Saan tehdä -lista

Minut pidempään tunteneet tietävät, että kellojen siirto talviaikaan lyö täällä aina hetkeksi jalat alta. Iltapäivien pimeys musertaa ja joudun etsimään uusia asetuksia loppusyksyn päiviin orientoitumiseksi. Viime vuosina olen kuitenkin onnistunut (ainakin omasta mielestäni) löytämään valoa tähänkin vuodenaikaan. Lopulta marraskuukin tuntuu aina luiskahtaneen nopeasti ohi.

Myös sen moni tietää, että marraskuu on minulle ennen kaikkea joulusiivouskuukausi, kun puunaan sekä talon että mökin lattiasta kattoon, kaappien perukoita myöten. Tämä traditio on auttanut minut monena vuonna pimeimmän vaiheen yli, kun siivouksia tehdessä ikkunoiden ulkopuolinen maailma tuntuu unohtuvan. 

En kuitenkaan ole koskaan halunnut ajatella, mitä kaikkea marraskuussa pitäisi tehdä ennen joulua, vaan huomata kaiken sen, mitä saa tehdä ennen sitä. Kun sanat vaihtaa, muuttuu koko ajatus: velvollisuuksista tulee mahdollisuuksia - jopa etuoikeuksia. Tältä pohjalta aion tänä vuonna kokeilla koko marraskuuhun - en vain siivousrumbaan - uutta näkökulmaa ja vaihtaa to do -jutut (vaikka niitä rakastankin) saan tehdä -asioiksi. 

Sillä jos ainoa ongelmani on iltapäivien pimeys, olen loppujen lopuksi aika onnellinen tyyppi. Saan olla elossa ja elää omannäköistä elämää. Minulla on ihana perhe, suhteellisen toimiva keho ja mahdollisuus tehdä yhtä ja toista. Siinä on jo paljon kiitollisuuden aihetta marraskuunkin keskelle.

Siispä kyhäsin marraskuulle oman saan tehdä -listani. Se muistuttaa siitä, että vaikka ulkona olisi kurjan pimeää ja märkää, on aika paljon kaikkea ihanaa, mitä saa tehdä. Marraskuussa…

• saan herätä jokaiseen päivään lasten herättämänä. Ilman kiirettä ja laittautumishässäkkää töitä varten.

• saan keittää rauhassa maailman parhaimmat aamukahvit ja mussuttaa niiden kanssa ruisleivät juustolla ja kurkulla.

• saan miettiä ja valmistaa Romeolle päivän ruoat.

• saan juottaa Vanessalle maidot ja syöttää soseet.

• saan huolehtia koirista ja kaiken tohinan keskellä myös pysähtyä paijailemaan niitä.

• saan ulkoilla raikkaassa ilmassa lasten sekä koirien kanssa.

• saan nukuttaa lapset päiväunille, nostaa jalat sohvalle ja nauttia hetken hiljaisesta talosta.

• saan kokea lasten ilon ja läheisyyden, osallistua leikkeihin ja riemuita syliin mönkivistä pikkuisista.

• saan ottaa välillä vastaan itkuja ja harmituksia.

• saan tehdä lasten kanssa iltatoimet ja nukuttaa heidät yöunille.

• saan käydä lämpimässä iltasuihkussa tai hypätä porealtaaseen.

• saan syödä iltapalan päivän varsinaisen ruutuhetken äärellä.

• saan olla onnellinen omasta perheestä.

• saan lasten isovanhemmat osaksi viikkojamme.

• saan tehdä tuiki tavallisia kotitöitä.

• saan väsyä tai olla reipas.

• saan hipsutella joka päivä äidin neulomissa villasukissa.

• saan katsella kauniita maisemia oman kodin ikkunoista.

• saan kuunnella kattopeltejä vasten vihmovaa sateenropinaa.

• saan olla stressaamatta punkeista, itikoista ja käärmeistä.

• saan ajatella ja kirjoittaa blogia.

• saan nauttia kotoilusta itselle mieluisassa kodissa.

• saan lenkittää koirat pilkkopimeässä

• saan käyttää toppatakkia ja pipoa.

• saan puunata lattioilta hiekkaa ja märkiä lehtiä.

• saan olla ilman ulkopuolelta tulevaa stressiä.

• saan suunnitella joulua ja tehdä jouluisia juttuja yhdessä lasten kanssa.

• saan ihastella ulos laitettuja jouluvaloja ja laittaa tunnelmallisen arsenaalin myös sisälle.

• saan poltella kynttilöitä ja puhaltaa ne sammuksiin Romeon kanssa.

• saan odottaa pysyvää lumipeitettä ja iloita sitten, kun se tulee.

• saan tehdä joulusiivoukset ja nauttia putipuhtaista nurkista.

