26.11.2022

Ilmaista printattavaa // DIY-joulukalenteri

On se aika vuodesta, kun DIY-askartelijat loihtivat omatekoisia joulukalentereita osaksi kodin sisustusta. Minä olen aikojen saatossa puuhannut miehelle yhden jos toisenkin kalenterin ja kokemuksesta tiedän kertoa, että kalenterin askartelu voi olla yhtä aikaa tosi mukavaa ja kinkkistä hommaa.

Mukavaa se on silloin, kun kalenteria ei tarvitse väkertää kiireessä, vaan sen tekemiseen on rauhallinen hetki, suht selkeät visiot, valmiit materiaalit ja hyvät ideat kalenteriluukkujen sisällöiksi. Kinkkiseksi DIY-askartelun taas tekee se, jos kalenterin joutuu pykäämään kiireessä, puutteellisilla tarvikkeilla ja hätäisesti täytetyillä luukuilla.

Olen ollut grafiikan kanssa tekemisissä jo lähes kahdeksan vuotta ja tänä aikana olen tehnyt muutamia kalenterimatskuja ilmaiseen jakoon. Tänä vuonna loin hieman uutta: nämä postauksen kuvituksessa näkyvät kalenterilappuset. Lappuset on superhelppo printata ja kiinnittää paikoilleen! PDF-tiedostosta numerolaput löytyvät kahdessa eri koossa, jotta niistä voi valita haluamansa versiot kalenterin kokoluokan mukaan.


Keräsin Blawhi Graphicsin Instagram-tilillä ideoita kalenteriluukkujen sisällöiksi ja vinkkejä ropisi runsaasti. Ajattelin jakaa tärpit täällä blogissakin ja listata niin lapsille kuin aikuisille sopivia asioita joulukalenterin sisällöiksi. Tässäpä tulee:

  • helmiä
  • tarroja
  • kiiltokuvia
  • palapelin paloja
  • kolikoita
  • tonttulakki
  • askartelutarikkeita
  • muovailuvahaa
  • värityskuvia
  • avaimenperä
  • heijastin
  • hiusasusteita
  • pikkuautoja
  • legoja
  • juna- tai autoradan osia
  • iltasatuja
  • pieniä eläinleluja
  • pelikortit
  • viestejä tontulta 
  • valokuvia
  • käsineet
  • pokkari
  • tee
  • kahvi
  • glögi
  • kynttilä
  • kynsilakka
  • magneetti
  • arpoja
  • herkkuja
  • kasvonaamio
  • saippua
  • huuliraska
  • voide
  • pastilleja
  • ponnareita
  • minipulloja
  • koruja
  • sukkia
  • kuusenkoriste
  • piparimuotti
  • pieni hajuvesi
  • villalankoja
  • vitamiineja
  • villasukat
  • ristikko- tai aikakauslehti
  • mausteita
  • pitsalahjakortti
  • leffa- tai teatterilippu
  • deodorantti
  • jääskrapa
  • uistimia
  • ruuveja
  • nauloja
  • plektroja
  • boksereita
  • pieniä työkaluja
  • lukkosula
  • löylytuoksu
  • asusteita



Kalenterisisällön ei missään nimessä tarvitse olla aina materiaa, vaan myös aineettomien tekemisten luukut voivat olla ikimuistoisia. Tässä vinkkejä niihin:

  • voimalauseita, elämänohjeita ja ajatelmia
  • siivoukseen liittyvä tehtävä joka päivälle
  • hierontahetki
  • lahjakortti esim. kotitekoisiin korvapuusteihin 
  • äänikirja
  • kotitöitä
  • päivähaasteita
  • peli-ilta
  • ulkoleikkejä ja metsäretki
  • "Olet ihana, koska..." -lauseita
  • jalkakylpy
  • treffit
  • yhteistä aikaa joulupuuhien parissa, esim:
  1. piparitalkoot
  2. kuusen koristeleminen
  3. jouluaskartelua
  4. kaakaohetki kermavaahdolla
  5. joulupukille kirjeen kirjoittaminen
  6. retki joulumarkkinoille tms.
  7. joulukonsertti tai pikkujoulut



Näiden uusien kalenterilappusten lisäksi on saatavilla myös aikaisempien vuosien materiaalia ilmaiseksi. Mikäli tarvitset, niin muista napata talteen myös nämä:

Joulukalenterinumerot

Make it a December to Remember -kirjoitettava joulukalenteri joulukuun muistojen ylöskirjaamiseen sekä printattavat lahjapaperit

Mustavalkoinen kalenteripohja (sekä mustalla että valkoisella pohjavärillä)




Nämä kaikki ilmaistiedostot (sekä monta muuta) löytyvät Blawhi Graphicsin verkkokaupasta, Ilmaiset-osastolta. Sinne löytää, kun scrollaa sivuston alalaitaan. Verkkokauppa löytyy TÄÄLTÄ.

Vielä tämän viikonlopun ajan Blawhi Graphicsilla on Black week -ale, jossa kaikki tuotteet on alennettu kaikkien aikojen suurimmilla prosenteilla: esimerkiksi joulukortit ovat - 50 %, jolloin yhden kortin kappalehinnaksi jää tasan euro. Jos siis haluat hankkia tuotteita budjettihinnoin, kannattaa se tehdä sunnuntaihin mennessä.

Nyt toivottelen mahtavaa viikonloppua! Säätiedotus näyttelee huomiselle lumihiutaleita ja toivon tosi kovasti, että saataisiin hieman paksumpi lumikerros tänne meillekin.



19.11.2022

Kodin lempparinäkymiä

Usein kaikilla meillä on kodissamme jokin tietty paikka, joka näyttää omaan silmään erityisen kivalta. Sellainen, jonka äärelle pysähtyy arjessakin ja jonka sivuuttaminen ilostuttaa mieltä joka kerta. Meillä näitä paikkoja on kyllä useampia, mutta muutama on ylitse muiden. Nyt aion kertoa, mitä visuaalisia kulmia tykkään katsella täällä meidän huushollissamme.

