Hups, yksi juttu unohtui!

Ihanaa, kun ollaan jo maaliskuun toisella puoliskolla! Täällä tuli hiihtoloma vieteltyä kotona ja Tarmpereella, ja nyt lasketaankin jo päiviä kesäkuun alkuun. Koulussa aloitimme tällä viikolla kevätjuhlan suunnittelemisen - se jos mikä on työvuoden loppusuoran merkki.

Tänään ajattelin paljastaa sen ainoan käytännön asian, joka taloa suunnitellessa tuli sivuutettua, mutta joka arjen toiminnoissa olisikin ollut ihan hyödyllinen. Kalusteisiin integroitu silityslauta! En tiedä mikä aivopieru minuun iski aikoinaan kodinhoitohuoneen kalustusta miettiessä, kun skippasin laudan suunnitelmista. Se kyllä haahuili mielessä, mutta hämärästi muistan todenneeni, ettei sellaisella ole tarvetta. No, olisi ollut.

Integroitu lauta meillä oli edellisessäkin kodissa, enkä ole koskaan pitänyt kiikkeristä irtoversioista. Jostain syystä olen vissiin kuvitellut, että täällä mieli olisi muuttunut. Kalusteisiin sijoitetulle silityslaudalle sopiva paikka olisi ollut tuo ylemmässä kuvassa näkyvä kaappi - sen ylälaitaan lauta olisi uponnut helposti. Kätevänä tyttönä piirsin silitysrautaa varten tuohon pistorasiankin, mutta suunnitteluvaiheen aikainen aivosumu (kyllä, aivot olivat välillä pahastikin jynkkelissä) lienee blokannut ideaa kehittymästä pidemmälle.

No, pieni juttu kokonaisuuden kannalta, mutta onpahan nyt vastattavaa, kun joku kysyy seuraavan kerran, oltaisiinko tehty mitään toisin. :)

Vastapainoksi voisin todeta kodinhoitohuoneesta muuta kätevää. Harmaavalkoinen matto on nimittäin osoittautunut hyväksi kodarimatoksi, sillä sen pystyy kiepsauttamaan toisinpäin silloin, kun yksi puoli saa tarpeeksi osumaa. Näin maton pesuvälin saa tuplattua ja samalla huoneen ilmekin saa vähän vaihtelua.

Tämän sunnuntaipäivän ohjelmassa on viikkosiivota; vaikka aloittaminen aina kehtuuttaa, on urakan jälkeen mukava rötkähtää sohvalle nauttimaan lopputuloksesta.

 Mukavia kevätpäiviä!

K O D I N H O I TO H U O N E

Kaunista pääsiäispäivää (sekä huhtikuun ekaa - miten aika voikaan huristaa näin nopeasti)! Täällä on keli hellinyt niin, että viime päivinä on tullut ahmittua ulkoilmaa ihan urakalla. Meidän naapurissamme sijaitsevassa venevalkamassa järjestettiin eilen pieni pääsiäistapahtuma kokkoineen ja oli iloinen yllätys ainakin itselleni, miten paljon porukkaa kulkeutui paikalle. Aina ei tarvita isompia spektaakkeleita, vaan hyväntuulisen kohtaamispaikan voi luoda simppeleilläkin eväillä.

Blogiin tulin postaamaan nyt siitä lupailemastani kodinhoitohuoneesta. Minulla lähti tilassa kameran kanssa vähän lapasesta, joten tässä on nyt kuvatulvan makua. No, eipä haittaa, antaa räpsyjen puhua sanoja enemmän!

Vaikka tekisi mieli sanoa, että tätä huonetta suunniteltiin talosta eniten, niin taitaisin valehdella. Suunnittelumäärät kun ovat olleet valtavat jokaikisen huoneen kohdalla. No, paljon on kuitenkin istuttu tunteja kodinhoitohuoneenkin pohjaa ja kalusteita miettiessä. Tila on L-kirjaimen muotoinen ja itse koen, että muoto oli mielekkäämpi suunniteltava kuin pelkkä suorakaide. Kalusteet saatiin sijoiteltua tosi järkevästi: isot liukuovikaapistot yhdelle seinälle ja matalammat kalusteet toiselle, ikkunan alle.

