Kaksi vuotta sitten
elimme jänniä aikoja. Meillä oli silloin täsmälleen tänä
päivänä talonrakennuksen aloituskokous. Sitä ennen olimme jo
aloittaneet maatyöt - raivanneet ensin tonttia, kaivaneet uomaa
putkituksille, kuorineet maata pihatien ja talon alta, kiroilleet
väärässä paikassa olevaa sähköpylvästä ja hoitaneet
tuhatkunta muuta asiaa. Rakennusaika oli omassa elämässä
intensiivinen jakso, jonka lopputulos - omakotitalo - antoi
yhteiselle elämälle aivan uudenlaiset puitteet. Viime syksynä
raksa-aika oli ehkä vielä liian tuoreena mielessä, kun en tuntenut
innostusta entisten rakennusbloggaajien perinteiseen "Vuosi
sitten" -postaukseen. Korjattakoon tämä muotoseikka nyt, ja
palataan hetkeksi kahden vuoden takaisiin tunnelmiin.
Aloituskokouksen jälkeen
hahmottui talon koko, kun laitoimme paikoilleen sokkelin alle ja
ulkopuolelle tulevat routaeristeet. Samaan aikaan valmistuivat muun
muassa pihan salaojaputkitukset, paineviemärin pumppaamon asennus ja
tarvitut maankorotukset. Sokkeli sai korkeutensa lokakuun alussa.
Maatöiden ohessa keräsin ja polttelin tontilta risukasoja.
Varoituksista ja suoranaisista kielloistakin huolimatta annoin
kasojen roihuta kunnolla - niin maaseudun tytöt tekevät.

Kaksi vuotta sitten
syyslomani oli hyvin raksaorientoitunut: heräsin aamulla raksalle
sokkelin sisäpuolisia routaeristeitä kyhäämään ja palasin
kotiin vasta kun hämärä yltyi liian tummaksi. Miehellä ei yhtä
pitkää lomaa ollut, mutta hän hoiti oman osansa raksailusta
intensiivisellä asioiden hoitamisella ja niiden tiimoilta puhelin
kädessä eläen. Avukseni hän tuli aina kun päivätöiltään
ehti. Eväiksi muistan pakanneeni kaapista löytyneitä näkkäreitä
ja nahistunutta salaattia - kaupassa ei yksinkertaisesti aina ehtinyt
tai jaksanut käydä. Kaiken lisäksi väänsin tai tulehdutin
vasemman käteni niin kipeäksi, etten kyennyt tekemään sillä
sitten yhtään mitään. Ehkä olisi kannattanut puntaroida, oliko
taloa ympäröivien sadevesiputkitusten kaivaminen lapiolla jo
tärytettyyn sepeliin sittenkään naisihmisen hommaa... No,
syysloman lopun vietimme Tukholmassa, ja sinä aikana apujoukot
hoitivat sokkelin sisätäytön valmiiksi.

Sisätäytön jälkeen
meidän hommamme eivät suinkaan loppuneet, mutta huomattavasti ne
kuitenkin vähenivät. Tavaraa alkoi saapua tontille ja pian
huomasimmekin ihastelevamme valmista talonrunkoa. Seinät, katto ja
ikkunat asettuivat paikalleen nopeasti ja syksyn ainoat sateettomat
päivät sattuivat juuri talonpystytysvaiheeseen. Mikä onni, ettei
mikään kastunut!

Lattiavalun jälkeen
rakennus seisoi kuivumassa lähes kuukauden ajan. Meidän tehtävämme
oli huolehtia kosteustasapainosta ja oikeasta lämmöstä.
Lämpöpuhallin tohottelikin talolla yötäpäivää, myös
joulunseudun kovat pakkaset.
Vuodenvaihteen jälkeen
valmistuivat takka, sisäseinien levytykset ja sähkövedot.
Tammikuun lopussa pohdimme jo kattopaneelien asettumista ja
ihmettelimme seinäntasoituksia. Helmi- ja maaliskuussa sisällä
tuli tohinalla valmista, kun lattia- ja seinäpinnat valmistuivat ja
kiintokalusteet löysivät paikoilleen.


