Siinä se nyt on! Ja omin kätösin tehty. Heinäkuussa pääsin vihdoin ja viimein nikkaroimaan Romeolle hiekkalaatikon, jota odotin etukäteen varmasti lasta enemmän. Laatikon sijaintipaikka oli minulla päässäni jo pitkään selvä: se istuu kuin nappi tuohon takapihan ylemmälle osiolle, autokatoksen taakse. Hiekkalaatikko rajaa sopivasti nurmen metsästä ja on etenkin aikuista ajatellen kivalla maisemapaikalla. Mikäs tuossa kahvikupin kanssa istuskellessa ja hiekkaleikkien lomassa järven liplatusta tiiraillessa.
Aikaa hiekkalaatikon tekemiseen meni suunnilleen seuraavanlaisesti:
- 1 h puutavaran kartoitus, maksimipituuksien mittailu ja näiden pohjalta työn suunnittelu
- 0,5 h osien sahailu
- 2 h osien kasaaminen
- 1,5 h kahteen kertaan maalaaminen
- 1,5 h maisemointikankaan asennus ja hiekan kärrääminen
Eli käytännössä laatikko tuli valmiiksi reilussa kuudessa tunnissa, joskin jaoin työt muutamalle eri päivälle (ja mies oli se, joka kärräsi hiekat).
Hintaa komeudelle tuli vain 16 €, sillä rakennustarvikkeet löytyivät omista jämäpuista ja kaupasta tarvittiin vain ruuvit ja maisemointikangas (joka löytyi onnekkaasti alehintaan). Hiekka on samaa ilmaista tavaraa, jota on ajettu montulta omalle biitsillekin.
Hiekkalaatikon koko on 2 m x 2,56 m ja sentit määräytyivät tosiaankin sen mukaan, minkä verran meillä oli jämäpuita jäljellä; leveämpää lankkua istuintasoksi ja ulkovuorauslautaa sivuille. Vaikeaa tämän tekeminen ei ollut ollenkaan, senkun vain teki sivuelementit valmiiksi, kasasi, asetteli vatupassiin, kiinnitti lankut päälle ja viimeisteli nurkat listoilla.
Paikkansa laatikko on lunastanut pihalta jo moneen otteeseen. Romeo tykkää hääräillä hiekkahommissa itsenäisestikin, joten olen päässyt rauhassa tekemään pihahommia, kuten kitkemään rikkaruohoja ja möyhimään katealueita. Välillä on tullut jo mietittyä, että näinkö nopeasti tultiin vaiheeseen, jossa lapsen kanssa oleminen on NÄIN helppoa. :’)
Se pitää kyllä samassa yhteydessä sanoa, että koirille tehty takapihan aitaus toimii loistavasti myös lapsen kanssa. Aitauksen ansiosta ei tarvitse pelätä, että Romeo pääsisi vipeltämään pihalta autotielle tai järvenrantaan. Viime kesän pystytysprojekti oli siis win-win kaikkinensa.
Ensi kesälle on tarkoitus budjetoida leikkimökin tekemistä. Mökkeröinen tulee sijoittumaan hiekkalaatikon viereen ja yhdessä ne muodostavat sitten kivan leikkialueen. Kunhan Romeo kasvaa, olen visioinut alueen jatkoksi vielä kiikkuja ja kiipeilytelinettä. Mutta katsellaanhan niitä sitten parin vuoden päästä.
Muista kuulumisista sen verran, että täällä on elokuinen arki startannut minun töideni osalta. Olen palannut koululle opehommiin ja Romeo kotoilee nyt vanhempainvapaata pitävän isänsä kanssa. Työpäiviä minulla on takana vasta kolme kappaletta, mutta ainakin alku on tuntunut lupaavalta: minua ei ole ollenkaan stressannut tai ahdistanut palata töihin, mikä on ollut ihanaa! Kaiken lisäksi olen onnistunut manifestoimaan itselleni ajatuksen, että kesä jatkuu vielä elokuun ajan. Joten mikäs tässä kesästä nauttiessa ja siinä sivussa töitä tehden.
Haleja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti