20 x to do vuonna 2020

Kulunut viikonloppu on ollut rento, aivan kuten koko joululomakin. Olen ehtinyt pysähtyä niin edellisen vuosikymmenen äärelle kuin ajattelemaan tulevaakin. Olennaisin oivallus on ollut varmaankin se, ettei tulevaisuutta voi ennustaa saati haarukoida etukäteen. Onneksi.

Lupauksia en ole koskaan vuodenvaihteessa tehnyt, mutta joitakin toiveita kyllä kuiskannut, kuten edellisessäkin postauksessa. Nyt olen pyöritellyt päässäni 20-kohtaista to do -listaa, joka voisi olla hauska ohjenuora tälle vuodelle. Listan kohdat eivät ole pakottavia tähtäimiä, vaan nyt viikonloppuna mieleen pompsahtaneita aikomuksia. Toteutuessaan ne olisivat mainioita saavutuksia. Tältä liuska näyttää:

1. Opettele ajattelemaan laveammin. Arjessa ajatuksilla on riski kutistua tiettyyn struktuuriin. Kun mieli kiertää kehää, omassa kuplassa ilmaantuvat värivirheet näyttävät sisältäpäin voimakkaammilta kuin kuplan ulkopuolelta tarkasteltuna. Tämän tuumapalleron puhkaisuun tarvitsen monipuolisempia ajatuksia, joita saa esimerkiksi unelmoimalla, visioimalla ja vaikkapa erilaisia asiatekstejä herkuttelemalla. Oma osansa on myös kohtaamisilla eri ihmisten kanssa ja niiden myötä versovalla perspektiivillä

2. Kuluta kulttuuria. Se antaa väriä elämään. Käy esimerkiksi leffassa, teatterissa, museoissa ja muissa pippaloissa. Ole aktiivinen.

3. Hanki uusi henkilökortti. Helpottaa elämää.

4. Panosta keskusteluihin. Tämä kohta on jatkumoa listan ensimmäiselle jakeelle. Hyvissä keskusteluissa on syvällisyyttä. Sen sijaan että kysyy yleismaailmallisesti kuulumisia, saa tarkemmilla täsmäkysymyksillä monipuolisempia vastauksia. Hyvä keskustelija osaa esittää jatkokysymyksiä ja käyttää kysymyssanan mitä sijaan muitakin ilmaisuja, kuten miten, miksi ja millä tavalla. Keskusteluaiheiden monipuolisuus (vaikkapa ihan etukäteen mietiskelemällä) tuo syvyyttä kanssakäyntiin. Kaikkien kanssa ei tarvitse puhua vain säästä, mutta toisaalta – joidenkin kanssa on tarpeen puhua vain säästä.

5. Käy jossakin missä et ole aiemmin käynyt. Tämä vaatii kartoittamista, mutta Suomesta vielä löytynee sellaisia huippukohteita, joissa ei ole tullut vierailtua.

6. Someta vähemmän. Ja tee enemmän. Kuten olen aiemminkin todennut, laitteilla istumisista ei muodostu muistoja. Konkreettisista tekemisistä muistijälkiä sen sijaan jää ja niiden myötä elämä tuntuu rikkaammalta.

7. Kehittele poikkeavuuksia arkeen. Kun laatii kiintopisteitä joita odottaa, työarki toivottavasti kuormittaa vähemmän. Olemme lähdössä pian käymään Jyväskylässä ja puheissa on ollut myös Helsinki-viikonlopun järjestäminen. Vastaavia menoja on ollut viime vuosina liian vähän ja tässä on selkeä nohistautumisen paikka.

8. Nauti ihmisistä ja kehittele enemmän sosiaalisia tekemisiä. Kun olet tekemisissä kivojen tyyppien kanssa, keskity ahmimaan hetkien hyvät puolet. Pyri ehdottelemaan erilaisia touhuja ja lähde itse vastavuoroisesti mukaan.

9. Kasvata säästöjä. On ollut viime vuosina tuota rahanmenoa, nyt olisi aika pullistaa turvapuskuria (lue: säästää autokatosta varten).

10. Vapaudu ”Teen kuitenkin jotain väärin” -ajattelusta. Ihminen ei lähtökohtaisesti alisuoriudu tai epäonnistu tahallaan. Pitäisi opetella uskomaan siihen, että oma tilannearvioni on riittävä ja vain minä tiedän, mistä lähtökohdista toimin. Valittajia löytyy aina, joten tärkeintä on että itse tietää tehneensä olosuhteiden valossa parhaansa.