Olohuoneessa sohvan seutu on sellainen, että katsoipa sitä mistä ilmansuunnasta tahansa, näkymä on aina mieluinen. Olkkariin meillä on kulkuaukot eteisestä, keittiöstä ja tv-huoneesta. Näistä jokaisesta avautuu silmille kuva, jossa on kaikki kohdillaan. Kotimainen Ares-sohva, pyöreä pöytä ja kahdelle seinälle leviävät isot ikkunat tekevät näkymästä raikkaan ja ilmavan. Nyt jouluvalojen aikaan nurkkaus saa viimeisen silauksensa katosta lattiaan laskeutuvasta valosarjasta. Se tuo kodikasta tuiketta ja syvyyttä kokonaisuuteen.

Silloin kun Uljas ja Jalo sattuvat villille päälle, ne juoksevat ympäri sohvaa ja sohvapöytää. Ravikierros jatkuu telkkuhuoneeseen ja pojat hyppivät vuorotellen kumpienkin huoneiden sohvilla. Välillä harrastavat piilosta, jossa Uljas menee sohvan ja ikkunoiden väliin piiloon ja Jalo kyttää tätä sohvalta tähystäen. Tästä pitäisi olla liitteenä videomateriaalia, niin pääsisitte saman näkyvän äärelle. Nyt voitte vain kuvitella, millaista viuhumista olohuoneessa voi joskus olla . :')


Toinen lempinäkymistäni on suuntaus tv-huoneesta kohti takkaa. Tälle näkymälle lasiruutuiset pariovet antavat kauniin kehyksen. Takassa meillä palaa tuli nykyisin joka päivä, mikä on omiaan luomaan kotoisaa tunnelmaa. Tykkään siitä, miten näkymä jatkuu takan ohi kohti keittiötä; siellä kauempana häämöttää ruokapöytä tuoleineen.

Keittiössä sijaitsee kolmas lempinäkymistäni. Kuvakulma saarekkeen yli kohti keittiöpöytää tuo aina hyvälle mielelle (ellei pyödällä ole kasa miehen läppäreitä johtoineen). Tässä tykkään paitsi syvyysulottuvuudesta, myös keskittämisestä: minulla on pöydän keskellä aina jokin kynttiläasetelma (tällä hetkellä tuo valkoinen Kubus-kynttelikkö) ja täsmälleen sen yläpuolelle laskeutuu valtavan kokoinen Troy-valaisin. Valkoinen lankkupöytä, metalliset Tolix-tuolit ja muutama pehmeä lampaantalja täydentävät kokoonpanon tasapainoisesti. Tähänkin nurkkaukseen olen ripustanut valosarjan ja yhdessä ikkunatähtien kanssa se kruunaa tunnelman.




Viimeisessä kuvassa on esimerkki neljännestä lempinäkymästäni, suunta olohuoneesta telkkuhuoneeseen. Tämä selittynee enimmäkseen pariovilla - niitä on mukava katsella miltä puolelta tahansa. Tv-huone meillä on maalattu tummemmalla maalilla kuin muut huoneet ja pidän siitä, minkälaisen kontrastin tummat seinät antavat valkoisille parioville. Tumma väri luo myös hämyisän pesämäistä tunnelmaa. Telkkuhuoneenkin nurkkaan olen kiinnittänyt valosarjan ja tätä kirjoittaessani tajuan, että olenpa tainnut vahingossa merkata kodin lempparinäkymät näillä valosarjoilla! Muualla niitä kun ei ole. Valosarjat toimivat kaukosäätimellä ja napin painaminen ON-asentoon on aamuisin herätessäni päivän ensimmäisiä puuhia. On lumoavaa, miten muutama tuikkusarja pystyy tekemään loppuvuoden hämärästä moninkertaisesti miellyttävämmän.

Yksi merkittävä asia lempinäkymissä on paitsi sisustukseen, myös eläväiseen elämään liittyvät asiat. Kyllähän asia on niin, että joka ikinen kuva tai näkymä, jossa vilahtaa collien hännäntupsu, on triplaten mieluisampi. Koirapojat tuovat kotiin merkittävän paljon kodikkuutta ja hyvää mieltä. Tämän olen tiennyt aina, mutta sanonpa sen vielä tässäkin: koira tekee kodin.

Mukavaa marraskuista viikonloppua!




4.11.2022

Modernit joulukortit ja paketointivinkki

Mitä olisikaan joulunodotus ilman uusien joulukorttien suunnittelemista? Ei mitään! Tänä vuonna toteutin neljä erilaista korttikuosia, joista osasta on saatavilla useampi värivaihtoehto. Näissä kahdessa ensimmäisessä on taustalla luminen tähtitaivas. Tätä kyseistä taustakuosia olen luonnostellut jo kahtena edellisenä joulukautena, mutta en saanut hiottua sitä aiemmin aivan mieleiseksi. Nyt ajatus oli selkeästi kypsynyt valmiiksi ja tiesin täsmälleen, millaiset viimeistelyt pohja tarvitsee. Kortteihin syntyivät herkät ja jopa puhuttelevat tekstit:

 

KUN USKOT, ETTÄ

KAIKKI ON MAHDOLLISTA,

JOULUNA VOI TAPAHTUA

MITÄ TAHANSA.

Sitä on joulun taika. 

 

ÖISEN TAIVAAN TÄHTINAUHA,

HILJAISUUS JA RAUHA.

Joulu on täällä.


Koukeroita halusin tehdä tänäkin vuonna, joten taiteilin yhteen korttimalliin lämpöisiä jouluterveisiä toivottelevat kiemurat. Tätä korttia on saatavilla valkoisella, mustalla ja punaisella pohjavärillä. Samalla käsialalla tein kortteja myös viime vuonna - jos ne kiinnostavat, pääset kurkkaamaan edellisvuoden kortit postauksen lopusta löytyvästä vuosikoonnista.


Kolmas korttikuosi on nimeltään Hyvän joulumielen resepti. Tämäkin oli yksi idea, jota olin miettinyt jo pidempään. Tänä vuonna sain sitten viimein kirjoitettua tekstisisällöt mieluisiksi ja istutettua reseptin havukehyksiin. Tässä kortissa tykkään siitä, että se lukitsee lukijansa hetkeksi rivien äärelle. Toivon, että korttia lukemalla syntyisi mukavia mielikuvia ja se nostaisi ehkä jopa pienen hymynkin poskille.

 

HYVÄN JOULUMIELEN RESEPTI

 

AINEKSET

ripaus jännitystä

hyppysellinen hyvää tahtoa

kourallinen mielikuvitusta

sipaus tunnetta

rutkasti hymyjä

lusikallinen leikkimieltä

hitunen nostalgiaa

maustemitallinen toiveita

pussillinen joulun taikaa

 

VALMISTUS

Hauduta hyvin ja lisää tarvittaessa

lumihiutaleita ja kuusentuoksua.

Sekoita joukkoon jouluisia sävelmiä

ja lahjapaperin rapinaa.

Mausta kynttilöiden pehmeällä

valolla ja iloisilla ulkoiluhetkillä.

Kuorruta mahdollisuuksien mukaan

puuterilumella ja tonttujen sipsutuksella.

Tarjoile lämpimänä ja hyvän

joulun toivotuksilla höystettynä.

 

Säilyy tarjoiluvalmiina ainakin kolme vuorokautta.

 Jos teet kaksinkertaisen annoksen, joulumieltä

riittää yli joulunpyhien.


Korttikuvia varten askartelin kuvissa näkyvät paketit ja koristelin ne maalitäplillä. Voi vitjatti, kun kääröistä tuli kivannäköisiä! Jos haluat toteuttaa samanlaisia nyyttejä itse, tee näin:

1. Paketoi lahja valmiiksi yksivärisellä paperilla.

2. Aseta paketti isomman pahvilaatikon pohjalle, jotta saat maalattua roiskeet ilman suurempia suojausoperaatioita.

3. Sekoita maali ohuen valuvaksi ja anna mennä. Heiluttele maaliin kastettua pensseliä paketin päällä ja kohdista isompia roiskeita sopiviin kohtiin. 

4. Pienempiä täpliä saat, kun kopautat pensselin vartta kevyesti pahvilaatikon reunaan. Näin pensseliosa saa miedon kimmokkeen ja pikkutäplät ampaisevat matkaan.

Itse käytin koristeluun mustaa ja valkoista akryylimaalia, eikä sitä tarvittu laimennettuna kuin muutaman herneen kokoiset nokareet.

Tämän vuoden korttimallit (sekä aikaisemmatkin) löytyvät Blawhi Graphicsin verkkokaupasta. Korttien normaalihinta on 2 €/kpl, mutta tuttuun tapaan olen tehnyt teille blogin lukijoille oman alekoodin: kun käytät ostoskorissa koodia BG22, saat kaikista tuotteista 15 % alea. Ostoksille pääset TÄSTÄ.

Vaikka keli on mitä on, huomaan joulufiiliksen alkaneen kutkutella. Löysin Areenasta Tuija Pehkosen joulupodcasteja vuodelta 2017 ja olen kuunnellut niitä aivan innoissani. Podijaksojen kautta on päässyt sisälle valtavan ihaniin tunnelmiin! 

Nyt laitoimme saunan lämpiämään ja aloittelemme rennon viikonlopun viettoa. Toiveenani olisi saada aloitettua joulusiivoukset vapaapäivien aikana, saas nähdä mihin puhti riittää. Säätiedotus on lupaillut sunnuntain vastaiseksi yöksi lumisateen mahdollisuutta - olen täällä peukut ja varpaat pystyssä, että maa saisi valkeaa ylleen.

Hymyjä!

 

P.S. Olen suunnitellut ja painattanut joulukortteja vuodesta 2015 lähtien. Jos haluat käydä kurkkimassa muiden vuosien tuotoksia, pääset esittelypostauksiin vuosilukuja klikkaamalla:

2021

2020

2019

2018

2017

2016

2015

+ bonuksena postaus Joulun suunnitelmat -vihkosesta, joka on ihana. Ja tilattavissa edelleen. KLIK.

 

31.10.2022

Terassimäntyjä ja tavoiteturinoita

Kun seitsemän vuotta sitten laitoin Iisalmen kodin etuoven pieleen männyn talvi-istutukseksi, en ole sittemmin muita vaihtoehtoja osannut kaivata. Meillä ei siis kanervia tai muita pakkaskasveja nähdä, vaan etuterassin talvi-ilme syntyy omasta metsästä kuopastulla männyllä. Se on paitsi ilmainen, myös komea ja modernin näyttävä ratkaisu.

Tänä vuonna keräsin mäntyjä useampia ja laitoin niitä etuterassin lisäksi myös mökille ja talon takaterassille. Meidän ulkovalot luovat ylös- ja alaspäin levenevät valokeilat ja tykkään siitä, kuinka männyt saavat paistatella niiden alla kohdevalaistuksessa.

Mutta se niistä männyistä. Kuten otsikko lupasi, sisältää postaus myös tavoiteturinoita. Asiahan on nimittäin niin, että olen elämässäni nyt siinä pisteessä, että olen saavuttanut kaikki tavoitteet (tai voi joku niitä unelmiksikin sanoa), joita olen koskaan itselleni asettanut. Pulkassa on niin perheeseen, kotiin, ammattiin, sijoittamiseen kuin muihinkin eri osa-alueisiin liittyvät tähtäimet. 

Voinko nyt olla möllötellä tyytyväisenä loppuelämäni? Olen miettinyt tätä paljon ja tullut siihen johtopäätökseen, että noup, en voi. Olen ihminen, joka syttyy tavoitteista ja uusista suunnitelmista, kunhan ne ovat tarpeeksi korkealentoisia mutta realistisia. Liian helppo ja päämäärätön elämä passivoi ja tästä olen jo välillä saanut ensimakua: toisinaan on tuntunut jo siltä, että luppoaikaa on liiaksi ja elämä on liian vaivatonta. No-brainer-todellisuus laiskistaa ja tylsistyttää, vie elämästä merkityksellisyyttä. En olisi koskaan uskonut, että olen tätä mieltä (koska tätä nykytilannettahan olen koko elämäni tavoitellut!), mutta niin se vain on.

Siispä on aika kalibroida tavoitteet tasolle 2.0 ja kehitellä uusia suunnitelmia seuraaviksi vuosikymmeniksi. Vielä en ole täysin saanut hiottua tiekarttaa valmiiksi, mutta tiettyjä suuntaviivoja olen osannut jo linjata. Osa tulevaisuuden tavoitteista on massiivisempia, osa pienempiä. Näistä (kuten aiemmistakin) suuntimista muodostunee noin viiden vuoden steppejä, joiden avulla elämää on selkeämpi porrastaa eteenpäin.

Koska olen ihmisenä sellainen, joka ei tykkää paljastaa liikaa liian aikaisin, en tietenkään voi vielä pökäistä ääneen pelkässä haavetilassa olevia visioita. Yksi konkreettisempi suunnitelma minulla kuitenkin on mielessäni ja sen uskallan juoruta teille jo tässä vaiheessa: olen päättänyt järjestää itselleni sapattivuoden työelämästä. Haluan elää yhden vuodenkierron niin, että näen talvella auringonnousut kotisohvalta käsin enkä työpaikan ikkunan takaa. Luotan omaan intuitiooni vahvasti ja tähän liittyen tunne on voimakas - tässä vaiheessa elämää on breikin aika.

Sapattivuoden pitäminen ei luonnollisestikaan onnistu noin vain, vaan vaatii järjestelyitä ja säästämistä. Vielä se ei tälle vuodenkierrolle onnistu, mutta toivottavasti sitten seuraavalle. On ihmeellistä, miten uusista suunnitelmista saa uutta virtaa; vapaan vuoden pitäminen jännittää ja innostuttaa valtavasti - tuntuu, että noinkin kaukaisen asian haaveileminen antaa uutta energiaa jo nyt tähän hetkeen!

Muistan joskus lukeneeni, että tavoitteita omaavat ihmiset ovat 20 % onnellisempia kuin sellaiset, joilla tavoitteita ei ole. Pystyn allekirjoittamaan tämän, sillä tunnen onnellisuusasteeni kasvaneen uusien tavoitteiden myötä. Minulle onni syntyy tekemisestä. Siitä, että pystyy olemaan touhukas ja tekemään itselleen merkityksellisiä asioita. Niitä kohti siis!

Mahtavaa marraskuuta!

 

 


22.10.2022

Salajuttuja

Viime aikoina olen miettinyt paljon yksityisyyttä ja omia salaisuuksia. Huomasin nimittäin, että viimeisimmän vuoden aikana olen tehnyt selvän suuntamuutoksen siinä, kuinka avoimesti kerron omista asioistani yhtään kenellekään.

Oman elämän rajat ovat vaihdelleet minulla kyllä ennenkin. Lapsuudesta aina kolmenkympin kieppeille asti salasin systemaattisesti kaikki asiat, jotka koin itseäni haavoittavina. Erilaisten myllerryksien myötä sain kuitenkin kokea, miten huojentavaa ja vapauttavaa on pläjäyttää luotettavassa seurassa kaikki ilmoille. Tuosta seurasi useamman vuoden jakso, kun minun oli helppo jakaa omia ajatuksiani lähestulkoon mistä aiheesta tahansa. Oli tunne, ettei ole tarvetta salailla omasta elämästä piiruakaan.

Nyt jokin on kuitenkin muuttunut. Jollain tapaa minun on edelleen helppo puhua henkilökohtaisista kipukohdistani, mutta etenkin onnen kokemukset olen järjestelmällisesti alkanut pitää itselläni. Tätä olen mietiskellyt paljon ja hakenut syytä asialle. Luulen, että henkilökohtaisten rajojen muuttumiseen on johtanut useampi seikka.

Ensinnäkin, ihmisillä on oman elämänsä estradeilla menossa jos minkälaista esityksiä. Jos keskustelukumppanillani on jokin elämänkriisi tai -mullistus meneillään, ei tunnu aiheelliselta ripotella väliin oman elämän raportteja. Tuntuu luontevammalta keskittyä toisen tilanteen purkamiseen kuin kääntää puhetta omiin kuulumisiin. Henkisesti kuormittunut ihminen ei välttämättä edes hoksaa kysyä toisen kuulumisia erityisemmin ja silloin ne on vielä helpompi jättää kertomatta.

Toiseksi, kipukohdista on helpompi puhua. Jostain syystä meillä on kulttuurisesti hyväksyttävämpää kertoa negatiivisia asioita kuin positiivisia. Olen huomannut, että kurjien käänteiden käsittely tehdään turvallisella sektorilla, mutta ihmistyypistä riippuen positiiviset terveiset voivat aiheuttaa riskin kateudelle ja jopa alemmuuden tunteelle. Vaikka kuinka saisit lämpimän ja myötäiloisen reaktion, hetkisen päästä sivulauseeseen verhottu heitto saattaa kertoa muuta.

