On aika joulukorttien ♥

On taas se aika - esitellä tälle vuodelle tekemäni joulukortit! Tällä kertaa tein erilaisia kuoseja kaksi kappaletta ja otin niistä painokset valkoisella ja harmaalla pohjavärillä. Toinen korttikuoseista toivottaa mitä ihaninta joulua ja toinen puolestaan muistuttaa, että joulu on mielentila.

Korttiuutukaisten myötä stailasin pitkästä aikaa kuvausasetelmia keittiöpöydän ääreen ja innostuin ottamaan kameran muistikortille kymmeniä erilaisia ruutuja. Tätä postausta varten oli hieman haasteellista rajata kuvista mieluisimmat, mutta sain kuitenkin valittua niistä sopivankokoisen annoksen teille esiteltäväksi. Joten tadaa, tältä näyttää vuoden 2023 korttikokoelma!

Olenkohan koskaan kertonut, kuinka työstän tällaiset kortit valmiiksi? Joku voisi luulla, että käytän digitaalista piirtopöytää, mutta ehei! Teen luonnokset aina käsin lyijykynällä. Sitten siirrän hahmotelmat tietokoneelle ja luon niistä pohjan kuvankäsittelyohjelmaan. Käyttämäni ohjelma on todella vanha, joten se ei luonnoksen pohjalta luo automaattisesti minkäänlaista digitaalista versiota. 

Piirrän siis itse jokaisen viivan, kaaren, mutkan ja pisteen uusiksi tietokoneen hiirellä. Tämä on työläs vaihe ja vie kaikista eniten aikaa. Sitten silottelen ääriviivat tasaisiksi, säädän tiettyjä kohtia paksummiksi ja tarvittaessa vielä viilaan yksittäisiä kohtia paremmiksi. Ensimmäisen version teen aina valkopohjaiseksi ja sen perusteella sitten työstän muunvärisen muunnelman, tällä kertaa harmaapohjaisen kuosin.

Korttien tekeminen on pitkä prosessi ja kovin urakka on aina päättää, minkälaisia kuoseja lähden tekemään. Yleensä minulla on mielessäni monia erilaisia vaihtoehtoja, joista valitsen toteutettavat versiot. Näen kuvat malleista aina ensin päässäni ja tuon vision pohjalta tartun sitten ensiksi lyijykynään. Tänä vuonna onnistuin mielestäni tekemään mukavan parivaljakon, jossa korteissa on samantyylinen pohjailme, mutta ne ovat kuitenkin kivasti erilaiset.

Vaikka panostan joka vuosi uusien korttien tekemiseen, on todettava, että joulukorttien käyttötapa on viime vuosina selkeästi muuttunut - niin omalla kohdallani kuin yleisestikin. Postitse lähetettävien korttien määrä on vähentynyt ja postimerkkien liimailun sijaan kortit liikkuvat enenevästi kädestä käteen. Kun joulun alla vierailemme ystäviemme kanssa puolin ja toisin, vaihdamme muistamiset nykyisin livenä postittamisen sijaan. Omakohtaisesti käytän tavallisia kortteja myös lahjojen pakettikortteina.

Itsestäni olisi kyllä kiva löytää joulukortteja postilaatikosta, mutta Suomen postilaitos on tehnyt postittamisesta niin tyyristä, että se on väistämättä vähentänyt postitse liikkuvien korttien määrää. Mutta siinäpähän! Vaikka tavat muuttuvat, uskon, että joulukortteja vaihdetaan tulevaisuudessakin.

Ajatella, että jouluun on enää 34 yötä aikaa - joulukorttien toimittamiseen sitäkin vähemmän. Vaikka joka vuosi vannon, että mietin saajat ja kirjoitan kortit ajoissa valmiiksi, löydän itseni kerta toisensa jälkeen viimetippailemassa. Olkoon tänä vuonna asia toisin! Siispä aion ottaa tämän viikon tehtäväksi kirjoittaa kortit valmiiksi - niin lähetettävät kuin itse toimitettavat. On siis aika joulukorttien. ♥

Tunnelmallista ja ennen kaikkea lumista viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! Niin mahtavaa, että eteläänkin on saatu lunta. Se tuo heti joulumielen tullessaan.

