11.3.2014

Grandpa's bench

Olen jo tuokion verran haaveillut meille vanhaa penkkiä. Sellaista, jossa keskellä neliönmuotoista istuinosaa olisi sormenmentävät nostokolot. Sellaista, jolla olisi historiaa. Olin jo ajatellut lähteä penkinmetsästykseen, kunnes tajusin tarkistaa, sattuisiko ukkini tekemänä löytyä vastaavaa.


Ja kappas vaan, löytyihän sitä - ja vielä kaksin kappalein! Alunperin puunväriset penkit on jo kertaalleen maalattu valkoisiksi, mutta ne ovat saaneet taipaleellaan vähän rokamaa. Toisaalta kuluneissa pinnoissa on sopivasti särmää, mutta aioin silti vedellä näihin uuden maalikerroksen päälle.


Tiedän tarkalleen, mistä nämä penkit löytävät kohta sijaintinsa. Pääsevät takuuvarmaan ja kaivattuun hyötykäyttöön. Palaan asiaan uudella postauksella, kunhan tämä pikkuprojekti valmistuu.


Täällä niiskutellaan ja köhitään vielä flunssan kourissa. Puolikunnosta huolimatta ajelin tänään työhommina Juankoskelle kokoustamaan. Aivan mahtava fiilis oli huristella auringon pilkistäessä pitkin sulia teitä! Kyllä sitä vaan keväässä on jotakin erityistä taikaa, vaikka muidenkin vuodenaikojen tunnelmasta tykkään.


14 kommenttia:

  1. Aivan ihanat!!! Todelliset aarteet♥ Mielenkiinnolla jään odottelemaan postausta niiden sijoituspaikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Viivi! :) Näitä aarteita näyttää välillä putkahtelevan milloin mistäkin, ja osa löytyy ihan nenän edestä!

      Poista
  2. Tuollaiset löydöt ovat kyllä parhaita! Ihana muotoilu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia löytöjä kyllä arvostaa ihan eri tavalla kuin kaupasta hankittuja. :)

      Poista
  3. Oi ku ihanat!!:) Paranemisia sulle! Se on ihanaa löytää etsimänsä! Itsekin olin vaikka kuinka kauan etsinyt vanhaa pientä pallia vessaan,että pikkuset yltävät pesemään kätensä, niin vihdoin löytyi kirpparilta täydellinen ja vielä valkoisena,eikä tarvitse mitenkään käsitellä ja vielä halvalla. ;D hyvää kannattaa odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä, miten tällaisia vanhempia löytöjä on ruvennut arvostamaan enemmän ja enemmän. Ja ukin kädentaitoja - mitä kaikkea ehti eläessään taituroidakaan! :)

      Poista
  4. Täälläkin rakastetaan vanhoja penkkejä, tuoleja jne...;)
    Kiva blogi, johon löysin...:)

    Parempaa vointia!
    Marikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Marikki, ja tervetuloa lueskelemaan! :) Vanhoissa huonekaluissa pienenä ripauksena sisustuksessa on ihanaa rosoa ja tarinaa!

      Poista
  5. Ihanat penkit! Ja odottelen mielenkiinnolla näitten paikkaa.. arvailen vain... :) Jättäisin kyllä penkit tuollaiset, ajan patinaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kata Maria! :) Voisin harkita tuollaiseksi jättämistä, jos alta kuultava puu olisi harmahtavaa... Mutta kun rokamat taittaa oranssiin, ja siitä ei silmä oikein tykkää! :)

      Poista
  6. Tällaiset ovat aarteita ♥ Mulla on kanssa yksi isoisoisän tekemä lipasto, minkä pelastin puuliiteristä sekä papan vanhat pinnatuolit, jotka odottavat myös uutta maalipintaa. :) Paranemisia! Itse olen onnistunut olemaan (vielä) kunnossa, mutta lapsella silmätulehdus, miehellä keuhkokuume ja ja ja.... Tule jo kevät ja kesä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinnatuolien perään olen minäkin vähän vilkuillut, mutta ilmeisesti sellaisia ei kätköistä löydy... Mutta on ne ukit vaan olleet aikoinaan taitavia! <3 Saisi kyllä painua flunssat ja muutkin taudit huitsinnevadaan, ihan kökköjä. :D Paranemista teillekin!

      Poista
  7. Ihanat ja ajattomat! Kiitos muuten vielä kerran haasteesta, sain viimein tehtyä sen loppuun :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...