Kolmanneksi, luottamus on ainakin osittain murentunut. Korona-aika muutti ihmisiin liittyviä näkemyksiäni paljon, sillä omassa kuplassani tuomitsevuus, paheksuminen ja omien mielipiteiden yliarvostaminen lisääntyivät lävähtämällä. Voi olla, että niitä oli ilmennyt jo aiemminkin, mutta en vain ollut tajunnut asiaa. Yksityisyyden rajat ylitettiin peruuttamattomalla tavalla ja toisten ihmisten elämänvalintoihin puututtiin tyylillä, jota en tule itse koskaan hyväksymään. Esimerkiksi se, että rokottamattomuuden valinneita ihmisiä haukuttiin idiooteiksi ja kulkutautimyönteisiksi, oli aivan järkyttävää, ilmisuoraa haukkumista ja kiusaamista. Itse en ole rokotteita ottanut (lähtökohtaisesti jo ylitsepääsemättömän piikkikammoni vuoksi) ja omalla kohdallani tämä salailun lisääntyminen alkoi rokottamattomuuden salaamisesta. Kerroin asiasta kyllä avoimesti luotettavaksi pitämilleni ihmisille, mutta osaa kertomisista kadun. Jotkut käyttivät tilannetta oman alemmuuskompleksinsa hoivaamiseen, nostivat itsensä muiden yläpuolelle, paasasivat ja tuomitsivat. Tuolloin päätin, että jatkossa pidän yksityisistä rajoistani vieläkin tiukemmin kiinni - en kaipaa ketään kertomaan mielipiteitään minun tekemistäni valinnoista.

Neljänneksi, haluan hypettää omalla tavallani ja pitää tunteet itselläni. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen nauttinut omasta tavastani juhlistaa ja iloita onnistumisia. En kaipaa huomiota, ihQuilua ja lässytystä, vaan parasta on piehtaroida omasta sisimmästä kumpuavalla tunteella. Miehen kanssa meillä on ihan omat tavat hyvien elämänkäänteiden juhlistamiseen ja jonkun muun ällömakea onnittelutyyli saattaa tällöin tuntua jopa vastenmieliseltä. Ehkä tämäkin liittyy omaan yhteiskunnalliseen angstiini: olen aina hieman kapinoinut yhteiskunnan luomia normeja ja elämänaskeleita vastaan. En pidä myöskään niistä tilannesidonnaisista normeista, jolloin tiettyyn asiaan pitäisi reagoida tietyllä tavalla.

Ainakin nämä seikat ovat omalla kohdallani johtaneet siihen, että olen teroittanut omia rajojani ja nautiskellut salajutuista enemmän pelkästään kodin piirissä. Tottahan toki olen kertonut kuulumisia ja ajatuksia luotettavassa seurassa kuten aikaisemmin, mutta selkeästi harvemmille ihmisille. Keskustelin tästä aiheesta juuri ystäväni kanssa ja yhdessä tuumin totesimme, että omien salaisuuksien pitäminen heijastelee jollakin tavalla ihmisen henkistä hyvinvointia: kun ei koe tarvetta jakaa tiettyjä asioita ulospäin, on varmasti melko sinut itsensä kanssa.

Jotta postaus sisältäisi esimerkin pimittämistäni asioista, paljastan niistä nyt yhden: me olemme miehen kanssa kihloissa. Olemme tosin olleet jo hyvän tovin, lähes vuoden. :') Vaihdoimme tuohisormuksia viime joulukuussa Lapissa, Levin huipulla. 30 asteen pakkanen ja sanoinkuvaamattoman kaunis maisema jättivät tilanteesta niin voimakkaan muistikuvan, että se säilynee mielessä aina. Myös Pannukakkutalon juhlaherkut maistunevat makunystyröissä pitkään.



Tämä on yksi salaisuus, jota en ole kokenut tarpeelliseksi kertoa sen kummemmin kenellekään, ainoastaan perheillemme ja sittemmin muutamalle muulle ihmiselle. Nyt sormusoperaatiosta on jo niin paljon aikaa, ettei se enää tunnu niin tuoreelta ja vaalittavalta seikalta - sen tohtii mainita täälläkin. Postauksen ruusukuvat ovat tammikuun alusta, kun järjestimme kotonamme kihlajaiskahvittelut. Uutinen on ollut melko helppo pitää salaisuutena, sillä emme ole vielä löytäneet täydellisiä sormuksia. Tuohirinkuloiden lisäksi meillä on kyllä mustat design-sormukset, mutta ne eivät ole oikein näppärät arkikäytössä. Etsiskellään, josko löytäisimme jokapäiväiseen käyttöön vielä miellyttävämmät versiot. 

Meillä on täällä syyslomaviikko loppumaisillaan ja huomaan taas selkeästi, kuinka loma-aika kasvattaa inspiraatiota ja kognitiivista suorituskykyä. Tällaisenkaan postauksen kirjoittamiseen ei yksinkertaisesti riitä aivotoimintaa työarjessa, mikä on todella typerää, sillä kaipaan kirjoittamista. Pitäisi opetella sitä kuuluisaa laiskan naisen strategiaa työpaikalla, jotta paukkuja riittäisi enemmän vapaa-ajalle. No, nyt nautin tästä tunteesta ja loppuloman leppoisuudesta.


Mukavia syyspäiviä!




11.9.2022

Tavallisia kuulumisia

Heippa! Blogin päivittämisessä on ollut pari kuukautta taukoa, vaikka tänne on kyllä ajatus luiskahdellut. Aluksi en oikein saanut kiinni, mistä päivitysjumi oikein johtuu, mutta sitten pääsin jäljille: huomasin, että koen stressiä postausten julkaisemisesta Facen puolelle. Siellä linkit näyttävät yhä enemmän leviävän paikallisten asukkaiden silmille (myös sellaisten, jotka eivät ehkä spontaanisti tänne löytäisi) - se ei tunnu mieluisalta, sillä olen pitänyt blogiani aina pakopaikkana Rautavaaran ympyröistä. Silloin kun pystyn ajattelemaan, että blogin lukijat ovat pääsääntöisesti muualta Suomesta, pystyn olemaan paremmin oma itseni ja kirjoittamaan ilman sensuuria. Ajattelin ratkaista asian siten, etten enää julkaise jokaista postausta erikseen Facebookissa, korkeintaan aina koontivinkin useammasta postauksesta. Aktiiviset lukijat kyllä osaavat käydä täällä kurkkimassa ilman naamakirjaakin. :) Korkalainen-blogi löytyy myös Blogit.fi-sivustolta, joten halutessaan postaukset pystyy laittamaan seurantaan sitä kautta.