P.S. Jos tykkäisit hankkia tällaisia joulukortteja itsellesi, ne löytyvät Blawhi Graphicsin verkkokaupasta, täältä. Marraskuun loppuun saakka kaupassa toimii koodi MUSTA - kun sen syöttää ostoskorissa kampanjakoodille varattuun kenttään, kassa antaa joulukorteista 40 % alennusta.

Verkkokaupasta löytyvät myös aikaisempina vuosina suunnittelemani korttimallit. Pääset niiden esittelypostauksiin vuosilukuja klikkaamalla:

2022

2021

2020

2019

2018

2017

2016

2015

+ bonuksena postaus Joulun suunnitelmat -vihkosesta, joka on ihana. Ja tilattavissa edelleen. KLIK.

Marrasmood

Marraskuu jos mikä näyttää jakavan ihmiset kahteen kastiin. Toiset tykkäävät tunnelmointikuukaudesta, toiset menettävät energiansa pimeyden alle. Vaikka en ole itse pimeyden fani, kuulun tuohon ensimmäiseen sakkiin. Marraskuussa on ihan parasta se, että syksyn tummat ja ruskeat sävyt väistyvät ja maisema alkaa saada lunta ylleen. Meillä täällä jo valkoinen maa onkin ja täytyy sanoa, että rakastan lumisia, pikkupakkasessa tehtyjä päiväkävelyitä sata kertaa enemmän kuin vastaavia kesällä ja syksyllä. 

Lumi ja viileys paitsi raikastavat oloa, saavat kaiken näyttämään superkauniilta. Valo on kotona sisälläkin erilainen, kun hanki heijastaa päivänvalon kuulaissa sävyissä. Jos jotain voisin toivoa toisin, heivaisin lokakuun lopun kellojensiirron hus helkkariin. Minun puolestani voisimme elää aina kesäajassa, jolloin talvellakin riittäisi iltapäivisin tunti pidempään päivänkajoa.

Viime viikkoina olen useampana aamuna pysähtynyt nautiskelemaan siitä kivasti kihelmöivästä tunteesta, ettei tarvitse joutua töihin. Olemme kellineet Romeon ja koirien kanssa sängyssä ainakin ysiin, ennen kuin olemme nohistautuneet päivän puuhille. Vanhempainvapaa on kyllä ihan best juttu!

Hieman tavallista hitaammin tämä kuukausi on tosin lähtenyt liikenteeseen, sillä olin kuunvaihteessa kolme viikkoa(!) kunnon räkäflunssassa. Kropassa on vieläkin vähän voipunut olo, joten täytyy suosiolla ottaa rennommin. Myös mies on ollut kipeänä, mutta Romeo näyttäisi selviävän vain aivasteluilla ja muutamilla yskäisyillä (koputan varalta puuta).

Kunhan tästä oikenen normaalienergioihin, aloitan joulusiivoukset. Iltselleni marraskuu onkin enemmän siivous- kuin tunnelmointikuukausi. Aikaisempina vuosina olen siivonnut pienissä erissä työpäivien jälkeen, mutta tänä vuonna meinasin järjestellä pojat hoitoon ja tehdä muutaman isomman urakkapäivän.

Huomaattekohan muuten näistä kuvista, että meillä on ruokapöytä nykyisin toisinpäin? Sen suuntaa oli vaihdettava, jotta Romeon syöttötuoli mahtui järkevämmin paikoilleen. Talon pohjakuvanhan suunnittelin vuosia sitten siten, että ruokapöytä pystyy olemaan niin pitkittäin kuin poikittain; tämä on huomioitu paitsi valaisimen paikassa, myös ikkunoiden linjassa.

