, vaan istua töröttävät langan päässä hiljaa. Viimeisen kuukauden ajalta tällaisia hiljaisia viestejä on tullut jo päälle 40 kappaletta. Täällä siis yksi ihminen, joka toiveikkaana odottaa lainsäätäjien uusia linjauksia puhelinmyyntiä koskien.

Mitä tehdä 2020
Tämän kesän reissusuunnitelmat ovat vielä levällään. Jonnekin haluaisi reissata, mutta minne? Tähän liittyviä hakuja ovat olleet myös termit kesäteatteri ja stand up sekä eri paikkakuntien tapahtumahaut. Liian helposti ei tänä kesänä tunnu löytyvän ohjelmaa. Luontokohteita riittäisi kyllä, mutta ne eivät oikein houkuta, koska luonto on läsnä täällä omillakin huudeilla 24/7. Kulttuuria ja muuta virkinettä, sitä me lomareissullemme kaipaisimme. Saa vinkata, jos tiedät että jossakin tapahtuu jotakin! :')

Moderni talonumero
Uutukaisen roskakatoksen kylkeen on tarkoitus kiinnittää talonumero. Vaikka olin jo lähes klikannut Hannah Hoijarin versiot tilaukseen, piti mielenrauhan vuoksi vielä varmistella, olisiko jostain muualta löytynyt samanlaisia tuotteita edullisemmin. Ei löytynyt.

Mäkäräisten torjunta
Instan stooreissa olen pariin otteeseen maininnut meidän hyttysongelmasta. Lämpimien kelien alettua täällä nimittäin pelmahti ilmoille sellaiset mäkäräislaumat, etten ainakaan minä ole vastaavaa kokenut. Uutisten mukaan lämpöaalto on aiheuttanut mäkäräisten massakuoriutumisen. Yäk. Näihin pirulaisiin eivät tepsi samat karkoitteet kuin itikoihin, joten yritin etsiä apua googlaamalla. Kierros oli latistava, sillä en löytänyt ötökkäongelmaan mitään kikkoja. Käytännössä omalla pihalla ei ole voinut mäkäräisten takia olla välillä ollenkaan, sillä ne purevat ärhäköitä paukamia ja tunkevat suuhun ja silmiin. Armaksen mahanalus on hakattu niin pahasti verille, että harmittaa.

Perinnän vaiheet
Blawhi pyörii nyt jo kuudetta vuotta ja valitettavasti kaikki ei ole aina inspiroivaa ja ihanaa. Kuluttaja-asiakkaiden kanssa ei ongelmia ole juurikaan ollut, mutta yllättävän monen yrittäjän kanssa kyllä. Esimerkiksi tilimyynti (=tuotteet ovat jälleenmyynnissä siten, että jälleenmyyjä tilittää osuuden tuotteista vasta sitten, kun tuote on oikeasti myyty eteenpäin) oli pakko lopettaa, sillä tilitykset olivat puutteellisia lähes poikkeuksetta. Tilanteiden selvittelyssä ja puuttuvien maksujen penäämisessä meni niin massiivisesti ketutuksen puolelle, ettei juuri muuta optiota ollut. Yhden maksusuorituksen olen joutunut laittamaan perintään ja äskettäin tarkistelin, mitä vaihtoehtoja on tarjolla sen jälkeen, kun velallisen maksukyky on todettu heikentyneeksi.

Royal Canin Joint Care + Nutrolin Nivel
Tässäpä setti, jota tilailen Armakselle säännöllisesti: ruokaa ja nivelravinteita. Nämä ovat melkoisen hinnakkaita, joten käyn aina googlauskierroksen läpi ennen uuden satsin tilaamista. Tarjouskamppiksista riippuen hinnat voivat vaihdella eri toimittajien välillä useita kymppejä.

Sohwi + pysäköinti Jyväskylä
Tapasimme opiskelukavereiden kanssa puolitoista viikkoa sitten ja vietimme kesäpäivää Sohwissa kuulumisia vaihdellen. Ennen reissua tsekkasin Sohwin ruokalistan ja tarkistin, minne kannattaisi parkkeerata. 

Sensum Skepparholmen suojapeite
Viime kesänä hankittu ulkokalusteryhmä on ollut superhyvä, mutta sateen sattuessa olen ollut huono nostelemaan pehmusteita suojaan, sillä minkäänlaista säilytyspaikkaa meillä ei niille ole ollut. Jo vuosi sitten yritin hankkia ryhmälle omaa suojapeitettä, mutta se oli Bauhausista aina loppu. Nyt kävin taas tsekkailemassa tilannetta (nollilla oli) ja laitoin tuotteeseen varastoseurannan. Meni pari viikkoa, kun ilmoitus saatavuudesta napsahti sähköpostiin. Tilasin peitteen heti ja nyt ei tarvitse enää sateiden alla huolehtia kastumisesta. Jos siis nyt sattuisi satamaan, pisarointi kun näkyy olevan tänä kesänä poikkeusolotila.

SUP-lauta
Mies on googlaillut lautoja minua ahkerammin, mutta pari hakukierrosta olen toteuttanut itsekin. Tilaukseen laitettu lauta saapui kotiovelle tänä aamuna ja kävimme heti suppailemassa pienet kiekat omasta rannasta käsin. On se kyllä hitsin hauskaa puuhaa!