• saan ennen kaikkea hengittää ja olla olemassa.

En halua ajatella, että marraskuu on selviämisen kuukausi, vaan elämisen. Vaikka vähän lamaannuttaisikin, mikään ei pysähdy marraskuuksikaan. Oikeastaan marraskuussahan eletään kaikista vahvinta arkea ilman juhlakauden menoja. 

Tiesittekö muuten, että marraskuussa aurinko paistaa Suomessa keskimäärin vain 20–30 tuntia koko kuukauden aikana? Vertailun vuoksi: kesäkuussa aurinko paistaa yli 300 tuntia! Ei siis ihme, jos tekee mieli kääriytyä villasukkiin ja nyhjätä viltin alla. Mutta ehkä juuri siksi marraskuu onkin paras kuukausi harjoitella valon löytämistä muualta kuin taivaalta. Saan tehdä -lista on hyvä täsmätapa sytyttää valoja sinne, minne aurinko ei yllä. Ainakin omaan mieleen.

Mukavaa marraskuuta (ilman yhtään ironiaa)!

Marrasmood

Marraskuu jos mikä näyttää jakavan ihmiset kahteen kastiin. Toiset tykkäävät tunnelmointikuukaudesta, toiset menettävät energiansa pimeyden alle. Vaikka en ole itse pimeyden fani, kuulun tuohon ensimmäiseen sakkiin. Marraskuussa on ihan parasta se, että syksyn tummat ja ruskeat sävyt väistyvät ja maisema alkaa saada lunta ylleen. Meillä täällä jo valkoinen maa onkin ja täytyy sanoa, että rakastan lumisia, pikkupakkasessa tehtyjä päiväkävelyitä sata kertaa enemmän kuin vastaavia kesällä ja syksyllä. 

Lumi ja viileys paitsi raikastavat oloa, saavat kaiken näyttämään superkauniilta. Valo on kotona sisälläkin erilainen, kun hanki heijastaa päivänvalon kuulaissa sävyissä. Jos jotain voisin toivoa toisin, heivaisin lokakuun lopun kellojensiirron hus helkkariin. Minun puolestani voisimme elää aina kesäajassa, jolloin talvellakin riittäisi iltapäivisin tunti pidempään päivänkajoa.

Viime viikkoina olen useampana aamuna pysähtynyt nautiskelemaan siitä kivasti kihelmöivästä tunteesta, ettei tarvitse joutua töihin. Olemme kellineet Romeon ja koirien kanssa sängyssä ainakin ysiin, ennen kuin olemme nohistautuneet päivän puuhille. Vanhempainvapaa on kyllä ihan best juttu!

Hieman tavallista hitaammin tämä kuukausi on tosin lähtenyt liikenteeseen, sillä olin kuunvaihteessa kolme viikkoa(!) kunnon räkäflunssassa. Kropassa on vieläkin vähän voipunut olo, joten täytyy suosiolla ottaa rennommin. Myös mies on ollut kipeänä, mutta Romeo näyttäisi selviävän vain aivasteluilla ja muutamilla yskäisyillä (koputan varalta puuta).

Kunhan tästä oikenen normaalienergioihin, aloitan joulusiivoukset. Iltselleni marraskuu onkin enemmän siivous- kuin tunnelmointikuukausi. Aikaisempina vuosina olen siivonnut pienissä erissä työpäivien jälkeen, mutta tänä vuonna meinasin järjestellä pojat hoitoon ja tehdä muutaman isomman urakkapäivän.

Huomaattekohan muuten näistä kuvista, että meillä on ruokapöytä nykyisin toisinpäin? Sen suuntaa oli vaihdettava, jotta Romeon syöttötuoli mahtui järkevämmin paikoilleen. Talon pohjakuvanhan suunnittelin vuosia sitten siten, että ruokapöytä pystyy olemaan niin pitkittäin kuin poikittain; tämä on huomioitu paitsi valaisimen paikassa, myös ikkunoiden linjassa.

Pöydän kääntämisen myötä meille syntyi ensimmäinen paikka, jossa saa otettua kuvia moniulotteisemmalla syvyysvaikutelmalla. Tällaisia näkymiä en ole aiemmin oikein löytänyt. Tämä seikka, kynttiläkausi ja toimiva muistikortti tuovat pitkästä aikaa iloa valokuvaukseen (viallinen muistikortinlukija rikkoi tänä vuonna kaksi muistikorttia ja olen ollut pitkään ilman järjestelmäkameraa).

Tällekin kuukaudelle olisi kiva saada jotain kulttuurimenoa aikaiseksi. Syyskuussa kävimme pakohuoneilemassa ja lokakuussa teatterissa, joten eihän tätä vauhtia voi rikkoa!

