Runko pystyssä

Siitä se talo alkaa hahmottua. Runko on nyt pystytetty ja kirvesmiehet askaroivat parhaillaan päätykolmioiden parissa. Siis noiden, jotka nojailevat päätyihin näissäkin kuvissa. Ne tehdään maassa ensin valmiiksi ja nostetaan sitten yläilmoihin. Nosturi on tulossa tontille ylihuomenna, jolloin kattotuolit nostetaan paikoilleen. 

Toivottavasti saataisiin aluskatekin pian, sillä säät ovat olleet viime päivinä todella kurjat. On myrskynnyt ja satanut vaakatasossa ja työt on välillä pitänyt keskeyttää kertalaakista. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa ongelma, vaan suurempi huoli meillä on ollut rungon kastumisesta. Ennen eristämistä sen pitääkin saada tuulettua kuivaksi ja kuivuus tarkistetaan vielä sitten kunnollisilla kosteusmittauksilla. Sanonpahan vaan, että voi perhanan luontoäiti sateineen, olisi saanut suoda meille edes pari poutaista viikkoa.

Jokunen on jo ehtinyt toteamaan, että "Sellaista se syksyrakentaminen on", mutta eipä tuolla vuodenajalla ole tainnut olla viimeiseen kahteen vuoteen väliä - yhtä sateiset olosuhteet ovat vaivanneet muitakin ajankohtia.

Vaan se siitä säälöpinästä. Eiköhän tehdä kierros rungon ympärillä. Ensiksi kuvia sen ulkopuolelta:

...ja sitten otoksia sisäpuolelta:

Hauskinta tässä runkovaiheessa on ehdottomasti astua sokkelin sisälle oviaukoista ja asettua ikkuna-aukkojen eteen katselemaan maisemia. Että miltä ne nyt sitten ruutujen takaa näyttäisivät. Takapiha ei mahdu millään yhteen kuvaan, joten koostin alueesta nopsan panoraamaotoksen kahden kuvan yhdistelmästä. Tämä on ehdottomasti oma lempparinäkymä, koska vesialue levittäytyy laajalle ja vastarannalla sijaitseva Kipari kohoilee kauniisti. Mökki asettuu oman kumpunsa päälle luontevasti ja rajaa takapihaa juuri oikealla tavalla. Vaikka tätä rakennusten sijoittelua on tullut pähkäiltyä ja epäröityä monen monta kertaa, niin tyytyväisenä voi todeta onnistuneensa. Juuri näin näiden pitää olla.

Kuvista voisi luulla, että täällä on jo maaruska alkanut. Vaan eipä ole, maassa möllöttävät oranssit alueet ovat nimittäin rannasta raivattuja, kuivuneita koivunoksia. Missähän välissä tässä ehtisi niitäkin siivoamaan? :')

Viimeinen kuva on omistettu uskollisille kumppareilleni, jotka ovat olleet käytössä päivittäin. Tämä otos kiteyttää viime aikojen olosuhteista mielestäni kaiken mahdollisen. 

Vaan nyt meikäläinen kipuaa mökin parvelle ja alkaa pakkailemaan viimeisiä printtikamppeita. Huristelen viikonlopuksi Jyväskylään, missä järjestetään lauantaina Designtori. Tapahtuman sijainti on tällä kertaa aivan keskustassa, Torikeskuksessa. Ovet ovat avoinna klo 10-16, joten tulkaahan moikkaamaan jos satutte huudeille! :)

Täytöt tehty - kohta alkaa pystytys!

Täällä on takana kolme pitkää raksapäivää. Phuuh. Vaan niinpä vain saatiin tarvittavat asiat tehtyä: patolevyt ja routaeristeet on nyt asennettu, ympärystäyttö korotettu ja sisätäyttö tehty. Just in time.

Apumiehinä meillä huiski sama kaksikko kuin aiemminkin - meikäläisen pikkuveli ja lankomies - ja heille kuuluu älyttömän suuri kiitos hommien edistymisestä. Vaikka itse olen touhunnut täällä ainoana naisena, ilostuttaa että olen pystynyt olemaan useammassa hommassa apuna: esimerkiksi ajellut kärrin kanssa hakemassa täryä ja kuormalavoja, tärytellyt, tasannut ja mittaillut pohjaa sekä koonnut teknisiä tietoja ja kuvia toteutuksen pohjalle. Ja uskokaa tai älkää, se olin minä joka katsoi laserin avulla talon sisätäytön oikeaan korkoon! :)

Talon sokkeli täytettiin sepelillä ja autokatos hiekalla. Ne näkyvät molemmat tässä alapuolen kuvassa. Jotkut täyttävät talojenkin pohjia hiekalla, mutta me emme osanneet ajatella siihen hommaan muuta kuin sepeliä. Sillä saadaan pohjaan supertäydellinen kapillaarikatko.

