31.12.2017

Blogivuosi 2017


























Vuoden viimeisen päivän hämärtyessä iltaan on taas aika koota yhteen poimintoja blogivuoden ajalta. Pallukkapostaus on minulle perinne ja aikaisemmat koonnit löytyvät vuosia klikkaamalla: 2016, 2015, 2014, 2013.

Tavallisesti olen yrittänyt kiteyttää eri vuosien huippukohtia ja koota niistä positiivista jatkumoa. Nyt tuntuu, että tänä vuonna en siihen pysty. Tuntuu, että vuosi oli ihan kamala; alakuloa, ahdistusta ja lopulta itkua päivä toisensa perään. 

Joo, kyllähän meille esimerkiksi rakennusrintamalla tapahtui todella paljon hyvää - mökki valmistui ja talo saatiin loppusuoralle - mutta kun elämä ei ole vain rakentamista eikä se rakentaminenkaan lopputuloksineen tuo hymyä huulille, jos muuten on paha olla. Rakentaminen on toki luonut elämän ylle valtavan fyysisen ja henkisen rasituksen, mutta se yksinään ei ole syypää vuodenkulkuun. Blogissa olen yrittänyt säilyttää asiallisen perusvireen, mutta huomaan kuitenkin purskahdelleeni siitä läpi välillä täälläkin. 

Syvällisiin vesiin en aio lähteä aihetta puimaan, mutta kerron sen, että oma mieleni on vyöryttänyt esiin koko vuoden ajan sellaisia ajatuksia ja takaumia, jotka ovat uuvuttaneet minut ihan totaalisesti. Kylkiäiseksi sain odottamattomalta suunnalta pari henkistä potkua, jotka ovat ruokkineet ikävää ajatuskehää entisestään, musertumiseen saakka. Koita siinä sitten elää arkea läpi, vetää raksaprojektia eteenpäin, tsempata vuorovaikutustilanteissa ja hymyillä kyselijöille että "Joo, hyvin sujuu!"

Kyllähän jokaisella ihmisellä on omat vastoinkäymiset ja murheensa, mutta minun kohdallani ne pyyhkäisivät yli voimavarojeni juuri tänä vuonna. Tarkennukseksi lienee järkevää sanoa, että raksailusta tai parisuhteesta nämä minun murheeni eivät ole johtuneet. Vielä en tiedä, pystynkö selättämään omaa päätäni, mutta varovaisesti ainakin toivon sitä ensi vuodelta.

Jos jätän mustan möykyn taka-alalle ja katson vuoden tapahtumia ilman tunnelatausta, on (raksa)vuoden aikana tapahtunut tällaisia asioita:

Tammikuu oli vuoden kuukausista kevyin. Silloin olimme vasta alussa mökkiraksan alussa. Omia hommia kuitenkin jo oli, kun timpureiden tahdissa teimme omina töinä LVI- ja sähkövetoja. Helmikuun lopussa saimme mökin kokonaan omiin käsiin ja sen jälkeen alkoikin nonstoppina jatkuva urakka. En edes yritä luetella eri työvaiheita, mutta mökkiä tehtiin koko kevät oikeastaan kaikki vapaat välit, mitä pystyimme elämästämme kursimaan. Arkeen alkoi kuulua pitkiä, jopa aamuyölle venyneitä raksailtoja vaikka aamulla oli kello kuudelta herätys töihin. Huhtikuussa palkkasimmekin sitten avuksemme paikallisen timpurin, joka auttoi meitä eteenpäin parin viikon ajan - siitä oli iso hyöty.

Kaiken raksailun ohessa meillä oli meneillään myös talonmyyntiprosessi. Se kesti kaikkinensa maalis- ja huhtikuun ajan. Vaikka oli iso ponnistus myydä entinen talo itse, oli se kuitenkin hyvin palkitseva kokemus.

Touko- ja kesäkuu jatkuivat samalla hurjalla tahdilla kuin edellisetkin kuukaudet. Mökki valmistui asumiskuntoon heinäkuun alussa, viikko suunnitellun deadlinen jälkeen, sillä ennen juhannusta meidän oli oman jaksamisemme vuoksi pakko pitää aikalisä raksailusta. Kesäkuussa meillä oli menossa päällekkäin sekä mökki- että taloraksa, sillä talon pohjatyöt starttasivat rivakalla tahdilla heti kesän kynnyksellä.

