Nyt täytyy sanoa, että on hiukan epätodellinen olo rustata jälleen pallukkapostausta. Tuntuu nimittäin, että vastahan minä kokosin yhteen edellisen vuoden tapahtumia! Vuosi 2023 on hujahtanut ohi älyttömän nopeasti! Sen vuoksi lieneekin enemmän kuin hyödyllistä pysähtyä kertaamaan, mitäs minäkin kuukautena jäi oman somen materiaaleista talteen. Luvassa siis jälleen blogista ja Instagramista kootut kuulumiset, kuvituksena aina kolme pallukkakuvaa kuukausi kerrallaan. Here we go.
Tammikuu alkoi täällä somekulissien takana aiempaa avoimemmissa merkeissä, sillä olimme joululomalla kertoneet raskausuutisestamme viimein hieman laajemmalle. Omissa kanavissani en kuitenkaan hiiskunut asiasta ollenkaan ennen Romeon huhtikuista syntymää, mutta jälkeenpäin on hauska ollut bongailla, missä ja miten olen asiasta jollakin tavalla vihjaillut.
Kuukautta rytmitti jokapäiväinen Metsolat-jakso: olin aloittanut sarjan katsomisen Areenasta joulukuun lopussa ja jaksoja riitti katsottavaksi tammikuun loppuun saakka. Iltapäiväkahvit ja Metsolat oli megahyvä setti! Yhdessä miehen kanssa seurasimme telkusta MM-hiihtoja, kuten aikaisempinakin vuosina.
Joulufiilistelyt jatkuivat pitkälle uuden vuoden puolelle, sillä purin joulukuusen vasta tammikuun 17. päivä. Omasta metsästä haettu jättikuusi kesti poikkeuksellisen hyvin, enkä raskinut (ja ehtinyt) purkaa sitä aiemmin. Tunnelmoinnin ohessa kului tammikuun aikana aika monta kuppia kermavaahdolla höystettyä kaakaota.
Tammikuun sosiaalisesta osiosta vastasi perinteinen reissu Siilinjärvelle ystävän luokse. Joulupöhinöiden jälkeen tämä on aina kirkas uuden vuoden valopilkku, jonka tiimoilta tulee kerrattua menneitä kuulumisia ja tuumattua myös tulevaisuutta.
Kiinteistömme osalta saimme yhden aikakauden päätökseen, sillä viimeinenkin virallinen dokumentti - mökin putkiraportti - valmistui ja tonttimme pahnanpohjimmainenkin rakennus saatiin lopputarkastettua. Ah, tämän asian loppuun saattaminen tuntui tosi hyvältä.
Järvenjäät olivat paremmassa kunnossa kuin aikaisempina vuosina, joten tammikuussa ulkoilimme koirien kanssa järvellä normaalia aiemmin.
Kuukausi toi mukanaan myös surullisia tapahtumia, sillä ukkini menehtyi. Kuolema oli kuitenkin luonnollinen ja ukki oli saanut elää todella pitkän ja monipuolisen elämän. Hän oli jo valmis siirtymään pilvenreunalle mummon luokse, mikä toi lohdutusta asiaan.
Blogissa postasin sisustuskalenterista, alkavan vuoden fokuksista sekä päivitin tiedot talomme ääniasioista.
Helmikuussa juhlimme kaksia synttäreitä: ensiksi Jalon yksivuotisbileitä ja sitten äitiäni. Välissä vietimme ukin hautajaiset. Tässä kuussa jäin pois töistä ja sitä ennen jännitin kovasti, kenet palkataan vanhempainvapaani sijaiseksi. Olin todella huojentunut, kun kaikista skenaarioista huolimatta sain parhaan tyypin tekemään hommaani - sillä oli iso merkitys siihen, millä mielellä pystyin jäämään kotiin.