Pöydän kääntämisen myötä meille syntyi ensimmäinen paikka, jossa saa otettua kuvia moniulotteisemmalla syvyysvaikutelmalla. Tällaisia näkymiä en ole aiemmin oikein löytänyt. Tämä seikka, kynttiläkausi ja toimiva muistikortti tuovat pitkästä aikaa iloa valokuvaukseen (viallinen muistikortinlukija rikkoi tänä vuonna kaksi muistikorttia ja olen ollut pitkään ilman järjestelmäkameraa).

Tällekin kuukaudelle olisi kiva saada jotain kulttuurimenoa aikaiseksi. Syyskuussa kävimme pakohuoneilemassa ja lokakuussa teatterissa, joten eihän tätä vauhtia voi rikkoa!

Huomenna vietämme ensimmäistä isänpäivää Romeon kanssa. Päivää on juhlittu jo aikaisemminkin karvapoikien kera, mutta Romeon mukanaolo tuo varmasti vielä astetta enemmän ilmettä atmosfääriin. Äsken kävimme viettämässä pienen askarteluhetken kaikkien poikien kanssa lukitun oven takana ja jätimme miehen yksin telkkuhuoneeseen. Itse kyllä nautin, kun voi järjestellä ja höpsöillä tällaisia juttuja yhdessä.

Nyt meikäläistä kutsuu iltasauna, joten toivottelen mitä mukavinta marraskuuta sinne ruudun toiselle puolelle sekä söpöä isänpäivää kaikille juhlaa viettäville!

Näitä et ehkä minusta tiennyt

Minusta on hauskaa kuulla ihmisistä pieniä random-asioita. Sellaisia sattumanvaraisia faktoja, joita ei kerrota arkipäiväisten kuulumisten ja keskustelujen lomassa. Sympaattiset detaljit kuitenkin täydentävät kuvaa keskustelukumppanista ja luovat häneen erilaista kosketuspintaa. Ajattelin, että tällainen sekalainen infolistaus olisi kiintoisaa tehdä tänne blogiin: vaikka välillä olen kirjoitellut postauksia melko syvällisistäkin ajatuksista, en ole tullut kertoneeksi juurikaan kevyemmän kaliiberin tietoja itsestäni. Siispä luvassa on nyt kasa summamutikassa koottuja random-asioita. Here we go.

► Olohuoneen nurkkalamppu on minulle tärkeä kodikkuustekijä. Olipa pimeää tai valoisaa, naksautan lampun aina kotona päälle.

► Minulla on kausia, kun kaapeissa ei pysty olemaan tiettyjä ruokatuotteita ollenkaan, tai herään mättämään niitä suuhuni keskellä yötä. Tällaisia muonavaroja ovat muun muassa näkkärit, hapankorput ja kaurahiutaleet.

► En ole koskaan lähettänyt yhtäkään ääniviestiä.

► Vesi on minulle oman hyvinvoinnin kannalta tärkeä elementti. Niin iholla kuin näköpiirissä.

► Tietynlainen hahmottaminen on minulle vaikeaa. Esimerkiksi pimeässä ajaminen on pirunmoista sellaisessa ympäristössä, missä on paljon katuvaloja ja autojen lamppuja. Ihmisten kasvojakaan en aina tunnista, varsinkaan jos kyseessä on vähänkään vieraampi henkilö.

► En pysty elämään pitkien kynsien kanssa, enkä ymmärrä, miten joku muu pystyy. Kun on soittanut pianoa koko lapsuutensa ja nuoruutensa, on oppinut siihen, etteivät kynnet saa kopista koskettimia vasten. Pianonsoitonopettajani teki usein kynsitarkistuksia ja antoi tiukkaa palautetta, jos kynnet olivat yhtään ylipitkät. Kynnet tsekattiin katsomalla sormia kämmenpuolelta: jos sormien takaa vilkkui kynsiä, ne piti leikata pois. Jos minulla nyt aikuisena olisi pitkät kynnet, en ymmärrä, miten niillä pystyisi tekemään moniakaan arkisia puuhia. Nehän ovat valtavan kömpelöt!

► Minulla on ollut hiuksissani oma väri jo monta vuotta, ainoastaan latvoja olen leikannut ja vaalentanut noin kahden vuoden välein. Kun tukkaa ehti värjäilemään yli parinkymmenen vuoden ajan, on nyt ollut ihanaa, ettei tarvitse huolehtia juurikasvusta.

