Toimelias tammikuu

Olen viimeiset neljä viikkoa toteuttanut missiota nimeltä arkiaktiivisuus. Tämä sai alkunsa siitä, kun tympäännyin totaalisesti työpäivien jälkeen koittavaan väsymykseen. Se on vaivannut kroonisesti aina, mutta yritän (jälleen) keksiä tapoja sen nurjertamiseen. Väsymyksen tunteelle en sinällään näytä voivan mitään, sillä se iskee lähtökohtaisesti joka päivä koulusta kotiin päästessä. Heti kun henkinen paine kevenee.

Nyt olen fiksuuntunut sen verran, etten yritä estellä tuota väsymystä, sillä se ei ole mahdollista - uupumus pikemminkin lyö pahemmin takaisin, jos sitä yrittää torpata ilmestymästä. Ehei, tällä kertaa annan kropan ja pään seisahtua nollille suosiolla. Ratkaisevat peliliikkeet pyrin suorittamaan vasta tuon suvannon jälkeen, sillä meneillään olevan missioni kärkiajatuksena on käsitys uudesta noususta. Sammahtamisen jälkeen on mahdollista viettää aktiivista vapaa-aikaa, kun vain pääsee yli aloittamisen vaikeudesta ja saa karisteltua voipuneen olotilan niskastaan.

Yksi syy aktiivisuuden tavoittelemiselle pulpahti silmille taannoin, kun lueskelin palautumista käsittelevää artikkelia. Enää en muista, mistä sen bongasin, mutta tekstin ydinajatus on jäänyt mieleen. Lepääminen ja pötköttely kun ei välttämättä olekaan sellaista tekemistä, joka oikeasti palauttaisi kuormituksesta. Päinvastoin, sohvalla mössöttäminen voi jopa heikentää palautumista! Tuo on pointti, joka jäi pyörimään mieleeni. Joskus työpäivien jälkeinen totaalilepo on tarpeen, mutta en voi väittää, että se olisi hyväksi aina.

Päiväaktiivisuutta voisi ajatella viivakuviona. Koen, että aiemmin olen alistunut siihen, että oma viivani on ollut laskusuuntainen: käyrä on huidellut korkeimmalla starttipaikalla aamun alkajaisiksi, mistä se on sitten hiipuen lasketellut iltaa kohti. Nyt yritän muokata diagrammia siten, että se sisältäisi kaksi huippua: ensimmäisen työpäivää varten ja toisen kotiajalle.

Sittenpä päästäänkin pohdintaan siitä, mitä pitää tehdä eri tavalla, jotta muutos oikeasti tapahtuu. On ensimmäinen kerta, kun olen pysähtynyt miettimään ja listaamaan asioita, jotka ovat itselle sopivia, palauttavia tekemisiä. Yksinkertaisimmillaan ne eivät ole suurensuuria tai supersosiaalisia, vaan tekemisen meiningiltä tuntuvia kotipuuhasteluita, joiden aikaansaamisesta tulee onnistunut fiilis. Asioita, joihin olen tavallisesti tarttunut vasta viikonloppuisin, kuten vaikkapa Armaksen harjausoperaatio, pienet nikkaroinnit, blogitekstin kirjoittaminen, Blawhin hommelit, pakastimen siivoaminen, extralenkki ja esimerkiksi kaappien järjestely. Kaikki mahdollinen, mistä tulee toimelias olo ja vie katseen pois somesta.

Ilman suunnittelua on vaikeampi tarttua toimeen, joten olen päivittäin pyrkinyt miettimään muutaman vaihtoehtoisen puuhan, joista olen valinnut vähintään yhden tehtäväksi. Jos tekemisiä ei olisi miettinyt ennalta, olisi vaikeampi aktivoitua.

Työläintä on aloittaminen ja väsyneestä olotilasta ylös kampeaminen. Kun sen saa tehtyä, on jatko helpompaa. Olen käyttänyt pakollisia kotitöitä ponnahduslautana aktiviteettitason nostoon: kun on pakko vaikkapa tyhjentää tiskikone, on siitä helpompi jatkaa ennalta mietittyyn extrapuuhaan. Myös se, ettei aseta itselleen liian kovia toimeliaisuustavoitteita, helpottaa aloittamista. Esimerkiksi: tammikuun ensimmäisinä viikkoina kulutin useampia päiviä kirjanpitohommiin, sillä halusin urakan kerralla pois alta. Aloittaessani kunkin päiväetapin aikataulutin itseni Excelin äärelle tarkoituksella lyhyehköksi ajaksi, esimerkiksi vain puoleksi tunniksi. Vauhtiin päästyäni en kuitenkaan malttanut lopettaa määräajassa. Sain aikaiseksi enemmän kuin oli tarkoitus, ja siitä tuli onnistunut fiilis.

Parasta aktiivisissa arkitekemisissä on se, että ne siirtävät ajatuksia muuhun. Tulee tunne, että on saanut jotain muutakin kuin koulutöitä aikaiseksi eikä elä vain tehdäkseen töitä. Se on kiva olo (joka on ollut itseltä liian toistuvasti kadoksissa). Samalla minäkuva keikahtaa mieluisammaksi ja alitajuntaan vahvistuu pystyväisempi olo, mikä positiivisen kehän tavoin lisää energiatasoja. Ja plussana, arkipäivät tuntuvat monipuolisemmilta ja pidemmiltä sekä lepo ansaitulta. Unenlaatukin on tainnut parantua oheisseurauksena. Win-win kaikin puolin.

Nyt kun olen saanut ylläpidettyä tammikuun toimeliaisuutta, yritän vahvistaa rutiinia seuraavillekin kuukausille. Luulen, että valon määrän lisääntyminen edesauttaa tavoitetta. Olen listaillut vaihtoehtoisia tekemisiä äsken mainitsemieni esimerkkien lisäksi ja muun muassa tämänkaltaisiin puuhiin olisi arjessa tarkoitus aktivoitua:

• mökkisaunan korjailukierros mustalla saunavahalla
• työhuoneen kaappien järjestely
• kevään pihatöiden suunnittelu
• iltareissu nuotiopaikalle
• intensiivisempi yhteydenpito ystäviin
• muutaman uuden printin suunnittelu
• arki-iltaiset saunareissut mökille
• luisteluretki
• päivittäisen liikuntamäärän pidentäminen 2000 askeleella
• uusi karsintakierros mökin parvivarastossa
• takkapuiden ahkerampi liikuttelu
• pianonsoittohetket
• tärkeiden papereiden läpikäynti ja mappien päivittäminen
• miehen houkutteleminen kortinpeluuseen ja
• autokatosprojektin kartoittaminen

Kahvitteluhetket ystävien kanssa lisäisin myös listalle, jos voisin. Arjessa niitä on harmittavan vähän, sillä välimatkat ovat pitkiä, 80-300 kilometriä suuntaansa. Niihin ei oikein toimeliainkaan tintti työviikolla pysty.

Muutamaksi pointiksi tiivistettynä, näillä ohjeilla pyrin operoimaan arkea aktiiviseksi:

1. Suunnittele ja listaa tekemisiä.  Ilman vaihtoehtoja on hankalampi saada otetta puuhista.
2. Siedä epämukavuutta. Aloittaminen on vaikeaa ja vaatii jonkin verran henkistä ponnistelua.
3. Aseta rima supermatalalle ja palastele tekemiset pienempiin ja lyhytkestoisempiin etappeihin.
4. Käytä helppoja kotitöitä ponnahduslautana muihin puuhiin.
5. Ole tyytyväinen jokaisen aktiivisen hetken päätteeksi. Tarvittaessa palkitse itsesi.
6. Lue olotilaasi ja tunnista rajat. Aina ei ole hyvä päivä pakottautua ylimääräisiin puuhiin

Puuhakasta talviviikkoa!

Instagram-vinkki: rivivälit

Nyt luvassa vinkki teille, ketkä haluatte tyylitellä Instagramin kuvatekstien kanssa. Asiahan on niin, että jos kuvapostausten tekstikenttään haluaa rytmittää kieliopin mukaisia kappalejakoja tai palvella visuaalista silmää riviväleillä, on ihan arpapeliä, kuinka se itse kullakin onnistuu.

