22.1.2018

Ulkovalot

Tattadaa, meillä on talolla sähköt! Sähkömiehet kävivät asennuskeikalla viime viikolla ja onpahan taas ollut mukava päästä yksi raksaetappi eteenpäin. Rullasin sisältä heti työmaavalot ja jatkoroikat sivuun, sillä niitä ei enää tarvita.

Talon ulkovalot meille tulivat astronomisella kellokytkimellä, eli ne syttyvät ja sammuvat automaattisesti itsekseen. Valotehoa niistä lähtee hyvin - viikonloppuna oli todella paljon mukavampi olla ulkona, kun ei tarvinnut lumikolaa nähdäkseen käyttää otsalamppua.

Koska ulkovalot ovat sähkön suhteen yksi näkyvin ja itselle mieluisin edistysaskel, ajattelin tehdä niistä tämän oman postauksensa. Samalla tulee näytettyä, miltä talon ja mökin talviset julkisivut näyttävät. Käytännössä kömmin toissailtana ympäri meidän tonttia kamera kaulassa, rannasta aloittaen ja siitä etupihan kautta takapihalle kiertäen. Kuvia katsellessa näkee konkreettisesti miten nopeasti hämärä laskeutuu: kierrokseeni kului aikaa noin 40 minuuttia ja sinä aikana ensimmäisten kuvien vaaleus ehtii vaihtua sinisten vaiheiden kautta viimeisten otosten tummiin sävyihin. Vaan lähtekääpä nyt kierrokselle mukaan; tältä meillä näyttää järven suunnasta katsottuna:

Talon ikkunoiden ja ovien sijoittelu on hyvin epäsymmetrinen, joten ilmiselviä ulkovalaisinpaikkoja ei heti ollut. Teinkin niin, että piirsin sähkösuunnitteluvaiheessa kuvankäsittelyohjelmalla julkisivukuvaan valokeiloja, joita sitten siirtelin, lisäilin ja poistelin tietokoneen näytöllä. Tällä tavalla oli hyvä vertailla, miltä mikin vaihtoehto näyttäisi. Lopullisen valaisinsijoittelun hyväksytin sitten miehellä ja piirrätin kuviin. 

Lopputulokseen olen lähes sataprosenttisesti tyytyväinen - ainoastaan yhden lampun sijoittelussa oli käytännön johdotuksissa tapahtunut pieni heitto, joka alkoi vaivaamaan vasta näin jälkivaiheessa. Makustelen kuitenkin tuota asiaa vielä hetken ja korjataan se sitten, mikäli seikka vaivaa myöhemminkin - käytännössä yhden lampun pitäisi olla kymmenisen senttiä sivumpana, jotta etuoven luona säilyisi symmetria. (Tähän laittaisin nyt sen  mietiskelevän emojin, jos blogitekstissä voisi sellaista käyttää.)

Ulkovalojen hankinta ja asennus oli meidän oma hommamme, jonka hoidimme "oman" sähkömiehemme kanssa.

Tässä vaiheessa kuvien ottamista mökistä alkoi kuulua ulvontaa. :D Armas koki epäoikeudenmukaisuutta joutuessaan seuraamaan minun hankimöyrintääni mökin ikkunoiden takaa - siltikin, vaikka oli ollut jo aiemmin ulkona reippaat pari tuntia ja pyytänyt päästä itse sisälle kylmien kinttujensa lämmittelyyn. Möyrintää se minun menoni todellakin oli, sillä välillä lunta oli reiteen saakka ja järkevämpää oli kontata eteenpäin. No, päästin pikkuisen mukaani ulos ja lähdimme kiertämään taloa yhdessä.

Meidän pihassamme on kiertoliittymä, eli talon eteen pääsee ajamaan kahdesta eri suunnasta. Pakitella ei tarvitse, vaan pihasta pääsee ajamaan suoraan läpi. Ensimmäinen liittymä tulee talon eteen kaartaen ja toinen sitten suoralla pistolla joskus tulevaisuudessa rakennettavan autokatoksen eteen. Ylä- ja alapuolen kuvista voi nähdä, millainen näkymä kaarroksen kohdalta avautuu etupihalle. 