Oikeastaan maaliskuun
puolivälissä alkoi olla jo kaikin puolin valmista. Silloin
kärvistelimme verkkaisen listoittajan tahdissa ja jännitimme
lopputarkastuksissa. Ennen muuttoa oli meidän osaltamme tiukka
pariviikkoinen, kun siivosimme raksaa sisältä ja ulkoa
muuttokuntoon. Apua emme halunneet pyytää (sukulaisia olimme kuormittaneet maatyövaiheissa jo ihan tarpeeksi), vaan touhusimme talolla
itse aina yömyöhään saakka. Muistan olleeni muuton seuduilla
oikeasti tosi väsynyt, sillä halusin siivota kaiken
perusteellisesti, käydä sisäpinnat pesuveden kanssa läpi
useampaan kertaan. Itse tekemällä varmistui siitä, että joka
kohta todellakin tuli puunattua ja että muuttokamppeet sai kantaa
täysin puhtoiseen kotiin. Muuton jälkeen oli vielä siivottava
väliaikaisasunto luovutuskuntoon, ja siinä meinasi jo motivaatio
loppua.


Ensimmäinen yönseutu
omassa talossa oli epätodellisen tuntuinen, jopa jännittäväkin.
Valvojamme kävi illalla kahvilla, ja tullessaan hän soitti
ensimmäisen kerran ovikelloa, odottaen terassilla tarttumatta itse
ovenkahvaan. Se teko oli pieni, mutta sitäkin herättelevämpi: talo
ei todellakaan ollut enää rakennusmiesten läpikulkupaikka, vaan
todellakin meidän kotimme, johon ei muilla enää ollut avaimia.
Ensimmäisinä asumisviikkoina meillä oli kova into saada kaikki
paikat kuntoon, ja puuhastelimmekin innokkaina milloin verhotankojen
asennuksen ja milloin vaikkapa saunakivien pesun kanssa.

Rakennusaika jäi mieleen
positiivisena kokemuksena, ja varsinaisia epätoivon hetkiä on
jäänyt mieleen vain yksi. Muistan elävästi, kun yhtenä
syyskuisena iltana meidän hommanamme oli linjapukkien pystyttäminen.
Kaupunginmiehet olivat tulossa seuraavana päivänä merkitsemään
talon kulmapisteitä, ja niitä varten pukkien piti olla valmiita.
Ilta nakkasi kuitenkin niskaamme järkyttävän sateen, ja voitte
kuvitella, millaiseksi vellimömmöksi maa meni. Yritäpä siinä
kylmässä vesisuihkussa, polviin asti ulottuvassa mudassa sahata,
linjata ja naulata puuhökötyksiä paikoilleen. Sinä iltana tein
varmasti henkilökohtaisen kiroiluennätykseni enkä muista
olisimmeko koskaan olleet yhtä rättiväsyneitä kuin silloin.
Jotain saimme kuitenkin aikaiseksi, sillä miehet olivar merkanneet kulmapisteet niinkuin pitikin.
Muuton jälkeen on meillä
toki ollut koko ajan jonkin (piha)kohteen laittoa listalla, mutta
enää ei ole ollut aikataulupainetta niskassa. Muuttovalmis
omakotitalo oli meille ainoa ja oikea rakennusvaihtoehto, sillä
siinäkin riitti ihan tarpeeksi vastuuta ja hommaa itselle. Usein talonsa rakennuttaneilta kysytään, tekisikö jälkeenpäin mitään toisin. Me emme tekisi. Olemme olleet kotiimme erittäin tyytyväisiä, ja parin vuoden takaisilla resursseilla ja puitteilla päätyisimme edelleen varmasti hyvin samantyylisiin ratkaisuihin. Miksikäs emme, sillä ihana koti meillä onkin.
Tästä postauksesta piti tulla tiivis raksakatsaus, mutta näköjään tällaista projektia ei ihan muutamaan sanaan tai kuvaan voi niputtaa. Deko 133 -blogihan lähti liikkeelle täysin puhtaana raksablogina, ja alkuvaiheen päivitykset löytyvät edelleen vuosien 2012 ja 2013 postauksista. Niihin voi klikata oikeasta sivupalkista.
Millaisia raksamuistoja teillä muilla rakennuttajilla on?
Se muisteloista. Nyt täytyy hypätä tähän hetkeen, sillä tämän lauantain jatko on hyvin sosiaalinen. Tiedossa on kyläilyä jopa kolmen eri katon alla, joten nyt täytyy lähteä suoristamaan tukkaa. Tsau!
Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä: