Graafiset joulukortit

It's time! ♥ Joulukorttiperinne jatkuu ja on aika postata tämän vuoden uutukaisista. Ajankohta korteista turisemiselle onkin nyt aika bueno, sillä jouluaattoon on aikaa tasan kuukausi.

Aloitin omien joulukorttien suunnittelemisen ja painattamisen vuonna 2015, joten tämä on viides vuosi, kun meiltä lähtee itse toteutettuja yksilöitä matkaan. Tänä vuonna tein viisi uutta kuosia. Niistä oma suosikki on tuo ensimmäisen kuvan kortti, joka toivottaa sydämellistä joulua ja oikein hyvää uutta vuotta. 

Sen kanssa samaa sarjaa ovat seuraavien kuvien kuosit: "Tulkoon joulu ihana ja ihmeellinen" sekä "Laskeutukoon maahan lempeä rauha, sillä on joulu kultainen". Näissä tykkään siitä, miten teksti rytmittyy tasapainoon. Toisaalta sanat eivät vielä suoraan toivota jouluja, vaan luovat mielikuvan tietyntyyppisestä joulunvietosta. Toivotukset pystyy sitten kirjoittamaan taustapuolelle, joka on kokonaan valkoinen.

Mustia kortteja tein tänä vuonna yhden uuden yksilön. Tämän kortin nimi on Tähtinauha, sillä ensikatsomalta näyttää, että kortissa tuikkisi eri korkeuksille laskeutuva valosarja. Tarkempi tarkastelu kuitenkin paljastaa kuosiin sommitellut joulutoivotukset, joita tästä kortista löytyy peräti 30 kappaletta. Ne selkiintyvät, kun tekstit lukee pystyriveittäin.

Olen pitkään halunnut tehdä jotain perinteisellä kaunokirjoituksella. Mikäpä olisi sille parempi pohja, kuin joulukortti. Kaunokoukeroilla tehtyjä kuoseja syntyi kaksi kappaletta ja niihin halusin luoda riimirivit. Joulun parhaan pakkauksen tiivistävä lausahdus on elänyt mukana omissa jouluissa jo teini-iästä saakka, joten se oli itsestäänselvä valinta. Jälkimmäisen, tuikkivan version kehittelin yhdessä lähipiirin kanssa ideoidessa.

Viime vuonna uskaltauduin laajentamaan joulukorttien värivaihtoehtoja myös perinteisen punaisen puolelle, mikä olikin kiva lisä mustavalkoiseen valikoimaan. Tänä vuonna otin punaiset painokset kaunokirjoitetuista kuoseista.

Laskin, että olen vuosien aikana painattanut yhteensä 32 erilaista versiota suunnittelemistani joulukorteista. Muutama kuoseista on jo poistunut valikoimista, mutta suurin osa löytyy Blawhi Graphicsin verkkokaupan valikoimasta. 

Vaikka maailma muuttuu ja perinteet jalostuvat, on ainakin itselleni joulukorttien lähettäminen merkittävä osa joulua - niitä on ihana kirjoittaa ja vielä ihanampi löytää omasta postilaatikostaan. 

Jos graafiset joulukortit olisivat sinulle mieluisia - joko lähetettäväksi, pakettikortteina rustattavaksi tai omaan joulusisustukseen - pääsee niitä hankkimaan täältä.

Toivottavasti joulumieli on alkanut kehittyä siellä ruudun toisella puolella. Täällä oli marraskuun alussa jo huikean ihana lumikerros, mutta se on parin viimeisen viikon aikana sulanut olemattomiin. Nyt olen seuraillut täsmäsääennustusta toiveikkaana, sillä ensi viikolle luvataan lumisadetta viidelle eri päivälle. Huippua! Joulun suursiivouksen starttasin myös jo, ja pesin eilen talosta kaikki sisäkatot ja -seinät. Tänään olen aloitellut kaappien läpikäymistä. Viime vuonna tein tilanteen pakosta (lue: teknisen tilan remontin vuoksi) suursiivon jo marraskuun puolella ja se tuntui todella kivalta tavalta valmistautua jouluun: joulukuussa ei tarvinnut enää stressata puunauksista, vaan kuukauden sai käyttää fiilistelyyn. Pyrkimyksenä on tehdä siivouksen aikaistamisesta toimiva perinne.

Pus!

Uudesta tuunattu sohvapöytä

Voiko uutta muokata? Tätä pysähdyin hetkiseksi pohtimaan viime kesänä, kun etsiskelin meille olohuoneeseen sohvapöytää. Pöydälle ehti muodostua todellinen tarve, sillä olin joutunut useampaan otteeseen kiikuttamaan sohvan viereen erilaisia penkkejä apupöydiksi - milloin itselle kahvikupin laskutasanteeksi, milloin pikkujouluporukan napostelualustaksi.

Kun aloin puntaroida markkinoiden pöytävalikoimaa, Muuton Around -pöytä oli ajatuksissa ensimmäinen vaihtoehto. Budjettisisustajana en kuitenkaan ollut valmis uhraamaan sohvapöytään niin paljon euroja. Muuton mallissa tykkäsin erityisesti sen pyöreästä muodosta ja pöytälevyn nousevista reunoista, joten niillä reunaehdoilla siirryin etsiskelemään vaihtoehtoja muualta. 