Suvivirsi
Kevätjuhla järjestettiin etänä, eli kaikki oppilasryhmät seurasivat sitä omissa luokissaan keskusradion kautta. Suvivirttä ennen googlasin laulun sanat kännykän näytölle, jotta pysyin perässä kaikkien säikeistöjen ajan.

Syöksytorven jatkos + lehtisihti
Meillä on pari ränniä, joiden päähän ei tule normaalia sadevesikaivoa. Nämä spesiaalitapaukset jäävät terassialueiden alle ja niiden vedet johdetaan maan alle umpiratkaisulla. Kokonaisuuden toteutustavan löytäminen meinasi stressata ihan toden teolla, mutta viimein löysin tarpeeksi taipuisaa letkua syöksytorven pään jatkoksi. Jotta lehtiä ja muuta taivaalta lentelevää moskaa ei ajautuisi putkistoon, piti katolle etsiä vielä erilliset lehtisihdit rännien yläpäätä suojaamaan.

Universal Stone
Ikean pannut ovat nuhjaannuttaneet keittiön liesitasoa ikävästi. Somessa kehutaan, että Universal Stone tepsii silloin, kun mikään muu konsti ei enää auta. No, nyt on omat keinot testattu, joten seuraavaksi pitää kokeilla tätä.

Uppopumppu
Muistatte ehkä, että istutimme nurmikonsiemenet toukokuun loppupuolella. Arvaatte varmaan, että tämän kuuman alkukesän vuoksi hommaa on ollut aika piinaavaa seurata. Kosteutta kun pitäisi olla saatavilla alvariinsa. Päätimme hankkia järveen uppopumpun, jonka avulla saisimme kasteltua pihaa ilman vesimaksuja. No, sopiva pumppu googlattiin, hankittiin ja laitettiin tositoimiin. Vaan kuinkas kävikään: korkoeron vuoksi ei letkun päästä lirise maahan kuin pieni pisaravana. :') Sillä ei noin kahdeksaasataa neliötä kastella. Ei auttanut muu kuin iskeä letkut normaaliin pihahanaan. Ehkä uppopumpulle löytyy joku kaunis päivä vielä jotain järjellistä hommaa.

Täsmäsää Rautavaara
Tämä kohta komppaa edellistä. Sormet ristissä on tullut seurattua sääennustuksia, sattuisiko tänne sateita. Turha toivo - viime torstaille ennustettu rankkasadepäiväkin vaihtui käytännössä kymmenen minuutin piiskakuuroon.

2*4 jänneväli
Terassialueiden runkorakentelua varten piti tarkistaa, kuinka pitkä jänneväli kakkosnelosilla voi enimmillään olla. Oikea vastaus oli laskennallisesti 1,8 metriä.

Siinä viimeisimmät googlailut. Palataanpas vielä hetkeksi postauksen alustukseen ja mietitään, selvisikö hakuhistoriani avulla meikäläisen sisin. No ei, heh. Kuten riveiltä näkyy, käytän netin työkaluja ensisijaisesti jonkin tietyn hankinnan etsimiseen ja toissijaisesti käytännön tiedon tarkistamiseen. Googlea en käytä henkilökohtaisten ajatusten, pelkojen tai haaveiden alustana ollenkaan, joten kovin syvälle sieluun ei hakuhistoriani kautta pääse sukeltamaan. Jos googlauslistan olisi tehnyt talvikuukausilta, olisi se vielä tätä suppeampi; alkukesään on osunut useampi pihaan liittyvä täsmähankinta, kun monina muina kuukausina sellaisia ei ole ollenkaan.

Seuraavaksi pitäisi läträtä taas aurinkorasvalla ja lähteä pihalle rännien kimppuun. Terassiprojektin seuraavana taktisena liikkeenä on syöksytorvien jatkosten kiinnittely ja sitten pääsemme rakentelemaan leveää porrasaskelmaa takapihan puolelle.

Touhukkaita kesäpäiviä!


Lue myös:
Keskikesä
Kesäpiha
Moderni mummola


15.6.2020

DIY: Pesuhuone

Terkut hellelukemien keskeltä! Ulkona on nyt pihatouhujen kannalta joko liian kuuma tai liian paljon mäkäräisiä, joten päädyin avaamaan tietokoneen parin viikon tauon jälkeen. Kuvasin luonnoksiin tämän postauksen jo toukokuun lopussa, joten nyt on hyvä rakonen sen valmiiksi operoimiseen.

Luvassa on esittelykierros mökin pesuhuoneessa, mihin tarttumista olen alitajuisesti pantannut. Ehkä tosin parempikin niin, sillä nyt tilasta on käyttökokemusta jo kolmen vuoden ajalta. Kyseessähän on melkoinen spesiaalitapaus, sillä pesuhuonetta ei ole tehty mitenkään perinteisin keinoin.

Mökin märkätiloissa meillä ei ole yhden yhtä laattaa, vaan seinät ja lattia on tehty rappaamalla ja maalaamalla. Tähän ajaneita syitä olivat muun muassa valtava kokeilunhalu, haave saumattomista pinnoista, visio tietynlaisesta ilmeestä sekä budjetti. Postauksen lopusta löytyy tiivistys tekovaiheista, mutta sitä ennen muutama rivinen tilan muista spekseistä.

