31.1.2023

Miten talon ääniasioiden kanssa kävi?

Olen kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2012 saakka ja sinä aikana olen ehtinyt rustailemaan postauksia yli kahdeksansataa. Lukijamittarikin näyttää rullanneen jo lähelle miljoonaa. Tätä taustaa vasten on hauska todeta, että kaikista eniten viestiliikennettä poikinut postaus on kaikkea muuta kuin sisustusta ja seesteisiä ajatuksia. Itse asiassa tuo postaus taitaa olla myös ainoa laatuaan, jossa ei ole yhden yhtä kuvaa.

Kyse on viisi vuotta sitten julkaisemastani tekstistä, jossa käsittelin talon ääniasioita. Postauksen nimi oli "Meni vähän eri tavalla kuin piti". Tuolloin kerroin meidän Nibe-poistoilmalämpöpumpun ja Samsungin side by side -jääkaapin aiheuttamista äänihaitoista. Tai no, haitta on melko lievä ilmaisu asialle, joka vaikutti tuolloin elämänlaatuun erittäin merkittävästi.

Molemmat koneet mörisivät niin saatanallisesti, että yöunet menivät. Aiemmassa postauksessa kuvailin tilanteeseen liittyneitä tuntemuksia ja alkuvaiheen selvittely-yrityksiä. Jaoin myös ääninäytteet kummankin toosan osalta. Postauksen pääset lukemaan tästä.

Olen saanut etenkin Nibeen liittyen lukemattomia yksityisviestejä. Useammat ihmiset ovat etsineet minut somesta ja kertoneet kärsivänsä samanlaisesta äänisaasteesta. He ovat kysyneet hädissään, onko meillä löydetty tilanteeseen ratkaisua. Ilokseni olen voinut kertoa, että kyllä! Siksi siis tämä postaus: jotta muutkin samassa tilanteessa olevat löytäisivät vertaistukea, toivoa ja ratkaisuja.

Miten meillä asiat sitten etenivät? Kerrotaanpa ensin Nibestä. Meillä kävi laitetta katsomassa kaksi eri asiantuntijaa. Ensimmäinen oli ihan pihalla koko vekottimesta, kertomansa mukaan ei edes tiennyt miltä laitteen pitäisi kuulostaa, sillä hänen työnsä oli vain asentaa niitä paikoilleen. No, jälkimmäinen professori oli sitten paremmin perillä asioista. Hän totesi, että meillä oleva F750-malli on aiheuttanut ääniongelmia muissakin kodeissa. Kertoi, että laitteen ääni on kova ja joillakin epäonnisilla rakentajilla vekotin oli sijoitettu jopa kodinhoitohuoneeseen mölisemään. Asentaja ei kuitenkaan pystynyt vaikuttamaan ääneen muutoin, kuin säätämään siihen hertsirajoittimen. Rajoitin ei antanut koneen pyörittää hertsejä yli satasen. Tämä vei laitteen mörinästä kamalimman kärjen, mutta ei kuitenkaan korjannut äänitilannetta sille tolalle, että talossa olisi voinut nukkua. Öiksi sammutimme kompuran ja laite toimi pelkän sähkövastuksen varassa.

Emme tietenkään tyytyneet näihin käynteihin, vaan vaadimme Dekotalolta jatkotoimenpiteitä asiaan. Niitä onneksi saimme. Seuraavana kokeiluoperaationa oli asentaa Niben alle neljä senttimetriä paksu, kuminen vaimennusmatto. Sen virittäminen paikoilleen oli erittäin työläs operaatio, sillä käytännössä laitteesta piti irroittaa ensin kaikki putkitukset, käyttää kone kolmen miehen voimin pois paikoiltaan ja asentaa putket uudessa korossa takaisin. 

Vaimennusmatto auttoi merkittävästi. Se käytännössä katkaisi mörinän etenemisen lattiapintaa pitkin. Maton lisäksi keskustelimme myös ääntä eristävän oven vaihtamisesta tekniseen tilaan, mutta se tyssäsi ovimallien puutteeseen. Ainakaan tuolloin äänieristysoven olisi saanut ainoastaan laakamallisena, mikä ei olisi sopinut yhteen talon muiden sisäovien kanssa.

Vaikka vaimennusmatto toi merkittävän helpotuksen ääniasiaan, oli laitteen mörinästä vielä tietynasteista haittaa. Päätimme testata, auttaisiko hertsien kanssa pelailu vielä tilanteeseen ja kokeilimme pudottaa lukemia pykälä kerrallaan alemmaksi. Tämä oli toimenpide, joka toi viimeisen helpotuksen. Kokeilun kautta löytyi nimittäin hertsirajoittimeen arvo, jolla laite ei mörise. Tuo maaginen luku on 70. Sen ylittyessä mörinä kovenee, joten kevättalven 2018 jälkeen ei meidän teknisessä tilassamme ole hertsien annettu nousta yli seitsemäänkymppiin. Ja tuosta asti ovat Niben ääniongelmat olleet historiaa. Ääntä laitteesta kyllä jonkin verran kuuluu, mutta melu ei enää kantaudu arkea tai yöunia haittaavasti teknisen tilan ulkopuolelle.

Mikäli vaimennusmaton ja hertsisäätöjen jälkeen tilanne olisi vielä ollut tuskastuttava, olisimme seuraavaksi alkaneet äänieristää teknisen tilan seiniä ja ovea sisältäpäin kiinnittämällä niihin vaimennusmateriaaleja. Myös IV-kanavien äänenvaimentimet olivat vaihtoehtolistalla. Onneksi tehdyt toimenpiteet riittivät.

Summa summarum: Jos Nibe vaivaa, asenna alle vaimennusmatto ja säädä hertsirajoitin lukuun 70.

Tässä vielä idealista kaikkiin asioihin, jotka voisi yrittää Niben kanssa huomioida, mikäli laitteen hankkimista vasta suunnittelee:

  • Älä missään nimessä sijoita Nibeä kodinhoitohuoneeseen, vaan erilliseen tekniseen tilaan. 
  • Teknisen tilan lattiavaluun on tehtävä kunnolliset katkot siten, että äänen eteneminen asuintiloihin pysähtyy.
  • Pohjakuvassa teknisen tilan huomioiminen siten, ettei se ole lähellä makuuhuoneita.
  • Teknisen tilan seinien ja oven äänieristäminen.
  • Ennen laitteen asentamista vaimennusmaton virittäminen alle.
  • Hertsien rajoittaminen lukuun 70.
  • Äänenvaimentimien asentaminen IV-kanaviin, niin kanavien alku- kuin loppupäihin. 
  • Keskisormen näyttäminen niille, jotka vähättelevät ääniongelmaa.
  • Ja jos mikään ei auta, kompuran sammuttaminen ja lämmityksen säätäminen sähkövastuksen varaan.

