31.12.2016

Blogivuosi


















Heipsan! On taas perinteisen vuosikoonnin aika! Kuten aiempinakin joulukuun viimeisinä päivinä, olen jälleen koonnut ylös vuoden jokaiselta kuukaudelta kolme postausta kuvineen. Kutakin postausta pääsee lukemaan otsikkoa klikkaamalla.

On jotenkin luontaista, että vuoden viimeisenä päivänä yrittää kiteyttää vuotta muutamilla sanoilla. Tästä vuodesta tulevat päällimmäisenä mieleen adjektiivit yllättävä ja kiireinen. Yllättävä ensinnäkin siksi, että en olisi koskaan arvannut vuoden alkavan kahdella järkyttävällä onnettomuudella sekä minun että miehen puolen lähipiirissä. Alkuvuosi peittyi sairaalakäynteihin ja -kuulumisiin sekä pelkoihin useamman ihmisen menettämisestä. Yhdet hautajaiset jouduimme pitämään, mutta saimme säilyttää loput läheiset luonamme. ♥ Kesävihreiden pilkistellessä pystyimme heittämään hyvästit sairaalan ovenkahvalle ja seuraamaan kotikuntoutumisten etenemistä. Kaikkea ei aika kykene enää fyysisellä ja henkisellä puolella korjaamaan, mutta se antaa kuitenkin luvan iloita siitä, mitä on vielä olemassa.

Vuosi oli yllättävä siltäkin kantilta, että se antoi enemmän kuin uskalsimme odottaa. Tällä viittaan erityisesti raksakuulumisiin. Meillä kun ei oikeasti ollut tarkoitus tehdä tontilla muuta, kuin kaadella puita ja möyriä vähän maata. Vaan kappas, siellä meillä onkin jo mökkiraksa pystyssä! Näköjään kun osaa pitää tavoitteet maltillisina, niiden yli on helpompi hypätä. Raksan suhteen oli kesän Asuntomessut selkeä käännekohta; Niihin saakka meillä oli miehen kanssa linjaeroja siinä, millä innolla höyryämme asioita eteenpäin. Alkukesän juoksinkin projektipäällikkönä täysin itsenäisesti, mutta messujen jälkeen löysimme aivan eri sävelen ja siitä lähtien on tiimityöskentely sujunut ällistyttävän hyvin.

Kiire on asia, joka on ollut läsnä koko vuoden mutta jota olen inhonnut koko ajan. Kaikki kuukaudet ovat olleet todella työntäyteisiä: yhden etapin täytyttyä on toinen ollut odottamassa jo käsi ojossa. Kääntöpuolena tässä on toki se, että olemme saaneet vuodessa paljon aikaan ja työnteko on mahdollistanut monia mukavia asioita. Silti kiirettä on ollut ihan liikaa ja se on ollut poissa ystäviltä ja harrastuksilta. Omalta hyvinvoinnilta. Ajan ja jaksamisen rippeet olen kohdistanut perheelle ja suvulle, syntyihän keskuuteemme pieni siskontyttö, isoveljen ja meidän muiden ihmeteltäväksi. ♥

Blogipostauksia selatessani huomaan, että hommamäärästä ja kellon juoksemisesta huolimatta olen ollut innoissani kaikesta meneillään olevasta. Se on tosi huojentavaa huomata. Mielialani on vahvasti sidoksissa säähän, mikä tänä vuonna oli onneksi paljon parempi kuin edellisenä vuosihuikosena. Aurinkoisia, korkeapaineen hellimiä päiviä oli riittämiin ja se on pitänyt yllä positiivista tuulta.

