10.5.2022

Tälle mallille piha jäi

Viime elokuun lopussa kiertelin Armaksen kanssa pihalla kameran kanssa. Halusin tallettaa muistiin tilanteen, johon pihan ilme jäi kesän 2021 jälkeen. Tarkoitus oli julkaista nämä kuvat alkusyksystä, mutta Armaksen kuolema pyyhkäisi aikomukset pois asialistalta. Talvella tämän postauksen tekeminen ei ollut oikein relevanttia, joten odottelin suosiolla tähän keväthetkeen. 

Tälle mallille saimme tehtyä pihan viime kesän loppuun mennessä. Näyttää aika valmiilta, eikös! Viime vuoden suurin rutistus oli tehdä valmiiksi katealueet havuistutuksineen, maalata autokatos ja valtata terassit harmaaksi.

Päälinjat ovat nyt valmiit eikä tulevalle kasvukaudelle ole enää suurempia rutistuksia tiedossa. Tuntuu mahtavalta, että viimeinkin pääsemme nauttimaan kesästä ilman pakottavan suurta to do -listaa! Tämä ihmeellinen hetki taidettiin kokea edellisen kerran kesällä 2016, Iisalmessa. :')

Pienempiä värkkäilyjä toki on tiedossa, kuten grillipaikan sommittelua, jätevesipumppaamon ympärysten sipistelyä, mökin sähkökeskuksen maisemointia sekä autokatoksen varaston hyllyjärjestelmien kehittelemistä. Kevyttä terassivalttaustakin vielä harkitsen. Nämä hommat eivät kuitenkaan vaikuta enää pihan yleisilmeeseen eivätkä ole työmäärältään massiivisia - päinvastoin, niistä saanemme sopivan pientä kesäpuhdetta.

Pihassa olen erityisen iloinen siitä, että onnistuimme kasvattamaan nurmen näin vehreäksi. Koko nurmipohja kun on ajettu järvenpohjasta ruopatusta maa-aineksesta. Ilmainen budjettiratkaisu, joka toimi kuin toimikin.

Lumien sulettua olen hykerrellyt myös mökin terassista. Se on routivalla maalla ja olen korjaillut terassia useampana keväänä parempaan uskoon. Viime vuonna purin siitä toisen puolikkaan kokonaan irti ja rakensin osion uudestaan matalampana versiona. Samalla tungin alustan täyteen routaeristeitä (vaikka niitä oli kyllä melkoinen kasa siellä ennestäänkin). Nyt näyttää siltä, että rakenneratkaisut ovat viimeinkin kohdillaan, sillä routa ei ole enää nostanut terassia senttiäkään ilmaan. Hyvä minä! Terassin madallus antoi myös luontevan sijoittelupaikan kiikulle, jonka saimme miehen sukutilalta. Kunnostimme valkoisen maisemakiikun uuteen uskoon ja nyt se toivottavasti saa pitkän elonkaaren Keyritty-järven rannalla.

Tämän enempää en taida pihasta verbaalisesti raportoida, kuvat puhukoon puolestaan. Tervetuloa pihakierrokselle!























Sydän läikähtää noiden kuvien kohdalla, joissa Armas on mukana poseeraamassa. Voi pikkuista.

Nyt sormet syyhyävät haravan varteen. Takapihalla on vielä paikoitellen lunta, mutta puolet alueesta on jo kuivunut. Keväässä on parasta bestiä päästä haravoimaan nurmialueet siistiksi ja nyt näyttää siltä, että tällä viikolla pääsen vihdoin kyseisen homman pariin.

Palataan taas!

 

P.S. Jos sinua kiinnostaa kurkata pihan aikaisempiin vaiheisiin, pääset muutamaan vanhempaan postaukseen näistä linkeistä:

Aikaansaamisen iloa (2019)

Operaatio nurmikko lähti taas lapasesta (5/2020) 

Tilannekatsaus pihalle (8/2020)



1.5.2022

Tattadadaa, tässä on Jalo!