Mökin pesuhuoneeseen ja saunaan kuljetaan keittiön kautta. Parin neliön pesutila on omasta mielestäni ehta tilaihme, missä jokaisen neliösentin ja seinäpätkän käyttö on merkitty tarkasti.

Kun ovesta astutaan sisään, vasemmalle jäävät ensin lattialämmityksen säätöpaneeli, valokatkaisijat ja pyyhekoukut. Niiden vierestä aukenee saunan lasiovi ja peränurkkaukseen jää Cellon sadesuihku. Oven oikealla puolella sijaitsee piilokoteloinnin takana lämminvesivaraaja, sen vieressä allastaso ja rivin taaimmaisena wc-pönttö.

Allaskaluste, allas ja hana ovat Ikeasta. Pöytälevyksi sahasin ja käsittelin tavallisen mäntylevyn. Pesupiste on tarkoituksella asemoitu tason vasempaan laitaan, jotta oikealle puolelle jää pätkä yhtenäistä pöytätilaa. Myös hanan yläpuolelle olevat peili ja valaisin rytmittyvät tilaan paremmin tässä linjassa.

Peilin etsiminen oli aikoinaan monen mutkan takana, mutta viimein oikeankokoinen versio löytyi Stemmasta. Allastasonkin kanssa oli jos minkälaista venkslausta, sillä paikalla kävi aluksi tyystin erilainen, musta kaluste. Se ei kuitenkaan värinsä puolesta sopinut kokonaisuuteen ollenkaan ja matkustikin jatkokäyttöön mökin parvelle.

Valaisin on Bazarin miniversio, jonka isompi sisarus löytyy mökin keittiöstä mustana variaationa. Oikeasti lampussa olisi tavallinen pirstorasiaan tuupattava sähköjohto, mutta sähkömies modasi meille tästä (sekä keittiön valaisimesta) seinään upotetun muunnelman, joka syttyy tavallisesta seinäkatkaisijasta. Bazar toimii pesualtaan yläpuolella kohdevalaisimena, yleisvalona tilassa taas on kattoon upotettu led-valaisin. Se toimii himmentimellä ja on hyvänkokoinen - en kuitenkaan hoksannut ottaa siitä erillistä kuvaa postauksen höysteeksi.



Lämminvesivaraajaa ei olisi suuremmissa neliöissä tarvinnut koteloida, mutta tähän se tehtiin siksi, että saatiin enemmän seinätilaa käyttöön. Koska asuimme mökissä seitsemän kuukautta, piti arkisille toiminnoille kehitellä toteutuskeinoja. Yksi sellainen oli ison peilin mahduttaminen tilaan. Sille ilmiselvä paikka oli tuossa oven takana. Peilin laidassa on saranat, joten sen saa käännettyä paikaltaan 45 astetta. Asumisaikana myös säilytystilan tarve oli kouriintuntuva, minkä vuoksi koteloinnin toiseen kylkeen tehtiin paikka seinähyllylle.

Kattoon kiinnitimme kiskon suihkuverhoa varten, mutta käytännössä huomasimmekin, ettei verhoa tarvitakaan - roiskeet rajautuvat melko hyvin suihkunurkkaukseen. Nurkkausta vastapäätä oleva wc-pönttö oli asia, jossa pystyi vähiten ottamaan ulkonäköseikkoja huomioon, sillä hankinnan tärkein ehto oli sirous.

Käytön myötä kokemus pesuhuoneesta, sen toimintojen sijoitteluista ja kalusteista on vahvistunut hyväksi. En keksi asiaa, jonka sijoittelisin nyt toisin.

Vaan sitten pintojen toteutukseen. Pohjatyöt pesuhuoneessa on tehty vesieristeeseen saakka täysin samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin märkätilassa. Tai, itse asiassa siitäkin eteenpäin, sillä vesieristeen päälle on lätkitty tässäkin samaa märkätilalaastia, jota käytetään laattojen kiinnitykseen. Ero on siinä, että meidän pesuhuoneessamme laattojen tilalla on maali. Vesieristeen meille veteli ihan ammattilainen, mutta jatkovaiheet tein itse.

Kaivelin vanhalla puhelimella otettuja kuvia keväältä 2017, jotta sain koottua muutamia havainnekuvia eri työvaiheista. Niiden suunnitteleminen ei toteutunut sormia napsauttamalla, vaan jauhoin, varmistelin, pyörittelin ja tuumiskelin niitä laskujeni mukaan kuuden eri henkilön kanssa: parin rakennusinsinöörin, kirvesmiehen, sisustusalan opettajan, rautakaupan myyjän ja Weberin maahantuojan kanssa. :') Vaikka toisaalta halusin kokeilla mökissä jotain rohkeasti erilaista, en halunnut mennä oikoen hatelikkoon.

Seuraavaksi pelkistetty kuvaus työvaiheiden etenemisestä. Oikeasti näiden takana oli miljoonia ajatustenvaihtoja, ainevalintoja, huomioita ja perusteluita, mutta blogitasolla riittänee tiivistetty kerronta.


Ensimmäinen vaihe oli märkätilalaastin levittäminen. Seiniin tein suorilla sileän rappauspinnan, lattiaan taas röpelöisemmän kampauksen. Tämä siksi, että seinäpinnat jäivät suorilla tällaisiksi, mutta lattia sai vielä uuden kerroksen kuituvahvistetusta betonista - sille kammattu jälki antoi parempaa tartuntapintaa.

Seuraava vaihe oli levittää lattiaan dispersio, eli tasoitteen pohjustusaine. Sen tehtävänä oli edesauttaa betonin tartuntaa. Dispersion päälle valoin sitten vielä kerroksen kuituvahvistettua laastia. Olin lukenut ainesten käytöstä lukemattomia tekstejä etukäteen, joten osasin odottaa kuitujen erottuvan valmiista pinnasta, aivan kuin lattialla olisi ollut sheivattava sänki. Tämä lähti kevyesti hiomalla, paras väline hommaan taisi olla metalliraappa. Niin märkätilalaasti, dispersio kuin kuituvahvistettu laastikin kuuluivat Weberin märkätiloihin tarkoitettuun tuoteperheeseen


Viimeinen työvaihe oli pintojen maalaaminen. Tähän käytetty maali oli Tikkurilan Luja, joka on märkätiloihin ja vaativiin olosuhteisiin tarkoitettu aine. Se sävytettiin sävyllä Graniitti (K499). Nyt en enää satavarmasti muista maalikerrosten määrää, mutta luulen että seiniin vetelin kaksi kerrosta ja lattiaan kolme.

Maalattu rappauspinta ei vaadi käytössä mitään erikoistoimenpiteitä. Suihkuttelun jälkeen lastaamme lattian kuivaksi samalla tavalla kuin päätalon laattalattiankin. Pidemmällä aikahaitarilla maalipinta vaatii huoltomaalausta. Tähän mennessä olen tehnyt yhden huoltomaalauksen puolentoista vuoden tehokäytön jälkeen. Sittemmin rasitusta on tullut vähemmän, joten veikkaan että seuraava huoltoväli tulee olemaan kaksi vuotta.

Pesuhuone on ollut meillä käytössä nyt kolme vuotta ja se on ajanut asiansa moitteetta. Silti koen, että spesiaalipintojen kanssa on vielä kokeilujakso menossa. Mökkiolosuhteissa ja meidän rasituksellamme uskaltaisin tehdä saman toteutuksen uudestaankin, mutta en suosittelisi tätä vakituiseen asumiseen ja kovempaan käyttöön.

Alkuperäiset ennakkoehdot pesuhuone täytti hyvin: se vastasi kokeilunhaluuni, on saumaton puhtaanapidettävä, on ilmeeltään omanlainen ja auttoi mökkiraksan budjetissa pysymisessä. Lupaan raportoida viimeistään kymmenen vuoden päästä, miltä pesuhuone näyttää silloin. :)

Aurinkoa kesään!


Lue myös:


3.6.2020

Kesä tulla tupsahti

Tervetuloa, kesä 2020! Koivujen hiirenkorvat puhkesivat esille hetki ennen koulujen kesäloman alkua. Myös muu vihreys tuntui tupsahtavan esille silmänräpäyksessä, aivan kuin kesä olisi alkanut kertalaakista. Minulla oli toissapäivänä ensimmäinen virallinen lomapäivä, mutta lomafiilis näyttää odottelevan miehen vapaiden starttaamista. Hän tekee vielä tämän viikon etätöitä kotona ja sen vuoksi itsestänikin tuntuu vielä siltä, että virka-aika jatkuu. No, perjantaista lähtien laitetaan tässä talossa lopullisesti työhommat odottamaan elokuuta!

Meillä oli aikaisemmin keväällä tarkoituksena lähteä käymään Helsingissä minilomalla heti, kun molemmat vapaudumme. Nyt tuo suunnitelma saa odottaa, sillä ei tunnu fiksulta lähteä tieten tahtoen riskaabelille virusalueelle. Maantieteelliset erot koronan kanssa ovat melkoisia; eteläisen Suomen tartuntaluvut ovat suuria verrattuna meidän kuntamme nollalukemaan. Toivotaan kuitenkin, että jonkinlainen plan B pystyttäisiin toteuttamaan, vaikkapa sitten johonkin toiseen kohteeseen.

Kesän suunnitelmat ovat tässä vaiheessa muutoin hyvin väljät. Haaveilen siitä, että keksisimme kesämenoja viime vuotta enemmän. Vaikka edelliskesän staycation oli kiva, kaipaa ihminen vaihtelua. Näyttää siltä, että ainakin perinteinen opiskelukavereiden miitti olisi järjestymässä lähiviikkoina, mistä olen todella innoissani - kymmenvuotinen perinne kuuluu meikäläisen kesään. Vierailuja muidenkin ystävien luokse tai heidän visiteeraamistaan meillä odotan myös - sosiaaliset höpöttelyt kuuluvat nekin kesään.

Tämä suvi poikkeaa aikaisemmista siten, että nyt meillä on rantasauna käyttökunnossa. Mies kuuluukin jo buukanneen sinne useamman porukan saunaillan. :') (Toivottavasti meikän tekemät lauteet kestävät!) Kotijärvellä aiomme veneillä nyt ahkerammin ja sup-lautojen hankkimistakin olemme pohtineet. Oman rantahietikon kupeeseen askartelemme varmaankin grillipaikan, mikä tuo lisäulottuvuuksia kotihuudien kesänviettoon.

