Lämmitellen

On niin syksy. Kuten viime vuonnakin, koleus, märkyys, viimaisuus ja hämäryys saavat minut tarttumaan tulitikkuihin ja sytyttämään takkaan oranssit liekit. Olen viime viikkoina lämmitellyt tulipesää parin päivän välein. Erityisen suurta lämmönvarauskykyä ei tuossa meidän tunnelmalähteessä ole, mutta tuplakiertotekniikan ansiosta kivimassa lämpiää nopeasti ja yhdellä pesällisellä. Takka hohtaa lämpöä pari päivää.

Olen tuikannut puut tuleen yleensä heti töistä tultua. Pehmeä lämpö on houkutellut nokosille tuohon takan eteen matolle ja enpä kyllä tähän hätään makoisampaa päiväunipaikkaa keksikään! Armas on aina kaverina takkahommissa; paitsi että koirulimme tykkää tenuta ulkona puita hakiessani ja varastaa kasasta omat kalikkansa, on itse sytytysprosessi hänen mielestään myös erityisen kiintoisa. Silmä tarkkana seuraa vierestä ja välillä yrittää hiipiä kidnappaamaan tulitikkurasian suuhunsa. Pyysin pojua, joka muuten täytti eilen viisi kuukautta, poseeraamaan muutamassa takkakuvassa. Aika suloista keimailua, vaikka itse sanonkin! Pahoittelut koiramaisesta loppuosuuden kuvatulvasta, en vain osannut valita yhtä kuvaa näytille. :)

Mites muilla takanomistajilla, joko tunnelmointikausi on alkanut? Meillä ei muuten ole löyty vielä suurempien tilojen lattialämmityksiä päälle, ja toivonkin, että tulenpito pitkittääkin tuota starttia. Ei viitsisi kuluttaa sähköä suotta, kun puutakin kerran on poltettavaksi.

Kivaa torstaita!