Asioilla on tapana eskaloitua. Niinhän siinä kävi, että meille koitti pentuarki toiseen kertaan saman talven lumien aikana. Tilanne lähti vyörymään tähän pisteeseen joulun tienoilla, kun Uljaksen kasvattikodista tuli tietoa, että siellä voisi mahdollisesti olla velipoika vielä vailla kotia. Emme reagoineet asiaan heti, mutta ajatus toisesta koirasta jäi vaivaamaan mieltä. Pari viikkoa muhittelimme mielikuvaa siihen pisteeseen, että lopulta arki kahden koiran kanssa tuntui loistavalta idealta. Kysyin sitten velipojan tilannetta, mutta pikkuinen oli jo ehtinyt löytää oman kodin.

Tämä ei kuitenkaan enää pysäyttänyt meitä, vaan vuoden vaihtuessa aloin aktiivisesti etsiä Uljakselle pikkuveljeä. Mitä enemmän olimme miettineet kahden koiran plussia ja miinuksia, sitä selkeämmäksi oli käynyt, että nyt jos koskaan kannattaisi vielä tsempata toinen pentuaika läpi. Kävi niin onnellisesti, että etsinnöissä tärppäsi nopeasti. Joten tattadadaa, tässä on Jalo!

Kävimme hakemassa pikkuisen kolme viikkoa sitten Helsingistä asti. Jalo on mitä hurmaavin veitikka! Luonteensa puolesta pikkujätkä vaikuttaa helpolta tapaukselta: tihutöihin ei ole ollut ainakaan vielä taipumusta ja jostain kumman syystä näykkimistä ei ole ilmennyt ollenkaan. Ruokahalu ei ole niin valtava kuin Uljaksella, mutta pikkuhiljaa Jalokin on oppinut syömään oman kuppinsa tyhjäksi. Yöuni maittaa vähintään aamuviiteen saakka ja sylittely on mieluista puuhaa. Välillä Jalo osaa jo ilmaista tahtoaan haukkumalla, mikä näyttää ja kuulostaa sympaattiselta.

Kokonsa puolesta Jalo oli kotiutuessaan Uljasta pienempi ja luulen, ettei tämä pikkuinen niin isoksi kasvakaan. Turkin väritys on Jalolla tummempi ja viileämpi, silmät puolestaan söpön pikkuruiset.

Minua jännitti etukäteen hirmuisesti, miten elo pienen pennun ja täysikasvuiseksi hujahtaneen Uljaksen kanssa sujuisi. Uljas kun on mieleltään pentu vielä itsekin, enkä ollut aivan varma, kuinka se osaisi suhteuttaa kokonsa ja riehakkuutensa heiveröisemmän pikkuveljen kanssa. Oletin, että joudun olemaan välivouhkana koirien keskellä, mutta vielä mitä! Elämä näiden kanssa on ollut helpompaa kuin olisin ikinä osannut kuvitella. Uljas otti Jalon vastaan erittäin lämpimästi ja on osannut kalibroida itsensä Jalon suoritus- ja kokotason mukaan. Olen vain ällistyneenä katsellut vierestä, miten kaksikko leikkii ja puuhaa keskenään - ihmistä ei ole tarvittu rajoittimeksi oikeastaan missään vaiheessa.

Paitsi että leikit ja touhut sujuvat hyvin, ovat Jalo ja Uljas läheinen tiimi levätessäkin: ne käpertyvät toisiinsa kiinni aina, kun koittaa uniaika. En olisi kyllä mitenkään voinut ennakkoon uskoa, miten hyvin poikien yhteiselo sujuu. Toisen koiran hankkiminen oli paras ratkaisu ikinä, ja sen näkee myös turrukoiden naamoista: ne vaikuttavat onnellisilta toistensa seurassa.




Oman jännitysmomenttinsa kokonaisuuteen toi mummola. Vanhempani kun myös ottivat viime syksynä uuden pennun, joten sielläkin on nyt kaksi koiraa, Timi ja Roni. Koska Jalo ja Uljas käyvät päivähoidossa mummolassa kesälomaan saakka, piti Jalo totuttaa nopeasti myös mummolan koiriin. Arvaattekohan, miten siinä hommassa kävi? No paremmin kuin hyvin! Isommat koira ottivat Jalon laumaansa avosylin. Pikkuinen puolestaan ei ole arastellut muita koiria yhtään, vaan on rohkeasti sulautunut osaksi porukkaa. Käytännössä ei ole ollut eroa, kirmaileeko tiluksilla kolme vai neljä collieta.