Olisi kiva, jos pääsisimme tyttöjen kanssa pelaamaan taas pakohuonepeliä ja viettämään kesäistä kaupunkipäivää Kuopiossa. Sen tiedän, että vaikka suurin osa kesäteattereista on peruttu, yritämme miehen kanssa käydä katsomassa edes jonkin esityksen, vaikkapa sitten tavallista pidemmän matkan päässä. Toivon, että saisimme tehtyä kotimaan reissuja lähitienoon ulkopuolelle enemmänkin.
 

Viime vuonna tähän aikaan kesäloman alku oli hommia täynnä: rakennusten maalaamista, maanajua ja -muokkausta sekä kaupunkiasunnon hankkimisen valmistelua. Nyt stressikertoimet ovat moninkertaisesti pienemmät ja olo tuntuu jopa oudon tyhjältä. Ihanko oikeasti tässä saa höllätä?! Täysin ilman puuhasteluja emme kuitenkaan jää, sillä tällä hetkellä päivärutiineihin kuuluu pari viikkoa sitten istutetun nurmen kastelua. Olemme myös mittailleet puutavaratarpeita ja pyytäneet niistä tarjouksia: ohjelmassa on pian viimeisten terassialueiden rakentelua. Myös roskakatos ja puuvarasto olisi tarkoitus tehtailla ylimäämäpinoista löytyvistä materiaaleista.

Vaikka sähköposti täyttyy säännöllisesti pihafirmojen mainosposteista, yritän jättää istutusten miettimisen tuonnemmaksi - joko syksyyn tai ensi vuoteen. Pihalle tuleviin kasveihin haluan panostaa vasta sitten, kun loput rakentelut on tehty, ruoho vihertää ja oikeasti tiedän, mitä upottaa minnekin. Nyt tuntuu vielä liian aikaiselta.



Muodostuisipa kesästä millainen tahansa, aion jälleen täyttää klassista kesälistaani. Siinä on ideana kirjata ylös kunkin päivän kohokohta. Kokemuksesta tiedän, että joinakin päivinä kohokohtia olisi raapustettavaksi kirjoitustilaa enemmän ja joinakin sellaista saa keksimällä keksiä. Parasta kuitenkin on, ettei yhtenäkään aamuna vielä täysin varmasti tiedä, mitä kesäpäivä tuo tullessaan. Kokonaisuudessaan tästä jää talteen tosi kiva koonti kesänkulusta. Jos sinäkin haluaisit täytellä omaa kesälistaasi, voit printata sellaisen ilmaiseksi täältä.

Rentoa, jännittävää ja ikimuistoista kesää 2020 - se on vielä kokonaan edessä! :)


Lue myös:


17.5.2020

Telkkuhuone kiepsahti ympäri

Meillä on muhinut pitkin kevättä keskusteluissa teema nimeltä tv-huoneen järjestys. Tarkoitus on ollut vaihtaa sohvan ja tv:n paikkaa päikseen. Tällä viikolla sain tuon toimenpiteen suoritettua; pesin maanantaina kaikki talon ikkunat ja tuntui, että rymsteeraus oli hyvä suorittaa samalla energialla.

Ja siinäpä se nyt on, telkku kiepsautettuna järvenpuoleiselle seinälle ja sohva käännettynä maisemasuuntaan.


Tämä onkin meidän ensimmäinen varsinainen huonekalumuutos sitten talon valmistumisen jälkeen. Muissa huoneissa ei järjestyksiä ole toistaiseksi tullut vaihdeltua. Pohjakuvaan olen kyllä tarkoituksella suunnitellut joka huoneeseen pistorasioiden ja ikkunoiden paikat sekä seinätilan määrän siten, että huonekalujen ryhmittely on mahdollista usealla eri tavalla. Esimerkiksi meidän makkarissamme parisänky pystyisi olemaan kolmessa eri paikassa ja olohuoneessa on telkunkatseluvaraus kolmeen eri suuntaan. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että muut tilat ovat vallan hyvät nykyisellään.

Telkkuhuoneen muutos lähti syntymään mielenkiinnosta. Toisaalta halusin yksinkertaisesti kokeilla, miltä ympäri kiepsahtaminen tuntuisi, mutta samalla miellytti ajatus paremmista ikkunanäkymistä sekä käytännössä toimivampi tv:n sijainti aurinkoa heijastamattomalla paikalla. Odotukset täyttyivät näiden seikkojen osalta hyvin ja erityisen mielissäni olen siitä, että nyt sohvalla rötköttäessä näkee järvimaiseman täydellisesti.

Uusi järjestys tuotti kuitenkin myös ongelman. Aikaisemmin meillä oli tv:n alla rinnakkain kaksi Ikean PS-kaappia. Ne tasapainottivat isoa ruutua juuri sopivasti. Nyt ne molemmat eivät kuitenkaan mahdu telkun nykyiselle paikalle, vaan kokoonpano piti puolittaa yhteen. Tämä vaivaa omaa sisustussilmääni hirmuisesti! Yksi PS-kaappi on pari senttiä kapeampi kuin tv ja mittasuhteet sotivat tällaisenaan himskatin isolla kaliiperilla. Iso televisio vaatii alleen itseään leveämmän tason, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Näyttääkin siltä, että alkukesän kynnyksellä minulla on edessäni ratkaisun kehitteleminen tähän ongelmaan. Uutta tv-tasoa en välttämättä haluaisi hankkia, vaan haaveilen edullisemmasta DIY-versiosta. Ajatus on sitä varten kehittymässä, mutta aikataulujen puolesta ehdin projektin pariin vasta kesäloman alkaessa. Jospa minä siihen asti kestän katsella epäsuhtaa tilannetta. :') 


Muista kuulumisista sen verran, että uurastimme tänä viikonloppuna nurmikon kylvöprojektin valmiiksi. Nyt peukut ovat pystyssä sen suhteen, että taivaalta tulisi sopivasti vettä ja lämpötilat pysyisivät suht optimaalisina. (Samaan syssyyn kuitenkin kuuluva koputus puuhun!)

