Olen viimeiset neljä viikkoa toteuttanut missiota nimeltä
arkiaktiivisuus. Tämä sai alkunsa siitä, kun tympäännyin totaalisesti
työpäivien jälkeen koittavaan väsymykseen. Se on vaivannut kroonisesti aina,
mutta yritän (jälleen) keksiä tapoja sen nurjertamiseen. Väsymyksen tunteelle
en sinällään näytä voivan mitään, sillä se iskee lähtökohtaisesti joka päivä
koulusta kotiin päästessä. Heti kun henkinen paine kevenee.
Nyt olen fiksuuntunut sen verran, etten yritä estellä tuota
väsymystä, sillä se ei ole mahdollista - uupumus pikemminkin lyö pahemmin
takaisin, jos sitä yrittää torpata ilmestymästä. Ehei, tällä kertaa annan
kropan ja pään seisahtua nollille suosiolla. Ratkaisevat peliliikkeet pyrin
suorittamaan vasta tuon suvannon jälkeen, sillä meneillään olevan missioni
kärkiajatuksena on käsitys uudesta noususta. Sammahtamisen jälkeen on
mahdollista viettää aktiivista vapaa-aikaa, kun vain pääsee yli aloittamisen
vaikeudesta ja saa karisteltua voipuneen olotilan niskastaan.
Yksi syy aktiivisuuden tavoittelemiselle pulpahti silmille
taannoin, kun lueskelin palautumista käsittelevää artikkelia. Enää en muista,
mistä sen bongasin, mutta tekstin ydinajatus on jäänyt mieleen. Lepääminen ja
pötköttely kun ei välttämättä olekaan sellaista tekemistä, joka oikeasti
palauttaisi kuormituksesta. Päinvastoin, sohvalla mössöttäminen voi jopa
heikentää palautumista! Tuo on pointti, joka jäi pyörimään mieleeni. Joskus
työpäivien jälkeinen totaalilepo on tarpeen, mutta en voi väittää, että se
olisi hyväksi aina.
Päiväaktiivisuutta voisi ajatella viivakuviona. Koen, että
aiemmin olen alistunut siihen, että oma viivani on ollut laskusuuntainen: käyrä
on huidellut korkeimmalla starttipaikalla aamun alkajaisiksi, mistä se on
sitten hiipuen lasketellut iltaa kohti. Nyt yritän muokata diagrammia siten,
että se sisältäisi kaksi huippua: ensimmäisen työpäivää varten ja toisen
kotiajalle.
Sittenpä päästäänkin pohdintaan siitä, mitä pitää tehdä eri tavalla, jotta muutos oikeasti tapahtuu. On ensimmäinen kerta, kun olen pysähtynyt miettimään ja listaamaan asioita, jotka ovat itselle sopivia, palauttavia tekemisiä. Yksinkertaisimmillaan ne eivät ole suurensuuria tai supersosiaalisia, vaan tekemisen meiningiltä tuntuvia kotipuuhasteluita, joiden aikaansaamisesta tulee onnistunut fiilis. Asioita, joihin olen tavallisesti tarttunut vasta viikonloppuisin, kuten vaikkapa Armaksen harjausoperaatio, pienet nikkaroinnit, blogitekstin kirjoittaminen, Blawhin hommelit, pakastimen siivoaminen, extralenkki ja esimerkiksi kaappien järjestely. Kaikki mahdollinen, mistä tulee toimelias olo ja vie katseen pois somesta.
Ilman suunnittelua on vaikeampi tarttua toimeen, joten olen
päivittäin pyrkinyt miettimään muutaman vaihtoehtoisen puuhan, joista olen
valinnut vähintään yhden tehtäväksi. Jos tekemisiä ei olisi miettinyt ennalta,
olisi vaikeampi aktivoitua.
Työläintä on aloittaminen ja väsyneestä olotilasta ylös kampeaminen. Kun sen saa tehtyä, on jatko helpompaa. Olen käyttänyt pakollisia kotitöitä ponnahduslautana aktiviteettitason nostoon: kun on pakko vaikkapa tyhjentää tiskikone, on siitä helpompi jatkaa ennalta mietittyyn extrapuuhaan. Myös se, ettei aseta itselleen liian kovia toimeliaisuustavoitteita, helpottaa aloittamista. Esimerkiksi: tammikuun ensimmäisinä viikkoina kulutin useampia päiviä kirjanpitohommiin, sillä halusin urakan kerralla pois alta. Aloittaessani kunkin päiväetapin aikataulutin itseni Excelin äärelle tarkoituksella lyhyehköksi ajaksi, esimerkiksi vain puoleksi tunniksi. Vauhtiin päästyäni en kuitenkaan malttanut lopettaa määräajassa. Sain aikaiseksi enemmän kuin oli tarkoitus, ja siitä tuli onnistunut fiilis.