Tänä vuonna olen sisustanut hyvin vähän. Heti alkuvuodesta esittelin olohuoneen telkkuseinämän muutoksen, mutta sen jälkeen ei merkittäviä hankintoja tai muita muutoksia ole seurannut. Enkä niitä ole kaivannutkaan - tuntuu hyvältä, kun kodin kanssa on ollut rauhallinen vaihde silmässä. Ulkona saimme pihan valmiiksi, mikä hykerryttää edelleen. Vieläkin hymyilyttää muistella niitä lämpimiä kesäpäiviä, kun päätimme höllätä pergolassa. Keittää kahvit mukaan, löhöillä, jutskailla ja lueskella. Pergola oli muuten ehdottomasti vuoden onnistunein DIY-projekti. Vai voiko sanoa vuoden? Sitä kun ährättiin valmiiksi kolme vuotta. :')

Ajattelin, että olisin listannut tähän postaukseen vuoden aikana oppimiani asioita. Nyt kuitenkin tuntuu, että antaa niiden toistaiseksi olla. Palataan ahaa-elämyksiin tarpeen mukaan sitten seuraavana vuonna. Tässä hetkessä on hauskempaa listata toiveita tulevalle. Lupauksia en ole koskaan osannut tehdä, mutta vuodelta 2017 toivon järkeä kiireeseen, enemmän sosiaalista ulottuvuutta, vähemmän yllätyksiä, onnea etenkin raksataipaleelle, jäntevyyttä elämiseen, jaksamista ja malttia vuoden haastepuoleen (pliis, kolmenkympin kriisi saisi jäädä tulematta!), hyviä kelejä, kykyä rauhoittua ja taitoa olla hetkessä kiinni. Aika paljon toivottu yhdeltä vuodelta, mutta 2017, you can do it!
 
Kiitos teille kaikille tästä blogivuodesta ja UPEAA VUOTTA 2017! ♥


29.12.2016

Välipäivien ale & kalenteri vuodelle 2017

Moikka! Täällä lomaillaan autuudella, eli nukutaan pitkään, kahvitellaan pedissä, löhöillään, ulkoillaan ja syödään sopivassa suhteessa. Tunnelmoidaan. Kameraan en ole koskenut, joten vielä en väkerrä normaalia postausta. Ajattelin kuitenkin tulla vinkkaamaan teille välipäivien alesta, joka on meneillään Blawhi Graphicsin verkkokaupassa. Siellä on nimittäin kaikki tuotteet alennettu välipäivien ajaksi, osa jopa -50 %:n alennuksella. Edullisten hintojen lisäksi on kaikille tilaajille tiedossa vuoden 2017 kalenteri sekä mustalla että valkoisella pohjalla sähköpostitse, tulostettavana PDF-versiona.


Kalenteriahan en ollut oikeasti suunnitellut tekeväni ollenkaan, mutta yksi näistä rauhallisista "loma"päivistä jallitti ja laittoi sormet väkertämään. Ajatuksena oli tehdä kalenterit tällä kertaa puhtaasti omaan käyttöön - kyselyjä näistä on kuitenkin tullut niin innokkaasti, että lisäsin ne kuitenkin nyt välipäivähulinoiden tarjoukseen. Konkreettisina painotuotteina kalentereita ei ole luvassa, eikä todennäköisesti myytävänä PDF-versionakaan. Jos siis haluat tällaisten kilahtavan sähköpostiisi, kannattaa kipaista katsomassa mitä kivaa voisit alesta napata. :) Kauppaan pääset tästä.

Mukavia välipäiviä!


23.12.2016

Joulutervehdys

Täällä on uppouduttu jouluvalmisteluihin niin perusteellisesti, että en ole tietokonetta aukaissut sitten viime postauksen. Hyvä niin. Jouluviikon päivät ovat kuluneet tontun toimenkuvassa lahjoja paketoiden, viimeisiä kauppakäyntejä hipsutellen, joulusiivouksia lopetellen, jouluvieraita emännöiden ja kotia viimeistellen. Nyt alkaa olla kaikki valmista juhlaa varten. ♥

Joulukuusen toimme sisälle jo toissapäivänä, mutta koristeensa se sai vasta tänään. Meidän kuusessamme asuu aina tonttuja, niin tänäkin vuonna. Jotakin kautta sana kiirii tonttupiireissä tehokkaasti, sillä asukkaiden lukumäärä kasvaa kerta kerralta: tänä vuonna rungonvarteen on kivunnut jo kuusi kappaletta pikkuisia punanuttuja. Ylimmille oksille lehahtaa aina punatulkkupariskuntia ja kauneimmat oksat on varattu spesiaalille peurapallolle ja hopeiselle porolle. Uusia kuusikoristeita en ole hankkinut moneen vuoteen, sillä hopeiset pallot sopivat meidän jouluilmeeseemme kotoisasti.