Toivottavasti näistä tiedoista olisi jollekulle laitteen kanssa kiroilevalle apua! En ymmärrä vielä tänäkään päivänä, miten Nibe valmistaa tällaisia pumppuja ihmisten käyttöön. Ja että niitä markkinoidaan hyvinä vehkeinä kuluttajille. Huh.



Sitten Samsungiin. Side by side -jääkaappipakastinta meillä kävi katsomassa valmistajan lähettämä korjaaja, joka ei ollut koskaan nähnytkään vastaavaa laitetta. Jotain tietoa vekottimen ongelmista Samsungilla kuitenkin mitä ilmeisimmin oli, sillä korjaajalla oli mukanaan tuuletinelementti, jonka hän vaihtoi. Vaihtamisella ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta mörisevään ääneen. Tämän jälkeen emme saaneet Samsungiin enää kunnolla yhteyttä, sieltä taidettiin vastata hyvin pitkillä viiveillä ja niukkasanaisesti. "Loistavaa" asiakaspalvelua.

No, jääkaappipakastimen kanssa peppuroidessa tuli huomattua, että virtojen katkaisemisen jälkeen se satunnaisesti pyörikin hiljaisesti. Aivan kuin buuttaus ja ylösnouseminen olisi saanut sen välillä toimimaan oikein. Aloin sitten tehdä niin, että aina kun laite alkoi möristä, käytin virtaa poissa. Lopulta kävi niin, että hiljaisempia käynnistyksiä oli yhä enemmän ja enemmän. Jatkoin sitkeästi buuttauksia päivistä ja viikoista toiseen ja yllättäen oltiinkin siinä tilanteessa, ettei jääkaappipakastin enää mörissyt. En enää muista, menikö tähän useampi kuukausi, mutta vuoden 2018 aikana tämänkin rakkineen kanssa helpotti. Nykyisin mörinöitä ei ole kuulunut - ainoastaan sähkökatkojen jälkeen mörinävaihde voi laueta päälle, mutta sen saa nollattua käynnistämällä laitteen uudestaan itse.

En ole sähköinsinööri enkä ollenkaan tajua, mikä logiikan mukaan tällainen jääkaappikorjaus on edes mahdollista, mutta näillä toimenpiteillä sain Samsungin itse taltutettua. Jos siellä ruudun toisella puolella on enemmän tietoa tai näkemystä asiasta, kuulen erittäin suurella mielenkiinnolla, mihin tällainen perustuu. Voiko teknisellä laitteella olla kuvatunlaisia lastenvaivoja?

On ollut superhuojentavaa, että äänivaivat ovat historiaa. Sen muistan viiden vuoden takaa, että äänituskailuun toi oman lisänsä ihmisten suhtautuminen asiaan: ne, jotka tunnustivat ongelmien olemassaolon, auttoivat selviämään ahdistuksen tunteiden kanssa. Ne, jotka vähättelivät tai eivät reagoineet ollenkaan, lisäsivät tuskaa. Empaattisuus onkin jännä ilmiö - miten porukka voikaan olla niin kahtiajakautunutta, että empatiakykyä löytyy joko paljon tai ei ollenkaan? Tähän liittyen muistuu mieleeni eräs absurdi tilanne, jonka koin näiden ääniasioiden tiimoilta pari vuotta alkuperäisen postaukseni jälkeen. Pakko kertoa se teillekin. 

Tuolloin olin eräässä keskustelutilanteessa, joka ei liittynyt meidän talotekniikkaamme yhtään mitenkään. Yhtäkkiä eräs henkilö alkoi keljuilla minulle luonnehtimalla minua ääniyliherkäksi. Olin pöllämystynyt, kun hän perusteli analyysiaan sillä, että "Teidän jääkaappikin piti vaihtaa, kun sinä et kestänyt sen ääntä". Minun vastatessani ällistyneenä, ettei meillä ole uutta jääkaappia, hän alkoi jankkaamaan, että kyllä on. Ja siinä me sitten väittelimme, onko meillä uutta jääkaappia vai ei, kunnes keskustelun muut osapuolet puuttuivat asiaan. Jälkeenpäin muistan miettineeni, oliko henkilön tarkoitus noin puhtaasti vain ilkeillä, vai oliko hänen luetunymmärtämisensä ollut noin heikolla tasolla - ehkäpä kyse oli lopulta molemmista seikoista. Nyt järjenvastainen tilanne enää naurattaa ja pikemminkin laittaa pohdituttamaan, onkohan täällä pikkukylämme vesijohtovedessä kaikki kunnossa, kun tuollaisia tapauksia tänne siunaantuu. :') No, vitsit vitsinä - kaikilla ei kapasiteetti yksinkertaisesti riitä normaaleihin käytöstapoihin ja yleensä juuri tällaiset ihmiset pitävät tapanaan etsiä muiden elämistä pistokohtia, joilla ilkeillä. Klassista kiusaamista, johon löydetään ainekset vaikkapa sitten toisen ihmisen kodin ääniasioista.



Teille muille ääniasioiden kanssa tuskaileville lähetän etähalin. Ongelmat ovat todellisia jokaikiselle äänihaittoja kokevalle eivätkä parane sillä, että joku ulkopuolinen vähättelee tilannetta. Siispä toivotan tsemppiä ja jaksamista puskea eteenpäin asioiden kanssa - jokaisella on oikeus hiljaiseen ja tuskattomaan kotiympäristöön.

Hymyjä!



9.1.2023

Mikä on sinun fokuksesi vuonna 2023?



Tammikuun alkupuoli on aina jollain tavalla innostavaa aikaa. Koko vuodenkierto on vielä edessä ja kirjoitettavana on yli kolmesataa tyhjää sivua. Periaatteessa mikä vain on mahdollista, ja se kutkuttaa.

En ole oikein koskaan syttynyt uudenvuodenlupauksista, sillä ne ovat liian höttöisiä handlattaviksi. Lupausten sijaan olen aina tykännyt tavastani koota edellisvuoden kohokohdat kuukausi kuukaudelta yhteen - ne antavat läpivalaisun siitä, mikä elämässä on tuntunut merkitykselliseltä ja mielekkäältä. Kun pysähtyy menneen äärelle, on tulevaisuuteen fokusoituminen virtaviivaisempaa.