Vaikka kodinhoitohuone luetaan kosteaksi tilaksi, halusin välttämättä uhmata ohjeita ja sisällyttää kalusteisiin maahan saakka ulottuvat sokkelit sekä päätylevyn. Mielikuva kalusteratkaisuista oli todella vahva, enkä halunnut joustaa niistä yhtään. Onneksi Domus pystyi vastaamaan näihin toiveisiin, vaikka etenkin liukuovien viereen asettuvasta kiinteästä pystylevystä ja ovien liukumisradasta viestiteltiin sähköpostitse päiväkausia. :')

Ulko-oven toiselle puolelle jää sopiva tila Armaksen ruokapapanapurkille ja lattiaharjasetille. Noiden yläpuolelle olisi tulossa vielä joko yhteinäinen naulakko tai pari erillistä koukkua. Tila on maalattu kosteudenkestävällä maalilla, joten seinät eivät ota ihan heti itseensä, vaikka joku takki tai pyyhe olisikin ripustusvaiheessa vielä kostea.

Näistä kuvista selkenee mielestäni hyvin se, kuinka vaatehuone jää kodihoitohuoneen ja makkarin välimaastoon. Siinä on molemminpuolin liukuovet, joten reittiä voi tarpeen mukaan pitää kiinni tai auki. Tämä pohjaratkaisu oli itselleni ihan must, ja olen onnellinen, että sekin mahdollistui talon neliöissä. On niin paljon kätevämpää, että vaatesäilytys on kodinhoitohuoneen kupeessa perinteisten makkarissa sijaitsevien vaatekaappien sijaan. 

Huone on vielä tyhjä, sillä säilytysjärjestelmien hankkiminen jäi omaksi nakiksemme. Siihen tartutaan sitten, kun rahapussi saa vähän aikaa elpymiseen. Tällä hetkellä säilytämme miehen kanssa vaatteitamme kodinhoitohuoneen liukuovien takana. Kun takana on asumisjakso pikkuruisessa saunamökissä, tuntuu nyt tämäkin kaappitila ruhtinaalliselta. Aivan kuin muissa kodin tiloissa, täälläkin kaapit ovat vielä alikäytöllä enkä tiedä, mitä ihmettä säilytettävää niihin keksisin jahka vaatteet siirtyvät oikeaan vaatehuoneeseen. :') No heh, ei asia ole oikeasti ongelma - todellisuudessa haaveilen siitä, etteivät hyllyt täyttyisi kokonaan pidemmänkään asustelun jälkeen.

Tavallisesti meillä on tuo pesutiloihin vievä lasiovi auki, mutta näihin kuviin halusin sulkea sen kiinni. Pesuhuoneesta puuttuvat vielä muutamat listat ja haluan kuvata tilaa tänne vasta sitten, kun kaikki on kohdallaan. Voitte kuitenkin kuvitella, kuinka kulkuväylä jatkuu tuosta vielä pesuhuoneeseen, saunaan ja perällä olevaan pikkuvessaan.

Kuten kerroin aiemmin, on musta allassetti Ikeasta. Keittiöstä postatessa esittelin siellä sijaitsevan vastaavan valkoisen setin ja samalla ihmettelin, ettei kaunis hana ole päässyt suurempaan blogisuosioon. Kommenttiboksin puolella nousi keskustelua siitä, ettei hanassa ole pesukoneventtiiliä. Aivan! Eipä olekaan! Tuota seikkaa en tajunnut ihmetellessäni ajatellakaan, sillä me emme tarvinneet pesukoneliitäntää mihinkään talomme hanaan. Siksi, koska halusimme niin keittiöön kuin tänne kodariinkin Damixan elektroniset pesukoneventtiilit. 

Venttiilit ovat oikeasti pienet napit, jotka upotettiin laskutasoon. Ne toimivat kosketuksesta ja avaavat veden valinnan mukaan joko 3 tai 12 tunnin ajaksi. Napissa on pieni merkkivalo, joka vilkkuu eri värisenä valitun ajastuksen mukaan. Yhteishinta Ikean mustalle hanalle ja Damixalle tuli edullisemmaksi kuin hankkia jostain muualta sellainen musta hana, jossa pesukoneventtiili on itsessään. Venttiilien käyttöön ja toimintaan olemme olleet tosi tyytyväisiä.