Ulkoilut järvenjäällä ja MM-hiihtojen kisakatsomot jatkuivat, porealtailimme ahkerasti ja bongailimme revontulia. Kelit taisivat olla pääosin kauniita ja näimme monia värikkäitä auringonlaskuja. Kuukauden murheenkryyniä tarjoili pesukone, joka alkoi temputella tasan viisi vuotta käyttöönoton jälkeen. Kosketusnäyttö meni rikki, mutta saimme sen kuitenkin toimimaan monimutkaisella kosketussarjalla, jonka mies kehitteli.
Tässäkin kuussa tarkkailimme talon ja mökin sähkönkulutusta, mutta totesimme iloisina, että uhkakuvat jättilaskuista näyttäisivät jäävän toteutumatta.
Blogissa kirjoittelin feel good -sisällöstä ja kokosin yhteen helmikuun kuulumisia.
Maaliskuu oli luonnollisesti valmistautumista vauvan syntymään, vaikka en siitä somessa mitään hiiskunutkaan. Kuukausi alkoi kirppiskierroksella Kuopiossa, mistä sain hankittua Romeolle melko hyvin ensimmäisten kuukausien vaatevarannot. Koirien lenkitys normaalin kaavan mukaan alkoi pikkuhiljaa tuntua liian raskaalta, joten siirryin juoksuttamaan niitä vanhempieni mökkitantereille. Siellä on kätevästi laajat asumattomat mannut ja pitkät mökkitiet vapaana juostavaksi.
Piirakkatalkoot oli pidettävä tottakai, jotta sain tehtyä pakkaseen läjän karjalanpiirakoita syötäväksi vauvan syntymän jälkeen. Muutakin tuli leivottua talteen itsekseen ja yhdessä äidin kanssa.
Miehen kanssa kävimme leffassa ja hassuttelimme kokeilemalla Uljaksen kanssa koirahiihtoa - tai pikemminkin vetohiihtoa. Uusia juttuja opettelin vuokranantajan verotuksen osalta ja harjoittelin ensimmäisen veroilmoituksen tekemistä vuokraemännän roolissa.
Olin raskauden viimeisistä viikoista huolimatta liikekannalla koko maaliskuun ajan ja pääsin loppukuukaudesta tekemään vielä raksakatselmustakin pikkuveljeni ja hänen puolisonsa talotyömaalla.
Kotona laittelin kaikki vauvatarvikkeet valmiiksi, pesin pikkuisen vaatteet ja muun muassa desinfioin tutit ja tuttipullot. Tein listan sairaalakassiin pakattavista asioista ja lueskelin tietoa vauvanhoidosta.
Kuukauden viimeisinä päivinä nautiskelimme viimeisistä MM-hiihdoista ja itse huolehdin siitä, että kerkesin varmasti käydä äänestämässä eduskuntavaaleissa ennen synnytystohinoita.
Blogissa postasin sähkönkulutuksesta, listasin hyvän keskustelun tunnusmerkkejä ja esittelin uuden sisustusjulisteen.
Huhtikuu oli sitten THE KUUKAUSI, kun Romeo syntyi. Ennen h-hetkeä tein viimeiset valmistelut, siivosin kodin ja puunasin koirat. Ehdimme myös jännittää vaalitulosta. Vietimme lopulta koko pääsiäisen sairaalassa ja sen jälkeen kotiuduimme superkauniiden kevätsäiden keskelle. Vauva-arki alkoi hyvin ja saimme keitellä useammat rotinakahvit.
Aurinkoiset säät olivat niin mahtavat, että roudasimme jo terassikalusteet esille. Aloittelimme vaunulenkit pikkumatkoilla, mutta jo parin viikon päästä synnytyksestä oma kuntoni antoi jo tehdä normaalipituisia lenkkejä.
Perhekoon kasvaminen eskaloi autoasioita, kun älysimme, että enhän minä mahdu kuljettelemaan vauvaa, koiria ja vaunuja omalla Tiinullani. Niinpä kierrätimme minulle miehen farmarin ja hän hankki itselleen uudemman haaveauton.
Loppukuusta vietin omia synttäreitäni, minkä tiimoilta pääsimme järjestämään lisää kahvituksia. Romeo oli alusta alkaen hyvin tyytyväinen vauva, joka käytännössä söi ja nukkui. Vanhempana oleminen ja vauvan hoitaminen tuntuikin paljon helpommalta, kuin olin etukäteen kuvitellut.
Blogissa vinkkasin kirjastojen E-lehdistä ja julkaisin Romeon newborn-kuvat.
Toukokuun aluksi seurasimme jäidenlähtöä. Veden kimmellyksen näkeminen ensi kertaa talven jälkeen on aina niin mukavaa ja odotettua. Miehen vanhempainvapaa loppui ja minä opettelin kotonaoloa yksin vauvan ja koirien kanssa. Romeo jaksoi olla hereillä pidempiä valvepätkiä ja alkoi olla kiinnostuneempi ympärillä olevasta meiningistä. Lelut alkoivat saada huomiota ja kommunikaatio monipuolistui.
Reissasimme ensimmäisen kerran mummolaa pidemmälle kylään, kun kävimme pikkuveljeni synttäreillä - samalla tietysti päivittämässä raksakuulumiset.
Kotiin hankimme ilmalämpöpumpun, mikä oli tulevaa kesää ajatellen supermahtava hankinta. Olen aikaisempina kesinä kärvistellyt kovien helteiden takia, joten nyt oli huojentavaa tietää, että saisimme jatkossa viilennystä tarpeen mukaan.
Toukokuussa aloimme aitaamaan takapihaamme ja saimmekin aitauksen viittä vaille valmiiksi. Vanhempani olivat tässä suurena urakka-apuna. Kotia tuli laitettua kuntoon edessä häämöttäviä nimiäisiä varten: valttasin terassit, pesin ikkunat ja siivoilin kevätpihaa.
Äitienpäivän vietosta jäi mukava muisto, vaikka koen, että äiti-identiteetti minulle on syntynyt jo koiralasten osalta aiemmin eikä ihmislapsi sitä kovinkaan paljoa muuttanut.
Toukokuu huipentui nimiäisiin. Sitä ennen kului oma aikansa tarjoilujen valmisteluihin ja kodin koristeluun. Varsinainen juhlapäivä onnistui paremmin kun olisin etukäteen osannut kuvitella. Vaikka olimme kutsuneet Romeota omalta nimeltään jo syntymästä saakka, oli mahtavaa paljastaa se muille ja käyttää nimeä kodin ulkopuolellakin.
Blogissa turisin ensimmäisen vauvakuukauden kuulumisista.
Kesäkuun alkajaisiksi kävin pari päivää koululla töissä. Sen jälkeen joutikin jo lomalle! Lomafiilis alkoi nopeasti, kun saimme kesän ensimmäisen ystäväperheen kylään.
Kuukausi oli todella touhuisa ja se piti sisällään esimerkiksi ruohonajua, porealtaan huoltoa, heikkokuntoisten tuijien vaihtamista, uimarannalle uusien hiekkojen ajamista ja etuterassille saadun terassikalusteen fiksaamista. Takapihan aitauksen viimeiset viilailutkin valmistuivat kesäkuun puolella ja koirat pääsivät temmeltämään jättimäisessä tarhassaan.
Sosiaalisia menoja oli paljon: kyläilyjä, synttäreitä, rippijuhlia, jalispelejä ja juhannusvieraita. Valitsimme vauvavuoden neuvolaksi Iisalmen toimipisteen ja kesäkuun neuvolareissulle saimme mummon ja serkkukaksikon mukaan. Itselläni oli lapsensaannin osalta viimeinen labrakäynti, mistä oli helpottunut olo. Piikkikammoinen Kristiina selvisi raskaudesta, huh!
Vauva-arjessa minut yllätti oksitosiiniryöppyjen voima: koko ajan Romeon lähellä vaivasi sekoboltsi olo, joka näkyi esimerkiksi tasapainokyvyssä. Olo oli kuin kännikalalla. Helpotusta sain ainoastaan silloin, kun otin huilihetkiä ilman vauvaa. Kirjoittelin tästä Instassa ja löysinkin muutaman kohtalontoverin. Kesän mittaan ryöpyt onneksi helpottivat ja olo normalisoitui. Romeo nautti hirveästi, kun hänelle höpöteltiin ja juteltiin. Aloimme lukemaan kirjoja sekä lehtiä ja lapsukainen oli niistä todella kiinnostunut.