Lahjojen pakettikorteissa en seurannutkaan suunnittelemaani mustavalkoista linjaa, sillä niitä ei riittänytkään omaan käyttöön. Mutta ei haittaa, kaupan pahviset versiot sopivat hyvin yksiin ruskeiden, punaisten ja valkoisten kääröjen sekä rouhean juuttinarun kanssa. 

Kuusen alla olevat lahjat ovat lähdössä Rautavaaralle mukaan, missä meitä on aatonvietossa enimmillään kymmenkunta ihmistä, sekä neljä koiraa ja kaksi kissaa. Lahjoja haluan puuhata aina jokaiselle, myös karvaturreille. Paketteja on hurjan kiva asetella hetkeksi oman kuusen alle, silloin kun ne valmistuvat ajoissa; tänä vuonna olin lahjojen kanssa jopa hieman etuajassa. Ehkä saan kiittää tästä Armasta, ainakin se pakettitalkoiden aikaan kanteli hyvin uutterasti paperirullia ja teippejä pitkin huushollia.

Miehen ja Armaksen lahjat ovat muuten vielä piilossa työhuoneessa - miehellä on ollut sinne jo parin viikon ajan porttikielto. :') Meillä on jo vakiintunut tavaksi jakaa lahjat porukalla Rautavaaralla, mutta avata ne sitten vasta omissa kodeissa. Aattoilta siis huipentuukin myöhällä siihen hetkeen, kun asetumme täällä Iisalmessa oman kuusen äärelle ja rapistelemme kääröjä auki.

Vaikka täällä joulun puolesta onkin jo valmista, on ilmassa muutama jännitysmomentti... Ja ei, en tarkoita sitä pohdintaa, tuoko pukki meille risuja vai paketteja. Mökkiraksa on nimittäin tässä sivussa saanut lisäjuonteita ja laittanut lähinnä miehen selvittelemään asioita. 

Työmiehet olivat tällä viikolla niin uutteria, että meidän omalla vastuulla olevia LVI-hommia voitaisiinkin teetättää jo heti joulun jälkeen. Vaan kun. LVI-firman miehityksessä olikin tapahtunut muutoksia ja meidän projektimme osalta suunnitelmat menivät uusiksi. Tässä yritetään nyt sumplia, kuka tekee mitä ja milloin tekee. Peukut pystyyn, että joulutaika toisi selvyyden tilanteeseen; ensi viikolla voisi mökin lattian laittaa jo valukuntoon, jos vain tuo LVI-puoli saataisiin ratkeamaan. Joulupukki, ehtisikö tämän asian lisäämään vielä omalle lahjalistalle, vieläpä top ykköseksi?!

Nyt kuitenkin aion ottaa mallia Armaksesta ja hautautua joulutyynyjen sekaan sohvalle. Illan ohjelmassa on ainakin suklaansyöntiä ja muutaman Toljanteri-pätkän katsomista. Kinkkua ei meidän talossa muuten ensi yönä paisteta, vaan sitä napsitaan muutamat palat sitten suvun kesken. Varsinaisia joulusyömisiä ei meillä täällä Iisalmessa ole muutenkaan kuin karjalanpiirakoiden (tai kuten me sanomme:  riissipiirasten) ja munavoin verran. Meidän lomaruokiamme tulee olemaan jo perinteeksi muodostunut joulupitsa sekä herkullinen pestopasta aurajuustolihapullien kanssa, nam!

Vaan nyt. On aika rauhoittua joulunviettoon ilman somea. Katsotaan, lomaileeko blogi pidempään vai onko asiaa jo piankin, raksasta lähinnä. :')

Lämpöistä, tunnelmallista ja onnellista joulua juuri sinulle! ♥


19.12.2016

Raksalla tapahtuu - mökin runko pystytetty

Kylläpä oli mukava kurvata tänään töiden jälkeen tontille, kun vastassa oli tämä näky. ♥ Mökin runko on noussut tohinalla, sillä raksatiimi tuli aloittelemaan sitä eilen. Nämä puhelinräpsyt on otettu tänään iltapäivällä, jonka jälkeen näkymä on edennyt entisestään.

Huomenna on suunnitelmissa tehdä aluskate valmiiksi ja aloitella seinien villoittamista. Huh, tässä on nyt kyllä saatu kunnon konkretiaryöppy! Kun on alkuvuodesta lähtien suunnitellut, suunnitellut ja suunnitellut, on tosi huojentavaa nähdä runko tässä vaiheessa. Kahden miehen tiimi ahkeroi mökin parissa tämän ja ensi viikon. Sen jälkeen pitävät pienen tauon, jonka aikana hoidamme itse muun muassa LVI-töiden välivaiheen kuntoon.

Parasta näissä ensimmäisissä hetkissä on seistä tulevien ikkunoiden kohdalla maisemia katsellen, mittailla askeleilla seinien etäisyyksiä ja pyöriä tilassa ihmetellen. Alemman kuvaparin vasemmanpuoleisessa otoksessa on yksi järvellepäin tulevista isoista ikkuna-aukoista, joita mökkiin tulee kolmin kappalein.


Kyllähän minä osasin odottaa jo sitä tunnetta, kun voi astua ensimmäistä kertaa "sisälle" ja kokea tilan todellisena... Mutta jälleen kerran se pääsi yllättämään, kuinka huikea tuo tunne on! Hyvä työkaverini oli raksalla mukana käymässä - tuntui, etten osannut keskustella hänenkään kanssaan, sillä olin niin häkeltynyt mökin hahmottumisesta. Onneksi hän pystyi samaistumaan fiilikseen, sillä raksailevat itse samassa tahdissa tuplaten isompaa mökkiä.

Fiuf, täälläpä sitä siis sulatellaan etenemistä. Meikäläisellä alkoi kaiken lisäksi tänään joululoma, jonka kruunuksi löysin yhdestä oppilaiden kiikuttamista paketeista aivan järjettömän ihanat villasukat. ♥ Eipä voisi loma paremmin alkaa!

Erinomaista jouluviikkoa!


13.12.2016

Lucian päivä & kuparivati

Kaunista Lucian päivää! Täällä on herätty jo viiden jälkeen, jotta ehdin ajoissa koululle töihin Lucia-kulkuetta valmistelemaan. Laitellaan tyttöjen kanssa pimeään liikuntasaliin pitkä kynttiläkuja, jota pitkin kulkue sitten taivaltaa. Minä soitan pianolla taustat ja tytöt laulavat kuorossa Pyhä Lucia -laulun. Pienemmät oppilaat istuvat kynttiläkujan molemmin puolin ja ihmettelevät taianomaista hetkeä. Tänä vuonna tyttöjä on esiintymässä 17, mikä on meidän perinteisiimme suuri määrä - niin suuri, etteivät näytelmävaraston enkelipuvut riittäneet kaikille. Onneksi yhteistyö seurakunnan kanssa toimii, joten kipitinkin viime viikolla hakemassa papilta pari lisäpukua lainaan.