► En kestä katsoa koskettavia eläinvideoita, olipa niissä sitten onnellinen tai surullinen loppu.

► Usein ihmisten kanssa toimiessani minulla kytee miellyttämishalu: haluan, että kohtaamistilanne on vastapuolelle myönteinen ja rullaudun vaikka solmulle, jotta en pahoittaisi toisen mieltä tai vaikuttaisi epäystävälliseltä. Tämä on johtanut toisinaan itseni alentamiseen tai tyhmemmäksi tekeytymiseen, mitä en loppupeleissä haluaisi tapahtuvan. En ole kuitenkaan vielä ratkaissut ilmiön ristiriitaa: voiko itseään tallomatta olla aina ja ikuisesti vastapuolelle miellyttävä?

► Pidän kotona villasukkia niin talvella kuin kesällä.

► Mielestäni kahvinkeittimen ääni on yksi maailman ystävällisimmistä äänistä.

► Minulla on aina ollut tietynlainen nostalgiakaipuu niin omaa menneisyyttä kuin mennyttä aikaa (jolloin en ole edes elänyt) kohti. Mietin välillä esimerkiksi ala-asteen luokkakavereita paljonkin ja ajattelen, miten hauskaa olisi kahvikupposen äärellä vaihtaa nykykuulumiset.

► Haluaisin pinkit trumpettihousut.

► Tykkään valtavasti kymmensormijärjestelmästä ja tietokoneella kirjoittamisesta. Rakastan näpytellä pöytätietokoneella mitä tahansa tekstiä! Läppäristä en välitä niin paljoa, siinä ei ole samaa tuntumaa. Vaikka kirjoittaminen sujuu minulta teknisesti nopeasti, olen kuitenkin hidas muodostamaan järkeviä kirjoitelmia omasta päästäni. Lauseiden jäsentely on työlästä enkä kykene luomaan niin eläväistä tekstiä kuin haluaisin.

► Iän myötä olen oppinut arvostamaan enemmän konkreettisia tekoja sanahelinän sijaan. Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, mutta todelliset teot paljastavat sen, millainen ihminen on pohjimmiltaan.

► En tykkää kuunnella arjessa minkäänlaista musiikkia. Autolla ajellessanikin ajelen hiljaisuudessa tai etsin radiosta puheohjelmia. Musiikki sopii mielestäni vain tiettyihin tilanteisiin, kuten fiiliksen nostattamiseen tai joulutunnelmointiin.

► Minulla on hyvä organisointikyky. Olipa homma mikä tahansa, pystyn muodostamaan päässäni roadmapin, jota seurata askel askeleelta. En arvo, mitä kannattaisi tehdä ensin ja sitten, vaan kuva toimintajärjestyksestä on alusta alkaen selkeä. Tähän liittyen myös ajan hahmottaminen on minulle aika helppoa: pystyn arvioimaan melko hyvällä onnistumisprosentilla, kuinka kauan mihinkin toimintoon menee tunteja ja minuutteja.

► Vaikka introverttinä sosiaaliset tilanteet syövät minulta energiaa, osaan sukkuloida niissä mielestäni ihan sulavasti. En jää hiljaiseksi, vaan halutessani keksin rupattelua lähes kenen kanssa vain.

► Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä hankalampi on plärätä automatkoilla puhelinta. Siitä tulee nykyisin systemaattisesti huono olo. Kaukana ovat ne ajat, kun pelasin koko Lapin reissun ajan takapenkillä matopeliä!

► Tarvitsen tietyn määrän toimeliaisuutta ja projekteja elämääni.

► En osaa valehdella. Vaikka yrittäisinkin, toinen ihminen huomaa asian heti naamastani ja äänensävystäni.

► Rakastan säästämistä. Minusta on ihanaa, kun voi olla hankkimatta mitään ylimääräistä.