Kodin Ykkösen kesäalesta löytyi sitten tämä, pöytä nimeltään Kent: muodoltaan juuri täydellinen, oikeankokoinen ja jalkaratkaisunkin osalta monta kertaa mieluisampi kuin Muuton pöytä. Ainut MUTTA oli se, että saatavilla oli vain puukuvioinen, ruskeanmusta malli. Hetkisen pallottelin mielessäni ajatusta, ettei uuteen tuotteeseen voi maalipensselillä koskea, mutta se päähänpisto hujahti nopeasti pöpelikköön. Totta ihmeessä uuden tuotteen voi maalata, jos sillä tavalla saa mieleisen lopputuloksen!

Pöydän kotiuduttua tartuin heti maalipurkkiin ja sudin tummaan pintaan kolme kerrosta vaaleanharmaata maalia. Sävy on sama kuin olkkarin seinissä, Tikkurilan Ketju. Väriparantelun jälkeen olen ollut sohvapöytään todella tyytyväinen. Se on ajanut asiansa käytännössä ja täydentää kauniisti olohuoneen sisustuksen.

Luulen, että tämä oli viimeinen huonekalu, jota uusi koti kaipasi. Nyt tuntuu siltä, että arkiset toiminnot eivät vaadi enää lisäyksiä kalustukseen eikä sisustussilmä kaipaa uusia komponentteja. Kodinlaittajana huomaan pyrkiväni koko ajan siihen olotilaan, että kaikki olisi valmista. Toisin kuin nuorempana, nyt kalusteiden ja tekstiileiden pyörittely ei innosta, vaan tavoittelen pysyvyyttä. Siinä tilassa taidetaankin olla jo vahvasti.

Iloa pimeneviin iltoihin!

Vessapostaus

Ai että, nyt tulee sellainen postaus, joka ei ihan tunnelmallisimmasta päästä ole. :D Aiheena siis meidän isompi vessa, joka epäidyllisyydestään huolimatta on kiva tila esiteltäväksi. Järkkärikameran objektiivit eivät huoneen neliöiden kanssa taivu, joten kuvat on otettu rennosti puhelimella.

Vessojahan meillä on kotona kaksi ja pienempi sijaitsee talon toisessa päädyssä, pesuhuoneen takana. Tämä päävessa meillä sijaitsee ulko-oven kupeessa. Huone on tilava ja lattiassa jatkuu sama tiililadottu laatta kuin eteisessä. Vetouralliset kalusteet taas ovat samaa sarjaa keittiön kanssa. Yksityiskohdat halusin vessaan mustina ja niiden kanssa mustat laatikostot ovat tarkoituksellinen mätsi. Valkoinen taso tuo keveyttä kokonaisuuteen.

Aikoinaan talon pohjakuvaa miettiessä minulle oli tärkeää, että molempiin vessoihin tulee luonnonvaloa. Siksi kummastakin löytyy kapea pystyikkuna, joiden olemassaoloa olen useampaan kertaan kiitellyt.

Muuton jälkeen kului aikaa puolitoista vuotta, ennen kuin tila sai viimeiset oleelliset nippelinsä. Näitä olivat pyyhekoukku, vessapaperiteline ja matto. Panttasin hankintoja tarkoituksella, sillä olin kuvitellut ne palkinnoksi kesän asuntokuvioiden järjestymisestä. Kun Iisalmen kaupunkiasunto oli hankittu, pääsin viimeistelemään tämänkin huoneen.

Peilikaappi päävessaan oli ehdoton must, sillä ei tällainen pitkätukkainen emäntä pärjäisi ilman kunnon hiustenlaittopaikkaa. Kaapistoseinää on tarkoitus jalostaa joskus tulevaisuudessa vielä pienellä, valkoisella kalanruotolaatoituksella. Nyt seinät on maalattu kosteisiin tiloihin tarkoitetulla maalilla.

Tekstiilien osalta olen jo viimeiset viisi vuotta käyttänyt hamham-pyyhkeitä sekä vessoissa että keittiössä. Paitsi että ne ovat ulkonäöltään mieluisia, materiaali kuivuu kätevän nopeasti. Tämän vessan pyyhkeen tekstiilipari on pyöreä juuttimatto. Ne yhdessä antavat hintsun verran marokkolaista häivähdystä.

Niin kuin muuallakin talossa, pyrin säilyttämään vessoissakin tasot tyhjinä. Arjessa tarvittavat purnukat mahtuvat väljästi peilikaapin ovien taakse ja sähkölaitteet laatikostoihin, joten laskutasolla ei tarvitse tavaroita pyöritellä.

Kokonaisuutena tykkään meidän päävessasta, niin hauskalta kuin se kuulostaakin ääneen sanottuna. :D Vessapostausta on mahdotonta lopettaa mihinkään syvälliseen tai oivaltavaan lausahdukseen, joten siksipä toivotankin vain lumisia terveisiä täältä Pohjois-Savosta.