On ollut hauska seurata, miten Jalo mallioppii asioita niin Uljakselta kuin mummolankin koirilta. Arkisia käytänteitä ei ole tarvinnut opettaa samalla intensiteetillä kuin Uljakselle, sillä ne ovat loksahtaneet Jalon kanssa tosi luonnostaan. Pienimmän kehittymistä seuratessa on ollut mukava pistää merkille myös Uljaksen henkinen kasvupyrähdys: Uljas on alkanut tarkkailla paljon enemmmän minun ilmeitäni ja eleitäni ja ymmärtää paremmin, mitä siltä odotan. Toistan itseäni, mutta toisen koiran hankkiminen oli paras ratkaisu ikinä!



Tällaisia kuulumisia tänne. ♥



13.4.2022

Koskaan ei tule täydellistä hetkeä

Viimeisen parin kuukauden aikana olen ottanut härkää sarvista ja tehnyt konkreettisia tekoja niin omien unelmien, tulevaisuuden kuin hyvinvoinninkin puolesta. Puhelinkammoinen Kristiina on soitellut virallisia puheluita enemmän kuin edellisen kymmenen vuoden aikana yhteensä ja olen uskaltautunut ponnistelua vaativiin tilanteisiin.



Sattuneesta syystä olen mietiskellyt elämässä erilaisten asioiden tekemistä ja etenkin niiden aloittamista. Olen päätynyt lopputulemaan, ettei siihen ole olemassa täydellistä hetkeä. Aina löytyy nimittäin jokin syy tai tekijä, joka toimii mielenjarruna. Ehkä se on biologista: ihmisen aivot on luotu pitämään meidät hengissä - ei tekemään uusia ja jännittäviä asioita. Koskaan ei kuitenkaan tule saavuttamaan unelmoimiaan asioita, jos niiden vuoksi ei pungerra käymään epämukavuusalueella.

Olen menneinä kuukausina tukeutunut mielikuvaharjoitteluun: kuumottavan tilanteen edessä olen yrittänyt nähdä sen taakse, jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Kun pystyy visualisoimaan itsensä johonkin palkitsevaan hetkeen, on helpompi motivoitua ponnistelemaan nykytilanteessa.

Vaivannäköä on keventänyt myös askelmerkkien asettaminen: kokonaista puurolautasta on mahdoton kipata ykkösellä suuhun, vaan se on maltettava lusikoida suupala kerrallaan. Samalla joutuu todennäköisesti tekemään priorisointia: edesauttaakseen suurempaa roihua yhdessä paikassa on liekkiä pienennettävä toisaalla. Tällaiselle tasapainoilulle ei aina tule ulkopuolisilta ymmärrystä, mutta tärkeintä onkin hallita oma polttopiste ja pitää henkilökohtaiset voimavarat balanssissa.






Toivon, että uskaltaisin jatkossakin nähdä epätäydellisten hetkien mahdollisuudet ja hypätä kohti huomista, vaikka edessä olisikin henkinen miinakenttä. Kaikessa olisi relevanttia nähdä mittakaava, se mikä on OIKEASTI tärkeää (oman elämän kannalta) - nyt ja tulevaisuudessa. Kaikki on mahdollista, mutta ei ilman reagointia ja vaivannäköä. Vaikka täydellistä hetkeä toiminnalle ei ole olemassakaan, optimaalisia ajankohtia on kyllä. Ne pitää vain oppia huomaamaan ja hyödyntämään.

Haaveile, tee konkreettinen suunnitelma ja toteuta. Mielenjarruista viis. Siinäpä ohjenuora minulle ja sinulle.