Vanhan pesukoneemme jätimme entiseen taloon ja tänne hankimme uuden setin Boschilta. Pesukoneen kaverina on kuivausrumpu, jollaista emme ole aiemmin omistaneetkaan. Kylläpä tekisi mieli hakata päätä seinään siitä hyvästä, ettei ole osannut aiemmin kaivata kuivaria! Pyykkihuolto on nimittäin helpottunut moninkertaisesti, kun pestyjä vaatteita ei tarvitse kuivatella pitkiä pätkiä pyykkinarulla. Jo pelkästään se, ettei tekstiilejä tarvitse enää sörkötellä narujen väliin, on ollut ihanaa. Pesu- ja huuhteluaineen kulutus on pienentynyt huomattavasti aiemmasta, sillä pesukone osaa annostella litkut itsenäisesti - kunhan vain silloin tällöin täyttää sille säiliöitä täydemmäksi.

Ajan kanssa on tarkoitus pohtia mattoasioita tässäkin huoneessa. Olen huomannut monissa talomme tiloissa, että entiset mattomme ovat liian pieniä vähän joka suhteessa. Tänne kodinhoitohuoneeseen taitaisi mahtua pituudeltaan nelimetrinen mötkäle, mutta sellaisia ei taida löytyä valmiina mistään. Ei ainakaan tällä samalla kuvioinnilla, josta tykkään hirmuisesti.

Mietinnässä on myös jokin kasvi tuohon mustaan riisikoriin. Nyt säilytän siinä muutamia päivittäisiä kotivaatteita (mm. villasukkia ja olohousuja), jotka ovat käytössä päivittäin töiden jälkeen mutta jotka eivät kierrä heti koneeseen. Kunhan näille vaatteille saadaan oikea paikka vaatehuoneeseen, vapautuu korikin sitten vihreälle.

Tällainen kodinhoitohuone meillä. Ei liene aprillia, että olen tilaan todella tyytyväinen: pohja on oikeasti tosi kätevä ja täällä puuhailee mielellään. Katsotaan, mihin huoneeseen vien teidät kierrokselle seuraavaksi...

Hymyjä pääsiäispäivään!

Kodinhoitohuoneessa

Jee, ensimmäinen kokonainen työviikko selätetty! Se toi mukanaan lumipöpperökelit, mutta ei haittaa. Vihdoinkin on oikea talvi! Jonkinmoinen alkuvuoden draivi tässä taitaa olla nyt päällä, sillä työt ovat tuntuneet erityisen kivoilta ja olen saanut niiden suhteen paljon aikaan. Eilen käytimme autoani montulla ja epäilysteni mukaan oli tuomiona iskariremontti - edes se ei tehnyt kolausta mielialaan. Hyvä näin, viime vuoden matalalentojen jälkeen tätä olotilaa osaa arvostaa.

Mietiskelin tässä, että en ole kuvaillut pitkään aikaan meidän kodinhoitohuonetta, joten siitä nyt tämä postausaihe.

Kodinhoitohuone kokee meillä yleensä hyvin vähän sisustusmuutoksia. Oikeastaan vain matto vaihtuu silloin tällöin. Jouluksi vaihdoin huoneeseen äitini tekemän, harmaasävyisen raitamaton, joka oli aiemmin makuuhuoneessamme. Tykkään näistä parimetrisistä rotkuloista, sillä ne saa pyöritettyä vielä painonsa ja kokonsa puolesta pesukoneessa.

Toivon meille joululahjaksi uusia pyyhkeitä; ne ovat nuo pinkassa näkyvät. Naulakossa roikkuu tanskantuliaisina mustavalkoinen rastipyyhe, jota en ole ennen tätä hetkeä raskinut vielä ottaa käyttöön. Joku hassu ajatus oli, että sen voi korkata vasta uuden vuoden alkaessa. Minulla on aina välillä näitä omalaatuisia merkkipaaluja pienillekin asioille. :)

Kodinhoitohuoneen tasojen osalta olen tullut siihen tulokseen, että vähempikin riittäisi. Seuraavaa taloa ajatellen olen jo päättänyt, että tuon toisen puolen pikkupätkän sijaan on käytännöllisempää käyttää tila kiinteään pyykinkuivatusalueeseen. Haaveilemani talomallin peruspohjassa on siis samalla tavalla pidempi ja lyhyempi taso kodarissa, vaikkakin huoneen muoto on siinä pötkylän sijaan ällä. Tasot meillä pysyvät arkenakin melkoisen tyhjinä, sillä en tykkää ollenkaan tavararöykkiöistä, tässäkään tilassa. 