Huomenna vietämme ensimmäistä isänpäivää Romeon kanssa. Päivää on juhlittu jo aikaisemminkin karvapoikien kera, mutta Romeon mukanaolo tuo varmasti vielä astetta enemmän ilmettä atmosfääriin. Äsken kävimme viettämässä pienen askarteluhetken kaikkien poikien kanssa lukitun oven takana ja jätimme miehen yksin telkkuhuoneeseen. Itse kyllä nautin, kun voi järjestellä ja höpsöillä tällaisia juttuja yhdessä.

Nyt meikäläistä kutsuu iltasauna, joten toivottelen mitä mukavinta marraskuuta sinne ruudun toiselle puolelle sekä söpöä isänpäivää kaikille juhlaa viettäville!

Syksy tuo paljon hyvää

Eipä olisi takavuosina uskonut, että jonakin päivänä tykkään syksystä ja että se tuntuu kesän jälkeen helpottavalta vuodenajalta. Olen tehnyt postauksen syksyn hyvistä puolista jo vuonna 2019, mutta ajattelin, että tehdäänpäs uusi, sillä näkökulmat ovat jalostuneet edellisestä versiosta. Kaiken lisäksi tämän vuoden syksy on kotoiluineen varsin spesiaali tapaus, joten siitäkin vinkkelistä tarkastellen on käsillä oleva syys erityinen.

Tänä syksynä saan nauttia stressittömyydestä. Minun ei tarvitse pompata aamuisin kuudelta ylös, laittautua ja lähteä töihin, vaan saan kelliä Romeon kanssa yökkäreissä niin pitkälle aamupäivään, kuin hyvältä tuntuu. Minun ei tarvitse vaivata päätä työpaikan asioilla ja stressata sellaisten tilanteiden ja ihmisten vuoksi, jotka eivät kuulu kotielämään. Saan keskittää ajatukset ja energiat kaikkein tärkeimpään. 

Tänä syksynä pystyn keskittymään omaan hyvinvointiini. Kun ei ole stressiä, keho säästyy ylimääräiseltä kortisolilta ja voi jo sitä kautta paremmin. Aion hyödyntää tilanteen ja buustata sitä niin liikunnalla, järkevällä ruokavaliolla kuin onnellisilla ajatuksillakin. Unta en ehkä täydellisenä tähän komboon saa, mutta pääasia, että moni muu hyvinvoinnin peruselementti on nyt kasassa.

Tänä syksynä näen auringonnousut kotoa käsin. Tästä seikasta on tullut itselleni ihmeellisen merkittävä ja odotettu asia. Talven pimeimpänä kautena auringonnousut luovat olohuoneeseemme superkauniit säteet, enkä malta odottaa, että näen ne monta kertaa useammin kuin normaalisti.

Tänä syksynä nautin kuuman kesän jälkeen viilenevistä keleistä. Kirpeässä säässä on helpompi olla ja liikkua, jopa hengittäminen tuntuu keveämmältä. Paitsi minä, myös koirat ja vauva nauttivat tästä.

Tänä syksynä iloitsen, kun saan ottaa lämpimät vaatteet käyttöön. Vaatteet eivät enää hiosta, vaan lämmittävät sopivasti. Voin alkaa käyttää taas pantaa ja pipoa, mikä helpottaa hiustenlaittoa - päähineiden alla ei tarvitse ajatella, onko tukka kondiksessa. Tamineiden osalta en malttaisi odottaa, että pääsen pukemaan Romeolle söpöjä pipoja ja haalareita. Mikä siinä onkaan, että kivoissa ulkovaatteissa vauvat näyttävät aina asteen verran suloisemmilta?

Tänä syksynä riemuitsen, kun luonnon pirulaiset häipyvät maisemista. So long, hyttyset, käärmeet ja punkit - ei tule ikävä!

Tänä syksynä riemuitsen siitä, kun takkakausi alkaa. Voin lämmittää ritiseviä pesällisiä mihin aikaan päivästä tahansa enkä todennäköisesti ole tänä vuonna niin väsynyt, että nukahtaisin tulen ääreen.

Tänä syksynä ihmettelen Romeon kasvua ja kehitysaskeleita. Odotan esimerkiksi sitä, että pikkuinen osaa istua itsekseen, hoksaa eteenpäin liikkumisen idean ja ymmärtää yhä enemmän puhetta.

Tänä syksynä minulla on enemmän aikaa blogille. Pystyn pysähtymään ajatusteni äärelle ja luonnostelemaan tekstejä useammin kuin aikaisemmin. Ehkäpä saan jopa ujutettua jokaiseen päivärutiiniin pienen blogihetken - olipa se sitten ideointia, kuvaamista tai tekstin kasaamista.