Lucia-kulkue on sellainen perinnehetki, joka järjestettiin vuosittain minun ollessani ala-asteella. Vuosien saatossa ja opettajien vaihtuessa tuo perinne oli hautautunut, kunnes halusin herätellä sen taloon tullessani jälleen henkiin. Siksi, että muistan kulkueen ja siihen osallistumisen olleen itselleni merkityksellinen hetki. Sellainen normaalista koulutyöstä poikkeava, mieleenpainuva, vaikuttava ja kaunis muisto. Juuri sellainen, jonka haluan nykylapsienkin kokevan. Tänä vuonna Lucia-kulkue taivaltaa jo viidettä kertaa, joten oppilaat osaavat jo odottaa Lucian päivää. Itsehän en opeta musiikkia ollenkaan, mutta pitkällä pianonsoitto- ja konservatoriotaustalla kulkueen harjoituttaminen on kiva nakki. Siksikin, kun minulla ei ole koskaan "omia" oppilaita keiden kanssa harjoitella joulujuhlaa varten, tämä toimii mukavana vuosittaisena esityksenä jota järjestellä.

Ruotsista levinneen valon ja ilon päivän kuva-aiheeksi sopivat mielestäni ihanasti nämä hieman purppuraiset kynttiläkuvat. Ehkä muistatte, kun jokunen postaus tuonnempana kerroin tehneeni löytöjä paikalliselta vanhan tavaran kauppiaalta. Yksi niistä oli tämä valtavan ihana kuparivati. 

Leimat kertovat vadin olevan kotoisin Lekslandista, Ruotsin Taalainmaalta. Pienen tiedonhakukierroksen jälkeen selvisi, että aikanaan Lekslandin kupeessa Falunissa on ollut suuri kuparikaivos, joka on 1600-luvulla tuottanut jopa 70 prosenttia koko maailman kuparituotannosta. Lienee itsestäänselvyys, että ympärille on kehittynyt kuparipajoja, millaisessa tämäkin vati on saanut muotonsa. Taikka vuoka tämä kyllä vissiin oikeasti on - itse miellän sen kuitenkin täydelliseksi kynttilävadiksi.

Lapsuudenkodissani poltettiin aina joulukauden pöytäkynttilät metallisessa vadissa. Omassa kodissani on ollut vähän orpo olo ilman vastaavaa, mutta nyt minulla viimein on kuin onkin ikioma vativersio! Parasta tässä on se, että esine ei ole kaupan hyllyltä poimittu ja se on kulkenut pitkän matkan tänne päästäkseen. Harmi, ettei sen tarkkaa ikää ole kuitenkaan tiedossa, leimoistakaan ei vuosilukua löytynyt. Ennen meille kotiutumistaan vadin pinta on kiillotettu - miten kauniisti vanhakin kupari voi kiiltää! Sävy on lämmin ja ystävällinen.
 
Viimeinen kuva on minusta postauksen hauskin ja söpöin. Näitä kuvia ottaessani oli Armas tietenkin häärimässä mukana ja asettui milloin mihinkin kamerajalustan eteen tojottamaan. Tuohon sohvan kupeeseen parkkeeratessaan näky oli nopeasti ikuistettava, sillä takana loistavat kynttilät asettuvat huvittavasti Armaksen päälaelle - aivan kuin sillä olisi karvakutreillaan Lucian kynttiläkruunu. Meidän pieni Lucia-poju.

Muistatteko te omilta kouluajoilta mitään Lucia-perinteitä? 
Tai liittyykö teillä päivään nykyisin jotain traditionaalista?

11.12.2016

Joulumieli

Rauhallista adventti-iltaa! Täällä on jo parin tunnin ajan oltu hautautuneena sohvannurkkaan. Jouluvalojen hämyssä ja jouluisin ajatuksin. Käytännössä mies on yrittänyt keksiä itselleen viimeisiä joululahjatoiveita, minä olen klikkaillut muutamasta verkkokaupasta lahjatilauksia matkaan ja Armas on vuoroin venytellyt lattialla, järsinyt luuta ja nyhvöttänyt meidän kyljessämme.