Tälle vuodelle oma pääfokukseni on jo aika selkeä. Aion keskittyä yhden isomman muutoksen toteuttamiseen ja muut elämän osa-alueet saavat joustaa ja mukautua sen edestä. Tämä tulee vaatimaan pinnistelyä ja kompurointiakin, mutta se ei haittaa - tiedän, että oikea aika muutokselle on nyt. Omalla kohdallani suuremmat muutokset vaativat aina pohjatöitä ja tätäkin olen suunnitellut jo kaksi vuotta. :') Vielä en kuitenkaan spoilaa teitä tämän enempää, palailen asiaan myöhemmin tänä vuonna.

Pääfokuksen lisäksi aion pitää matkassa mukana joitakin pienempiä polttopisteitä, jotka olen käytännön kautta todennut toimiviksi. Ensimmäinen niistä on peruselintoiminnoista huolehtiminen. Riittävä uni, järkevä ruokavalio ja tarpeeksi reipas liikuntamäärä luovat hyvinvoinnille niin perustavanlaatuisen pohjan, etten haluaisi tinkiä niiden huomioimisesta. Jos ei optimaalisella, niin ainakin kohtalaisella tasolla yritän fokusoitua näihin.

Toinen vaalittava pikku-ulottuvuus on henkinen hyvinvointi ja ylipäätään oma asenne elämää kohtaan. Omasta mielestäni olen menneinä vuosina saanut kehiteltyä yhä parempia työkaluja psyykkisen tasapainon säilyttämiseen ja näitä välineitä aion huoltaa edelleen. Yhtenä itselleni olennaisimpana oivalluksena olen löytänyt mittakaavan, jolla mitä tahansa asiaa voi suhteuttaa oman elämän perspektiiviin. Tämän myötä olen huomannut, että vain aniharva asia on henkilökohtaisesti merkityksellinen tai mielipahan arvoinen.

Kolmas keskittymisen aihe on toimeliaisuus. Minulle onni syntyy tekemisestä: siitä, että joka viikko olisi jotain kivaa puuhasteltavaa. Tämä vaatii välillä kekseliäisyyttä, sillä aina puuhasteluideoita ei synny noin vain. Yritän kehitellä ja ylläpitää listaa vaihtoehdoista, joihin voisin erilaisissa hetkissä tarttua. Toimeliaisuus paitsi ylläpitää onnellisuutta, se auttaa palautumaan työn ja muun elämän kuormituksesta.

Bonuksena tulee sosiaalinen harmonia. Tähän ei voi aina itse vaikuttaa, siksi se on mahdollinen lisäetu kokonaisuudessa. Viime vuosina olen ollut todella kiitollinen kaikista luotettavina pitämistäni ihmissuhteista ja vieraammistakin kahvittelututuista - se, että saa käydä elämää ja sen ilmiöitä läpi ihmisten kanssa, antaa itselleni paljon. Ehkä tässä on tullut tehtyä jotain oikein sosiaalisella rintamalla, sillä viime vuosina olemme saaneet nautiskella yläkylläisesti monenmoisesta seurasta. Aina näin ei ole ollut, joten siksi tilannetta osaa arvostaa.

Kaikki eivät tarvitse elämäänsä päälinjoja tai fokuksia - tiedän, että jotakuta ne voivat jopa ahdistaa. Itse kuitenkin kaipaan struktuuria elämääni. Se helpottaa eteen tulevien asioiden ennakointia ja auttaa valitsemaan suuntaa eri tilanteissa. Kilpailuviettiä minulla ei ole pätkääkään, mutta henkilökohtaisella tasolla motivoidun suunnitelmista ja niiden mukaan etenemisestä. Tavoitteisiin pyrkiminen on ihanaa!



Jos haluat lähteä ajatusleikkiin mukaan, olen koonnut muutamia apukysymyksiä tämän vuoden fokuksen hahmottelun avuksi. Ready?

Käytä hetkinen viime vuoden reflektoimiseen. Voit kelata vuoden 2022 tapahtumat kuukausi kuukaudelta läpi tai miettiä vastaukset ainakin näihin kysymyksiin:

  • Missä koet onnistuneesi? Miksi niin tapahtui?
  • Mikä meni mönkään hyvistä suunnitelmista huolimatta? Miten tällöin reagoit?
  • Mitkä asiat toivat sinulle eniten energiaa, iloa ja innostusta?
  • Minkä asian haluaisit toistaa tulevaisuudessa?
  • Entä mikä on ehdoton ei?



Suuntaa sitten ajatukset eteenpäin ja mieti seuraavia asioita:

  • Mikä asia saa sinut sellaiseen flow-tilaan, jossa ajantaju katoaa?
  • Kenen kanssa huomaat innostuvasi eri asioista?
  • Mitä tekisit, jos raha ei olisi este?
  • Millaisia uusia asioita haluaisit oppia?
  • Miltä unelma-arkesi näyttää ja tuntuu? Mitä siihen vaaditaan?

Ehkäpä näiden kysymysten avulla saat hahmoteltua konkreettisia steppejä vuoden 2023 fokuksen muodostamiseksi. Tämän tyyppinen pohdiskelu auttaa ainakin itseäni ohjaamaan polttopistettä niihin asioihin, joihin kannattaa mielekkäässä elämässä keskittyä. Ja kun tarkemmin ajattelen, niin olennaisen äärelle syventyminen on oikeasti auttanut karsimaan myös niitä omassa todellisuudessa turhia ja epämieluista oloa aiheuttavia asioita pois. Tiettyyn rajaan asti pystymme ihan oikeasti päättämään oman kurssimme suunnan.

Inspiroivia talvipäiviä!

 

 

2.1.2023

Sisustuskalenteri vuodelle 2023

Se on moro, tammikuu 2023! Tällä kertaa uuteen vuosilukuun on päässyt nopeasti kiinni. Luulen, että etenkin tämän päivän auringonpaiste on vaikuttanut asiaan paljon: kirkkaalta taivaalta paistanut aurinko on tuntunut kuin toiselta universumilta monta viikkoa kestäneen harmaan kelin jälkeen. Tällaisia päiviä lisää!

Tällä kertaa minun ei ollut tarkoitus turista pidempiä pätkiä, vaan tulin postaamaan linkin vuoden 2023 sisustuskalenteriin. Kalenterin runkoidea on sama kuin aikaisempina vuosina. Itse olen tykännyt printata tiedostoa A3-kokoisena työhuoneen seinälle, joten jos sinulla on käytössäsi isompi tulostin, suosittelen tuota astetta suurempaa kokoa.

Kalenterin pääset tallentamaan ja tulostamaan itsellesi tästä linkistä. Halusitpa sitten suoraan tulostaa tai pelkästään tallentaa tiedoston, klikkaa "Tulosta"-painiketta. Sitä kautta pääset tekemään molemmat toiminnot.


Hymyjä!



31.12.2022

Somevuosi 2022

On jälleen pallukkapostauksen aika! Luvassa on siis läpivalaisu meikäläisen somevuoteen kuukausi kuukaudelta. Runko tämän postauksen tekemiseen muodostuu nykyisin Instagramin stoorien perusteella: niistä on kehittynyt itselleni tärkeä muistoarkisto, josta on ihana tsekata, mitä milloinkin on tapahtunut. Tästä syystä päivitän stooreihin aina jotakin, jos haluan muistaa jonkin tietyn päivän, reissun tai tapahtuman. Pallukkapostauksen nimi tulee kuvituksesta, johon olen poiminut jokaiselta kuukaudelta kolme kuvaa. Katsotaanpas, miltä vuosi 2022 näytti.


Tammikuu piti sisällään mahtavia ulkoilukelejä mutta samalla myös rutosti lumitöitä. Uljas pääsi ensimmäisen kerran pitkälle lenkille ja kuukauden lopussa puolestaan eläinlääkäriin silmän sidekalvontulehduksen vuoksi. Kotona nautiskelimme monta kupillista kuumaa kaakaota kermavaahdolla ja keräilimme papereita talon loppukatselmusta varten. Töiden alkaessa kotipäiviä tuli suunniteltua enemmän, sillä sairastuimme miehen kanssa molemmat petin pohjalle vetäneeseen räkätautiin. Sosiaalisia menoja ehti olla sairasteluista huolimatta mukavasti: järjestimme meillä lähisuvulle kihlajaiskahvit, ajelin Siilinjärvelle kummitytön synttäreille ja osallistuin etänä elämäni ensimmäisiin babyshower-bileisiin. Blogissa postasin tavallisista kuulumisista.




Myös helmikuussa ihasteltiin kauniita talvipäiviä. Uljas laajensi reviiriään ja pääsi ensimmäisen kerran kylälenkille. Penkkiurheilijaa hellittiin hiihtolähetyksillä ja kuukausi huipentui näiltä osin Kertun ja Iivon mitalijuhliin Vieremällä. Talviretkeilyä oli ohjelmassa, kun kävimme tutustumassa Tahkolla Mäkiaution rotkon retkeilyreittiin ja laavuun. Samalla reissulla piipahdimme sijoitusasunnon näytöllä. Ukrainan sodan alkamisen vuoksi tuli haukottua henkeä ja sadateltua kirosanoja. Järkytyksen vastapainona saimme iloita dinneristä ystävien kanssa. Itse pääsin herkuttelemaan ystävän kanssa myös laskiaspullakahvien merkeissä. Loppukuusta naureskelimme sängyn alta löytyneelle, avaamattomalle joululahjalle. Se oli mieheltä minulle ja oli mukava saada helmikuussakin! Blogissa postasin sivutoimisesta yrittäjyydestä.




Maaliskuussa uskalsimme ulkoilla kunnolla järvenjäällä. Siellä treenasimme Uljaksen kanssa vapaana olemista ja näkipä koiranpentu suksetkin ensimmäistä kertaa. Mummolan koirakamujen kanssa ulkoilimme meillä ja heidän mökkimaisemissaan. Reippailujen ja herkutteluiden tasapainon säilyttämiseksi maaliskuussa syötiin vohveleita. Pikkuveljelläni ja hänen puolisollaan oli alkamassa omakotitalon rakennusurakka, joten kävimme heidän tontillaan raksakatselmuksella. Samalla reissulla kiipesimme Pisan huipulle. Luonto tarjoili omia elämyksiään revontulien merkeissä. Hiihtolomalla emme reissanneet edes lähikaupunkeihin, vaan lomailimme ihan vain kotosalla. Maaliskuun loppupuolella sain avaimet hankkimaani sijoitusyksiöön ja sen remppa starttasi innostuneissa tunnelmissa. 




Huhtikuussa sijoitusyksiön remonttiviikot jatkuivat ja urakan päätteeksi asunto meni nopeasti vuokralle. Sen jälkeen meillä olikin luvassa reissu Helsinkiin. Vierailimme siellä ystäviemme luona ja nappasimme lähtiessä Jalon mukaamme. Pentuarjen round 2 alkoi ja loppuhuhtikuu menikin taas yöherätysten ja ulkona käymisten rytmityksessä. Pääsiäisenä saimme ystävät Helsingistä kylään ja järjestimme porukalla muun muassa piirakkatalkoot. Loppukuusta ohjelmassa oli omia ja muiden läheisten synttäreitä. Jalo pääsi käymään ensimmäistä kertaa mummolan mökillä ja vipellys oli siellä riemukasta. Huhtikuun kulminaationa päätin tehdä tarjouksen toisesta sijoitusasunnosta. Blogissa postasin pohdiskelevampaa sisältöä täydellisistä ja epätäydellisistä hetkistä.




Toukokuussa jäät ja lumet alkoivat sulaa vauhdilla. Koirien arkea rytmitti huhtikuun tapaan päivähoitopaikka mummolassa. Jalo pääsi ensimmäistä kertaa omalle mökille tenuamaan. Pienten tassujen ohjelmaan kuului muun muassa hihnatreenejä. Lumien sulettua pääsin haravoimaan pihaa ja ulkopuuhien lomassa jännitettiin jääkiekon MM-kisoja. Kahvia hörpittiin äitienpäivän ja ystävän lapsen ristiäisten merkeissä. Kuukausi piti sisällään paljon byrokratiaa, kun pääsin lyömään kaupat lukkoon sijoituskaksiosta. Sen vapautumista piti odotella tovinen, mutta viimein pystyin laittelemaan sen vuokrauskuntoon. Remonttia ei tällä kertaa tarvinnut tehdä. Vaikka vuokralle laittamisen ajankohta meni kortille, löytyi vuokralainen onnekkaan nopeasti. Blogissa postasin Jalosta ja pihakuulumisista.