Tänä syksynä minulla on enemmän aikaa paitsi omalle blogille, myös muille blogeille. Tykkään aivan valtavasti lukea blogeja ja tehdä blogiseikkailuita, joten sitä lisää, kiitos. Myös podimaailmaa toivon kuluttavani aiempaa enemmän.

Tänä syksynä luulen, että ehdin myös tylsistyä. Se ei kuitenkaan ole huono juttu, vaan päinvastoin! Luovuus ja inspiraatio tarvitsevat tylsyyttä syttyäkseen ja nämä molemmat ovat todella mieluisia, odotettuja asioita. Se on ihana tunne, kun huomaa olevansa luovan flown vallassa ja täynnä inspiraatiota.

Tänä syksynä odotan uusien (telkku)sarjojen putkahtamista. On kiva valita jokin ohjelma seurattavaksi ja antaa sen rytmittää viikkoja. Arvelen, että tämän lisäksi syys tuo mukanaan meidän huushollissamme verrattain harvinaisen asian, suoratoistopalveluihin investoimisen. Olemme nimittäin miehen kanssa koukussa Only Murders in the Building -sarjaan ja siitä on ilmestynyt juuri kolmas kausi. Itse haluaisin myös aloittaa katsomaan kaikki And Just Like That -jaksot - tähän mennessä en ole vilkaissut ainuttakaan.

Tänä syksynä saan mielenrauhaa. Olen avuttomana ihmetellyt erästä ilmiötä vuosikausien ajan ja nyt sain sille selityksen. Tilanteen ratkeaminen ei ole minusta kiinni, joten voin pudottaa asian harteiltani.

Tänä syksynä pääsen joulusiivoamaan ja laittamaan joulua rauhassa. Edessä on Romeon ensimmäinen joulu, voiko mikään olla jännittävämpää! Tiedän, että lapsen myötä joulut tulevat jatkossa tuntumaan ihan erilaisilta kuin aiemmin.

Tänä syksynä ehdin paitsi jouluilemaan, myös tunnelmoimaan. Kausivaloja aion laitella viimeistään lokakuussa, kynttilöitä polttaa sitäkin aiemmin.

Tänä syksynä aion nauttia porealtailusta. Viilenevissä keleissä ja itikattomissa illoissa lämpimässä vedessä lilluminen tuntuu hykerryttävämmältä kuin kesällä.

Tänä syksynä aion nauttia kulttuurista. Suunnitelmissa on käydä teatterissa sekä pelata ainakin yksi pakohuonepeli. Leffaankin olisi kiva päästä sekä bongata vielä muitakin kulttuuririentoja.

Tänä syksynä aion tankata verkkokalvoilleni alati aikaistuvia auringonlaskuja. Koska kesällä ne vilahtivat ohi vauvan tahdissa nukkuessa, haluan päivien lyhentyessä ottaa niistä nyt ilon irti.

Tänä syksynä riemuitsen syyslomasta, jolloin saamme ystäväperheen paikkakunnalle. Aiomme pitää ainakin tyttöjen spa-illan, optiona puuhata jotain muutakin.

Tänä syksynä odotan ensilunta innokkaana, sillä se on samalla myös Romeon ensimmäinen ensilumi. Eihän pikkumies siitä oikeasti ehkä mitään ymmärrä, mutta itselle se on mukava eka kerta. Tulevasta talvesta minulla pyörii päässä mielikuva, jossa pääsemme pulkkailemaan. Hauska nähdä, onko todellisuus yhtä kivaa kuin ennakkovisiot!

Tänä syksynä aion hyödyntää vapaita päiviä kaikkeen sellaiseen, mitä ei normaalisti arjessa pystyisi tekemään, kuten vaikkapa ihmisten treffaamiseen. Tämän aloitan jo ensi viikolla ja huristelemme Romeon kanssa opintovapaalla olevan ystäväni luokse kylään. Vapaus liikkua päivisin on jotain sellaista, mitä en vielä ehkä oikein ymmärräkään. Suunnitelmiin kuuluvat myös säännölliset mummolavisiitit.

Tänä syksynä toivon varovaisesti, että Romeo saisi oman ikäisiään lapsikontakteja. Käymme neuvolassa Iisalmessa ja seuraavalla kerralla meillä on luvassa ryhmäneuvola, jossa tapaamme muita puolivuotiaita vauveleita vanhempineen. Ihan mahtava bonus olisi, jos lisänä löytyisi samanhenkistä aikuisseuraakin!

 

Tänä syksynä elämä näyttää ikimuistoiselta sen kaikilta kanteilta.

Toivottavasti silläkin puolella ruutua olisi tiedossa mukava syksy!