Tarvitsen tätä joka vuosi. Listausta syksyn hyvistä puolista ja kivoja toiveita kolmen kuraisimman kuukauden varalle. Tällä kertaa ajattelin, että perinteinen ämpärilista voisi olla selkein. Sitä ennen kuitenkin sananen spekseistä.
Tänä syksynä saan elää kahdenlaista todellisuutta: työarkea ja kotoilua. Jään nimittäin marraskuun alusta hoitovapaalle. Mielestäni se katkaisee syksyä mukavalla tavalla: koko syksyn setti lasten kanssa ei vyöry kokonaan minun huolehdittavakseni, vaan saan viettää vuodenaikaa töissä ja kotona. Samalla myös lapset saavat vaihtelua siihen, kuka aikuinen heidän kanssaan on kotona. Luulen, että jo tämä tekee syksystä hitusen keveämmän viime vuoteen verrattuna (kun ei tarvitse töröttää joka päivä kahta kertaa sateessa ulkoilemassa).
Kunhan marraskuu alkaa, saan aloittaa kotoilut joulusiivoillen ja meillä on varmasti jo melkoinen tonttumeininki siinä vaiheessa menossa.
Kasvaneet lapset ovat helpotus myös: päivärytmit ovat yhtenäistyneet ja Vanessakin on jo tomerasti omilla jaloillaan viipottava taapero. Pystymme keksimään yhä monipuolisempia tekemisiä ja viettämään oikeasti kivaa aikaa (yleisen sekoilun tai ajan tappamisen sijaan). Elämä ei ole enää selviytymistä, vaan tasapainoista perusarkea. I like it.
Syksyn erityistoiveet minulla eivät ole kovin suuria tai kummoisia, mutta näkyville kirjattuna ne kuitenkin tuntuvat hohdokkaammilta. Bucket listilleni haluan ainakin nämä asiat:
Retket lähiympäristöön. Nyt kun tuleminen ja meneminen on helpompaa, ei meidän tarvitse jäädä kodin rajatulle alueelle. Saamme enemmän vaihtelevuutta päiviin, kun lähdemme käymään kylillä tai lähimetsissä. Vielä kun keksisi sellaisia kohteita, joita ei ole tullut ajatelleeksikaan.
Auringonnousuista nauttiminen. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta rakastan katsoa auringonnousuja omasta olohuoneesta käsin. Kunhan työaamut on taputeltu, aion kellua onnessa jokaisena aurinkoaamuna. Tällä hetkellä meillä on ollut lasten kanssa jo rutiinina ihastella ennen nukkumaanmenoa kauniita auringonlaskuja, joten luulen, että saan kaksi kaveria mukaan myös auringonnousunbongareiden kerhoon.
Lukeminen. Kirjojen maailman haluan pitää läsnä syksynkin koittaessa. Kesällä huomasin, että lukeminen on minulle yksi tehokas palautumiskeino, joten sitä siis ohjelmistoon nytkin!
Leffoja. Nyt kun olen saanut rutiiniksi lukea, kuunnella podeja ja katsella sarjoja, haluaisin katsoa syksyn aikana ainakin muutaman kivan leffan. Joko kotisohvalla tai sitten ihan teatterissa asti.
Osteopaatilla käyminen. Olen tänä vuonna kiinnittänyt huomiota omaan hyvinvointiini erilaisilla tavoilla ja osteopaatilla vierailu on vielä yksi asia, jota haluan kokeilla. Minulla on kroppa jumissa päästä varpaisiin, joten on mielenkiintoista nähdä, mikä vaikutus osteopaatilla voisi olla.
Höyryävistä kupeista nauttiminen. Syksyyn liittyvä mielikuva on kädessä oleva kuppi täynnä kuumaa (kahvia tai kaakaota) ja tänä syksynä haluan keskittyä noihin höyryäviin hetkiin - olipa leikkihuoneessa sitten millainen mellastus tahansa meneillään. :')
Kulttuuria, kulttuuria, kulttuuria. Minua vaivaa joka syksy suuri kulttuurinnälkä, joka talttuu vain Kuopion Kaupunginteatterin pyramidiportaissa. Tämän hetken ohjelmistossa kutkuttelisi Metsolat sekä Linjat kuumina -esitykset. Jospa pääsisin katsomaan jompaa kumpaa!
Lapsilla on tänä syksynä yksi yhteinen harrastus, muskari. Taikka oikeastaan se taitaa olla koko perheen harrastus, sillä tähän saakka sekoil- eikun siis musisointihetket ovat vaatineet kahden aikuisen mukanaoloa. :') Mutta ämpärilistalle tämäkin pääsee vähän erilaisena tekemisenä.
Lumityöt. Okei, nyt toivon, etten manaa tätä, joten koputus puuhun: *kop kop*. Viime syksy oli säiden puolesta tosi kurja, kun oikea talvi odotutti itseään vuodenvaihteeseen asti. Nyt haaveilen huvittavan paljon siitä, että pääsisin jumppailemaan lumikolan kanssa samalla, kun lapset touhuilevat omia lumijuttujaan.
Stressin tasaaminen. Viime vuodet ovat tehneet minusta kunnon stressikimpun, enkä ole oikein saanut purettua kortisolia pois kehosta - lukuisista yrityksistä huolimatta. Tiedän, että unella on tähän ykköstykin kaltainen vaikutus, joten toivon, että unimäärissä ja -laadussa alkaisi viimein näkyä muutosta. Tässä kuussa olen aloittanut napostelemaan ennen nukkumaanmenoa iltamagnesiumia, joka lupaa helpotusta sekä kehon että mielen stressiin. Liekö vaikutusta sillä vaiko tämänhetkisillä nukkumajärjestelyillä, mutta tapahtuipa äskettäin sellainen ihme, että nukuin peräti kuuden tunnin yhtenäisen unipätkän. Sellainen ilmiö on tapahtunut edellisen kerran vuonna 2022. Toivoa on.
Kaksi B:tä. Olen ehkä aikahöveli, mutta haaveilen siitä, että tänä syksynä minulta löytyisi taas aikaa blogille ja Blawhille. On järjettömän riipivää ajatella päivittäin jotain sellaista, mihin aika ei käytännössä riitä. Mutta josko nyt taas, kun hoitovapaa alkaa.
Siinäpä pari asiaa syksyn bucket listille.
Aurinkoisia syyspäiviä!
P.S. Tiesittehän, että punaiset lehdet eivät ole punaisia lehtiä, vaan massikanpunaisia lehtiä?
P.P.S. Massikka on traktori, Massey Ferguson. :D
