12.10.2021

This or that

Tähän väliin kaipaan blogiin jotain kevyempää sisältöä. Löysin luonnoksista this or that -idean, jossa valitaan kahdesta vaihtoehdosta aina jompi kumpi. Blogeissa tällaisia on kiertänyt useita erilaisia versioita ja kokosin niistä nyt oman listani. Rentoa ja simppeliä, joten let's go - tummennetulla meikäläisen valinnat.


Talvi / kesä

Kevät / syksy

Yhdessä / yksin 

Kirja / e-kirja

Aamiainen / lounas

Räikeä / neutraali

Juosten / kävellen

Kotimaa / ulkomaa

Joulu / juhannus

Housut / hame

Päivä / yö

Laulaminen / tanssiminen

Yökerho / pubi

Kirja / lehti

Kaupunki / maaseutu

Asunto / omakotitalo

Keikka / festarit

Moderni / retro

Puhuen / kirjoittaen 

Livenä / netissä

Puhelu / viesti

Pyykkäys / tiskaus

Korkkarit / lenkkarit

Jalkapallo (livenä) / jääkiekko (telkusta)

Lenkkeily / salitreeni

Hampurilainen / tacot

Netistä / myymälästä

Taidolla / tunteella

Suolainen / makea

Rikkaus / rakkaus

Radio / TV

Säästäminen / tuhlaus

Näytelmä / elokuva

Work hard / play hard

Iltavirkku / aamuvirkku

Suunnitellen / ex tempore

Seikkailu / löhöily

Ryhmässä / yksin

Auringonnousu / auringonlasku

Ajoissa / myöhässä

Farkut / legginsit

Lauantai / sunnuntai

Suklaa / vanilja

Sade / lumi

Komedia / draama

Minttu / kaneli

Kahvi / tee

Facebook / Instagram

Eläintarha / huvipuisto

Puunattu / meikitön

Räppi / rokki

Kärsimätön / kärsivällinen

Haju / maku

Hiukset auki (ihmisten ilmoilla) / hiukset kiinni (kotona) 




Rentoa syysiltaa!



1.10.2021

Armas 23.4.2015-10.9.2021

Kolme viikkoa sitten meidän maailmamme pysähtyi.

Oli alkamassa odotettu viikonloppu; mieskin oli juuri tullut töistä kotiin ja olimme asettautumassa telkkuhuoneeseen illanviettoon. Miesväki ehti juuri ja juuri sohvalle, kun Armas sai aivan yhtäkkiä sydänkohtauksen. Pikkuinen tippui sohvalta lattialle ja huusi kivuissaan. Minä ehdin juosta toisesta huoneesta Armaksen luokse, puhuin rauhoittavasti ja hieroin samalla kylkiasennossa tärisevän koiran rintakehää ja lapaa. Muistan ajatelleeni, että kunpa kipukohtaus (luulin vielä siinä vaiheessa, että Armas oli niksauttanut selkänsä sohvalle hypätessään) menisi äkkiä ohi, että pääsisimme ajamaan eläinsairaalaan. Kohtaus loppuikin äkkiä - se kesti kaikkinensa vain noin minuutin - ja Armas meni sitten hervottomaksi.

Itse en tajunnut edes ajatella seuraavaa vaihtoehtoa, kun mies jo hätääntyi, että hengittääkö Armas. Paniikkitarkastelut ja toteamus, että ei hengitä. Mies aloitti paineluelvytyksen, minä soitin samaan aikaan eläinsairaalasta ohjeita. Sieltä saimme ohjausta elvyttämiseen: 30 painallusta, sitten kaksi puhallusta sierainten kautta. Mies paineli, minä puhalsin. Eläinlääkärin mukaan voisimme yrittää elvytystä 10 minuuttia - virkoaminen tapahtuisi jos olisi tapahtuakseen. Yritimme 15 minuuttia, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Oli pakko luovuttaa. Itselläni oli niin epäuskoinen olo, että yritin hankkia meille vielä stetoskooppia lainaan, jotta olisimme voineet varmistua sydänäänien lakkaamisesta. Stetoskooppia ei löytynyt, mutta naapurimme kävi luonamme toteamassa tilanteen. Armas oli kuollut.