P.S. Postauksen kuvat on otettu helmikuussa Tahkolla, Mäkiaution rotkolla. Tuo reissu oli alkusysäys tässä postauksessa sivuamiin tekoihini, joten siksi nämä kuvat sopivat aiheeseen hyvin. Uljas on kasvanut näistä kuvista jo roimasti isommaksi ja näyttää epätodelliselta, miten meillä on voinut olla kaksi kuukautta sitten noin pieni koira. :')


16.2.2022

Q&A: Sivutoiminen yrittäjyys

Toukokuussa yritykseni Blawhi Graphics täyttää seitsemän vuotta. Se on mielestäni hurjan pitkä aika - pidempi, kuin olisin ikinä osannut ennakoida. Toiminimeä rekisteröidessäni ajattelin, että siivet kantanevat pari vuotta eteenpäin. Miten väärässä olinkaan! Vaikka olo on edelleen kuin noviisilla, on kokemusta yrittäjyydestä kertynyt tosiasiallisesti jo vuosikaupalla. Sen verran, että teemaa pystyy reflektoimaan kotvasta pidemmällä aikajänteellä.

Järjestin taannoin Blawhin instastooreissa elämäni ensimmäisen kyselyn, jossa seuraajat saivat kysyä mitä tahansa sivutoimiseen yrittäjyyteen liittyen. Kysymyksiä tuli kasapäin, mikä kielii siitä, että aihe kiinnostaa monia. Se johtuu luultavasti siitä, että yrittäjyys näyttäytyy mielenkiintoisena ja kahleettomana tapana ansaita elantonsa. Useampi saattaa salaa haaveilla yrittäjyydestä, sillä se rinnastetaan vapauteen, jossa omalla tekemisellään pystyy vaikuttamaan tuloihinsa. Palkkatöissä ei samanlaista mahdollisuutta ole. Kun teen Blawhia sivutoimisesti, elän tavallaan kahden maailman välissä. Tällaisesta combosta näytti tulevan monille kysymyksiä mieleen ja useampi paljasti pohtivansa, voisiko tyyli sopia itsellekin.

Ajattelin, että kysymyksistä ja vastauksista olisi kiva koostaa postaus tänne blogiinkin. Joten tässäpä tulee Q&A-setti!

Miten työt jakautuvat ajallisesti päiville?

Tämä vaihtelee tosi paljon sesonkien mukaan. Tyypillisesti Blawhin hommiin kuitenkin kuluu 0,5-2 tuntia päivässään. Arkena työ on ylläpitävää perusrutiinia, kuten verkkokauppatilausten hoitamista. Viikonloppuisin on sitten enemmän aikaa luovemmille hetkille, kuten uuden suunnittelulle ja sisällöntuotannolle.

Miten tällaisen combon saisi alkuun?

Itse sanoisin, että kaikesta tärkeintä on aloittaa - vaikka sitten kuinka pienistä lähtökohdista! Koskaan ei tule täydellistä hetkeä tai tilannetta, jossa kaikki taivaan palikat ovat oikeilla kiertoradoillaan. Tekemällä oppii, matkalla juttu jalostuu ja bisnes kyllä kehittyy omaa tahtiaan.

Parasta yrittäjyydessä?

Huh, tämä on kyllä tosi laaja kysymys, mutta tällä hetkellä mieleen tulevat seuraavat pointit: Parasta Blawhin hommissa on se, että paperikaupan pyörittäminen antaa kaivattua vastapainoa kaikelle muulle. Olen sanonut tämän aiemminkin, mutta voisin tehdä tätä ilman palkkaakin. Printtitöissä on aina positiivinen, kutkuttava vire ja näiden hommien kautta saan sellaisia onnistumisen, ilon ja kiitoksen hetkiä, joita en palkkatöissä tule koskaan kokemaan. Parasta on myös nähdä oma kädenjälkensä ja ajatella, että minäkö tosiaan olen saanut tällaisen putiikin aikaan.

Kuinka isoja eriä tilaat korteista ja julisteista?

Vaihtelee todella paljon tuotteiden mukaan. Nyrkkisääntö on se, että mitä suurempia eriä uskallan tilata, sitä edullisemmiksi yksittäiskappaleet käyvät. Eräkoot ovat vaihdelleet pääsääntöisesti 50-1000 kappaleen välillä. Turhan isoa varastoa ei ole hyödyllistä ylläpitää.