Talonumeron paikka tulee olemaan edestä katsoen vasemmalla, eli tuossa tyhjällä seinänpätkällä kodinhoitohuoneen oven vieressä. Ensivaiheissa laitetaan näkyville vain joku perusnumero - lopullinen numerototeutus on jo ideoinnissa mutta ei ehdi paikalleen vielä käyttöönottotarkastukseen.

Näissä viimeisissä kuvissa iltahämy tummeni jo syvänsiniseksi. Upotin kenkäni niin monesti hankeen, että lopulta ryömiskelin viimeiset kuvauspätkät pelkissä villasukissa. 

Tykkään edelleen tuosta takapihan suojaisesta terassinurkkauksesta todella paljon. Ulkoporeallas odottaa vielä käyttöönottoa - Dekon sähköasentajat olivat ihanasti värkkäilleet siihen kaikki johdotukset valmiiksi, meidän tarvitsee enää tökätä pistoke seinään. Vettähän meille ei vielä tule, sillä LVI-asentajat ovat tulossa hommiin vasta tällä viikolla. En tosin tiedä tohtiiko allasta vielä sittenkään laittaa tositoimiin, ollaan nimittäin miehen kanssa vähän eri linjoilla asiasta. Minä haluaisin heti räpiköimään, mutta mies skippaisi käyttöönoton lämpöisemmille keleille. Katsotaan siis vielä mihin aikatauluun altaan kanssa päädytään.






Huomasitteko, mitä sanaa käytin hetki sitten? Kyllä, käyttöönottotarkastus! Se on ihan pian - parhaillaan sumplitaan, mikä sopiva aika saataisiin sopimaan meidän, työpäällikön ja valvojan kesken Dekotalon luovutustarkastusta varten. Sen jälkeen kunnan rakennusvalvonta suorittaa käyttöönottotarkastuksen eli kansankielisemmin muuttotarkastuksen. Vähänkö jännää, kohta meillä ei enää raksaa ole!

Mukavaa pakkasviikkoa!


12.1.2018

Skandinaavinen mökkikeittiö

Kuvapihtari täällä hei! Minulla on heinäkuusta asti pysytellyt luonnoksissa tämä postaus. Kuvailin tuolloin meidän tuoretta mökkikeittiötä, mutta kuvia käsitellessäni iski itsekriittisyys. Edellisessä päivityksessäni sivusin kameran kittilinssin aiheuttamia ongelmia ja niiden vuoksi nämäkin kuvat ovat jääneet hautumaan. Ja oikeastaan hautumaan on jäänyt koko mökkisisustuksen kuvaaminen.

Katsoinpa näitä puoli vuotta sitten millä silmällä vain, rekisteröin ainoastaan huonoja, julkaisukelvottomia otoksia. Pullistuneiden linjojen lisäksi koin ongelmaksi pintojen pikselöitymisen: blogiin pienennän kuvat 750 kuvapistettä leveiksi, mikä on aika pieni luku. Sen myötä mustilla kaappipinnoilla soljuva valo pikselöityy eikä sille mahda mitään vaikka kuinka "blurraisi" aluetta.