Pesuhuoneeseen vievä lasiovi on minusta edelleen kaunis. Kiinnitimme siihen heti muutettuamme tuollaisen läpikuultavan ovitarran. Vaikka sisustustarrojen aika on jo reilusti elettyä elämää, en miellä tätä himmeää oviversiota samaan kastiin kuuluvaksi. Tykkään edelleen.

Viikonlopuksi on merkattu ainoaksi menoksi kummitytön synttärit. Vapaapäiville toivon auringonpilkahduksia, maltillisia pakkaslukemia (taitavat tosin jäädä haaveeksi), takkatulta ja pitkiä aamukahveja. Mitäs siellä ruudun toisella puolella on tiedossa?

Mukavaa perjantaita!

Pyykkikori

Kodinhoitohuoneen pyykkikorit - siis ne kaapin sisällä olevat metalliset - ovat meillä hyvin vähällä käytöllä. Niihin heitellään vain sellaisia pestäviä, joilla ei ole akuuttia kiirettä koneeseen. Arkivaatteet ja muut tekstiilit, joiden on tarkoitus pyöriä jo seuraavassa pesusatsissa, nakkaamme yleensä jo heti koneeseen odottamaan. Pesukoneen luukku on raollaan, etteivät vaatteet mynnähdä ennen pesua. Mies kuitenkin harrastaa sitä, että kasaa kamppeita avonaisen luukun päälle. Minä en tuosta (sisustuksellisesti rumasta) tavasta tykkää ollenkaan, joten olen pohtinut tapaeroihin kompromissiratkaisua. Toivon, että se olisi nyt tässä.

Synttäripaketistani löytyi Vitron lisäksi tämä toivomani House Doctorin pyykkikori. Olen haaveillut korista jo melkein vuoden, mutta pantannut hankintaa jostain selittämättömästä syystä. Ehkä halusin alitajuisesti jättää tämän juuri synttäriherkuksi. :) Puolimetrisessä ja halkaisijaltaan 40-senttisessä korissa pidän erityisesti etulaidan tekstikuosista; tällaiselle teksti- ja numerofanaatikolle se on niin mieleen kuin olla ja voi.

Korin sijoitin paraatipaikalle pesukoneen eteen. Tuossa se toivottavasti estää pestävien vaatteiden kulkeutumista lattialle tai luukun päälle. Kokonsa puolesta kori myös tarjoaa ilmavuutta, eli tekstiilien ei pitäisi siinä juurikaan hautua.

Millaisia pyykkiratkaisuja teillä on? Heittelettekö vaatteita suoraan koneeseen, tällaiseen koriin vaiko ihan kaapinovien taakse odottelemaan?

Keväistä torstaita!

Se toinen matto

Täällä kerroin jo meille nappaamistani matoista ja esittelin harmaata yksilöä eteisessä. Nyt vilauttelen, minne se toinen meni. Kaksipuolisen, valkoharmaan maton asettelin nimittäin kokeiluun kodinhoitohuoneeseen. Ehkä vähän uhkarohkeastikin käänsin näin keväisten rapakelien aikaan esille maton vaaleamman puolen. Toivotaan, että pihapuuhien vauhdittuessa kumpparit eivät haahuilisi oviedustaa pidemmälle!

Kodinhoitohuoneen sisäovi on poikkeustilanteita lukuunottamatta aina auki, joten keittiön ja kodarin on oltava synkassa keskenään. Näkyvyys kodinhoitohuoneeseen on minulle siinä mielessä pyhä asia, että yhtäkään tavararöykkiötä en halua sieltä keittiöstä käsin katsella. Tasot pysyvätkin jo aika luontaisesti siistinä, fiuf. Tämä uusi matto tekee kuosillaan kodarista jotenkin huonemaisemman - se toimii parempana jatkona keittiölle.

Kodinhoitohuoneen perällä olevasta puulaatikosta olen jo joskus kertonutkin, mutta kerronpa uudestaan. Olen tehnyt sen itse aikoinaan opettajaopintoihin kuuluvana teknisenä työnä. Tykkäsin laatikosta jo silloin kun se toimitti Jyväskylässä asuessani yöpöydän virkaa. Nyt siihen säilötään takkapuita. Saranoilla aukeava kansi on kätevä ja valkolakattu pinta kovin skandinaavinen - mitä designiä!