► Toivotan makuuhuoneemme ikkunasta joka ilta hyvää yötä ja joka aamu hyvää huomenta Armakselle. Pikkuisen hauta näkyy makkarimme ikkunaan ja siellä tuikkii aina kynttilä.

► Kun minulta kysytään jotain, vastaan kiertelemättä. En voi ymmärtää sellaista kommunikointityyliä, jossa yksinkertaisiinkaan kysymyksiin  ei vastata suoraan.

► Minusta tuntuu siltä, ettei minua ole tarkoitettu elämään 2020-luvulla. Nykymaailma tuntuu arvaamattomalta ja pirstaleiselta, aivan kuin yhteiskuntaan ja ympärille kiertyvään yhteisöön ei voisi luottaa ollenkaan. Jos pystyisin vaikuttamaan asiaan, eläisimme kuten ysärillä: ilman älykännyköitä ja turvallisessa yhtenäiskulttuurissa.

► Siisti koti edesauttaa järjestelmällistä ajatusmaailmaa. Jos minun täytyy keskittyä johonkin aivokapasiteettia kuluttavaan asiaan, se on sitä helpompaa, mitä siistimmässä kunnossa koti on.

► En kestä olla hierottavana, sillä kutian liikaa.

► Minulle on outo ajatus se, etteikö elämässä olisi kaikki mahdollista. Mielestäni mikä vain on mahdollista! Sen sijaan, että miettisin, etten pysty johonkin, mietin, miten minä siihen pystyisin. Omilla valinnoilla, ponnistelulla, uskalluksella, suunnitelmallisella asenteella ja konkreettisilla teoilla pystyy saamaan valtavasti aikaan.

► Inhoan ketsuppia. Ja sinappia.

► Seuraan sijoitusasuntomarkkinoita lähes päivittäin, vaikka en ole tekemässä seuraavia asuntohankintoja ainakaan vielä pariin vuoteen. Etuoven syynääminen on kuitenkin hauskaa ja auttaa pysymään kärryllä tarjonnasta. 

► Minä olen meillä se, joka huolehtii takan- ja uuninpoltosta.

► En pysty laittamaan joulutähtiä likaisiin ikkunoihin. Siksi on satavarmaa, että ikkunat tulevat joka syksy pestyiksi.

► Kateus on minulle tuntematon käsite. Miksi olla kenellekään toiselle kateellinen yhtään mistään? Jokaisella meistä on omat lähtökohtamme, tarinamme ja oma panoksemme elämään. Niiden perusteella rakentuu kaikki ulkoinen ja sisäinen, mitä meillä on. Jokaisen tausta on uniikki, joten on hölmöläisen hommaa olla kateellinen mistään asiasta. Se energia kannattaa käyttää omassa elämässä merkityksellisiin asioihin.

► Työarjessa tarvitsen edes parin minuutin mittaiset päiväunet, jotta työpäivä nollautuu aivoissa. Vapaapäivinä ja lomilla en torku koskaan.

► Tavaroiden raijaaminen autoon ja autosta pois tuskastuttaa minua joka kerta, vaikka olisi kyse vain omasta käsilaukusta.

► En koe olevani koiraharrastaja, vaikka elämä pyöriikin aika paljon koiriapoikiemme ympärillä. Colliejätkät ovat perheenjäseniä, joita en yksinkertaisesti pysty ajattelemaan harrastuksena. 

► En koe olevani luontoihminenkään, vaikka luonto onkin itselleni voimauttava ja tärkeä hyvinvoinnin tekijä. Lokerointi mihin tahansa asiaan tökkii.

► Ruisleipä on minulle erittäin tärkeä polttoaine. Jos pitäisi elää koko loppuelämä yhdellä ainoalla ruoka-aineksella, se olisi ruis.

► Opin käyttämään aurinkolaseja vasta pari vuotta sitten.

► Lupaukset ovat minulle tärkeitä ja olen sinisilmäinen uskomaan sen, mitä minulle luvataan. Minua ottaa kupoliin, jos luvatuista asioista ei pidetä kiinni. Siksi en itse lupaa koskaan sellaista, mitä en pysty toteuttamaan ja pidän viimeiseen asti omista lupauksistani kiinni.