On laiteriippuvaista, kuinka rivivälien muodostaminen luonnistuu. Jotkut puhelinmerkit ja -mallit keskustelevat sovelluksen kanssa mainiosti, toiset eivät ollenkaan. Entinen puhelimeni oli iPhone ja sillä rivivälit sai joskus kohdilleen - onnistuminen näytti kuitenkin olevan riippuvainen yliluonnollisista tuulenvireistä ja taivaankappaleiden asennoista. Nykyinen Huaweini ei välejä saa aikaiseksi, vaikka kuinka kokeilisi erilaisia kikkakolmosia.

Keskustelupalstoilta löytyy kyllä vinkkejä rivivälien aikaansaamiseksi: 

1. laita tyhjälle riville näkymätön välilyönti, 
2. lämäise tyhjän rivin täytteeksi piste, 
3. lopeta edellinen kappale hymiöön ja vaihda sitten heti riviä, 
4. lopeta edellinen kappale pisteeseen ja vaihda riviä ilman välilyöntiä, 
5. löydä rivinvaihtonäppäin merkkien puolelta, 
6. kirjoita teksti puhelimen muistiinpanoissa valmiiksi ja liitä se sieltä Instaan.

Ja niin edelleen. Nämä ovat nykyisen puhelimeni kanssa olleet ihan turhia vinkkejä, välejä ei ilmesty sitten millään konstilla. Kunnes...

...löysin sivun, joka muuntaa tekstin kuin tekstin haluttuun muotoon ja rivivälit kohdilleen. Käyttö on hyvin yksinkertaista: haluttu teksti kirjoitetaan kaikkine riviväleineen sivun tekstiboksiin ja sitten vain klikataan Convert. Klik, teksti on kopioitu ja sen pystyy liittämään Instagramin kuvatekstiosioon. Rivit eivät enää hypi, vaan muodostuvat juuri oikein. Linkki apusivulle löytyy tästä:

https://apps4lifehost.com/Instagram/CaptionMaker.html

Itse olen tallentanut osoitteen puhelimeni muistikirjaan, missä se on näppärästi muistissa ja nopeasti klikattavissa käyttöön. Toinen noheva saattaisi tallentaa sen suorilla nettiselaimen kirjanmerkkeihin.

Henkilökohtaisen instatilini kanssa en rivivälejä juurikaan kaipaile, mutta yrityksen profiilissa sitäkin enemmän. Kun tuottaa Blawhin nettipuotiin liittyvää sisältöä, on ihan kiva saada jaoteltua varsinainen viesti ja hashtagit erilleen. Toisinaan kuvatekstit ovat pidempiä, jolloin kappalejakoja tarvitaan oleellisesti luomaan selkeyttä.

Toivottavasti tästä vinkistä oli jollekin iloa. Hyväntuulista viikkoa!

P.S. Ne meikäläisen instatilit ovat tässä: @_korkalainen_ ja @blawhigraphics.

 

20 x to do vuonna 2020

Kulunut viikonloppu on ollut rento, aivan kuten koko joululomakin. Olen ehtinyt pysähtyä niin edellisen vuosikymmenen äärelle kuin ajattelemaan tulevaakin. Olennaisin oivallus on ollut varmaankin se, ettei tulevaisuutta voi ennustaa saati haarukoida etukäteen. Onneksi.

Lupauksia en ole koskaan vuodenvaihteessa tehnyt, mutta joitakin toiveita kyllä kuiskannut, kuten edellisessäkin postauksessa. Nyt olen pyöritellyt päässäni 20-kohtaista to do -listaa, joka voisi olla hauska ohjenuora tälle vuodelle. Listan kohdat eivät ole pakottavia tähtäimiä, vaan nyt viikonloppuna mieleen pompsahtaneita aikomuksia. Toteutuessaan ne olisivat mainioita saavutuksia. Tältä liuska näyttää:

1. Opettele ajattelemaan laveammin. Arjessa ajatuksilla on riski kutistua tiettyyn struktuuriin. Kun mieli kiertää kehää, omassa kuplassa ilmaantuvat värivirheet näyttävät sisältäpäin voimakkaammilta kuin kuplan ulkopuolelta tarkasteltuna. Tämän tuumapalleron puhkaisuun tarvitsen monipuolisempia ajatuksia, joita saa esimerkiksi unelmoimalla, visioimalla ja vaikkapa erilaisia asiatekstejä herkuttelemalla. Oma osansa on myös kohtaamisilla eri ihmisten kanssa ja niiden myötä versovalla perspektiivillä

2. Kuluta kulttuuria. Se antaa väriä elämään. Käy esimerkiksi leffassa, teatterissa, museoissa ja muissa pippaloissa. Ole aktiivinen.

3. Hanki uusi henkilökortti. Helpottaa elämää.

4. Panosta keskusteluihin. Tämä kohta on jatkumoa listan ensimmäiselle jakeelle. Hyvissä keskusteluissa on syvällisyyttä. Sen sijaan että kysyy yleismaailmallisesti kuulumisia, saa tarkemmilla täsmäkysymyksillä monipuolisempia vastauksia. Hyvä keskustelija osaa esittää jatkokysymyksiä ja käyttää kysymyssanan mitä sijaan muitakin ilmaisuja, kuten miten, miksi ja millä tavalla. Keskusteluaiheiden monipuolisuus (vaikkapa ihan etukäteen mietiskelemällä) tuo syvyyttä kanssakäyntiin. Kaikkien kanssa ei tarvitse puhua vain säästä, mutta toisaalta – joidenkin kanssa on tarpeen puhua vain säästä.

5. Käy jossakin missä et ole aiemmin käynyt. Tämä vaatii kartoittamista, mutta Suomesta vielä löytynee sellaisia huippukohteita, joissa ei ole tullut vierailtua.

6. Someta vähemmän. Ja tee enemmän. Kuten olen aiemminkin todennut, laitteilla istumisista ei muodostu muistoja. Konkreettisista tekemisistä muistijälkiä sen sijaan jää ja niiden myötä elämä tuntuu rikkaammalta.

7. Kehittele poikkeavuuksia arkeen. Kun laatii kiintopisteitä joita odottaa, työarki toivottavasti kuormittaa vähemmän. Olemme lähdössä pian käymään Jyväskylässä ja puheissa on ollut myös Helsinki-viikonlopun järjestäminen. Vastaavia menoja on ollut viime vuosina liian vähän ja tässä on selkeä nohistautumisen paikka.

8. Nauti ihmisistä ja kehittele enemmän sosiaalisia tekemisiä. Kun olet tekemisissä kivojen tyyppien kanssa, keskity ahmimaan hetkien hyvät puolet. Pyri ehdottelemaan erilaisia touhuja ja lähde itse vastavuoroisesti mukaan.

9. Kasvata säästöjä. On ollut viime vuosina tuota rahanmenoa, nyt olisi aika pullistaa turvapuskuria (lue: säästää autokatosta varten).

10. Vapaudu ”Teen kuitenkin jotain väärin” -ajattelusta. Ihminen ei lähtökohtaisesti alisuoriudu tai epäonnistu tahallaan. Pitäisi opetella uskomaan siihen, että oma tilannearvioni on riittävä ja vain minä tiedän, mistä lähtökohdista toimin. Valittajia löytyy aina, joten tärkeintä on että itse tietää tehneensä olosuhteiden valossa parhaansa.

11. Sauno. Lähes kolmen vuoden saunaton putki katkesi, kun mökkisauna valmistui. Nyt on aika revanssille.

12. Pidä nykyinen paino. Kilojen kanssa taiteilu on kivikkoista. Kun saisikin pidettyä numerot vallitsevissa lukemissa, liikuntamäärän tasaisena ja ruoka-annokset kohtuullisina, se olisi jo saavutus.

13. Tuijottele enemmän. Tämä on somettamisen vastavoima ja mannaa aivoille.

14. Huolla järjestelmäkameran objektiivi. Olisi aika paljon helpompi kuvata, jos tarkennus ei jumittaisi koko ajan.

15. Kehu, kiitä ja havaitse hyvä. Maailmassa pantataan liian paljon kauniita sanoja. Suhelletaan vain asiasta toiseen ja kiinnitetään huomiota epäkohtiin. Tässä haluan itse kehittyä, sillä toisille ihmisille pystyy luomaan mitättömän yksinkertaisella tavalla hyvää mieltä: huomaamalla ja sanoittamalla hyvät asiat. Miksi sitä ei tekisi, kun vaiva on käytännössä olematon. Toisaalta kyse on myös itsensä huomioimisesta – on tärkeää havaita myös oman elämän myönteiset vivahteet ja iloita niistä. Nauttia aineellisista ja aineettomista saavutuksista ja jopa palkita itsensä niistä.

16. Älä stressaa ahdistuksesta ja väsymyksestä. Nämä ilmiöt ovat vaivanneet minua viime vuosina aika paljon. Olen yrittänyt etsiä niihin selitystä ja helpotusta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olen kiertänyt kehällä nyt jo toteamusvaiheeseen: tämä kaksikko on osa minua, halusinpa sitä tai en. Välillä ahdistaa ja väsyttää kovastikin, välillä taas ei. Olkoon sitten niin. Touhuan silloin kuin voimavaroja on ja lepään silloin kun paukut eivät muuhun riitä. Kun tietynlainen alakulo ja uupumusherkkyys on osa itseä, miksi stressata sen olemassaolosta? Yritän viimein niellä sen, että olotilojen tasot vaihtelevat eikä niitä pakottamalla saa muutettua. Heikkoja hetkiä on toisaalta kaikilla ja myös ne kuuluvat elämään. Ei niistä tarvitsisi huonommuutta kokea.

17. Istuta nurmi. Tämä on ainoa pakollinen pihatyö, joka on saatava tänä vuonna valmiiksi. Ei enää mutavelliä, kiitos!

18. Junaile Blawhin kurssimuutos. Minulla on ajatuksissa tuotekategorian täsmentäminen. Tämä pitäisi siirtää tuumasta toteutukseen.

19. Ole kovempi ja vähennä analysointia. Edellisvuosina olen möyrinyt ajatuksissa kaikki mahdolliset menneet ja tulevat. Riisunut haarniskat ja pehmittänyt oman pinnan veteläksi saakka. Nyt tuntuu, että vellomiset saisi olla vellottu – kunpa löytäisin takaisin vähän kovempaa kuorta, jonka läpi eivät livahtaisi kaikki mahdolliset kudit.

20. Toimeenpane Lilla Beth -projekti. Tämä on toistaiseksi classified-materiaalia, mutta kuulette siitä kyllä, kunhan olen muhitellut asiaa tarpeeksi. Mutta ei, tämä ei liity lisääntymiseen! :’)

*Optio: talosaunan lauteet. Mikäli resursseja riittää ja olosuhteet ovat suotuisat, mahtuu vuosihorisonttiin myös viimeinen sisäraksakohde. Katsellaan, miten käy.

Sellainen to do -lista. Nyt kun luen sitä perästäpäin, kohdat näyttävät enemmänkin muistutuksilta kuin aikomuksilta. Kokonaistavoitteenahan rivien välistä paistaa toive elämänmakuisesta elämästä. Sellaisesta, joka jättäisi muistoja ja tuntuisi hyvältä sisimmässä. Tavallisesta, tasapainoisesta ja tyytyväisestä elämästä. Mennyt vuosikymmen kului näiden edellytysten rakentamiseen, nyt taitaisi olla palikat kasassa niiden toteuttamiseen. 

Pus!

P.S. Postauksen kuvat liittyvät olennaisimmin listan kohtaan numero 13, tuijottele enemmän. Näitä maisemia on tullut tuijoteltua ja tuijotellaan vastakin. Otin kuvat tänä aamuna olkkarista, kun aurinko alkoi nousta. On etuoikeus asua maisemataulun äärellä (numero 15, havaitse hyvä).