Blogissa postasin nimiäisistä ja maailman helpoimmasta kirjainkakusta.
Heinäkuu alkoi pitäjäpäivillä ja sen jälkeen sosiaalinen pöhinä jatkui entisestään: oli synttäreitä, pitsatreffejä, kyläilijöitä, tyttöjen iltaa Kiparilla, koirakaveri Timin bileitä ja päiväretkeä Kuopioon. Kulttuuria nautiskelimme Säyneisen kesäteatterin verran. Kävimme myös pakohuoneilemassa ja itse pääsin tiiraamaan ystävän kanssa Barbie-leffan. Äidin ja Romeon kanssa teimme uuden kirpparikierroksen, sillä pikkujätkä alkoi kasvaa uhkaavasti ulos aiemmin hankituista vaatteista. Oli kuitenkin todettava, että isommille vauvoille ei kirppareilta enää niin helposti löytynytkään hankintoja, joten useampi vaatekerta tuli ostettua uutena.
Romeo yllätti kääntymällä ensimmäistä kertaa masulta selälleen. Hän alkoi olla jo niin pitkä poitsu, että siirryimme ensipedistä tavalliseen pinnasänkyyn. Varpaat löytyivät heinäkuun aikana.
Kotona ruohonaju vain kiihtyi ja totesinkin, että seuraavana vuonna meidän ei tarvitse kyllä tehdä nurmen kevätlannoituksia. Istutusten osalta keksin viimein, millä ympäröin mökin kupeella olevan riippahernepuun: kasvien sijaan reunustin puun kivillä.
Menojen ja touhujen ohella ehdimme paljon kotoilemaankin ja nauttimaan kesästä omissa puitteissa. Tuli tehtyä vauvan kanssa pihakierroksia, istuttua rantakiikussa ja järjestettyä terassille brunssia. Kuumien kelien kanssa kyllä peppuroin, sillä emme päässeet pitkään aikaan normaaleille lenkeille - sää oli liian kuuma sekä koirille että vauvalle. Uljasta ja Jaloa tulikin jonkin verran uitettua ja viilennettyä omassa rannassa.
Blogissa kokosin yhteen kesäkuulumisia.
Myös elokuussa pääsimme pakohuoneilemaan. Vaikka kävin itse koululla töissä jokusen viikon, ehdimme muillekin menoille. Tässäkin kuussa oli sukulaisten synttäreitä, jalispelejä ja esimerkiksi savusaunailta vanhempieni mökillä. Uljaksella oli omat bileensä, kun koirajäbä täytti kaksi vuotta. Itse tein kuun lopussa täsmäiskun venetsialaisille ja nauroin, miten puolessa tunnissa ehdin nähdä kokon, ilotulituksen ja vaihtaa kuulumiset useamman ihmisen kanssa. Vaikka olen jo aikaisemminkin ollut tehokas liikkeissäni, on lapsensaanti kääntänyt touhut supernopeudelle.
Romeo oppi elokuussa kääntymään selältä masulle. Tuettuna seisominen oli parasta bestiä. Minun työhukini ajan Romeo oli ensin yhden viikon mummolla hoidossa, jonka jälkeen mies oli loppuelokuun ajan vanhempainvapaalla. Täytyy sanoa, että työrutistus oli kyllä itselleni melko tiukka setti, sillä hoidin töissäkäynnin ohella Romeon yöherätykset ja työpäivien jälkeen halusin tietenkin olla pikkuisen kanssa niin paljon kuin mahdollista. Töissä en pitänyt taukoja käytännössä ollenkaan, sillä lukuvuoden alustus ja jatkon valmistelu vaati hommia nonstoppina. Tälläkin kertaa jännitin sijaiskuvioita loppumetreille saakka, onneksi kuitenkin hyvällä lopputuloksella. Elokuun loppuessa olo oli kaikkensa antanut, mutta olin tosi tyytyväinen, että jaksoin työläät viikot; niiden ansiosta kotiin jääminen tuntui paljon paremmalta.