Työläintä on aloittaminen ja väsyneestä olotilasta ylös kampeaminen. Kun sen saa tehtyä, on jatko helpompaa. Olen käyttänyt pakollisia kotitöitä ponnahduslautana aktiviteettitason nostoon: kun on pakko vaikkapa tyhjentää tiskikone, on siitä helpompi jatkaa ennalta mietittyyn extrapuuhaan. Myös se, ettei aseta itselleen liian kovia toimeliaisuustavoitteita, helpottaa aloittamista. Esimerkiksi: tammikuun ensimmäisinä viikkoina kulutin useampia päiviä kirjanpitohommiin, sillä halusin urakan kerralla pois alta. Aloittaessani kunkin päiväetapin aikataulutin itseni Excelin äärelle tarkoituksella lyhyehköksi ajaksi, esimerkiksi vain puoleksi tunniksi. Vauhtiin päästyäni en kuitenkaan malttanut lopettaa määräajassa. Sain aikaiseksi enemmän kuin oli tarkoitus, ja siitä tuli onnistunut fiilis.
Parasta aktiivisissa arkitekemisissä on se, että ne
siirtävät ajatuksia muuhun. Tulee tunne, että on saanut jotain muutakin kuin
koulutöitä aikaiseksi eikä elä vain tehdäkseen töitä. Se on kiva olo (joka on
ollut itseltä liian toistuvasti kadoksissa). Samalla minäkuva keikahtaa
mieluisammaksi ja alitajuntaan vahvistuu pystyväisempi olo, mikä positiivisen
kehän tavoin lisää energiatasoja. Ja plussana, arkipäivät tuntuvat
monipuolisemmilta ja pidemmiltä sekä lepo ansaitulta. Unenlaatukin on tainnut
parantua oheisseurauksena. Win-win kaikin puolin.
Nyt kun olen saanut ylläpidettyä tammikuun toimeliaisuutta, yritän vahvistaa rutiinia seuraavillekin kuukausille. Luulen, että valon määrän lisääntyminen edesauttaa tavoitetta. Olen listaillut vaihtoehtoisia tekemisiä äsken mainitsemieni esimerkkien lisäksi ja muun muassa tämänkaltaisiin puuhiin olisi arjessa tarkoitus aktivoitua:
Nyt kun olen saanut ylläpidettyä tammikuun toimeliaisuutta, yritän vahvistaa rutiinia seuraavillekin kuukausille. Luulen, että valon määrän lisääntyminen edesauttaa tavoitetta. Olen listaillut vaihtoehtoisia tekemisiä äsken mainitsemieni esimerkkien lisäksi ja muun muassa tämänkaltaisiin puuhiin olisi arjessa tarkoitus aktivoitua:
- mökkisaunan korjailukierros mustalla saunavahalla
- työhuoneen kaappien järjestely
- kevään pihatöiden suunnittelu
- iltareissu nuotiopaikalle
- intensiivisempi yhteydenpito ystäviin
- muutaman uuden printin suunnittelu
- arki-iltaiset saunareissut mökille
- luisteluretki
- päivittäisen liikuntamäärän pidentäminen 2000 askeleella
- uusi karsintakierros mökin parvivarastossa
- takkapuiden ahkerampi liikuttelu
- pianonsoittohetket
- tärkeiden papereiden läpikäynti ja mappien päivittäminen
- miehen houkutteleminen kortinpeluuseen ja
- autokatosprojektin kartoittaminen
Kahvitteluhetket ystävien kanssa lisäisin myös listalle, jos voisin. Arjessa niitä on harmittavan vähän, sillä välimatkat ovat pitkiä, 80-300 kilometriä suuntaansa. Niihin ei oikein toimeliainkaan tintti työviikolla pysty.
Muutamaksi pointiksi tiivistettynä, näillä ohjeilla pyrin operoimaan arkea aktiiviseksi:
- Suunnittele ja listaa tekemisiä. Ilman vaihtoehtoja on hankalampi saada otetta puuhista.
- Siedä epämukavuutta. Aloittaminen on vaikeaa ja vaatii jonkin verran henkistä ponnistelua.
- Aseta rima supermatalalle ja palastele tekemiset pienempiin ja lyhytkestoisempiin etappeihin.
- Käytä helppoja kotitöitä ponnahduslautana muihin puuhiin.
- Ole tyytyväinen jokaisen aktiivisen hetken päätteeksi. Tarvittaessa palkitse itsesi.
- Lue olotilaasi ja tunnista rajat. Aina ei ole hyvä päivä pakottautua ylimääräisiin puuhiin
Puuhakasta talviviikkoa!