Mies on mukana paikallisen palokunnan toiminnassa ja hänellä on ensivastekoulutus. Hän totesi heti, että kyseessä oli selvä sydänkohtaus. Myös eläinlääkäri vahvisti, että siltä vaikuttaa. Mitään sydämeen liittyviä ennakkomerkkejä emme olleet etukäteen huomanneet tai osanneet tulkita, sillä Armas oli omanlaisensa energinen ja innokas koira loppuun saakka. Vielä kuolinpäivänäkin kävimme tekemässä normaalipitkän lenkin ja ulkoilimme toiseen kertaan omalla takapihalla ulkolelun kanssa juosten. Armas ei koskaan vaikuttanut hengästyneeltä, väsähtäneeltä tai poikkeuksellisen janoiselta, joten siksi tapahtunutta on äärimmäisen vaikeaa uskoa. Avaukseen emme Armasta kuitenkaan halunneet lähettää, vaan hautasimme pikkuisen seuraavana päivänä omalle tontille oman pedin ja rakkaimpien lelujen kanssa.





Tilanteen uskomista vaikeampaa on sen hyväksyminen. Armas oli vasta kuusivuotias. Kuusivuotias. Pikkuisen aika ei olisi todellakaan ollut vielä! Ei moneen vuoteen! Luulen, että en pysty koskaan hyväksymään tätä. Tuntuu pohjattoman epäreilulta, että Armas riistettiin meiltä ennenaikaisesti pois.

Jos jotain osasin, niin rakastaa ja olla kiitollinen oikealla hetkellä. Nautin Armaksen kanssa olemisesta joka päivä ja vielä viimeisenä yhteisenä perjantainakin ajattelin, miten onnellinen olen tuon pikkuisen olemassaolosta. Armas oli minulle yhtä kuin elämä. ♥

Tyhjä koti on tuntunut viimeisten viikkojen ajan ihan kamalalta. Vapaa-aika koulupäivien jälkeen on kulunut lamaantuneena sohvalla, viltin alla makoillen. On ollut tuskallista olla ilman Armaksen halauksia ja läheisyyttä.

Armas oli koira, joka oli mukana kaikessa arkisessa tekemisessä: vieressä sohvalla, keittiössä ruoanteossa, pylly vasten pyllyä nokosilla, hampaidenpesussa, roskienviennissä ja vaikkapa vessassakin. Puhumattakaan yhteisistä lenkki- ja leikkihetkistä. Armas paimensi meitä pihatöissä ja seurasi työhuoneen ovelta minun Blawhin hommani. Armas ei koskaan karannut, vaan se osasi uskomattoman hyvin pysyä omalla tontilla.

Meillä oli lukemattomia omia inside-juttuja, sanontoja ja rutiineja. Ehkä hauskin niistä oli viime vuosina kehittynyt sukkavaras-leikki. Sen aika oli aina iltaisin, kun olin käynyt iltasuihkussa. Kun Armas kuuli minun sulkevan suihkun, se pinkaisi kodinhoitohuoneeseen varastamaan lattialle jättämäni villasukan. Sitten minun piti alkaa äimistellä: "Mmmmikä sinulla on? Onko sinulla äitin villasukka?! Senkin sukkavaras!" Sitten Armas pinkoi sukka suussaan joko olohuoneeseen tai makkariin, missä jatkettiin vielä hetki leikkiä sukan kanssa. Sitten alkoikin aina iltapalan laittamiset, joihin niihinkin oli ihan omat ohjelmat.

Elämä ilman näitä juttuja tuntuu tyhjältä.






Koirana Armas oli maailman paras. Sillä oli ihan omanlainen persoonansa ja meillä pikkuinen sai olla juuri sellainen kuin oli. Armas luki ja tarkkaili ihmisiä 24/7. Se ei osannut rauhoittua nukkumaan, elleivät ihmiset nukkuneet tai olleet töissä. Armas oli äärimmäisen ihmisläheinen ja hakeutui aina viereen kyöhnäämään tai leikkimään - lelujen kanssa väpeltämistä Armas rakasti superpaljon. Jos ilmapiirissä oli jotain poikkeavaa havaittavissa, Armas yritti aina omalla olollaan rauhoittaa tai helpottaa tilannetta. Omasta mielestäni Armas haki poikkeuksellisen paljon katsekontaktia ihmisiltä.

