Kohta

Ei vielä, mutta ihan kohta on aika nostaa mustan kaappivanhuksen sisältä kaikki ihanat kynttiläpidikkeet ja sytyttää niihin tunnelmaliekit. Autossa asustelevaa joululaululevyä olen jo katsellut sillä silmällä, mutta vielä en ole kypsynyt täydelliseen fiilikseen. Minullahan on ollut tapana aloittaa jouluhössötykset hyvissä ajoin, katsotaan milloin olo tupsahtaa tänä vuonna. Siskolleni häviän kuitenkin satanolla - hän on luukuttanut tonttubiisejä jo kesästä saakka ja käynyt ensimmäisillä jouluostoksillakin. :)

Sana kohta voisi liittyä tänä syksynä moneenkin asiaan. Täällä on niin paljon meneillä ja mietteissä. Olin jo sunnuntaina kirjoittamassa teille avautumispostausta, mutta päätin vielä sulatella hetkisen ja laitoin tietokoneen kiinni. Ei vielä, ehkä kohta. Valitettavasti ajatuksissa on ollut paljon surullisia ja ahdistavia asioita. Yksi jännittäväkin juttu, joka ei kuitenkaan ainakaan vielä saa suupieliä ylöspäin. Tekopirteänä en ole blogia ennenkään pitänyt, joten koen, että yhtälailla pystyn ja haluan sivuta vähemmän mukaviakin fiiliksiä, jotka luonnollisesti liittyvät bloggauskykyyn. Mitään järisyttävää ei kuitenkaan tarvitse arvailla, enemmänkin kannan nyt huolta ja pahaa mieltä lähellä olevien ihmisten hyvinvoinnista. Tärkeiden ihmisten kohdalla - niin työmaailmassa kuin lähipiirissä - lojaaliuteni ja empaattisuuteni kasvaa sellaisiin määriin, että aina ei ole helppoa minullakaan.

Toivon kovasti, että parin viikon päästä käsillä oleva syysloma taittaisi tämän syksyn ja sen jälkeen vire kääntyisi positiiviseksi kohti joulua. Kaikki olemme sen ansainneet. ♥ Mutta jätetäänpä nuo jaarittelut tai meikäläinen löytää itsensä taas keskeltä pillitystuokiota. 

Tästä alemmasta kuvasta sen verran, että Tanskasta tuotu oliivipuu on pitänyt välillä siirtää olkkarista työhuoneen puolelle jäähylle. Päivisin, äiskän ja iskän ollessa töissä, on nimittäin eräs nimeltämainitsematon pikkuinen ollut siitä liian kiinnostunut - onneksi sentään on jättänyt huonekalut ja muut esineet rauhaan. Kauniisti käy puu kyllä tuohonkin huoneeseen. Vähän on tullut sellainen olo, että kotoa voisi löytyä enemmänkin vihreää... Jospa nappaisi kaupasta pienen huonekuusen kunhan ne taas valikoimiin ilmestyvät.

Kaunista keskiviikkoa!