Elokuussa en ehtinyt blogin pariin, joten kuukausi jäi vaille postauksia.
Syyskuussa alkoi ensimmäisen kerran varsinainen kotoiluarki, sillä kyllähän kevät ja kesä meni vielä enemmän ja vähemmän erikoisohjelmistolla. Sain ensimmäisen kerran muodostettua Romeon päiviin tietyn rytmin, mikä helpotti rutiineja ja asioiden ennakoimista selvästi. Viilenevistä keleistä nautin, sillä pääsimme viimein tekemään normaaleja lenkkimatkoja vaunuillen koirien kanssa.
Keväällä temputtelemaan alkanut pesukone päsähti syyskuussa kokonaan rikki ja jouduimme parin viikon ajan pyykkäämään pyykkimme mummolassa.
Kyläilijöitä riitti vielä tällekin kuulle ja pääsimme seuraamaan viimeisiä jalispelejä. Romeo oli mukana viimeisellä pelireissulla ja voi, miten innoissaan hän seurasi pelitapahtumia. Luulen, että tulevina kesinä saammekin innokkaan jaliskannustajan mukaan pelikentille.
Syyskuussa tuli kaksi vuotta Armaksen kuolemasta, minkä vuoksi rakasta koirapoikaa tuli ajateltua poikkeuksellisen paljon. Ikävä on edelleen tosi kova.
Pimenevien iltojen ohjelmaksi otimme miehen kanssa katsoa läpi Only Murders in the Building -sarjan kolmannen kauden. Kuukauden lopussa ehdimme myös vielä yhdelle pakohuonekeikalle.
Romeon sitteri purettiin ja putsattiin varastoon. Sen tilalle kasattiin ja otettiin käyttöön syöttötuoli. Tämän muutoksen myötä tuntui yhä enemmän siltä, ettei meillä enää ole pikkuvauvaa, vaan aktiivinen ja touhuisa vaapero - vauvan ja taaperon välimuoto. Pääsimme tapaamaan muita samanikäisiä lapsukaisia ryhmäneuvolassa, mikä oli uusi ja hauska kokemus.
Blogissa julkaisin pitkän raskausaiheisen postauksen, luettelin syksyn hyviä puolia ja esittelin ilmaiset milestone-kortit.
Lokakuussa aloitimme takkakauden ja Romeo oli elävän tulen seuraamisesta innoissaan. Valmistelimme myös pihaa talviteloille ajamalla ruohon viimeisen kerran, pesemällä porealtaan, vaihtamalla kesäkukkien tilalle talvimännyt ja täyttämällä puuvarastoa.
Kuukaudesta tuli intensiivisempi kuin etukäteen odotin, sillä toisen sijoitusasuntoni pintaremppa oli kuun lopussa kuumimmillaan ja sen vuoksi ajelin useamman kerran joko hoitamaan asioita tai tekemään varsinaisia remppahommia. Töiden valmistuttua siivosin, stailasin ja hankin uudet vuokralaiset. Sattumoisin myös toisessa asunnossa vaihtui samaan aikaan asukas, joten pystyin hoitamaan näytöt ja viralliset asiat samoilla käynneillä.
Asuntohommien ohella vieteltiin myös syyslomaa ja sen aikana pääsin ystävän kanssa treffeille ja pitämään vaelluspäivän spa-jatkoineen. Miehen kanssa kävimme katsomassa Kuopion kaupunginteatterissa Homma hoituu -musikaalin. Juhlimme myös Roni-koirakaverin synttäreitä ja kävimme säännölliseen tapaan kirjastossa. Romeo harjoitteli istumista oman tasapainonsa varassa, alkoi ymmärtää sanoja yhä enemmän ja hänen kanssaan pystyi kehittelemään jo monenlaisia, eri tilanteisiin liittyviä inside-juttuja. Pianoa soittelimme yhdessä päivittäin, lastenlauluja ja joulubiisejä lauleskellen.
