Hellurei, ja mitä mainiointa juhannusaattoa! Keskikesän juhlaan kuuluvat saunahommelit melko olennaisesti, joten ajattelin buustata teemaa täällä blogissakin. Luvassa on kierros meidän kotimme saunassa - vihdoin ja viimein.
Saunan valmistuminen on ollut viimeisiä raksahaituvia, prioriteettilistan hännille roikkumaan jääneitä asioita. Kertauksena: talohan meillä valmistui tammikuussa 2018, mutta sauna jäi tuolloin vielä ilman lauteita. Pudotimme aikoinaan talopaketista pois pesuhuoneen ja saunan paneloinnit valaistuksineen ja lauteineen, sillä halusin modailla niistä rauhassa omannäköiset. Raksan loppusuoralla saimme onneksi jo paneloinnit ja valaistukset kuosiin, mutta laudepuut ja pesuhuoneen listoitukset jäivät odottelemaan aikoja armaampia. Ja kauan saivat odotellakin! :')
Lauderungot teimme miehen kanssa viime maaliskuussa, hiihtolomalla, ja sen jälkeen nikkaroin lauteet omatoimisesti loppuun. Taisi olla huhtikuuta, kun saunoimme tilassa ensimmäiset löylyt.
Pikimustat kuusipaneelit ovat Siparilan kostean tilan valmispaneelia. Niihin on upotettu 12-osainen ledisarja, joka on himmennettävä. Laudepuut ovat kuusilautaa ja ne on käsitelty värittömällä saunasuojalla. Kiuas on Tulikiven Sumu ja siitä löytyi ensikäytöllä ylläriominaisuus, josta emme tienneet aikaisemmin: miedolla lämmöllä kiuas sumuttaa kaunista vesihöyryä, joka luo tilaan höyrysaunamaisen efektin.
Lauderatkaisu muodostui lopulta samanlaiseksi kuin mökkisaunassa (linkki tekstin lopussa). Jotenkin tällainen umpinainen tyyli vain tuntuu tosi omalta. Kuten mökilläkin, täälläkin halusin ährätä lauteet mahdollisimman siististi; yhtäkään ruuvia ei ole näkyvillä. Sekä laudepenkit sekä alin etulaita ovat irrotettavat, joten siivoustoimenpiteisiin pääsee näppärästi.
Kuvausvälineeni eivät oikein taipuneet näyttämään tilan kokoa, mutta sauna tuntuu julumetun isolta. :D L-mallisille lauteille mahtuu väljästi aseteltuna kuuden aikuisen takalistot ja tiivistettynä menisi enemmänkin. Kahdestaan saunoessa sekä minulla että miehellä on kummallakin omat ja väljät pötköttelypenkit.
Ikkunasta on näkymä järvelle, etelää kohti. Mies ei meillä maisemista välitä niin paljoa kuin minä, joten yleensä omin tuon ikkunapaikan itselleni. On ihanan rauhoittavaa katsellessa saunoessa järvenpintaa - olipa se sitten tyyni, lainehtiva tai kuohuva.
Saunan valmistuttua olemme löylytelleet siinä yllättävän ahkerasti. On niin näppärää, kun voi vain naksauttaa kiukaan lämpenemään ja siitä parinkymmenen minuutin kuluttua pääsee lämpimiin löylyihin. Mökillä meillä on puukiuas ja sen kanssa operoiminen vaatii sähkökiukaaseen verrattuna enemmän huomiota. Mökin saunan pääset kurkkaamaan tästä.
Arvaattekohan, kumpiko sauna meillä lämpiää juhannuksena? No tietenkin mökkisauna, kyllä rätisevä kiuastuli luo autenttisemman juhannusfiiliksen.
Kesähymyjä!