Kesäkuu toi mukanaan jatkuvan sairastelukierteen, kun sairastuimme miehen kanssa molemmat johonkin pitkäkestoiseen virustautiin, joka vei voimat ihan totaalisesti. Tuon sairastelujakson jälkeen olemme olleet jatkuvasti kipeänä, tälläkin hetkellä kirjoitan tätä tekstiä pää täynnä räkää. Vuoden aikana on kuitenkin ollut pakko jatkaa hommia kipeänäkin.

Heinäkuussa teimme miehen kanssa kahdestaan muuton Iisalmesta Rautavaaralle. Sekin oli valehtelematta rankka rupeama. Elokuussa raksa jatkui maa- ja täyttötöillä, jotka saimme hilkusti valmiiksi ennen rakennustavarakuormaa. Tai no, kuorma tuli päivää etuajassa, minkä myötä meikäläisen kuppi kaatui tuolloin aika totaalisesti. Timpurit seurasivat hetki tavaroiden perässä ja talon runko alkoi nousemaan elokuun loppupuolella.

Dekotalon osuuden alkamisen jälkeen ovat omat konkreettiset raksahommamme onneksi vähentyneet, mutta eri työvaiheissa on silti ollut hurjasti ennakoitavaa, sovittavaa ja selvitettävää. Joitakin vaiheita olemme jättäneet myös talossa omiksi hommiksi ja niitä olemme tehneet raksan valmistumisen tahdissa. Vaikka fyysinen paine on vähentynyt, on raksa silti koko ajan ajatuksissa ja takaraivossa jyllää yhtäjaksoinen stressi asioiden sujumisesta.

Kaiken ohessa olen omistanut elämästäni palasen omalle pienelle yritykselleni. Toisaalta intohimosta, mutta valehtelematta myös taloudellisesta pakosta. On ollut pakko painaa hommia, jotta raksabudjetti pysyy kasassa. Myös Blawhin kanssa olen uurastanut aamuyön pikkutunneille asti ja etenkin marraskuussa päivätahtini oli niin tiukka, että ehdin palkkatöitteni jälkeen pitää vain hetkisen taukoa, jonka jälkeen jatkoin printtien äärellä iltaan saakka. Verkkokaupan pyörittämisen lisäksi kiersin syksyn aikana myyjäisissä eri kaupungeissa ja käytännössä minulla oli vain muutama vapaa viikonloppu koko syksynä. Tahti on ollut hurja, mutta olen silti äärettömän kiitollinen maailmankaikkeudelle siitä, että tyhjästä luomani yritys on työllistänyt ja todellakin helpottanut taloudellista painetta. Talonmyynnin lisäksi oikeastaan kaikki muut vuoden ajalta muistamani onnistumiset liittyvät tavalla tai toisella printtitöihin.

Raksailua ja sen rankkuutta on hankala selittää sellaiselle, jolla ei ole asiasta kokemusta. Vuoden aikana on tullut selväksi, ettei oikeastaan kannata edes yrittää. Kun jonkin konkreettisen pikkuasian hoitamiseen - kuten vaikkapa sen miettimiseen, miten kodinhoitohuoneen ison liukuoven tulisi liukua pöytälevyn kupeessa - saattaa tuhraantua päiväkausia ja lukemattomia sähköposteja, on ylivoimaista luoda kokonaiskuvaa siitä näkyvästä ja näkymättömästä työstä, jonka rakentaja kohtaa päivittäin. 