Kodinhoitohuoneen tasolle, oven taakse olen piilottanut mustan peltitähden. Tähdet ovat nyt reippaasti telakalla, mutta luopuakaan en tuosta vielä raski. 

Jos ihmettelette, miten tuo myrtti vilistää useammassa kuvassa, niin paljastan salaisuuden: niitä on useampia. Myrtistä tekemäni postauksen jälkeen minulle kävi hulvattomasti; kasvi kuoli heti. En suoraan sanottuna tiedä vieläkään mitä tapahtui, sillä kuivuuteen se ei ainakaan pystynyt kuukahtamaan. Ehkä olin palelluttanut myrtin matkalla kaupasta kotiin... No, kävin sitten tämän kuolemantapauksen jälkeen hakemassa marketista vielä uutta yritystä, ja ilokseni sain yhden hinnalla kolme yksilöä matkaani. Niitä täällä on nyt sitten paremmalla onnella kasvateltu. Vettä tarvitsevat hirveästi, sen olen ainakin oppinut.

Tällä viikolla toivon kovasti, että keli rytkähtäisi keväisemmäksi. Olen tähän saakka käyttänyt talvitakkeja ja niissäkin meinaa olla vielä vilu. Hrr. Kevätkoleus on saanut minut taas (kuten joka vuosi aiemminkin) alavireiseksi - mikään ei innosta ja koko ajan väsyttää. Kunpa saisikin jo kaivaa leggarit, ballerinat ja topit käyttöön... Aurinko, tee hommasi!

Vipinää viikkoon! :)

Aakkosia ja arjen kolhuja

Otetaanpa lauantainen kurkistus kodinhoitohuoneeseemme. Sinne kun heilahti tuollainen peltinen aakkostaulu. Taulu on hankittu Tampereen Live with me -putiikista, josta postailin täällä. En ole nähnyt muualla samanlaisia, joten olen mielissäni tästä uniikista hankinnasta. Se myös sopii hyvin tämänhetkiseen arjen teemaan, lukuvuoden aloittamiseen.

 

Arkea on nyt taas opeteltu kaksi viikkoa. Juurikin sitä opeteltavaa on ollut, niin aikuisilla kuin koululaisillakin. Ihan pienimpien oppilaiden kanssa ei noin vain lähdetäkään opiskelemaan kirjaimia ja numeroita. Ensin kun on treenattavana sitä koululaisena olemista - oman vuoron odottamista, viittaamista, hyvää käytöstä ja työskentelyrutiinia. Voitte vain kuvitella, miten aikaavievää ja vaikeaa voi yhdenkin suoran jonon muodostaminen olla. :)

Opehuoneessa taas ei ole ollut puhettakaan siitä, että ehtisimme porukalla yhtä aikaa kahvikuppien ääreen. Sopimista, venkslaamista, puhelurallia, järjestelyä ja puimista on ollut solkenaan. Minäkään en ole ruokatunnilla ehtinyt piipahtaa blogikuulumisissa, vaan olen eväsleipä kädessä tarkistellut ja nakutellut tietokoneelle lähtöarviointien testituloksia. No, toisaalta tekemisen meininki saa työpäivän humpsahtamaan ohi nopeasti ja olo on ollut tehokas - siitä tunteesta nautin.

Kolhujakin on tullut. Torstai oli Taavetille ja Tiinulle, meidän autoillemme, epäonnen päivä. Ensinnäkin, aamulla töihin ajellessa minun Tiinuni ilmoitti, että jostain on rengas puhki. Ajelin kuitenkin koulun parkkikselle asti ja jätin kumin päiväksi tyhjenemään. Täältä meidän Iisalmen kotikujalta oli mennyt neulankärkimäinen sepelikivi renkaan läpi ja rikkonut kudoksen korjaamattomaan kuntoon. Sama homma siis kuin viime syksynä. No, mies oli onneksi tulossa päivällä perästä samalle paikkakunnalle ja toi varastossa olleen varakumin mukanaan. Miehen veli vaihtoi sitten hallillaan uuden kumin vanteelle (kiitos!!). 

Kotiinpäin ajellessamme mies huristeli ennen minua, ja sitten olikin Taavetin vuoro kärsiä. Matkalla nimittäin päätti akkateeri tehdä tuttavuutta puskurin kanssa ja räsähti siitä läpi. Korjaukseen meni. Siis puskuri - etusäleikössä räpistellyt lintu oli saanut kalikasta päähänsä.