Kesä meillä sujui varsin leppoisasti. Kuten uumoilin etukäteen, pidempää roadtripiä emme tehneet minnekään. Kirjasin puhelimen muistioon ylös kesäpäiväkirjaa ja sen mukaan onnistuimme kehittelemään jokaiselle päivälle pientä extrakivaa, kuten pieniä puuhasteluita, sosiaalisia näkemisiä ja lähireissuja. Meillä oli useampana päivänä neljän koiran lauma täällä temmeltämässä, sillä hoidimme vanhempieni collieita heidän urakoidessaan pikkuveljeni raksalla.

Elokuun puolivälissä alkoi työarki ja siitä lähtien Uljas ja Jalo ovat viettäneet arkipäivät keskenään kotona. Kesäloman alkuun saakkahan pojat olivat hoidossa mummolassa. Pitäisi varmaankin koputtaa puuta, mutta yhtä silputtua kirjekuorta suurempaa tuhoa ei ole poikien jäljiltä löytynyt. Jotta karvaturrit eivät jäisi kotiin liian aktiivisina, olen ottanut uudeksi arkirutiiniksi käydä heidän kanssaan parin kilometrin aamulenkillä. Yllättävää, mutta ennen aamuseiskaa tehdyt reippailut ovat olleet itsellekin mieluinen juttu! Työpäivän jälkeen käymme tekemässä sitten aina normipitkän lenkin.

Kesän vaihtuminen syksyksi ei ole kirpaissut, päinvastoin. Olen ollut onnessani, kun enää ei tarvitse kärsiä kuumista helteistä. Syysbluesia en usko tulevan; viikonloppuna tuli täyteen vuosi Armaksen kuolemasta ja olen varma, että tämä syksy ei voi olla yhtä hirveä kuin vuodentakainen.

Nämä alkusyksyn viikot ovat vielä siitä mukavia, että tähän vuodenaikaan järjestetään vielä useampia ulkoilmatapahtumia. Venetsialaiset, jalismatsit ja vaikkapa lähiruukilla pidetty valoshow ovat värittäneet viikonloppuja mieluisasti. Kesällä emme käyneet leffassa, joten sen aioin siirtää meille syksyn ohjelmistoon. Kuopion kaupunginteatterinkin tarjonta kiinnostelisi. Kulttuuria huomaan kaipaavani! No okei, eräjormailuakin: meidän piti lähteä tänään Tiilikan kansallispuistoon reippailemaan, mutta koska keli oli pilvisen ruma, jätettiin suunnitelma vielä tuleville viikoille. Odotan myös sitä, että järven toiselle puolelle Kiparinmäelle rakentuu uusi näköalatorni. Sinne pitää sitten kiivetä katselemaan ruskamaisemia.

Blawhin kanssa minulla on ollut ärsyttävää vastoinkäymistä. Sain valmiiksi uuden julisteen, mutta sen painaminen ei meinaa onnistua sitten millään! Tavallisesti käyttämäni painotalo on sössinyt painoyritykset kolme kertaa, joten nyt odottelen neljättä painosta eri firmasta. Pelkään rehellisyyden nimissä, että en saa vieläkään priimaa. No, lupaan esitellä julisteen täällä heti, kun pystyn.

Työarki on koululla lähtenyt rullaamaan periaatteessa entiseen malliin, mutta siinä on ollut tänä vuonna yksi lisäjuonne, josta en pidä. Meillä ovat nimittäin ykkösluokkalaiset poikkeuksellisesti eri rakennuksessa kuin muut oppilaat. He eivät ole samassa pihapiirissä, vaan seitsemän minuutin kävelymatkan päässä. Minun lukujärjestyksessäni on tunteja ykkösille päivittäin, eli joudun ramppaamaan oman luokkani ja pikkuoppilaiden välillä nonstoppina. Se syö järjettömästi työaikaa! Tavallisesti olen hyvin tehokas välituntien käyttäjä: valmistelen, suunnittelen ja työstän tunteja välituntisin niin paljon kuin mahdollista. Niihin kuuluu myös tietokonehommia. Nyt, kun tuo tehoaika oppituntien välillä meneekin rakennusten väliä tallustellessa, olen ollut hermo pinkeällä. Ketuttaa tällainen ajantuhlaus. Puhumattakaan siitä, että toisessa rakennuksessa olevassa työskentelytilassa en pysty toteuttamaan kuin murto-osan niistä työskentelytavoista, joita normaalissa luokassani toteuttaisin. Argh. Mutta se siitä savujen päästelystä.

Sähköasioita on tullut mietiskeltyä paljon. Meillä vanhenee sähkösoppari marraskuun lopussa, mutta saimme onneksi uusittua sen nykytilanteeseen verrattuna melko hyvään hintaan (13,75 kWh). Luku on kuitenkin lähes kolme ja puoli kertaa entistä suurempi, joten pakkaskuukausien sähkölaskut jännittävät. Pudotamme talveksi talon lämpöjä hieman alemmaksi ja koitamme kompata sitä takan lämmittämisellä. Suihkuaikojen lyhentäminen olisi yksi tehokas keino sähkölaskun pienentämiseksi, mutta en ole varma, kuinka valmis olen siihen. En ole mikään läträäjä muutenkaan ja lämmin suihku on itselleni yksi tärkeistä stressinpoistajista. Saunomista siirrämme enemmälti mökille, siellä puusauna ei kilowatteja pyöräyttele.

Tässäpä olennaisimpia kuulumisia. Tavallista ja tasaista, sopivaa siis. Toivottavasti siellä ruudun puolellakin syksy on startannut vähintäänkin neutraaleissa tunnelmissa!

Kirjoittelemisiin!