Ulkopuolisen on hankala ymmärtää sitä todellista stressiä, multitaskausta, kiirettä ja uupumusta, jonka raksa luo. Kommenttia "Kikkeliskokkelis, mitäs läksit?!" ei toivo kuulevansa, sillä tämä on kuitenkin ollut kaikkinensa tietoinen valinta. Asia, joka on ollut pakko tehdä ja kestää, jotta tulevaisuuden palikat näyttäisivät joskus siltä mitä on tavoitellut. Työmäärä ja rankkuus on kyllä yllättänyt, onhan tämä jälkikäteen ajatellen ollut mielettömän pitkä tie tehdä tuplana ensin mökkiä ja sitten taloa - projekti kun starttasi käytännössä jo lähes kolme vuotta sitten. Raksan pituus onkin ehkä ollut se uuvuttavin osa: mahdollisuutta oikeaan palautumiseen ei ole ollut puoleentoista vuoteen. Se on liian pitkä aika.

Vuodelta 2018 toivonkin ajatusmaailman kohentumisen lisäksi todellisen mahdollisuuden palautumiseen. Sellaisen ajanjakson, kun ei oikeasti tarvitse tehdä yhtään mitään. Olenkin jo istuttanut miehen päähän ideaa tyhjästä kesästä: jos ei ole energiaa pihanlaittoon, autokatokseen tai rannantekoon, niin mehän ei tehdä niitä neliösentinkään vertaa.

Vaan juu, nyt lienee paras lopettaa tämä maratonsepustus, sillä en enää muista itsekään, mitä ensimmäisillä riveillä kirjoitin.

Hyvästi jää, 2017, sinua ei tule ikävä. 
Tervetuloa 2018, toivottavasti olet edeltäjääsi armollisempi.


22.12.2017

Kalusteita ja joulurauhaa

Moikka! Täällä on taas raksataival edennyt. Joulukuun alussa talolla tehtiin kosteusmittauksia ja niiden mukaan lattia oli kuivunut odotetulla tavalla. Laatoittaja pääsi aloittamaan hommat viime viikolla ja meillä onkin nyt valmiina eteisen, keittiön ja kodinhoitohuoneen laattalattiat. Pesutilat on vesieristetty ja niiden laatoittaminen jatkuu joulun jälkeen.

Laattalattioiden myötä pääsivät hommiin myös Domuksen kalusteasentajat. He ahkeroivat talolla eilen ja tänään - nämä kuvat on otettu hetki sitten yhteisen tarkastuskierroksen jälkeen. Muutamia toimitusmokia ilmeni (pari puuttuvaa kahvaa, väärälle kädelle tilattu kaapinovi ja vessan peilikaapin mitoitusvirhe), mutta ne korjaantuvat vielä pienillä jälkiasennuksilla.

Kalusteisiin olen tältä näkemältä todella tyytyväinen; näistä tuli ihana, raikas kokonaisuus. ♥ Kuvauskelejä täällä ei ole ollut edelleenkään, joten nämä himmeät otokset antavat huonosti oikeutta lopputulokselle. En kuitenkaan malta olla raportoimatta näistä, olkoonkin sitten pimeää hämärähyssyä. :) Kuten näkyy, keittiön kaappien ovet ovat kahvattomat, vetouralliset. Sävynä näissä on puhdas mattavalkoinen. Astianpesukone otettiin integroituna mallina ja jääkaappipakastimenkin upotus suunniteltiin etukäteen koneen mittojen mukaan - tavoitteena oli, että linjat olisivat tilassa mahdollisimman yhtenäiset.

Keittiön laminaattitasoja metsästin syksyllä hartaudella. Halusin pintaan mahdollisimman vaaleaa puukuosia, joka ei taittaisi ruskeaan tai oranssiin. Domukselta, eikä oikein mistään muualtakaan meinannut löytyä mielikuvia vastaavaa tasomallia, kunnes sopiva tuli eteen Omega-keittiön valikoimasta. Tämän sävyn nimi on vaahtera, ja minusta se on täydellinen. Tasot hankimme omina tilauksinamme, mutta ne istuvat Domuksen runkojen päälle kauniisti. Tosin, saarekkeen taso oli saanut kuljetuksessa harmillisen sivumällin ja se menee vielä myöhemmin vaihtoon.

Isoja liukuovikaapistoja meille asennettiin eteiseen, työhuoneeseen ja kodinhoitohuoneeseen. Niidenkin väriksi valittiin samaa valkoista kuin keittiössä. Molemmissa vessoissa allaskaapistot ovat puolestaan mattamustat. Palaan näihin tiloihin varmasti vielä myöhemmin, tässä kuitenkin nyt pikaräpsyt tilannetiedoksi.