Onko sinulla jokin tietty postituspäivä, jotta ei mene liian rankaksi?

Noup, pyrin laittamaan kaikki tilaukset aina seuraavana arkipäivänä matkaan.

Sivutoimen tulot vs. palkkatyöt? Itse pohdin, kannattaako sivutoimeen "uhraaminen"?

Vertailen sivu- ja päätyöni tuloja vuositasolla. Aktiivisimpina printtivuosina, kun kiersin lukuisissa myyjäisissä, Blawhin liikevaihto oli jopa 50 % opetöiden bruttopalkasta. Nykyisin tuo prosentti on noin 20 % ja se riittää minulle vallan hyvin.

Haaveiletko, että Blawhista tulisi päätyösi?

Tietyllä teoriatasolla haaveilen, mutta käytännössä tiedän, etten olisi valmis kantamaan kokopäiväisen yrittäjän riskiä. Luulen, että pystyisin kyllä kehittämään bisnestä siten, että tulot eivät juurikaan tippuisi, mutta siitä vastineena seuraava stressi olisi meikäläiselle liian suuri kestettäväksi. Nostan hattua kaikille, ketkä tekevät tätä kokoaikaisesti!

Onko tässä combossa jotain, mikä ärsyttää tai harmittaa?

Hmm, ehkä eniten ärsyttää se, ettei oma kognitiivinen suoritustaso aina riitä siten, kuin haluaisin sen riittävän. Olen usein opetöiden jälkeen niin naatti, ettei Blawhiin liittyviä kuningasideoita pahemmin jalostella. Aikaa ja halua kyllä olisi, mutta pää lagittaa. Tämän vuoksi perusputiikki kyllä rullaa, mutta kehitystyö tapahtuu hitaasti.

Millä perusteella valitsit oman verkkokauppa-alustasi? Loiko sivut joku ulkopuolinen taho?

Kustannusten perusteella. Mycashflowlla on superhelppo käyttöliittymä, jolla olen osannut värkkäillä ihan itsekseni (jos ei lasketa niitä muutamaa kertaa, kun hävitin valtaosan kaupan kuvista). Ulkopuolisia apuja en ole toistaiseksi tarvinnut. Tosin - mieheni on ammatiltaan IT-suunnittelija, joten hätätapauksessa kääntyisin varmasti ensimmäisenä hänen puoleensa.

Oletko käynyt yrittäjyyskurssilla tai muuten opiskellut sitä?

En ole. Minulla ei ole yrityshommiin minkäänlaista pohjakoulutusta, vaan olen opiskellut siihen liittyviä asioita tarpeen mukaan. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole!

Millaiset tilat sinulla on käytössäsi?

Tällä hetkellä yksi talomme huoneista on varattu minulle työhuoneeksi. Siellä tärkeintä on hyvät säilytystilat ja iso pöytä. Tykkään värkkäillä Blawhin hommia tässä tilassa, sillä kaikelle löytyy oma paikkansa ja lääniä riittää sotkemiseenkin. Huoneen erikoisuus on se, ettei minulla ole siellä yhtäkään tuolia, sillä teen kaikki hommat joko työpöydän ääressä seisten tai lattialla kyyköttäen. Työskentely vaatii useimmiten sen verran liikkumista ja levittäytymistä, ettei tuolilla könyäminen ole oikein kätevää.

Kaipaatko jotain lisämaustetta yrittäjyyteesi, vai onko näin hyvä?

On oikeastaan yksi juttu, jota olen huomannut kaipaavani. Yrittäjähenkistä sielunsiskoa! Olen huono verkostoitumaan eikä minulla ole oikeastaan minkäänlaisia kontakteja muihin yrittäjiin. Niinä vuosina, kun kiertelin säännöllisesti myyjäisissä, pysyi yllä tietynlainen yhteys toisiin alalla toimiviin yrittäjiin. Nyt, kun myyjäisiä ei ole tullut kierreltyä, ei myöskään kontakteja ole enää ollut. Tämän myötä olen alkanut haaveilemaan sielunsiskosta, jonka kanssa pystyisimme sparrailemaan ja buustailemaan toisiamme. Kätevintä ehkä olisi, jos tämä sielunsiskokin olisi jollain tapaa samanlaisessa tilanteessa kuin minä, eli yrittäjyyden ja palkkatyön rajapinnalla. Saa ilmoittautua, jos tunnistat kuvauksesta tai tarpeesta itsesi! :)

Tähtihetkesi Blawhin kanssa? 