Keväthymyjä!


Lue myös:
TV-HUONE
Olohuoneessa
Sisustukseen sopivat kirjanmerkit



13.5.2020

Etäopen konttori kiittää ja kuittaa

Onpahan ollut revohka! Parin kuukauden etäkouluilut päättyivät tänään. Vietimme kuluneen päivän opettajien ja muun henkilökunnan kanssa jo koululla tekemässä viimeisiä suunnitelmia ja valmisteluita huomista lähikoulustarttia varten. Ennen loppurutistusta ajattelin höpötellä tänne blogiin talteen jonkinlaisen koonnin menneestä poikkeusajasta. Kokemusanalyysit ja mietteet ovat itselläni vielä hyvinkin poukkoilevia, mutta yritän jäsentää niitä nyt edes muutamien yläkäsitteiden alle. 


Välineet ja työmuodot

Etäopetus tarkoitti mullistusta opetuksessa käytettäviin välineisiin ja työtapoihin. Meidän koulullamme opettajilla oli onneksi jo älykännykät ja työtietokoneet talon puolesta (kuulin huhuja, että joillakin paikkakunnilla tällaisista pystyi vain unelmoimaan). Meille laitettiin myös pikatoimituksen tilaukseen ns. kannettavat dokumenttikamerat.

Heti alkuun perustimme opettajien kanssa erilaisia WhatsApp-keskusteluja niin kokonaisille luokille, pienryhmille kuin yksityisesti open ja oppilaiden välille. Nämä toimivat viestittelyn ja ohjeistuksen runkona koko etäkoulun ajan. WhatsAppia käytettiin myös tehtävien palauttamiseen, tarkistamiseen, palautteenantoon ja neuvomiseen. Sitä kautta täsmävideoiden ja -kuvien lähettäminen oli superkätevää. Itse olin tavoitettavissa aina koko koulupäivän ajan. Ikiomaa opetusryhmäähän minulla ei ole, vaan opetan vaihtuvin vuoroin 1.-5. luokan oppilaita. Oli ilo huomata, miten tavallisesti hiljaisemmatkin muksut uskalsivat kysellä ja viestitellä tehtäviin liittyvistä asioista.

Vanhemmille tarvittava info välittyi Wilman kautta. Oppikirjojen tukena käytettiin sähköisinä alustoina pääasiassa Classroomia ja Formsia, tuntien pitämiseen Meet-sovellusta.

Yhteistyö oli meidän alakoulun opetiimillä todella tiivistä ja muodostimme jouhevan työnjaon siten, että yhden luokan asioita vei eteenpäin kolmen tyypin trio: luokanopettaja, resurssiopettaja ja minä (erityisopettaja). Tarvittaessa jelppasimme toisiamme ristiin enemmänkin. Koululla toimi lisänä lähiopetuksen tiimi ja koulunkäynninohjaajat jalkautettiin kentälle etänä opiskelevien oppilaiden tueksi.

Opiskelutavat, tehtävätyypit ja ohjeiden muodot vaihtelivat ryhmien välillä paitsi ikätason, myös oppiaineen mukaan. Ikätasoiset erot toiminnanohjauksessa ovat alakoululuokkien välillä todella suuria.

Isommilla oppilailla oli jo enemmän taitoja ja kykyjä itsenäiseen suoriutumiseen: he osasivat kysyä apua ja arvioida omaa suoriutumistaan. He pystyivät seuraamaan etänä annettua opetusta ja kykenivät ohjaamaan huomiota oppimisen kannalta oikeisiin asioihin.

Siinä missä isommat muksut pystyivät jo kommunikoimaan ja hoitamaan etäkouluhommat itsenäisesti, vaati pienempi oppilas kotona olevan aikuisen tuen jo pelkästään vuorovaikutukseen, puhumattakaan tehtäviin ohjautumisesta ja niiden palauttamisesta. Monellakaan pikkuoppilaalla ei ole vielä omia laitteita, joten viestintä tapahtui väistämättä aikuisen avustuksella. Alkuopetuksen oppilaiden vanhemmilla olikin etäopetuksen aikana muita suurempi rooli työskentelyn ohjaamisessa – siitä iso hatunnosto. 



Asenteet

Kun tieto koulujen sulkemisesta saapui, tuntui ensireaktio kuin märältä rätiltä vasten naamaa. Innostus uusien käytänteiden suunnittelusta vaihtui hämmästykseen, kun opettajille vaadittiin lomautuksia ja julistettiin, etteivät etätyöt ole oikeita töitä vaan lomaa. ”No nyt teillä alkoi sitten parin viikon loma!” -kommentti huvitti ja ällistytti yhtä aikaa. Itse mielsin nämä näkemykset tietämättömyydeksi, sillä niistä paistoi perehtymättömyys ja vieraus paitsi etätöitä, myös opetusalaa kohtaan. Onneksi media on sittemmin pitkin kevättä tuonut esiin työkentän todellista kuvaa ja sanamuodot ovatkin kääntyneet äärilaitaan. 