Välipäivinä meille saattaa tulla jo lattialaminaatti- ja listatoimitus ja sitä myöten loppusisustajat. Aika jännää. Lattian suhteen sain pari päivää sitten ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun tehtaalta tulleen ilmoituksen mukaan laminaatin kiiltoaste oli muuttunut. Pelkäsin, menivätkö aiemmat lattiakartoitukset hukkaan ja joudutaanko tässä vielä uudestaan pohtimaan ja tilailemaan eri valmistajan lattiaa. Vaan onneksi kiiltoaste oli muuttunut mattaisemmaksi, joten Armaksen tassujen ei pitäisi päivitetyn vaihtoehdon päällä ainakaan enempää lipsua. Varmuuden vuoksi halusin nähdä lattiasta vielä näytteen ja se onneksi ehti tutkailtavaksi ajoissa. Hyväksyntään meni.

Minä aloitin joululomani jo viime perjantaina ennenaikaisella virkavapaalla. Syitä pysähtymiseen on raksan lisäksi niin monia ja monimutkaisia, ettei liene relevanttia purkaa niitä nyt täällä. Kerron vain, että nyt pitäisi yrittää levätä ja nollata päätä, ihan aikuisten oikeasti. Joulua en ole laitellut ollenkaan, eikä olo erityisen jouluinen ole muutenkaan. Vaan mikäs pakko tässä on, ehkä ihan hyvä kokea joskus tällainenkin vaihtoehto hypettämiselle.

Blogi palannee taajuuksille uuden vuoden tienoilla, joten nyt toivottelen teille ennen kaikkea RAUHALLISTA JOULUA! ♥


5.12.2017

Talolta terve!

Voi jumpe, minkälainen marraskuu jäi taakse! Ihan hurja! Käytännössä olin kaiken liikenevän ajan töissä: opepäivien jälkeen printtihommissa iltamyöhään saakka. Kuukauteen mahtui myös useampia myyjäisreissuja eri kaupunkeihin ja meikäläisen sairasteluputki. Kerroinkin jo aiemmin miehen sairasteluista, jonka jälkeen vetäisin itse seitsemän päivää kestäneen kuumesession. Se oli ja meni jo pari viikkoa sitten, mutta olo ei ole vieläkään ihan normaali, sillä kurkkuun koskee edelleen.


Talolla on marraskuu vietetty aika hiljaisesti, lattian kuivumista odotellessa. Seinät ovat maalissa, katto paneeleissa, takka paikallaan, spotit katoissa ja ulkovalot seinissä. Tämän viikon torstaina otetaan näytteitä lattian kosteudesta ja mikäli lukemat ovat sitä mitä oletetaan, pääsee laatoittaja hommiin, tämän jälkeen sitten kalusteasentajat.




Takassa ja uunissa olisimme saaneet aloittaa jo kynsitulien polttamisen, mutta aika ja jaksaminen ei ole riittänyt asian ajattelemiseenkaan. Jospa viimeistään joululomalla. Takka meille tuli Uunisepiltä kokonaan valkoiseksi slammattuna, mustakromisilla yksityiskohdilla täydennettynä. Leivinuuni löytyy takan yläpuolelta ja sen luukku sijaitsee sivussa oikealla.

Sähkötöiden osalta otimme kattospotit ja ulkovalot omiksi hommiksi, jotta saimme ne samanlaisiksi kuin saunamökissä. Näiden tiimoilta saunamökin sähköistyksestä vastannut tuttu sähkömies vietti talolla yhden marraskuisen lauantain - muut sähköhommat tulevat sitten Dekotalon aliurakoitsijan kautta. 

