Tekisinkö keittiön DIY-betoniseiniä enää uudestaan?

Meidän keittiön seinäpinnat on tehty DIY-betoniseiniksi tällä samalla ohjeella, jonka postasin blogiin jo vuonna kivi ja nakki.

Oli joulupäivä raksavuonna 2017, kun aloitin näiden nimenomaisten seinien teon. Sinä jouluna ei rakennustöiden keskellä paljoa fiilistelty eikä juhlaa vietelty, vaan suuntasin hommiin heti jouluyön jälkeen. (Jälkeenpäin voi vain huokaista, että onpahan tuollainenkin joulu koettu ja never again.)

Nyt, kun pinnat täyttävät pian kolme vuotta, tohtii tehdä yhteenvetoa niiden toimivuudesta. Tekisinkö uudestaan?

Kyllä! Betoniseinät ovat yksi kodin lemppariasioista ja ne ovat toimineet tällaisinaan mainiosti. Edelleenkään en osaisi kuvitella välitilaa ja korkeampia alueita laatoitettuna. 

Lähtökohta betoniseinien tekemiseen oli siinä, etten halunnut pintoihin mitään perusratkaisua. Pyörittelin kyllä ideoita monenmoisilla laatoilla, mutta mikään ei tuntunut omalta. Betoniseinät puolestaan tuntuivat ja tuntuvat edelleen. Tykkään niin niiden struktuurista, värisävystä kuin kokonaisuuden tuottamasta ryhdistäkin. Lisäksi seinät sointuvat kauniisti yhteen valkoisten kaapistojen ja vaalean puun sävyisten tasojen kanssa.

Betoniseiniin liittyvä extrabonus on se, että niiden tekeminen on naurettavan halpaa. Parinkympin arvoisesta laastisäkistä kului vähän reilu puolikas, jonka päälle kustannuksia syntyi vain maalipurkista.

Se MUTTA, jota etukäteen pohdin, oli seinien pyyhittävyys ja kosteudenkesto. Arvelin, että saattaisi teetättää töitä pitää pinnat puhtaita ja kuivina. Tähän seikkaan vastasin rappaamalla riskipitoisempiin paikkoihin (eli hanan ja lieden taakse) sileämpää pintaa, joka olisi helppo pyyhkiä. Maaliksi valitsin kulutusta ja kosteutta sietävää tököttiä, muistaakseni Teknokselta.

Mutta pöh, huoli oli totaalisen turhaa. Vesihana on niin kaukana seinästä, etten ole tähän päivään mennessä saanut siitä roiskumaan pisaroita seinään saakka. :D Ainoat hanan takaa löytämäni tahrat ovat olleet pieniä kahvitahroja, jotka ovat lentäneet liian vauhdikkaasti altaaseen kipatuista kupinpohjallisista. Pyyhittävyys on ollut mutkatonta, kevyt sipaus kostealla mikrokuituliinalla riittää.

Myöskään lieden takana oleva seinäalue ei kummempaa osumaa ole saanut. Mikäli pannulta lentää ruokatipluja betoniin, ne lähtevät yhtä helposti kuin hanantakasen kahvitahrat. Pinttymiä meillä ei pääse syntymään, sillä seinät tulee tsekattua ylläpitosiistimisen lomassa viikoittain.

Se on kuitenkin kaiken tämän hyväntahtoisen palautteen lomassa todettava, että meidän kahden aikuisen taloudessamme eivät pinnat järin kovalle koetukselle joudu. Mikäli meno olisi roiskuvampaa, voisi esimerkiksi hanaseinän välitilaan asentaa suojalasin betonipinnan päälle.

Betoniseinien isomman joulusiivouksen teen imurilla: käyn harjasuulakkeen kanssa läpi jokaisen neliösentin. Tuo operaatio onkin pian lähitulevaisuuden ohjelmassa.

Hankala kuvitella, miten voisin näihin seiniin kyllästyä. Kysykää uudestaan kymmenen vuoden päästä! :)

Puhtia marraskuuhun!