Niitä on monia. Blawhi on tuonut elämääni rutkasti onnistumisen kokemuksia ja positiivista palautetta - niistä olen ikionnellinen. Spesiaalimainintana on pakko nostaa esille yhteistyöt niiden urheilijoiden kanssa, joita olemme yhdessä miehen kanssa ihailleet jo ennen hajuakaan yhteistyömahdollisuuksista. En olisi koskaan voinut etukäteen kuvitella, että sellaiset hiihtokuningattaret kuin Kerttu Niskanen ja Kaisa Mäkäräinen löytäisivät Blawhin tuotteiden luokse - saati että tuotoksia löytyisi mimmien seiniltä ja somesta.

Suurin mokasi, joka liittyy sivutoimiseen yrittäjyyteen?

Kyllä se oli se, kun peruutin yksissä myyjäisissä jälleenmyyjäni auton keulaan. :'D

Tulevaisuudennäkymät?

Ne ovat hyvin maltilliset. Minun on ollut aina hyvin hankalaa nähdä Blawhin tulevaisuuteen, sillä tavoitteita ei juurikaan ole. Jatkan sivutoimista yrittäjyyttä niin kauan, kuin se tuntuu kivalta ja itselle mahdolliselta. Ehkä suurin epävarmuustekijä on oma luovuuteni: kykenenkö ideoimaan sellaisia tuotteita, joilla olisi menekkiä? Kortteja teen yleensä hetken inspiraation vallassa, mutta julisteita ja työkirjaideoita haudon pidempään. Nyt minulla on mielessä tälle vuodelle yksi tietty julisteidea sekä yksi työkirjahahmotelma. Ne ovat kuitenkin vielä visiointiasteella, yhtäkään luonnostiedostoa en ole tuotteiden osalta vielä avannut. Mitä tulee tulevaisuuteen, niin sekään ei ole poissuljettua, että sivutoiminen yrittäjyys olisi jotain muuta kuin printtihommia. Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka Blawhin työt loppuisivat, osaisiko sitä olla ilman mitään sivutoimea? Nyt uumoilen, että tuskin.






Siinäpä 15 mielenkiintoisinta kysymystä vastauksineen. Jos siellä ruudun takana on joku, joka harkitsee palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistämistä, niin go for it! Toivon, että omalla tarinallani pystyn rohkaisemaan tällaiselle tiellä jokaista, joka asiaa puntaroi. Aina voi perääntyä, jos combo ei tunnukaan hyvältä. :)



31.1.2022

Tammikuun kuulumisia

Ja niin päättyy tammikuu. Minulla on ollut viime aikoina ikävä blogiin. Erilaiset postausaiheet ovat vuorotelleet ajatuksissa, mutta niihin on ollut hankala tarttua. Kaipaan sitä flow-tunnetta, kun istun tietokoneen äärellä ja muotoilen postauksen tavu tavulta valmiiksi. Vaikka varsinaista verbaalista virtausta ei vielä olekaan havaittavissa, ajattelin, että kokoan yhteen kuukauden kuulumisia muutamien avainsanojen ympärille käärittynä. Ensi-istumalta tammikuusta on jäänyt muistiin vähän mitätön vaikutelma, mutta kun käytin hetkisen menneiden viikkojen pohtimiseen, löytyi niistä selkeästi useampia noston arvoisia välkähdyksiä.



LOMAMOODI. Vuodenvaihteen jälkeen meillä jatkui loma tammikuun 10. päivään saakka. Vuoden ekat päivät menivät siis vielä ihan lomamoodissa. Niiden aikana ulkoilimme paljon, saunoimme ja joimme kuppitolkulla kermavaahdolla höystettyä kaakaota.