Minä taas ajelin perästä pahaa-aavistamattomana. Sonkajärveläinen jänöjussi kun oli päättänyt tehdä itsarin ja läsähti mutkassa päin Tiinun puskuria. Kymmeneen laskien kävin tarkastamassa vauriot, jotka onni onnettomuudessa rajoittuivat naarmuihin. Mutta siis oikeasti, kolme pientä autoäksidenttiä samana päivänä, miten voi olla?! :D

Muut ovat blogeissaan fiilistelleet alkavaa syksyä: tunnelmoineet takkatulesta, asetelleet huopia sohvalle, kuvanneet pihlajia ja kaihonneet villasukkia. Itselle vuodenaika konkretisoitui torstaina nimenomaan sillä hetkellä, kun kyykin töiden jälkeen kaatosateessa sen rikkinäisen renkaan äärellä. Siinä se syksyfiilis tuli, eikä todellakaan kaikkein mieluisammalla tavalla. Ehkä jotain enteili torstaiaamuna jo se, että päätin sivuuttaa siihen asti käyttämäni legginsit ja kesämekot ja pukea niiden sijaan pitkät housut ensimmäistä kertaa jalkaani. 

No, tästä on hyvä lähteä nostattamaan tunnelmaa. Me nimittäin lähdemme nyt kylpylän poreisiin lillumaan! Mitä suunnitelmia teillä on?

Deko 133 -blogia voit seurata myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGLOVIN  |  INDIEDAYS

Unfinished idea

Hankin jo joulukuun alussa meille viisi pientä lumisypressiä. Minulla oli visio, että näpräilisin tehdä niille söpöt pussukat harmaasta huopakankaasta. No, huopakankaan ja oheistarvikkeita sain jo hankittua, mutta sitten tulikin tenkkapoo ja päätöksenteon vaikeus. 

Ollako pussukka matala vai korkea, yläkäänne lyhyt vai pitkä, kylki paljas vai juuttitähtinen, ympärille harmaata sydännauhaa vaiko juuttinarua... Harvassa asiassa jään mielipiteettömään jumitilaan, mutta kun sellainen iskee, näyttää umpikuja olevan ylittämätön. 

Sypressit pussukoineen saivat jäädä puolivalmiiksi, sillä kykenin ainoastaan pyöräyttämään kankaat kaksipuolisella teipillä jotenkuten pussukan näköisiksi ja taittamaan yläreunaa alaspäin. Nyt ne tojottavat kodinhoitohuoneen tasolla puuboksiin tällättynä. Siinä saavat pysyäkin, olkoon sitten meilläkin jotain keskeneräistä.

Kuusi maljakossa

Okei, kokeillaan tätä nyt meillekin! Kuusi maljakossa, juurineen. Aihe, jota on näkynyt jo pidempään blogeissa ja kuvissa. Itse on joutunut mittailemaan oikein urakalla, onko idea sellainen, joka sopisi omaan makuun ja kotiin. Tänään sulatteluvaihe kehkeytyi siihen pisteeseen, että oli hilpaistava ulos omaan metsikköön, kuopaistava pistolapiolla pikkukuusi matkaan, huuhdottava juuret mullattomaksi ja aseteltava kuusi veteen.

Nyt tuntuu, että kyllä idea meille taitaa sopia. Ainakin tuossa kodinhoitohuoneen nurkassa nököttäessään kuusi näyttää sympaattiselta; pieneltä, hennolta, suloiselta - jopa vähän rujoltakin. Antaa viitettä joulun suuntaan, muttei liikaa. Vaikka blogimaailmassa kuusituuma on jo vähän kulunut ja nukkavieru, ei se sitä taida blogistanian ulkopuolella olla: ainakin isännän päällä leijaili monta kysymysmerkkiä, kun emäntä ideaa punnitsi. Ei kuulemma ollut koskaan nähnyt tai kuullutkaan asiasta, mutta yllytti silti kokeilemaan.

Kuvista voi muuten huomata, että ikkunaa koristaa jo valotähti. Lamppua siinä ei tosin vielä ole, mutta Clas Ohlsonilta hankittuja tähtösiä piti jo päästä mallailemaan etupihan puolen ikkunoihin. Nyt tuntuu siltä, että samanlaiset voisi hankkia takapihan puolellekin...