5.7.2022

Ja niin minusta tuli asuntosijoittaja

Blogia pidempään lukeneet ehkä muistavat, että olen haaveillut asuntosijoittamisesta jo ikuisuuden. Jos tarkkoja ollaan, niin vuodesta 2017 saakka. Unelmien määritteleminen tavoitteiksi kannattaa, sillä tässä sitä viimein ollaan, kaksinkertaisena asuntosijoittajana!

Tein pari vuotta sitten road mapin, johon kirjasin ylös useamman kuvitteellisen asunnon budjetit sekä säästö- ja maksusuunnitelmat. Sen mukaan arvelin, että pystyisin tekemään ensimmäisen konkreettisen peliliikkeeni kesällä 2024. Mutta kappas vain! Ajan edetessä sijoitustrategiani on viilautunut ja olen selkiyttänyt itselleni, minkä tyyppisistä kohteista olen kiinnostunut. Viime kevättalvella tajusin, että pystyisin jo hankkimaan asunnon haluamaltani alueelta.

Olin seurannut tiettyä seutua jo pidempään, joten tiesin, miten usein ja millaisia kohteita sieltä pompsahtaa myyntiin. Helmikuussa kiinnostuin yksiöstä, jonka lopulta sitten hankinkin. Vaikka asunnon kylppäri ja keittiö olivat mintissä, pinnat tarvitsivat hieman freesausta. Ensialkuun koittikin pieni raksapuristus: seinien maalausta, lattiaan vinyylilankun asentamista ja listojen vaihtamista. Ihan yksin en uurastanut, vaan sain urakka-avuksi vuorotellen äitini ja mieheni. Valmistuttuaan yksiö napsahti nopeasti vuokralle.



Asuntoinnostus roihahti yksiön valmistumisen jälkeen uudestaan, sillä sen hankintaprosessin aikana sain ehdotuksen ostaa naapuriasuntonkin samaan syssyyn. Ihan heti en idealle lämmennyt, sillä ajattelin, ettei tuplaostos olisi minulle taloudellisesti mahdollinen. Mitä enemmän kuitenkin pyörittelin numeroita, sitä realistisemmaksi ajatus muuttui. Alkoi tuntua suorastaan haaskaukselta olla hyödyntämättä pankin ja taloyhtiön kanssa tehtyä pohjatyötä, joten lopulta tein reteänä tyttönä tarjouksen naapurikaksiosta. Summa oli merkittävästi pienempi kuin myyjä toivoi, mutta suurin mihin itse pystyin. Ja hupsis - se meni läpi ja toukokuussa huomasin olevani toisenkin asunnon omistaja. Kaksion kaikki pinnat oli rempattu muutama vuosi sitten, joten vuokrailmoituksen pystyi tekemään suoraan. Sekin hurahti vuokralle viikossa.


Keväällä en pystynyt hiiskumaan asuntokuvioista kenellekään, sillä taikauskoisena en halunnut manata prosesseja epäonnistumaan. Nyt vaiheita muistelee kuitenkin jo mielellään ääneen. 

Olen linjannut asuntosijoittamista varten tietyt periaatteet esimerkiksi huoneiston kunnon ja vastikemenojen osalta. Haluan hankkia ainoastaan sellaisia asuntoja, joissa pystyisin itsekin asumaan. Tämä kriteeri täyttyi nyt kumpaisenkin asunnon kohdalla: olen onnessani, että pinnat ja kylppärit vastaavat määrittelemääni tasoa.


Riskinpoikanen on siinä, että molemmat asunnot ovat samasta taloyhtiöstä. Jos ja kun yhtiössä ilmenee suurempia menoja, ne kohdistuvat molempiin asuntoihin. Kolmen vuoden päästä talossa onkin tulossa kattoremontti, joten nyt hyvältä näyttävä kassavirta tulee jonkin verran pienenemään.

Kevään asuntoprojekti oli jännittävä, innostusta herättävä ja pelottavakin. Kaikista haastavinta oli hoitaa virallisia asioita puhelimitse - minun oli tehtävä itselleni selväksi, että puhelinkammo on ylitettävä, jotta asiat edistyvät. En tiedä helpottiko kammo yhtään, mutta pystyinpähän toimimaan siitä huolimatta. Pieni raksapyrähdys oli puolestaan sitten ihana. Oli mukavaa päästä tekemään jotain itse ja nähdä oman työn vaikutus yksiön ilmeeseen. Huomasin osaavani ja rakastavani etenkin listoittamista: oli superkoukuttavaa onnistua jiirien tekemisessä!





Vuokrailmoituskuvia varten stailasin molemmat asunnot samoilla tavaroilla: isolla villamatolla, Eamesin RAR-keinutuolilla, jalkalampulla, tyynykorilla ja muutamalla pikkuesineellä. Niitä käytin, jotta mittasuhteiden hahmottaminen olisi kuvien avulla helpompaa. Yllättäen kaikista palkitsevin hetki olikin molempien asuntojen kanssa se, kun pystyin vuokrasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen keräämään stailauskamppeet kasaan ja kiikuttamaan ne autoon. Paluumatkalle pakatut tavarat havainnollistivat konkreettisesti, että prosessi oli valmis.

Vaikka kaikki sujui lopulta hyvin, ei tulevaisuudesta voi olla varma. Asuntosijoittaminen on laji, jossa riskejä löytyy vaikka muille jakaa. Tällä hetkellä haluan kuitenkin nauttia onnistumisen tunteesta ja maksella lainataakkaa pienemmäksi tyytyväisenä. Katsotaan taas jokusen vuoden päästä, olisiko sitten taas aika uusille hankinnoille.

Kippis unelmille, tuleville ja toteutuneille!

P.S. Muistattekos vielä asunnon, jonka hankimme kesällä 2019? Se on meillä vielä arkikäytössä kaupunkiasuntona, mutta ehkäpä viiden (tai kymmenen) vuoden aika-akselilla tämäkin siirtyy sijoituskäyttöön. Tästä postauksesta pääset kertaamaan, millaisesta kohteesta oli kyse.



11.6.2022

Kesäsuunnitelmia

Instan puolella kiertää stoorihaaste, jossa ihmiset listaavat kesälomasuunnitelmiaan. Ajattelin jalostaa siitä nyt blogiversion. Minä jäin lomalle tasan viikko sitten ja mies eilen. Meillä on yhteisiä lomapäiviä edessä kuutisenkymmentä kappaletta, joten niiden aikana ehtii teoriassa touhuamaan yhtä sun toista. Mutta mitä sitten?

Kuten kerroinkin viime postauksessa, ei meillä ole tälle kesälle suurempia to do -juttuja. Toivon kuitenkin, että pääsisin puuhastelemaan pienempiä hommia, kuten nikkaroimaan ulos penkkejä. Sen verran projektiorientoitunut olen, että hankin Ikeasta säilytyskalusteita mökin parvelle. Ajatuksena olisi tehdä siellä karsintaa ja siistimistä - ehkä rakentaa kevyt väliseinäkin ajanviettotilan ja säilytettävien raksakamppeiden välille.

Haluaisin myös saada jotain järkeä liikkumiseen ja syömiseen. Mennyt vuosi heitti niistä nimittäin kaiken rytmin pöpelikköön, joten yritän ottaa hölkkälenkit taas kesäohjelmistoon ja tehdä terveellisempiä valintoja lautaselle. Kun ei ole työarkea niskassa, on kaikki tuo paljon helpompaa. Olemme myös ideoineet miehen kanssa, että tämä kesä voisi olla ruokakesä: tarkoituksena olisi kehitellä ja valmistaa vaihtelevia safkoja. Olisi mahtavaa löytää jokin uusi ruokalemppari!

Kotikulmilla varmasti saunomme, suppailemme ja porealtailemme viime kesän tapaan. Myös pihanhoitoon kuluu aikaa. Toivoisin innostuvani lukemisesta, joten ehkäpä tulee käytyä useammin kirjastossakin. Herättelin eloon vuoden kiinni olleen tabletin, jotta pääsen aamuisin lukemaan Savon Sanomien digilehteä. En tiedä miksi sen lukeminen ei ole talviaikaan niin must, mutta kesäaamuihin uutiskattaus kuuluu kuin suklaajäätelö vohveliin. Se on olennainen osa hitaita aamukahveja.

Sain synttärilahjaksi tulipaikan, joten grillausta lienee luvassa. Koirien kanssa touhutessa hujahtaa myös aikaa: jo siinä riittää ohjelmaa, että kirmailuttaa colliepoikia omalla pihalla. Kesäöisin aion olla taas se yöpaitahihhuli, joka käy itikoita väistellen kuvailemassa mahtavia taivaanrannan värejä. Muikea bonus olisi, jos saisin otettua tarkan kuvan meidän tienoilla elelevistä joutsenista. Meillä on ollut puheissa yöpyä mökillä, joten ehkäpä sekin ajatus kehittyy toteutukseen asti.




Luulen, että tänä vuonna emme tee pidempää roadtripiä minnekään. Nyt ei ole ollut mielessä mitään erikoisempaa reissukohdetta, joten voi olla, että matkustelu jää vähemmälle. Korkeintaan täsmäpyrähdyksiä yksittäisiin paikkoihin, jos sellaisista pompsahtaa ideoita mieleen. Vaikka reissuaminen jäisikin vähemmälle, toivon, että kesässä säilyy tasapaino kotiympyröiden ja muun maailman välillä. Tekee nimittäin hyvää, kun käy välillä näkemässä ja kokemassa jotain muuta - vaikka sitten naapurikunnissa.

Lähihuudeilta käymme varmasti katsomassa yhden tai useamman kesäteatteriesityksen. Toivoisin pääseväni myös leffaan. Omilla kylillä osallistumme pitäjäpäiville ja jaliskentillekin kipittelemme taas. Kesä ei ole kesä ilman pakohuonepeliä, joten haarukoimme taatusti ainakin Savon toimijoiden tarjonnan. Joku kiva keikkakin olisi mukava käydä katsomassa! Uljaksella ja Jalolla on muuten kesäohjelmistossa yksinoloon totuttelua, joten jo koirakaksikon treenin vuoksi on meidän välillä osattava irtautua pois omalta tontilta.

Aikaisemmista kesänvietoista parhaimmat muistijäljet ovat jättäneet sosiaalisesti vietetyt hetket. Voi, toivon niin kovasti, että tänäkin kesänä pääsisimme näkemään ystäviä, tuttuja ja tuntemattomiakin. Käymään kylässä ja kattamaan kahveja meille kotiin. Erilaisten keskusteluiden ja kuulumisten antama energia on valtavan ihanaa - sitä kaipaan!


Instan haasteessa ihmiset tekevät kesäsuunnitelmistaan listan, joten tässä meikäläisen kesätoiveet vielä listamuodossa. Kesäsuunnitelmissa on...

  • puuhastella ja nikkaroida pieniä juttuja kotona
  • järjestellä mökin parvea
  • liikkua ja syödä terveellisesti
  • saunoa, suppailla, poreilla ja grillata
  • lukea
  • hoitaa pihaa
  • touhuta koirien kanssa ja opettaa ne olemaan pidempiä aikoja keskenään
  • kuvata maisemia
  • yöpyä mökillä
  • kuluttaa kulttuuria lähiseuduilla
  • jalispelejä
  • nähdä ihmisiä ja
  • olla stressaamatta, meni kesä miten meni.
Siinä ajatukset, jotka tulivat tässä hetkessä mieleen. Tiedän, että syyskuussa muistelen nyt vietettäviä kesäpäiviä kaiholla, joten nautin, elän ja tankkaan niistä kiitollisena jokaisen sekunnin - tylsimmänkin.

Rentoa kesää 2022!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...