Jossain pääsiäisen ja vapun välissä eksyin netin keskustelupalstalle, missä vaadittiin kovaan ääneen opettajajohtoista etäluennointia. Se hieman huvitti, sillä nykykoulussa tuo on melko kivikautinen metodi. Toisaalta näkemys loi itselleni ymmärrystä siitä, miten stereotyyppisiä ja vanhentuneita näkemyksiä koulumaailmasta vielä liikkuukaan.

Olen aikaisemmin pitänyt omaa opetustyyliäni melko konservatiivisena, mutta etäshown aikana huomasin, että se perustuukin uudistettuun opetussuunnitelmaan enemmän kuin olin ajatellutkaan. Opettajajohtoisen esitelmöinnin sijaan opetus nojautuu omassa luokassani yhdessä tekemiseen ja pohdiskeluun, oppimisprosessin aikaiseen ohjaamiseen ja palautteeseen sekä ylipäätään tekemisen kautta oivaltamiseen. Siksi tuo opettajilta odotettu luennointi tökkäsi silmään, sillä nykypäivänä opettaminen on pikemminkin strukturoitua ohjaamista vaiheesta toiseen kuin aikuisen yksinäistä monologia. Ryhmässä toimimisen lisäksi on oppilaiden itsenäinen työskentely myös timanttia, sillä sitä kautta opitut tiedot ja taidot vahvistuvat. Itselleni oppilaan itsenäisen työskentelyn seuraaminen kertookin eniten lapsen taitotasosta ja tuen tarpeesta. Lähiopetuksessa siihen on helppo sujahtaa avuksi, kun taas etänä tukeminen on moninkertaisesti vaikeampaa. Oppimisprosessin seuraaminen ei ole virtuaalisesti mahdollista lähimainkaan samalla intensiteetillä kuin lähikontaktissa. Tämä oli itselleni ehkä etäopetuksen suurin ahdistusta aiheuttava seikka.

Etäkoulu on tuonut aistittavaksi niin yleisiä koulumaailmaa koskevia asenteita kuin meikäläisen henkilökohtaista suhtautumista omaa työtäni kohtaan. Näiden havaintojen lisäksi luulen, että yhteispeli koulun ja kotiväen välillä on muokkautunut eheämmäksi: uskon, että näiden kuukausien jälkeen yhteistä ymmärrystä on hippusen enemmän ja kokonaiskuva oppimisasioista on rakentunut entistäkin saumattomammaksi. Itse ainakin ylistän maasta taivaisiin kaikki vanhemmat, joiden kanssa olen ollut etäkoulun aikana yhteyksissä – kotijoukot ovat ainakin täällä meidän huudeillamme ottaneet huikealla tavalla koppia vastaan ja tukeneet lapsiaan kotioloissa tavattoman onnistuneesti. Jos voisin, jakaisin kevätlukukauden päätteeksi kotiväen stipendin.

Mitä tulee tietotekniikkaa koskeviin asenteisiin, ei yhteiselo ihan mutkatonta ole ollut. Itse en lähtökohtaisesti ole koskaan antanut tekniikalle erityisen suurta roolia omassa luokassani ja jouduin tekemään ajatuksissani melkoisen hyväksymisprosessin sukeltaessani etämaailmaan. Yleisistä mielipiteistä olin havaitsevinani ekstroverttien suosimista: videoyhteyksien ja -tallenteiden käyttämistä pidettiin itsestäänselvyytenä, johon kaikkien oletettiin pomppaavan tuosta vain – niin teknisten taitojen kuin uskalluksenkin puolesta.

Itse olen elämässäni ollut mukana kolmessa Skype-palaverissa ja niistä kaksi on epäonnistunut siten, että olemme lopulta kokoustaneet puhelimen kaiuttimen välityksellä. Teams ja Meet olivat itselleni täysin uusia sanoja, joiden käytön opetteleminen valehtelematta arvelutti. Kokemusta etäyhteyksistä ei ainakaan minulla ollut ollenkaan, sillä missäpäs niitä olisi aiemmin tarvinnut.

Tekninen puoli ei niinkään ollut se perimmäisin haaste, vaan oman naaman ja äänen jakaminen eteenpäin. Olen Instassa aikoinaan vitsaillut, että oman kuvan julkaisemiselle on kerta vuoteen minulle sopiva tahti. Omaa ääntä tai kuvaa sisältävää videota en ollut koskaan julkaissut missään, mutta minusta on laittomasti tallennettu ja levitetty videomateriaalia. Tähän lähtökohtaan peilaten videoyhteys pelotti oikeasti todella paljon. Kauhusta huolimatta päätin tarttua toimeen heti ensimmäisenä etäopetuspäivänä ja värkkäilin opetusvideon jakoon. Sen tekeminen jännitti valtavasti, mutta kynnys seuraaviin videoihin madaltui selvästi. Meet-tunnit aloitimme dokumenttikameroiden saavuttua (sekä opettajien yhteisten treenituokioiden jälkeen) ja niitä olikin sitten jo helpompi lähteä vetämään.