Perjantaina huristelin suoraan töistä Kuopioon, tonttuasioille. Miten ihana olikaan kaikessa rauhassa kierrellä, fiilistellä ja kartuttaa hankintoja pukinkonttiin! Olen aina rakastanut käydä jouluostoksilla, eikä tuo taika uupunut tälläkään kertaa. Haluan aina lähteä matkaan itsekseni, läheisiltä kerättyjen lahjatoiveiden kanssa. Kiertelen, katselen, hypistelen. En kiirehdi, vaan saatan käyttää yhdessä putiikissa pitkänkin tovin tutkisteluun. Puntaroin, viimein hankin ja sitten sujautan lahjat kassiin. Sitä mitä en löydä livenä, tilaan netistä. Perjantaina palasin kaupunkireissusta vasta iltayöstä, joten  varsin perusteellisesta tonttuasioinnista oli kyse. Seuraavaksi olisikin ohjelmassa aloittaa ensimmäinen paketointikierros, kunhan ensi viikolla tulee eteen sopivan rauhallinen ilta.

Eilen ajelin takaisin samaan suuntaan, sillä kävin pitkästä aikaa kylässä hyvän ystäväni luona. Olen perheen keskimmäisen lapsen kummi, joten samalla tuli toimitettua tonttutehtäviä tälläkin reissulla. *<|:) Mennyt vuosi on ollut tosi kiireinen ja yhteisen kyläilyajan etsiminen sitä myötä suuri haaste. Eilinen kuitenkin onneksi järjestyi ja miten mukavaa olikaan vaihtaa kuulumisia ja ylipäänsä nähdä! Tuli niin hyvä mieli, että edes kotimatkalla välähtänyt tutka-auton valo ei harmittanut. Joulupostia odotellessa...

Tänään olemme viettäneet kotipäivää. Aamulla nukutti pitkään ja petikahvit maistuivat Toljanterin vanhaa joulukalenteria katsellessa. Päivänvalolla tuli tehtyä pikkuisen lumitöitä ulkona ja illan hämärtyessä hilpaisimme Armaksen kanssa kuutamolenkille. Miten kaunis tuo pakkashanki onkaan jalan alla narskuessaan, kun kuun valaisemat lumihileet tuikkivat joka askeleella! Ihana talvi. ♥

Kohta varmaankin pohdiskelemme, lämmitämmekö tänään iltasaunaa. Ensi viikon kauneimpien joululaulujen ajankohta on myös varmistettava ja suunniteltava muutenkin tulevan viikon ohjelmaa. Töissä on tutusti tiukka viikko: oppituntien loppukiri, jouluarvioinnit ja viimeiset paperityöt. Tiistaina esitämme neljännen ja viidennen luokan tyttöjen kanssa Lucia-ohjelman, jota olemme viimeisen kuukauden ajan harjoitelleet. Huomenna on siis tiedossa vielä kahdet kenraaliharjoitukset ennen ylihuomisen jännittävää hetkeä.

Paljon on juttuja ja tehtävää tiedossa, mutta kaikki niistä ovat tavalla tai toisella jouluisia. Sellaisia, joista nauttii ja joista syntyy joulumieli. Tuntuu, että etenkin tänä vuonna olen osannut nauttia joulukuun tarjoamista hetkistä ja pysähtyä poimimaan niistä pienetkin hyvän olon nokareet. Luulen, että tähän on vaikuttanut jo aiemmin syksyllä tekemäni päätös: se, että joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien höllään. Tuo päätös on pitänyt ja lopputulos näyttää olevan sen mukainen. ♥

Haleja!


9.12.2016

Piparkakkutalo 2016

On aika esitellä tämän vuoden piparkakkutalo! Malliltaan se on hyvin perinteinen: harjakattoinen mummonmökki, jonka aidatulle pihalle mahtuu muutama kotikuusi. Muotit vedin taas omasta päästä valmistaikinaa sulatellessani: talon elementit on helppo huitaista ensin paperille ja käyttää sitten sabluunana kaulitun taikinan päällä.