Kesäkuu alkoi seuratessa, kuinka hiehot kirmasivat pellolle vanhempieni kotimaisemissa. Töistä päästiin lomalle ja lomafiilis iski poikkeuksellisesti heti. Lomanaloittajaisia juhlistettiin Raikun jalkapallojoukkueen kotipelillä ja poreallasillalla. Alkukesästä puuhailin kotona innolla: pesin ikkunoita, valttasin terasseja, vaihdon puhtaan veden porealtaaseen, siistin pihatien reunoja, järjestelin etuterassia, maalasin kukkaruukkuja, sipistelin Armaksen hautaa, tein Blawhin tuotteiden inventaariota ja starttasin mökin parven järkeistämistä. Tsekkasimme myös talon yläpohjan kunnon. Kirosin itikoita, kuten joka kesä. Vanhempieni mökkiremontti valmistui ja vietimme siellä päivää tupatarkastuksen ja kesäruokailujen merkeissä. Tänä vuonna opiskelukavereiden tapaaminen, erkkamiitti, järjestettiin Kuopiossa. Oli mukava päivä käydä ensin syömässä Saanalla ja sitten jalkautua keskustaan. Juhannusta varten siivosin sekä talon että mökin perusteellisesti. Itse juhannus sujui mukavissa merkeissä, kun ystäväni tuli meille kylään. Kesäkuu piti sisällään myös kivoja kahvikekkereitä, kirjastokäyntejä, piipahduksen Nurmekseen, naapurin koiranpentuihin tutustumista, eläinlääkärireissun Nilsiään Uljaksen silmien takia (taas) sekä hellelenkkeilyä ystävän kanssa. Saimme viimein kiinnitettyä kyltin Armaksen haudalla ja esiteltyä eläville pojille SUP-lautaa. Uljas ja vanhempieni Roni uskaltautuivat laudan kyytiin. Blogissa postasin kesäkuulumisista.




Heinäkuussa pikkuveljeni raksalla koitti valupäivä ja kävin paikalla fiilistelemässä tunnelmia. Samalla reissulla vierailin ukin luona Nilsiässä. Kuukauden alkuun ajoittuivat paikalliset pitäjäpäivät, joten niiden tiimoilta oli monenmoista ohjelmaa, kuten Petran keikka ja jalista. Lämpimien kelien jatkuessa uskaltauduin heittämään talviturkin. Uimarantamme tarvitsi hiukan fiksausta, joten pääsin kärräämään sinne usemman kottikärryllisen tuoretta hiekkaa. Heinäkuu oli sosiaalinen kuten aina, joten saimme kahvitella, syödä ja pitää esimerkiksi vohvelikekkereitä useampaan otteeseen. Välillä satoi ja mieleen on jäänyt rankkasateessa tehty lenkki ystävän kanssa. Miehen kanssa kävimme pelaamassa pakohuonepelejä ja viettämässä kaupunkipäivää niin Kuopiossa kuin Joensuussa. Ajelimme myös Sotkamoon pitsalle ja katsomaan Poikamiesboksi-kesäteatteriesityksen. Vuokatinvaaran maisemat tuli tsekattua samalla reissulla. Kotipuolessa retkeilin ystävän kanssa Kiparilla ja Kuopiossa - kaupunkireissulla vietimme kulttuuripäivää ja vierailimme esimerkiksi Puijon tornissa, Pikku Pietarin torikujalla, Kuopion museossa sekä VB-valokuvakeskuksessa. Kotipäivinä nikkaroin grillipaikan penkit valmiiksi ja pyöräytin karjalanpiirakoita. Päiväkahvien ohjelmanumeroina innostuimme katsomaan suomalaisia dokumentteja Areenasta. Jalon elämässä koitti merkkipaalu, kun pikkuinen pääsi ensimmäistä kertaa pitkälle lenkille. Blogissa postasin asuntosijoittamisesta.




Elokuu jatkui sosiaalisissa merkeissä, kun kävin syömässä Nilsiän satamassa ystävän kanssa. Miehellä ja minulla oli vuosipäivä, jota juhlistimme yöpymällä Bomban kylpylässä, vierailemalla Nurmeksen Vanhan Kauppalan avoimissa ovissa ja pakohuoneilemalla Vuokatissa. Bileputki jatkui Uljaksen yksivuotissynttäreillä. Kotona sain valmiiksi ulkoporealtaan suojakannen: sen uusiminen oli ollut koko kesän DIY-projekti, mutta valmistui viimeinkin. Kotihuudeilla oli mukavasti menoa muun muassa jalismatsien, naisten lentopallon harjoitusottelun, venetsialaisten ja Pojun keikan tiimoilta. Työarki starttasi ja karvakorvat alkoivat opetella kotipäivien viettämistä keskenään. Sen tueksi aloitin poikien kanssa puolistuntisen mittaiset aamulenkit. Blogiin en postauksia kirjoitellut, sillä kirjoitusten julkaisemiseen oli muodostunut pieni lukko.




Syyskuussa menot alkoivat vähentyä, mutta pääsimme vielä nautiskelemaan jaliskauden loppumatseista. Jyrkkäkosken ruukilla kävimme katsomassa öisen valoshown, jota olin odottanut hartaasti kaikkien koronavuosien ajan. Kotona aloitimme lämmityskauden jokapäiväisellä takan polttamisella ja sen suhteen kehittyi uusi rutiini: aloin ottamaan lattianokosia takkatulen edessä. Syyskuun sosiaalinen valopilkku oli ystäväperheen ja Iita-collien kyläily meillä. Reippaitakin jaksoimme olla, sillä kävimme yhtenä viikonloppuna kiertämässä Tiilikan kansallispuistossa Uiton kierroksen. Tuolta reissulta on värikkäitä muistoja muun muassa Uljaksen siltastoppien tiimoilta - mies joutui kantamaan koiranjötkäleen kolmen eri sillan ylitse. Blogissa postasin tavallisista kuulumisista.


Lokakuussa energiat olivat matalalla ja etenkin alkukuukausi piti sisällään useampia vättöpäiviä. Sunnuntaisin saunoimme mökin puusaunassa ja venytimme viikonloppuja mökki-illoilla. Kuukauden puolivälissä koitti odotettu ja riemastuttava syysloma, jolloin hilpeämmät menot lisääntyivät: kahvittelimme meillä ystävien kanssa ja pääsin pariin otteeseen paikalliseen ravintolaan ruokatreffeille. Lomalla myös eräjormailimme ystävän kanssa Pumpulikirkolla. Loppukuusta pohjustin joulusiivouksia pesemällä ikkunat talosta ja mökistä. Blogissa postasin salajutuista ja turisin terassimännyistä.