Jos minulla oli ongelmia videovälitteisen opetuksen kanssa, oli niitä myös lapsilla. Meet-tunti voi tuntua oppilaastakin yllättävän pelottavalta! Oman äänen tai kuvan jakaminen ei ole itsestäänselvästi lapsistakaan helppoa, vaikka julkinen mielikuva sellainen saattaisi ollakin. Etäkoulutaipaleella tarvittiin paljon rohkaisua ja tsemppausta, jotta kaikkien kynnys virtuaaliyhteyksiin saatiin ylitettyä.


Rutiini

Alussa etäopetuspäivien rytmittäminen stressasi. Oma ajankäyttö tuntui poukkoilevalta ja välillä hommia kasaantui liikaa. Tämän seurauksena löysin itseni useampana sunnuntaina koneelta istumasta. Arkena pidin kuitenkin alusta alkaen siitä kiinni, että päivät eivät venyneet yli iltapäiväkahvien ajan. Pitkittymistä välillä tuli, mutta ei mahdottomasti.

Ensimmäisinä viikkoina tein brutaalin virheen ja jätin kaikki kirjapinkat öisin keittiönpöydälle. Se oli kämmi, jonka vuoksi tuntui, kuin töissä olisi ollut koko ajan. Asian tajuttuani älysin siivota pöydän aina työpäivän päätteeksi ja kiikutin tavarat yöksi vaatehuoneeseen piiloon.

Kotona minulla oli kaksi työpistettä: toinen päätalon keittiönpöydän ääressä, toinen mökillä. Mökille pakenin pitämään kaikki etätunnit, koska mies piti omiaan talolla. Saareke oli kyllä kiva etätyöpiste, vaikkakaan ei koskaan näin siisti kuin tämän postauksen (lavastetuissa) kuvissa. :D Kaakaota ja kahviakaan en oikeasti päivien aikana hörppinyt, ne olivat vasta virka-ajan jälkeinen palkinto.

Iltapäiviin kohdistettu päivälenkki muodostui tärkeäksi, ajatuksia irrottavaksi rutiiniksi.

Etäpäivien toistuessa kuviot tulivat tutummiksi ja ennakointi helpottui. Sitä myöten päivien suunnittelu ja toteutus järkevöityi. Kun rutiini viimein löytyi, pyrin jakamaan työpäivän ajankäytöllisesi kolmeen osaan: 
  1. tehtävien työstämiseen (siis niiden suunnitteluun, tekemiseen, jakamiseen ja ohjeiden kirjoittamiseen),
  2. Meet-tunteihin ja 
  3. henkilökohtaiseen yhteydenpitoon. 

Näistä ajallisesti taisi tunteja kulua eniten henkilökohtaiseen yhteydenpitoon, sillä se piti sisällään kaiken mahdollisen: yksilöllisen ohjaamisen, tehtävien palautuksista huolehtimisen, tarkistamisen, kuittaamisen sekä tarvittaessa yksityiskohtaisemman palautteen antamisen ja lisäohjeiden (videot, kuvat, sanalliset neuvot) tekemisen.

Päivärytmiä tuki yhteydenpito kollegoiden kanssa – tiimityöskentely oli tavattoman mielekästä. Pohdimme usein porukalla eri luokkien tilanteita, suunnittelimme tehtäviä ja arvioimme suorituksia. Vaikka emme livenä nähneetkään, keventävä huumori ja sitä seurannut naururemakka kaikui välillä korvissa melkeinpä telepaattisesti.


Etätöiden mielekkyys

Menneet kuukaudet ovat saaneet miettimään, millaista etätyön tekeminen olisi tulevaisuudessa oman elämäni kannalta. Tykkäisinkö tehdä töitä kotoa käsin?

Opetustyön osalta voin sanoa suoraan: en missään nimessä. Etäopetus ei todellakaan ole hyvä työmuoto alakoululaisten opetukseen, joka on konkreettista läheltä ohjaamista, kokoaikaisesti oppimisprosessin seuraamista ja askelmerkittämistä. Etänä tuon kaiken toteuttaminen ja seuraaminen on vaikeaa, enkä ainakaan minä koe tulleeni profeetaksi asian kanssa. Parhaani yritin ja mielestäni ihan kelvollisesti onnistuin, mutta ei enää ikinä etäopeilua, kiitos! :’)

MUTTA. Mikäli ammattini olisi jokin ihan muu, jokin sellainen joka pitäisi sisällään aikuisten kanssa työskentelyä ja esimerkiksi itsenäistä sisällöntuottamista, olisi etätyö itselleni unelma! Kun lähiopetuksen tuottamaa sosiaalista kuormitusta ei ollut, löysin itsestäni poikkeuksellisen paljon energiaa. Poissa ovat olleet niin epämääräiset horkat kuin iltapäiväväsymyksetkin. Olen voinut järkyttävän paljon paremmin ja mielialani on ollut himputin hyvä. Tämä pistää miettimään omaa ammatinvalintaa. Pystynkö ihan todella elämään näiden mainittujen sekä muiden opetyön lieveilmiöiden kanssa koko loppuelämäni? Seikka mietityttää tämän kevään seurauksena todella paljon.

Niin tai näin, etäshow on ainakin hetkeksi ohi. Nyt edessä on viimeinen puristus ennen kesää. Toivotaan, että kaikki menisi lähiopetuksen aikana nappiin eikä kirottu virus pääsisi pöllähtämään laajemmalle.

Tsemppiä meille kaikille!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...