Joka vuosi piparkakku tulee vallatuksi, kun pikkutontut asettuvat sen ympäristöön kodiksi. Ovat aika hauskoja veikkosia, sillä niitä löytyy vaikka mistä - yksi hujeltaa savupiipussa, osa piilottelee kuusten takana ja pari loikoilee talonnurkalla. Yleensä joulupukki päivystää tuossa ovella talon isäntänä.

Piparitaloon haluan aina tonttujen lisäksi muutakin eloa, joten mökki on valaistu pienellä valosarjalla. Ette arvaa, miten mukava on iltahämärässä katsella pikkutalon ikkunoista tuikkivaa lämpöä! Ikkunalasit pitää olla totta toki myös tällaisessa talossa ja siihen tarkoitukseen liivatelehdet sopivat hyvin; kun liivatelehden kiinnittää sisäpuolelta kiinni sokeri- tai koristelumassalla, se pysyy ikkunassa läpi juhlakauden. Lehden ristikkokuvio myös näyttää ihanasti vanhalta ikkunalasilta.

Koristelussa minulla on aina tapana käyttää valkoisia ja hennon violetteja ranskanpastilleja sekä hopeisia pikkukuulia. Niiden päälle kun vielä ripottelee tomusokeria lumikerrokseksi, näyttää kokonaisuus siltä miltä pitääkin. Tunnelmalliselta.

En enää pysy kärryillä siinä, montako piparkakkutaloa olen elämässäni tehnyt. Yläkouluikäisenä niiden tekemisen kuitenkin aloitin ja vuosittain olen tehnyt vähintään yhden talon - joinakin vuosina enemmältikin myyntiin ja lähimmäisille. Tämä on yksi sellainen joulujuttu itselle, joka on ihan must. Mallin mietin aina vuosittain ja teen sitten muotit sen mukaan. Nyt mennään perinteisellä, viime vuonna mökki oli mansardikattoinen ja sitä edellisinä vuosina tein useamman piparikirkon. 

Minusta pipari on parhaimman makuista aina taikinavaiheessa syötynä, joten valmiita pipareita ei meillä juurikaan napostella. Talosta leviää kuitenkin ihana, makoisa piparivivahde joulukuiseen kotiin. ♥

Löytyykö sieltä muita pipariraksailijoita?


8.12.2016

Joulusauna mielessä


Sauna kuuluu jouluun kuin kulkunen tonttulakkiin. Tätä mieltä ollaan varmasti monessa muussakin perheessä - yhdet ajoittavat joulusaunan heti aattopäivän aamuun, toiset iltapäivään, kolmannet iltaan. Meillä sauna on yleensä ohjelmassa iltapäivällä, ennen jouluruokaa. On kyllä tullut joskus saunottua ruuan jälkeen ähkyssäkin, mutta siitä viisastuneena on sauna-aika vakiintunut nykyiselle paikalleen. Jouluna meillä on sauna ohjelmassa aina Rautavaaralla, joten kotona Iisalmessa saunotaan sitten ennen aattoa ja aaton jälkeen.

Kynttilät kuuluvat joulusaunaan hyvin olennaisesti - ne jos mitkä saavat tunnelman kohdilleen. Saunajuomaksi tarvitsen itse aina desitolkulla raikasta vettä, ilman sitä alkaisi heikottamaan kuumassa liian aikaisin. Saunavihtojiksi emme ole koskaan opetelleet, vaan löylyhetkien ohjelmaksi riittävät aina leppoisat rupatteluaiheet ja kiukaan suhinan kuunteleminen.


Minulla saunansiivous kuuluu kuukausittaisiin siivousrutiineihin, mutta jouluksi puunaan sen aina extrahyvin. Täksi jouluksi saamme laittaa lauteille uudet, pellavaiset Tarja Ritari Designin saunatekstiilit: pitkän laudeliinan ja muhkean tyynyn. Tarja lähetti nämä minulle tutustuttavaksi jo aiemmin syksyllä, mutta olen pantannut tuotteiden käyttöönottoa tarkoituksella joulusaunaan saakka.