Lokakuun lähentyessä loppuaan aloin suunnata ajatuksia ja tekoja kohti joulua: laittelin pihalle jouluvalot ja pesin kaikki ikkunat.
Kiireisen kuukauden vuoksi en ehtinyt blogin pariin kertaakaan.
Marraskuun rungon loivat perinteiset joulusiivoukset. En osannut keventää niiden osalta ollenkaan, vaan tein saman suursiivon kuin aikaisempinakin vuosina. Siivoushommiin meni puolet kuukauden kaikista "vapaista" väleistä. Ennen siivousten aloittamista laittelin jo kaikkiin ikkunoihin jouluvalot.
Romeo oppi kuukauden alkupuolella ryömimään ja se toi paljon iloa niin lapselle itselleen kuin meille aikuisille. Kun maailma aukeni isommaksi rytinällä, Romeo viihtyi taloa tutkiskellen pitkiäkin aikoja ilman kummempia viihdyttämisiä.
Isänpäivää juhlittiin tietenkin ja kahvittelimme niin ukkia kuin meidän poikien iskää. Pyhäinpäivänä teimme hautausmaan kynttiläkeikan vesisateessa. Olin ajatellut Romeon ensimmäisen hautausmaakäynnin hieman tunnelmallisemmaksi, mutta lopulta vain lähes juoksimme takaisin autolle ja olimme kahdesta sateenvarjosta huolimatta litimärkiä.
Lumi tuli tänä vuonna aikaisin maahan ja sitä satoi pitkin marraskuuta yhä enemmän ja enemmän. Aluksi valkoista höttöä ihasteltiin ja ihmeteltiin, mutta lopulta myös jo kiroiltiin. Romeolle lumihommat tarjosivat uutta viihdettä, kun hän pääsi seuraamaan ikkunasta pihaa linkoavaa traktoria. "Prum prum" saikin varsin konkreettisen merkityksen.
Kotipuhteina saimme asennettua (tai siis veljeni ja isäni asensivat) katonsyrjälle pätkän lumiestettä, jotta keväällä tekemämme aitaus ei musertuisi katolta tippuvan lumimassan alle.
Tammikuun tapaan myös marraskuu oli kuoleman sävyttämä, kun pitkään elämässämme ollut varamummo menehtyi. Hänen hautajaistensa myötä menetimme läheltämme viimeisen tervaskannon, sillä enää ei lähipiirissämme ole yli yhdeksänkymppisiä (eikä kahdeksankymppisiäkään) omaisia.
Blogissa paljastin random-asioita itsestäni, pohdiskelin marrasmoodia ja esittelin tämän vuoden joulukortit.
Joulukuun siivousohjelmistoon olin jättänyt vielä lattioiden puunaamisen sekä mattojen pesun. Niiden parissa vierähti kuun ensimmäiset päivät. Sitten leivoin piparitalon ja järjestin meillä itsenäisyyspäivänä tyttöjen pikkujoulut.
Siivousten valmistuttua oli enemmän aikaa tunnelmointiin ja kävimmekin Romeon ja äitini kanssa Kuopion korttelimuseossa ihmettelemässä jouluasuun puettuja vanhoja koteja. Tsekkasimme myös keskustan joulutorin ja kävimme kuusikaupoilla. Yhteisen reissun jatkoksi pyörähdin pari päivää myöhemmin vielä omalla kaupunkikäynnillä, jotta sain tehtyä viimeiset jouluhankinnat ajatuksella.