KAFFIT. Järjestimme vuoden ekana viikonloppuna kahvittelusunnuntain lähisuvulle - se oli kyllä mukava päivä se!

NÄKEMISIÄ. Tammikuun aikana ajelin muutamaan otteeseen näkemisten perässä: ensin ukkia moikkaamaan Nilsiään ja myöhemmin ystävän perheen luokse Siilinjärvelle. Viime viikonloppuna pidimme tuiskutreffit omalla pihallamme, kun ystäväpariskunta kävi tutustuttamassa koiraneitiään meidän Uljaksen kanssa.

BABYSHOWERIT. Osallistuin elämäni ensimmäisiin babyshowereihin etänä kotisohvalta. Meitä oli väkeä koolla kahdessa eri paikassa, mutta välimatkasta huolimatta juhlat onnistuivat mainiosti.

FIILIKSET. Tammikuussa olen pitkästä aikaa kokenut innostuksen tuntemuksia. Pitkän matalalennon vaivaamana valoisia tuokioita on osannut arvostaa. Olen kyllä sukeltanut pohjamudissa tässäkin kuussa, mutta onneksi niille hetkille on saanut nyt vähän vastapainoa.

VAATTEET. Tammikuussa olen jälleen välillä vetänyt päälle hameita ja jalkaan korkkareita. Syyskuisen Armaksen kuoleman jälkeen tuntui koko loppuvuoden ajan siltä, ettei ole mielekästä käyttää simpsakoita vermeitä. Nyt suru antaa jo vaatetuksen verran myöten.

FLUNSSA. Ehdin olla loman jälkeen töissä kolme päivää, kun piti jo jäädä kotiin niistämään nenää. Flunssa kaatoi kotiin myös miehen ja teimme varmasti nessupaketin tyhjentämisennätyksen. Vaikka yleisvointi oli naisflunssan osalta (miehisen version rajaan tästä suosiolla ulos) ihan hyvä, tuli työterveydestä kova ukaasi olla oireiden kanssa kotosalla. Saikkupäivien ansiosta pääsin näkemään useampana päivänä auringonnousut ja niistä erityisen upea oli tämä, josta postauksen kuvat on otettu. Lisäpäivät kotosalla olivat kieltämättä hyväksi myös mielelle: joululoma tuntui kaikesta huolimatta turhan lyhyeltä palautumisajalta. Extrapäivät latasivat kropan lisäksi myös päätä.

KOIRAMIETTEET. Meillä on täällä tilanne eskaloitunut pienestä ajatuksensiemenestä suuremmaksi ja nyt alkaa näyttää siltä, että edessä on vielä toisen koiran hankinta. Plussia ja miinuksia punnitessa on käynyt selväksi, että kahden koiran koti olisi mielekkäämpi - yksistään jo Uljaksenkin kannalta. Vielä en ole aktiivisesti etsiskellyt uutta perheenjäsentä, mutta kevään mittaan tämä homma edistynee.

ELÄINLÄÄKÄRIKÄYNNIT. Tässä kuussa eläinlääkärikäyntejä oli kaksin kappalein, kumpikin vieläpä saman viikon aikana. Ensin kävimme sovitusti varmistelemassa Uljaksen haaroväliasioita: aiemmin toinen palleroisista oli kadoksissa, mutta nyt se onneksi löytyi. Parin päivän päästä jäbän silmät alkoivat rähmimään ja punoittamaan, joten ei auttanut muu kuin kurvata tohtorin luokse uudestaan - tällä kertaa Nilsiään asti (Rautavaaralla vastaanotto on vain kerran viikossa). Diagnoosina oli sidekalvontulehdus molemmissa silmissä. Tulehtumisen ilmeisin syy kuuluu sarjaan "Tapahtuu vain Kristiinalle": silmät olivat vissiin ärtyneet pari päivää aiemmin tekemämme pölysiivouksen vuoksi. Onneksi silmähuuhde auttoi nopeasti eikä antibioottitippoja tarvittu.