FACTORY-sarjan laudeliina ja saunatyyny on valmistettu käsittelemättömästä pellavasta, jonka ominaisuuksiin kuuluu parantua käytön myötä: pesukerrat pehmentävät ja tiivistävät kangasta, jolloin myös sen imukyky paranee. Saunaan aito pellavansävy sopii todella kauniisti, olivatpa puitteet sitten vaaleat kuten meillä tai tummemmat.


Itse olen sydänjuuriani myöten ihastunut FACTORY-sarjan kuvioihin ja tämä vanhan suihkun muoto paitsi täydentää sarjaa erinomaisesti, sopii myös saunatekstiileihin täydellisesti. Laudeliinassa kuvio on painettu oikeaan päätyyn, jolloin se ainakin meillä jää saunojien alta kauniisti näkyviin. Kuvio on niin eläväinen, että melkein voisi kuvitella vesitipan tippuvan tuosta hanankärjestä.


Näinä aikoina ei voi liikaa korostaa, kuinka tärkeää olisi hankkia omat ostokset ja joululahjapaketit kotimaisilta tekijöiltä. Siksipä kannustankin teitä kurkkaamaan Tarja Ritari Designin verkkokauppaan - sieltä varmasti löytyy jokaiseen makuun sopivia tuotteita, niin joulusisustukseen kuin paketteihin käärittäviksi. ♥

Kuuluuko sauna teidän jouluun?


6.12.2016

Lumikaaos

Kun edellisessä postauksessa kiittelin oikeasta talvesta ja kerroin sunnuntaiohjelmastamme, en postausta julkaistessani arvannut, miten talvi yllättääkään. Ristiäisten aikaan alkoi nimittän pyryttämään aivan kunnolla lunta ja sitä satoi yhteen putkeen monta monituista tuntia.

Ennen ristiäisten alkua minä menin auttelemaan juhlajärjestelyissä ja mies puolestaan tontille lumitöihin. Oli kolmen tunnin verran putsannut tavaroita ja paikkoja, jotta timpureilla olisi hyvät olosuhteet hommiin. Juhlien aikana lumituisku yltyi niin, että pihalla kulkeneiden kengänjäljet peittyivät hetkessä ja näkymä oli yhtä valkoista aavaa.

Timpurit olivat tulleet tontille, mutta eivät tietenkään startanneet hommia sellaisessa myrskyssä. Olivat majoittuneet matkailuautoon aamua odottamaan. Itse ajelimme juhlista illalla kotiin huonossa ajokelissä; tie oli täynnä lumivalleja ja näkymä oli kuin tähtien sodasta. Minulle tuli matkalla hurjan huono olo, en edes muista milloin viimeksi olisin ollut autossa niin huonovointinen. Kotona oli pakko katkaista kaikkien hyasinttien kukkavarret ja viskata ne pöpelikköön, en siinä olossa kestänyt kukkien tuoksua yhtään.

Eilisaamun valjettua olimme yhteyksissä raksaporukan kanssa. Lunta oli tullut loppusiltaan lähes kolmekymmentä senttiä ja lisää on taas luvassa. Sähkötkin olivat poikki. Sovittiin, että siirretään aloitusta pyryjen tuolle puolen, toivottavasti ensi viikkoon. Normitilanteessa hihkuisin lumesta ihan onnessani, mutta nyt raksan takia toivoisi, että hiutaleet hellittäisivät hetkeksi.

Armas osaa kyllä ottaa kinoksista ilon irti: ulkona sen lempipuuhaa on hyppiä lentävän lumen perässä, kun joku vain viitsii viskellä sitä sille. Mies on sitkeästi kolannut meidän pihaamme puhtaaksi, vaikka olen jo useampaan otteeseen ehdotellut, josko tänä talvena tilattaisiin aurauskalusto hoitamaan pihalumet...

Näiden meidän lumitilanteiden myötä on ollut hämmentävää lukea uutisista, että etelämpänä Suomessa on satanut vettä. On tämä Suomi vaan niin moninainen maa!

Onnellista itsenäisyyspäivää! :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...