► Julkisilla paikoilla minulla on aina hiukset mintissä. Niissä ei näy sotkuja eikä sipuleita (niitä törtsyköitä, joita kiinni ollessa jää helposti). Kotona taas pidän aina sotkunutturaa päässä.

► Inhoan tutustumisleikkejä. Miksi leikkiä, kun voi vain ottaa kahvikupin käteen ja keskustella rennosti?

► Aikatauluissa pysyminen on minulle tärkeää. Sovituista menoista on pidettävä kiinni - oharit ovat mielestäni perisynti.

► Minulla ei ole mielipidettä joka asiaan. Nykyään tuntuu, että aina pitäisi olla jotakin mieltä, ja se tuntuu oudolta. Mielipiteitä minulla on vain niistä asioista, joihin on jokin henkilökohtainen kosketuspinta: merkitys oman elämän kannalta, tai vaikkapa omakohtaista tietoa tai kokemusta.

► Minua ei hävetä näyttää, jos en tiedä jotain. Silloin kysytään ja selvitetään.

► En halua kiivetä työelämässä vastuullisempiin rooleihin. Palkka ei koskaan kompensoi sitä stressin ja kökön määrää, jota tuulisella paikalla saa osakseen.

► Kiinnyn autoihin ja meillä on ja on ollut kaikille autoille omat kutsumanimet. Auton myyminen on minusta jotain ihan hirveää ja surullista!

► En ole kilpailuhenkinen. Vertailu saati kilpailu muiden kanssa ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Ainoastaan omien tavoitteiden ylittäminen kiinnostaa.

► Minulla on ollut pitkään aika raskas kaasujalka. Kun muutimme nykyiseen kotiimme ja minulta loppui pidemmät työajot, on vauhti hidastunut. Kerran vältin sakot flirttailemalla hyvännäköisen poliisinuorukaisen kanssa.

► Inhoan laturinjohtoja. Oikeastaan mitä tahansa johtoja.

► En halua katsoa koskaan surullisia tai melankolisia ohjelmia tai elokuvia. Minusta sellaiset ovat ajanhukkaa ja vievät mielen turhaan maihin.

► Harrastin pianonsoittoa koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, aina esikoulusta lukioikään saakka. Harjoittelin Kuopion Konservatorion alaisessa Nilsiän Musiikkiopistossa, joten käytännössä kuljin joka viikko Nilsiässä pianotunneilla. Niiden lisäksi oli välillä esimerkiksi teoriaopintoja ja musiikkileirejä, joten pianoharrastus väritti kalenteria aikalailla.

► Minulla on hyvä suuntavaisto. Ennen digitaalisia karttaohjelmia opettelin esimerkiksi Jyväskylässä erään kaupunginosan kartan ulkoa, jotta osasin pyöräillä ystäväni luokse kylään.

► Rakastan salaprojekteja. Minulla on nytkin yksi meneillään.

► Olen säästänyt kaikki saamani kortit. En suoraan sanottuna tiedä miksi. Ehkä sen takia, että kun joku on halunnut nähdä kortin verran vaivaa minun muistamisekseni, haluan minä muistaa kortin antajaa säilyttämällä kortin.

► Asetan itseni sääntöjä. Esimerkiksi tämän postauksen tekemisen suhteen minulla oli sääntö, että saan tehdä tämän luonnoksista loppuun vasta sitten, kun olen suunnitellut Blawhille uudet joulukortit.

Siinäpä ihan random-asioita minusta! Jos olisin tehnyt listausta puoli vuotta sitten tai tästä puoli vuotta eteenpäin, olisivat mieleen juolahtaneet seikat saattaneet olla hyvinkin erilaisia. Tällainen olisi hauska toteuttaa silloin tällöin, sillä eri aikoina korostunevat erilaiset pointit. Toivottavasti postausta oli hauska lukea ja ehkäpä opit jotain uutta tyypistä, joka täällä rustailee.

Mukavaa mieltä marraskuuhun!