11. Sauno. Lähes kolmen vuoden saunaton putki katkesi, kun mökkisauna valmistui. Nyt on aika revanssille.

12. Pidä nykyinen paino. Kilojen kanssa taiteilu on kivikkoista. Kun saisikin pidettyä numerot vallitsevissa lukemissa, liikuntamäärän tasaisena ja ruoka-annokset kohtuullisina, se olisi jo saavutus.

13. Tuijottele enemmän. Tämä on somettamisen vastavoima ja mannaa aivoille.

14. Huolla järjestelmäkameran objektiivi. Olisi aika paljon helpompi kuvata, jos tarkennus ei jumittaisi koko ajan.

15. Kehu, kiitä ja havaitse hyvä. Maailmassa pantataan liian paljon kauniita sanoja. Suhelletaan vain asiasta toiseen ja kiinnitetään huomiota epäkohtiin. Tässä haluan itse kehittyä, sillä toisille ihmisille pystyy luomaan mitättömän yksinkertaisella tavalla hyvää mieltä: huomaamalla ja sanoittamalla hyvät asiat. Miksi sitä ei tekisi, kun vaiva on käytännössä olematon. Toisaalta kyse on myös itsensä huomioimisesta – on tärkeää havaita myös oman elämän myönteiset vivahteet ja iloita niistä. Nauttia aineellisista ja aineettomista saavutuksista ja jopa palkita itsensä niistä.

16. Älä stressaa ahdistuksesta ja väsymyksestä. Nämä ilmiöt ovat vaivanneet minua viime vuosina aika paljon. Olen yrittänyt etsiä niihin selitystä ja helpotusta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Olen kiertänyt kehällä nyt jo toteamusvaiheeseen: tämä kaksikko on osa minua, halusinpa sitä tai en. Välillä ahdistaa ja väsyttää kovastikin, välillä taas ei. Olkoon sitten niin. Touhuan silloin kuin voimavaroja on ja lepään silloin kun paukut eivät muuhun riitä. Kun tietynlainen alakulo ja uupumusherkkyys on osa itseä, miksi stressata sen olemassaolosta? Yritän viimein niellä sen, että olotilojen tasot vaihtelevat eikä niitä pakottamalla saa muutettua. Heikkoja hetkiä on toisaalta kaikilla ja myös ne kuuluvat elämään. Ei niistä tarvitsisi huonommuutta kokea.

17. Istuta nurmi. Tämä on ainoa pakollinen pihatyö, joka on saatava tänä vuonna valmiiksi. Ei enää mutavelliä, kiitos!

18. Junaile Blawhin kurssimuutos. Minulla on ajatuksissa tuotekategorian täsmentäminen. Tämä pitäisi siirtää tuumasta toteutukseen.

19. Ole kovempi ja vähennä analysointia. Edellisvuosina olen möyrinyt ajatuksissa kaikki mahdolliset menneet ja tulevat. Riisunut haarniskat ja pehmittänyt oman pinnan veteläksi saakka. Nyt tuntuu, että vellomiset saisi olla vellottu – kunpa löytäisin takaisin vähän kovempaa kuorta, jonka läpi eivät livahtaisi kaikki mahdolliset kudit.

20. Toimeenpane Lilla Beth -projekti. Tämä on toistaiseksi classified-materiaalia, mutta kuulette siitä kyllä, kunhan olen muhitellut asiaa tarpeeksi. Mutta ei, tämä ei liity lisääntymiseen! :’)

*Optio: talosaunan lauteet. Mikäli resursseja riittää ja olosuhteet ovat suotuisat, mahtuu vuosihorisonttiin myös viimeinen sisäraksakohde. Katsellaan, miten käy.

Sellainen to do -lista. Nyt kun luen sitä perästäpäin, kohdat näyttävät enemmänkin muistutuksilta kuin aikomuksilta. Kokonaistavoitteenahan rivien välistä paistaa toive elämänmakuisesta elämästä. Sellaisesta, joka jättäisi muistoja ja tuntuisi hyvältä sisimmässä. Tavallisesta, tasapainoisesta ja tyytyväisestä elämästä. Mennyt vuosikymmen kului näiden edellytysten rakentamiseen, nyt taitaisi olla palikat kasassa niiden toteuttamiseen. 

Pus!

P.S. Postauksen kuvat liittyvät olennaisimmin listan kohtaan numero 13, tuijottele enemmän. Näitä maisemia on tullut tuijoteltua ja tuijotellaan vastakin. Otin kuvat tänä aamuna olkkarista, kun aurinko alkoi nousta. On etuoikeus asua maisemataulun äärellä (numero 15, havaitse hyvä).