Jouluaaton vietimme perinteisesti mummolassa ja kotona. Romeo ei vielä lahjojen päälle ymmärtänyt, mutta oli silti ilolla touhuissa mukana. Joulupäivänä järjestimme meillä kahvittelut miehen suvulle ja Tapaninpäivänä saimme ystäväperheen meille kylään. Koska tarjoiluihin varattuja herkkuja jäi reilusti yli, kävivät vanhempani auttamassa niiden tuhoamisessa. Välipäivät ovat sujuneet pääosin yhdessä kotoillen, mutta itse olen myös käynyt ystävän kanssa lenkillä, kiivennyt Kiparille sekä kitannut kaakaota ja kahvia koko vuoden edestä. Tänään menemme juhlistamaan uutta vuotta mummolaan ja samalla vaihtamaan autooni raidetangonpäitä. Koirat jäävät yöksi hiljaisempaan ympäristöön ja tulemme miehen ja Romeon kanssa kolmistaan iltahommille kotiin.
Tässä kuussa Romeo on viettänyt yhä enemmän aikaa konttausasennossa hytkytellen, mutta liikkuminen tapahtuu vielä ryömimällä. Istuminen onnistuu jo melko hyvin ilman varmistelijaa. Joulukuussa Romeo pääsi ensimmäisen kerran pulkkailemaan sekä ajamaan auton kotiristeyksestä autokatokseen. Hän on myös oppinut pyytämään syliin, joten meillä on joulukuussa harrastettu rallia nimeltä syliin-lattialle-syliin-lattialle. Päiväunien kesto on viime viikkoina elänyt melkoisesti ja luulenkin, että vuoden vaihduttua meillä on edessä päivärytmin muokkaamista.
Blogissa postasin adventtitunnelmista ja piparkakkutalosta sekä toivottelin ihanaa joulua Romeon ja koirien kuvilla kuorrutettuna.
- - -
Tapanani on ollut kuvata päättyvää vuotta aina jonkinlaisilla adjektiiveilla ja tätä vuotta kuvailisin sanoilla onnellinen ja touhukas. Minulla on ollut tasaisen hyvä mieli läpi vuoden enkä voisi olla enempää kiitollinen siitä, miten ihanasti kaikki on sujunut. Ihanammin ja paremmin kuin olisin koskaan etukäteen kuvitellut. Vaikka vauva itsessään on muuttanut elämää, ei se kuitenkaan ole muuttunut loppusiltaan kovinkaan radikaalisti. Olen jopa hieman hämmentynyt siitä, kuinka hyvin olen pystynyt entiseen tapaan touhuilemaan monenmoisia asioita - niin kotiprojekteja kuin muita juttuja. Erityisen kiitollinen olen vanhempieni luomasta tukiverkosta, jonka ansiosta moni asia on sujunut paljon helpommin kuin yksin tehden. Ilman mummon hoitoapua olisi moni asia jäänyt puolitiehen. Mahtavaa on ollut myös huomata, kuinka iso ja huomaavainen ystäväpiiri meillä onkaan - ihmisten näkemisestä on saanut valtavasti iloa ja energiaa vauva-arjen keskelle. Jos olo on onnellinen, niin on siihen syytäkin.
Oma osansa vuoden "helppoudesta" menee tietenkin Romeon piikkiin. Hän on nimittäin ollut niin perustyytyväinen lapsi, että moni asia on hoitunut hänen kanssaan suitsait. Tiedän, että tilanne voisi olla hyvinkin toisenlainen, joten arvostan todella paljon sitä, miten meillä on kaikki mennyt. On ihanaa olla Romeon äiti.
En tiedä, miten uusi vuosi 2024 voisi laittaa tätä paremmaksi, mutta annettakoon sille mahdollisuus! Sen tiedän, että tulen nauttimaan täysin rinnoin vanhempainvapaastani, joka käytännössä päättyy kesälomien jälkeen vasta elokuussa. Siihen mennessä meillä onkin jo aika iso ja osaava poika! Tänä vuonna on ollut suloista seurata Romeon kasvamista ja taitojen kehittymistä - tiedän, että seuraavatkin etapit tulevat aiheuttamaan ilonpirskahduksia. Samalla kuitenkin toivon, että ajankulku hidastuisi ja saisimme viipyillen elää kussakin hetkessä, hymyssä, leikissä, halissa ja pusussa. ♥
Iloista uutta vuotta!
P.S. Aikaisemmat vuosipostaukset pääset lukemaan vuosilukuja klikkaamalla.