Edellisen postauksen rohkaisemana palasin mökkikeittiökuvien äärelle eivätkä nämä enää niin kurjilta näyttäneetkään. Ja härreguud sentään, miksi näiden täydellisiä pitäisi ollakaan, tämä bloggaaminenhan on vain harrastus! Joten nyt kriittisyys romukoppaan ja asian äärelle - tärkeintähän on, että kuvien kautta pääsee perille varsinaisesta aiheesta. Tässä yhteydessä se on skandinaavisella ajatuksella tehty mökkikeittiö. Joten olkaas hyvä, tällainen tästä meidän pikkuisesta köökistä lopulta tuli:

Keittiön mitoittaminen oli tarkkaa puuhaa. Raamit sille määräsi parvelle vievä porrasaukko ja siihen tehdyt portaat. Portaathan tähän valmistuivat minun tekemieni piirustusten mukaan ja ne toteutti paikallinen timpuri, jonka palkkasimme viime keväänä hetkeksi avuksemme. Portaiden sijainnin myötä keittiötasolle jäi tilaa 140 cm, jonka pituisia sekä allastaso että saareke ovat. Allastason syvyys on normaali 60 cm, mutta saareke tehtiin mahdollisimman syvänä, jotta sen ääressä pystyy myös istuskelemaan. Käytännössä piti mittailla, minkä verran haluamme jättää tilaa ulko-oven eteen, jotta taso ei heti syöksyisi sisään astuessa vastaan - lopulta saarekkeen syvyydeksi päätettiin 83 cm.

Koko keittiösetti hankittiin budjettia varjellen Ikeasta: kaapistot, tasot, allas, hana, liesi, uuni, jääkaappi ja tuolit. Kasaamista päivittelin muun muassa tässä postauksessa ja lopulta siihen kului aikaa noin kuukausi. Suurimmaksi osaksi kasasin kokonaisuuden itsekseni, mutta mies auttoi alkuvaiheissa sekä tasoon tehtävien aukkojen sahaamisessa.

Kokonaisuuteen olen itse todella tyytyväinen. Tätä tilaa suunnittelin mökistä pitkään, mutta pyörittely kannatti ehdottomasti. Keittiöstä tuli kaunis ja toimiva, paras mahdollinen mitä tänne kuvitella saattaa. Kaapistojen mustaa väriä arvoin vielä vuosi sitten, mutta onneksi uskalsin valita sen, vaikka varmasti epätyypillinen mökkiratkaisu olikin. Paitsi että mattamusta näyttää ihanalta, rajaa se selkeämmin keittiön tuvasta omaksi alueekseen. Mökin tuvassahan on neliöitä vain pyöreät 16, joten tämä värikikka huijaa silmiä näkemään tilan kokoaan suurempana.

Paitsi että kaapistojen koko piti miettiä tarkkaan, oli haaste myös koneiden valitsemisessa ja sijoittelussa. Kevyesti varusteltuun keittiöön emme voineet useammista syistä tyytyä, vaan toimintojen oli vastattava normaalia täyden palvelun kotikeittiötä. Astianpesukonetta emme saaneet tilaan mahtumaan, mutta muuten toiminnot vastaavat normikeittiötä. 

Yläpuolen kuvassa näkyvä uuni on yhdistelmäuuni, eli siinä samassa paketissa useampia toimintoja, kuten mikro ja normaali uuni. Tällä valinnalla säästimme mikron verran tilaa, ja itse laitteeseen olemme olleet piirua vaille tyytyväisiä; ainoastaan rapean pitsapohjan asetusta en ole vielä uunista löytänyt, mutta ehkä vika on vain käyttäjässä. :') Jääkaappi on integroitu uunin oikealle puolelle ja tila on siinä riittänyt meidän ruokakamppeillemme hyvin.

Liesi ei sijoittunut uunin luokse, vaan halusin sen allastason nurkkaan. Ikeasta löytyi tuollainen kapea, kaksipaikkainen keittotaso, joka sopi hyvin suunniteltuun paikkaan. Käyttöominaisuuksiltaankin se on vastannut hyvin tarpeisiimme. Myös musta hana on ajanut hienosti asiansa, itse asiassa niin hyvin että myös taloon on tulossa samanlainen hana sekä keittiöön että kodinhoitohuoneeseen. Käyttöidea tässä Ikean hanassa poikkeaa perinteisistä, ja toimintaperiaatteen oppimiseksi menikin tovi loppukesästä. Nyt kun idea on hallussa, olen useampaan otteeseen ihmetellyt, miksei tämä Ikean musta hana ole päässyt suurempaan blogisuosioon, tämähän on huippu!