Tietyt asiat eivät olleet Armakselle helppoja: liukkaat alustat pelottivat ja syöminen oli monimutkainen operaatio. Myös tietyt äänet - kuten aivastaminen ja kovaääninen nauraminen - saivat Armaksen huolestumaan. Näiden vastapainona Armas loisti monessa asiassa: sen luonne oli lutuinen ja ystävällinen. Armas rakasti lapsia eikä se ollut paukkuarka. Ihmisen rohkaisemana se luotti ja uskalsi kokeilla vaikeampiakin juttuja, kuten niitä liukkaita alustoja tai vaativia sillanylityksiä. Armas oppi taitavaksi vahtikoiraksi ja osasi reagoida kutsumattomiin vieraisiin. Se osasi toimia myös käskystä. Kaiken lisänä, Armas oli valtavan kaunis koira. ♥

Itse olin huolissani Armaksen nivelistä - pikkuisella todettiin nivelrikko jo kolme vuotta sitten. Ruokavalio rukattiin jo tuolloin nivelystävälliseksi ja pyrin hieromaan Armasta aina, kun vaikutti siltä että se sitä kaipasi. Olin henkisesti valmistautunut nivelongelmien pahenemiseen ja jytäkämpiin kipuhoitoihin ja nyt tuntuu, että tuo kaikki valmistautuminen oli niin turhaa kuin olla ja voi - nivelongelmien aiheuttamiin asioihin (ja luopumiseenkin) liittynyt varautuminen ei ole helpottanut oloa tässä nykytilanteessa yhtään.







Yksi Armaksen elämän rikkauksista oli koirakaveri Timi, joka syntyi kaksi kuukautta Armasta myöhemmin. Pojat kasvoivat yhdessä ja kehittelivät vuosien saatossa vaikka mitä omia touhujaan. Koskaan eivät rähisseet toisilleen, vaan hyvä mieli kantoi läpi yhteisen elämän. Timi on vanhempieni collie ja Armas pääsi säännöllisesti mummolaan hoitoon ja Timin kanssa leikkimään. Timi oli myös paljon meillä hoidossa. Pojat lenkkeilivät vieretysten, ottivat hippaspurtteja pihalla, väänsivät keppiä, hakivat palloja vuorotellen ja nukkuivat välillä toisiaan liki. Touhusivat ja tsillasivat. 

Armas opetti meille paljon elämästä. Se näytti, minkälaista elämää haluamme elää ja minkälainen elämä tuntuu onnelliselta. Koiraton elämä ei sellaista ole. Vaikka suru Armaksen menettämisestä tulee jylläämään sydämessä vielä pitkään, yritämme löytää meille uutta töppöjalkojen vipellystä. Armas oli täällä läsnä vielä reilun viikon menehtymisensä jälkeen ja pääsin kysymään sen mielipidettä pikkuveljestä. Sain asiasta kaipaamani merkin ja tiedän, että Armas toivoo elämäämme uutta iloa.










Rakkauden hinta on suru. Tässä tapauksessa suru on nyt valtava ja pohjaton. Siitä huolimatta emme peruisi kokemiamme vuosia Armaksen kanssa - päinvastoin. Voin sanoa käsi sydämellä, että oman elämäni onnellisimmat vuodet ovat olleet ne, jotka saimme viettää Armaksen kanssa. Kiitos, pikkuinen - ihan kaikesta! Tiedän, että näemme vielä. ♥ Siihen saakka Armas pääsee nyt vilistämään taivaassa sinne etukäteen muuttaneiden rakkaiden ja kavereiden kanssa.

Meillä alkaa elämä 2.0.



1.9.2021

Säästösyyskuu


Helou, säästösyyskuu! Olette ehkä somesta huomanneet, että syyskuu on monelle kuukausi, kun kesän humputtelut on humputeltu ja on aika kohdistaa katse kukkaronnyöreihin.

Tein teemaan sopien Blawhille ilmaismateriaalia ja ajattelin, että olisi mukava sivuta aihetta täällä blogissakin. Heti alkuun on kuitenkin todettava, että minulle jokainen kuukausi on säästökuukausi: olen kalibroinut oman taloudenpitoni jo kuusi vuotta sitten tiettyyn moodiin ja nuo samat asetukset porskuttavat edelleen samalla mallilla - kuukaudesta toiseen, oli kesä tai talvi.

Säästäminen on aihe, jota rakastan valtavasti. Oma elinympäristöni kuitenkin rajoittaa aiheesta löpisemistä aika vahvasti ja olenkin todennut, ettei minun kannata sivuta omia lukujani julkisesti. Yleisellä tasolla puhuminen on kuitenkin enemmän kuin tarpeellista!

Säästämisen kannalta on olennaista tietää omat tulonsa, tunnistaa kulunsa ja hallita menonsa. Tätä varten tein (ylimmässä kuvassa näkyvän) täytettävän pohjan, jossa seurataan kuukauden tuloja ja menoja. Niiden perusteella lasketaan säästöön jäänyt euromäärä. Simppeli paperi on otsikoitu nimellä Säästökuu, jotta sitä voi käyttää minä kuukautena tahansa. Otsikon vieressä olevaan lippuseen voi merkata kuukausitiedon vaikkapa näin: 09/21.

Itselleni kaikki kuusi viimeistä vuotta ovat olleet säästämistä ja investoimista nykyisiin tiluksiin (puhumattakaan sitä aikaisemmista säästövuosista Iisalmen kodin kanssa): kun ostimme rantatontin syksyllä 2015, on joka ikinen ylimääräinen killinki kulunut rakentamiseen. Viimeisin vuosi on ollut railakasta loppukiriä, kun olemme saaneet valmiiksi puuvaraston, autokatoksen, pihanlaiton ja kesken olleen sisäsaunan. Tonnit ovat näissä hommissa vilisseet silmissä, kuten jokainen rakentaja tietää. Kesällä koitti historiallinen käännekohta, kun kotiin liittyvät säästökohteet loppuivat ja pääsin aloittamaan säästämisen jotain ihan muuta varten. Aika muikea fiilis.

Oma säästämiseni on tavoitteellista ja sitä varten minulla on jämpti suunnitelma. Tähän liittyy toinen tekemäni ilmaispohja: bujoilijoille tuttu tracker, jota käytetään säästötavoitteen seuraamiseen. Se löytyy seuraavasta kuvasta. Sain toiveeksi tehdä pohjan viiden tonnin keräämiseen, mutta sen lisäksi PDF-tiedostosta löytyy myös blanco pohja vapaavalintaisen säästösumman kerryttämiseen. Trackerissa lokeroita väritetään sitä mukaa, kun säästösumma karttuu.

Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että omat trackerini ja säästölaskelmani eivät ole tällaisessa paperisessa muodossa, vaan aivojeni sopukoissa. Olen niin tietoinen omista tuloistani ja menoistani, että pystyn kalkuloimaan niitä suoraan päässä. Jos nyt joku kysyisi, paljonko minulla on (käyttö)tililläni tällä hetkellä rahaa ja kuinka paljon sieltä kuluu kauppaostoksiin ennen seuraavaa palkkapäivää, osaisin sanoa luvut lähestulkoon euron tarkkuudella.

Oma säästämistapani on hyvin simppeli. Kun palkka kilahtaa tilille, siirrän siitä automaattisesti tietyn euromäärän sivuun - summa on pysynyt samana lähes kymmenen vuotta. Mikäli palkkakauden lopussa tilille on jäänyt ylimääräistä rahaa, siivoan nekin säästöön. Materian hankkiminen ja kaupoissa pyöriminen ei ole minulle mielekästä, mikä tekee säästämisestä helppoa.

Säästäminen ja raha ylipäätään on aihe, josta saisin eriteltyä useammankin postauksen. Tuntuu jopa siltä, että meikäläisellä olisi patoutunutta rahapuhetta sisällään. Yksi tämän postauksen jatko-osa olisi se, että mielestäni (tavoitteellinen) säästäminen tarvitsee rinnalleen kaksi muutakin ulottuvuutta: tienaamisen ja sen, että säästetyt rahat alkavat tuottaa. En kuitenkaan omasta kiinnostuksestani huolimatta taida tarttua teemaan laajemmin, sillä kuten sanoin - elinympäristö rajoittaa. Pitäydyn anonyymissä keskustelussa ja ajatuksenvaihdossa somen syövereissä. Onneksi sentään samassa taloudessa asuu mies, joka on kiinnostunut aiheesta kanssani! ♥


Jos sinulle olisi hyötyä tällaisista säästöpohjista, pääset lataamaan ne ilmaiseksi täältä.

Mukavaa syyskuuta sinulle - säästitpä tai et. :)



15.8.2021

Bye bye, kesä!

Vaikka sitä kuinka uskottelisi muuta itselleen, niin kesä loppuu joka vuosi koulujen lukuvuoden alkuun. Niin nytkin. On siis aika kiittää ja hyvästellä suvi 2021 touhuineen - joita muuten riitti!


Tämä kesä oli supersosiaalinen, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Nähtiin entisiä ystäviä, tutustuttiin uusiin ja tehtiin maailmaa paremmaksi. Vierailtiin ristiin rastiin. En lopulta enää pysynyt laskuissa, monetko kahvikattaukset sain tehdä meidän ruokapöydän ääreen - ihanan monet!

Kotihommina saatiin autokatos maalattua, terassit valtattua, kevään istutukset pidettyä hengissä ja uimaranta kohennettua. Pestiin mattoja, raivattiin risuja ja katseltiin auringonlaskuja. Kärvisteltiin helteissä, nautittiin jalismatseista ja syötiin hyvin. Suppailtiin, saunottiin ja uitiin.

Kulttuuriakin päästiin pitkän tauon jälkeen kuluttamaan. Käytiin kesäteattereissa, roadtrippailtiin ja pelattiin pakopelihuoneita. Käytiin kirjastossa ja ysärifestareilla. Eräjormailtiinkin.



Tuntuu, ettei tämän täyteläisemmin olisi osannut enää kesää viettää. Olikohan tämä paras kesä ikinä? Toivon, että näistä kuukausista saisi otettua mallia syksyn ja talven varalle: jospa nyt osattaisiin lähteä viime vuotta aktiivisemmin kotikunnan rajojen ulkopuolelle ja tipoteltaisiin menoa ja meininkiä arkikuukausiinkin. Koronasta huolimatta.




Kiitos, kesä 2021! Jäät kauniina muistoihin.


3.8.2021

DIY: Tarjoilualunen

Ihanaa sadepäivän iltapäivää! Tänään on saanut hyvällä omallatunnolla nysvätä peiton alla ja datailla tietokoneella, kun ulkohommille ei ole ollut mitään asiaa. Mahtavaa, että viimeinkin saadaan vettä taivaalta! Viileämmät päivät ovat houkutelleet pintaan DIY-innostuksen ja sainkin juuri valmiiksi pikkuprojektin, joka on ollut nice to try -listalla talvikuukausista saakka.



Kokeilin tehdä kaksi sateenkaaren muotoista tarjoilualusta suolataikinasta, jonka valmistamiseen löytyvät tarvikkeet jokaisen kotikeittiön kuivakaapista. Idea näihin syntyi nähtyäni kuvan OYOY:n silikonisista Rainbow-pannunalusista, joita todennäköisesti toivon vielä joululahjaksikin. En kuitenkaan malttanut odottaa jouluun, vaan halusin kokeilla, miten omien versioiden tekeminen onnistuisi. Ja hyvinhän se luisti!

Tekeminen oli todella simppeliä:

1. Taikina valmiiksi (3 dl vehnäjauhoja, 1,5 dl suolaa, 1,5 dl vettä ja 1 rkl öljyä), anna tekeytyä noin tunti.
2. Sateenkaaren muotoilu mahdollisimman tasaisista pötkylöistä. Kokoa sateenkaari suoraan uunipellillä olevan leivinpaperin päälle.
3. Kuivatus uunissa. Aika riippuu massan paksuudesta, itse kuivatin näitä 125 asteessa kolmisen tuntia.
4. Maalaaminen. Nämä maalasin varastosta löytyneillä seinämaaleilla.