Samalla huiskaistiin tasoitella vähän mökinkin ympärystä. Täyttömaata tarvitaan kyllä tulevina vuosina vielä paaaaaaljon, jotta saadaan pihoista fiksut. Onneksi se ei ole kuitenkaan vielä tämän hetken murhe.

Vaan mitä murheisiin tulee, niin pikkuisen meinasi olla sellaista eilen ilmassa. Meillä oli raksalla täysi hönky päällä ja hommat totaalisen levällään, kun tuli soitto, että iso tavarakuorma olisi tulossa perille ihan kohta. Ja kun sen piti tulla oikeasti vasta päivää myöhemmin! Vähän meinasi pukata paniikin puolelle, sillä olimme suunnitelleet tavaroiden vastaanoton ihan eri tavalla: tarkoitus oli saada eilisiltaan mennessä etupiha tasaiseksi ja hakea sinne illankähmässä kuormalavat odottelemaan tavaratoimitusta. Nyt ei ollut paikkoja eikä alusia valmiina, vaan tavarat piti tökätä ulos autosta siihen mihin mahtui. Ärsytti niin paljon, että kuormalavoja yksin hakiessani ei tuottanut mitään vaikeuksia nakella niitä kärrin kyytiin.

Kirvesmiehet ovat parhaillaan jo majoittuneet paikkakunnalle, joten nyt odottelemme runkohommien aloitusta. Jännittää jostain syystä ihan hirveästi. Tuntuu niin epätodelliselta, että nyt ollaan tässä vaiheessa!

Sokkelinvalu

Mukavaa sunnuntaita! Nyt on viimein aika postata sokkelinvalusta, joka tapahtui meillä jo viime kuun puolella. Kuvat ovat pyörineet koko ajan tietokoneen työpöydällä, mutta aikaa niihin tarttumiseen ei ole ollut. Tänä viikonloppuna on kuitenkin saanut viimein hengähtää, joten ehdin nyt kertomaan teille heinäkuisista valupäivistä.

Meille valettiin siis samalla kertaa sokkeli talolle ja autokatokselle; talolle ensimmäisenä päivänä, katokselle toisena. Valutiimi aloitti tohinalla heti saavuttuaan. Amatöörin silmin oli huisia katsoa, millä varmuudella ja nopeudella ammattilaiset mittailivat linjat, pystyttivät muotit, asensivat raudoitukset ja laittoivat eristykset paikoilleen. Pumppuautoja kävi talon sokkelia valaessa paikalla kaksin kappalein.

Saman päivän aikana tontilla tapahtui muutakin: talon takapihalle tehtiin täytemaalla ajoreittiä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin ajattaa sinnekin maa-aineksia. Ilman tätä operaatiota olisi mahdoton homma tehdä mökin ympärillä ja talon takapihalla minkäänlaista maan muotoilua, sillä matka talon etupuolelta pelkästään kaivurilla lapaten olisi aivan liian pitkä. Tontin keskikohta eli tuleva takapihan alue on matala notkelma, joka tulee tarvitsemaan lukemattomia täytemaakuormia suoristuakseen. Talon tasalle sitä ei olla nostamassa, vaan talon ja takapihan väliin tulee jonkinlainen rinneratkaisu.

Autokatoksen pohja valettiin taloa seuraavana päivänä, mutta tuolloin ehdimme tontille vasta illemmasta, valuporukan lähdettyä. Edellispäivänä katsoimme kuitenkin yhdessä suuntaviivat katoksen sijoittelulle: se piti saada täsmälleen samaan linjaan talon etureunan kanssa.

Valumuotit purettiin sokkelin ympäriltä heti vuorokauden perästä. Näissä kuvissa muottikasat odottelevat vielä hakemista, mutta tähän hetkeen mennessä näkymä on jo siistiytynyt. Sokkeleita kuvatessani törmäsin odottamattomaan ongelmaan; en millään meinaa saada sopimaan kaikkea samaan kuvaan! Kun edellisen raksan aikaan Iisalmessa talon sokkeli tuntui maltillisen kokoiselta, näyttää tämä nyt paljon isommalta.

Tässä alemmassa kuvassa näette autokatoksen sokkelin. Katokseen mahtuu kaksi autoa vierekkäin ja niiden oikealle puolelle rakennetaan umpiseinä. Katoksen päätyyn tulee reilunkokoinen varasto. Autokatosta emme tee tänä syksynä valmiiksi, vaan sitä jatketaan eteenpäin nyt enää vain lattiavalun verran. Tarkoitus olisi uurastaa sitä valmiimmaksi sitten ensi kesänä. Pihaan ajaessa katos jää talon oikealle puolelle.

Tuo yläpuolen kuva on otettu järveltä päin. Sieltä katsottuna autokatos jää vasemmalle ja talo oikealle. Talon takaterassi sijaitsee oikeassa reunassa ja sen alueen olen zoomannut seuraavaan kuvaan. Tykkään tuosta terassin tulevasta sijainnista tosi paljon: se on hyvin suojassa eivätkä siihen käytännössä näe muut kuin järvialueella liikkuvat. Tiedän jo nyt, että terassi tulee olemaan todella runsaassa käytössä. Tuohon aiomme sijoittaa myös sen ulkoporealtaan, jonka kävimme Mikkelissä tilaamassa.