Marraskuun aloitin porealtaan tyhjennyksellä, putsauksella ja uuden veden vaihtamisella. Ensilumi satoi ja aloitin koko kuukauden kestäneen joulusiivousurakan. Fiilistelin alkavaa tunnelmakautta laittelemalla jouluvaloja ja kartoittamalla metsistä joulukuusiehdokkaita. Miehen kanssa vietimme yhden Kuopio-päivän, jolloin pääsimme pitkästä aikaa kaupunkiin syömään (nämä ovat aina odottamisen arvoisia tapahtumia!). Isänpäivää juhlistettiin useammilla kahvitteluilla. Maa pysyi mustana, joten pysyvän lumen odottelu alkoi pyöriä mielessä entistä enemmän. Blogissa postasin joulukorteista, kodin lempparinäkymistä ja ilmaisesta joulukalenterimateriaalista.




Joulusiivoukset valmistuivat kuun vaihtuessa, joten joulukuussa sain keskittyä fiilistelyyn antaumuksella. Myös töissä koristelin oman luokkani jouluiseen asuun. Kotona rakentelin jälleen piparkakkutalon, josta tuli tänä vuonna tonttulinna. Alkukuusta pääsimme työkavereiden kanssa Metsäkartanon tunnelmallisiin puitteisiin jouluaterialle. Viikko ennen joulua laitoimme meille joulukuusen (joka muuten on metsäkuuseksi täydellinen!) ja uurastimme lumitöitä tehden. Viimeiset päivät töissä meinasivat syödä puhdin kokonaan, mutta sain sentään tehtyä kaikki jouluvalmistelut suunnitelmien mukaan ja leivottua karjalanpiirakkavarastot täyteen. Joulu sujui perinteisen tunnelmallisissa ja sopivan hupsuissa merkeissä. Pojat osasivat ottaa ilon irti lahjapakettien kanssa tenuamisesta ja joulunpyhät pitivät sopivassa suhteessa sisällään niin puuhia kuin rentoilua. Jouluaika on ollut tänä vuonna ihanan sosiaalinen ja laskinkin juuri, että olemme saaneet kattaa kahvipöytätarjoilut meillä peräti viitenä päivänä, jonka lisäksi olemme itse päässeet valmiin pöydän ääreen kolme kertaa. Tämän lisäksi olen käynyt ystävän kanssa ravintolassa ruokatreffeillä sekä ajanut Nilsiään katsomaan ukkia. Bonuksena huristelimme miehen kanssa Kuopioon leffaan ja istumaan hetken latte-kupposten äärellä. Blogissa olen joulukuussa postannut piparkakkutalosta, poikien kuvilla höystetyt joulutoivotukset sekä nyt tämän käsillä olevan vuosikoonnin.

---

Vuosi 2022 oli kaikkinensa tasainen ja hyväntuulinen. Koen, että oma mieli ja jaksaminen oli paremmassa balanssissa kuin pitkään aikaan - vaikka koiranpentuarjen pyörittäminen tuplana vaatikin voimia. Tämä vuosi pohjusti muutoksia, joita on luvassa vuonna 2023.

Elämässäni on toistunut tietty kaava, jonka mukaan parilliset vuodet ovat aina olleet plusmerkkisiä ja parittomat vuodet taas raskaampia. Toivon kovasti, että pystyisin harhauttamaan tuota oman elämäni algoritmia ja ensi vuodesta tulisi kelpo ajanjakso (*samalla koputan kuuluvasti puuta*). Tulevasta ei kuitenkaan voi tietää etukäteen, joten muuta ei voi tehdä, kuin pyrkiä itse toimimaan optimistisesti ja pitämään asenteensa oikeassa vireessä. Tervetuloa siis vuosi 2023, täällä ollaan uteliaita tutustumaan.

 

Mainiota uutta vuotta!

 

P.S. Aikaisemmat vuosipostaukset pääset lukemaan vuosilukuja klikkaamalla.


23.12.2022

Hyvää joulua!


Otin pojista tänään joulukuvia, mutta en osannut päättää, kummanko näistä laittaisin kuvitukseksi postaukseen. Mennään siis tuplaotoksilla!

Meillä on täällä aatonaaton iltapäivä jo hyvin rauhallinen. Kaikki joulun to do -asiat (ja vähän enemmänkin) on saatu hoidettua valmiiksi. Minä keittelen parhaillaan riisipuuroa iltapalaksi ja mies rapistelee paketoida viimeisiä lahjoja tuolla suljetun oven takana. Kohta käymme vielä ulkoilemassa ja laittelemassa jäälyhdyt pihalle paikoilleen - tai eivät ne oikeaa jäätä ole, muoviset jäljitelmät vain. Sitten ehkä pulahdamme iltaporeisiin. Joulu on nyt.

Ihanaa, rentoa ja lupsakkaa joulua teille jokaiselle! ♥



15.12.2022

Piparkakkutalo 2022: Tonttulinna

Tattadaa, tässä tämänvuotisen piparkakkutaloprojektin lopputulos! Tällä kertaa punanuttuisille pikkumiehille rakentui tonttulinna, jossa joulupuuhien päivystäminen sujuu entistä hulppeammissa puitteissa. Linnassa on keskustorni ja sen ympärillä kaksi ulompaa seinäkehää. Pukki päivystää itseoikeutetusti ovensuussa ja pienemmät tontut ovat levittäytyneet kuka minnekin puuhiinsa. Jännä juttu, että aina tuolla yhdellä vesselillä on tarve kiivetä savupiippuun keikaroimaan. :D





Linnan sisälle on asennettu patterivalot ja liivatelehdistä tehtyjen ikkunoiden takana tuikkiikin soma valo myös öisin. Kun hiippailen joskus kesken unieni juomaan vesilasillista, voin melkein kuulla, miten tontut sipisevät linnassaan. 

Pipari-installaatio antaa mukavasti jouluntuoksua kotiin: kun ulko-ovesta tupsahtaa sisälle, nenään tarttuu miellyttävä piparintuoksu.