Kuumuutta ja kosteutta en usko itse tehtyjen alusten kovin hyvin kestävän, vaan tarkoitus on käyttää näitä neutraaleissa olosuhteissa kahvikupin ja tarjoilukippojen alusena sekä koristeena.


Muotoilukytöä jäi vielä vähän päälle ja mietinkin, miten voisin soveltaa kalanruotokuviota vastaavien tarjoilualusten tekemiseen. Voi olla, että loppukesän mittaan innostun vielä kokeilemaan vol. 2 -versioita!

Loppupäivän mission impossiblena olisi käyttää Armas kastumatta lenkillä (pojulla ei ole vielä omaa sadetakkia) ja piipahtaa kirjastossa. Ehkä sadepisaroiden ropina houkuttelee myös mökille puusaunan lämmitykseen.

Tunnelmallista tiistaita!



25.7.2021

Kylpyhuone

Halleluja, meidän talo on valmis. Käytännössä kyse oli saunan lauteiden valmistumisen jälkeen (klik) enää kylppärin kattolistoista, wc-päätyyn johtavan kulkuaukon kulmalistoista sekä seinässä olevan shampoosyvennyksen metallilistoista. Vaikka kötösteltäviä listoja ei ollut määrällisesti paljoa, meni niiden värkkäilyyn kuitenkin reilusti aikaa. Mutta täällä ne nyt ovat paikoillaan ja nautin viimeistellystä jäljestä joka ikinen kerta tilaan kävellessäni!

Listoitushommien valmistuminen tarkoittaa sitä, että pääsen viimein julkaisemaan tämän pesuhuonepostauksenkin. Olisittekohan arvanneet, että tila on meillä näin tummasävyinen? Aikaisemmassa Iisalmen kodissa meillä oli kylppärin seinät valkoista laattaa, joten tämä nykyinen ilme on siihen verrattuna täyskäännös. Tänne halusin pesämäisempää, hiukan marokkolaisvivahteista tyyliä.

Seinät on laatoitettu tummanharmaalla Etsy-laatalla, jossa on betonia jäljittelevä pintakuviointi. Se ei kunnolla erotu näistä kännykällä otetuista kuvista, vaan jälki harmittavasti pikselöityy. Tykkään kuitenkin laatoista kovasti, vaikka raksan valmistuessa eräs viimeistelytiimin jäsen neuvoikin minulle pesuaineet laattojen pinnassa olevan härmän poistamiseen. Heppu ei hoksannut asiaa, vaikka yritin selittää, että kuviointi kuuluu laattaan. :') Tiililadonta oli must-juttu, jonka halusin.

Lattiassa jatkuu sama iso Casablanca Grigio -laatta kuin kodinhoitohuoneessa ja keittiössä.

Sadesuihkut ovat Oraksen Optima-mallia ja niiden alla olevat linjalattiakaivot ovat Unidrainilta. Musta Domus-hyllykaluste on samaa sarjaa talon toisen wc:n (klik) kanssa, mutta täällä kalusteen pinta kestää kosteutta. Hana on Ikeasta. Otsoson Via -valopeili on ollut todella mieluisa: sen ääressä on helppo meikata pimeinä talviaamuina ja peilin valo antaa tunnelmallisen yleisvalon. Sen kaverina käytämme tilan valaistukseen suihkujen yläpuolella olevaa, kattolistan viereen integroitua ledinauhaa. Kylppärin katossa on myös kaksi isoa, himmentimellä toimivaa yleisvalaisinta, mutta niitä tarvitaan oikeastaan vain harvoissa siivoustoimenpiteissä (esimerkiksi lattiakaivoja putsatessa). Vinosti seinän kupeelta tuleva valo luo jännällä tavalla spa-fiilistä, ja siitä tykkään kovasti.

Tuntuu, että hartioilta on lähtenyt monta kiloa huolehdittavia asioita pois, kun talon voi sanoa olevan valmis viimeistä listaa myöten. Jos jostakin etapista osaa nauttia, niin tästä!

Kesäterkkuja!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...