Uskokaa tai älkää, keittiön säilytystila on riittänyt puolivuotisen asumisemme aikana hienosti! Lieden alle olen sijoittanut kaikki kuiva-aineet, sekä muutaman kattilan ja vuoan. Kahvinkeittotason alta löytyy vetolaatikostot aterimille, laseille, kupeille ja lautasille. Uunin alla on myös säilytystilaa sekä jääkaapin oikealla puolella olevassa kapeassa pystykaapissa. Tietysti on pitänyt tehdä rajaamista erityisesti sen suhteen, minkä verran arjessa tarvitaan kippoja ja kuppeja - todellisuudessa niitä tarvitaan yllättävän vähän. Olen yrittänyt säilöä laatikoissa maksimissaan neljä kappaletta kutakin käyttöastiaa (neljä kahvikuppia, neljä pikkulautasta, neljä lasia ja niin edelleen) ja välillä tuntuu että sekin on ollut jo yltäkylläinen määrä. Kylläpä saatetaan ihmetellä sitten säilytystilan runsautta, kunhan päästään täyttämään taloon valmistuneen keittiön kaappeja!

Keittiön mustan Bazar-valaisimen taisin hankkia jo ennen kuin mökistä oli pystyssä yhtäkään runkotolppaa; oikeastaan koko keittiösuunnittelu lähti sen ympäriltä liikenteeseen. Mielestäni se istuu loistavasti tuohon kohtaan, mistä portaat lohkaisevat vinon palasen. Koska visio Bazarista oli niin voimakas, en missään vaiheessa voinut kuvitella mökkiin yläkaappeja. Ja hyvä niin, olisivathan ne tehneet tästä paljon raskaamman kokonaisuuden. Mökkiasumisen aikana Bazarissa on loistanut valo joka ilta - koska mökin spoteista tuleva valo on puhdasta, laitoin tähän vähän kellertävämmän (lue: tunnelmallisemman) lampun. Saarekkeen yläpuolelta löytyy paikat kahdelle roikkuvalaisimelle - nyt olen vielä halunnut pitää tilan avoimena, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa lisään siihen pari simppeliä, roikkuvaa lamppua.

Näiden heinäkuussa otettujen kuvien jälkeen on mökkikeittiön maisemissa tapahtunut vain pieniä muutoksia: portaiden yläpää on listoitettu valmiiksi ja matto on vaihtunut isompaan. Tuolle House Doctorin Block-matolle kävi kurja kohtalo: se oli eksynyt pois heitettävien raksamattojen pinkkaan ja huitelee nyt todennäköisesti tuhkana taivaan tuulissa. :')

Huh, taas tuntuu siltä, että en osaa esittää asiaani lyhyesti ja ytimekkäästi. Kaiken suunnittelun ja tekemisen jälkeen mökkikeittiöstä voisi selittää vielä hurjasti enemmänkin, mutta tässä lienee jo riittävästi blogitarpeisiin.

Mukavaa viikonloppua!


8.1.2018

Loppusuoralla

Lämpöinen kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte edelliseen vuosikoosteeseeni - olette kultaisia. ♥ Haluan uskoa siihen, että kevät tuo mukanaan auringon ja voimautumisen. Sitä varovasti odotellessa otetaan taas kurkistus talolle. Edellisen kerran postasin varsinaisia raksakuulumisia vähän ennen joulua, kun kalusteasentajat olivat käyneet hommissa. Välipäivinä työt taas etenivät, kun kolmen hengen sisustustiimi kävi urakoimassa paikoilleen ovet, lattiat ja listat. Niiden myötä talolla alkaa jo näyttää todella valmiilta ja tässä ollaan oikeasti jo alettu arvailemaan öitä muuttopäivään.

Lattiat näyttävät kauniilta, mutta sydän pamppailen jännitin, miten Armas niihin suhtautuu. Suojien päällä ei suostu askeltamaan, mutta ihme ja kumma, varsinaisen laminaatin päällä on kyllä vilistänyt eteisestä keittiöön! Voi olla, että pikkuinen saa vielä jarrut anturoihinsa kunhan matot ilmaantuvat aikanaan paikoilleen, mutta ensikohtaaminen antoi onneksi positiivisia viitteitä.

Sisäovet meillä ovat yksipeiliset, paitsi telkkuhuoneeseen valitsimme ruudullisen pariovikaksikon. Pariovista muodostui heti oma lempparinäkymä, joten kovin mieluisat ovat. Ulko-ovea pitää kuvailla vielä tarkemmin, kunhan smyygilaudat löytävät paikoilleen - vaikka kävimme hangen alta läpi jokaisen puupinon, ei smyygitarpeita löytynyt riittävästi, minne lienevät piiloutuneet.

Valitsimme kaikiksi listoiksi normia leveämmät vaihtoehdot, mikä antoi listoittamiselle haastetta. Leveys yhdistettynä vinosti kohoavaan sisäkattoon ei ole ammattilaisellekaan helppo nakki, mutta tiimi teki näiden kanssa kyllä upeaa työtä. Ei paista raot mistään kohti, joten viisi tähteä lopputuloksesta! :)

Muutamia pikkumokia oli muutaman listan lähetyksessä, kun olivat tulleet paikalle liian kellertävinä vaihtoehtoina. Lattian tasolistat ja kattoharjan keskilista nakutellaan vielä paikoilleen kunhan oikeanvärinen tavara saapuu raksalle.

Telkkuhuone on tällä hetkellä täynnä laatoittajan tarvikkeita ja nyt odotellaankin, milloin viimeisetkin laatat mahtavat löytää paikoilleen. Odottamattoman paljon on tullut laattojen kanssa viivästystä, mutta jospa tämän viikon aikana päästäisiin eteenpäin. Sitten olisikin tiedossa enää LVI- ja sähköasentajien käyntipäivä, jonka jälkeen talo on luovutus- ja käyttöönottokunnossa, voitteko kuvitella?


Ajatus muutosta huvittaa hieman tavaroiden puolesta, sillä varsinaisia muutettavia huonekaluja on meillä melko vähän. Edellistä taloa tyhjentäessämme jätimme useampia kalusteita sen uusille omistajille ja osan uudelleensijoitimme muualle. Meiltä puuttuu kaksi sohvakalustoa (sekä telkkuhuoneeseen että olkkariin tulee omansa), lähestulkoon kaikki matot, jonkinlainen lipasto ja vierashuoneen sängyt. Sohvat olemme jo saaneet päätettyä ja tilattua (hitsi, mikä revohka oli kartoittaa vaihtoehtoja!), mutta muut hankinnat ovat vielä suunnitteluvaiheessa. Jos muistatte meikäläisen mustan kaappivanhuksen, niin sen kanssa olen jo tehnyt ajatuksissa useamman pyörittelykiekan. Vähän pelkään, että kaappi on liian massiivinen sille alunperin suunnittelemaani paikkaan... No, nyt taidan kiiruhtaa jo asioiden edelle. Kannetaanhan ensin tavarat sisälle ja pyöritellään niitä sitten.

Aurinkoa viikkoon!


P.S. Huomasitteko, että olen ottanut tämän postauksen kuvat kahdella eri objektiivilla? Huonompaa kittilinssiä joudun käyttämään silloin, kun haluan isomman kokonaisuuden kuvaan. Pöljäke kuitenkin pullistaa suorat linjat kalansilmämäisesti ja luo pienen tynnyrivääristymän. Pitää laittaa näköjään uusi objektiivikin hankintalistalle jos haluan tästä talosta kunnon kuvia!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...