LOPPUKATSELMUS. Tammikuun viimeisillä viikoilla olemme alkaneet tarkistaa rakennusaikaisia asiakirjoja ja keränneet viimeiset dokumentit kokoon talon ja mökin loppukatselmusta varten. Tavoitteena olisi, että saisimme pidettyä katselmuksen helmikuussa ja pääsisimme yliviivaamaan yhden to do -asian pois listalta.

PRINTTIHOMMAT. Tammikuussa Blawhin hommat ovat olleet määrältään minimaalisia. Aina joulukauden jälkeen tulee tarve hiljaisemmalle tahdille, eikä inspiraatiokaan oikein kuki pari kuukautta kestäneen sesongin jälkeen. Tämä ei ollenkaan ole huono juttu: välillä on huokaistava sivutöistäkin.

K. Se, jonka nimi jääköön mainitsematta, on levinnyt viime viikkoina meidänkin pikkukylään. Lähes kaksi vuotta olemme eläneet kuin jossakin rinnakkaistodellisuudessa, sillä koko epidemian ajalta on täällä ollut vain kourallinen todettuja tartuntoja. Nyt ei korpisijainti tunnu enää eristävän tarpeeksi. En oikein tiedä, kuinka suhtautua enää koko show:hun. Pelätäkö, jännittääkö vai antaako olla. Tunnen suurta ristiriitaa sen suhteen, mitä pelkoja on ylläpidetty viimeiset vuodet ja millainen tilanne näyttää olevan nyt. Puhumattakaan siitä, miten tämä kaikki näyttää validoineen ruman tavan puhua muista ihmisistä. Tympii, se on ainakin varmaa.

VALO. On luksusta, että valon määrä on kääntynyt plusvaihteelle. Nautin, kun iltapäivällä neljältä ei ole enää pilkkopimeää. Olen aina puhunut säätilan ja valonmäärän vaikutuksista itseeni ja taannoin löysin aihetta koskevan artikkelin Ylen sivuilta. Sääherkälle henkilölle on sen mukaan oikea nimikin olemassa: meteopaatti. Tilaan siis mahdollisimman monta aurinkoista ja korkeapaineista päivää lähitulevaisuuteen - kiitos.

LENKIT. Uljas täytti tammikuussa viisi kuukautta ja painaa jo lähemmäs parikymmentä kiloa. Kokoa alkaa olla sen verran, että olemme voineet pidentää lenkkejä. Liikuntamäärän kasvaminen on ollut ihanaa! En ollut tajunnutkaan, miten paljon olen kaivannut pidempiä lenkkireittejä. Vasemman jalan akillesjänne ei tosin ole ollut ihan samaa mieltä kuntoilun määrästä, mutta jospa se tokenisi asiaan totuttuaan.

TIINU. Mitäpä olisi kuukausi ilman auto-ongelmia! Meikäläisellä on taas vikavalot taulussa ja Tiinu ilman toimivaa luistonestoa ja ABS-jarruja. Kyse on anturivioista, joihin olen ihan totaalisen kyllästynyt. Tuleekohan tästä vuosi, kun joudun sanomaan hyvästit pitkäaikaiselle metallikaverilleni?



Sellaisia kuulumisia kuului minun tammikuuhuni. Toivottavasti myös siellä ruudun toisella puolella menneet viikot ovat jättäneet jälkeensä myönteisiä muistijälkiä.

 

16.1.2022

Sisustuskalenteri vuodelle 2022

Pikkuhiljaa alkaa iskostumaan päähän, että eletään vuotta 2022. Uuteen vuoteen starttaaminen on sujunut vähän vaimeasti, hitaasti ja viiveellä. Olkoon tämä postaus merkiksi siitä, että nyt ollaan kuitenkin jo oikealla kalenterisivulla! :)

Perinteisen sisustuskalenterin tekeminen meinasi unohtua kokonaan, kunnes sain siitä edellisen postaukseni kommenttiboksissa tiedustelun. Kiitos siis kommentin jättäjälle, ilman sinua en olisi hoksannut koko asiaa!

Pitäähän sitä tällekin vuodelle oma kalenteri olla - tietenkin. Jos siis tykkäisit simppelistä sisustuskalenterista, pääset printtaamaan sen itsellesi tämän linkin kautta.

Hymyjä!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...