Sokkeli on saanut kuivua rauhassa kuukauden verran, mutta pian alkaa tapahtua! Tänään laittelemme patolevyt paikoilleen ja huomenna tulee kaivuri tekemään ulko- ja sisätäyttöjä. Autokatoksen paikalla on parhaillaan melkoinen vuori styroksipaketteja - ne asennetaan ulkotäyttöjen yhteydessä sokkelin ympärille routaeristeeksi. Rakennustavarat saapuvat tontille torstaina ja pian sen jälkeen pitäisi timpuriporukan startata pystytyshommat. Niin jännää, nyt se alkaa!

Uusi aika

Olihan se puristus. Edellisen postaukseni jälkeen aloitimme muuton aika pian ja teimme sen lopulta ihan kahdestaan kärripelillä. Itse laskin trippimittarista, että ajelin isältä kaappaamallani maasturilla ja kärrillä yhteensä 1222 muuttokilometriä. Siihen päälle reilut kolmesataa kilometriä miehen veljeltä lainatulla yhdistelmällä sekä omilla henkilöautoilla ajetut kiekat. Tavarakilojen kantamiseen kulutettuja askelia en edes yritä laskea, mutta varmasti niitä oli vähintään miljardi.

En aio hehkuttaa tehokkuuttamme tai uskotella uurastuksen palkitsevuutta, sillä suurimman osan ajasta olin äärettömän ahdistunut ja väsynyt. Kun yli vuoden puurtaa asiasta toiseen jatkuvassa (raksa)stressissä, tällainen ponnistus on aika ilmeinen kulminoitusmispiste. Paitsi henkisellä puolella, on minulla kesän aikana ollut haasteita myös fysiikassa. On ollut alkukesän virustaudin jälkeen selkäkipuja ja tulehtunutta kättä, mutta täysin uutena juttuna ovat pompsahtaneet kehiin järjettömät niskakivut. Niiden aikana pää ei käänny suuntaan eikä toiseen. Ja tietenkin niskakipu napsahti kahdeksi viimeiseksi Iisalmi-päiväksi, jolloin ohjelmassa oli loppusiivouksen teko. Yritäpä siinä sitten hinkata paikkoja puhtaaksi. Vaan eipä ollut vaihtoehtoja, muutto oli pakko saada valmiiksi ja siinä kuitenkin onnistuttiin.

Jätimme uusille omistajille muutamia kalusteitamme, kuten valkoiset nojatuolit, aulan lipaston ja pyykinpesukoneen. Kumisevan tyhjäksi talo ei jäänyt, sillä omistajat toivat sinne jo oman muuttokuormansa vähän etukädessä.

Viimeisenä päivänä kiertelimme sisäneliöt ja ulkotilukset miehen kanssa yhdessä läpi ja painoimme oven lukkoon yksissä tuumin. Vaikka olin etukäteen ihan varma, etten tirauttele kyyneleitä lähtiessä, lukon naksahtaessa tuo ennakointi petti. Olihan se hyvä koti lähes neljän ja puolen vuoden ajan.


Uudet alut tarvitsevat kuitenkin entisten asioiden loppuja ja tämä muutto oli yksi sellainen etappi. Teimme lähdön pari vuorokautta etuajassa, jotta kerkesimme pienelle kesälomareissulle; viimeisen kuormanpurun jälkeen lähdimme heti ajamaan kohti Mikkeliä. Siellä kävimme tietenkin asuntomessuilemassa. Rakennus- tai sisustusvinkkien kahmimisen sijaan meidän tavoitteemme oli hankkia ulkoporeallas ja sellaisen hankintasopimuksen saimmekin tehtyä. Talot kiertelimme läpi leppoisasti kuljeskellen - meidän päivänämme porukkaa oli vähän liikenteessä, joten tungoksesta tai jonoista ei tarvinnut huolehtia. Mikkelistä jatkoimme välietappien ja Fiskarsin kautta etelärannikolle. Hanko, Turku, Naantali - siinä kohteemme. Jos aikaa olisi ollut yksi yö enemmän, olisimme pysähtyneet vielä yhdeksi yönseuduksi Tampereelle. Nyt oli kuitenkin jo kiire posotella kohti mökkiä ja uutta arkea.


Täälläpä siis nyt asustellaan, 24 neliön saunamökissä! Parvi on täynnä järjesteltäviä muuttokamppeita, alakerta sentään ollaan jo saatu selätettyä. Toiminnot ja tekemiset joutuu täällä miettimään erityisen luovalla tavalla, mutta eiköhän tässä syksy saada asusteltua. Uusi aika, se on nyt!