Tänä vuonna kokeilin tehdä pikeeriä ensimmäistä kertaa itse ja täytyypä sanoa, että on sitä aikaisemmin ollut pöhelö kaupan sokerikuorrutteita hankkiessaan! Pikeerin tekeminen paljastui superhelpoksi hommaksi ja sen käsittely on moninkertaisesti kaupan tuotteita miellyttävämpää. Siispä note to myself: älä enää koskaan hanki sokerikuorrutteita kaupasta, vaan tee itse. Samaa suosittelen myös teille kaikille muille, jotka ette ole vielä pikeerin tekemiseen vihkiytyneet.




Piparitalosta on kyllä tullut olennainen osa omaa joulunodotusta ja -viettoa. Koti tuntuisi omituisen tyhjältä, jos keittiön saarekkeella ei olisi minkäänlaista rakennelmaa. Olen tehnyt piparkakkutaloja teini-ikäisestä saakka ja talon tekeminen on jäänyt välistä ainoastaan jouluna 2017. Silloin meillä oli oikea taloraksa kuumimmillaan eikä joulua vietetty muutenkaan kovin perinteisesti. Toivottavasti ehdin kaikkina tulevina jouluina edes pienen mökkeröisen rakennuspuuhiin.

Ai että, täällä on enää viisi työpäivää jäljellä ennen joululomaa. Minulla on luokassani aina joulukuu täynnä joulutunnelmaa: jouluvaloja siellä täällä, kuusi taulun vieressä, lyhtyjä ja tonttuja sekä taustamusiikkina jouluradio. Lapset(kin) nauttivat tunnelmasta ja useimmitenkaan en saa näpsäyttää luokkaan valoja päälle, vaan muksut haluavat työskennellä tunnelmavalaistuksessa. Niin kivaa, että töissä voi heittäytyä joulumielelle näin perusteellisesti. *<|:) Ja kivaa on myös se, että taivaalta on tupruttanut aikaisemmassa postauksessa kaipailemaani lunta! Kyllä kinokset ja isot hiutaleet vain kohottavat joulumieltä paremmin kuin märkä tai jopa musta keli.

Kotona meillä on joulu ollut valmiina jo joulukuun alusta saakka. Suursiivoukset sain tehtyä ajoissa ja myös joululahjojen hankinnassa olen ollut jopa poikkeuksellisen etukenossa. Enää olisi jäljellä niitä erityisen mukavia juttuja, kuten lahjojen paketoimista ja joulun ruokalistan kehittelyä.

Mukavaa joulunaikaa sinne ruudun toiselle puolelle, toivottavasti pystytte nauttimaan joulufiiliksestä jo nyt!



26.11.2022

Ilmaista printattavaa // DIY-joulukalenteri

On se aika vuodesta, kun DIY-askartelijat loihtivat omatekoisia joulukalentereita osaksi kodin sisustusta. Minä olen aikojen saatossa puuhannut miehelle yhden jos toisenkin kalenterin ja kokemuksesta tiedän kertoa, että kalenterin askartelu voi olla yhtä aikaa tosi mukavaa ja kinkkistä hommaa.

Mukavaa se on silloin, kun kalenteria ei tarvitse väkertää kiireessä, vaan sen tekemiseen on rauhallinen hetki, suht selkeät visiot, valmiit materiaalit ja hyvät ideat kalenteriluukkujen sisällöiksi. Kinkkiseksi DIY-askartelun taas tekee se, jos kalenterin joutuu pykäämään kiireessä, puutteellisilla tarvikkeilla ja hätäisesti täytetyillä luukuilla.

Olen ollut grafiikan kanssa tekemisissä jo lähes kahdeksan vuotta ja tänä aikana olen tehnyt muutamia kalenterimatskuja ilmaiseen jakoon. Tänä vuonna loin hieman uutta: nämä postauksen kuvituksessa näkyvät kalenterilappuset. Lappuset on superhelppo printata ja kiinnittää paikoilleen! PDF-tiedostosta numerolaput löytyvät kahdessa eri koossa, jotta niistä voi valita haluamansa versiot kalenterin kokoluokan mukaan.


Keräsin Blawhi Graphicsin Instagram-tilillä ideoita kalenteriluukkujen sisällöiksi ja vinkkejä ropisi runsaasti. Ajattelin jakaa tärpit täällä blogissakin ja listata niin lapsille kuin aikuisille sopivia asioita joulukalenterin sisällöiksi. Tässäpä tulee:

  • helmiä
  • tarroja
  • kiiltokuvia
  • palapelin paloja
  • kolikoita
  • tonttulakki
  • askartelutarikkeita
  • muovailuvahaa
  • värityskuvia
  • avaimenperä
  • heijastin
  • hiusasusteita
  • pikkuautoja
  • legoja
  • juna- tai autoradan osia
  • iltasatuja
  • pieniä eläinleluja
  • pelikortit
  • viestejä tontulta 
  • valokuvia
  • käsineet
  • pokkari
  • tee
  • kahvi
  • glögi
  • kynttilä
  • kynsilakka
  • magneetti
  • arpoja
  • herkkuja
  • kasvonaamio
  • saippua
  • huuliraska
  • voide
  • pastilleja
  • ponnareita
  • minipulloja
  • koruja
  • sukkia
  • kuusenkoriste
  • piparimuotti
  • pieni hajuvesi
  • villalankoja
  • vitamiineja
  • villasukat
  • ristikko- tai aikakauslehti
  • mausteita
  • pitsalahjakortti
  • leffa- tai teatterilippu
  • deodorantti
  • jääskrapa
  • uistimia
  • ruuveja
  • nauloja
  • plektroja
  • boksereita
  • pieniä työkaluja
  • lukkosula
  • löylytuoksu
  • asusteita



Kalenterisisällön ei missään nimessä tarvitse olla aina materiaa, vaan myös aineettomien tekemisten luukut voivat olla ikimuistoisia. Tässä vinkkejä niihin:

  • voimalauseita, elämänohjeita ja ajatelmia
  • siivoukseen liittyvä tehtävä joka päivälle
  • hierontahetki
  • lahjakortti esim. kotitekoisiin korvapuusteihin 
  • äänikirja
  • kotitöitä
  • päivähaasteita
  • peli-ilta
  • ulkoleikkejä ja metsäretki
  • "Olet ihana, koska..." -lauseita
  • jalkakylpy
  • treffit
  • yhteistä aikaa joulupuuhien parissa, esim:
  1. piparitalkoot
  2. kuusen koristeleminen
  3. jouluaskartelua
  4. kaakaohetki kermavaahdolla
  5. joulupukille kirjeen kirjoittaminen
  6. retki joulumarkkinoille tms.
  7. joulukonsertti tai pikkujoulut