Meillä on ledispotit nyt siis joka huoneessa ja kaikissa paikoissa niitä saa himmennettyä. Spottien lisäksi joka huoneeseen tulee perinteiset lamppupaikat normaaleille kattovalaisimille. Rahallisesti spottivalinta oli meille useamman tonnin paukku, jota puntaroimme paljon. Budjettia pyöritellessämme kallistuimme kuitenkin panostamaan näihin, sillä kodin himmeähköstä valaistuksesta tuli aikoinaan tehtyä havaintoja Iisalmessa ja nyt halusimme olla harmittelematta asiaa jälkikäteen. Kodin valaistuksella on suuri merkitys hyvinvoinnille.

Ulkovaloiksi valitsimme aikoinaan jo mökkiä rakentaessamme valkoiset Konstsmide Modenat. Talon ja mökin ulkoseinissä ovat kiinni nämä seinäversiot ja pihalle levitellään sitten joskus vielä jalallisia pylväsvalaisimia. Mökissä seinävalaisimet ovat päivittäin tositoimissa ja niistä olemmekin tykänneet todella paljon. Talon valot tulevat toimimaan astronomisella kellokytkimellä.



Kattopaneelit tulivat meille sisätiloihin tällä kertaa puhtaanvalkoisina. Selvitin, olisiko ollut mahdollista saada kaikki muukin samansävyisenä - ikkunapuitteet, listat ja väliovet - mutta asia kaatui välioviin. Niiden sävyttämiseen budjettimme ei olisi venynyt, joten kattoa lukuunottamatta alemmat elementit tulevat sillä normivalkoisella. Valkoisia seiniä meille ei ole tällä kertaa tulossa ja toivonkin, että hennon vaaleanharmaa yleissävy hieman huijaisi tuota yksityiskohtien normivalkoisen kellertävää sävyä.

Seinien yleisvärin nimi on Tikkurilan Ketju (F428). Sillä maalattiin kaikki muut seinät, paitsi tuleva televisiohuone; siellä mennään hieman tummemmalla Graniitilla (K499). Yläpuolen rakeinen kuvapari ei anna oikein minkäänlaista kuvaa sävyistä, sillä kuvauskelejä ei täällä ole ollut pitkään aikaan. Värisävyt ovat kuitenkin tuttuja valintoja, sillä Ketjulla maalattiin aikoinaan Iisalmessa osa seinistä ja Graniittia olen käyttänyt kaikissa tekemissäni DIY-betoniseinissä.


Olemme tilailleet omina hankintoina kodinkoneita ja niitä on alkanut ripotellen tulemaan tontille. Raksan päällimmäiseksi murheenkryyniksi ovat nyt kokonaisuutta tarkastellen muodostuneet kuljetusfirmat, jotka kerrasta toiseen tulevat tuomaan tavaroita äkkivaroituksella. Ei puhettakaan ennakkosoitosta edes tuntia-kahta aiemmin. Tämä on ollut stressaavaa, sillä sekä minun että miehen työnkuvat ovat sellaiset, ettemme pysty päivystämään puhelimen äärellä saati järjestämään nopealla varoituksella talolle vastaanottoa. 

Eihän siinä mitään, jos tavarat pärjäisivät itsekseen sään armoilla, mutta kun nyt tässä vaiheessa toimitukset ovat sellaisia, jotka pitäisi saada heti sisätiloihin suojaan. Perhana sentään. Viimeisin toimitusesimerkki on tältä päivältä, kun tontille saapuivat omina hankintoina tilaamamme keittiön työtasot. Nämä jos mitkä oli tärkeää järjestellä heti sisälle ja vieläpä oikealla tavalla aseteltuna, ettei ikäviä käyristymisvaurioita pääsisi syntymään. Onneksi appiukko oli päässyt pikahälytyksellä paikalle - itse katsoin puhelinta vasta siinä vaiheessa, kun kuljetus oli jo tontilla enkä olisi kesken koulupäivän päässyt muutenkaan pomppimaan talolle. Phuuh.

Vielä pitäisi tilata suihkut, toisen vessan hanasetti, kiuas, peilivalaisin ja saunan puumateriaalit. Sen jälkeen taitaisivat hankinnat olla tähän hätään selvät. 

Nyt huokaistaan pieni hetki eikä oteta keskiviikon minilomalle minkäänlaisia tavoitteita.

Erinomaista huomista itsenäisyyspäivää - palataan taas!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...