Näiden uusien kalenterilappusten lisäksi on saatavilla myös aikaisempien vuosien materiaalia ilmaiseksi. Mikäli tarvitset, niin muista napata talteen myös nämä:

Joulukalenterinumerot

Make it a December to Remember -kirjoitettava joulukalenteri joulukuun muistojen ylöskirjaamiseen sekä printattavat lahjapaperit

Mustavalkoinen kalenteripohja (sekä mustalla että valkoisella pohjavärillä)




Nämä kaikki ilmaistiedostot (sekä monta muuta) löytyvät Blawhi Graphicsin verkkokaupasta, Ilmaiset-osastolta. Sinne löytää, kun scrollaa sivuston alalaitaan. Verkkokauppa löytyy TÄÄLTÄ.

Vielä tämän viikonlopun ajan Blawhi Graphicsilla on Black week -ale, jossa kaikki tuotteet on alennettu kaikkien aikojen suurimmilla prosenteilla: esimerkiksi joulukortit ovat - 50 %, jolloin yhden kortin kappalehinnaksi jää tasan euro. Jos siis haluat hankkia tuotteita budjettihinnoin, kannattaa se tehdä sunnuntaihin mennessä.

Nyt toivottelen mahtavaa viikonloppua! Säätiedotus näyttelee huomiselle lumihiutaleita ja toivon tosi kovasti, että saataisiin hieman paksumpi lumikerros tänne meillekin.



19.11.2022

Kodin lempparinäkymiä

Usein kaikilla meillä on kodissamme jokin tietty paikka, joka näyttää omaan silmään erityisen kivalta. Sellainen, jonka äärelle pysähtyy arjessakin ja jonka sivuuttaminen ilostuttaa mieltä joka kerta. Meillä näitä paikkoja on kyllä useampia, mutta muutama on ylitse muiden. Nyt aion kertoa, mitä visuaalisia kulmia tykkään katsella täällä meidän huushollissamme.

Olohuoneessa sohvan seutu on sellainen, että katsoipa sitä mistä ilmansuunnasta tahansa, näkymä on aina mieluinen. Olkkariin meillä on kulkuaukot eteisestä, keittiöstä ja tv-huoneesta. Näistä jokaisesta avautuu silmille kuva, jossa on kaikki kohdillaan. Kotimainen Ares-sohva, pyöreä pöytä ja kahdelle seinälle leviävät isot ikkunat tekevät näkymästä raikkaan ja ilmavan. Nyt jouluvalojen aikaan nurkkaus saa viimeisen silauksensa katosta lattiaan laskeutuvasta valosarjasta. Se tuo kodikasta tuiketta ja syvyyttä kokonaisuuteen.

Silloin kun Uljas ja Jalo sattuvat villille päälle, ne juoksevat ympäri sohvaa ja sohvapöytää. Ravikierros jatkuu telkkuhuoneeseen ja pojat hyppivät vuorotellen kumpienkin huoneiden sohvilla. Välillä harrastavat piilosta, jossa Uljas menee sohvan ja ikkunoiden väliin piiloon ja Jalo kyttää tätä sohvalta tähystäen. Tästä pitäisi olla liitteenä videomateriaalia, niin pääsisitte saman näkyvän äärelle. Nyt voitte vain kuvitella, millaista viuhumista olohuoneessa voi joskus olla . :')


Toinen lempinäkymistäni on suuntaus tv-huoneesta kohti takkaa. Tälle näkymälle lasiruutuiset pariovet antavat kauniin kehyksen. Takassa meillä palaa tuli nykyisin joka päivä, mikä on omiaan luomaan kotoisaa tunnelmaa. Tykkään siitä, miten näkymä jatkuu takan ohi kohti keittiötä; siellä kauempana häämöttää ruokapöytä tuoleineen.

Keittiössä sijaitsee kolmas lempinäkymistäni. Kuvakulma saarekkeen yli kohti keittiöpöytää tuo aina hyvälle mielelle (ellei pyödällä ole kasa miehen läppäreitä johtoineen). Tässä tykkään paitsi syvyysulottuvuudesta, myös keskittämisestä: minulla on pöydän keskellä aina jokin kynttiläasetelma (tällä hetkellä tuo valkoinen Kubus-kynttelikkö) ja täsmälleen sen yläpuolelle laskeutuu valtavan kokoinen Troy-valaisin. Valkoinen lankkupöytä, metalliset Tolix-tuolit ja muutama pehmeä lampaantalja täydentävät kokoonpanon tasapainoisesti. Tähänkin nurkkaukseen olen ripustanut valosarjan ja yhdessä ikkunatähtien kanssa se kruunaa tunnelman.




Viimeisessä kuvassa on esimerkki neljännestä lempinäkymästäni, suunta olohuoneesta telkkuhuoneeseen. Tämä selittynee enimmäkseen pariovilla - niitä on mukava katsella miltä puolelta tahansa. Tv-huone meillä on maalattu tummemmalla maalilla kuin muut huoneet ja pidän siitä, minkälaisen kontrastin tummat seinät antavat valkoisille parioville. Tumma väri luo myös hämyisän pesämäistä tunnelmaa. Telkkuhuoneenkin nurkkaan olen kiinnittänyt valosarjan ja tätä kirjoittaessani tajuan, että olenpa tainnut vahingossa merkata kodin lempparinäkymät näillä valosarjoilla! Muualla niitä kun ei ole. Valosarjat toimivat kaukosäätimellä ja napin painaminen ON-asentoon on aamuisin herätessäni päivän ensimmäisiä puuhia. On lumoavaa, miten muutama tuikkusarja pystyy tekemään loppuvuoden hämärästä moninkertaisesti miellyttävämmän.

Yksi merkittävä asia lempinäkymissä on paitsi sisustukseen, myös eläväiseen elämään liittyvät asiat. Kyllähän asia on niin, että joka ikinen kuva tai näkymä, jossa vilahtaa collien hännäntupsu, on triplaten mieluisampi. Koirapojat tuovat kotiin merkittävän paljon kodikkuutta ja hyvää mieltä. Tämän olen tiennyt aina, mutta sanonpa sen vielä tässäkin: koira tekee kodin.

Mukavaa marraskuista viikonloppua!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...